Juoksijan turvallisuudesta

Törmäsin joku aika sitten Facebookissa erään naisen tarinaan, jossa hän oli loukannut jalkansa polkulenkillä ja odotellut ambulanssin tuloa useamman tovin. Lopulta oli mennyt yli tunti siihen, että loukkaantumisen jälkeen hän oli päässyt lämpimään ambulanssiin. Hänellä oli onneksi ollut ystävä mukana, joka oli soittanut hätäkeskukseen ja antanut omia vaatteita lainaksi maassa maanneelle ystävälleen, joka oli silti ollut melkoisen kylmissään, sillä ei ollut loukkaantumisen vuoksi pystynyt liikkumaan laisinkaan odotellessa, vaan maannut kylmässä maassa.

Tarina todellakin pysäytti. Mietin, mitä kaikkea voi tapahtua lenkillä, polkulenkistä puhumattakaan. Jos nainen olisi ollut yksin, jos hätäkeskus ei olisi saanut selkeää olinpaikkaa naisille, jos lämpimiä vaatteita ei ollut tarpeeksi, jos puhelimesta olisi loppunut akku... Varsinkin näin talvella kaikkea voi tapahtua. Puhelimet eivät ole kovin luotettavia pakkasessa ja muutoinkin kylmyys voi yllättää nopeastikin. Katulenkeillä on yleensä muita ihmisiä lähes koko ajan näköetäisyydellä, varsinkin, jos valitsee reitin vilkkaiden teiden reunaan. Eihän siellä mukavaa ole juosta, mutta joskus on syytä laittaa oma turvallisuus etusijalle. Itse ainakin valitsen reitikseni talvella yleisiä teitä, joilla liikkuu muitakin ihmisiä, jos olen yksin liikkeellä. Polkulenkeille on silti välillä päästäävä, mutta silloin noudatan tarkempia turvallisuusoppeja.

Kuva: Yle.fi

Yksi asia, jonka tein heti tuon naisen tarinan luettuani, oli asentaa puhelimeeni 112-sovellus. Metsässä ja tuntemattomilla reiteillä voi olla vaikeaa tehdä selväksi, missä sijainnissa on, joten sovellus kertoo sen puolestamme hätäkeskukseen. Ainakin itselleni tuo turvaa, että tiedän sovelluksen olevan minua varten puhelimessani, jos käy jotain. Varsinkin jos on yksin liikkeellä onnettomuuden sattuessa, voi olla vaikeaa selittää hätäkeskukseen, mihin heidän olisi syytä saapua.

Puhelimessani on nykyään hyvä akkukesto myös pakkasessa, mutta silti on hyvä olla vara-akku mukana. Minä sain matka-akun viime vuonna synttärilahjaksi, ja aionkin kantaa sitä mukanani jatkossa vähintään talvisilla polkulenkeillä. Akun hiipuminen pakkasessa ei ole mikään satunnainen ongelma. Nykypäivänä ihminen on melko avuton ilman puhelinta. Kuulin myös viime syksynä kimppalenkillä eräältä mieheltä pienestä laitteesta, joka lähettää sijaintia läheisille aina esimerkiksi lenkeillä. Sellainen laite voisi olla oman turvallisuuden kannalta oikein hyvä lisä ainakin metsälenkeille.

Yksi tärkeimmistä asioista, joka kannattaa polkulenkeillä ainakin ottaa huomioon, on lämpimien vaatteiden mukana kantaminen. Minulla on aina repussa avaruuslakana, joka on tullut Salomon-repun mukana. Avaruuslakana on kevyt, mutta lämpöä ja tuulta suojaava lakana, johon voi kääriytyä esimerkiksi hätätilanteen yllättäessä. Jos et omista avaruuslakanaa, kannattaa hankkia pienellä hinnalla ensiapulaukkuun. Lisäksi jos repussa on tilaa, kannattaa sinne ensiapulaukun ja avaruuslakanan lisäksi laittaa ihan lämpimiä vaatteita, esimerkiksi kevyt toppatakki voisi olla hyvä. Varsinkin kun ensin hikoilee ja sitten jos joutuu pysähtymään, tuntuu kehon lämpötilanvaihtelu ilkeältä, ja silloin jo lyhyillä pysähdyksillä, kuten evästauoilla, voi olla miellyttävää lisätä vaatetta päälle.

Itse kiinnitän nykyään huomiota myös vaatekerrastoon. Ostin loppuvuodesta itselleni merinovillapaidan, joka oli mukana myös Teiden huiputuksella Teneriffalla. Tajusin kuinka hyvin merinovilla käyttäytyy kehon lämpötilanvaihteluissa, joten ostin saman tien koko kerraston itselleni sukkia myöden. Merinovilla paitsi lämmittää tai viilentää, niin myös päsätää kosteutta läpi eikä tule märäksi. Todella mukavaksi todettu siis varsinkin lenkeillä, joissa etenemisvauhti ja hikoilun taso voivat vaihdella radikaalistikin kesken lenkin.

Mielestäni ei ole syytä pelätä liikaa turvallisuusasioita lenkeillä, mutta ne on hyvä pitää mielessä. Olen ennen ollut se "ei mun kohdalle voi tapahtua" -tyyppi, mutta nykyisin olen tullut järkiini. Miksei minun kohdallani voi käydä hassusti, vaikka kuinka varoisin ja olisin huolellinen? Yhtä hyvin voin kaatua ja loukata itseni, vaikka käyttäisinkin nastakenkiä talvella..! Yhtä hyvin voin joutua pysähtymään syystä tai toisesta kesken lenkin, jolloin kylmyys voi yllättää. Ei ole myöskään huono tapa kantaa bussikorttia tai pikkurahaa taskussa, vaikka lenkkeilisikin ihan katujen vieressä. Joskus voi joutua palaamaan kotiin ennen aikojaan, ja silloin julkinen liikenne voi olla hyvä vaihtoehto.

Ei ole tyhmää pelätä riskejä lenkillä tai ulkoliikunnassa, mutta on tyhmää antaa nille valtaa! Fiksuilla valinnoilla ja reippaalla mielellä pääsee kyllä pitkälle. Minä ainakin nautin näistä pakkasista, joita Etelä-Suomessa nyt on. Nautin ulkoilusta suunnattomasti! Hiihtoon olen nyt erityisen tykästynyt, mutta siitä enemmän varmaan myöhemmin!

iloisia ja turvallisia ulkoiluhetkiä kaikille :)! Nautitaan näistäkin keleistä, sillä kohta taas läkähdytään hellejuoksussa, eikö? Hih!

Miten te kiinnitätte huomioita turvallisuuteen liikkuessanne ulkona? Uskallatteko lähteä pakkasillakin yksin metsälenkeille vai pysyttelettekö silloin lähempänä muita ihmisiä?