Maratonille vaiko ei?

Hei, ekaksi muistutan blogiarvonnasta, johon ehditte vielä tänään ja huomenna ottamaan osaa! 

Täällä vietetään stressin ja väsymyksen täyteistä maanantaita. Tällä hetkellä sulattelen ruokaa, jotta pääsen juoksemaan ulos! Ehkä sitä piristyisi, jotta voisi taas saunassa väsähtää ja kömpiä sänkyyn! Sellainen maanantai tiedossa tänään... Voisin tänään yrittää kuvailla mun vaatemäärä lenkille, kun siitä toivottiin postausta, että miten pukeudun näillä keleillä lenkille. Lauantaina mulla oli valoisana, aurinkoisena aikana päällä vain t-paita ja ohut juoksutakki ja trikoot. Sillä pärjäsi vallan hyvin! 

Olin tosiaan lauantaina mun hyvän ystävän kanssa lenkillä. Tää ystävä on tosiaan se mun vakiojuoksukaverikin, jonka kanssa keväällä treenattiin yhdessä kohti Tukholmaa. Ei oltu pitkään aikaan päästy yhdessä lenkkeilemään, mutta nyt oltiin sovittu pitkis yhessä! Juostiinkin aika reippaaseen tahtiin 17km (ystävä juoksi vähän enemmän, kun mun piti lopettaa vatsavääntelyn vuoksi vähän ennen loppua), ja oli kyllä mukavaa! Puhuttiin sitten ensi vuoden tavoitteista, ja ollaan nyt aika varmana lähössä Kolille Vaarojen maratonille ensi syksynä! Jee! Kuinka aikasin sieltä pitää katsoa mökkiä, jos sellaisen haluaa viikonlopuksi? 

No, Vaarojen maraton on maastomaraton, joka on aika eksoottinen kokemus. Mä en osaa missään nimessä ottaa sitä maratonina, vaan ennemminkin seikkailuna. Seikkailuna, jonka tavoitteena on selvitä ja selviytyä. Maali on ainoa tavoite, joka tuollaisella hulluttelulla voi olla. Toki siihen treenaan, eihän siitä muuten selviä, mutta en ota stressiä siihen juoksemisesta. Mä uskon vakaasti, että tuun suunnistamaan ensi kesänä paljon, joten se toimikoon jo itsenään loistavana treeninä kohti Vaaroja. 

Ekalla maratonilla. 30 kilsan kohalla vielä hymyilytti.. on se maratonin juokseminen vaan huikea juttu. Joka kerta!

Mun oikea pulma on se, että juoksenko maratonin ensi vuonna. Keväänä olisi sen paikka, jos on. Mähän olen jo  päättänyt selvittää ensi vuonna kolme haastetta, jotka ovat a) jokin pitkähkö hiihtotapahtuma b) triathlonin perusmatka ja c) Vaarojen maraton. Lisäksi haaveilen Jukolan Venlojen viestistä (meijän joukkueessa on edelleen tilaa!?? mä ja ystävä etitään joukkuetta!) ja oman juoksutekniikan ja sitä kautta nopeuden parantamisesta. Siinähän riittääkin jo haastetta ensi vuoteen. 

Mites se katumaraton? Mahtuisko se tuohon keväälle? Mä tosiaan olen kolmena vuonna juossut maratonin, joten sen tavan jatkaminen ensi vuonna olisi selkeää. Mutta riittääkö mulla aika? Riittääkö tahto? Eniten mietin sitä, että riittääkö mulla kantti treenata monipuolisesti, ja jättää juoksu ns. vähemmälle, noin 30km viikkoihin? Kyllä kai se riittäisi, jos siihen päälle ui ja pyöräilee, sekä käy salilla ja suunnistaa ja hiihtää.. hehe. Mä tiedän itse, että otan stressiä helposti siitä, että juoksenko tarpeeksi. Viime keväänä, treenatessani Tukholman maratonille, pidin lähes pakonomaisena, että juoksin vähintään 45 km viikkoon, ellei ollut kevyt treenijakso menossa. Mun treenijako 3+1 (kolme tiukkaa, yksi kevyt viikko) toimi tosi hyvin, ja motivaatio juoksuun säilyi hyvänä. Nyt kuitenkin motivaationa on etenkin monipuolistaa treeniä. Vakuuttakaa mulle, että pärjään maratonilta vähemmälläkin juoksulla...?!

Ja jos päätän juosta keväällä maratonin, niin missä mä sen juoksen? Tukholma on suljettu pois, mulla on silloin YO-juhlat, joita en jätä väliin. Ystävä on menossa Köpiksen maratonille. Mihin minä... Riikaan? Madridiin? Prahaan? Mielellään aikaisintaan huhtikuun lopussa, viimeistään kesäkuun alkupuolella oleva maraton olisi hakusessa. Ja voi toki olla Suomessa, mutta tahtoisin, että tapahtuma on iso, elämyksellinen ja että korkeintaan juostaan kaksi kierrosta. Hmmm... on tämä juoksijan elämä vaikeaa ;) Hhahaha!

Nyt lenkille! Ihanaa viikkoa kaikille!