tiistai 17. syyskuuta 2013

Näin minä syön!

Mä en ole täällä blogissani ihan kamalasti puhunut syömisistäni, paitsi tietysti aina välillä. Nyt ajattelin vähän esitellä teille mun ruokafilosofiaa, jota ei siis oikeastaan ole. Mä pyrin syömään arkisin hyvää kotiruokaa, jota saa suht' nopeasti tai isoina satseina tehtyä. Viikonloppuisin sitten panostetaan vielä vähän enemmän ruunalaittoon, ja siihen saattaa hyvin vierähtää aikaa. Mutta mikäs siinä, ruunlaitto on mulle suuri intohimo, ja nykyisin se taitaa olla myös Kimmollekin sitä.


Mun työaika on liukuva, mutta yleensä lähden töihin siinä seitsemän jälkeen ja palaan kotiin neljän aikoihin. Syön aamupalan töissä kahdeksan aikaan, jolloin keitän myös aamukahvit. Kahvia juon joka ikinen päivä, ainakin aamuisin, mutta yleensä myös päiväkahvit. Juon kahvini mustana, koska se maistuu niin parhaimmalta. Töissä syön myös aina lounaan, joka on yleensä ihan ruokaa. Yleensä kannan mukana eväitä, joten ruoka on edellisen päivän tähteitä tai joku ruokaisa salaatti. Joskus harvoin mulla on jokin valmisruoka mukana (ehkä kerran, pari kuussa) ja joskus käyn myös työkavereideni kanssa lounastamassa ravintolassa. Joka tapauksessa, lounaani on aina jotain riittoisaa ruokaa, ei mitään leipää tai vesipuuroa. Syön näiden kahden töissä syödyn aterian lisäksi vielä yleensä kaksi ateriaa, eli päivällisen ja välipalan. Näiden järjestys saattaa vaihtua sen mukaan, olenko lähdössä treenaamaan heti vai myöhemmin. Jos menen treenaamaan heti töiden jälkeen, syön välipalan joko kotona tai töissä. Jos taas treenit on suunniteltu myöhemmäksi, syön ruuan jo heti kotiin tultuani ja vielä iltapalaa treenin jälkeen. Joskus lepopäivinä voin pärjätä kolmella ruokakerralla päivässä.


Mun annoskoot on isoja. Mä syön paljon kerralla, koska olen tottunut siihen. Yleensä laihduttajille ja muillekin suositellaan syömistä noin 3 tunnin välein, mutta omat välini ovat yleensä vähän pidempiä ja syön enemmän kerralla. Mulla ruokailut eivät yleensä jää pyörimään mahaani, vaan voin hyvin lähteä vaikka lenkille tunti ruokailun jälkeen. Mä en suosittele tätä toimintatapaa kaikille, mutta itselläni tämä toimii näin. En vain jaksa kantaa eväitä yms. töihin tätä enempää, joten tällä mennään.


Mutta minkälaista ruokaa sitten syön? Kuten tuosta mun erään päivän ostoskassin sisällöstä näkyy, meillä syödään paljon itsevalmistettua perusruokaa, suhteellisen puhdasta ruokaa. Olen koko ajan enemmän löytänyt oman tapani syödä ja tehdä ruokaa, ja nyt ainakin viimeiset kolme vuotta olen kantanut kotiin maustamatonta ruokaa niiden hunajabroilereiden sijaan. Oma suhtautuminen ruokaan on se, että kannattaa syödä mahdollisimman puhdasta, prosessoimatonta ja maittavaa ruokaa. Mä syön lihaa, mutta syön myös usein kasviksia, myös pelkkää kasvisruokaa välillä. Meillä on todella usein ruuan kaverina vihersalaattia tai muita kasviksia, muttei aina. Jos tehdään intialaista ruokaa, niin ei siihen välttämättä sovi salaatti. Toki ruoka yleensä koostuu kasviksista, kuten alla näkyvä Kimmon valmistama annos - broileria tomaatti-pinaattikastikkeessa.


Minä en pelkää syödä hiilareita tai rasvaa, vaan omasta mielestäni kultainen keskitie on paras. Ei sinun tarvitse korvata leivän päältä rasvaa avokadolla, jos levität sitä rasvaa leivän päälle kohtuudella.  Mä olen kuitenkin pyrkinyt vähentämään valmiiksi maustettuja tuotteita, kuten maustettuja jugurtteja, tomaattimurskaa tai vaikka juuri lihoja. Paitsi että on terveellisempää syödä itsemaustettua ruokaa, se on yleensä, tai siis aina, myös maukkaampaa. Ja jos nyt ajattelet, ettet ole mikää superkokki, niin hei, ei kukaan ole, mutta kyllä siinä oppii, kun pääsee itse maustamaan ja kokeilemaan. Ei ruuanlaitto ole mitään rakettitiedettä.. leivonta on mun mielestäni. Heh. No, kai siinäkin kehittyisi!


Välipaloista ja aamupaloista voisin tehdä oman postauksen, ettei tästä tule maraton-postausta. Pointti tässä postauksessa on se, että mielestäni terveellisesti syömisen ei tarvitse olla ravintosisältöjä tutkimista tai keittiövaa'alla punnitsemista. Ihan maalaisjärjelläkin saa tehtyä hyvää ja ravitsevaa ruokaa. En mäkään tiedä, mikä pähkinä on kaikkein terveellisin tai mitkä siemenet on ravintorikkaimpia, mutta itse syön niitä, joista eniten tykkään, eli yleensä salaattiini päätyy pinjansiemeniä. En tiedä, mikä on oliivin ravintosisältö, mutta käytän niitä välillä salaatissani, koska pidän niistä. Mua ei oikeastaan kiinnosta niiden ravintoarvo, koska en syö niitä jatkuvasti. Luultavasti söisin silti, vaikka tietäisinkin, että onko ne kovin epäterveellisiä.



Mulle tärkein asia on, että nautin ruuasta. Mä olen sanonutkin joskus, että liikun, jotta voin syödä enemmän! Mutta eihän se ihan pidä paikkaansa, mutta melkein. Mä toivoisin, että kaikki löytäisivät terveen suhtautumisen ruokaan, jossa ruoka ei ole vain polttoaine, vaan paljon enemmän. Maailma on täynnä huikeita makuja ja makumaailmoja, joten niihin kannattaa tarttua. Aina ei tarvitse potea huonoa omatuntoa, jos valitsee lounaaksi jotain muuta, kuin salaattia, kunhan ei aina valitse sitä rasvaisinta vaihtoehtoa. Turha nipottaminen on mielestäni tyhmää, mutta toki jokainen tekee niin kuin parhaaksi kokee omalle kropalleen ja mielelleen. Minulle tämä kultaisen keskitien lähestymistapa on paras.

Ja voi kyllä, minä herkuttelen, ja paljon. Tosin nyt taas pyrin säästämään karkit ja suurimmat herkut viinkolopulle, mutta kyllä tänäänkin suunnistuksen ja saunan jälkeen maistui kaura-omenapaistos... ohuen vaniljajätskisiivun kera! :) Mutta yritän tehdä sen Liinalta saadun herkkuhaasteen vielä, kun vain muistaisin kuvata kaikki viikonlopun aikana syömäni herkut! Heh.

Miltä minun ruokajuttuni vaikuttavat? Minkälainen suhtautuminen teillä on ruokaan?

12 kommenttia:

  1. Sulla on kyllä aikalailla samanlainen suhtautuminen ruokaan, kuin itsellä... Ja leivontaan :D. Sitä en osaa sitten yhtään! Eikä siinä vaan toimi sellaset "ohhoh, mul ei ookkaan tota, niin laitetaan vähän tätä.." -jutut. Siks se on myös aika tylsää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh joo.. leivonnassa toi soveltaminen ei oikein käykään tai lässähtää koko juttu! :D Mä tykkään soveltaa ja olla luova, ja ruuanlaitossa oon sitä paljon enemmän kuin leivonnassa! ;)

      Poista
  2. Sulla on kyllä mukavan järkevä ja kursailematon asenne sekä ruokaa että liikkumista kohtaan :) Itselläni niin ei ole ollut aina, mutta viime vuosina on ote ollut rennompi, ja se on kyllä vapauttavaa ;) itse olen tosin sensortin innostuja-luonne, että meinaan välillä lähteä mm. superfood-hifistelyyn mukaan, vaikkei niitä varmastikaan tarvisi syödä, jos ruokavalion peruspalaset on muuten kunnossa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että rento asenne näkyy sinne myös! Hyvä, että olet sinäkin mennyt rennompaan suuntaan, ja löytänyt tasapainoisen elämäntavan! Kyllähän sitä aina helposti tulee itsekin innostuttua jossain, mutta noihin superfoodeihin en ole lähtenyt oikein kunnolla mukaan! :)

      Poista
  3. Komppaan edellisiä, järkevältä vaikuttaa! Itekin oon unohtanut turhan nipottamisen ja kyttään paketin kyljestä nykyään vaan E-koodeja, en ravintosisältöjä. Niiden E-koodien suhteenkaan en ole niin tarkka, mutta pääosin pyrin valitsemaan just esim. maustamattoman version, tai teen mieluummin alusta asti itse, kuin ostan valmisruokaa. Nautin ruuasta niin paljon, että se on ennenkaikkea makuelämyksiä. Vasta viimeisenä polttoainetta. Toki vaaleita viljoja yms. oon vältellyt, mutta pelkästään siitä syystä, että niistä tulee itselleni huono olo. Mitään en tee siksi, että joku muu käskisi. Omaa oloaan ja mielihalujaan kannattaa aina kuunnella, niin pysyy järki mukana ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. E-koodit on kyllä sellainen, mitä itsekin tule katsottua. Tosin nekin pitäisi tuntea paremmin, jotta voi sanoa, mikä on epäterveellistä ja mikä ei. Ja toisaalta, syön karkkia yms. moskaa kyllä, joissa e-koodeja on yllinkyllin... mutta perusruokavaliossa pyrin syömään mahdollisimman vähän! :)

      totta, omaa kroppaa kannattaa tässäkin kuunnella, eikä vain tuijottaa muiden ruokalautasia. Joillekin vaaleat viljat ei käy, ja joillekin taas hiivallinen ruisleipä on huonoksi. Pitää oppia tuntemaan itselle sopivat ruoka-aineet!

      Poista
  4. Minulla on hyvin samantapainen käsitys syömisestä, oi mikä makujen maailma tuolla onkaan! Tosin rakastan myös leipomista, etenkin kaikki makeat herkut ovat bravuureitani, tai saaristolaisleipä.

    Mikäs sen mukavampaa kuin viikonloppuisin kokkailla kavereiden kanssa ja järkätä upeat useamman ruokalajin dinnerit vaikka eri teeman tai maan ympärille. Nam nam! Ja muuten kohtuus mukana, nautintoja kuitenkaan unohtamatta. Myös ruoan ja viinin liitto on erityisen houkutteleva, onneksi lähipiirissäni on viiniasiantuntijoita, joten tarvittaessa saan nappisuositukset viineihinkin. Viinin nauttiminen ruoan kanssa keskittyy kyllä puhtaasti viikonloppuihin tai noihin hienompiin illallisiin.

    Viime aikoina olen löytänyt uudelleen myös kotiruoan, Maku-lehti tarjoaa tähän oivia vinkkejä ja huomaan kokeilevani innolla myös kasvisvaihtoehtoja. Ne kuvat ja upeat ohjeet sen tekevät, kun ihan huomaamattaan tulee kokeilleeksi tuollaisiakin ruokia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, hyvä sulle, että tykkäät leipoa, ja ilmeisesti myös onnistut siinä! Kyllä mäkin osaan leipoa perusjuttuja, kuten nyt vaikka syksyisin omppupiirakkaa! :)

      Oijj, noi usean ruokalajien illalliset on ihania! Mä joskus myös harrastan niitä joko miehen kanssa kaksin tai sitten ystäviä kylään kutsuen! Itekin oon oppinut viinien päälle pikkuhiljaa, ja kyllähän lasillinen kruunaa ruuan kuin ruuan! ;)

      Mutta jep, kotiruuistakin voi saada maittavia! Mulla pirkka-lehti toimii inspiraationa! Kokeile vaikka makaronilaatikkoon Koskenlaskijaa ens kerralla?! ;)

      Poista
  5. Komppaan minäkin edellisiä, tosi hyvän näköinen ruokavalio. Kun paljon liikkuu niin voi vähän herkutellakin hyvällä omalla tunnolla.

    Minäkin pystyn lähtemään lenkille melkein suoraan ruokapöydästä ja se on tosi tärkeä ja hyvä piirre kestävyysjuoksijalle. Mitä pidempiä matkoja juoksee niin sitä tärkeämpää on pystyä syömään lenkin aikana, monella kuitenkin menee vatsa sekaisin tai alkaa hölskymään ja närästämään jos syö just ennen juoksua tai sen aikana. Uskon kyllä myös että sitä voi vähän harjoitellakin kunhan ei ihan heti ekalla kerralla vedä perhepizzaa ja siitä suoraan juoksupolulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Kun ei tässä kilpaurheilijoita olla, niin voi kyllä hyvin höllätä välillä ;)

      Toi on kyllä totta, että siitä on hyötyä tässä harrastuksessa! Mä vedän huoletta 10min ennen starttia vielä banaanin naamaan ja maratonilla kaksin käsin rusinoita ja suokakurkkuja ääntä kohti radan varrellakin ;) Ollaan siis onnekkaita tässä!

      Poista
  6. Sun ruokavalio näyttää terveeltä, mutta mun mielestä ainakaan nuo sun annokset eivät näytä kovin isoilta. Ehkä mäkin olen vain tottunut syömään vain niin paljon! :D

    VastaaPoista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)