keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Kuusi syytä, miksi olen saanut liikkua terveenä

Aika rientää taas niin vauhdilla. Juurihan mä kirjoittelin kevyemmästä treeniviikosta, ja taas se on täällä. Mä noudatan treeneissäni rytmitystä 3+1, eli kolme kovempaa viikkoa ja yksi kevyempi. Tämä ei ole kiveen hakattu systeemi, sillä tahdon kuunnella kehoani ja suhteuttaa treenit muiden menojen kanssa. Yleensä kuitenkin treeni-intoa on niin paljon, että on vain hyvä vähän hillitä itseään ja keventää treeniä ja keskittyä lihashuoltoon. Tänään olin hierojalla ja sain taas todeta olevani melkoisen jumissa. Jokin vetää mun lähentäjät jumiin, emmekä hierojani kanssa oikein keksineet, mistä se voisi johtua. Nyt onkin vain entistä tarkempaa pitää kehosta huolta ja keskittyä lihashuoltoon. 



Aloin oikein miettiä, kuinka onnekas olen, että olen saanut pysyä terveenä. Liikuntaan ei vammojen vuoksi ole juuri taukoja tullut. Ainoa murheenkryyni on ollut nilkkani, jotka ovat todella löysät. Multa on nilkka taittunut ensimmäisen kerran jo tarhaikäisenä, joten nivelsiteet ovat varmasti antaneet vuosien aikana paljon periksi. Käytänkin suunnistaessa nilkkatukea oikeassa jalassa, joka on herkempi taittumaan. Se on vähentänyt suuresti nilkan ongelmia. Lisäksi tasapainoharjoitteet ja lihaskunnon kohentuminen vähentävät nivelien vaivoja. Nykyisin nilkat eivät muljahtele kovin usein, ja vain välillä polkulenkkien jälkeen nilkat vähän turpoilevat, mutta turvotus ei onneksi kestä kovin kauan ja kipuja ei silloinkaan ole. Muuten olen saanut liikkua kovin terveenä, ja siitä olen iloinen.

Ajattelin listata syitä, joiden oletan edesauttavan sitä, että olen pysynyt terveenä ja vailla tyypillisiä vammoja. 

1. Sopiva treenimäärä


Kuuntelen aina kehoani, enkä liiku sen vuoksi, että on pakko. Jos haluan nostaa treenimääriä, en tee sitä nopealla aikataululla, vaan pikkuhiljaa liikuntaa lisäämällä. Aina kun menen liikkumaan, todella haluan sitä! Kuten tuli ilmi, jaksotan treenaamistani, vaikka olenkin ns. "tavallinen kuntoilija". Haluan varmistaa, että kehoni saa tarpeeksi lepoa, eikä innostus ota valtaa liikaa. Maltilliset treenimäärät ja niiden nostot ovat varmasti avain siihen, etten loukkaannu helposti!


2. Monipuolinen treeni


En ole pelkkä juoksija, enkä tee lihaskuntoa vain siksi, että se on pakollinen paha. Tykkään tehdä erilaisia treenejä ja nautin eri lajeista. Juoksu on tullut vuoden aikana todella monipuoliseksi, sillä olen oppinut erilaisten lenkkien tärkeyden. Vauhtiskaala on selvästi laajentunut ja kilsavauhdit voivat vaihdella todella paljon. Lisäksi maastojen vaihtelut antavat minulle terveitä juoksukilsoja. Poluilla juokseminen on uusi suosikkini! Juoksun lisäksi käyn salilla, uin ja käyn balancessa. Kesäisin suunnistan intohimoisesti 1-2 kertaa viikossa ja pyöräilen myös. Lisäksi jumppaan satunnaisesti, joten lajikirjo on todella laaja. Monipuolinen treeni antaa keholle paljon erilaista ärsykettä.

3. Riittävästi ruokaa


Mä en ole dieetillä enkä laihduta, vaikka joku saattaakin katsoa, että olisihan mulla ylimääräistä. Mä uskon siihen, että kun liikkuu paljon, voi myös syödä paljon. Syön isoja annoksia terveellistä kotiruokaa, ja herkuttelen satunnaisesti, mutta riittävän usein kuitenkin, heh. Mä luulen, että keho kyllä valitsee sen painon, jossa sen on hyvä olla. Kun aloitin kestävyysliikunnan, painoni tippui nykyiseen ja hieman allekin, mutta on vuosien saatossa asettunut nykyiseen. Kun syön tarpeeksi, keho palautuu hyvin treeneistä ja pysyn virkeänä ja loukkaantumisriski vähenee.


Avokadokaakaomoussea Tiinuskan kanssa

4. Kevyt arki


Mä elän melko kevyttä arkea. Yli vuosi sitten sain poistettua stressaavan työn elämästäni, ja nykyisin saan olla vapaa-ajalla miettimättä työasioita. Muutenkin elämä on todella tasapainoista: mulla on hyvä olla kotona, ystäväporukkani on ihana ja perheeni tukee valintojani. Arkeni on rakkauden täyteistä. Mulla on säännöllinen unirytmi ja pyrin nukkumaan riittävästi. Lepo on yksi liikunnan peruspilareita, koska jos keho ei saa lepoa, ei se myöskään palaudu ja siten jaksa tehdä hyviä suorituksia - ja mikä tärkeintä, pysyä terveenä. 

5. Rakkaus liikuntaan


Mä niin olen oppinut rakastamaan liikuntaa ja on selvää, että jollainlailla tämä liikunta on elämäntapa, josta haluan pitää kiinni. Arvostan kehoani, koska se pystyy toteuttamaan unelmiani ja pyrin olemaan sille hellä. Kehonhuolto on asia, jossa mulla on todella paljon petrattavaa. Hierojakin kehotti käyttämään putkirullaa vähän useammin. Aion jatkossakin olla keholleni armollinen ja pyrin auttamaan sitä mahdollisimman paljon pysyäkseni terveenä. Liikunta on niin suuri henkireikä, etten tahdo joutua "telakkaosastolle". Kun harrastan liikuntaa, huomioin, etten ole väsynyt tai nälkäinen, vaan keskityn hyvään tekniikkaan.  Pyrin myös panostamaan varusteisiin, etenkin kenkiin. Mulla on moneen lajiin omat kengät, mutta niiden merkitystä ei voi korostaa liikaa.


6. Onni!


Mä olen ollut onnekas, koska en ole loukkaantunut pahemmin vielä! Koputan nyt puuta, jotta hyvä onni jatkuu vielä piiiiitkään! :)

Mitkä ovat teidän salaiset aseet terveenä pysymiseen? Missä teillä on petrattavaa? Koska olet viimeksi käynyt hierojalla?

24 kommenttia:

  1. Miulla kanssa lähentäjät meinaa mennä aina jumiin, on kuulemma melko yleinen vaiva juoksijoilla. Itsellä lähentäjiä on entisestään jumittanut liukkaalla ja epätasaisella juokseminen, joten toivottavasti jumiutuminen helpottaa edes vähän kesää kohden mentäessä :)

    Terveenä pysymiseen itselläni on varmasti vaikuttanut oman kropan kuunteleminen, vaikka treeniohjelman mukaan harjoittelenkin ja välillä teen kyllä tosi väsyneenäkin kovia ja hyviä harjoituksia. Kuitenkin jos olo alkaa olla kipeä tai liian väsynyt koko ajan (välillä tosin vaikea tietää mikä on liikaa..:D), niin silloin kevennettävä. Olen myös panostanut yhä enemmän ruokaan ja syön joitakin vitamiineja ja lisäravinteita mm. D-vitamiini, omega3. Lisäksi tulee lihashuolto, jossa tosin olisi yhä parannettavaa.. Hierojalla käyminen kuuluu myös ohjelmaan n. 3-4 viikon välein, harmiksi vain juuri tämän päivän hieronta peruuntui hierojan sairastumisen vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, hyvä tietää, että se lähetäjä-jumi voi olla ihan tyypillinen juoksua harrastavalle! :) Tosin olis kiva, jos sitä voisi jotenkin välttää...

      Hyviä pointteja sun tavoissasi. Vitamiinit ja ravinnot on varmasti tärkeitä. Mä olen oppinut treenin jälkeisen palautusruuan tärkeyden. Nesteiden nauttiminen niin vapaa-ajalla kuin suorituksen aikana on tärkeää. Lihashuoltoa moni tosiaan voisi tehdä enemmän tai paremmin. Miten se onkaan niin vaikeaa?! Oij, sulla on hyvä väli hierojalla käymiselle! :)

      Poista
  2. Kuulostaa todella fiksulta sun treenaaminen ja tuo monipuolinen liikunta on varmasti suuressa osassa siinä että olet saanut liikkua terveenä! :) Myönnän että omalla kohdallani olen vähän laiminlyönyt kehonhuoltoa viime aikoina ja se muistuttikin minua eilisellä lenkillä. Jalat on aivan jumissa, nyt täytyy yrittää korjata vahinko ja ottaa taas venyttely ja putkirullaus mukaan arkirutiineihin. Hierojallekin olisi kiva ehtiä käymään, viime kerrasta nimittäin on aikaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna :) En voi itsekään väheksyä monipuolisuuden merkitystä, niin kunnossa pysymiseen kuin ihan vain liikunnanilon säilyttämiseen! Kehonhuolto on niin pakollinen paha monelle.. hmph, meidän täytyisi ottaa niskasta kiinni ;) Putkirullausta edes parina iltana viikolla kunnolla! Juuup, varaahan hieroja pian! ;)

      Poista
  3. Kuulostaa erittäin hyviltä ajatuksilta! Minkälaisilla kengillä sä suunnistat? Itellä kanssa sama vika, että etenkin toinen nilkka on löysä. Ostin vuosi sitten korkeavartiset suunnistuskengät ja kertaakaan ei ole nilkka enää pyörinyt. Pari kertaa meinannut säikäyttää, mutta kenkä estänyt taittumisen eikä ole haitannut. Suosittelen siis! Tosin varmasti tukikin ajaa saman asian:)
    -H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä suunnistan Supran nastareilla, ihan matalat ovat. Mä ahdistun korkeista varsista, kun jalka ei pääse kunnolla liikkumaan. Nilkkatuki antaa hyvät liikeradat mutta tuen kuitenkin. Tykkään. Seuraavaksi varmaan ostan Sarvan nasturit :)

      Poista
  4. Musta noissa ajatuksissa ei ole mitään vikaa, mutta provosoiduin niistä vähän, koska ei ne omalla kohdalla ole päteneet rasitusvammojen välttämiseen, vaikka itse olen kokenut myös liikkuvani maltillisesti ja hyvällä mielellä.
    Esimerkiksi tuo plantaarifaskiitti, joka oli pari vuotta sitten, olisinko voinut välttää sen, on todella hyvä kysymys. Samasta vaivasta näyttää kärsivän myös pari ff-bloggaajaa, jotka ovat aktiiviliikkujia. Itsellähän ei silloin ollut sellaista tilannetta, että harjoittelumäärien lisäys olisi ollut radikaali, silti se oli liikaa. Eikä kyse ollut omasta kuuntelemattomuudesta.
    Nyt tällä hetkellä, kun viimeisin vaiva on ollut tuo polvi, niin edelleen on mysteeri, mistä vaiva johtuu. Varmasti siis kytkeytyy harrastamaani liikuntaan ja mahdollisesti jotain jumia on, mutta silti voiko tällainen harrastelijaliikkuja - vaikka hyvin aikein onkin liikkeellä - kontrolloida kaikkea? Itse koen tilanteen sellaisenakin, että siinä vaiheessa, kun liikuntamäärät ovat suurempia, rasitusvammariski kasvaa ja tarvitsisi jo sellaisia tietoja, joita ammattilaiset tarjoavat. Eli välillä tulee itselle sellainen olo, että on liian amatööri huomioimaan treenin kuormittavuutta tai toimivuutta silloin, jos liikuntaa on määrällisesti enemmän.
    Toinen asia omalla kohdallani on myös mahdollisesti ikä, palautuminen hidastuu ja mahdollisesti vammariski on parempi.
    Eli ajattelen, että vaikka yrittäisi tehdä asioita oikein, kaikkea ei voi ennakoida, eikä kyse ole siitä, etteikö kuuntelisi kroppaansa tai harrastaisi kehonhuoltoa. Ugh.:-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tärkein kohta onkin tuo kohta 6 - onni! :) Mä en voi olla liikaa korostamatta sitä. Tosi inhottavaa, että toiset jotka tekee saman verran ja enemmänkin kuin mä itsensä ja hyvinvointinsa eteen, eivät saa liikkua yhtä terveenä. :S

      plantaarifaskiitti on kyllä ikävä juttu. :( Oletko huomannut, että kengillä olisi jotain vaikutusta siihen, onko se parempi tai huonompi?!

      Tsemppiä Hillasuo, toivotaan että pääsisit taas liikkumaan terveesti :)

      Poista
    2. Plantaarifaskiitti ei liity kenkiiin, siinä on kyse jalkapohjan liikkumattomuudesta (kannattaa lukea tarkempia kuvauksia aiheesta, jos kiinnostaa, se on juoksurasitusvamma mutta voi vaivata myös ylipainoisia ja seisomatyöläisiä). Mutta kiitos toivotuksista! :-)

      Poista
    3. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01098 Tuon olen joskus lukenut ja siinä kyllä puhutaan kengistä ja myös jos iskutus voi rasittaa jalkaterää, on kengän ominaisuuksilla suuret merkitykset. En ole toki itse potenut vaivaa, mutta olen kuullut muilta kenkien yhteyden ko. vaivaan.

      Poista
    4. Ok, tuo kengät oli uusi näkökulma. Ja nyt vaivakin on tutumpi (ja siitä selvitty) ja tietäisin varmasti paremmin, kuinka sen voi välttää - mutta siis vasta nyt jälkiviisaana. Ton mun kommentin tarkoitus oli se, että itsellä ei tietotaito riitä kaiken ennakointiin. Ja kun yks vaiva on selvitetty, voikin sit uuden vaivan kanssa olla taas "lähtöruudussa" siinä, mistä se johtuu. :)

      Poista
    5. Okei. Tuolta terveyskirjastosta on hyvä lukea vaivoista. Onneksi sulla on siis muilla keinoin helpottanut vaiva! Ja niinhän se on, että keho on niin moninainen osa, että koskaan ei tosiaan voi olla varma, ettei mitään vaivoja tule. Onni onkin siksi mielestäni oleellisessa osassa :)

      Poista
  5. Tykkään tästä sun postauksesta! Liikkujan terveys on monen asian summa ja aivan mahtista, että olet pysynyt kovistakin treenimääristä huolimatta kunnossa :) Monipuolisuudella ja treenien järkevällä rytmittämisellä on taatusti osansa. Mä liikun suhun verrattuna aika vähän, mutta selän terveyden kans on paljon petrattavaa. Muuten paikat on pysyneet aika hyvin terveinä onneksi. Mun onni on että nautin venyttelystä ja kehonhuollosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiinuska :) Todellakin, ei ole terveys kiinni yhdestä asiasta. Todella tärkeässä roolissa on tuo onni, sillä koen olevani todella onnekas, että kroppani pysyy menossa mukana. Nuorempana meni polvilumpio sijoiltaan kahdesti, mutta nykyisin se pysyy paikoillaan vaativimmissakin lajeissa, kuten suunnistuksessa. Onneksi. Lihaskunnon rooli siinä on korvaamaton.

      Todellakin, sulla on onni, että nautit venyttelystä. Nauttisimpa mäkin ;)

      Poista
  6. Voisin kopioida tämän omaan blogiini ihan melkein sanasta sanaan :) Keho on jännä juttu, joku voi tehdä tismalleen samoin kuin me ja olla koko ajan rikki. On mahdoton sanoa voisiko jonkun vamman välttää vai ei erilaisilla valinnoilla.

    Näkyykö tuo nilkan löysyys kyykkäämisessä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oij, kiva kun samaistuit juttuuni noin hyvin. Todellakin onnella on suuri vaikutus tähän kokonaisuuteen.

      Hmmm, miten nilkan löysyys tulisi näkyä kyykkäämisessä? En ole huomannut mitään tosi radikaalia.

      Poista
    2. Ei se kai muuten juuri näy mutta normaalisti syvät kyykyt vaatii nilkkojen hyvän liikkuvuuden mutta jos ne on löysät niin eihän se mikään hyvä juttu ole vaikka mahdollistaisi sen että kyykyissä takapuoli voi osua vaikka lattiaan.

      Poista
    3. Juu, ei ole ainakaan nilkkojen liikkuvuudesta kiinni mun kyykkäminen. Pääsen kyllä melko alas (syväkyykyksi voi kutsua), ja liikkuvuus on varmasti enemmän kiinni lonkista kuin nilkoista.

      Mutta eihän se muuten hyvä juttu tosiaan ole :)

      Poista
  7. Hienoa kuulla että olet pysynyt terveenä urheilun suhteen! Mäkin just vähän aikaa sitten mietin tätä aihetta, kun nivunen oli parin päivän ajan kipeänä, ja silloin osasi taas todella arvostaa terveenä liikkumista. Mullakin on onneksi ollut tosi vähän urheiluvammoja ja nekin mitä on ollut on mennyt muutaman päivän levolla ohi. Kauhistuttaa ajatuskin että joku oleellinen kohta revähtäis ja joutuisi sitä parantelemaan viikkotolkulla... Noi sun mainitsemat 6 kohtaa voin allekirjoittaa täysin! Niitä noudattamalla pysyy toivottavasti terveenä jatkossakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, oon kyllä onnekas! :) Juu, usein liikuntaa arvostaa vasta, kun jokin vamma estää liikunnan täysnäisen harrastamisen. Todellakin, olisihan se tosi kurjaa, jos loukkaantuisi jostain kohtaa kehoa niin, ettei voisi liikkua hetkeen kunnolla. Ollaan iloisia, että ollaan saatu pysyä terveenä! Onni jatkukoon ;)

      Poista
  8. todella hyvä listaus ja varmasti auttaisi monia pysymään terveenä ja vammoitta :) multa on puuttunut erityisesti tuo viimeinen - nyt kahtena talvena peräkkäin oon kaatunut suksilla (tai toisen kerran itse asiassa monoilla), jotka on tehneet pitkän tauon kunnon treenaamiseen. lisäksi itsellä petrattavaa olisi ainakin tuossa unessa. varmaan olisi parempi lisätä se puoli tuntia unta yöuniin kuin nukkua pienet päikkärit usein sen takia, koska aina väsyttää! ja hierojallekin menen usein vasta kun on "pakko"...

    tsemppiä treeniin ja toivottavasti näillä periaatteilla pysyt kunnossa jatkossakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, listaus on hyvä, mutta harmiksemme emme voi vaikuttaa onneen kovinkaan paljon!! Inhottavia tuollaiset vahinkotapaturmat, tavallaan harmittomat jutut... :( Uni on kyllä sellainen asia, jota ei voi ylikorostaa! Elikkä pidennä vaan rohkeesti yöunia edes sen päikkärin verran - se on paljon fiksumpaa! :)

      Kiitos, ja tsemppiä sullekin treenailuihin :)

      Poista
  9. Sitten on vielä seitsemäs kohta, eli hyvät rakenteet. Multa taitaa puuttua ne.. (kuten myös tuo onni, joka viimeisimmäksi tuli koettua rankan kaavan kautta). Määräänsä enempää ei pysty, tuumasi mulle ortopedi liittyen tuohon jalkaterävammaan (joka tämän viimeisimmän pommin jälkeen tuntuu aika pieneltä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakenteelliset vaivat on kyllä totta nekin, mutta osittain laitoin sen nyt tuohon onnen alle... mutta hyvä pointti :)! Ja hyvin sanonut ortopedi!

      Mutta ei vitsit, sulla ei kyllä ole yhtään ollut onnea mukana nyt :( Tsemppiä!!

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)