torstai 28. marraskuuta 2013

Spinning! Spinning!

Menin tänään SATSille mukanani klossikengät ja lenkkarit. Olin jonosijalla 1 tuohon spinningiin, mutta toivoin kovasti, että sinne pääsisin. Varalla oli lenkkarit, että juoksisin sitten juoksumatolla treenin, jos en spinning-tunnille mahtuisi. Olin väsynyt ja naatti, vaikka keho ja mieli kaipasivatkin treeniä. En olisi ollenkaan jaksanut keksiä juoksumatolle tarpeeksi virikettä tai saatika pinnistää hyvää treeniä yksin. Ihme tapahtui, ja minulle vapautui pyörä spinning-salista, ja suuntasin ohjatun treenin pariin. Sain tehtyä hyvän treenin! Mutta miksi?

Lähde: sats.fi

Koska...

  • Musiikki pauhasi, levy oli sopivan hyvä ja tunnelma katossa
  • Ohjaaja oli miellyttävä ja huusi tärkeimmillä hetkillä kannustushuutoja, kuten "Kovempaa! Enemmän! Nopeammin! Puskekaa!" ja mehän puskettiin...
  • Naapuripyörän vanha ukko pyöritti polkimia hirveään vauhtiin, ja enhän millään voinut jäädä kakkoseksi
  • Muutenkin hikisistä kannsatreenaajista sai kovasti tsemppiä omaan tekemiseen
  • Treeni on hyvin ohjattu ja suunniteltu, eikä omaa ajatustyötä tarvita. Jalkojen ja vastusruuvin täytyy vain totella ohjaajan käskyjä, ja hyvä treeni syntyy kuin itsestään
  • Sain eilisestä salitreenistä vähän jumiset jalkani rullaamaan kivasti alkulämmittelyn aikana, joten nekään eivät estäneet hyvää treeniä
  • Tunnin jälkeen olo oli euforinen, paita hiestä märkä ja naama punaisena!

On tuo spinning hieno laji! Menkää, jos tahdotte kovan ja hyvän treenin, mutta ette tahdo tehdä sitä itsenäisesti, tai yksin. Spinningissä et ole koskaan yksin. Huipputreeni!!

Millainen oli sinun tämän päivän huipputreeni?

Lähde:weheartit.com

Huomenna on firman pikkujoulut, jotka mua ei kovin tällä hetkellä nappaa. No, villisti en voisi muutenkaan ottaa, koska viikonloppu menee muutoin kovasti muuttokahinoissa, kun sunnuntaina saadaan uuden asunnon avaimet, superjeee! Eiköhän se porrasjuoksu ja laatikoiden kantaminen mene hyvin sunnuntaipäivän treenistä? ;)

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Liikunta on tapa elää


Maanantaina kiirehdin töistä kotiin ja söin nopeasti välipalaa. Leivän palanen juustolla ja lempi välipala, eli turkkilaista jugurttia luomuhunajalla. Tähän on saatu inspis parhaasta kaupan valmiista välipalasta, eli Total-jugurtista hunajalla, kannattaa kokeilla. Sitten vaihdoin lenkkivaatteet päälle, ja lähdin ulos kirpakkaan pakkasilmaan. Vähän harmitti, kun en kunnolla nähnyt auringonlaskua, sillä tosiaan jo puoli viideltä, liikkeelle lähtiessä, oli jo pimeää. Höh. Mutta juoksusta nautin taas täysin rinnoin ja noin 7km juoksun jälkeen saavuin SATSille. Ohjelmassa oli ihana BodyBalance tunti, jonka jälkeen hölkkäilin vielä 1,5km kotiin. Kiva treeni maanantain kunniaksi; 8,5km juoksua ja balance.

 Lenkillä aloin miettiä tätä koko liikunta-asiaa. Mikä saa mut suoraan työpäivän jälkeen vaihtamaan lenkkikamat päälle, ja lähtemään ulos? Miksi en lähde vaikka shoppailemaan tai jää telkkarin eteen löhöämään? Jotenkin liikunnallisuus tulee jostain syvältä sisimmästäni. Minun ei missään nimessä tarvitse pakottaa itseäni liikkumaan, vaan kaikki on luonnollista. Mä olen oikeastaan aina liikkunut, ja se on ollut osa mua niin kauan kuin muistan. Lapsuuteni ja nuoruuteni olen pääosin viettänyt halleilla tai pelikentillä, eikä ole paljon tarvinnut miettiä, mitä ylimääräisellä vapaa-ajalla tekisi.


No, kyllä mullakin tuli aika, kun en liikkunut juuri ollenkaan ja paino nousi ja laiskistuin. Mutta onneksi löysin taas oman liikunnallisen itseni, ja kun löysin vain peliuran jälkeen oman juttuni (kesätävyysurheilu), niin paluuta sohvaperuna-Hannaan ei enää ollut. Todella aktiivisesti olen nyt liikkunut kolmisen vuotta, ja siinä ajassa liikunnallisuus on kasvanut minuun kiinni. En usko, että on enää paluuta toisenlaiseen maailmaan. Nyt kun olen oppinut liikkumaan omillani, ilman joukkueen tukea ja treeniohjelmaa, on siitä tullut suuri osa mua.

Jotkut aina välillä ihmettelevät, miten ehdin liikkumaan niin paljon. Mä ihmettelen aina, miten te muut ette ehdi?! Mä en edes ehdi ajatella liikuntaa suorituksena, vaan enemmänkin se on tarve, mitä haluan tehdä. Tarve tai halu siinä missä syöminen, nukkuminen tai saunominen on. Jos en saa tiettyä liikunta-annosta vaikka viikon sisällä, saatan muuttua kärttyisemmäksi tai levottomammaksi. Minulle on itsestäänselvyys, että jos maanantaille ei ole sovittu muuta menoa, laitan töiden jälkeen lenkkarit jalkaan ja lähden lenkille, jotta ehdin ajoissa Balance-tunnille. Tämä on jo rutiinia.


Tästä tulikin mieleen, että tänään uudet rutiinit rikkoutuivat. Mä meinaan saavuin liian myöhään SATSille, ja en ehtinyt suunnitellulle Crosstraining-tunnille. Yksinkertaisesti huomasin, että tunti oli jo alkanut, enkä enää siinä vaiheessa kehdannut saliin mennä. Myöhässä olin siksi, että etin kadonnutta ponnaria.. ja eihän sitä löytynyt. Vedin hiukset paksun pannan alle, mutta onhan se vähän tukala. No, mietin sitten, että menenkö salin puolelle vai lähdenkö kotiin... päätin kuitenkin mennä salille, kun kerta salilla asti olin jo siinä vaiheessa. Ja onneksi menin.. lämmittelyn jälkeen löysin ponnarin (siis jonkun muun ponnarin) ikkunalaudalta, ja nappasin sen. Kun sain hiukset kiinni, sisuunnuin omista sekoilustani niin paljon, että päätin tehdä kunnon hikitreenin. Suoritin vähän Crosstrainigmaisesti treenini liikepareina, eli tein aina kahta liikettä vuoron perään kolme tai neljä sarjaa, ja sitten vaihdoin seuraavaan pariin.

Treeni näytti tältä:

Lämmittely crossarilla
Etukyykky syvään / Pystysoutu (4x10)
Yhden jalan mave / pystypunnerrus (4x8/puoli)
Punnerrus / TRX-soutu (3x10)
Ylätalja / Askelkyykyt (3x8 per puoli)
Korokkeelle nousu 8 per puoli + 8 boxihyppyä / Ojentajapunnerrukset (3x10)
Kiertovatsat x20 / Jalkojen nostot x10 x3
Tasapainolautailu + venyt

Voin kyllä kaikille suositella tätä settiä. Tällä saa koko kehon ihan tärinään! Koko ajan riittää tekemistä ja hiki virtaa. Itse otin vähän painoja pois varsinkin etukyykystä, ja panostin hyvään tekniikkaan ja syvälle menemiseen. Jalat hyytyivät hyvin jo ekan sarjan jälkeen. Heh. TRX-soutu on uskomattoman kova selkäliike, muuten!

Miltäs mun treeni näytti? Teettekö te joskus vastaavanlaisia liikeparitreeniä? Oletteko te tapaliikkujia vai saatteko useammin "pakottaa" itsenne liikkumaan?

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Monipuolinen treeniviikko huipentui maastojuoksuun


Mä en yleensä kerro hirveästi yhteenvetoja mun viikon liikunnoista. Ne, joita asia kiinnostaa, voi seurata mua Heiaheian kautta (löydätte mut nimellä), mutta täällä blogissa en niistä kamalasti tarkasti puhu. Liikuntamäärät ovat melko yksilöllisiä, ja se mikä toimii jollain, ei toimi taas jollain toisella. Sen verran olen kertonut, että mulla on tavanomaisesti viikossa 4-6 liikuntapäivää,  ja jos viikossa on vain yksi lepopäivä, on yleensä toinen "lepopäivä" aktiivinen, kuten tällä viikolla venyttelyn ja balancen merkeissä. Liikun keskimäärin 6-9 tuntia viikossa, ja suurin osa liikkumisistani on aerobista. Mä vaan yksinkertaisesti nautin aerobisesta liikunnasta eniten!

Nyy syksyllä olen puhunut paljon siitä, että toivon monipuolistavani treenejä. Varsinkin keväällä viikot täyttyivät pääasiassa juoksusta ja lisäksi yhdestä kehonhuollosta ja lihaskunnosta. Kesällä taas juoksun rinnalle tuli suunnistusta ja vähän muitakin lajeja, mutta nyt suunnistuskauden loputtua toivoisin tekeväni muutakin, kuin juoksua. Tämä viikko oli todella onnistunut liikunnan suhteen! Mun treeniviikkoon mahtui kaksi juoksua, yksi maastojuoksu, yksi sali, yksi crosstraining, yksi spinning, yksi uinti ja yksi balance ja venyttelyä. Huh, hengästyitkö? Täytyy sanoa, että itekin hämmästyin, kuinka paljon tällä viikolla ehdin harrastaa! :)


Maanantaina jouduin perumaan alkuperäiset suunnitelmat juoksusta ja balancesta, kun päiväni venyi työjuttujen vuoksi turhan pitkäksi, enkä olisi ehtinyt tehdä suunniteltua lenkkiä ennen aikaista balancea, joten tyydyin perumaan balancen ja suuntasin aika myöhään illalla lenkille. Nautin suunnattomasti juosta lenkkiä pimeässä ja ihanassa ilmassa, happi kulki ja juoksu tuntui kevyeltä. Saldona oli 1h 6 min juoksua, 10,6km. Aika kiva peruskuntolenkki mulle!

Tiistaina oli lepopävä, aivan suunniteltu sellainen, koska olimme sopineet lautapeli-illan ystäväpariskunnan luokse. Tiistaipäivään liittyi myös ihania asioita, sillä kirjoitimme kauppakirjat uudesta asunnostamme, jonne muutamme tasan viikon päästä. Kävimme Kimmon kanssa Classic pizzassa nauttimassa lasit valkkaria ja herkulliset pizzat ennen ystävien luokse siirtymistä.


Keskiviikkona ohjelmassa oli tuttu Crosstraining-tunti, josta viime viikolla kirjoittelinkin. Olin palaverin aikaisen loppumisen vuoksi SATSilla jo melko ajoissa, joten ehdin juosta puoli tuntia juoksumatolla (4,5km). Lähinnä juoksu oli kevyttä alkulämmittelyä, koska tiesin, että tunti tulisi olemaan taas tiukka. Ja olin oikeassa - Crosstrainig oli taas varmasti viikon kovin treeni. Tunti mennään korkeilla sykkeillä, tiukkaa lihaskuntoa tehden. Mutta minä nautin! Etukyykky on aika pop, tiedättekös?! ;)


Torstaina oli mun aktiivinen lepopäivä, ja ajoin töiden jälkeen SATSille. Olin salissa jo hyvissä ajoin ennen tunnin alkua, joten venyttelin 20 minuuttia jalkoja ennen kuin balance alkoi. Ohjelma on tuttu, joten pystyn todella antamaan kaikkeni tuolla tunnilla. Balance on siitä huippu, että tunnin ajan pystyn vaan keskittymään omaan kehoon ja mieleen ja unohtamaan kaiken mieltä painavan ajatuksen. Tunnin jälkeen olo on lämmin ja hellä - nautin kyllä näistä tunneista todella paljon!


Perjantaina mun oli tarkoitus mennä salille ja spinningiin, mutta tulipa sitten pari tuntia ennen ilmoitus, että tunti oli peruutettu, joten suunnitelmien vaihto. Laitoin Kimmolle viestin, että lähdetäänkö uimaan, ja sieltä tuli positiivinen vastaus. Jes! Yksinään en olis välttist saanu lähdettyä, koska sen verran väsynyt olin huikean Flogging mollyn keikan ja kuuden tunnin yöunien jälkeen! Uitiin vajaa tunti, mun kellosta katsoman ajan mukaan 53 minuuttia, jossa ajassa uin noin 2km. "Noin" siksi, että enhän voi olla satavarma, jos menin laskuissa sekaisin. Uinti sujui hyvin, ja mulla ei ole nykyään ongelmaa uida tuota aikaa vapaata. Ehkä seuraavaksi otan tavoitteeksi uida tunnin putkeen :)

Lauantaina sitten tuli mentyä spinningiin, joka kesti 55 minuuttia ja päälle tein puolen tunnin kuntosalin, jossa tein muutamaa perusliikettä ylävartalolle, muun muassa vinopenkkiä käsipainoilla, kulmasoutua tangolla ja pystypunnerrusta käsipainoilla. Fiilis oli ihan hyvä, mutta vieraan ohjaajan ja huono musiikin vuoksi spinning ei oikein kulkenut toivotulla tavalla. Tottakai mulla tuli siellä hiki, ja aivan hyvä pk-treeni oli, mutta kyllä mä kaipaan erityisesti tuttua interval-tuntia meidän keskuksen ohjelmistoon takaisin!


 Tänään oli vuorossa viikon viimeinen treeni, ja se oli hieman erillainen pitkä lenkki. Lähdettiin meinaan ystäväni kanssa Pirttimäkeen autolla, josta lähdimme polkujuoksulenkille. Osa matkasta olikin tosi vaikeakulkuista mutapohjaista polkua, mutta osa oli helpompaa hiekkatietä. Välillä pysähdyttiin luonnon keskelle ihastelemaan maisemia ja upeaa marraskuun viimeisen sunnuntain keliä. Aurinko paistoi ja fiilis oli hyvä. Juostiin maastossa aika tarkalleen 14km (1h 40min), ja tämä oli hyvä alku meidän tuleville Vaarojen maraton -suunnitelmille! Jeee!


Sellainen oli minun treeniviikko. Aika tarkkaan tuli liikuttua 8h.

Mitä tykkäsitte tästä viikkoyhteenvedosta? Olisiko näitä kiva lukea jatkossa? Millainen mun viikko oli teidän muiden silmissä? Miltäs teidän tyypillinen treeniviikko näyttää?

torstai 21. marraskuuta 2013

Vaatetus syksyn lenkeillä

Kuten sanoin eilen Tiinalle, sanon myös teillekin: Lenkkeily tähän vuoden aikaan on kakkein parasta. Ainakin se tuntuu siltä tänään. Yleensä taas keväällä olen sitä mieltä, että lenkkeily silloin on parasta ikinä, ja onhan sekin huikeaa aikaa. Talvi ja kesä taas eivät kuulu yleensä lemppareihin. Talvella on joko liian kylmä, liukas tai märkää. Kesällä on usein liian kuuma. No, en valita oikeasti, vaan nautin jokaisesta vuodenajasta!


Monelle tämä syksy on ehkä se vaikein aika, ainakin nyt, kun ulkona on synkkää ja märkääkin. Voi olla tuulista, ja on vaikea miettiä, mitä sitä laittaa päälle lenkille. Mulle tulikin toive, että kertoisin enemmän vaatetuksesta. Nyt esittelen teille, mitä mulla oli päällä maaanantaina lenkillä, kun juoksin 10,6 km lenkin ihanassa syysilmassa. Asteita oli ehkä +5, tuuli jonkun verran.


Päällä mulla oli Niken trikoot, jota ei kuvissa näy. Kyseessä on kuitenkin mun lempitrikoot, koska Niken trikoot on ihanan pehmettä materiaalia. Yläpäässä mulla oli ohut, pitkähihainen trikoopaita. Viikonlopun aurinkoisessa kelissä mulla oli ihan t-paita takin alla, mutta tälleen arki-iltaisin pitkähihainen tekninen paita on ihan passeli takin alla. Paidan päällä mulla oli tuttu Lidlin juoksutakki, joka on tosi ohut, eikä pidä vettä eikä tuulta. Mulla onkin hakusessa talvijuoksuun veden ja tuulen pitävä takki, joka kuitenkin hengittää. Jos teillä on suositella jotain merkkiä tai mallia, niin antaa kuulua! Mulla on jo kuukauden verran ollut kaulassa buffi. Mä omistan pari buffia, toinen on itse ostettu ja toinen on Juoksija-lehdeltä saatu huivi, kun jaoin erästä Facebook-linkkiä, heh. Buffi on muuten todella kiva ja monikäyttöinen huivi, jonkalainen kannattaa olla. Sen voi talvella nostaa ihan suun eteenkin, ja henki kulkee ihan kivasti silloinkin.


Päässä mulla on pipo vasta kun on selkeästi pakkasasteita, koska mulla tulee muuten helposti kuuma. Sen sijaan tykkään noista leveistä pannoista, koska niillä voi hyvin suojata silti korvat tuulelta. Hanskoja en pidä plussakeleissä, ja usein pikkupakkasessakin ne lähtee usein taskuun. Mun kädet on tosi lämminveriset, joten ne ei helposti kylmety. Musiikkia kuuntelin tuolla lenkillä mun tutuista huonoista kuulokkeista, jotka ajaa asiansa. Kuuntelin spotifya kännykästä, jonka sujautin vaan takin taskuun. Mua se ei juuri häiritse lenkin aikana taskussa.


Jalassa mulla oli DS Trainerit. Lempilenkkarini! Nämä on ihanan levyet, hyvin istuvat ja mulle muutenkin sopivat lievän pronaatiotuen ansiosta. GTX-lenkkarit Arcticit otan käyttöön vasta kun maassa on loskaa, lunta ja jäätä. Nastoja tuskin tarvin tänä vuonnakaan. Yäks, kuinka raskasta niillä on juosta. Ja viimeisenä laitoin takin päälle vielä mun kamalan, ison heijastinliivin. Mutta ei siinä mitään, tahdon näkyä. Muistattehan tekin käyttää heijastimia?



Mun mielestäni lenkkivaatteissa tärkeintä on se, että ei ole liikaa vaatteita, koska yleensä äkkiä tulee lämmin, vaikka aluksi tuntuisikin kylmältä. Lisäksi vaatteiden tulee olla istuvat ja hyvää materiaalia. Ja tähän pimeään vuoden aikaan näkyminen (heijastimet) on tärkeitä. Itsekin ajan päivittäin autoa, joten tiedän miten huonosti me jalankulkijat näytään autoihin. Varsinkin jos on sateinen ilma kaiken lisäksi.


Onko teidän pukeutuminen samankaltainen? Joko teillä on pipot ja hanskat päällä?

Nyt lähden taas kohti Circusta.. vuorossa on Flogging Mollyn keikka, jiiiihaaaa!! :)

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Vedetään hatusta... BLOGIARVONNAN VOITTAJA!!

Hei, eilen päättyi osallistusmisaika mun blogini synttäriarvontaan. Kiitos kaikille osallistujille, ja ennen kaikkea, kiitos niistä ihanista sanoista koskien blogiani, ja vielä enemmän kiitos niille, jotka keksi jotain postausaiheita tai kehityksen aiheita. Kuvia toivottiin paljon lisää, ja siinä mulla on nyt kehitettävää. Mulla olisi hyvä kamerakin, mutta ainakin treeniaiheisia kuvia on melko vaikea ottaa kesken treenin. Mä oon jotenkin niin mukana siinä treenissä, etten osaa ajatella kuvausta siinä kohtaan. Mutta yritän ottaa niitä kuvia, ja lisätä sitten muita kuvia kans blogiini. Kuvaus on kyllä lähellä sydäntä, joten täytyy antaa sen näkyä täällä enemmän :)


Tänään arvoin sitten voittajan. Mä olen IT-alalla, joten olen vähän "kyllästynyt", että koneet laskevat kaiken.. hehe. Siksi tahdoin tehdä vanhanaikaisesti, ja kirjoitin nimet lapuille, jotka sitten laitoin hattuun.


Ja sekoiteltiin laput hattuun, ja sitten vedettiin hatusta voittaja... Tittidiiiiii... joka on...


ONNEA IITULIINI!! Voisitko laittaa mulle sähköpostia hanna.taimen(a)gmail.com, niin saan sun yhteystiedot, ja sitten voin lähettää palkinnon!!

Tämä oli vain tällainen nopea postaus... mä oon nyt intoa täynnä tän bloggaamisen kanssa, mutta elämä on hektistä just nyt, ja mä taidan tän illan viettää sohvalla palautumassa taas keskiviikon Crosstraining-tunnista!! Uu mama, mitä menoa taas! Huh.. jos et tiedä mistä on kyse, niin ota selvää ;) 

maanantai 18. marraskuuta 2013

Maratonille vaiko ei?

Hei, ekaksi muistutan blogiarvonnasta, johon ehditte vielä tänään ja huomenna ottamaan osaa! 

Täällä vietetään stressin ja väsymyksen täyteistä maanantaita. Tällä hetkellä sulattelen ruokaa, jotta pääsen juoksemaan ulos! Ehkä sitä piristyisi, jotta voisi taas saunassa väsähtää ja kömpiä sänkyyn! Sellainen maanantai tiedossa tänään... Voisin tänään yrittää kuvailla mun vaatemäärä lenkille, kun siitä toivottiin postausta, että miten pukeudun näillä keleillä lenkille. Lauantaina mulla oli valoisana, aurinkoisena aikana päällä vain t-paita ja ohut juoksutakki ja trikoot. Sillä pärjäsi vallan hyvin! 


Olin tosiaan lauantaina mun hyvän ystävän kanssa lenkillä. Tää ystävä on tosiaan se mun vakiojuoksukaverikin, jonka kanssa keväällä treenattiin yhdessä kohti Tukholmaa. Ei oltu pitkään aikaan päästy yhdessä lenkkeilemään, mutta nyt oltiin sovittu pitkis yhessä! Juostiinkin aika reippaaseen tahtiin 17km (ystävä juoksi vähän enemmän, kun mun piti lopettaa vatsavääntelyn vuoksi vähän ennen loppua), ja oli kyllä mukavaa! Puhuttiin sitten ensi vuoden tavoitteista, ja ollaan nyt aika varmana lähössä Kolille Vaarojen maratonille ensi syksynä! Jee! Kuinka aikasin sieltä pitää katsoa mökkiä, jos sellaisen haluaa viikonlopuksi? 

No, Vaarojen maraton on maastomaraton, joka on aika eksoottinen kokemus. Mä en osaa missään nimessä ottaa sitä maratonina, vaan ennemminkin seikkailuna. Seikkailuna, jonka tavoitteena on selvitä ja selviytyä. Maali on ainoa tavoite, joka tuollaisella hulluttelulla voi olla. Toki siihen treenaan, eihän siitä muuten selviä, mutta en ota stressiä siihen juoksemisesta. Mä uskon vakaasti, että tuun suunnistamaan ensi kesänä paljon, joten se toimikoon jo itsenään loistavana treeninä kohti Vaaroja. 

Ekalla maratonilla. 30 kilsan kohalla vielä hymyilytti.. on se maratonin juokseminen vaan huikea juttu. Joka kerta!
Mun oikea pulma on se, että juoksenko maratonin ensi vuonna. Keväänä olisi sen paikka, jos on. Mähän olen jo  päättänyt selvittää ensi vuonna kolme haastetta, jotka ovat a) jokin pitkähkö hiihtotapahtuma b) triathlonin perusmatka ja c) Vaarojen maraton. Lisäksi haaveilen Jukolan Venlojen viestistä (meijän joukkueessa on edelleen tilaa!?? mä ja ystävä etitään joukkuetta!) ja oman juoksutekniikan ja sitä kautta nopeuden parantamisesta. Siinähän riittääkin jo haastetta ensi vuoteen. 

Mites se katumaraton? Mahtuisko se tuohon keväälle? Mä tosiaan olen kolmena vuonna juossut maratonin, joten sen tavan jatkaminen ensi vuonna olisi selkeää. Mutta riittääkö mulla aika? Riittääkö tahto? Eniten mietin sitä, että riittääkö mulla kantti treenata monipuolisesti, ja jättää juoksu ns. vähemmälle, noin 30km viikkoihin? Kyllä kai se riittäisi, jos siihen päälle ui ja pyöräilee, sekä käy salilla ja suunnistaa ja hiihtää.. hehe. Mä tiedän itse, että otan stressiä helposti siitä, että juoksenko tarpeeksi. Viime keväänä, treenatessani Tukholman maratonille, pidin lähes pakonomaisena, että juoksin vähintään 45 km viikkoon, ellei ollut kevyt treenijakso menossa. Mun treenijako 3+1 (kolme tiukkaa, yksi kevyt viikko) toimi tosi hyvin, ja motivaatio juoksuun säilyi hyvänä. Nyt kuitenkin motivaationa on etenkin monipuolistaa treeniä. Vakuuttakaa mulle, että pärjään maratonilta vähemmälläkin juoksulla...?!


Ja jos päätän juosta keväällä maratonin, niin missä mä sen juoksen? Tukholma on suljettu pois, mulla on silloin YO-juhlat, joita en jätä väliin. Ystävä on menossa Köpiksen maratonille. Mihin minä... Riikaan? Madridiin? Prahaan? Mielellään aikaisintaan huhtikuun lopussa, viimeistään kesäkuun alkupuolella oleva maraton olisi hakusessa. Ja voi toki olla Suomessa, mutta tahtoisin, että tapahtuma on iso, elämyksellinen ja että korkeintaan juostaan kaksi kierrosta. Hmmm... on tämä juoksijan elämä vaikeaa ;) Hhahaha!

Nyt lenkille! Ihanaa viikkoa kaikille!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Hullu idea ja suksijelppiä?!

Hei, auttakaa ystävää hädässä! Mä olen nyt jostain päättänyt, että mä tahdon maastohiihtosukset! Sellaiset perinteisen hiihdon sukset. Mutta mä en tiedä niistä mitään, joten tarvitsen apua, millaiset olisi hyvät aloittelijalle. Kun suksia on niin paljon... on "aina valmis" -suksia, ja on voideltavia ja ties mitä. Mä tahtoisin, että sukset olisi sellaiset, että niillä pystyisi hyvin hiihtää Suomen epävakaassa talvikelissä, eli jopa plussakeleissä ja sitten niissä 15-asteen pakkasissa. Mutta millaiset sukset sit olisi parhaat? Voitelu ei kai ole kamalan hankalaa? Ja mistä liikkeestä noi sukset kannattais ostaa, toisin sanoen mistä saa parasta palvelua hiihtoon? :)



Mähän siis hiihdin viime talvena pari kertaa serkkuni lainasuksilla, ja innostuin ihan hirveästi. Sitä ennen olen hiihtänyt ala-asteella... jotenkin hiihdossa mua kiehtoo se uutuuden viehätys, vähän niinkuin suunnistuksessakin. Olen niin aloittelija, että voitto on se, että pääsen suksilla eteenpäin. Heh.

Mulla onkin hullu idea ensi kevääksi!! Mä sain Pääkaupunkihiihdon mainoksen sähköpostiini, ja siitä se sitten lähti.. ajatus hiihtotapahtumaan osallistumisesta! Toi kyseinen Pääkaupunkihiihto taitaa tulla vähän liian nopeasti (helmikuun alussa), mutta maaliskuun alussa olisi Pirkan hiihto, ja siellä mua kiinnostaisi hiihtää puolikas, eli 45 km lenkura! Onko tässä mitään järkeä? Vai pitäisikö vaan tyytyä Pääkapunkihiihtoon ja kenties aloittelijalle ystävällisempään 20km matkaan? Johonkin tahdon osallistua, koska tällainen tyhmä ajatus mun päähäni tuli!

Mikä hiihtotapahtuma on teidän mieleenne ja suosittelet aloittelijalle? Ja ne sukset.. kaipaan apuanne!!


Lunta odotellessa...

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Cross training - SATSin kovin tunti ?

Treenisali on täynnä enemmän tai vähemmän treenaajan näköisiä ihmisiä. Kaikki kantaa jumppamattoa, steppilautaa, käsipainoja ja levypainoja tankoineen omalle paikalle. He täyttävät juomapullot ja ottavat hikipyyhkeet esille. Salissa pauhaa kunnon jyystömusiikki, ja kovakuntoisen näköinen ohjaaja häärää lavalla. Ohjaajalla on päällä paita, jossa lukee "I <3 burpees". Öh, mihin olen tullut?! Kokoan myös omat kamani kiltisti paikalle ja isken painot tankoon. Sitten tunti alkaa. Cross training -tunti.

Lähde: google-kuvahaku

Ensin lämmitellään syväkyykyillä ilman painoja, tehdään tuulimyllyjä ja vartalon kiertoja. Lämmittely on lyhyt, mutta melko tehokas. Paikat on nyt auki. Sitten se alkaa, treeni. Kuulen, että yksi setti koostuu ainaa kolmesta liikkeestä, joita kutakin tehdään 10 toistoa peräkkäin ja siirrytään seuraavaan. Tätä toistetaan, kunnes kuusi (6) minuuttia on kulunut. Eli treeni tehtäisiin aikaa vastaan. Ensimmäinen setti koostuu etukyykystä työnnöllä, burpee-liikkeestä, tottakai, ja linkkuveitsivatsoista. Kello lähti käyntiin, ja alan treenaamaan. Huomaan heti, että tämä setti on hullu, ja ottaa voimille. Toisella kierroksella etukyykyt ei enää mene kuin vettä vaan... ja hiki virtaa. Vihdoin kuusi minuuttia on täynnä, ja olen aivan puhki. Katson etupeilistä, että naamani punottaa, olen aivan märkä ja hengästynyt...

No, saamme armon aikaa pari minuuttia, kun ohjaaja näyttää seuraavan setin liikkeet. Sitten pitäisi taas olla uudessa kuuden minuutin kunnossa. HUHHUH. Liikkeet ovat isoja luokkaan etukyykkyä, penkkipunnerrusta, punnerrusta, ojentajapunnerrusta, erillaisia vatsoja, valakyykkyä, pistoolikyykkyä (!), rinnallevetoa työnnöllö, askelkyykkyä yms. Näitä settejä todellakin mahtui tähän niin monta, kuin tunnin aikana ehdittiin tekemään... 

Vilkaisen kelloa. Tunnin pitäisi loppua. Mutta eheeei, käytämme koko treeniajan tehokkaasti, ja teemme vielä yhden kolmen liikkeen setin. Aikaa ei ole kuin kolme minuuttia, mutta teemme kolmen minuutin setin. Sitten tunti on ohi. Ei venyttelyjä, ei mitään. Joukko hikisiä treenaajia kokoaa omat painot takaisin telineisiin. Kaikki ovat hiljaisia ja puuskuttavat. Kenenkään paita ei ole kuiva. 

Lähde: sats.fi
Minä katson treenikaveriani Tiinaa, ja päivittelen kuinka raskas tunti tämä on. Mietittiin, ettei kyllä kyseistä treeniä pystyisi tekemään yksinään. No ei toden totta. Vaatisi hirveästi sisua, ettei luovuttaisi ensimmäisen 6 minuutin setin jälkeen! Mietin mielessäni, "kuka hullu tällaista tekee".... 

Kävelemme Tiinan kanssa SATSilta pois. Sanon, että "Olipa rankka tunti, mutta tulihan tästä hyvä fiilis!", ja me hymyillään molemmat. Silloin tajuan, miksi kukaan on niin hullu, että tekee tällaista. Se fiilis! Kaikkensa antanut. Uupunut. Onnellinen.

PS. Muistkaahan kaikki blogini 1v-arvonta! ;)

tiistai 12. marraskuuta 2013

!! Hurraa! Sporttaillaan 1v. !!

Ohhoh, vuosi on mennyt, kun aloitin tämän blogin pitämisen. Ajattelin, että kirjoittelen muutamalle ihmisille, lähinnä itselleni, tekstejä muistoksi. Mutta vuoden mittaan blogini onkin täyttynyt toinen toistaan ihanimmista lukijoista, ja ikäänkuin blogi on saanut syvemmän merkityksen. On aivan ihanaa jakaa asioita ihmisten kanssa, jotka ovat aidosti niistä innostuneita. On myös tärkeää keskustella aiheista, joista kaikki eivät ole samaa mieltä. Tällöin saa arvokasta tietoa muilta, ja voi laajentaa omia näkemyksiään.

Mun blogissani on aktiiviset lukijat, ja tahdon erityisesti kiittää teitä kaikkia siitä! Mikään ei ole parempaa kuin huomata, että oma teksti on herättänyt ajatuksia toisissa ihmisissä. Kiitos, kun jaatte ajatuksenne mun kanssani, tuolla kommenttiboksissa.Tämä koko postaus on yksi cliché, mutta tahdon vielä sanoa, että ilman teitä tää blogi tuskin olisi samanlainen! Toivottavasti juttuni aktivoivat teidät jatkossakin!


Nyt tahtoisin palkita teidät, ja siksi olenkin päättänyt laittaa pystyyn synttäriarvonnan!! Palkintona on (ei kenenkään sponssaama, vaan itse kaupasta haettu) Stadiumin heijastinliivi. Tämä siksi, että toivon jokaisen kiinnittävän ulkoillessaan huomiota näkyvyyteen! Käytättehän heijastimia!!! Ja Stadium siksi, että se on mielestäni oikein hyvä urheilukauppa täällä Suomessa.

Osallistut arvontaan, kun jätät kommentin tämän postauksen alle, jossa kerrot, miksi luet blogiani päivästä toiseen ja minkälaisia juttuja kaipaisit lisää (vastaa etenkin tähän toiseen!). Arvonta-aikaa on viikko, eli arvonta päättyy 19.11 klo 24. Ensi viikon keskiviikkona arvon voittajan! Jätäthän kommenttiisi sähköpostiosoitteen, mikäli en näe muuten yhteystietojasi.

Onnea arvontaan kaikille!

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Aina ei vaan ehdi

Mä oon usein sitä mieltä, että "aina on aikaa liikunnalle, jos vain tahtoo" ja ihmettelen, kun joku voivottelee liikunnan vähyyttä ja väittää syyksi kiireitä. Mietin, voiko kukaan olla niin kiireinen, ettei muka ehdi liikkua edes sitä hetkeä päivästä. Itse elän melko kiireetöntä elämää, ja päiväni täyttävät oikeastaan työt, kotivelvollisuudet ja satunnaiset tapaamiset kavereiden kanssa tai jokin spesiaali tapahtuma. Muutoin mulle jääkin aikaa hyvin liikunnalle ja muille harrastuksille tai rentoutumiselle! Viikossa on yleensä vähintään viisi päivää, kun ehdin liikkua 1-2 tuntia, jos vain haluan!

Tällä viikolla asiat olivat kuitenkin toisin. Tiesin jo alkuviikosta, että koko viikonloppu perjantaista sunnuntai-iltaan on niin hektistä, ettei liikunnalle oikeasti jää aikaa. Siksi mietinkin torstaina, että mun on "pakko" lähteä lenkille, koska en loppuviikosta ehdi. No, kotityöt hoidettuani ei todellakaan ollut lenkkifiilistä ja lisäksi paikkojakin kolotti pienestä liikuntaputkesta, joten suunniteltu lenkki vaihtui kävelyyn. Tämä, vaikka tiesinkin, että loppuviikosta liikunnat jäisi nolliin.

No, miksi sitten loppuviikkoni oli niin kiireinen? Enkö todella olisi ehtinyt liikkua ollenkaan?


Perjantaina työpäivän jälkeen lähdinkin keskustaan kotikulmilta tullutta rakasta ystävääni vastaan. Meillä oli jo kauan sitten suunniteltu ilta, johon kuului ravintolaruokailu ja hyvää live-musiikkia. Minä sain kesällä napattua pari lippua nopeasti loppuunmyydylle Biffy Clyron keikalle! Jippii! Kyseessä on ehdottomasti mun yksi lempparibändeistä, ja oli taas ilo nähdä bändi livenä! Siinä on energiaa, show'ta ja tunnelmaa yhdessä! Mahtava keikka oli, ja mahtava ilta hyvän ystävän kanssa!


Aamulla herättiin melko aikaisin, tehtiin aamupalaa ja suunnattiinkin auto kohti kotikontuja. Ystävä pääsi meidän kyydissä kotiin ja me Kimmon kanssa jatkoimme matkaa Kimmon kotikulmille, jossa jo melkein heti perillepäästyämme lähdimme eräisiin 50 + 50 -vuotissynttärijuhliin. Siellä meni koko ilta juhlahumussa, ja minä simahdin aika pian nukkumaan, kun painoi päivän aktiviteetit niin paljon kropassa ja mielessä. Aamulla sitten herättiinkin isänpäivään, jota vietettiin kolmessa eri paikassa, ja vielä lopuksi käytiin äitiäni moikkaamassa, koska olemme varmaan vasta kuukauden päästä matkaamassa kotikonnuille seuraavaksi. Kotona olimme kiireisen päivän jälkeen vähän vaille yhdeksän, joten päällimmäisenä ei enää ollut mielessä lenkki, vaan rojahtaminen sohvalle, Titanic pyörimään telkkariin ja blogit lukulistalle.


Huomenna on uusi päivä, uusi viikko ja uudet lenkit! Ei se kunto mihinkään katoa, vaikka silloin tällöin ei oikeasti aika riitä lenkkeilyyn tai muuhunkaan liikuntaan. Kiireisen aikataulun keskellä ei todella kannata alkaa vielä änkeä lenkkejä johonkin väliin, jos se tuntuu vain lisäävän kiirettä. Jos tällaisia viikkoja minullakin on vain kerran, pari vuodessa, niin ei todella ole niin vakavaa, vaikkei sinne liikkumaan ehdikään. Vaikka se toki harmittaa ja jopa tekee minusta piirun kiukkuisen, niin ei kyse sentään ole elämästä ja kuolemasta. Liikunta on itselle henkireikä, ja nimenomaan siksi en siitä tahdo enempää stressiä ottaa!

Ja niin, oli taas ihanaa viettää aikaa oman rakkaan isäni kanssa. Isänpäivä on toki vain päivä muiden joukossa, mutta kyllä minä ainakin olen niin isin tyttö, että olisi vaikea kuvitella isänpäivää ilman aikaa oman isäni kanssa. Iskä oli tehnyt maailman parasta ruokaa. Namnam. Mun iskä on kyllä tosi hyvä kokki. Vitsit, olen niin iloinen, että olen tosi läheinen isäni kanssa. Iskä on mun idoli. Hän aina kuskasi mua treeneihin, pesi treenivaatteeni, katsoi, että mulla oli ruokaa ja oli maailman paras asuinkumppani silloin, kun asuimme iskän kanssa kahdestaan useamman vuoden.


 Näillä eväillä, sporttista alkavaa viikkoa kaikille! :)

torstai 7. marraskuuta 2013

Musiikin vaikutus liikunnassa

Meille sattui Tiinuskan kanssa pieni musiikkiongelma, kun oltiin yhdessä treenaamassa tiistaina SATSilla. Ohjaaja ei vaan kertakaikkiaan saanut levyä pyörimään, tai kyllä se pyöri hetken, mutta sammui taas. No, sitten mentiin ilman musiikkia. Kyseessä oli kuitenkin menevä tunti, ABSolution, jossa tehdään keskivartalotreeniä aikaa vastaan, musiikin onneksi toimien vain taustalla. En edes tahdo tietää, miten joku Combat-tunti toimisi ilman musiikkia, mutta tämä vielä meni. Aloin kuitenkin miettiä, mitä musiikki mulle merkitsee nimenomaan liikunnan parissa.


Mä en ole mikään ihan hypermusiikkifani. Tai joo, kyllä musiikki tuo paljon mun elämään, ja usein meillä kotona soikin musiikki. Töissä taas puolestani pyrin keskittymään työntekoon, ja mulle ei silloin sovi musiikin kuuntelu kuvioihin. Kyllä mä välillä kuuntelen, mutta useimmiten silloin jotain elokuvan soundtrackia tai muuta vastaavaa rentoa musiikkia. Lisäksi tykkään todella paljon kuunnella musiikkia livenä, ja keikkailu onkin mulle tuttua huttua. Käyn keikoilla paljon useammin kuin baareissa, eli varmaan keskimäärin kerran parissa kuukaudessa. Huomenna olen menossa katsomaan Biffy Clyroa Helsingin Circukseen! Jippii!

Mutta musiikki liikunnan parissa. Mä en ole ihminen, joka menisi joka lenkillä musiikit korvissa tai kuuntelisin salilla omaa musiikkia kuulokkeista. En. Toisaalta, yksi syy tähän on se, että mulla ei ole kovin hyviä liikuntaan soveltuvia kuulokkeita. Napit putoavat korvista, hyvät Goshin kuulokkeet ovat töissä ja jäljelle kotiin jää mun onnettomat valkoiset kuulokkeet (kuvassa alla), jotka saa korvan taakse. Ne painaa helposti. Silti mä välillä käytän niitä. Viime keväänä kokeilin ensimmäistä kertaa kuunnella musiikkia lenkillä, kun kiersin parituntisen lenkin, ja kyllähän se toimi! Musiikki rytmittää kivasti juoksua ja luo oman fiiliksen, omat kuvitelmat ja antaa energiaa. Sen lenkin jälkeen olen satunnaisesti kuunnellut spotifysta musiikkia lenkeillä. Silti nämä lenkit ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Varmaan jos mulla olisi kunnon kuulokkeet, lenkkeilisin useammin musiikin kanssa. Kertokaan suosituksia hyvistä liikuntaan soveltuvista kuulokkeista, jookos?!


Salilla tosiaan kuuntelen aina musiikkia vain salin radiosta, en omista kuulokkeista. Salitreeniin en jotenkin koe tarvitsevani musiikkia. Mutta musiikkia on oltava ryhmäliikuntatunnilla! Se on selvää, että musiikin tahtiin tehtävissä jumpissa musiikki on niin iso osa koreografiaa, että se on lähes pakollista. En ainakaan osaisi kuvitella mitään perusjumppaa ilman musiikkia. Mutta entäs sitten nämä aikaa vastaan tehtävät treenit/ryhmäliikunnat? Kyllä mä vaan kaipaan musiikkia! ABSolutionissakin oli ihan outoa olla ilman musiikkia! Jotenkin en saanut ehkä itsestäni niin paljon irti, kun ei ollut sitä fiilistä musiikista. Spinningissä musiikkia on elinehto myös! Mä teen treenin niin musiikkiin polkien ja lisäksi musiikista nappaan sen energian ja ne mielikuvat polkemiseen, että en yksinkertaisesti voisi kuvitella polkevani ilman musiikkia. Tykkään myös spinningissä siitä, että sali on pimeä, ja vain vähän valoa hohtaa jostain spoteista. Spinning on täydellinen mielukuvien maailma, jonka tahdittajana musiikki toimii. Yksinkertaisesti näin. Myös eräs lempi ryhmäliikuntatunneistani, eli Soma Move, pohjautuu vahvasti musiikin luomaan tunnelmaan. Mä saan siitä musiikista viidakkotunnelman, ja sitten tosiaan olen kuin eläin, joka liikkuu musiikin voimalla. Hah, älkää kysykö!

No, millaista musiikkia minä sitten kuuntelen esimerkiksi lenkkeillessä?! Aika paljon kuuntelen samaa musiikkia, kuin muutenkin.. esimerkiksi Biffy Clyron, Disco Ensemblen tai Satellite Storiesin soittolistat toimivat sellaisinaan juoksulenkeilläkin, joskin ehkä karsisin ne kaikkein hitaimmat pois. Mutta muutoin ehkä lenkillä tulee kuunneltua paljon rytmikkäämpää, elektonisempaa tai rokimpaa musiikkia, kuin vapaa-ajalla. 

Tässä muutama esimerkki hyvistä treenibiiseistä:





Semmoinen musiikkipläjäys! Kertokaa omia lempparibiisejä, siis lempparitreenibiisejä! Ja oletteko te joskus joutuneet ryhmäliikuntatunnille, jossa ei musiikki olekaan toiminut? Tai oletko kenties ohjaajana joutunut kokemaan sen tilanteen, kun musa ei olekaan lähtenyt pyörimään? Kuunteletko lenkillä tai salilla musiikkia?

Huomenna onkin taas perjantai! Hyvää viikonloppua siis kaikille! 

maanantai 4. marraskuuta 2013

Sana-arvoitus - mitä minä tein tänään?

Nyt saatte arvata, mitä olin tänään tekemässä pitkästä aikaan?

  1. Lähteminen on vaikeaa, mutta fiilis suorituksen jälkeen on parasta, mitä tiedän!
  2. Sitä tehdään sisätiloissa
  3. Tämän treenin jälkeen on aina jano, ja hetken päästä myös kamala nälkä ja väsy!
  4. Laji on yksilölaji
  5. Tämä on osa mun tulevan kesän haasteita, toivottavasti ;)
  6. Ostin tätä varten hienon lakin, jota aion jatkossa käyttää
  7. Tämä on hyvää terveysliikuntaa, pk-liikuntaa tai kovaakin liikuntaa, ihan miten itse ottaa
  8. Todella monipuolinen laji, joka laittaa koko kehon koville
  9. Tässä voi laskea matkaa, mutta se kannattaa tehdä kierroslaskennan kautta
  10. Tätä voi harrastaa monella eri tyylillä, ja olin tyytyväinen, kun jaksoin tänään 45 minuuttia tyylillä "vapaa" yhtäsoittoa!

Kuka arvaa?!

*rumpujen pärinäääääääää*

No, UINTI, tottakai!! Siis, mulla on mennyt oikeastaan koko kesä ja syksykin, etten ole uimassa käynyt, vaikka tykkäänkin siitä kovasti! Yksi syy on ollut se, että toi meidän lähihalli on rempassa, ja en ole sitten ihan keksinyt, mihin sitä menisi uimaan. Tänään päädyttiin Kimmon kanssa uimaan tuonne meidän viime asuinpaikan lähelle, tuttuun uimahalliin niiltä vuosilta. Toi uimahalli on vaan aina aivan piukassa väkeä, joten lähdettiin hallille vasta puoli kasin pintaan. Silloin vähän vaille kahdeksan mahtui ihan hyvin halliin, mutta vähän harmitti, kun jäi treeni kesken. Oli tarkoitus uida 2km, mutta uimarit ajettiin pois altaasta jo 20.40, mä kun muistin, että se olis ollut 20.50. Höööh.. 

Lähde: weheartit.com

Oli kyllä tosi kova uintiflow tänään päällä! Uin vaan menemään, ja olin niin onneissani, kun ei tarvinnut vaihtaa rintauintiin missään vaiheessa. PYrin keskittymään tänään erityisesti potkuihin, joiden kanssa mulla on ongelmia vähäsen. Potkin liikaa nilkoilla, mutta tänään yritin keskittyä, että potku lähtisi jo pakarasta. Käsien kanssa oli vähän ongelmia, kun en oo ihan varma, mitä niillä tehdään veden alla... hmmm... jonkinmoinen tekniikkakurssi olisi kai paikallaan. 

Voitte arvata, mikä triathlon-kuume mulla on tällä hetkellä. Kuusijärvi kutsuu mua... jospa siellä saisi ensikosketuksen siihenkin lajiin. Olisikohan järkeä mennä johonkin triathlon-kurssille? Tai kouluun? Ne vaan tuntuu maksavan maltaita. Jotenkin olisi vaan sellainen tunne, että jostain opastuksesta voisi olla hyötyä. Hmmm...

No, jos joku asia on varmaa, niin se on se, että fiilis on nyt aivan huikea. Uinti on hieno laji! Ah.

Onko joku muukin palannut uimahallille nyt pimeän tullen? Vai ootko viihtynyt siellä koko kesän? Onko jokin muu, joka aikoo osallistua triathlonille ekan kerran ensi kesänä? ;)

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Rentoa menoa metsässä


Mulla on tosiaan ollut vähän palautteleva viikko käynnissä treeneistä, koska tuntuu, että keho kaipaa sitä nyt. Etenkin jaloille ja sydämelle annan vähän lepoa nyt. Ystävä kysyi mua alkuviikosta jo lenkille lauantaina, mutta päätin perua tän pitkiksen, koska tahdoin pitää kiinni levosta. Ei ollut helppo päätös, mutta onneksi seuraava yhteinen lenkki on sovittu jo parin viikon päähän, jolloin on myös meidän ystävyksien tyttöjen ilta!


No, eilen kuitenkin teki mieli lähteä tekemään jotain kevyttä lenkki ulkoilmassa, ja ehdotinkin sitten Kimmolle, että josko lähettäis Nuuksion maastohölkälle/kävelylle, ja niimpä sitten lähdettiin autolla kohti Nuuksion upeaa kansallispuistoa. Heh, huomasimme Haukkalammen parkkipaikalla, että emme olleet ainoita, joita luonto oli kutsunut näin Pyhäinpäivän kunniaksi, sillä luontotuvan parkkis oli ääriään myöten täynnä ihmisiä! Monet olivat tulleet viettämään lämmintä marraskuun 2.päivää nuotion äärelle, ja eipä pisimmällä reitillä kovin montaa ihmistä tullut vastaan. Tai tuli jonkun verran, muttei ihan kamalan paljon.

Ilma oli lähtiessä sumuinen, lämmin ja synkkä, mutta melkein heti liikkeelle lähdettyämme alkoi satamaan tihkusadetta. No, ei tuo vähäinen sade haitannut paljon, paitsi mitä nyt maa oli aina mutainen, lätäkköinen ja liukas. Mä en tajunnut ottaa goretex-lenkkareita jalkaan, enkä edes päätynyt nastareihin, vaan otin ihan tavalliset lenkkarit jalkaan. No, kyllä niillä pärjäsi ihan hyvin, ja suosiolla sitten hidastettiin vauhtia, kun tuli liukasta tai märkää. Ei myöskään tahdottu mun jalkoja kovin rasittaa, joten alusta alkaen oli selvää, että kaikki mäet käveltiin ylös (ja myös alaskin).



Voi, miten vapauttavaa olikaan hölkytellä ja kävellä luonnon keskellä, vailla mitään kiireitä tai kellon tuijottamista. Mä nautin niin paljon liikkua luonnossa, ja aivan taatusti maastojuoksua tulee harrastettua useamminkin, kunhan vaan ei ihan noin märällä ilmalla. Kun oltiin noin kilsan, parin päässä lähtöpaikasta, alkoi sataa aivan kaatamalla. Hah. Mä olin lähtiessäni sanonut, että "Vitsit, miten voikaan marraskuussa olla hieno keli". No, lämmin oli joka tapauksessa, ja eihän sadekaan tapa. Vähän vaan suunnitelmat muuttuivat silleen, että päätettiin mennä autolle, eikä kierretty enää muita lenkkejä. Tuli siis hlökyteltyä luonnossa sellainen rielu 8km matka aivan kevyesti, sykettä juuri nostamatta.


Tämä oli juuri sitä, mitä kehoni ja mieleni kaipasi. Luontoa, kevyttä tekemistä ihanassa seurassa ja rentoutta.

Kyllä oli ihana sitten kotona viettää Pyhäpäivän iltaa itsetehdyn kebabin, hyvän elokuvan ja dippivihannesten kera omalla sohvalla. Olo oli rauhea ja onnellinen. Luonto saa niin paljon ihmeitä aikaan, samoin liikunta.

Harrastatteko te polku- tai maastojuoksua joskus? Missä on teidän mielestä parhaat maastolenkkeilyreitit? Etenkin pääkaupunkiseudulta kaipaisin vinkkejä ;)

lauantai 2. marraskuuta 2013

Salitoopet

Kävin eilen pitkästä aikaa salilla. Tästä eteenpäin en säästele mitään, vaan aion tehdä kovia salitreenejä aina silloin tällöin, kun mieli ja keho niitä halajaa! Eilen oli kyllä hyvä fiilis ja meno salilla, vaikka musta tuntui, että jauhan sarjoja pienillä painoilla. No, so what, mä teen niillä painoilla, jotka on mulle sopivat juuri sillä hetkellä. Huomaan kyllä paljonkin päiväkohtaisia eroja. Eilen oli aika heikko päivä, ja uskon sen johtuvan siitä, että energiat alkoivat hipumaan, alla kun oli vain lounas.

Lähde: weheartit.com

Eilen oli kyllä oikein mun toopeja liikkeellä mun mielestä! Mä en ihan hirveästi yleensä kiinnitä kanssatreenaajiin huomiota, mutta eilen jäi mieleen muutama sellainen tapaus, että huhhuh.

1. Tyyppi, joka paiskoi painoja

Oikeasti. Meidän salilla lukee seinillä laput "Älä pudota painoja maahan". Kuinka vaikeaa se on tajuta?! Me ei olla mikään Crossfit-sali. Mä ymmärrän, jos joskus paino putoaa tai paiskoutuu maahan, mutta eilen eräs treenaaja pudotteli tankoa koko ajan maahan, ja jopa hauiskääntöjen jälkeen oli pakko pudottaa käsipainot maahan. Huoh. Mua tää ei oikeesti ees häiritsis, mutta kun se on kiellettyä, niin se on kiellettyä.

2. Nainen, joka puhui puhelimeen

Täääh? Puhelin salilla? Oikein.. jotkut kuuntelee musiikkia, toiset ottaa valokuvia salitreeneistä.. itse jätän kännykän aina pukkariin! Ei mua ne kännykät häiritse, mutta en tajua, ketä alkaa puhua puhelimeen kesken treenin? Eilen eräs nainen alkoi käydä keskustelua salilla samalla vallaten yhden taljan siihen touhuun. Järki hoi, se on sallittua!

Lähde: weheartit.com

3. Mies, jolla oli liian paljastavat kuteet

Yleensä mulla on ihan sama, mitä ihmisillä on päällä, kun ne treenaa. Tärkeintä on, että niillä on vaatteet. No, eilen tällainen keski-iän jo ylittänyt, jossain solariumissa itsensä pavuksi värjäyttänyt mies oli treenaamassa painijanselkätopissa, joka oli tälle isolle miehelle niin pieni, että rinnat ja kaik näkyi sieltä. Yhhh.. ehkä hän tahtoi esitellä omia kuntosalisaavutuksiaan, mutta mulle tuli kyllä mieleen, että laita nyt hitto kunnon paita päälle.

Joskus on myös salilla ollut naisia, jotka on treenannut jumpassa tai salilla pelkällä lyhyellä urheilutopilla. Yääääwäää.. siis ei. Kyllä lenkille voi mennä niin vähissä vaatteissa, mutta salikeskuksessa on vähän eri asia mun mielestäni.

Nämä kaikki tyypit olivat eilen salilla mun kanssa yhtäaikaa treenaamassa. Yleensä ei ärsytä salilla mikään, mutta nyt kyllä pisti silmään tai korvaan nämä. On toki joitain tapauksia vielä, jotka saattavat mua ärsyttää, mutta yleensä en edes kiinnitä huomiota toisiin ihmisiin salilla. Ja loppujen lopuksi on ihan sama, mitä muut siellä tekevät, kunhan kaikki saavat treenirauhan.

Ainiin. Eilisestä voisin antaa yhden treenivinkin:
Tee vatsalihakset vatsapenkissä niin, että pidät keppiä niskan takana. Näin ei tule käsillä tehtyä heijausliikettä, ja siten avitettua liikkeen suorittamisessa. Itsellä ainakin tuntui enemmän, kuin levypainon kanssa. Aina saa penkin kulmaa jyrkemmäksi. ;)

Pistääkö sinua joskus salilla silmään jokin ihmistyyppi? Kiinnitätkö huomiota kanssatreenaajiin?