Ihana kesä!

Mä oon nyt lomalla! Mut oon mä silti nauttinut kesästä jo ennen lomaa. Ihanaa kun Suomessa on ollut hellettä! Mä tuun vaan tän kaiken kiireen keskeltä sanomaan nopeasti teille heipat, ja kertomaan, että päivät ovat menneet näissä merkeissä...

Hyvää ruokaa kokkaillen. Tässä tofuwokki.

Meloessa. Kokeiltiin ystävän kanssa inkkarikanoottia.

Käytiin porukalla Helsingin street food carnivaleilla. Oli maukasta ruokaa!

Juoksin vk-lenkkiä Kimmon ajaessa pyörällä mun kirittäjänä! Toimi kivasti ;)

Ostin Lidlistä uuden takin! Eikö olekin ihana?

Tänään juoksin pitkiksen rannalle, jossa mun poppoo odottikin mua jo! Oli kyllä siistiä yhdistää juoksua ja rantaelämä! Edes 30 asteen helteet ei pysäytä mun lenkkejä!

Niin ihanat kelit kuin Suomessa onkin, huomenna aikaisin aamulla (mun pitäisi olla jo nukkumassa) lentokone kuljettaa meidät lomalaiset epävakaiseen keski-Eurooppaan. Luvassa jotain aktiivilomailun tynkää! Katsotaan, ehdinkö sieltä postailla. Jos en, niin kuullaan viimeistään reilu viikon päästä!

Ihania hellepäiviä kaikille Suomeen! Pysäyttääkö helteet teidät?! :)

Kannattaako stressaaminen liikkumattomuudesta?

Mä voisin sanoa, että olipas huono viikonloppu. Mun kevyemmän viikon toinen lenkki jäi tekemättä, koska viikonloppuna oli niin paljon muuta musta riippumatonta ohjelmaa, etten vain yksinkertaisesti ehtinyt. Voisin sanoa, että lepäsin laakereillani kolme päivää, vaikkei se todellisuudessa niin mennytkään. Jos en tehnyt suunniteltua lenkkiä, ei se tarkoita, ettei muutanlaista aktiivisuutta ja liikkumista lasketa. Oikeasti mun viikonloppu oli paljon onnistuneempi, kuin mitä osasin ollenkaan odottaa, vaikka se ajateltu lenkki jäikin tekemättä. Yhdellä lenkillä ei ole oikeasti mitään väliä, varsinkaan kun viikonloppuun mahtui paljon hienoja hetkiä, uurastamista ja läheisiäkin.

Meillä oli siis viikonloppuna ohjelmassa Kimmon isän kuuskymppiset, jotka oli astetta isommat juhlat. Oli vuokrattu juhlapaikka, oli livebändi, oli hienot koristelut ja oli reilusti yli sata henkilöä. Perjantaina ajettiin töiden jälkeen Kimmon kotikylään ja suoraan juhlapaikalle, jossa Kimmon vanhemmat olikin jo koristelupuuhissa. Me alettiin heti auttamaan, ja pääsin muun muassa koristelemaan pöytiä (ohjeiden mukaan) ja taittelemaan ruokaservettejä. Lähdetiin juhlapaikalta vasta puoli yhdentoista aikaan illalla, ja palaattiin taas aamulla takaisin. Juhlapaikka piti koristella loppuun, tuoda kukkia, taitella kahviservetit ja oikeastaan puhaa oli ihan valtavasti. Juhlapaikasta kuitenkin tuli todella kaunis. Muutenkin juhlat oli oikein onnistuneet, ja muutamat jaksoivat ihan loppuun asti, eli kahteen asti, kun bändi lopetteli omat settinsä. Mekin Kimmon kanssa tanssittiin kunnolla paritansseja, ja oikeastaan sehän on ihan valtavan kivaa ja hyvää liikuntaakin. Hiki ainakin tuli ja tänään pohkeet on kiittänyt tansseista, heh!

Tänään sitten mentiin siivoamaan paikkoja. Olipas siellä väsynyttä, mutta onnellista porukkaa. Juhlat oli ihan napakymppi, ja kaikki oli kyllä kiinni aivan saumattomasta yhteistyöstä. Mä olen todella onnellinen, että olen päässyt osaksi tuota perhettä. Mulle on elämässä kaikkein tärkeintä, että mun läheisillä on hyvä olla ja he ovat onnellisia. Jos voin saada pienellä vaivannäöllä ja omalla panoksellani sen hymyn toisten kasvoille, mä teen sen ilman muuta. Siinä kohtaan se oma lenkki tuntuu mitättömän pieneltä asialta. Niitä lenkkejä ehtii takoa kyllä koko elämän, mutta ihminen täyttää vain kerran kuuskymmentä! Eikä sitä paitsi se yksi lenkin väliinjääminen paljon kuntoa huononna! Ompahan taas enemmän intoa ja voimaa, kun on pitänyt taukoa. Ainoa vaan, että mulla ei ole kovin levännyt olo nyt, kun jalat ovat väsyneet koko viikonlopun uurastuksesta, eikä niitä unituntejakaan ihan kovin paljon ole tässä viikonlopun aikana tullut... nooh, viiden päivän päästä alkaa loma!

Olen siis sitä mieltä, että jos vain oikeasti tietää liikkuvansa paljon, ei muutama liikuntasuorituksen väliinjääminen tai niiden korvaaminen toisella ole paha asia, kun se ei ole jatkuvaa. Vaikka kuinka olisi tavoitteita, niin kyllä ne toteutuu silti. Tärkeintä on sitkeä, pitkäjänteinen ja rento ote liikuntaan ja toki kunnioitus niitä tavoitteita kohtaan. Silti olen sitä mieltä, että rentous on avainasemassa. Ei kenenkään, ei ainakaan mun, pääni kestä sitä, etten koskaan voisi jättää suunnitelmia väliin ja korvata niitä toisilla aktiviteeteilla, jotka tuovat yhtälailla onnea elämään. Avainasemassa on tasapaino itsensä kanssa, tasapaino liikunnan ja muiden asioiden välillä. Liikunta on vain yksi osa hyvinvointia ja onnellista elämää.

Oletteko samaa mieltä, vai onko maailman loppu, jos lenkkiä tai salikäyntiä ei vain kertakaikkiaan saa mahdutettua päivien ohjelmaan? Oletteko te rentoja tavoitteitanne kohtaan? Onko teidän sisin tasapainossa? :)

Kesäistä treeniä ja lepoa

Ihana, ihana kesä on tullut tänne Suomeen! Mä niin nautin Suomen kesästä, kun on sopivan lämmin, on ihanan valoisaa ja on niin kaunista ja elinvoimaista. Suomen luonto on kyllä niin kaunis, jokaisena vuoden aikana tosin. Muutenkin kesä antaa eloa meihin ihmisiin, ja sisällä ei viitsi niin paljon olla. Itselleni on jo riittävästi siinä, että istuu kahdeksan tuntia päivästä sisätöissä. Mä niin kaipaan sen jälkeen ulos, ja liikunta on suurena osana sitä ulkoiluelämää, vaikka toki keksin paljon muutakin tekemistä ulkona.

Nyt on Vaarojen maratonille tähtäävä treeni aloitettu, ja ensimmäinen kolmen viikon jakso on nyt ohi. Mä ajattelin tämän kesän treenata taas enemmän jaksotetusti, ja jaksotus on 3+1. Tosin aion elää tämän kanssa vähän tilanteen mukaan. Eli esimerkiksi, jos lomareissulla ei tule niin rankkaa liikuntaa harrastettua, niin en laske sitä kolmeen kovaan. Ihan tilanteen mukaan, ja niin, ettei treeni ole mitenkään hallitseva asia elämässä edelleenkään. Tämä jaksotus toimi mulla erinomaisesti Tukholman maratonille treenatessa! Mutta mitä ne mun kevyet viikot sitten tarkoittaakaan? Sitä, että niinä viikkoina lepopäiviä on selvästi enemmän, hoidan kehonhuoltoa paremmin ja en tee niinä viikkoina pitkää treeniä, eli yli puolitoistatuntista lenkkiä enkä tee ainuttakaan kovatempoista treeniä.

Bloggajat Suvi, Satu ja minä. Kuva on Satun ottama ;)

Tästä tosin jouduin ehkä vähän luopumaan eilen, kun huikea Satu johti meidän lenkkiä ja pisti mutkin painelemaan kovaa keskuspuistossa. Parhaimmillaan kilsavauhti oli 5.20-luokkaa, joka ei mulle ole minkäänlaista peruskuntovauhtia nähnytkään. Yritä siinä sitten höpötellä... huh, mutta kivaa oli! Lenkin jälkeen treffattiin Suvi myöskin, ja mentiin stadikalle uimaan ja vesijuoksemaan. Kyllä on onni, että kesällä saa uida ulkona. Uimastadion on hieno paikka! Vaikka vieläkin hienompaa on tosin uida märkäpuvussa... onko teillä pääkaupunkiseudulla suosikki märkäpuku-uintipaikkoja, nyt kun Kuusijärvi on tupaten täynnä?! Mutta ihanaa taas tavata uusia naamoja, kyllä tämä bloggaaminen on hienoa touhua! Satu oli jo entuudestaan tuttu, ja olin niin innoissani, kun hän ehdotti tapaamista nyt kesällä ja saatiin se onnistumaan! Meillä oli kolmestaan todella ihana ilta, kun liikuntojen jälkeen käytiin vielä nepalilaisessa ravintolassa syömässä. Mä polkasin illalla kymmenen aikoihin kotiin naama hymyssä, tukka hulmuten kesäillan viimassa, ja aurinkokin vielä helli mun kasvoja. Ihana kesä, ihana treeni, ihana ruoka ja ihanat ihmiset! :)

Tänään lepäsin, ja kävin täydentämässä mansikkavarastoa. Olin jo lauantaina poimimassa viitisen kiloa marjoja, ja tänään tein saman homman, kun käytiin Tuusulassa ystävän kanssa keräämässä näitä parhaita kotimaisia herkkuja. Mä laitan osan pakkaseen, mutta suurin osa syödään näin tuoreeltaan. Suoraan pellolta olen syönyt jo useita litroja, ja muutoin mansikat säilyvät jääkaapissa. Sieltä niitä otetaan aamupalarahkaan, jätskin kaveriksi, sellaisenaan nautittavaksi... nam nam!

Viikonloppu oli muutenkin mitä mainioin, kun olin käymässä kotikonnuilla Turussapäin. Sopivasti lepoa ja pari täsmätreeniä, kuten suunnistusta, kevyttä kävelyä ja luontopolkulenkki. Lepoon kuului isona osana syöminen. Oli ihania kesäherkkuja, oli serkun yllätyshäät (piti olla pelkät ristiäiset!!), oli ihana brunssi Samppalinnan terassilla. Parasta oli perheen ja läheisten seura. Treeneistä ei ole tällä kertaa sen enempää kommentoitavaa, kuin että pitkä lenkki sujui hyvin luontopolulla. Vähän vain meinasi kuuma tulla, kun aurinko alkoi kivuta hellerajojen yli. Olin kyllä aivan hiestä märkä kotikotiin palattuani, mutta kai se kuuluu asiaan!?! Mä vieläkin vaan niin paljon mieluummin juoksen kesähelteillä, kuin paukkupakkasilla. Helteellä pitää vain muistaa nestetasapaino. Kumpaan te muuten kallistutte? 

Ainiin. Treeniviikot ovat sujuneet hyvin. Pääosin olen juossut ehkä kolmisen lenkkiä viikkoon (peruskestävyyslenkki, sykkeennostolenkki sekä pitempi lenkki), pyöräillyt satunnaisesti (pääosin työmatkoja), suunnistanut parisen kertaa viikossa ja yrittänyt tehdä lihaskuntoa. Lisäksi olen käynyt uimassa. Uinti on taas treenimuoto, joka maistuu tällä hetkellä! Tekis vaan kovasti taas mieli avovesiuintia. Kerran ehdittiin ystävän kanssa Kuusijärvelle ennen helteitä tahkomaan 17-asteiseen järveen, mutta ei sinne enää mahdu, ja paahtuisikin varmasti märkkärin kanssa. Nyt täytyisi löytää uusi treenipaikka uintiin.

Kaiken kaikkiaan mä nautin tällä hetkellä suunnattomasti kesästä! Lomakin on vielä edessäpäin.. 1,5 viikkoa siihen, jee! Mitenkäs teidän muiden kesä on sujunut? Riittääkö puhtia treenaamiseen vai oletteko levänneet enemmän?

Vaihtoehtoja salitreenille

Hih, mulla on lomafiilis. Pahinta tässä on ehkä se, että mulla oikeasti loma alkaa vasta 2,5 viikon päästä. Hahah. Töissä on vaikea keskittyä olennaiseen. Päivät ovat menneet töiden lisäksi pitkälti liikkumiseen ja auringosta nauttimiseen. Myös jalkapalloa on tullut katseltua. Tänään en kyllä valvo katsomaan Hollannin peliä, vaikka mieli tekisi. Mun on pakko nukkua. Keho kaipaa unilepoa, nyt kun se on selvästi jäänyt vähemmälle. Kun mieli halajaa lomaa, on sille annettava edes jonkinlaista lepoa, jotta jaksan painaa tämän reilu parin viikon jakson.

Juhannuksen jälkeen olen aloittanut taas selkeästi treenijakson, kun kesäkuu meni enemmän ja vähemmän palautuessa ja levätessä koitoksien välissä. Ja kyllä mä tykkään tästä treenaajan arjesta. Pääosin olen treenannut kesällä kestävyyslajeja, koska mä vaan yksinkertaisesti tykkään treenata ulkona, varsinkin nyt kun ilmat suosivat sitä muutenkin. Mulle käy vähän luonnollisestikin niin, että kesällä sali- ja sisätreeni jää todella vähäiseksi. Muutoinkin mun lempparilajit ovat ulkolajeja, ja kyllä mä todentotta mieluiten kesällä juoksen, suunnistan, pyöräilen ja vaikka käyn melomassa, kuin teen salitreeniä sisätiloissa. Olkoot kuinka ilmastoitu sali!

Tänä kesänä havahduin tähän todenteolla. Mä huomasin käyneeni kesäkuun aikana muutaman hassun kerran SATSilla. Nekin ovat olleet Balance-tunteja, ehkä jokin salitreenikin on mahtunut joukkoon. Tulee aika kalliiksi kuntosalitreenailu, jos siellä ei käy. Niimpä otin yhteyttä SATSin asiakaspalveluun, ja muutaman viestin jälkeen mulla oli kuntosalikortti jäädytettynä. Kesäkuun alusta alkaen en ole siis käynyt kuntosalilla ja ryhmäliikunnassa ollenkaan, ja tätä jatkuu elokuun puoleen väliin, aina tuonne loman päättymiseen asti. Päätös jäsenyyden jäädytyksestä oli helppo, sillä kesällä ei tule niin paljon sisällä liikuttua.

No, olenko laiminlyönyt lihaskuntotreenin ihan kokonaan? No, sanotaanko näin, että enemmänkin voisi tehdä. Noiden tapahtumien aikana en oikeastaan tehnyt juuri mitään lihaskuntoa, eli vasta juhannuksen jälkeen aloin tehdä jotain. Mulla oli ilmainen tutustumiskäynti Elixiaan, joten hyödynsin sen tietysti, ja menin Turusta vierailulla olleen ystäväni kanssa sinne treenaamaan pari viikkoa sitten. Elixia oli hyvin samankaltainen paikka, kuin oma kotikeskus SATSikin, ja treenin sai tosi hyvin tehtyä. Vedettiin leukoja, tehtiin penkkiä ja käsipainoilla muutenkin paljon yläkroppaa. Mulla saavat jalat todella paljon jo rasitusta muutenkin, joten varsinkaan nyt maraton-treenikaudella en viitsi niitä enää salin puolella paljoa rasittaa. Pääasiassa lihaskuntotreeninä teen keski- ja ylävartaloa tällä hetkellä.

Hankin kahvakuulankin kotiin, jolla voisin treenailla kotona lihaskuntoa. Täytyy kyllä sanoa, että kuulaa on ehkä enemmän heilutellut Kimmo, enkä minä... no, täytyy ottaa itseään niskasta kiinni, ja alkaa heiluttamaan sitäkin vähän. Hyvän treenin kahvakuulalla ja omalla keholla saakin tehtyä. Sohvan reunassa dippejä, kuulalla heilutuksia, vatsoja jalat sohvalla ja niin edelleen... lista on loputon! Salin puute on vain tekosyy olla tekemättä hyvää lihaskuntotreeniä. Sen voi vallan hyvin tehdä kotonakin! Tai vaikka ulkona, kuten minä ja Tiinuska tänään tehtiin! Hellekään ei meitä pysäyttänyt, kun olimme sopineet treenitreffit urheilupuiston nurmelle! Ja voi vitsit, meillä oli hauskaa ja tehokaskin treeni tuli tehtyä, kun löydettiin sopivan varjoinen alue. Tehtiin muun muassa punnerruksia lankkupidoilla, rapukävelyä, kottikärrrykävelyä, burpeeita, askelkyykkykävelyä ja vatsaliikkeitä. Oli todella hyvä fiilis treenata ulkona hyvässä seurassa! Kännykän ajastimesta vain minuutti juoksemaan ja liikkeitä niin monta kuin siinä ajassa ehtii, hyvä tulee! Me vuoroteltiin yleensä kahta liikettä, ja kumpaakin tehtiin kolme kierrosta. Hyvä treeni tuli tunnissa tehtyä, ja mikä parasta, oltiin ulkona treenaamassa!

 Kuvannut Tiinuska

Eli vaihtoehtoja on salitreenaamiselle kyllä, kun vain itse viitsi sellaisia keksiä. Ulkona treenaamisessa pitää vain ottaa huomioon nesteytys, ettei tule nestehukkaa. Juominen muutenkin kesällä on todella tärkeää ja on syytä olla jatkuvaa aamusta iltaan, mutta treenipäivänä se on vielä tärkeämpää. Mä olenkin ottanut tavaksi, että treenipäivinä näillä helteillä juon "zeron" eli urheilujuomaporetabletin, joka on lähes kaloriton veteenliukeneva nappula. Se sisältää natriumia ja kaliumia ainakin, jotka edesauttavat nesteen imeytymistä kehoon. Treenipäivänä se on erityisen tärkeää! Mulla on näitä eri merkkisiä, ja makuvaihtoehtojakin on monia.

Oletteko kokeilleet urheilujuomaporetabletteja? Tykkäättekö treenata ennemmin kesällä sisällä vai ulkona? Lamaannuttaako helle teidät, vai saatteko kunnon hikoilusta vain virtaa?

Jos olisin laihempi...

Mä en ole mikään timmimimmi, kuten olen varmasti blogissani maininnut. Ulospäin ei välttämättä näy, että olisin juossut kolme maratonia tai että harrastan kohtuullisen paljon liikuntaa. En ole laiha juoksijanainen enkä milläänlailla lihaksikaskaan. No, miten voisin ollakaan, kun en salilla juuri viihdy. Ennemminkin näytän joltain sohvaperunalta, kuin liikunnalliselta ihmiseltä. Mietin tässä yksi päivä, mitä kaikkea saavuttaisin, jos olisin laihempi...

• Saattaisin juosta nopeammin, eli omat enkat voisivat mennä helpommin uusiksi, jos elopainoa olisi vähemmän.
  
• Voisin käyttää löysiä shortseja juostessa. Nyt en oikein voi, koska reidet hankaavat muuten toisiinsa kiinni. Et ymmärrä tätä, jos sulla ei ole paksuja reisiä!!
  
• Voisin ottaa selfieitä niin, että nostaisin paitaa ylös ja esittelisin kroppaani muille, ja laittaisin vaikka sellaisia kuvia tänne blogiini. No, toisaalta, tämä ei kyllä olisi yhtään mua, joten...
  
• Söisin varmasti vähemmän tullakseni kylläiseksi. Nykyään syön melkein kuin mies!

...enempää saavutuksia ei tule edes mieleeni. Ja oikeasti hei, nuo kaikki on sellaisia asioita, jotka ei ole mulle tärkeitä. Kyllä mulle kaikki asiat kelpaisivat, mutta loppujen lopuksi ulkonäköasiat ovat yhdentekeviä mulle. Mä rakastan niin paljon syömistä, että en missään nimessä halua laihduttaa. Mä olen onnellinen ja tyytyväinen näin! Mulla on terve kroppa, jolla voin tehdä asioita, joista nautin.

Mä tahdon kertoa, ettei herkuttelu, karkkien syönti tai viinipullon jakaminen toisen ihmisen kanssa ole aina repsahdusta. Se kaikki voi olla suunniteltua ja oikeasti asia, josta myös nauttii elämässä. Ei tarvitse siis kokea huonoa omatuntoa siitä, että herkuttelee. Tärkeintä on, että nämä elämän eri osa-alueet, liikunta ja syöminen, ovat sulassa tasapainossa, eikä kumpikaan hallitse sitä.

Muista sinäkin olla murehtimatta liikaa kropan epäkohtia, vaan mieti, mitä kaikkea positiivista sillä voit saavuttaa! Herkullisia ja liikunnallisia kesäpäiviä kaikille!

Miltä näyttää treenin monipuolistuminen?

Heinäkuun puolella ollaan! Niin meni kesäkuu että hujahti vain. Toisaalta kesäkuu on ollut täynnä kaikkea upeaa ja hienoa. Oli triathlonin perusmatka, oli Jukolan viesti ja oli rentouttava juhannus ystäväporukan kanssa Saimaan rannalla. Viime viikonloppuna sain puolestaan pari ihanaa ystävää Turusta vierailulle. Ohjelmassa oli kuntosalia, jalkapalloa, upea brunssi Sandrossa, Suomenlinnan visiitti sekä saunominen illalla. Kyllä tuollaiset viikonloput ovat mahtavia! Sunnuntaina ehdin vielä hyvälle lenkille ennen illan jalkapallopelejä. Mä oon aika paljon katsonut pelejä nyt, vaikka en niitä klo 23 alkavia olekaan katsonut. Ensi viikolla välierät on ehkä pakko katsoa, vaikka ovatkin myöhäisiä aikoja. Onko muut katsoneet jalkapalloa?!

Mä ajattelin vähän tässä puolen vuoden jälkeen kartoittaa, miten olen oikein treenannut, ja miten se on muuttunut viime vuodesta, jolloin juoksukilsoja oli kesäkuun loppuun mennessä kasassa melkoinen summa! HUH täytyy itsekin sanoa! Tänä vuonnakin puolen vuoden treenailun jälkeen juoksu on ykkönen, mutta ei niin selkeä. Yhteensä juoksukilsoja on kertynyt 475km, joka on lähes puolet vähemmän, kuin viime vuonna tähän aikaan. Silti mua ei harmita ollenkaan. Ne juoksut, jotka olen tänä vuonna tehnyt, on todella tehtyä rakkaudella. Juoksusta on tullut enemmän intohimo, kun sitä ei harrasta koko ajan. Toisaalta on syytä muistaa, että tähän aikaan vuosi sitten olin juuri palautellut Tukholman maratonin jäljiltä, kun nyt maraton on vasta edessäpäin, ja varsinainen treeni vasta startannut.

Treeni on triathlon-kokeilun myötä selkeästi monipuolistunut. Uintikilsoja on jo moninkertaisesti vuoden takaiseen verrattuna, ja kieltämättä uinnista on tullut yksi ihan vakio treenimuoto. Uinti on hyvää koko vartalon treeniä, joka ei kuormita jalkojen lihaksia paljonkaan eikä sykekään nouse varmasti kovin korkealle. Pyöräilyä on tullut myöskin harrastettua enemmän kuin viime vuonna, mutta vieläkin sitä saisi lisättyä. Spinningissä kävin kevättalvella noin kerran viikossa, ja vakioksi muodostui maanantain 75-minuuttinen polkaisu. Balancessa taas en ole löytänyt vakioaikaa, joten se on valitettavasti jäänyt vähemmälle nyt, vaikka kovasti tunnista pidänkin. Suunnistusta ei myöskään vuosi sitten ollut tähän mennessä juuri ollenkaan, koska vasta heinäkuussa oikeastaan hurahdin koko lajiin, kun uskaltauduin kiintorastien sijaan kuntorasteille. Olenkin suunnistanut kauden alusta alkaen keskimäärin kaksi kertaa viikossa, ja se on sopiva määrä. Lajien kirjo on mukava, ja lihaskuntoakin on kohtalaisesti. Koko kevään kävin vakiona SATSin crosstraining-tunnilla, mutta kesällä aikataulut eivät osuneet sen osalta yksiin. Kuntosalilla olen tehnyt paljon toiminnallista ja kokonaisvaltaista treeniä, ja sitä tulen varmasti jatkamaan jatkossakin. Mikään peruspunttaaminen ei juuri kiinnosta, vaan isot, koko kehoa kuormittavat liikkeet ovat enemmän mun juttuni. Syksyllä haaveilen crossfit on ramp -kurssista, joten saa nähdä, toteutuuko vaiko ei.

Treenimäärät ovat jonkin verran vaihdelleet viikottain, ja tahtoisinkin palata tuttuun jaksottavampaan treenailuun, jossa tulee selkeästi kolme kovaa treeniviikkoa ja yksi kevyt viikko. Tähän pyrin nyt. Nyt on menossa toinen treeniviikko. Tavoitteena on myöskin kasvattaa ajallisesti treeniä sinne 10-viikkotunnin paremmalle puolelle, ihan vain siksi, että olisi sitten syksyllä paremmat edellytykset lähteä Vaarojen maratonille. Siitä kovasti suuremmat treenimäärät eivät houkuta, enkä usko, että kehonikaan pysyisi mukana. Yksi suuri tavoite toiselle vuosipuoliskolle on kehonhuollon lisääminen. Venyttelyä, joogaa ja balanceakin. Ajattelin nyt kesällä suosia Yoogaia-palvelua, sen verran hyvä kuva siitä jäi kevään kokeilun jälkeen. 

Suurin tavoite jatkossa on jatkaa liikunnasta nauttimisesta! Nämä tilastot ovat mulle ihan toissijainen juttu, jos mun mieli ei olisi tässä näin täysillä mukana. Mä en todellakaan halua tehdä yhtäkään treeniä väkisin, vaan lähteä aina kotoa hymyssä suin! 

Miltäs teidän kevät näyttää treenin osalta ja mitä tavoitteita teillä on "syyskauden" varalle?

ps. Olin eilen ystävän kanssa Kuusijärvellä uimassa märkkärillä, ja on se vaan kivaa! Kyllä mä vähän haaveilen edelleen toisesta triathlonista...