maanantai 30. maaliskuuta 2015

Hihhuli on tööt kevät-rogan jälkeen!

Olipahan viikonloppu. Kellojen siirto, sitä seurannut vähänuninen yö ja seuraavana aamuna kisattu kevät-rogaining ei ole paras mahdollinen kombo, voin kertoa. Mä en tiedä mikä mulle lauantai-ilallla tuli, kun menin ihan normaalisti nukkumaan. Menin 22.30 aikoihin sänkyyn, jotta kellojen siirrosta huolimatta ehtisin nukkua vähintään kahdeksan tuntia. Aamulla oli tarkoitus lähteä yhdeksän aikaan kohti Kuusijärveä ja kevät-rogainingia. Nukahdinkin ihan normaalin nopeasti, mutta tunnin nukkumisen jälkeen heräsin, ja aloin pyöriä... virkistyin. Kiukustuin ja ahdistuin. Tajusin, että aamu lähestyy koko ajan, mutta uni vaan ei tule. Muistan katsoneeni kelloa viimeisen kerran melkein kahdelta yöllä, eli periaatteessa kolmelta. Huhhuh, ei paljon hymyilyttänyt, kun 7.30 kello sitten soi, ja oli aika herätä ja alkaa virittäytyä tunnelmaan!

Onneksi kahvi ja aamupala tekivät tehtävänsä, ja olo virkistyi kivasti. Mulla vaan ei muutenkaan ollut kaikkein paras aamu, kun kadoksissa oli juoksutrikoot (jotka halusin välttämättä pukea päälle) ja Garminkaan ei ollut ladannut itseään yöllä. No, lopulta sain Garminiin vähän virtaa, ja trikootkin löytyivät. Täytin juomarepun urheilujuomalla ja eväillä ja lähdin kohti Kuusijärven kisakeskusta. Siellä fiilis nousi, kun vastassa oli mun pirteä tiimikaverini Tiina ja muutenkin porukka oli jotenkin iloisen virittäytynyt tunnelmaan. Rogaining on ihan paras laji, sillä siinä yhdistyy juoksu, luonnossa liikkuminen, aivotyöskentely ja tietynlainen seikkailuhenki! Se on siis suunnistuksen muoto, jossa joukkueet hakevat rasteja metsästä omassa järjestyksessään. Rastit ovat erilailla pisteytettyjä. Eilen Kevät-rogassa pisteitä oli rasteista riippuen joko 1, 2, 4 tai 8. Meillä oli aika selkeät sävelet, että haemme pääasiassa isoja pisteitä, sillä lähisuunnistustaitomme eivät ole niin hyvät tai varmat kuin monella kokeneella suunnistajalla.


Hihhuleistä (eli meidän tiimistä) ei tullut otettua yhtään kuvaa, joten saatte tyytyä eilisen kisan karttaan ;)

Kevät-rogainingissa ei ole lajille tyypillistä erillistä suunnitteluaikaa, vaan kello lähtee juoksemaan heti kartan saamisen jälkeen. Meillä meni reilu viitisen minuuttia aikaa suunnitella reitti, ja sitten lähdettiinkin liikkeelle. Tapahtumassa oli sarjavaihtoehtoina joko 2- tai 4-tunnin sarjat, jota ei tarvinnut ilmoittaa etukäteen, vaan jako tapahtui loppuajan perusteella. Vaihdoimme heti lennosta suunnitelmaa ekalle rastille, ja se kyllä kannatti. Muuten pitäydyimme suunnitelmassa todella hyvin, mitä nyt kävimme joillain rasteilla, joita emme olleet suunnitelleet. Suunnistus meni meillä yllättävän hyvin, ja suurilta vastoinkäymisiltä selvittiin. Olimme niin innoissamme, että unohdimme syödä energiaa yhtä GU chomps -pussia lukuunottamatta. Juominenkin oli vähän liian vähäistä neljän tunnin taivallukseen. Yksi kahdeksan pisteen rasti jäätiin käymättä, kun usko omaan ajankäyttöön petti. Myöhemmin analysoimme tulosta ja totesimme, että olisimme hyvin ehtineet käymään siellä rastilla. No, tällä kertaa rohkeus ei riittänyt. Taidot arvioida omaa etenemistä kehittyvät kovaa vauhtia, ja olihan tämä vasta meidän, Hihhuleiden, kolmas kisa tiiminä. Lopulta olimme maalissa ajassa 3.53, kilsoja mittarissa oli lähes 22. Rogainingissa saa miinuspisteitä ylimenneiden minuuttien mukaan, joten myöhästyminen ei ole suotavaa - ainakaan, jos ei saa sen vuoksi pisteitä enemmän kasaan! Laji on kivan taktinen kyllä, tykkään.

Olimme kyllä tyytyväisiä suoritukseen! Jee! Tästä on hyvä lähteä reilu kuukauden päästä Salpaus-rogainingiin, jossa kisaillaan 12-tunnin sarjassa! Huhhuh, jännittää jo pelkkä ajatuskin! Pihkaniskojen järjestämä tapahtuma oli erinomainen, tunnelma oli hieno ja rastit kivoissa paikoissa! Maalissa otettiin hymyssä suin kisailijat vastaan ja tarjolla oli suolaista ja makeaa naposteltavaa. Kuusijärven sauna- ja suihkupalvelut olivat auki, joten metsäreissun jälkeen oli taas niin makoisaa päästä suoraan suihkuun ja saunaan ja vaihtamaan kuivat vaatteet päälle. Sipoonkorpihan ei meinaan jättänyt taaskaan ketään kuivaksi ;) Kiitos Tiinalle taas mahtiseurasta!


Viikon takaisella kimppalenkillä Annan ja Kaisan kanssa (silloinkin oli lunta, mutta se ehti sulaa pois.. nythän sitä on ihan tosi paljon tullut tänään Helsinkiin :( Buu!)

Tämä rogaining kruunasi kyllä hyvän treeniviikon, johon mahtui pari kimppalenkkiä, kovat juoksukoulun ratatreenit ja muuta pientä treeniä ja työmatkapyöräilyä. Juoksukilsoja taisi tulla tämän vuoden enkat, 55km - se on muuten saman verran, kuin olisi tarkoitus neljän kuukauden päästä juosta kerralla Nuts Pallas -juoksussa, huhhuh! Pian alkaa muuten kuntorastikausikin, ja siitä oon ihan fiiliksissä! Oli kyllä upeaa päästä taas suunnistamaan kunnolla metsään, on se vaan niin kivaa!!

Miten teidän liikunnat meni viikonloppuna? Oliko joku muu kevät-rogainingissa? Tai innostunut mun sepustuksien jälkeen kokeilemaan lajia? Salpaus-rogassahan on 12-tunnin sarjan lisäksi myös 3- ja 6-tunnin sarjat, eli kannattaa lähteä mukaan katsomaan meininkiä! :)

torstai 26. maaliskuuta 2015

Lapin kaipuu

Olen aloittanut blogin kirjoittamisen marraskuussa 2012, joten en ole blogissani juuri kirjoittanut Lapin reissusta, jonka teimme kesällä 2012. Olen kyllä kirjoittanut vaellusreissusta, jonka teimme saman reissun yhteydessä. Karhunkierros oli aivan sairaan upea kokemus, ja todellakin ensi kesänä on taas vaellusreissun vuoro! Kuljettiin tuolloin 80 kilsan reitti Oulangan kansallispuiston ja Rukan alueella. Tuohon pohjoisen reissuun kuului myös pieni asuntoautoreissu Lapissa. Ajoimme länsirannikkoa pitkin kohti pohjoista ja pysähdyimme kunnolla Kilpisjärvellä ja sitten ajelimme Norjan puolella ja palasimme takaisin Suomen puolelle. Yövyimme Sallassa ennen Karhunkierroksen aloittamista.


Poronkäristystä Kilpisjärvellä


Saanan huipulle vie pitkät portaat...



Ihan huipulle asti ei ehditty saunavuoron vuoksi, mutta kauniit maisemat silti :)


Norjan puolella oli putouksia


Ilma muuttui todella nopeasti, kun vesisade lähestyi nopeasti


Tämä kuva on Leviltä


Sallassa oli kaunis auringonlasku ja upeat maisemat


Reissun kohokohta oli kuitenkin vaellus - Karhunkierros siis!


Maisemat oli huikeet ja vaihtelevat!


Ja maasto mäkinen ennen saapumista Rukalle - mutta kyllä mieli lepäsi!

Voisin koska vain palata tuonne Lapin maisemiin. Ja onneksi pääsenkin, kun kesän kohokohtana on Nuts Pallas -juoksu. Hetta-Pallas vaellus on ollut yksi haaveeni, ja nyt pääsen sen juoksemaan läpi. Voi olla, että muuten ei tule lähdettyä Lappiin asti kesällä, mutta vaellusreissu on joka tapauksessa suunnitteilla johonkin lähemmäs. Kyllä meidän molempien mieli vetää metsään ja luonnon keskelle. 

Onpas ihanaa, kun kesä on vielä edessäpäin, ja voi suunnitella kivaa ohjelmaa! :)

Oletteko te jo suunnitelleet kesän reissuja? Aiotteko vaeltamaan tai muuten Suomen Lappiin? Onko teillä suositella jotain kivoja vaellusreittejä etelä- tai keski-Suomessa? :)

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Erilainen pitkis ja 10 liikuntatapaa

Sunnuntaiaamupäivä, kello 11.15 ja päivän pitkä treeni tehty. Kylläpä hymyilytti ja kotiin palatessa saunan lämpenemistä odotellessa jaksoin vielä lyhyen tehdä core-treenin pitkästä aikaan. Kannatti herätä tekemään aamulenkki, kun fiilis oli niin hyvä ja lähes koko päivä vielä edessä. Tai oikeastaan mun ei edes tarvinnut herätä kovin aikaisin, ja heräsinkin ennen kellon soittoa. Kun menee aikaisin nukkumaan, tulee herättyäkin aiemmin. Tykkään kyllä tästä rytmistä, enkä sitä ihan hevillä vaihda enää pois!

Tehtiin (treeni)ystäväni Tiinan kanssa yhdistelmätreeni, jonka olisi tarkoitus palvella Nuts Pallasta kohti. Juostiin peruslenkki yhdistettynä mäkitreeniin Helsingin isoimmassa mäessä eli jätemäellä. Monelle varmaan Malminkartanonhuipun portaat on tuttu treenipaikka, mutta huipulle vie myös ulkoilutiet sekä muutama polkukin. Jättäri on monen vuorijuoksijan tyypillinen treenipaikka, kun meillä täällä etelässä ei niin paljon näitä isoja mäkiä ole. Ihan kelvollinen treeni tuli tehtyä tänään, kun treenin kokonaiskesto oli noin 2h20min, josta 1h50min oli peruslenkkeilyä ja puoli tuntia mäkitreeniä. Tosiaan Jätemäki on tosi jyrkkä, joten teimme treenin niin, että kävelimme ylös jyrkempiä kohtia pitkin ja hölkkäsimme alaspäin. Huh, kyllä alkoi hapottaa jaloissa tuo nouseminen pitemmän lenkin päälle, mutta se oli tarkoituskin. Onni oli, että huomasin palautuvani nopeasti laskun aikana ennen seuraavaa kierrosta!



On ilo, että on kaveri, jonka kanssa taivalletaan yhdessä kohti uusia seikkailuja! 

Sain Tanjalta haasteen listata 10 liikuntatapaani, ja ajattelin tässä sunnuntain kunniaksi listata ne. Katsotaan, sainko kerrottua mitään uutta ;)

1. Olen huono tekemään treeniä kotona. Minulla on aina välillä Yoogaia käytössä, mutta en saa useinkaan avattua videota ja keskityttyä tuntiin kotona, vaikka sulkeutuisin työhuoneeseen omaan rauhaan. Eilen kuitenkin tein pitkästä aikaa Flow-joogan, ja se oli tosi kiva! Muihinkin treeneihin tarvitsen usein Kimmon seuraksi, jotta saisin jotakin edes tehtyä...

2. En ole käyttänyt sykevyötä säännöllisesti pitkään aikaan. Sykevyö alkoi hiertää joskus ihoni rikki, joten lopetin käytön. Nyt keväällä kun olen yrittänyt ottaa sitä taas käyttöön, sama hiertäminen jatkuu. Vaseliinistakaan ei ole ollut apua.

3. Mulla kipeytyy välillä juostessa jalkapohjat päkiöiden alta, sillä mulle tulee helposti kovettumia sinne. Jalanpohjat vaativatkin paljon hoitoa (raspausta ja rasvaa), jotta ne pysyvät kurissa.


4. Mulla on tällä hetkellä ainakin viidet eri juoksuun suunnatut kengät: kahdet maastokengät, kahdet peruslenkkarit ja yhdet suunnistusnastarit. Tykkään, kun on eri lenkeille sopivat kengät!

5. Tykkään, kun on eri tasoisia lenkkikavereita tai -porukoita, niin saa jo seurassa tehtyä erilaisia treenejä. Välillä on hyvä mennä vähän oman mukavuusalueen ylärajoilla ja välillä taas matalatehoinen treeni on helpompi tehdä seurassa. Jokainen treenikaveri on mulle kultaakin arvokkaampi! (ps. yhteislenkki on suunnitteilla huhtikuulle pääsiäisen jälkeen!)

6. Tykkäisin käydä useammin uimassa. Uinti on kivaa, mutta uimahalliahdistus välillä nostaa päätään ja sinne hallille meno tuntuu vaikealta. Vaikeammalta kuin vetäistä lenkkarit jalkaan ja painua ulos. Välillä inhottaa myös, jos radalla on paljon muita uimareita. Uinti on kuitenkin ihanaa, ja olen aina ollut muutenkin vesipeto.

7. Mä haluaisin kokeilla aamutreeniä, siis arkiaamuna juosta töihin. Mutta oon liian mukavuudenhaluinen, että viitsisin herätä esim. tuntia aiemmin ja lähteä puoli seitsemän aikaan juoksemaan ulos. Ehkä joskus vielä. 

8. Suunnistus on laji, jossa haluaisin kehittyä. Lajissa jännintä on se, että suorituksen ratkaisee moni muukin asia kuin juoksukunto. Yllätyksellisyys on hienoa. Kaksi suunnistuskertaa peräkkäin voivat olla suoritukseltaa kuin yö ja päivä. 

9. Nyt kun olen päässyt GU-energiageelien pariin, en enää muuta haluaisi käyttääkään. Oikeasti kerrankin on löytynyt lisäenergiaa, joka oikeasti maistuu hyvältä. 



10. Kehonhuolto on edelleen asia, johon mun pitäisi panostaa enemmän. Huomenna menen taas tauon jälkeen balanceen, joka onkin lempi"jumppatuntini". Ne musiikit ja niiden ja liikkeiden harmonia on huikeeta.

Tuliko uutta infoa minusta ja treeneistäni? Miltä kuulosti tämän päivän pitkä treeni?

Hei muuten, sain tänään paikan Nuuksio Classic maratonille, jonne 250 paikkaa täytettiin nopeusjärjestyksessä ja 250 paikkaa arvotaan viikon päästä. Vielä voit laittaa nimesi mukaan arvontaan! Vuoden "kisakalenteri" täyttyi siis taas yhdellä tapahtumalla! Ja olenko kertonut, että suunnistan Jukolassa tänä vuonna Venlojen viestin lisäksi myös Jukolan yössä?! Olen innoissani! :)

Iloa ja treeni-intoa uuteen viikkoon kaikille!

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Energiapallot

Energiapallot. Ja ei, en puhu mistään hihhulipallosta käsien välissä, vaan raa'asta energiasta, jota saamme ruuasta. Monelle välipala on vaikea paikka, varsinkin töissä tai liikkeellä ollessa. Mitä jos ruokailuun on pari tuntia aikaa, ja pitäisi saada jotain nopeaa ja terveellistä vatsan täytettä? Tai jos olet menossa treenaamaan, mutta ruokailusta on jo pari tuntia, ja tarvitsisit jotain energiaa kehoon, jolla jaksaa vetää treenin läpi? Mitä te syötte näissä tapauksissa?

Kaupan patukat ovat hyviä, ja varsinkin itse tykkään raakapatukoista, jos tahdon saada jotain pientä energiaa välipalana. Leaderin BareBar-patukoista on tullut mun suosikkeja, mutta ne on melko kalliita, jotta niitä viitsisi ostaa hirveän usein. Mulla on ollut taateleita jonkun aikaa kotona odottamassa inspiraatiota, ja kun raakaleivonnaiset eivät niin ole iskeneet, niin päätin tehdä energiapalloja niistä. Tein ilman minkäänlaista ohjetta, ajatuksena laittaa taateleita ja pähkinöitä sekaisin. Palloista tuli tosi hyviä!



Energiapallot (n. 10 kpl)

200g Kuivattuja taateleita 
120g pähkinöitä (cashew ja pekaanipähkinät)
2 rkl raakakaakaojauhe
kookoshiutaleita

Laita tehosekoittimeen taatelit (poista kivet, jos on), pähkinät ja kaakaojauhe ja blendaa tasaiseksi massaksi. Pyörittele taikinasta palloja ja pyöräytä ne kookoshiutaleissa. Laita hetkeksi jääkaappiin ja nauti välipalana.

Nam! Tuli jo mieleen erilaisia variaatioita. Huomenna taidan tehdä toisen satsin, johon laitan kuivattuja karpaloita mukaan. Mielessä on myös lakritsijauheella maustettu versio... mmmm.

Kertokaas parhaat raakapatukkavinkkinne, kiitos! Ootteko tehnyt vastaavanlaisia palloja tai patukoita?

torstai 19. maaliskuuta 2015

"Tän takia mä lähdin juoksukouluun!"

Wuhuu, onpas ihanaa, kun treenit on taas täydessä käynnissä! Oon mä vaan niin onnellinen, kun saan liikkua. Liikunta antaa iloa ja energiaa päiviin. Samaa on antanut nyt tuo jatkuvasti taivaalla möllöttävä aurinkokin. Ihanaa, kun on kevät! Viikkokin on vasta puolessa välissä, ja siihen on mahtunut jo vaikka kuinka ihania lenkkejä! Olen juossut jo kaksi kertaa poluilla, sillä maanantaina lähdettiin Kimmon kanssa katsastamaan lähialueen polkuja, ja tajusin taas, kuinka hyvä tilanne polkulenkin tekemiseen kotiovelta on. Jes! Juostiin vajaa 9 kilsan lenkki, ja perälenkille jäi kolumattomia polkuja vielä vaikka kuinka paljon. Tosi onnellinen tilanne, kun voidaan lähteä autovilinästä pois metsän suojaan, ja nauttia siellä juoksusta kaikessa rauhassa. 


Tänään olin puolestani HTRC:n yhteislenkillä Sipoonkorven metsissä. Juostiin Tapanin johdolla tosi kiva vajaa kympin lenkki mukavaa vauhtia vaihtelevissa maastoissa. Suurin osa Sipoonkorven etelä-osien maaston poluista oli jo hyvin auki, mutta nastoille oli käyttöä erityisesti suoalueiden lähistöllä. Osa pitkospuista oli jään alla, huh! Lenkki oli tosi piristävä, ja oli kiva juosta yli kymmenen hengen porukassa. Yhteislenkeissä on kyllä jytyä! 

Polkulenkkien välissä oli tiistaina Vauhtisammakon juoksukoulun treenit, ja tiedossa oli maastovetoja. Odotin treenejä innoissani, sillä kevyen viikon ja sairasteluviikon vuoksi kovemmasta treenistä oli aikaa. Tällä kertaa emme käyttäneet aikaa lainkaan juoksutekniikkaan, vaan teimme ihan rehelliset pitkät intervallit. Juoksimme kokoontumispaikalta Helsingin keskuspuistoon, ja kuulimme ensimmäisen yhdistelmävedon pituuden. Se oli 8 minuuttia progressiivisesti, jonka jälkeen minuutin kävelytauko ja sitten minuutin veto. Teimme kolme eri mittaista yhdistelmävetoa, joissa aina oli pidempi pätkä ja sitten lyhyen tauon jälkeen minuutin veto. Näiden jälkeen teimme vielä muutaman yksittäisen vedon. Treeni kruunattiin Eltsun kentällä, jossa muuten juoksin elämäni ensimmäistä kertaa! Eipä ole ratakierros hetken tuntunut niin pahalta kuin tiistaina pitempien vetojen jälkeen väsyneellä kropalla, huh! 


Maanantain välipala ennen lenkkiä: jugurttia, hedelmiä ja pekaanipähkinöitä

Fiilis oli tosi huippu! Tuli mieleen se ajatus, miksi ylipäätään lähdin juoksukouluun mukaan! Kaipasin juuri kovia treenejä porukassa. Sain itsestäni hyvin irti, ja vauhteihin olen tyytyväinen. Vaikka onhan meillä hurjan kova porukka kasassa, kun muut painaa todella kovaa kärjessä! Kyllä motivaatio kasvaa, kun koko ajan jonkun selkä on edessä kiinniotettavana. En olisi voinut kuvitellakaan, että tiistaina olisin yksin tehnyt yhtä hyvän juoksuharjoituksen. Välillä tuntui pahalta, mutta kyllä treenin jälkeen ja junalle hölkätessä oli fiilis korkealla! Juoksukoulu on ihan huippu juttu!! Juoksu on kivaa!!

Nyt mun täytyykin mennä nukkumaan, kun huomenna aion avata pyöräilykauden. Aamulla olisi tarkoitus polkaista töihin, ja vähän hirvittää, onko kovin kylmä. Huuuiiii... No, oon kyllä innoissani, kun kevät on jo niin pitkällä, että voi kaivaa pyörän varastosta esille ja päästä huristelemaan puhdistetuille kaduille. Onneksi en kärsi pölyn aiheuttamista ongelmista, sillä sitä on nyt ilmassa... no, siihenkin ongelmaan on ratkaisu, polkujuoksu meinaan! Eipähän ole niin pölyistä, kun menee metsään! 

Kivaa viikonloppua! Oletteko te ottaneet pyörät jo talvitelakoilta? Haetteko apua katupölyongelmiin polkujuoksusta? Saatteko kovat treenit tehtyä helpommin yksin vai porukassa?

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Maltillisesti treenin pariin

Kylläpäs koetteli malttia olla flunssassa juuri sinä viikkona, jolloin kevät alkaa kunnolla Suomessa. Tai onhan lumet sulaneet useiden viikkojen plussakelien ansiosta, mutta tällä viikolla aurinko on möllöttänyt kirkkaana pilvettömällä taivaalla lähes koko viikon. Mun on tehnyt mieli juoksemaan ihan älyttömästi, mutta olen malttanut mieleni. Alkuviikosta olin sen verran kipeä, että olin pari päivää sairaslomalla ja silloin ei tietenkään ollut asiaa ulos. Tosin olokaan ei olisi sitä sallinut ja tulikin lähinnä maattua sängyssä. Torstaina olo alkoi jo helpottua ja olisi ihan älyttömästi tehnyt mieli lenkille. Päätin kuitenkin lähteä Kimmon kanssa ihan kevyelle kävelylle. Oli aivan ihanan keväinen fiilis kävellä ilta-auringossa. Toki tuli huomattua kaikki lenkkeilijät ja vähän kadehdittua heitä, mutta loppujen lopuksi mulle ritti loistavasti kävely, seura, raitis ilma ja auringonlasku.


Perjantaina matkustimme työpäivän jälkeen kotikonnuille anoppilaan, joten päivä alkoi taittua jo illaksi meidän saapuessa perille, joten kävelylle ei enää samalla tavalla tehnyt mieli. Muutenkin teki hyvää olla vielä yksi päivä liikkumatta, jotta olo ehtisi kohentua kunnolla. Loppuviikolla mulla vaihtui tukkoinen olo ja kurkkukipu nuhaan, mutta aika pienellä kyllä selvisin tällä kertaa sairasteluilla, jee! Lepo ja maltti oli kyllä erittäin hyväksi, sillä lauantaina olin täynnä virtaa ja mieli teki lenkille! Sain Kimmolta paitsi suostumuksen lenkille, myös seuraa, joten iloisin mielin vedin lauantaiaamuna lenkkarit jalkaan ja suuntasin ulos! Aurinko oli ehtinyt jo korkealle, vaikkei kello ollut edes kymmentä. Ja se lämmitti ihanasti myös! Kylläpä oli ihanaa hölkkäillä viikon tauon jälkeen, vaikka hengitys ja askel ei kovin kevyttä ollutkaan. Huomasi kyllä, että on sairastellut ja ettei ollut ihan sataprosenttisessa kunnossa. Mentiin ihan rauhaksiin. Maalla on aina niin ihana juosta, kun ei siellä paljon muita ole liikkeellä ja maisemat ovat todella kauniit. 


Tehtiin kolmen vartin lenkki rauhallisesti, jonka jälkeen ennen saunomista tehtiin pieni salitreeni anoppilan salilla. Heillä on tosiaan valmistunut kuntosali kotiinsa, ja siellä on mukava treenata kaikessa rauhassa - ja mikä parasta, Kimmon kanssa. Tehtiin yläkropalle ja keskivartalolle treeniä, muunmuassa penkkiä, ylätaljaa, kulmasoutua, pystypunnerrusta, ojentajapunnerrusta sekä vatsoja pallon päällä ja jalkoja nostaen. Lenkin puolessa välissä teimme muuten 20 syväkyykkyä ja 20 jännehyppyä. En ole usein harrastanut lihaskuntoa lenkin välissä, mutta päätin kerrankin kokeilla - ja oli kyllä ihan kivaa vaihtelua. Tein treenin melko kevyesti, vaikka se suht pitkäkestoinen sairastelulta paluu -treeni olikin. Mitään takapakkia ei kuitenkaan tullut, ja voin todeta, että lepo ja maltti oli valttia. Oli todella kannattavaa jäädä pariksi päiväksi töistä pois sairastelemaan ja välttää näin ollen flunssan pitkittyminen. 


Tänään tein vielä lyhyen aamulenkin, ja nyt voin todeta olevan valmis palaamaan kunnon treeneihin taas ensi viikolla! Toki vielä alku menee vähän kevyemmin, mutta määrällisesti uskallan palata normaaliin. Ensi viikolla aloitan myös pyöräkauden. Tavoitteena on liikkua työmatkoja enemmän ilman autoa tai bussia kuin viime vuonna. Käytännössä tämä tarkoittaa pyöräilyä tai juoksua - hyötyliikuntaa siis parhaimmillaan. 

Viikonloppu oli muutoin oikein onnistunut! Oli ilo nähdä rakkaita ihmisiä taas, ja tällä kertaa aikataulutkin olivat melko väljät. Ehdimme silti höpötellä ja ruokailla niin anoppilan väen kuin minunkin vanhempieni kanssa, nukkua 10 tunnin yöunet, vaihtaa kesärenkaat autoon, käydä ihailemassa Turun ylpeyttä, Aurajoen rantaa iltavalaistuksessa ja tänään kävin myös kahden ystäväni kanssa kirppiksellä. Oikein rentouttava viikonloppu siis, ja nyt jaksaa painaa töissä kolme viikkoa ennen pääsiäistauokoa ja pientä reissua! Jippii!

Miten teidän viikonloppu meni? Eikö olekin ihanaa, kun meitä hellitään mahtavalla aurinkoenergialla? Oletteko säilyneet terveinä?

Ihanaa uutta viikkoa kaikille! 

torstai 12. maaliskuuta 2015

Motivaatio liikuntaan löytyy ilon kautta



Vuoden ahkerin harjoittelija -palkinto. Sen olen saanut kolmesti aikanaan salibandyjoukkueeni kauden päätösseremoniassa. Silloin en kärsinyt motivaatipulasta, vaan olin aina innoissani lähdössä treeneihin. Siellähän näki kavereita, sai hien pintaan ja pelata lajia, josta pidin. "Lahjattomat treenaa" on kuultu sanottavan, ja minun kohdallani se piti paljon paikkaansa. En todella ollut joukkueeni taitavin, mutta pelipaikkani ansaitsin kovalla työllä ja sen myötä kehityksellä. Oli upeaa olla pelaavassa kokoonpanossa joukkeen voittaessa ikäsarjansa Suomen mestaruutta! Kaikki kuitenkin lähti siitä palavasta halusta harjoitella, kehittyä ja pelata kovia pelejä. Minä todella nautin pelaamisesta!

Kun lopetin salibandyn, meni hetki jos toinenkin, kun etsin itseäni ja varsinkin treenaavaa minää. Koko ikäni olin harrastanut pallopelejä, ja sitten 20-vuotiaana jäinkin tyhjän päälle. Toki olisin halunnut vieläkin pelata, mutta kerralla kaikki muuttui, enkä ala lopettamispäätöstäni tässä puida. Tiedän kuitenkin, että se oli silloin oikea päätös. Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Vuoden joutenolon jälkeen minua alkoi ärsyttää liikkumaton olemus. Ei pelkästään ne kertyneet liikakilot vaan se vetämätön olo. Kun ei ollut lajia mitä pelasin, ei tullut lähdettyä salille tai lenkillekään. olihan ne siihenkin asti ollut vähän sellaisia pakollisia pahoja, jotta kunto tai voimataso kasvaisi.


Tanssimattopeli palautti hien minun otsalleni 2009-2010 vuosina

Kun muutin tänne pääkaupunkiseudulle kotikulmilta vuonna 2008, ainoa liikuntamuoto oli pyöräily kotoa koululle. Kyllähän siinäkin toki liikuntaa tuli, mutta ei tarpeeksi hyvänolon saavuttamiseen. Yritin löytää kadonnutta motivaatiota liikuntaa kohtaan. Kävin kokeilemassa jumppaa, mutta ei aerobic-tyylinen jumppa ollut ollenkaan minun juttuni! En saanut siitä minkäänlaista iloa elämääni, joten raahautuminen sinne tuotti aina tuskaa. Vasta, kun löysimme tanssimattopelin, aloin tykätä taas liikunnasta ja siitä hikoilun tunteesta. Löysin vähitellen liikunnasta saatavat endorfiinit! Aloin pelata kerhossa sählyä ja kävin lenkillä. Aluksi tosin juoksin yhden tolpan välin ja sitten taas kävelin seuraavan. Vähitellen kunto kasvoi ja opin nauttimaan juoksemisesta. Loppu on historiaa, josta olen kertonut täällä aiemminkin (klik).

Jonkun aikaa elin siinä "juoksu on ihanaa" -kuplassa, mutta kaikki voi alkaa kyllästyttää, jos tekeminen on liian yksitoikkoista. Keväällä 2013 treenasin Tukholman maratonille, ja juoksin säännöllisesti monta kertaa viikossa. Toki treenit olivat jaksotettuja ja fiksujakin - oli hidasta ja nopeampaa lenkkiä mukana Pidin kuitenkin liian tärkeänä niitä juostuja kilometrejä. En osannut katsoa kokonaisuutta. Onneksi löysin suunnistuksen lopullisesti kesällä Tukholman maratonin jälkeen. Siitä lähti mun monipuolinen tekeminen nousuun!



Nykyään voin sanoa nauttivani jokaisesta treenistä, jonka teen!! On helppoa olla motivoitunut, kun treenaaminen on kivaa ja lajit sellaisia, että niistä todella tykkää! Mun ei tosiaan tarvitse katsella motivaatiokuvia tai patistaa itseäni liikkeelle. Ainoastaan silloin, kun olen todellä väsynyt, ei tee mieli lähteä liikkumaan ja usein silloin jäänkin kotiin. Mä liikun silloin kun tekee mieli. Ei mun tarvitse ajatella sitä oloa liikuntasuorituksen jälkeen, ja motivoida itseäni sillä liikkeelle. Toki se fiilis on upea, mutta mä nautin myös liikunnasta itsessään - jo suorituksen aikana. Mä ehdin harrastaa kutakin lajia sen verran harvoin, että huomaan jo kaipaavani taas sitä tiettyä lajia aina uudelleen. Polkulenkin jälkeen kaipaa tasaista asfalttia, jolloin juoksu on lennokasta. Tasaisella kaipaan mäkiä ja poltetta jaloissa. Juoksun jälkeen maistuukin jo uinti... ja mites sitten yli neljän kuukauden suunnistustauon jälkeen... uskotte varmaan, jos kerron, että tällä hetkellä en muuta kaipaakaan, kuin suunnistamaan pääsemistä?! :) Kahden viikon päästä on rogaining ja sitten huhtikuussa alkaakin kuntorastikausi, jeee!

Liikunnan riemu on paras riemu! Mä niin toivoisin, että jokainen löytäisi sen. Tärkeintä on löytää se laji tai ne lajit, jotka saa sut oikeen odottamaan treenaamaan lähtemistä! Silloin ei tarvitse motivoida liikkumaan... silloin kun liikunnan ilo on löytynyt, ei tule treenattua ulkonäön tai terveyden vuoksi, eikä siksi "kun on pakko liikkua". Sellaiset syyt eivät kanna pitkälle. Kun liikunta on mielekästä ajankulua, voi suhde siihen säilyä vuosia, jopa läpi elämän.

Toivotan kaikille liikunnan riemua! Nauttikaa liikunnasta, ja muistakaa, ettei mitään ole pakko tehdä! Aurinkoista viikonloppua kaikille! Mäkin pääsin taas alkuviikon löhöilyjen jälkeen tänään kävelylenkille, ja olipa ihanaa!

tiistai 10. maaliskuuta 2015

En anna mielen vajota, vaikka keho vajosikin sängyn pohjalle

Köh köh. Niin flunssa-aalto löysi munkin luo eilen iltapäivällä työpäivän loppusuoralla. Pikkuhiljaa kurkun käheys muuttui kivuksi ja pää- ja lihassärky valtasivat kehon. Kun pääsin vihdoin lähtemään kotiin, oli olo todella puolinainen enkä kotona jaksanut kuin kaatua sohvalle odottelemaan ruuan valmistumista. Onneksi Kimmo oli kotona ja keitti oikein makoisaa ohrapuuroa, jota onneksi söin hyvällä ruokahalulla. Sohvalta siirryin sänkyyn ja menin jo puoli yhdeksän aikaan nukkumaan. Mutta eipä auttanut - aamulla oli vieläkin huono olo, ja niin päätin jäädä kotiin potemaan. Tänään olo on jo parempi kuin eilen, mutta kyllä mä nyt olen ihan flunssan kourissa, ja viettänyt päiväni lähinnä sängyssä. Huominen työpäivä on vielä mysteeri.

Yleensä mä olen ihan maassa jo pienestäkin flunssasta enkä millään haluaisi kaatua sängyn pohjalle. Nyt on jotenkin eri fiilis. Tottakai harmittaa olla kipeänä, mutta kunnolla olen viimeksi vuosi sitten ollut flunssassa, lukuunottamatta syksyn pientä nuhaisuutta ennen Vaarojen maratonia. Mä ymmärrän, että täysin näiltä taudeilta ei voi välttyä ja nyt on vain yksinkertaisesti levättävä sen verran, mitä tarve vaatii. Vain siten voi päästä nopeammin takaisin lenkkipoluille ja ylipäätään nauttimaan tuosta ihanan keväisestä ilmasta, joka Helsingissä eilen oli. Mä oon jotenkin tosi iloinen, että auringon on luvattu näyttäytyvän kunnolla loppuviikosta ja metsäkin alkaa sulaa. Mulla on ikävä kunnon polkujuoksua! Ei auta ikävää ollenkaan lukea muiden fiilistelyjä Transgancanaria-polkujuoksukisasta tai muista hullutteluista! Mutta hei, eiköhän seuraavalla polkulenkillä pääse jo kunnon sulille poluille juoksemaan!



Onhan tämä vähän huvittavaa, että viime viikko meni kevyesti treenaillen, jotta tällä viikolla jaksaisin taas treenata kunnolla. Mutta toki tälle olotilalle ei voi mitään, eikä sairaus ole kevyttä kropalle. Jos olisin ollut viime viikon kipeänä, olisi tietysti pidettävä kevyempi viikko tällä viikolla. Onneksi tämä ei ole niin vakavaa, eikä tautikaan vaikuta kovin suurelta, joten en näe mahdottomana, että jo loppuviikosta pääsisin palailemaan takaisin treenin pariin. Mä olen iloinen, että sairastuin nyt, enkä vähän myöhemmin. Nyt vielä odotellaan niitä täydellisiä kevätkelejä (huom. nytkin sadepisarat ropisuttavat ikkunaa) ja kaikki kevään tapahtumatkin ovat vielä edessäpäin!

Tapahtumista tulikin mieleen, että kalenteriini pomppasi yllättäen uusi tapahtuma, kun Pihkaniskat järjestävät muutaman viikon päästä kevät-rogainingin. Olemme menossa ystäväni Tiinan kanssa tottakai rogaan 29.3 Kuusijärvellä. Sarjan pituudet ovat 2 ja 4 tuntia, jes! Neljässä tunnissa ehtii jo vähän kiertääkin rasteja, eikä tule todellista hoppu-tunnetta. Kannattaa lähteä kokeilemaan rogainingia, jos se vähääkään kiinnostaa! Myös kohta alkaa suunnistuskausi, joten nyt on hyvä aika aloitella uusi harrastus, jos fyysisen kunnon ja aivotyöskentelyn yhdisteleminen kiinnostaa!



Lauantaina kävin Kimmon kanssa aamulenkillä. Olipahan makoisaa, kun kymmeneltä oli jo lenkkeilyt lenkkeilty. Alkoi viikonloppuaamu kyllä makoisan energisesti! Tätä lisää, jos multa kysytään! Aion myös kaivaa pyörän esille ja huoltaa sen kuntoon! Alunperin oli huomenna keskiviikkona tarkoitus mennä ekan kerran pyörällä töihin ja pysähtyä matkalla Satsille treenaamaan aamulla ennen töitä. Vihdoin oma kotikeskus alkaa tarjota aamupalaa aamutreenajille, joten pakkohan se on ainakin kerran käydä testaamassa! Tämä suunnitelma taitaa jäädä nyt myöhempään kertaan, mutta ehdottomasti aion pian toteuttaa!

Olen yllättynyt, kuinka positiivisella mielellä olen! Ainakin on aikaa lukea rästiin jääneitä lehtiä ja voisin koittaa lopettaa viime kesälomalla aloittamani kirjan. Heh. Ehkä illalla jaksan katsoa myös leffan. Toki olen nukkunutkin kunnolla, kun olo sitä on vaatinut. Pitäkää peukkuja, että tauti menee pian pois! Husss!

Pysykäähän te terveenä! Iloisia kevätpäiviä kaikille! Vai onko jo pohjoisemmassa lumet sulaneet kunnolla?!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Go Kaisa!

"Suuri pettymys! Kaisa Mäkäräinen epäonnistui pahasti" uutisoi Yle lauantaina. "Mäkäräisen kisasta karmea katastrofi" puolestaan Iltalehti. Ampumahiihdon MM-kilpailut Kontiolahdella ei alkanut siten, miten suomalaiset odottivat. Hetkinen, odottivat... odotimmeko liikaa? Olemmeko laittaneet liikaa odotuksia Kaisa Mäkäräisen harteille näin MM-kotikisojen alla? Voiko urheilijan paineet nosta liian suuriksi yleisön odotuksesta?

Kaisa Mäkäräinen on yksi omia ehdottomia lemppariurheilijoita. Kaisa on esikuva, upea kilpailija. Lisäksi hän on äärimmäisen valovoimainen persoona mediassa ja sympaattinen nainen. Kaisalle, jos jollekin, soisin menestystä. Pettymys viime vuoden olympialaisten jälkeen oli valtaisa hänen epäonnistuttuaan kilpailuissa niin, että odotettu mitali jäi haaveeksi. Hän kuitenkin voitti Maailman cupin kokonaiskilpailun samana vuonna. Nyt jos koskaan, kotikisoissa, Kaisalle todella toivoisi menestystä! En toivo sitä yleisön vuoksi, vaan siksi, että hän mielestäni ansaitsee sen. Mua sapettaa se, että me yleisönä odotamme joltain urheilijalta jotain tiettyä saavutusta, ja jos sitä ei ole tule, olemme todella pettyneitä. Eikö meidän pitäisi vain toivoa kovasti, kannustaa ja iloita, jos sitä menestystä tulee, mutta ei missään tapauksessa aiheuttaa urheilijalle syyllisyyden tunnetta siitä, että hän olisi pettänyt katsojen odotukset?!


Kuva: hs.fi

Ampumahiihto on erityisen herkkä ja raaka laji. Ei auta, että olet kovassa kunnossa ja hiihdät nopeiten, vaan työskentely amupapaikalla on oltava varmaa ja nopeaa. En voi kuvitellakaan, kuinka vaikeaa on tulla täydestä hiihdosta korkeilla sykkeillä tekemään aivan toisenlainen suoritus, eli ammunta, joka vaatii kovaa keskittymistä. Sykkeen on palauduttava todella nopeasti. Ammunnassa täytyy lisäksi saada keskittyminen täyteen kuntoon. Yksikin virheammunta voi pilata koko suorituksen. Arvostan suuresti kaikkia urheilijoita, mutta etenkin heitä, joiden laji yhdistää niin fyysisen kuin psyykkisenkin kunnon. Itsekin olen innostunut suunnistuksesta, jossa suoritukseen vaikuttaa juoksun lisäksi kartanlukutaito. Huippusuunnistajien on tehtävä todella nopeasti päätöksiä reitinvalinnassa ja keskittyä täysillä karttaan. Keskittyminen ei saa hetkeksikään herpaantua. Vähintään tällaisissa lajeissa henkinen valmius on puolisuoritusta. 

Mä pidänkin peukkuja Kaisan puolesta ensi viikon kisalähdöissä! Olen iloinen, että Kaisa onnistui tänään todella hienosti takaa-ajossa, vaikka lähtökohta ei ollut paras mahdollinen. Kaisa nousi upeasti 35. sijalta 12. sijalle! Ollaan positiivisia, kannustetaan ja ollaan urheiljan takana myös silloin, kun menestystä ei tule, eikö? #GoKaisa !!

Kuka on sun suosikkiurheilija? Esikuvasi? Mitä vaaditaan huippu-urheilijalta, että hän nousee suosikiksi? Oletko seurannut ampumahiihdon MM-kisoja?

Ps. Viikonloppu meni nopeasti elokuvien ja ystävien seurassa. Tänään kävin myös GoExpo-messuilla piipahtamassa. Messujen tarjonta ei taaskaan ollut super suuri, mutta tein silti yhden isomman ostoksen Suunnistajakaupalla. Ostin uuden kompassin, jee! Miten teidän viikonloppu meni? Kävittekö messuilla?

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Kuusi syytä, miksi olen saanut liikkua terveenä

Aika rientää taas niin vauhdilla. Juurihan mä kirjoittelin kevyemmästä treeniviikosta, ja taas se on täällä. Mä noudatan treeneissäni rytmitystä 3+1, eli kolme kovempaa viikkoa ja yksi kevyempi. Tämä ei ole kiveen hakattu systeemi, sillä tahdon kuunnella kehoani ja suhteuttaa treenit muiden menojen kanssa. Yleensä kuitenkin treeni-intoa on niin paljon, että on vain hyvä vähän hillitä itseään ja keventää treeniä ja keskittyä lihashuoltoon. Tänään olin hierojalla ja sain taas todeta olevani melkoisen jumissa. Jokin vetää mun lähentäjät jumiin, emmekä hierojani kanssa oikein keksineet, mistä se voisi johtua. Nyt onkin vain entistä tarkempaa pitää kehosta huolta ja keskittyä lihashuoltoon. 



Aloin oikein miettiä, kuinka onnekas olen, että olen saanut pysyä terveenä. Liikuntaan ei vammojen vuoksi ole juuri taukoja tullut. Ainoa murheenkryyni on ollut nilkkani, jotka ovat todella löysät. Multa on nilkka taittunut ensimmäisen kerran jo tarhaikäisenä, joten nivelsiteet ovat varmasti antaneet vuosien aikana paljon periksi. Käytänkin suunnistaessa nilkkatukea oikeassa jalassa, joka on herkempi taittumaan. Se on vähentänyt suuresti nilkan ongelmia. Lisäksi tasapainoharjoitteet ja lihaskunnon kohentuminen vähentävät nivelien vaivoja. Nykyisin nilkat eivät muljahtele kovin usein, ja vain välillä polkulenkkien jälkeen nilkat vähän turpoilevat, mutta turvotus ei onneksi kestä kovin kauan ja kipuja ei silloinkaan ole. Muuten olen saanut liikkua kovin terveenä, ja siitä olen iloinen.

Ajattelin listata syitä, joiden oletan edesauttavan sitä, että olen pysynyt terveenä ja vailla tyypillisiä vammoja. 

1. Sopiva treenimäärä


Kuuntelen aina kehoani, enkä liiku sen vuoksi, että on pakko. Jos haluan nostaa treenimääriä, en tee sitä nopealla aikataululla, vaan pikkuhiljaa liikuntaa lisäämällä. Aina kun menen liikkumaan, todella haluan sitä! Kuten tuli ilmi, jaksotan treenaamistani, vaikka olenkin ns. "tavallinen kuntoilija". Haluan varmistaa, että kehoni saa tarpeeksi lepoa, eikä innostus ota valtaa liikaa. Maltilliset treenimäärät ja niiden nostot ovat varmasti avain siihen, etten loukkaannu helposti!


2. Monipuolinen treeni


En ole pelkkä juoksija, enkä tee lihaskuntoa vain siksi, että se on pakollinen paha. Tykkään tehdä erilaisia treenejä ja nautin eri lajeista. Juoksu on tullut vuoden aikana todella monipuoliseksi, sillä olen oppinut erilaisten lenkkien tärkeyden. Vauhtiskaala on selvästi laajentunut ja kilsavauhdit voivat vaihdella todella paljon. Lisäksi maastojen vaihtelut antavat minulle terveitä juoksukilsoja. Poluilla juokseminen on uusi suosikkini! Juoksun lisäksi käyn salilla, uin ja käyn balancessa. Kesäisin suunnistan intohimoisesti 1-2 kertaa viikossa ja pyöräilen myös. Lisäksi jumppaan satunnaisesti, joten lajikirjo on todella laaja. Monipuolinen treeni antaa keholle paljon erilaista ärsykettä.

3. Riittävästi ruokaa


Mä en ole dieetillä enkä laihduta, vaikka joku saattaakin katsoa, että olisihan mulla ylimääräistä. Mä uskon siihen, että kun liikkuu paljon, voi myös syödä paljon. Syön isoja annoksia terveellistä kotiruokaa, ja herkuttelen satunnaisesti, mutta riittävän usein kuitenkin, heh. Mä luulen, että keho kyllä valitsee sen painon, jossa sen on hyvä olla. Kun aloitin kestävyysliikunnan, painoni tippui nykyiseen ja hieman allekin, mutta on vuosien saatossa asettunut nykyiseen. Kun syön tarpeeksi, keho palautuu hyvin treeneistä ja pysyn virkeänä ja loukkaantumisriski vähenee.


Avokadokaakaomoussea Tiinuskan kanssa

4. Kevyt arki


Mä elän melko kevyttä arkea. Yli vuosi sitten sain poistettua stressaavan työn elämästäni, ja nykyisin saan olla vapaa-ajalla miettimättä työasioita. Muutenkin elämä on todella tasapainoista: mulla on hyvä olla kotona, ystäväporukkani on ihana ja perheeni tukee valintojani. Arkeni on rakkauden täyteistä. Mulla on säännöllinen unirytmi ja pyrin nukkumaan riittävästi. Lepo on yksi liikunnan peruspilareita, koska jos keho ei saa lepoa, ei se myöskään palaudu ja siten jaksa tehdä hyviä suorituksia - ja mikä tärkeintä, pysyä terveenä. 

5. Rakkaus liikuntaan


Mä niin olen oppinut rakastamaan liikuntaa ja on selvää, että jollainlailla tämä liikunta on elämäntapa, josta haluan pitää kiinni. Arvostan kehoani, koska se pystyy toteuttamaan unelmiani ja pyrin olemaan sille hellä. Kehonhuolto on asia, jossa mulla on todella paljon petrattavaa. Hierojakin kehotti käyttämään putkirullaa vähän useammin. Aion jatkossakin olla keholleni armollinen ja pyrin auttamaan sitä mahdollisimman paljon pysyäkseni terveenä. Liikunta on niin suuri henkireikä, etten tahdo joutua "telakkaosastolle". Kun harrastan liikuntaa, huomioin, etten ole väsynyt tai nälkäinen, vaan keskityn hyvään tekniikkaan.  Pyrin myös panostamaan varusteisiin, etenkin kenkiin. Mulla on moneen lajiin omat kengät, mutta niiden merkitystä ei voi korostaa liikaa.


6. Onni!


Mä olen ollut onnekas, koska en ole loukkaantunut pahemmin vielä! Koputan nyt puuta, jotta hyvä onni jatkuu vielä piiiiitkään! :)

Mitkä ovat teidän salaiset aseet terveenä pysymiseen? Missä teillä on petrattavaa? Koska olet viimeksi käynyt hierojalla?

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Päivä elämästäni

Yksi arkipäivä. Niin samanlainen kuin monet muut, mutta silti niin ainutlaatuinen. Jokainen päivä on omanlaisensa, vaikka usein arjessa arkipäivät menevät tiettyjen tuttujen kaavojen mukaan. Herään aina samaan aikaan, jos ei mitään ihmeellistä poikkeutta ole tiedossa. Yleensä ainoat poikkeukset tulevat silloin, kun minun on oltava töissä normaalia aiemmin, yleensä kerran kuukaudessa. Muutoin minulla on liukuva työaika. Syön aamiaiseni töissä lähes poikkeuksetta. Syön eväitä ja treenaan illalla. Vietan aikaa sohvalla ja nautin arjen pienistä hetkistä, kuten hyvästä ruuasta ja pienestä hymystä.

Tervetuloa seuraamaan minun arkipäivääni viime viikon keskiviikolta.

Klo 6.30 herätyskelloni soi. Laitan torkun päälle ja käperryn toiselle puolelle sänkyä kainaloon. Nämä rutiininomaiset aamutorkut on todellinen ilon aihe mun jokapäiväisessä elämässä ja sen vuoksi kannattaa laittaa vähän aiemmin kello soimaan. Nousen sängystä ja teen aamutoimet, laitan vaatteet päälle ja pakkaan reppuun juoksuvaatteiden lisäksi myös eväät jääkaapista.



klo 7.15 kipitän bussipysäkille, ja lähden töihin. Menen tänään bussilla, jotta voin juosta töistä kotiin. Joudun vaihtamaan bussia, koska meiltä ei mene suoraa bussia työpaikalleni. Saavun töihin vähän ennen kahdeksaa.

Kahdeksalta olen avannut koneen ja alkanut tsekkaamaan työsähköpostia. Useat asiakkaat lähettävät postia ilta-aikaan, joten niihin tulee vastailtua aamulla. Syön samalla aamupalaksi leipää ja juon kahvia, ja sitten alan työn touhuun omalla työpisteelläni.



Puolen päivän aikaan haen eväsrasiani jääkaapista ja lämmitän mikrossa kanaohrattoa. Lähes joka päivä tuon omat eväät töihin, koska en koe saavani rahoille vastinetta työpaikkaruokalassa - valitettavasti. Usein mulla on jotain edellisen päivän jämiä tai salaattia.




Iltapäivällä irtaudun taas työstä ja käyn päiväkävelyllä. Meillä tosiaan on mahdollisuus käydä kävelemässä 1-2 kilometriä joka päivä, ja saamme jouluna bonusta käveltyjen kilsojen mukaan. Aika mainio diili!! Tiet on jo ihan sulanneet. Päiväkävelyn jälkeen syön välipalan, joka on tänään Lidlin kerrosjugurtti ja banaani.



Vähän ennen neljää lähden vaihtamaan lenkkivaatteita päälle. Pakkaan kaikki muut vaihtovaatteet reppuun, paitsi toppatakin jätän töihin, koska se ei mahdu mukaan. En uskalla lähteä juoksemaan kivoja rantareittejä, koska en usko, että ne ovat vielä juostavassa kunnossa. Sen sijaan juoksen autotien vieressä ja olen iloinen, ettei tänään tarvitse istua tuolla ruuhkassa.




Vajaan tunnin juoksun jälkeen saavun kotiin ja teen vartin coretreenin, johon olen sisältänyt vähän punnerruksiakin. Puoli kuudelta olen valmis, ja laitan ruuan uuniin. Tänään olen illan yksin, joten syön vain pakkasesta löytyviä jämiä salaatin kanssa. Menen suihkuun odotellessa ruuan lämpiämistä.

Syömisen jälkeen menen sohvalle löhöämään. Luen Pirkka-lehteä ja selailen nettiä. Odottelen, että Kimmo tulee kotiin. Nautin joutenolosta, kunnes väsymys iskee, ja siirryn iltatoimien jälkeen nukkumaan noin ko 22 aikaan.




Sellainen oli minun päiväni viime keskiviikkona. Olipa ilo, että olitte kyydissäni! Mä tykkään tästä perus arjesta, jossa ei juuri tapahdu mitään, mutta toisaalta tapahtuu niin paljon kivoja asioita. 

Mitäs tykkäsitte? Kulkeeko teidän päivät usein samoilla raitellaan vai onko jokainen päivä ihan uusi tarinansa?

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Tavis joogafestareilla

Heippa! Se olisi maaliskuu eli kevät on virallisesti täällä! Vaikka tavallaan mua harmittaa, että talvi jäi taaskin lyhyeksi ja hiihtokelit oli melko onnettomat, niin on ihanaa, että kevät tulee. Tämä on se aika vuodesta, kun katujuoksu tuntuu parhaimmalta. Asfaltti kiiltää ja askel on kevyt! Se on kyllä nautinnollista. Nyt on etelässä ainakin ollut melko keväinen fiilis, kun lumet ovat sulaneet kovaa vauhtia, vaikkei aurinko olekaan juuri näyttäytynyt viime aikoina. Kevät on heti syksyn jälkeen mun lemppari vuodenaika! Aurinkoa odotellessa!



Eilen olin blogilenkin merkeissä nauttimassa raittiista ilmasta Nuuksion metsissä. Siellä kevät ei ihan vielä näkynyt, sillä paikoitellen lunta oli yli puolen säären. Piti vähän vaihtaa reittisuunnitelmia, jotta saimme juosta tallattuja polkuja pitkin. Olipahan kiva lenkki taas, kiitos vain kaikille osallisille. Seuraavaksi toivottavasti päästäis juoksemaan jo vähän keväisemmillä poluilla.

Tänään olin ulkoilman vastapainoksi Kaapelitehtaalla joogafestivaleilla, jonne sain liput Yoogaialta. Mulla oli seurana Tiina ja hänen ystävänsä, joiden seurassa oli oikein mukavaa ottaa oppia "vieraalta maalta". En ole kova joogaihminen ja varsinkin mitä hengellisemmäksi jooga menee, sitä kauempana omalta mukavuusalueelta ollaan. Itse tykkään perusjoogasta, joissa harjoitetaan liikkuvuutta ja voimaa. Joogakokemukseni ovat kuitenkin joko kuntosalimaailmasta tai yoogaian tunneilta, joten kovin sisälle joogan maailmaan en ole päässyt. Olikin mukava nähdä, mitä kaikkea jooga voi olla.



Kun kävelin Kaapelitehtaalle, katselin muita joogafestareille menijöitä. He olivat kaikki (mielestäni) jotenkin tosi joogamaisia... ja minä taas olin "vain" tavallinen tallaaja. Tunsin itseni jopa osittain vähän ulkopuoliseksi. Lopulta olin kuitenkin väärässä - onneksi. Kun pääsin sisälle, oli tunnelma vastaanottavainen ja tervetullut. Me lähdettiin kokeilemaan, mahduttaisiinko Hima wisdom jooga -tunnille, joka olisi sekoitus rentouttavaa ja dynaamista joogaa. Päästiin onneksi tunnille, vaikka se oli aika täyteen ahdattu. Ohjaaja oli todella lempeä ja mukavanoloinen. Tunti alkoi juurruttamisella ja leijonan kissamaisilla kahinoilla. Mä niin mietin, mihin olen oikein tullut. Siitä tunti normalisoitui, ja asanasarjat olikin osittain tuttuja. Teimme sarjoja niin seisten kuin lattiallakin. Kaikki oli melko kevyttä ja helppoa, kehoa huoltavaa. Pääsin todelliseen joogafiilikseen tunnin harmonisessa tunnelmassa ja voin kertoa nauttivani tunnista. Pitääkin jatkossa joogata enemmän.

Tunnin jälkeen kiertelimme ständejä. Esittelijöitä oli todella paljon. Osa oli ihan ravintopuolelta ja osa hyvinvointituotteita ja sitten oli joogapaikkojen esittelijöitä. Tarjonta oli kattava ja monipuolinen ja myös minulle sopiva. Oli ilo nähdä myös niitä "hihhuleimpia" palveluiden tarjoajia, sillä jooga voi tosiaan olla sitä hengellistäkin puolta: meditaatiota, tietoista läsnäoloa ja itsensä tutkiskelua. Kävimme myös syömässä Omnamin pisteellä, joka tarjosi kasvisruokaa. Oma "vähän tulinen kasviskeitto" oli kyllä todella maukasta, ja tuli taas intoa tehdä kookosmaitopohjaista keittoa kotonakin. Festarit oli tosi mukava kokemus, jonne voisin hyvin mennä toistekin! Ihanaa, kun messutarjonnan lisäksi oli ilmaisia tunteja ja luentoja (joita en kuunnellut), joten lipulle saa enemmän vastinetta kuin tavallisilla messuilla. Tuntitarjonta oli todella kattava.



Ainiin, Yoogaialla on nyt hyväntekeväisyyskampanja Planin kanssa. Voit kokeilla viikon ajan tunteja, ja Yoogaia lahjoittaa euron tyttöjen koulutuksen hyväksi jokaisesta uudesta käyttäjästä! Kannattaa nyt luoda joogastudio kotiisi! :)

Kävittekö te joogafestivaleilla? Voisitteko kuvitella menevänne? Mikä on teidän suhde joogaan? Miten viikonloppu meni? Onko jo kevättä rinnassa? ;)

Kiitos Yoogaialle lipuista joogafestivaleille.