sunnuntai 29. syyskuuta 2013

11 kysymystä juoksusta


Nyt kun en ole viikkoon ottanut yhtäkään juoksuaskelta, ja alan tosiaan kaivata jo juoksun pariin, voisin vastata tähän kivaan haasteeseen, jonka sain ihanalta Tiinalta. Jos ette ole muuten käyneet vielä kurkistamassa hänen Parempia polkuja -blogia, tehkää se ihmeessä! Blogi on täynnä mielenkiintoisia juttuja niin liikunnasta, hyvinvoinnista kuin elämästä yleensä!

Eli haasteen ideana oli vastata näihin juoksuaiheisiin kysymyksiin! Täältä pesee!

1. Miten usein ja millaisia lenkkejä juokset?
Juoksen yleensä 3-5 kertaa viikossa (paitsi lepoviikoilla vähemmän, nyt myös suunnistus on haukannut ison osan juoksusta), ja lenkit vaihtelevat 5 kilsasta sinne 27 kilsaan, joka on mun pisin lenkki, jonka oon tehnyt. Juoksen hitaita pk-lenkkejä, intervalleja ja tasavauhtisen kovia lenkkejä.

2. Miksi juokset?
Yksinkertainen vastaus on, että jäin koukkuun! Kun aloitin kuntoilemaan uudestaan salibandyharrastuksen jälkeen, tuntui juoksu helpolta vaihtoehdolta. Kun huomasin kunnon kasvavan ja jaksavani pidempään, olin huumassa. Juoksu on helppo ja nautinnollinen laji, jota voi harrastaa missä vaan ja milloin vaan!

3. Seuraatko jotain juoksuohjelmaa? Teetkö ohjelman itse vai oletko sen jostain poiminut?
En seuraa mitään ohjelmaa, paitsi 12 vko ennen maratonia otan yleensä jonkin juoksuohjelman pohjalle (kuten Sepon 4h ohjelman), jonka päälle sitten modaan omia muitakin menoja. Mä kun en osaa harrastaa juoksua niin, että se olis ainoa juttu, mitä teen!


4. Mikä on ollut tämän vuoden paras lenkki? Jäävätkö yksittäiset lenkit yleensäkään mieleen? 
Hmmm, tämän vuoden paras lenkki ei oo mun mielessä, mutta muistan pari vuotta sitten juosseeni elämäni parhaan lenkin syksyllä illan hämärtyessä jo pienessä tihkusateessa, jolloin juoksin erittäin kevyellä askeleella kympin johonkin 55 minuuttiin! Se lenkki on ja pysyy mielessäni!

5. Suositko jotain tiettyä merkkiä juoksuvarusteissa? Miksi juuri sitä?
No, Asicsen lenkkareita suosin, mutta muutoin juoksuvaatteeni ovat ihan Lidlin merkeistä SOCin kautta Nikeen. Kaikki kelpaa, kunhan materiaali on hyvä.

6. Pidätkö juoksupäiväkirjaa? Jos, niin mitä siihen kirjoitat?
En pidä juoksupäiväkirjaa. Laitan lenkit ja muut liikunnat ylös Heiaheiaan, ja sitten on tämä blogi. Muuta en kirjoita.

7. Onko sinulla tavoitteita juoksun suhteen? Millaisia tavoitteita?
No, ei mulla ole mitään ihmeempiä tavoitteita. Tahdon hitaasti mutta varmasti kasvattaa omaa juoksukuntoa niin, että voin läpi elämän heittää pitkää tai lyhyttä lenkkiä. Lyhyemmällä tähtäimellä tahtoisin parantaa niin puolikkaankin ja kympin aikaani, mutta ne ovat ihan toissijainen juttu. Tärkeintä on säilyttää nautinto juoksuun, ettei vaan tämä intohimoinen suhde pääty eroon!

8. Mikä on juoksuharrastuksessa haastavinta?
Haastavinta on kuunnella kehoa, ja tehdä sellaisia lenkkejä, joita kroppa voi milloinkin ottaa vastaan. Turha tykitys liian kovilla vauhdeilla tai liialliset lenkkimäärät saavat vain vahinkoa aikaan. Tärkeintä on kuunnella itseään!

9. Juoksetko ympäri vuoden? Mikä on mielestäsi paras vuodenaika harrastukselle?
Juoksen ympäri vuoden, ja parhaat lenkkikelit ovat mielestäni keväällä juuri kun asfaltti on tullut esiin ja näin syksyisin, kun ilma on ihanan raikas ja askel yleensä kevyt kuin höyhen!


10. Oletko koskaan kokenut ns. runners high -ilmiön? Juoksetko flowssa?
Juu, kyllä mä olen pari kertaa kokenut tuon ilmiön. Valitettavasti vain yksikään kerta ei ole osunut juoksutapahtumaan, vaikka hyvällä mielellä olenkin niissä yleensä mennyt! Tuo aiemmin kuvaavani lenkki on yksi näistä todellisista flow-lenkeistä!

11. Heitä joku protip aloittelevalle juoksijalle!?
Muista kuunnella kehoasi ja mieltäsi, äläkä pakota itseäsi mihinkään!

Jos ette ole vastannut vielä näihin huikeisiin kysymyksiin, niin tee se! Minä ainakin luen mielelläni!

ps. HUIKEA MARATONIN MAAILMANENNÄTYS Berliinissä aikaan 2.03.28, Wilson Kipsang! Koskakohan menee alle kahden tunnin maagisen rajan?!

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!

lauantai 28. syyskuuta 2013

DNS ja tarve hikoilla!


Okei. Päätös on tehty huomisen osalta. DNS (Did Not Start) on parempi kuin DNF (Did Not Finish), joten otan sen mieluummin.  Jalka kun ei oo sellaisessa kunnossa, että varmuudella voisin sanoa pystyväni juosta huomenna puolimaratonin. Saatika juoksemaan sitä niin, että olen iloisella mielellä ja että jalka olisi kunnossa vielä juoksun jälkeenkin. Lisäksi ei ole kauhean varma olo senkään puolesta, että en tosiaan ole juossut jalalla yli viikkoon. Viimeksi juoksin viime viikon torstaina 19,5 kilsan lenkin, jonka piti olla viimeinen pitkis ennen puolikasta. Tarkoitus oli kuitenkin tällä viikolla vielä viimeistellä juoksukunto kohdilleen, mutta kuten tarinat kertovat, sunnuntain suunnistus romutti ne haaveet. No, nämä loukkaantumiset kuuluvat valitettavasti tähän liikunnalliseen elämään. Olen vain säilynyt niin hyvin, että tämä on sen vuoksi niin iso juttu mulle. Ja varsinkin, kun pääkaupunkijuoksun piti olla mun syyskauden kohokohta. Mutta onneksi noita tapahtumia tulee ja menee, ja voipi olla, että vielä starttaan puolikkaalle tämän vuoden puolella.. tai sitten en. Aika näyttää!

Jalka on ihan hyvä, tummuus alkaa olla tiessään, ja turvotustakaan ei ole enää pahemmin. Mutta kummallinen kiputila on tuossa nilkan luun päällä, ja se tulee ilmi tietyissä asennoissa (esim. portaita alaspäin kävellessä) tai nilkan taittuessa sekä aina kun painelen tuota nilkkaa sormilla tai hieron sitä. Inhottavaa.. kun en tiedä, onko tämä "normaalia" tuollaisen nyrjähdyksen jälkeen. Mun nilkkatuki tulee maanantaina, ja viimeistään sitten kokeilen juoksua. Tosin voi olla, että juoksua kokeilen nimenomaan ilman nilkkatukea, koska jalka on tarkoitus totuttaa nilkkatukeen ainoastaan suunnistessa tai räväköissä jumpissa ja pallopeleissä. Suoralla juostessa nilkan tulee olla niin vahva, että se pystyy itse kannattelemaan nilkan paikoillaan. Ja nilkkaa alankin vahvistaa kotona päkiänousuilla, salilla tasapinolaudalla ja lisäksi balancet ja muut vahvistavat nilkan aluetta myöskin!


Tosiaan, keskiviikon jälkeen mulla oli pari päivää, etten olisi edes ehtinyt liikkumaan (hyötyliikuntaa lukuunottamatta), ja hyvä niin. Jalka sai kivasti lepoa ja oli tosiaan kiva nähdä torstaina ystäviä lautapelien merkeissä ja eilen erästä ystävääni Factoryn salaatin ja leffafestareiden merkeissä! Yleensä kun nään tuota ystävää lenkkivaatteet päällä, niin vaihtelu virkistää! No, tänään sitten kroppa oikein huusi hikiliikunnan perään! Mietin, mitä viitsisin jalalla tehdä... no, päädyin sitten katsomaan SATSin tarjontaa tänä aamuna, ja ilokseni huomasin, että aamupäivän spinningissä oli vapautunut paikkoja sen verran, että päätin lähteä spinnailemaan! En olekaan tehnyt tätä varmaan puoleen vuoteen!


Ja voi miten ihanaa oli saada hikoilla ja pyörittää polkimia musiikin tahtiin ja ohjaajan huutaessa ohjeita! Tätä aivotonta mutta kovaa tekemistä olin kaivannut koko viikon lööbailun jälkeen! Ja hei, mikä parasta... toi pyöräily sopi tosi hyvin mun jalalle! Nilkka ei ärtynyt siinä ollenkaan, joten treeni oli oikein onnistunut. Kyseessä oli meidän keskuksen Cycling55 -tunti, joka koostuu kahdesta työosuudesta, joiden välissä on palauttelu. Molemmat työosuudet rakennetaan tehoja nostaen, ja molempien pätkien "finaalit" vedettiin jo kovillakin tehoilla. Mä en ole näissä tasaisissa spinningeissä käynytkään useasti, vaan olen enemmän tykännyt interval-tunnista, jota ei kylläkään tällä hetkellä pyöri ollenkaan keskuksessamme. Harmi. Toisaalta, tämä cycling55 tunti kyllä toimi myöskin erittäin hyvin, ja täytti juuri ne odotukset, jotka tunnille asetin. Ah, sauna treenin päälle kruunasi lauantaipäivän!

Kerroinko jo, miten ihanaa oli hikoilla?! :)

torstai 26. syyskuuta 2013

Täydellinen BodyBalance 62?

Synninpäästö! Kävin eilen balancessa! Ja tein lyhyen salitreenin käsille sitä ennen! Ja kävelin salille ja takas, ainakin 3km yhteensä! Huh, helpotti. Positiiviset uutiset ekaks... balance oli aiva huippu ja nilkka kesti hyvin, jes! Negatiiviset uutiset onkin sitten, että tänään nilkka on ilmoitellut itsestään! :/ Eli taisi sitten kuitenkin rasittua eilisestä sen verran, että meni ehkä piirun huonompaan suuntaan. Kyllä jalalla voi silti hyvin astua, mutta tietyissä asennoissa ja painamalla nilkkaluun päältä tuntuu kipua. Höh. No, ehkä ihan hyvä, että tänään ja huomenna mulla on ohjelmaa, etten edes ehtisi liikunnan pariin. Näiden piti olla mun lepoa puolikasta varten. Mutta ei voi mitään.


Mutta siihen balanceen... pääsin nyt ensimmäistä kertaa testaamaan uuden ohjelman, eli numeron 62. Ja hei, mä vakuutuin. En tiedä, oliko ohjelma lopulta niin kiva vai oliko kivempaa se, että mun jalat eivät olleet valmiiksi kipeät ja sen seurauksena ainakin jalkojen voima -kappale meni ihan superhyvin ja pääsin soturiasennoissa tosi alas! Myös oli mielekästä tehdä takajalkojen avauksia, kun kroppa oli enemmän auki, kuin yleensä. Mutta kaiken kaikkiaan mulle jäi superpositiivinen olo tästä uudesta ohjelmasta, ja myöskin meidän uudesta ohjaajasta, joka tulee jatkamaan tätä keskiviikon balancea. Hän on fysioterapeutti, niin voi sitten tuntien jälkeen kysyä mieltä askarruttavia kysymyksiä.

Mut hei, se thai chi -alkulömpö! Wohooou, pitkästä aikaa ihan huippu alkulämmittely! Biisihän on ihan lemppareita ja tykkäsin tästä liikkuvasta alkulämmöstä. Jotenkin tosi erillainen, kuin yleensä. Siinä oli hetken aluksi miettimistä, että hei, miten nää askeleet meneekään. Kyllä, askeleet.. balancen alkulämmittelyssä. Tykkäsin! Aurinkotervehdykset oli taas tutut, ihan kiva lisäys se vartalonkierto. Jalkojen voima oli taas tiukka ja kiva, tulee kyllä aiheuttamaan tutinaa myöhemmin. Nyt tein niin innolla tätä biisiä, koska tuntui, että pääsin helposti hyvin alas näissä asennoissa.

Tasapaino oli kyllä just niin Bondmainen, kuin Freya sitä kuvailikin omassa blogissaan. Taustalla soi bondista tuttu Skyfall-biisi, ja liikkeet oli hyvin mystisiä, kieroja ja tumman sävyisiä. Itse ainakin pääsin hyvin bond-teemaan, ja lopun tähtääminen kruunasi kaiken. Alkoi hymyilyttämään. Ihanaa! Lonkan avauksessa liikkeet oli puolestaan taas simppeleitä, joten tykkäsin. Tää on mulle ehkä balancen tärkein kappale, koska mulla on jalat aina ihan tukossa lonkankoukistajista. Taitaa olla juoksijoiden ongelmakohta.

Lähde: sats.fi

Keskivartalon kappaleet oli taas hyvää tykitystä. Vatsabiisi oli tiukka, vaikkei siinä ollut sekuntiakaan lankkua!! Ihanaaaaa! Vaikka lankku onkin tiukka ja varma kova treeni, niin silti oon nyt innoissani, että voin saada mun vatsalihakset kipeeksi ilman lankkua. Selkäbiisi oli muuten yllättävän tiukka mun mielestä. Tiukempi ehkä, kuin normaalisti. Loppupään kappaleista mulla ei oo erityistä sanottavaa, sillä musiikit ja liikkeet oli kaikki hyviä. Mä rakastan balancen loppupään kappaleita, kun tietää tehneensä rankimmat työosuudet, ja sitten saa vaan antaa kehon nauttia kiertoliikkeistä ja jalkojen venytyksistä. Loppurentoutus kruunaa koko paketin... heh, jos naapurisalin combatin jumputus ei kuuluis niin hyvin läpi balance-saliin. Heh.

Kaikenkaikkiaan ihan nappi ohjelma. Täys kymppi mun mielestä! Musiikit oli ihania, tunnelma oli ihana... ihana balance! Tulee säilymään mun ohjelmassa kyllä taas läpi syksyn! Jos ette oo käynyt kokeilemassa, niin antakaa mahdollisuus. Arjen kiireiden keskellä tekee hyvää antaa tunniksi viikossa kehon pysähtyä ja nauttia sitä huoltavista liikkeistä. Antaa liikkeiden helliä kehoa, niin se kiittää sinua jatkossa!

Oletteko te päässeet kokeilemaan uutta balancea? Oletteko yhtä huumassa kuin minä?

tiistai 24. syyskuuta 2013

Hölkkääjä jumppatunnilla

Alkuun tahtoisin kiittää kaikkia tsempeistä edelliseen postaukseen! Nilkka meni ja turpoi sunnuntaina pahemmaksi ja kävin lääkärillä näyttämässä sitä. Lääkärin mukaan kuitenkaan kyse ei ollut mistään vakavasta, eli todennäköisesti nilkka on revähtänyt pienesti, joka korjaantuu levolla. Lääkäri suositteli ainakin viikon, parin lepoa, ja ainakin sitten vasta liikunnan pariin, kun turvotus on laskenut eikä jalkaan satu. No, turvotus on aika hyvin laskeutunut, mutta jalka vähän tummui. Pystyn hyvin astumaan jalalle, ja se ei ole kipeä, vain vähän arka ja kosketusherkkä. En ole tehnyt vielä päätöstä sunnuntain puolikkaan osalta, mutta tämä viikko menee pitkälti levätessä. Huomenna ehkä kokeilen jalan iskukykyä pienellä kävely/hölkkälenkillä ja suunnitelmissa olisi myös balance!


Mutta sitten päivän aiheeseen. Niin on vain menty tämä vuosi siten, että en ihan hirveästi hikipisaroita ole jumppatunneilla lennätellyt. Tai kyllä, olen käynyt rauhallisissa jumpissa, kuten bodybalancessa ja joogassa sekä kerran combatissa (tammikuussa!!), kerran MUDissa ja useita kertoja Somassa tai core-painotteisessa Absolutionissa. Nyt kuitenkin oltiin sovittu jumppatreffit Tiinan kanssa perjantai-iltapäivän kunniaksi keskuksissamme pyörivä Vipr-tunnille! Tiinalla on kiva haaste meneillään, jossa hänen on tarkoitus testata kaikki SATSin jumppatunnit, ja nyt hänellä oli vuorossa Vipr. Minä taas oon käynyt "vaipperissa" joskus parisen vuotta sitten viimeksi, silloin kuin se lanseeratiin meille. Jostain syystä tunti ei ole mahtunut aikatauluihini, vaikka se on erittäin mieluisa ja tehokas tunti!

Mutta mitä on vaipperi? Se on tunti, jossa käytetään onttoa 4, 6 tai 8 kiloista putkiloa apuna kovassa sykkeennostotreenissä.  Vipr-tunti koostuu eri vaiheista, joita on alkulämmittely (joka sekin on mun mielestä jo aika rankka!), sykenostokappaleet, Challenge-osuus sekä vatsalihakset ja venyttely.

Lähde: SATS.fi
SATSin sivuilla sanotaan seuraavasti:

ViPR on uusi ryhmäliikuntatuntimme, joka rakentuu jännittävän treenivälineen, ViPR:n ympärille.  ViPR on ontto kuminen ”tukki”, jota on mahdollisuus pidellä erilaisilla otteilla, kuten levytankoa, käsipainoja, kahvakuulaa tai kuntopalloa. ViPR:n toiminnallisten ominaisuuksien ansiosta sillä tehtävä harjoitus kehittää keskivartalon hallintaa, kuntoa, voimaa, tasapainoa, liikkuvuutta ja ketteryyttä erittäin haastavalla tavalla. ViPR painaa 4, 6 tai 8 kiloa, riippuen siitä, minkä painoisen valitset. Harjoitusta voidaan siis helposti säätää aloittelevalle sekä kokeneelle kovakuntoiselle kuntoilijalle.

Parin biisin mittaisen alkulämmittelyn jälkeen siirrytään sykebiiseihin, joita kestää noin puolisen tuntia, vähän alle. Jokaisessa biisissä on kaksi liikettä, joita tehdään vuorotellen niin, että toista tehdään yleensä biisin säkeistöt ja toista kertosäe. Molemmat on kovia liikkeitä, mutta saattavat olla erillaisia. Esimeriksi ensin voidaan laittaa vipr maahan ja hyppiä sen yli, ja toisena liikkeenä otetaan vaipperi käteen ja tehdään kiertolyöntejä sen kanssa. Musiikki on pääosin tunnilla vain taustalla, ja liikkeet tehdään omaan tahtiin.

Challenge-osuudessa muun muassa juostiin salia päästä päähän parin minuutin ajan, sekä tehtiin parin kanssa vatsalihastreeniä ja punnerruksia. Oli kyllä siistiä treenata taas Tiinan kanssa, ja mä sain ainakin valtavaa tsemppiä vatsoihin, kun toinen teki niin hyvin, ettei siinä voinut itsekään luovuttaa! Paritreeniosuudet on kyllä kivoja, varsinkin, jos on tuttu pari! ;)


Mulla oli tällä kertaa neljän kilon vaipperi käytössä, ja kyllä se mulle oli aivan riittävä. Jo vaipperin pitäminen "lepoasennossa" eli haukkakäännön yläasennossa tuntuu hartioissa! Lisäksi putkellä tehdään tosiaan paljon käsivoimia vaativia liikkeitä, kuten pystypunnerruksia ja iskuja, joten hartiat saavat oivallisen treenin, kuten myös keskivartalo! Lisäksi mulla oli tunnin jälkeen myös rintalihakset kipeät, koska tunnilla punnerrettiin paljon.

Kaiken kaikkiaan treeni oli todella tehokas ja täytyy todeta, että juoksukunto ei kyllä tarkoita sitä, että jaksaisi jumpata tai mennä koko tuntia hirveellä sykkeellä! Toisaalta, musta tuntuu, että mun keho kaipaa välillä tällaisia kovempia treenejä, joten ehdottomasti ainakin suunnistuskauden loputtua aion suunnata myös keskukseni kovemmille rääkkitunneille useammin! Keho oikein kaipaa kovia rääkkejä, joista on tosiaan kyllä hyötyä ihan juoksuunkin. Ainakin uskon saavani räjähtävyyttä ja vauhtia kovista jumpista! Eli jumppasalit kutsuu... !

Oletteko te todenneet, että lenkkikunto ei ole sama kuin hyvä jumppakunto? Mitä tykkäätte tällaisista kovemmista treeneistä? Miltä VIPR kuulosti? :)

Raportoin teitä jalkani tilanteesta taas, kun tiedän tarkemmin. Tilasin tänään myös nilkkatuen kotiin, jota alan käyttää ainakin suunnistaessa! Kirjoitan tarkemmin siitä, kun tuki saapuu kotiin...

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Epäonninen sunnuntai

Tänään piti olla mun liikuntaviikon kohokohta eli pitkä suunnistus. Jepjep, enää nykyään liikuntaviikkoni kohokohta ei ole se pitkä lenkki, vaikka kyllä mulla olikin naama hymyssä torstain pari tuntisen lenkin jälkeen. Olen vaan nyt niin hurahtanut kuntosuunnistukseen ettei tosikaan. Nyt jo pelottaa, ettei voi koko talvena suunnistaa. Mitä mä sitten teen, ja miten malttaa odottaa huhtikuuhun?


Mutta voiko oikeesti olla mitään kauniimpaa, kuin sateen jälkeinen raikas metsä, sen tuoksu ja auringonpaiste? Siihen vielä kun lisätään maastossa olevat rastit, sadat suunnistajat metsässä ja oma hyvä suunnistusvire, niin täydellinen sunnuntai on valmis! Otin jo perinteiseksi muodostuneen 5 kilsan radan (tämä tarkoittaa 5km linnuntietä pitkin), ja tarkkailin karttaa. Rata vaikutti mielenkiintoiselta, koska siinä oli paljon rasteja; Alussa oli paljon lyhyitä ja helpohkoja suunnistusvälejä ja keskivaiheella oli muutama pidempi ja selvästi haastavampi suunnistusosuus. Näitä pätkiä odotin innoissani, sillä rakastan pitkiä ja haastavia välejä, niissä kun huomaa kehityksen erityisen hyvin!

Lähdin liikkeelle ja rastit löytyivät kohtuullisen helposti kaikki. Mulla oli aivan erityisen hyvä fiilis päällä - nämä Helsingin suunnistajien iltarastit on kyllä kaikkein parhaita tapahtumia, sillä kartat on aina selkeitä ja porukkaa on paljon! Nyt kun ne ovat vaihtuneet sunnuntaille, voisin harkita ottavani vielä pidemmän kuin 5 kilsan reitin, ja tekisin pitkän suunnistuksen! No, vähän alle puolivälin paikkeilla tuli sitten oja, jonka päätin ylittää tasajalkahypyllä.. ja kun tulin alas toisella puolella, tunsin kuinka vasen nilkkani sanoi "krunts" ja nilkka vääntyi ulospäin. Kipu valtasi mun jalan ja tajusin, ettei nyt käynyt hyvin. Mulla on siis nilkat, erityisesti tämä vasen nilkka, tosi löysä, ja usein se muljahteleekin lenkillä tai suunnistuksessa, muttei koskaan kovin pahasti. Nyt meni kuitenkin pahasti... linkutin rastille, johon olin menossa ja siellä tunnustelin hieman jalkaa ja mietin, jatkanko vielä radan loppuun... kuitenkin kipu tuntui joka askeleella, joten mun oli tehtävä päätös, etten riskeeraa koko syksyn liikuntoja tähän epäonnisteen nilkan ympärimenemiseen! Lähdin linkuttamaan jalallani kohti lähtö- ja maalialuetta, jonne oli kuitenkin ainakin 1,5kilsan matka, koska olin aivan melkein kauimmaisella rastilla.


Pettymys ja suru valtasi mun mielen, ja teki mieli itkeä. Hilltsin itseni kotiin asti, jossa sitten hanat aukesivat. Purin Kimmolle pahaa mieltäni, ja manasin, että viikon päästä koittava puolimaraton on nyt taputeltu, ja samoin tämän vuoden suunnistukset - jostain syystä ajatus suunnistuskauden päättyminen tähän tuntuu paljon pahemmalta, kuin yhden maksetun puolimaratonin juoksematta jääminen. Annoin jalalle kylmää ja kohoa, ja vaikuttaa nyt, ettei tuo jalka mennyt niin pahasti, kuin aluksi luulin. Siinä on vain pientä turvotusta eikä se ole yhtään tummunut. Terkkarikaverin kanssa juteltuani tultiin tulokseen, ettei siellä mikään varmaan ole rikki. Jes! Mieli kohoni huomattavasti, ja nyt vain ei auta kuin toivoa, ettei jalassa tosiaan ole mitään pahempaa, ja pääsen vielä lenkkeilemään ja suunnistusmetsään tämänkin kuun aikana! Jalka on nyt arka, ja etenkin nilkkaluu on kipeä. Yritän nyt ottaa iisisti, ja toivon, että kipu menisi yön aikana kokonaan pois. Jos jalka kipuilee huomennakin, menen lääkäriin.

Toivottavasti selviän tästä säikähdyksellä ja olen jo suunnitellusti tiistaina suunnistusmetsässä taas! Heh. Huominen lenkki taitaa nyt joka tapauksessa jäädä väliin, vaikka kipu häviäisikin. Nyt laitan kylmägeeliä vielä nilkkaan. Kannattaakohan jalkaan laittaa ideaaliside?


Muuten viikonloppu oli ihan täydellinen! Perjantaina aloitin viikonlopun Tiinan kanssa jumpalla ja eilen olin taas kannustamassa Espoon rantamaratonilla! Tunnelma oli huikea, ja haluaisinkin välittää onnittelut kaikille eilen itsensä ylittäneille! Toivottavasti teidän viikonloppu päättyi kuitenkin paremmin, kuin minun! Onneksi hyvä ruoka, jonka kokkailin rakkaudella, pelasti vähän päivää...

Mukavaa ja energistä alkavaa viikkoa kaikille! Toivokaa, ettei jalassani ole mitään pahempaa!

torstai 19. syyskuuta 2013

Näin minä syön, osa 2: Aamupalat ja välipalat


Tässä on listattuna mun aamupala- ja välipalavinkkejä. Mä siis syön välipalani ja aamupalani samoilla perusteilla, kuin pääruokani. Tykkään yhdistellä hiilareita ja proteiinia, niin nälkä pysyy paremmin loitolla!

1. Smoothie

Sekoitan aina smoothieen rahkaa, maitoa/soijamaitoa/mantelimaitoa + marjoja/hedelmiä + joskus jotain muuta, kuten leseitä tai kaakaojauhetta


2. Puuro marjoilla/hillolla

Puuro ei aina maistu, mutta yleensä aina maistuu kunnon kattilassa haudutettu puuro!


3. Rahkaa, jugurttia tai tuorepuuroa

Sekoitan rahkan joukkoon marjoja, hedelmiä, soseita, hunajaa, mysliä tai leseitä. Uusimpana tuttavuutena sekoitan nämä jo illalla valmiiksi leseiden ja kaurahiutaleiden kera, ja aamulla todella hyvin nälkää pitävä aamupuuro/tuorepuuro on valmista.



4. Leipää hyvillä täytteillä

Monivilja-, täysvilja- tai ruisleipää, uusimpana rakastuin Ruispalojen saaristo-versioon. Nam. Päällä on oivariinia, rehuja, juustoa ja joskus broilerleikettä.



5. Munakas, nakkeja tms. ruokaisampaa.

Viikonloppuaamuisin on ihana aloittaa päivä myöhäisemmällä aamupalalounaalla, joka on usein munakasta tai paistettuja nakkeja ja kananmunaa sekaisin.



Mikä on teidän suosikki aamupala- tai välipala?

tiistai 17. syyskuuta 2013

Näin minä syön!

Mä en ole täällä blogissani ihan kamalasti puhunut syömisistäni, paitsi tietysti aina välillä. Nyt ajattelin vähän esitellä teille mun ruokafilosofiaa, jota ei siis oikeastaan ole. Mä pyrin syömään arkisin hyvää kotiruokaa, jota saa suht' nopeasti tai isoina satseina tehtyä. Viikonloppuisin sitten panostetaan vielä vähän enemmän ruunalaittoon, ja siihen saattaa hyvin vierähtää aikaa. Mutta mikäs siinä, ruunlaitto on mulle suuri intohimo, ja nykyisin se taitaa olla myös Kimmollekin sitä.


Mun työaika on liukuva, mutta yleensä lähden töihin siinä seitsemän jälkeen ja palaan kotiin neljän aikoihin. Syön aamupalan töissä kahdeksan aikaan, jolloin keitän myös aamukahvit. Kahvia juon joka ikinen päivä, ainakin aamuisin, mutta yleensä myös päiväkahvit. Juon kahvini mustana, koska se maistuu niin parhaimmalta. Töissä syön myös aina lounaan, joka on yleensä ihan ruokaa. Yleensä kannan mukana eväitä, joten ruoka on edellisen päivän tähteitä tai joku ruokaisa salaatti. Joskus harvoin mulla on jokin valmisruoka mukana (ehkä kerran, pari kuussa) ja joskus käyn myös työkavereideni kanssa lounastamassa ravintolassa. Joka tapauksessa, lounaani on aina jotain riittoisaa ruokaa, ei mitään leipää tai vesipuuroa. Syön näiden kahden töissä syödyn aterian lisäksi vielä yleensä kaksi ateriaa, eli päivällisen ja välipalan. Näiden järjestys saattaa vaihtua sen mukaan, olenko lähdössä treenaamaan heti vai myöhemmin. Jos menen treenaamaan heti töiden jälkeen, syön välipalan joko kotona tai töissä. Jos taas treenit on suunniteltu myöhemmäksi, syön ruuan jo heti kotiin tultuani ja vielä iltapalaa treenin jälkeen. Joskus lepopäivinä voin pärjätä kolmella ruokakerralla päivässä.


Mun annoskoot on isoja. Mä syön paljon kerralla, koska olen tottunut siihen. Yleensä laihduttajille ja muillekin suositellaan syömistä noin 3 tunnin välein, mutta omat välini ovat yleensä vähän pidempiä ja syön enemmän kerralla. Mulla ruokailut eivät yleensä jää pyörimään mahaani, vaan voin hyvin lähteä vaikka lenkille tunti ruokailun jälkeen. Mä en suosittele tätä toimintatapaa kaikille, mutta itselläni tämä toimii näin. En vain jaksa kantaa eväitä yms. töihin tätä enempää, joten tällä mennään.


Mutta minkälaista ruokaa sitten syön? Kuten tuosta mun erään päivän ostoskassin sisällöstä näkyy, meillä syödään paljon itsevalmistettua perusruokaa, suhteellisen puhdasta ruokaa. Olen koko ajan enemmän löytänyt oman tapani syödä ja tehdä ruokaa, ja nyt ainakin viimeiset kolme vuotta olen kantanut kotiin maustamatonta ruokaa niiden hunajabroilereiden sijaan. Oma suhtautuminen ruokaan on se, että kannattaa syödä mahdollisimman puhdasta, prosessoimatonta ja maittavaa ruokaa. Mä syön lihaa, mutta syön myös usein kasviksia, myös pelkkää kasvisruokaa välillä. Meillä on todella usein ruuan kaverina vihersalaattia tai muita kasviksia, muttei aina. Jos tehdään intialaista ruokaa, niin ei siihen välttämättä sovi salaatti. Toki ruoka yleensä koostuu kasviksista, kuten alla näkyvä Kimmon valmistama annos - broileria tomaatti-pinaattikastikkeessa.


Minä en pelkää syödä hiilareita tai rasvaa, vaan omasta mielestäni kultainen keskitie on paras. Ei sinun tarvitse korvata leivän päältä rasvaa avokadolla, jos levität sitä rasvaa leivän päälle kohtuudella.  Mä olen kuitenkin pyrkinyt vähentämään valmiiksi maustettuja tuotteita, kuten maustettuja jugurtteja, tomaattimurskaa tai vaikka juuri lihoja. Paitsi että on terveellisempää syödä itsemaustettua ruokaa, se on yleensä, tai siis aina, myös maukkaampaa. Ja jos nyt ajattelet, ettet ole mikää superkokki, niin hei, ei kukaan ole, mutta kyllä siinä oppii, kun pääsee itse maustamaan ja kokeilemaan. Ei ruuanlaitto ole mitään rakettitiedettä.. leivonta on mun mielestäni. Heh. No, kai siinäkin kehittyisi!


Välipaloista ja aamupaloista voisin tehdä oman postauksen, ettei tästä tule maraton-postausta. Pointti tässä postauksessa on se, että mielestäni terveellisesti syömisen ei tarvitse olla ravintosisältöjä tutkimista tai keittiövaa'alla punnitsemista. Ihan maalaisjärjelläkin saa tehtyä hyvää ja ravitsevaa ruokaa. En mäkään tiedä, mikä pähkinä on kaikkein terveellisin tai mitkä siemenet on ravintorikkaimpia, mutta itse syön niitä, joista eniten tykkään, eli yleensä salaattiini päätyy pinjansiemeniä. En tiedä, mikä on oliivin ravintosisältö, mutta käytän niitä välillä salaatissani, koska pidän niistä. Mua ei oikeastaan kiinnosta niiden ravintoarvo, koska en syö niitä jatkuvasti. Luultavasti söisin silti, vaikka tietäisinkin, että onko ne kovin epäterveellisiä.



Mulle tärkein asia on, että nautin ruuasta. Mä olen sanonutkin joskus, että liikun, jotta voin syödä enemmän! Mutta eihän se ihan pidä paikkaansa, mutta melkein. Mä toivoisin, että kaikki löytäisivät terveen suhtautumisen ruokaan, jossa ruoka ei ole vain polttoaine, vaan paljon enemmän. Maailma on täynnä huikeita makuja ja makumaailmoja, joten niihin kannattaa tarttua. Aina ei tarvitse potea huonoa omatuntoa, jos valitsee lounaaksi jotain muuta, kuin salaattia, kunhan ei aina valitse sitä rasvaisinta vaihtoehtoa. Turha nipottaminen on mielestäni tyhmää, mutta toki jokainen tekee niin kuin parhaaksi kokee omalle kropalleen ja mielelleen. Minulle tämä kultaisen keskitien lähestymistapa on paras.

Ja voi kyllä, minä herkuttelen, ja paljon. Tosin nyt taas pyrin säästämään karkit ja suurimmat herkut viinkolopulle, mutta kyllä tänäänkin suunnistuksen ja saunan jälkeen maistui kaura-omenapaistos... ohuen vaniljajätskisiivun kera! :) Mutta yritän tehdä sen Liinalta saadun herkkuhaasteen vielä, kun vain muistaisin kuvata kaikki viikonlopun aikana syömäni herkut! Heh.

Miltä minun ruokajuttuni vaikuttavat? Minkälainen suhtautuminen teillä on ruokaan?

lauantai 14. syyskuuta 2013

Nautinnollinen pitkä lenkki

Olen huomannut, että lukijoita mun blogiini Googlen kautta tulee paljon hakusanoilla, jotka viittaavat jotenkin pitkään lenkkiin, siihen valmistautumiseen tai siitä palautumiseen. Tahtoisinkin vähän kerrata, miten mä saan pitkästä lenkistä yleensä onnistuneen. Nyt on meinaa helppo kirjoittaa, kun alla on keskiviikkona Kimmon kanssa juostu pitkähkö, erittäin onnistunut, lenkki. Kimmohan juoksee kesän toisen puolimaratoninsa viikon päästä, joten tämä lenkki oli hänelle valmistava lenkki siihen, ite ajattelin vielä tehdä ainakin yhden pitkän lenkin ennen omaa koitostani.


Mikä sitten on onnistunut pitempi lenkki? Mun mielestä sellaisella lenkillä on hyvä fiilis, ja onnistut nauttimaan lenkin aikana niin maisemista kuin omista ajatuksistasi tai vaihtoehtoisesti jutella juoksuseuralaisen kanssa mukavia asioita. Aika menee kuin huomaamatta, etkä missään vaiheessa ajattele, että "milloin tämä lenkki loppuu?", silloin uskoisin, että nautit ainakin lenkistä. Onnistuneella pitkällä lenkillä ei tule nälän tunnetta, eikä vatsa ala vääntelemään, olet hyvin nesteytetty koko ajan, eikä lenkin aikana tai sen jälkeen tule heikkoa oloa. Ja ennen kaikkea, et saa olla rättipoikkiväsynyt lenkin jälkeen. Uskoisin, että siinä on mainittu asiat, jotka ainakin tekevät mun mielestä pitemmästä lenkistä onnistuneen!

Mutta miten siihen päästään? Kaikki alkaa huolellisesta valmistautumisesta. Oli kyse sitten arki- tai viikonloppulenkistä, parin päivän aikana on erityisen tärkeää juoda paljon (toki suosittelen tekemään tätä joka päivä, jolloin mikään ei erityisesti muutu lenkkipäivinä!) ja syödä tavallista ruokaa itselle sopivan aikaa ennen lenkkiä. Itselle on syntynyt tietyt rutiinit ennen lenkkejä, jottei vatsa ala vääntelemään ja kiertelemään lenkin aikana. Mulla on sellainen kroppa, että aineenvaihdunta alkaa moninkertaistumaan liikkuessa, joten itselleni on tärkeää ajoittaa wc-käynnit hyvin ennen lenkkiä. Joskus on käynyt niin, että mahaongelmat ovat saaneet mut kääntymään takaisin ja lenkki on mennyt pilalle. Onneksi nämä kerrat ovat harventuneet. Myös edellisenä yönä nukutut yöunet vaikuttavat lenkin laatuun, joten ei kannata laiminlyödä unen tarvetta. Itse tykkään suunnitella lenkkireittiä mielessäni, ja ennakkoon yleensä päätän, kuinka pitkän lenkin tulen suunnilleen juoksemaan. Jos haluan kokeilla uutta lenkkireittiä, niin käytän KuntoPlussan reittisuunnittelua, jolla saan mitattua suurinpiirtein lenkin pituuden. Viimeksi juuri keskiviikkona kokeiltiin erillaista reittiä ihan vaihtelun vuoksi, vaikka yleensä tykkäänkin suunnata tietylle alueelle merenrannalle juoksemaan, ja siellä varioida reittiä halutun pituuden mukaisesti. Nyt juoksin aivan eri reittejä, koska halusin testailla Pääkaupunkijuoksun reittejä, vaikka lopulta ei ihan kamalan pitkää pätkää tuota reittiä juostukaan.


Yksi tärkeimpiä asioita pitkällä lenkillä on se, että se juostaan tarpeeksi hitaasti. Ei sitä pitkää lenkkiä oikeasti tarvitse juosta sitä toivottua puolimaraton-vauhtia, vaan riittää aivan hyvin 40-90 s tavoitevauhtia hitaampi kilometrivauhti. Meidän keskiviikon lenkin kilsavauhti oli 6.30 keskimääräisesti, joka on mulle todella miellyttävä vauhti. Siis oikeesti se on vauhti, jota voisin juosta ikuisuuden.. tai ainakin niin kauan kuin jalat kantaa! :) Kannattaa myös huomata, että juoksupäivissä on eroja, eli jos joskus jokin vauhti tuntuu tiukalta, niin laske vauhtia selkeästi tai päinvastoin. Kannattaa myös aloittaa hitaammin, jotta kroppa lämpeää kunnolla. Mä huomaan hyvin olevani maratoonari siitä, että mun kroppa saattaa lämmetä hitailla lenkeillä vasta tunnin jälkeen - eli silloin juoksuflow yleensä saavuttaa mut, ja askel kevenee!

Mä pidän aina yli 1,5 tunnin lenkeillä juomapulloa kädessä mukana juostessa, ja yleensä mulla on urheilujuomaa, joka imeytyy vettä paremmin kroppaan. Tällä vaan varmistan, että saan pidettyä nestetasapainoa yllä ja janon tunteen poissa. Voit myös ottaa lenkille mukaan glukoosipastilleja tai energiageelejä, jos alkaa tulla heikompaa oloa tai nälättää.


Kun saavut kotiin, älä lopeta juoksemista aivan kotiovelle. Kannattaa kävellä ainakin puolisen kilsaa loppuverryttelyksi. Näin jaloista ei tuu niin helposti aivan tönköt. Kotona kannattaa juoda vaikka lasillisen maitoa tai mehua tai syödä banaanin, jotta keho saa heti kulutettuja hiilareita kehoon ja palautuminen alkaa. Mä myös joskus käytän Maximin valmista palautumisjuomajauhetta veteen sekoitettuna, koska itelle huono olo iskee helposti, jos en saa energiaa kroppaani heti ennen suihkua. Toki, olen myös huomannut, että vauhdillakin on merkitystä heikkoon oloon. Eli jos olet aina pitkien lenkkien jälkeen huonovointinen, niin olet todennäköisesti juossut liian kovaa omaan kuntoosi nähden! Näitä pitkiä kun ei kannata juosta samaa vauhtia, kuin mitä olet tottunut juoksemaan niitä tunnin lenkkejä!! Suihkun jälkeen sitten kannattaa laittaa hyvää ja ravitsevaa ruokaa, ja täyttää kropan energiavajetta.



Tässä omista kokemuksista kootut vinkit, toivottavasti niistä on jollekin apua! Kysykää ihmeessä, jos tulee jotain mieleen! Onko teillä jotain hyviä vinkkejä lisää??

Antoisia lenkkejä kaikille! Nämä syyskuun ilmat ovat olleet aivan parhaat lenkkisäät! Ilma on raikas, mutta lämmin! Mekin ihmettelimme keskiviikkona, kun klo 20 juoksimme lenkkiä t-paidalla ja lyhyillä housuilla mittarin näyttäessä +18 astetta! Uskomatonta! Ihana syksy!!

tiistai 10. syyskuuta 2013

Välineurheilijako? Vaatekaappihaaste.


 Nyt on pyörinyt monessa liikuntablogissa tämä haaste, jossa kirjoittajat paljastavat teenivaatekaapin sisällön lukijoille. Mielestäni tämä on ihan mielenkiintoinen haaste, ja pääsen onneksi itse tarttumaan siihen myös, kun Marilii haastoi minut mukaan tähän! Haastehan kuului näin: Käy läpi vaatekaappisi tai -huoneesi treenivaatteet ja kirjaa lukema ylös. Minkälaiseen summaan päädyit ja mistä se mielestäsi kertoo?

Ensinnäkin, tässä mun postauksessani on mukana nyt varsinaiset treenivaatteet, eli jätin tämän ulkopuolelle kaikki sälät ja muut pois, vaikka niitä jonkin verran onkin. Tässä on puhtaasti treeniin tarkoitetut vaatteet, eli kolleget, ulkoilupuvut, pannat ja sellaiset on jätetty pois laskuista. Muutenhan luvusta tulisi ihan kamalan suuri...!


Noniin. Aloitetaan. T-paitoja mulla on selvästi eniten, eli yhteensä 12 kpl. Nämä on kaikki teknisiä paitoja, koska muita en treenissä enää suostuisi käyttämään. Näistä paidoista jopa kahdeksan on saatuja, eli eri juoksutapahtumista oheissälänä tulleita paitoja, ja vain neljä on ostettua. Yksi ostettu on Tukholman maratonilta, yhden ostin alesta kun siinä luki "Run for fun, fun for run" ja kaksi on vähän vanhempia paitoja, mutta vain toimivia. Tapahtumista saaduista paidoista oikeastaan vain kolme on tosi hyviä, Tukholman Asics-paita ja Midnight Runin Nike-paidat. Loput on aika tunkkaisia, ja pahin on tämän vuoden HCR-paita (Asics), joka on taatusti jotain kakkoslaatua. Se ei hengitä yhtään!! Pitkähihaisia treenipaitoja mulla on viisi. Niistä kaksi on vanhoja lämmitelypaitoja salibandyajoilta. Käytän näitä aika paljon, mutta sopivasti niitä silti on! Lisäksi mulla on yksi juoksutakki, joka on tämä paljon mainostamani Lidlin takki, joka maksoi aikanaan 12€, joten on todellakin tämän kolmen vuoden aikana ollut hintansa arvoinen.


Treenitoppeja mulla on 6. Kuvasta puuttuu yksi musta H&M-toppi, joka on aika hyvä. Topit on värikkäitä, ja näistä käytän aktiivisesti oikeastaan kaikkia. Juostessa käytän lähes aina t-paitaa kesälläkin (okei, aivan helteellä toppia), mutta salilla kaipaan toppia. Kaipaan, että kädet saa liikkua kunnolla. Topeista pari on Nike, sit on muita merkkejä sekalaisesti.



Treenitrikooita mulla on 6, joista puolet on caprimittaisia ja puolet pitkiä. Kaikki trikoot on mustia! Mutta eipä haittaa! Pitkistä trikooista yhdet on talvitrikoot eli aika paksut, ja kahdet normaaleja. Tässä on mun selvin puute vaatekaapissa, eli parit pitkät trikoot mahtuisi. Varisnkin näin syksyllä, kun käytän trikooita niin lenkillä kuin suunnistamassakin. Capritrikooita on sopivasti, varsinkin, kun käytän yleensä housuja ainakin pari, kolme kertaa ennen kuin laitan pesuun. Suosikkitrikoot on Niken, niin capreissa kuin pitkissä. Lisäksi mulla on kahdet salilla käytettävät, hieman ei-niin-hengittävät housut, ja siis vähän sellaiset löysemmät ainakin polvista, kuin trikoot.



Shortseja mulla on neljät, joista kolmet on salibandyajoilta. En tykkää kamalasti käyttää shortseja, mutta onhan ne kesälenkeillä aika kivat. Ostin kesällä nuo SOCin shortsit, jotka on ihan ok käytössä. Alusvaatteita on 5 treenirintsikat ja yhdet vain treenikäyttöön tarkoitetut alushousut (SOC). Parhaat urheilurintsikat on noi Shock Absorberit, jotka sain joskus vuonna 2005, kun oltiin joukkueen kanssa esittelemässä messuilla noita urheiluliivejä. Saatiin palkinnoksi valita yhdet. Ovat siis todella kestävät ja hyvät!


Suurin yllättäjäryhmä on treenikengät, joita mulla on 8! Huh. Mutta puolustaudun, että kolmet on DS Trainerit, joista olen säästänyt tietysti vanhoja malleja. Mun ekat DS Trainerit olen vienyt jo kotikonnuille, ja nyt aion nuo pinkit viedä anoppilaan, niin ei tarvitse enää sinnekään raahata kenkiä. Sitten mulla on talvilenkkareina Asics Arcticit, salikenkinä Niken sisäkengät, sisäpalloiluun on vanhat Puman pelikengät, joita ei kuvissa näy. Sitten on noi mustat pyöräilykengät, jotka olen ostanut 40 eurolla Biltemasta ja niiden vieressä on mun upouudet suunnistuskengät, joita olen nyt kolmisen kertaa ehtinyt käyttää, ja todennut todella hyviksi!


Sanoisin siis, että mun treenivaate luku on 52! Lisäksi on sitten tukku kaikkea muuta, kuten uimapuku, uimalasit, juomapulloja, Garmin, Suunnon sykemittari, lukuisia treenisukkia, pantoja, suunnistustarvikkeita, kaks buffia, pipo, hanskoja, ulkoilupuvut talveen ja lämpimämpään ilmaan, luistimet, rullikset ja tämä lista on loputon!

No, mitä tämä kertoo? No, hmmm... mielestäni luku 52 kertoo siitä, etten hamstraa hirveästi ylimääräistä, mutta että arvostan istuvia, laadukkaita ja hyviä treenivaatteita. Toki laadukas voi olla edullinen, ja aionkin mennä torstaina Lidliin katsomaan uutta juoksutakkia ja trikooita! Mä tykkään, että on eri lajeille erilaisia vaatteita, ja esimerkiksi kengistä olen todella tarkka, ettei jalat kipeydy suotta huonoissa kengissä. Mielestäni luku ei ole hirmuisen iso, vaikka onhan noita vaatteita ihan riittävästi.



Miltä mun vaatemäärät teidän mielestänne näyttää?!

Mä en haasta tähän ketään tiettyä, mutta toivoisin, että jokainen treenibloggaaja, joka ei ole tätä vielä tehnyt, tekisi tämän, koska on oikeasti tosi mielenkiintoista nähdä, millaisia treenivaatteita muilla on, ja kuinka paljon! Eli tehkää, tehkää!!

maanantai 9. syyskuuta 2013

Irtiotto arjesta

Niinkuin jo viime postauksessa vihjailin, vietettiin jo pitkään odotettu viikonloppu ystäväporukalla Saimaan rannalla vuokramökillä. Varattiin mökki jo kesällä, mutta ensimmäinen vapaa viikonloppu oli tämä syyskuun eka viikonloppu.. mutta eipä se hirveästi haitannut, sillä näin syksyllä tällaista irtiottoa arvostaa ehkä vielä vähän enemmän. Etenkin kun ilmat olivat aivan kuin kesäkuussa!

Tällaisia viikonloppuja, kun ei ole mitään tekemistä, arvostaa kyllä aivan mahtavalla tavalla. Kuinka hienoa on innostua hypyistä järveen niinkuin joskus lapsena tai laittaa saunaan valkea kaks kertaa päivässä, soudella upeissa maisemissa tai syödä brunssia laiturilla auringon helliessä ihojamme! Ja mikä parasta - seura oli aivan napakymppi! Matkassa oli kolme pariskuntaa, hyviä ystäviä kaikki, eli juuri sopiva porukka tuonne mökille! Nyt kyllä jaksaa taas pitkälle syksyyn, ennen kuin täytyy keksiä jotain vastaavaa!

Luulen, että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa....














Oli myös ihanaa antaa kropalle melkein kolmen päivän lepo. Ihan kolmessa päivässä en pitäytynyt, sillä sunnuntai-iltana reilun kolmen tunnin autossa istumisen jälkeen alkoi tehdä mieli lenkille, kun olokin oli aika vetelä. Tehtiin sitten Kimmon kanssa vajaa tunnin lenkki jo illan hämärtyessä, mutta silti tarkeni t-paidalla. Upea syksy kyllä! Lenkki kulki molemmilla hyvin ja oli oikein mukavaa ja ennen kaikkea mieli vetreni sopivasti, joten oli hyvä aloittaa uusi viikko unien jälkeen!

Vietättekö te mökkiviikonloppuja aina oman perheen kesken vai joskus myös ystävien kanssa? Oliko teidän viikonloppu yhtä rentouttava, kuin minun?! Toivottavasti!