Vuoden 2013 liikunnalliset kohokohdat

Kuten viime vuonnakin, listaan myös tänä vuonna kuluneen vuoden parhaat liikuntajutut. Listaus varsinaisista liikuntasuorituksista tulee myöhemmin, kuten tavoitteiden asettelut ensi vuodelle, mutta tässä on mun mielestä vuoden 2013 kivoimmat ja mieleenpainuvimmat liikuntajutut!

1. Tukholman marathon

Maraton on aina maraton, juoksulajien kuningas, ja se varmasti on minulla aina vuoden kohokohta, vaikkei enkka parantuisikaan. No, nyt sain kunnian Tukholmassa parantaa kolmannella maratonillani ennätystä taas, jee! Tukholman maraton oli myös lisäksi todella upea tapahtuma, jossa oli huikeaa juosta jopa sateessa yleisön kannustaessa villisti! Lisää Tukholman maratonista voit lukea muun muassa täältä sekä muista Tukholmaa koskevista postauksista pisin kevättä.

2. Pyöräilyretki Turun saaristossa

Kesälomamme kohokohta oli pyöräilyreissu Turun saaristossa, kun kierrettiin Kimmon kanssa Saariston rengastie neljässä päivässä. Matkaa taitettiin reilu 200km ja parhaimmillaan pyöräiltiin 65 kilsaa ekana päivänä! Suoritus oli aika väsyttävä, mutta kaikkineensa aivan huippu reissu! Suosittelen kyllä kaikille vastaavaa pyöräilyreissua tai vaikka vaellusta! Luonnossa on niin ihana liikkua!

3. Ensimmäinen oma suunnistus

Yksi ehdottomasti suurimpia viime kesän liikunnallisia kohokohtia oli lopullinen hullaantuminen suunnistuksesta! Ehkä kaikkein mieleenpainuvin kerta oli, kun olin ihan ensimmäistä kertaa yksin iltarasteilla. Se oli jännää, ja vaikka minulla menikin tolkuttoman kauan ja olin välillä aivan pihalla, oli se silti käännekohta. Selvisin vaikeahkostakin maastosta läpi, ja sen jälkeen tiesin uskaltavani metsään jatkossakin yksin! Suunnistuksesta voi lukea enenmmän suunnistus-tunnisteen alta.

4. Midnight Run

Taas jälleen kerran on pakko kehua Suomen (mielestäni) hienointa juoksutapahtumaa! 10km pimeässä, syksyisessä ja tunnelmallisessa Helsingissä - kelpaa! Mukana on tuhansia muita juoksijoita, ja meininki on kova! Juoksin tänä vuonna lähes samaan aikaan kuin vuosi sitten, eikä siis kympin enkka parantunut vieläkään... mutta ei sen niin väliä, sillä tärkeintä oli mahtava meininki ja kova juoksu! Oothan säkin ensi vuonna mukana?

5. HCR - yhdessä maaliin

Juoksin keväällä Kimmon kanssa yhdessä puolikkaan Helsinki City Runilla. Kuten ehkä muistattekin, en ollut kaikkein parasta ja tsemppaavinta seuraa, mutta yhdessä tultiin käsi kädessä maaliin, ja se oli lopulta hieno kokemus! Parasta tässä kaikessa oli kuitenkin se yhdessä treenaaminen, joka muuten jatkui läpi kesän! Musta on huippua, että saan Kimmosta aina välillä lenkkiseuraa! Jee! Ja pakko sanoa, että hän paransi muuten syksyllä puolikkaan aikaansa tästä HCR:sta noin kymmenen minuuttia! Huh! Ehkä onkin parasta tehdä oma juoksu ihan omaan tahtiin, ja saada kannustusta radan varrelta! ;)

Mitkä oli sun liikuntavuoden kohokohtia? Jäikö jokin yksittäinen treeni mieleen vai oliko paras meininki jossain tapahtumassa? 

Täydellinen sunnuntai

Tahdon kertoa teille nautinnollisen ohjeen, miten voit viettää rentouttavaa ja täydellisyyttä hipovaa sunnuntaita. Laitahan soimaan alla oleva raita, joka on muuten uuden BodyBalance-ohjeman lämmittelybiisi. En ole ehkä hetkeen ihastunut johonkin musikkiin näin kovaa... tämä on ihan superhyvä kappale! Tätä kuuntelemalla pääset ehkä siihen tunnelmaan, mikä minussa vallitsee tällä hetkellä.

Noniin. Tässä eväät hyvään sunnuntaipäivään:

Pitkä ja rauhallinen aamu. Vetelehdi sängyssä, juo aamukahvia rauhassa selaillen lempiblogejasi. lue jotain tai katso vaikka jakso tv-sarjaa, kuten me teimme. Aloimme katsoa uutta kautta Walking Deadia tänään! Nauti samalla hyvä aamupala. Itse tein smoothieta uudella blenderilläni, jonka joulupukki meille toi. Tämä Wilfan BL-1200 on osottautunut oivaksi kapistukseksi!

Lenkkeilyn kautta balance-tunnille. Laita lenkkarit jalkaan ja lähde hölkkäilemään kaikessa rauhassa kohti kuntosalia. Reilun puolen tunnin juoksun jälkeen salilla sinua on vastassa aina niin iloinen Tiina! Onkin ihana vaihtaa kuulumisia, ja tehdä lempi jumppa hyvässä seurassa. Ja mikä parasta, voit päivitellä raskaan jalkojen voima -kappaleen puolessa välissä toiselle, miten tuskaista tämä on.. hahah! Kaikkein parasta on, jos saat kyydin salilta kotiin!

Sporttailujen jälkeen tuleekin nälkä, joten tee jotain hyvää ruokaa. Pitkään haudutettu katkarapurisotto on aika ässä valinta! Jos käyttää hyviä raaka-aineita, on taattua, että ruokakin on hyvää! Tässä teille minun sunnuntairisotto-ohjeeni, olkaa hyvä!

RISOTTO 4:lle

4dl risottoriisiä
3 porkkanaa
3 salottisipulia
pieni pala lanttua
kasvisfondi
3dl omenamehua
7dl vettä
pippuria, tilkka suolaa
1/2 nippua tuoretta timjamia
n. 100g parmesania
öljyä
200g pakastekatkarapuja
sitruunapippuria, valkosipulijauhetta

1. Kuullota kattilassa porkkanapalat, lanttupalat, pilkottu sipuli ja risottoriisi.
2. Lisää omenamehu ja kasvisfondi ja ala hämmentää risottoa
3. Lisää pikkuhiljaa vettä, ekassa satsissa pippuria ja suolaa myös
4. Hauduta noin 30 minuuttia kunnes kaikki vesi on pikkuhiljaa imeytynyt
5. Lisää raastettu parmesan, (tilkka kermaa jos haluat), ja hienonnettu timjami
6. Paista katkaravut niin että nesteet tulevat irti pannuun, lisää mausteet ja kaada neste ja katkaravut risottoon ja anna hautua vielä hetki. Nauti sitten hyvästä risotosta!

Laita sauna päälle. Anna löylyjen helliä kehoa ja mieltä, ja viilenny välillä parvekkeella. Laita jotain tuoksua löylyveteen, niin pääset vielä paremmin rentoutumaan. Sauna on ainakin minulle usein osa sunnuntai-illan rentoutumista.

Tee jalkahoito. Minulla on ainakin usein lenkkeilijänä jalanpohjat kovettumilla ja rakoilla, joten saunan jälkeen ihon pehmennyttyä on hyvä rapata vähän kuollutta ihoa pois, ja levittää pehmittävää jalkarasvaa päälle. Itse laitan jalat hetkeksi pussiin rasvaamisen jälkeen, että rasva kunnolla imeytyy jalkoihin.

Avaa jätskipurkki ja katso lisää telkkaria. Laita kynttilöitä palamaan. Okei, kohta minäkään en viitsi ihan joka ilta avata jätskipurkkia, mutta tänään vielä voi.. sillä ei ole väliä, mitä syö joulun ja uudenvuoden välissä, vaan sillä on väliä, mitä syö uudenvuoden ja joulun välissä! :D

Ps. Nämä kolmen kaverin jäätelöt on ihan huippuja!! Ootteko maistanut?

Millainen sunnuntai teillä on ollut? Toivottavasti yhtä rentouttava kuin minulla! ;)

Putki, paippi, hiihtotunneli... vai mikä se nyt oli?!

Ah, ihanaa! Me ollaan vihdoin Kimmon kanssa kotona! Niin ihanaa kun olikin nähdä perhettä ja lähimmäisiä, niin on se vain parasta olla kotona. Oma koti, omat säännöt, oma rauha! Mä oon esimerkiksi asunut nuoruudessa useamman vuoden isäni kanssa kahdestaan ja olemme tosi läheisiä, mutta nyt aikuisiällä emme enää saman katon alla montaa päivää tulisi toimeen, koska meillä molemmilla on omat tapamme toimia, olla ja elää. Silti isäni on yksi rakkaimmista ihmisistä mun elämässäni!

Tänään itseasaissa sporttailtiin pitkästä aikaa isäni kanssa. Päätimme meinaan eilen illalla, että tänä aamuna heräämme ajoissa, ja lähdemme hiihtämään. Iskä oli käskenyt ottaa monot mukaan joulureissulle, mutta sukset jätin kotiin (ihan siksi, etten jaksanut raahata niitä epävarman reissun vuoksi). Joo, ei Turussa ollut lunta, jos sitä ihmettelette... olimmekin päättänyt lähteä Paimion Paippiin, joka on 700m pitkä hiihtoputki. Aamulla join siis kahvini ja söin kinkku- ja graavilohileipäni ja lähdimme ajamaan kohti Paimiota. Vuokrasimme paikan päältä sukset (isäni ei ollut voidellut omiaan), ja lähdimme putkeen hiihtämään.

Lähde: sss.fi

Putkessa oli muutaman asteen pakkanen, ja tietysti tuuleton ilma. Mulla ei ollut kännykkää eli kameraa mukana, joten kuvat olen tähän postaukseen ottanut netistä. Saatte vähän kuvaa siitä, miltä putkessa hiihtäminen voisi näyttää tai olla. Putki oli betoniseinäinen, huminainen ääneltään ja muuten ihan mukava 700m lenkura. Lenkki sisälsi vaihtelevaa korkeuseroa: yhden pidemmän mäen ja vastaavasti loivaa laskua myös. Olin kyllä yllättynyt, ettei putki ollutkaan pelkkää tasaista. Vähän ehkä alkoi jopa tuo 700 metrin kiertäminen puuduttaa, mutta ei liikaa. Ehkä, jos useasti kävisi samassa putkessa hiihtämässä, niin sitten. Näin yhden kerran se meni, ja pysyin jopa laskuissa mukana kierroksissa!

No, miten hiihto sujui? Ei kovin hyvin. Kyseessähän oli vuoden kolmas hiihtokerta, ja sitä ennen olenkin hiihtänyt joskus ala-asteella. Omat sukset ostin vajaa kuukausi sitten, mutta ne eivät valitettavasti lumitilanteen vuoksi ole päässyt koetukselle. Höhö. No, hiihdin perinteistä, ja täytyy sanoa, että sukset eivät olleet ihan iskussa. Tai sitten mulla on tekniikka tosi paljon pielessä.. tuntui, että sukset lipsuivat mäessä varsinkin aika paljon. Sinnittelin silti lähes kävelyvauhtia eteenpäin, ja noin puolentoista tunnin hiihdon jälkeen isälleni riitti, ja päätimme lopettaa. Kävi mulle, olinhan itsekin jo aika puhki.. viime kevään molemmat hiihtolenkit oli 50 minuutin mittaisia.

Lähde: yle.fi

Hiihto oli kyllä kaikesta huolimatta kivaa, ja tehokasta liikuntaa! Mulla on nyt iltaa kohden reidet, lonkankoukistajat ja yläselkä alkaneet kolottamaan...ei haittaa, kiva kun tuntee tehneensä jotain ;) Nyt vaan odottelen jo lumia tänne Helsinkiinkin.. vai tuleeko pian uusi putkireissu?!

Oletteko te käyneet hiihtoputkessa? Voisitteko kuvitella menevänne? Vai onko joku onnekas päässyt jo lumelle hiihtämään ulos? Vai onko hiihto ihan mummojen ja pappojen laji?! ;)

Joulunviettoa

Mä en ees aio huijata, että olisin viettänyt jotenkin karkittoman tai herkuttoman joulun... lähes ähkyttömän kylläkin, mutta en kuitenkaan. Jouluruoka on niin täyttävää, että kolmantena peräkkäisenä aamuna riisipuuroa lapatessani mahaan tajuan, että jopa aamupalasta tulee vatsa täyteen! Huh. No, nyt on jouluruuat syöty, ja enää aamuksi onkin mun suosikkia, eli graavilohta, leivän päälle. Ja luumukiisseliä rahkan joukkoon.. Päiväruuaksi iskä käski keksiä jotain, mitä voitaisiin sporttailujen jälkeen tehdä ja syödä, mutta vielä en ole keksinyt.. jotain kevyttä taatusti!!

No, mutta jaan kuvissani nyt joulun tunnelmaa teille.

Aattoaamuna keiteltiin riisipuuroa äitini luona!

Joulurauhan julistuksen jälkeen käytiin hautausmaalla isäni kanssa

Illaksi siirryttiin anoppilaan, jossa laitettiin joulupöytä koreaksi

Juustot oli taas mun herkkua

Illalla avattiin muutama pakettikin :)

Ja naatiskeltiinvaloista ja kynttilöistä

Kissalla oli onnenpäivät, kun maatilan ulkokissa sai olla sisällä aattoillan!

Pelailtiin lautapelejä Kimmon veljien kanssa

Ja käytiin joulupäivän lenkillä vesisateessa, huhhuh!

Juotiin aitoa Madeira-viiniä

Ja syötiin vähän lisää!

Semmoista joulua.. tänään vietetään Kimmon kanssa kahdestaan iltaa tällaisissa merkeissä:

Ihana joulu alkaa olla takana! Onneksi kynttilä- ja tunnelma-aika jatkuu vielä!

Mitenkä teidän joulu meni? :)

Urheillen joulun viettoon

Hei, kiitos kaikille teille tuhannesti kauniista sanoistanne ja tsempeistä viime postauksen kommenttiboksissa! Vastaan niihin ajan kanssa tuossa joulun pyhinä, tai niiden jälkeen! Tahdon vain sanoa, että lämmitti oikein paljon mieltä, että ootte noin mukana mun blogissani! Te lukijat ootte ihan huippuja! Kiitos! Elämä tosiaan tuo muutoksia tullessaan, mutta nyt on aika olla murehtimatta niistä, ja nauttia lomasta, ja perheestä ja ystävistäkin. Sekä liikunnasta, tietty ;)

Eilen illalla ajeltiin Kimmon kanssa tänne Turkuun päin joulun viettoon. Tänään saatiinkin heräillä täällä vapaapäivään, ja olimmekin laittaneet kellot herättämään kohtuulliseen aikaan, jotta pääsemme aamupäivästä kiinni liikuntaan. Olimme suunnitelleet menevämme Turun impivaaran uimahalliin, joka remontoitiin tässä jokunen vuosi  (?) sitten, ja on ehdottomasti Turun hienoin ja suurin uimahalli. Sinne siis lähdimme aamupalan jälkeen, jotta päästiin katsomaan millaisesta hallista oli kyse.

Ja olihan toi "Imppari" nyt ihan huippu uimahalli! Siellä oli 50m allas, ja lisäksi myös 25m allas ja lukuisia muita altaita. Tilaa siis oli! Mä halusin tietysti uimaan 50 metrin altaaseen, kun oli mahdollisuus, kun yleensä uin lyhyemmissä altaissa! Meillä oli lähes koko ajan Kimmon kanssa oma rata, ja se jos mikä oli huippua! Ei tarvinnut ruuhkassa välittää muista uimareista, vaan sai ihan itse keskittyä omaan uintiin ja tekemiseen. 50 metrin altaassa oli mun mielestä tosi kiva uida, kun en osaa ylipäätään tehdä hienoja käännöksiä päissä. Toki oli vähän raskaampaa uida, kun taukoja käännöksiä ei tullut niin usein. Uinti kulki ihan ok, mutta on paremminkin kulkenut. Mulla on potkuissa vähän ongelmia, ja oonkin miettinyt, että pitäskö johonkin tekniikkakurssille mennä. Onko joku ollut? Onko hyötyä? :)

Uinnin jälkeen oli nälkä!! Iskä oli onneksi tehnyt jääkaappiin kalakeittoa meille, ja se kyllä maistui uinnin jälkeen! Nams!! Iltapäivästä sain aikataulut järkättyä niin kuntoon, että ehdin SATSille testaamaan uuden Balance. SATSilla on nyt reilu viikon niin, että saa treenata ihan missä vaan keskuksessa, ja se on kiva juttu reissaajia ajatellen. Hyödynsin heti tuon edun, ja varasin Balancen täksi päiväksi. Olin odottanut uutta ohjelmaa kuin kuuta nousevaa, koska musiikit vaikutti niin hyviltä. Ja ne olikin! Valitettavasti muuten ohjelmasta jäi vähän valju kuva, mutta en sitten tiedä, johtuiko siitä, että ei ollut tuttu ohjaaja, ja en ihan päässyt sisälle hänen ohjaukseensa. Alkulämmittely oli kyllä hyvä, samoin jalkojen voima oli tosi tiukka! Ja ja... keskivartalo oli myös melko tiukka, ainakin rankempi kuin edellisessä ohjelmassa. Mut oli kyllä ihan paras joululahja, että pääsi aatonaattona uutta ohjelmaa veivaamaan! Ehdin muuten jopa ennen Balancea venyttelemään puolisen tuntia - sekin teki hyvää!

Jumppailujen ja rehkimisten jälkeen olikin aika siirtyä muihin rentoutumiskeinoihin. Kävimme ystäväpariskunnan kanssa Rento-baarissa glögeillä. Oli ihana nähdä vielä ystäviäkin ennen perhejouluihin siirtymistä! Sitten kävimme pappani luona kahvilla, jossa herkuteltiin pappan tekemää todella maittavaa taatelikakkua! Nams!

Nyt siirrymme Kimmon kanssa joulusaunaan ja nukkumaan, ja sitten saakin heräillä jouluaaton huumaan!

Ihanaa joulua kaikille teille! Nauttikaa ja relatkaa!! :)

Elämässä eteenpäin

Mulla on takana melkoinen syksy. Melkoinen on aika lievä sana kuvaamaan kaikkea sitä tunneskaalaa, jota olen käynyt läpi syksyn aikana, mutta se kertoo teille varmasti jo aika paljon. Syksyyn on mahtunut niin hyvää kuin pahaakin, mutta päällimmäisenä mulla on mielessä stressi... vaikkea koko syksy yhtä stressaamista ole ollutkaan. Ensinnäkin alkusyksystä tapahtui sellainen muutos, että perheemme toinenkin osapuoli valmistui ammattiin, ja olemme nyt täyspäiväisiä työläisiä, duunareita tai miksi meitä nyt tahtookaan kutsua. Opiskelijaelämä ja sen vapaudet (ja vastuut) on nyt heitettyä taakse, ja ollaan siirrytty "aikuisten maailmaan". Tässä ei kuitenkaan ole ollut ongelmaa, vaan olemme sopeutuneet hyvin uusiin rytmeihin! Varsinkin itse koen, että riittävä uni on työelämässä todella tärkeää, että jaksaa pyörittää arkea niin töissä kuin kotonakin. Siksipä yleisesti kahteentoista valvomiset ovat näitä viikonlopun juttuja! :)

Eilen leivoin raakasuklaata ekaa kertaa elämässäni.

Kuten sanoin, olen ollut stressaantunut syksyllä. Ja kaikki on lähtöisin suurista muutoksista ja niiden valmisteluista. Ei tosiaan ollut itselleni syksyn isoin asia se, että myös Kimmo on nykyisin työelämässä, vaan omat työkuviot ovat painaneet päälle huolella. Olen ollut samassa työpaikassa yli 2,5 vuotta, ja tuo on varsinaisesti ensimmäinen oman alan työpaikka. Olen ollut kaikinpuolin tyytyväinen työpaikkaan ja työnkuvaan, mutta viime aikoina muutama isompi projekti on stressannut mua ihan uniini asti, ja lisäksi projektityöläisen arki on painanut päälle, kun pitäisi koko ajan revetä niihin kymmeneen projektiin ja miellyttää siinä samassa muitakin asiakkaita. Varsin kuluttavaa, ainakin minulle.

Lisäksi olen huomannut työpaikallani muutaman asian, jotka ovat häirinneet minua isosti. Niistä en lähde sen kummemmin puhumaan julkisessa blogissani, mutta sanotaanko, että kyse on loppujen lopuksi hyvin pienistä asioista, kuten toisen arvostus ja kiittäminen, jotka eivät kuitenkaan muutu. Koska eivät ole  muuttuneet tämän 2,5 vuoden aikanakaan. Varmaan te mietitte jo, että miksei se lähde? No kyllä minä lähdinkin. Tänään oli viimeinen työpäiväni nykyisessä työpaikassani, ja pyhien jälkeen tammikuussa minä astun uusiin haasteisiin.

Minun oma iltani tänään, ja sen ateria.

Oli vaikea hyvästellä mukavat työkaverit, mutta kun astuin ulos työpaikkani ovista viimeistä kertaa, tajusin tehneeni oikean ratkaisun. Enhän tahdo jämähtää vielä näin nuorena tiettyyn paikkaan, vaan tahdon nähdä työelämää, etsiä omaa paikkaani ja kehittää itseäni ammatillisesti. Uskon, että jokainen muutos elämässä on positiivinen ja siihen on tarkoituksensa. Vaikka minua nyt jännittää hurjasti tuleva, en aio ottaa siitä stressiä. Teen parhaani, ja katson, mihin se riittää.

Lisäksi lokakuun lopusta oikeastaan ihan näihin päiviin asti ajatukset ovat olleet kiinni muuttoasioissa. Aloimme katsoa uutta, omaa kotia, ja kun sellainen osui silmiimme, alkoi tapahtua. Kävin ensin yksin näytössä, jonka jälkeen katsoimme asuntoa uudestaan yhdessä. Saimme tietää, että tästä asunnosta oli tehty tarjous, joten väsäsimme omaa tarjoustamme. Muistan elävästi sen illan, kun mietimme tarjoustamme, ja olimme jopa jättämässä koko asian, kun sitten kuitenkin päätin painaa "Lähetä"-nappia. Ja kuin ihmeen kaupalla tarjouksemme hyväksyttiin seuraavana päivänä. "Everything happens for a reason" ajattelutapa tuli tutuksi silloin... Siitä alkoi pankkirumba, asioiden selvittelyrumba sekä viimeisenä muuttorumba. Nyt täällä alkaa jo näyttää kodilta, vaikka ei tämä vielä valmis ole.

Kynttilät luovat kotiin tnnelmaa.

Voitte varmasti kuvitella, että kun työnhakuprosessi ja muuttoasiat osuvat samaan saumaan, olo on ollut melkoisen uupunut. Olen ollut kuin kipsissä, enkä ole laisinkaan ollut oma itseni. Olen ollut suorastaan voimaton. Siksi liikuntakin on jäänyt vähän kevyemmälle ja päämäärättömälle linjalle, mutta näin on ollut paras. Nyt tänään aloitan 2,5 viikon lomani, ja se tulee tarpeeseen. Saan itseni taas kuntoon henkisesti, minkä seurauksena todennäköisesti myös fyysinen kuntoni paranee taas, ja jaksan enemmän. Jaksan taas liikkua, jaksan hoitaa kotia, jaksan olla se ihminen, jonka itse tunnistan. Olen iloinen ja hymyilen enemmän. Olen minä.

Mukavaa joulunaikaa kaikille, ja hyvää lomaa teille, joilla myös tänään alkoi loma!

Lihaskuntotreeniä seurassa

Huhhuh. Nyt voin kyllä sanoa, että jokaiseen paikkaan ja lihakseen kolottaa. Normaalisti mulla ei ole tällaista oloa tai tilannetta, koska mun lihaskuntotreenit jäävät yleensä niin vähille, ja ei tule esimerkiksi perättäisin lihaskuntopäiviä. Nyt kuitenkin on poikkeustapaus, kun pääsin eilen tiistaina treenaamaan niin hyvässä seurassa, ettei voinut millään kieltäytyä.. toisaalta taas tänään en voinut pettää Tiinaa, ja jättää häntä yksin Crosstraining-tunnille. Ja tosiaan, ei tilanne nyt ole niin paha, kuin ensimmäisissä lauseissa kerroin... tottumattomana vain on nyt koko kropan tärinät päällä, kun usein nämä mun "lihassäryt"/väsymykset koskevat vain jalkoja!

No, sain siis eilen salitreeniseuraa Joensuusta pk-seudun visiitille tulleesta Piasta. Pian kanssa ollaan pari aiempaakin kertaa käyty yhdessä salilla, mutta viime kerrasta olikin jo aikaa. Oli tosi kiva lähteä vähän kokeneemman salitreenaajan kanssa treenaamaan, varsinkin kun meillä synkkää Pian kanssa niin hyvin yksiin! Ja jotenkin on helppo treenata, vaikka Pia tekekin isommilla painoilla liikkeitä kuin minä, niin mulle ei tullut sellaista nolosteluoloa, vaan Pia tsemppas mua tekemään aina loppuun asti.

Treeniä en ala sen enempää puimaan, paitsi että treeni näytti tältä:

• Penkki 2x10 + 5x5
• Vinoflyes 4x10
• Pullover 3x10
• T-soutu 3x10
• Pystypunnerrus kp istuen 4x8
• Etuviparit kierrolla vuorokäsin kp 3x12
• Etukyykky 5x5
• SJMV 1x10 + 4x8
• Istumaan nousu jumppapallon päällä 3x16
• Russian twist 3x20

Oltiin sovittu, että tehdää koko kehon treeni, ja mä toivoin paria liikettä (etukyykky, pystypunnerrus), ja Pia keksi loput. Setti oli aika pitkä, meillä meni parisen tuntia treenin tekemiseen, mutta tauotkin oli sitten pitkiä. Treenistä itsestään mulla ei ole niin paljon sanottavaa, paitsi että mulle uudet liikkeet oli pullover ja t-soutu, jotka molemmat ovat sellaisia, jotka voisin hyvin ottaa omaankin ohjelmaan. Selkää tykkään yleisestikin treenata, joten on kiva, että on uusia vaihtoehtoja.

Uudet liikkeet T-soutu ja Pullover

Mä huomasin, että oli aivan tosi kivaa pitkästä aikaan treenata salin puolella kaverin kanssa. Oon nyt viime akoina tehnyt kaikki salitreenit yksin, ja tämä oli kyllä hyvää vaihtelua siihen yksin puurtamiseen. Tässä muutama huomio, jonka taas kirjasin seurassa treenaamisen hyödyiksi salitreenissä:

• Epämukavuusalueilta poistuminen, eli liikkeet, joita ei välttämättä muuten tekisi. Esim. Nyt mulla on ollut suuri penkkipunnerruskriisi, mutta nyt oli tartuttava härkää sarvista, eikä se niin paha ollut!
• Toisen tsemppi on korvaamatonta, ja "vahtiva silmä" ;) Pia on tässä ihan huikean kannustava!
• Toinen voi katsoa, ettei tekniikka mene ihan pieleen, esim. isoissa liikkeissä.
• Pakkotoistojen tekeminen, eli kun ei enää menekään toisto, niin toinen auttaa vähän. Yksin ei pysty tekemään välttämättä näin piippuun asti sarjaa.
• Pitkän palautustauot, kun toinen tekee aina välissä
• Ajan kuluminen nopeammin, ja niin sanotusti fokus pysyy paremmin treenissä pitempään
• Treenistä saa molemmille kovan, kun painoja voi latoa kummankin kunnon mukaan
• Seurassa treeni on mukavampaa :)

Käyttekö te mielellänne salilla treenaamassa seurassa vai oletteko yksinäisiä puurtajia? Mitä muita etuja teidän mielestänne kaverin kanssa tehdystä treenistä on?

Käytiin treenin jälkeen Pian kanssa vielä kahvittelemassa, ja minä menin ottamaan jonkun mättökahvijuoman, mutta ei se mitään! Oli kyllä niin ilo jatkaa saunassa ja vähän treeninkin parissa (kyllä me silti kovin treenattiinkin) syntyneitä keskusteluja. 

Tähän päälle sitten tänään lähdin Crosstraining-tunnille, jossa ollaan nyt Tiinan kanssa lähes joka keskiviikko käyty. Alkaa nekin liikkeet tulla tutuiksi jo, ja mielestäni tunnilla on kova ja hyvä meininki. Ohjaaja antaa tekniikkavinkkejä ja muistuttaa aina siitä "viimeisen minuutin tärkeydestä". Tänään ei ollut kova treenifiilis päällä SATSille mennessä, mutta kyllä sitä vain ihmeen kaupalla sai tehtyä hyvän ja tehokkaan treenin, vaikken ehkä ihan parasta tehoa omasta kehosta tänään saanutkaan! Onneksi Tiina oli siinä vieressä tekemässä, niin tuli taas extratsemppi päälle! 

Nyt saunan, ruuan, rullailun ja venyttelyn jälkeen on aika euforinen olo. Väsyttää. Jospa sitä huomenna vielä olisi keho palautunut uintireissulle, ei ole sielläkään käytyä aikoihin...

Kukkulan huipulta voimaa tulevaan

Arvatkaa mitä? Ystäväni on nyt varannut meille mökin Kolille. Eikä milloin tahansa, vaan silloin, kun ensi vuonna on Vaarojen maraton. Tämä tarkoittaa sitä, että maraton ilmottautumishetkellä pitää olla tarkkana! Mikäli kaikki menee putkeen, on minun ensi kesän ykköstapahtuma Vaarojen maraton! Ja miksi juuri Vaarojen maraton? No, siksi, että tahdon uusia haasteita. Tahdon olla selviytyjä! Vaarojen maraton tuntuu luonnolliselta valinnalta seuraavaksi haasteeksi!

No, kuten olen kertonut aiemmin, me muutettiin tuossa parisen viikkoa sitten Kimmon kanssa uuteen asuntoon. Muuton myötä lenkkimaisematkin vähän muuttuivat, vaikka osittain voin vieläkin juosta samoja reittejä. Yksi hyvä lisä tähän läheisyyteen etenkin Vaaroja ajatellen on Helsingin korkein mäki, eli Malminkartanonhuippu! Olenkin jo pari kertaa vieraillut tuolla vuorella, jossa kesällä tein myös porrastreenin. 430 portaan lisäksi huipulle johtaa myös pari tavallista lenkkipolkua. Mietinkin, että voisin tavallisten mäki- ja porrastreenien lisäksi ottaa osittaiseksi tavaksi ainakin joiden pitempien lenkkien päälle tehdä mäkivedon huipulle. Ehkä tämä valmistaisi minua sinne Kolin viimeiselle nousulle? Tiedä sitä...

Tänään päätin pitkästä aikaa lähteä hieman pidemmälle lenkille. Edellinen pitkä lenkki tuli tehtyä noin kuukausi sitten, ja muutto siinä välissä laski liikunnan muutenkin aika alhaiseksi, joten lenkitkin ovat olleet lyhyitä nyt. En sitten viitsinyt ihan hirveän pitkää lenkkiä tehdä heti alkuunsa, vaan päätin aloittaa fiiliksen mukaan. Olin ihan innoissani aamulla herätessäni, kun huomasin, että ulkona on lunta! Mulle tuli jotenkin ihan joulufiilis ensimmäistä kertaa tänä vuonna, ja laitoinkin lempi joululaulun soimaan:

Lenkille laitoin jalkaani mun talvilenkkarit, Asics Arcticit ilman nastoja. Oli oikeasti aivan ihana ilma juosta, kun keli oli plussassa, maa valkoinen, vielä pääasiassa sain juosta valoisalla ja jalat olivat tuoreet. Joskin kroppa ei muuten ollut kovin ravinteikkaassa tilassa, kun tuli eilinen mässytettyä erilaisia herkkuja ystäväporukkamma leffafestareilla! Meillä oli pieni leffateatteri vuokrattuna, ja katsottiin päivän aikana yhteensä kolme leffaa! Oli kyllä huippua! Tänään olikin aivan ihanaa päästä nollaamaan tuo sisällä istuminen lenkillä. Noin 11 kilsan juoksemisen jälkeen päätin lähteä kipumaan lenkkipolkureittiä kohti Malminkartanonhuippua.. Sportstrackerin mukaan nousua tuli 600m, ja sitä ennen oli jo pieni nousu ollut. Korkeuskäyrä näytti, että yhteensä tuli käytyä yli 90m meren pinnan yläpuoella! Huipulla oli aivan hengästynyt! Vedin vähän happea, otin muutaman kuvan ja lähdin takaisin alas eri reittiä ja juoksin kotiin! Takana oli vajaa puolentoista tunnin lenkki, joten tästä on hyvä jatkaa!

Monet varmaan pitävät joululomaa liikunnasta, mutta itse näen asian toisin. Jaksan paljon paremmin olla läheisteni kanssa sisällä kynttilänloisteessa, herkkuja syöden ja pelaillen, kun saa päivän aikana liikkua, varsinkin ulkona! Joulun aika onkin mulle todellista ulkoliikunnan kulta-aikaa! Odotankin kovin hiihtokelejä jouluksi Turkuun, niin päästäisiin iskän kanssa vähän yhdessä ladulle! Mulla on muutenkin joulun alla parin viikon loma, joten liikuntaan on hyvin aikaa. Pikkuhiljaa on taas tarkoitus nostattaa kestävyyslajien treenitehoja ylöspäin, mikä tarkoittaa yhden kovemman treenin (intervalli, mäkitreeni tai vauhtilenkki) ottamista viikottaiselle tasolle sekä pitkän lenkin kasvattamista! 

Miten te ajattelitte mennä jouluna liikunnan suhteen? Alkaako teillä joululomaa myös liikunnasta, vai onko teillekin joulu ja sen rennot vapaapäivät liikunnan kulta-aikaa? :)

Ei rentoutus ole turhaa!

Todellinen paluu arkirutiineihin on taas muuton jälkeen tullut, sillä palasin eilen balancen pariin pienen tauon jälkeen. Balance on ihan ehdoton juttu liikuntaviikossa, ja onhan se yks lempparitreenikin, ja ehdoton Les mills -lemppari! Meillä vaihtuu ohjelmat 23.12 alkaen, ja fiilistelenkin tätä kirjoittaessa uutta tracklistiä. Jee! Vaikuttaa hyvältä! Nyt meillä on menossa miksaukset, ja oli kyllä huippu ohjelma eilen, kun ekat 5 oli nykyisestä ohjelmasta ja vikat 5 kesän ohjelmasta. Oliko edellinen vai sitä aiempi.. no, enivei vatsabiisi oli tosi tiukka. Huh.

No, pistin tunnilla silmään erään asian. Nimittäin hirveä kato kävi juuri ennen loppurentoutuksen alkamista. Siis, kyse ei ollut jostain yhdestä, kahdesta henkilöstä joilla kenties oli kiire lapsiparkista hakemaan jälkikasvua pois, vaan tunnilta poistui varmaan kymmenen ihmistä! Ihan käsittämätöntä. Ei miltään muulta ryhmäliikuntatunnilta käy tuollaista katoa. Vai oletteko te huomanneet, että moni lähtisi vaikka combat-tunnilta pois, kun tehobiisit on mennyt ja siirrytään matolle? No, en minä ainakaan. Mä en voi ymmärtää, että ei ole aikaa jäädä 5 minuutiksi tunnille, voiko kellään oikeesti olla niin kova kiire?!

Ihan sama siinä, missä pari viikkoa sitten kirjoittelin siitä, etten kehdannut mennä tunnille kun huomasin sen jo alkaneen, niin mua kyllä puistattaa se, että ihmiset lähtee kesken kaiken tunneilta. Oikeasti. Se on loukkaavaa ohjaajaa kohtaan, ja häiritsevää muita treenaajia kohtaan. Sitä paitsi, loppurentoutus on yhtä tärkeä osa balancea, kuin mikä tahansa muukin sen kappale. Loppurentoutus täydentää balancen upean kokonaisuuden.

Lähde: googlen kuvahaku

Mä olen sitä mieltä, että jokaisen olisi muutenkin hyvä pysähtyä edes 5 minuutiksi viikossa, jolloin antaa aikaa vain itselleen. Toi balancen loppyrentoutus sopii siihen tarkoitukseen loistavasti. On ihanaa yrittää hetkeksi pysähtyä ja olla ajattelematta yhtään mitään. Ei oo niin helposti tehty, kuin sanottu. Vai onnistuuko teiltä helposti? Elämä on tätä nykyä niin hektistä. On kiireitä töissä, on kiireitä kotona, on kiire siirtyä paikasta toiseen ja on kiireitä hoitaa ihmissuhteita... kaiken tämän hulinan keskellä on hyvä olla tekemättä välillä yhtään mitään. Mulla tämä onnistuu parhaiten urheilun parissa. Balance on siitä hyvä tunti, että vaikka toki sielläkin on rankat lihaskuntokappaleet jaloille ja keskivartalolle, niin pääasiassa se on kehon hellimistä ja venymistä edistävä tunti, joten onnistuneen loppurentoutuksen jälkeen olo on kyllä aivan totaalisen taivaallinen ja onnellinen. 

Kokeile joskus kotona rentoutumista. Ota jokin hyvä musiikki päälle (oma rauhallinen suosikki on iki-ihana Bon Iver) ja makaa selälläsi. Rentouta kaikki lihakset, anna musiikin viedä ajatukset pois ja ole vain. Tiedosta itsesi, oma kehosi ja ole siitä ylpeä. 

Pysähdytkö sinä välillä arjen keskellä? Miten rentoudut? Kehtaatko lähteä kesken jumppatunnin pois, ja mitä mieltä olet siitä, että muut lähtevät?

Ihana itsenäisyyspäivä

Me lähdettiin viettämään itseänisyyspäivää maalle, Kimmon lapsuuden maisemiin, jossa anoppikokelas oli järjestänyt hienot kemut. Juhlittiin vähän Kimmon syksyn valmistumista, Suomea ja pikkujoulua, ja porukkaa oli melkoisesti. Parasta ehkä oli se, että mun rakas isäni oli myös kutsuttu ja paikalla, jeejee!

Paras juttu itseänäisyyspäivässä oli kuitenkin rentoutuminen aamupäivällä omien kiireiden keskellä. Oli ihanaa, kun ei tarivnnut herätä laatikkomeren keskeltä (muutto vieläkin kesken), ja ekana mielessä ei ollut "mihin nämäkin tavarat pakkaisi". Jee. Sen kunniaksi päätettiinkin Kimmon kanssa lähteä lenkkeilemään. Oli ihana juosta pitkästä aikaa, lähes viikon tauon jälkeen. Muutto vei totaalisesti voimat, mutta pikkuhiljaa jää energiaa muuhunkin. Jotenkin mieli oli korkealla kun sai pukea lenkkikamat päälle. Kaiken lisäksi tuolla maalla oli ihana juosta, kun pellot olivat hieman valkeat lumesta ja muita ihmisiä ei juuri näkynyt. Aivan mahtavaa oli siis päästä vähän haukkaamaan happea ennen pitkää päivää vieraiden kanssa sisätiloissa. Jotenkin ulkoilun jälkeen jaksoi paremmin olla sisällä.

 Onneksi meille jäi aikaa käydä lenkillä ennen juhlia. Anoppilan väki on alkanut tottua siihen, että kun me ollaan kylässä niin vähintään minä käyn lenkillä. Olen jättänyt vanhat lenkkaritkin sinne heidän kaappeihin, ettei tarvitse aina raahata omia lenkkareita mukana. Yhdet lenkkarit on varastossa mun isän luona, jossa majaillaan aina Turussa ollessamme. Mun mielestä on hyvä jemmata vanhoja lenkkareita toisten nurkkiin, sillä lenkkarit vie kuitenkin aika paljon tilaa kassissa. Sittenpähän ei ole tekosyytä jättää lenkkiä välistä, kun on lenkkaritkin aina mukana!

Juhlat oli kivat! Ruoka oli hyvää ja sitä oli tarpeeksi! Meillä oli tarjolla jouluruokia lähinnä, ja vähän jotain salaatteja lisäksi. 9 kilon kinkkukin meni käytännössä kokonaan. Heh! Anoppi on kyllä melkoinen häärääjä keittiössä, sillä hän tykkää selvästi järjestää juhlia, ja pöydät silloin notkuu herkkuja! Katsokaa vaikka ;)

Vieraiden lähdettyä rojahdettiin sohvalle. Mä katsoin hyvän leffan, eli Polanskin The Ghost writerin, ja sen jälkeen simahdin pitkille yöunille. Tänään ajeltiin aamupäivästä kotiin, ja kävin pitkästä aikaa tekemässä lenkin päätteeksi salitreeninkin. Tuntui niin hyvältä saada taas kroppa tärinään muustakin kuin muuttostressistä! Jes! Jatkoin päivää katsomalla naisten salibandyn MM-kisoja, kun YLE niitä ihanasti näyttää telkkarista pitkin kisaviikkoa. Katsooko joku muu säbäkisoja?

Ja hei, onko teillä vanhat lenkkarit jonkun nurkissa pyörimässä kyläilyä odottamassa? Miten teidän itseänäisyyspäivä meni?