Vuoden parhaat liikuntajutut

Mun liikuntavuoteni on ollut todella monipuolinen ja mielenkiintoinen. Teen varmasti vielä yhteenvetoa lajikirjosta ja yleisestä treenistä, mutta aiempien vuosien tapaan (klik ja klik) haluan nostaa taas muutaman tapahtuman tai liikuntahetken ylitse muiden. Pääasiassa mä nautin kyllä perustreenistä ja siitä jokapäiväisestä harrastuksesta, mutta tokihan tapahtumat tai muut hullutukset ovat niitä kuntoilijoiden juhlapäiviä!

Tänä vuonna tapahtumista selkeästi maastotapahtumat löivät hienot katutapahtumat! Toki molemmissa on viehätyksensä, sillä siinä missä katutapahtumissa väen paljous ja hienot puitteet ovat suurena osana tunnelman luojaa, on maastotapahtumissa taas kisaajien yhteishenki ja luonnonläheisyys avainasemassa! En voi väittää, ettei Helsinki City Runin upea massatapahtuma ja keväinen juoksuriemu jää sydämeen, mutta tänä vuonna luonto voitti ja uudet haasteet ja kokemukset. Cityruneja mulla on jo neljä juostuna, mutta Bodom traililla ja Vaarojen maratonilla juoksin ensimmäistä kertaa! Taisin niille poluille muuten jäädäkin... maailma näyttää kivalta maastokengistä katsottuna!

1. Vaarojen maraton

Kauden ykköstavoite ja suuri haaste oli Vaarojen maraton. Jännitti todella paljon lähteä Kolin haastaviin maastoihin, mutta lopulta koko tapahtuma oli todella huikea! Jo Kolin upeat maisemat ruska-aikaan ovat kokemisen arvoisia. Ja vaarojen maraton vasta elämys onkin! Tunnelma oli hieno, reitti oli hieno ja järjestelyt pelasivat! Oli hienoa ylittää vesialue Kiviniemessä soutuveneessä istuen kesken maratonin - nuo ovat sellaisia asioita, jotka tekevät maastotapahtumista vähemmän kilpailullisia. Maastotapahtumissa jokaisella on hymy korvissa ja asenteena itsensä haastaminen luonnon keskellä. Vaarojen maraton jäi sydämeeni, ja suosittelen sitä kaikille! Itsensä voittamista ja yli kuuden tunnin tarpomista metsässä - voiko olla hienompaa? ;)

Kuva: Teemu Saramäki / Vaarojen maraton

2. Vantaan Triathlon

Kevään ajan treenasin kohti Vantaan triathlonia. Jo pelkästään treenailuissa näin hyödyn selvästi, sillä lopetin jo keväällä juostujen kilsojen tuijottelun ja keskityin monipuoliseen treeniin. Uinti tuli vahvasti kuvioihin keväällä (se harmillisesti kesällä jäi) ja nautinkin suunnattomasti uintitreeneistä. Lisäksi kävin spinningissä ja lämpötilan noustessa sopivaksi kaivoin pyöräni esiin, ja tein elämäni ensimmäiset "pitkät" pyörälenkit, jopa yli 50 km. Koska treeni oli kivaa, yllätyin positiivisesti, miten hauskaa mulla oli Vantaan triathlonilla!! Siis tuo päivä oli yksi liikunnallisen elämäni parhaista päivistä, ja se kuulemma näkyi kasvoilta! Hymyssä suin tulin joka kerta kannustajieni ohi! Perusmatka tuli taivallettua aikaan 3.07, mutta hyvin uskon pääseväni ensi vuonna alle kolmen tunnin! Vaihtoihin töhriintyi paljon aikaa (iskä oli katsonut, että mulla oli kisan hitaimmat vaihdot), ja myös juoksussa on petrattavaa! Kaikkineensa Vantaan triathlon oli upea, ja menen taatusti ensi vuonna uudelleen ;) Kuka tulee messiin?

3. Vaellusta Alpeilla

Kesäloman kohokohta oli matka Itävältaan, Zell am Seehen, jonne matkustimme kuudeksi päiväksi Kimmon kanssa. Tai olimme yhden yön Salzburgissa, mutta emme juuri kaupungissa ehtineet viettää aikaa, vaan viimeisen päivän ajelimme autolla Alppien ympäröimänä ja kävimme Krimmlin putouksilla. Loma oli todella aktiivinen, sisältäen vaelluksia pääasiassa joko ylös tai alaspäin, sekä luonnosta nauttimista ja luonnonnähtävyyksiä ihastellen. Pisin päivävaellus oli 13km ja yhtenä päivänä kipusimme puolestamme kilsan ylöspäin! Kävimme myös juoksulenkillä ja nautimme kylän meningistä. Lomareissu oli todella onnistunut!

4. Jukolan viesti + Raatojuoksu

Yksi tän vuoden hiteistä oli suunnistus! Mä kyllä aloitin periaatteessa harrastuksen jo kesällä 2013, mutta tämä vuosi 2014 oli suunnistuksen läpimurtokausi. Mä kävin ahkerasti kuntorasteilla, ja jokaikinen kerta lähdin sinne hymyssä suin! ..yleensä myös palasin hymyssä suin, vaikka olisi mennyt aivan metsään ;) Keväällä ilmottauduin ystäväni Tiinan kanssa Venlakurssille, josta saimme joukkueen kasaan Jukolan viestiin Vehmersalmelle. Kaikki joukkueemme jäsenet olivat ensikertalaisia, ja vaikka lopulta tulosta emme saaneet, onnistuimme erinomaisesti. Mikä parasta, Jukola oli juuri niin hieno tapahtuma, kuin mitä olin hehkutuksista saanut käsityksen! :) Haluan sinne myös ensi vuonna! Syksyn kohokohtia oli Raatojuoksu, jossa menin 10.8 kilsan suunnistusradan! Oli ihana suunnistaa kisalappu rinnassa ja toisin kuin Jukolassa, tehdä suoritusta vain itselleen! Raatojuoksukin tulee selkeästi olemaan ensi vuoden ohjelmassa. Suunnistustapahtumissa en oman ailahtelevan tasoni vuoksi ottaa kovin "tosissaan", joten niissä on ihana nauttia tapahtumatunnelmasta ilman hermoiluja! Suunnistustapahtumien hienoin juttu on se, että siellä on osallistujia vauvoista vaareihin! Tähän samaan lokeroon voidaan muuten sijoittaa myös Snowflakes-seikkailu, jossa olin Tiinan kanssa, sekä tietysti rogainingin löytäminen. Syys-rogaining oli niin huikea, että loppiaisena seuraa jatkoa.. pysyhän kuulolla ;)

5. Mörköjuoksu + muut kimppalenkit

Mörköjuoksu ei ollut tapahtuma, vaan se oli HTRC:n yhteislenkki marraskuussa keskellä pimeintä Nuuksiota! Lähdimme liikkeelle kuudelta illalla otsalamppujen loisteessa pitkänä letkana pisin metsäpolkuja. 33 kilsaa myöhemmin saavuimmme takaisin lähtöpisteeseen, hymy huulilla ja hieno elämys koettuna! Mä nautin suunnattomasti leppoisasta yhteislenkkeilystä, ja ne onkin mun mielestäni yhtä huikeita kokemuksia, kuin tapahtumajuoksut, joissa tavoitellaan omaa hyvää suoritusta. Yhteislenkeillä jaettu rakkaus lajiin on jotain käsinkosketeltavaa. Myös mun omat yhteislenkit, ystävien kanssa tehdyt lenkit sekä muut kimppalenkit ovat jääneet mieleeni, mutta mörköjuoksu oli ainutlaatuinen sen ajankohdan ja pilkkopimeyden vuoksi. Parhaat perjantai-illan bileet metsässä, eikö vain? ;)

Siinä oli joitain kohokohtia vuodestani liikunnan kannalta. Päällimmäisenä vuodesta jäi mieleen hienot uudet kokemukset ja uudet lajilöydöt. Suunnistuksen eri muodot, polkujuoksu ja monipuolinen kestävyystreeni ovat olleet mun juttuja tänä vuonna! Ensi vuonna sama meno jatkuu, mutta onhan yli maratonin mittainen juoksu tietysti hurjan jännittävä ajatus... mutta sitä kohti, reippaalla mielellä!

Millainen sun vuosi oli? Mikä oli vuoden kohokohta? Olitko samoissa tapahtumissa mun kanssa tai haaveiletko niistä ensi vuonna?

Joulun jumpat ja humpat

..tai ihan lenkit ja herkut, kuinka vaan!! Joulu on vietetty, ja me Kimmon kanssa palattiin tänään kotiin. Vaikka on ihan huikeaa viettää aikaa rakkaiden kanssa, on aina kotiin parasta palata. Olen silti kiitollinen tuosta viikosta kotikonnuilla. Tuli oltua kaupungissa minun perheeni luona sekä maalla anoppilassa. Jouluaatto oli kaikinpuolin tunnelmallinen, vaikkakin jo hyvin perinteiseksi muodostunut. Aamulla oltiin joulupuurolla äitini luona, josta siirryimme isäni luokse (jossa yleensä majailemme Turussa ollessamme, ellemme ole maalla anoppilassa). Kävimme hautausmaalla ja söimme kinkkuleivät välipalaksi. Illaksi siirryimme anoppilaan, jossa oli taas niin jouluista. Söimme hyvän jouluaterian ja joimme viiniä, avasimme parit paketit ja lopuksi kävimme lähempänä puoltayötä vielä Kimmon kanssa joulusaunassa!

Viikon rentouttavin päivä oli varmasti joulupäivä, jolloin meillä ei ollut mitään ohjelmaa, ja oltiin vaan maalla silloin. Käytiin kirpsakassa pakkassäässä juoksemassa 7,5 kilsan lenkki. Aurinko valaisi koko kauniin hangen ja oli vain niin upea sää! Pakkasessa ei ollut edes paha juosta, koska tuulta ei juuri ollut nimeksikään. Pakkanenkin on vain pukeutumis- ja asennekysymys, jos asteet pysyvät maltillisissa lukemissa. Torstaina oli -14 astetta. Lenkin päälle treenailtiin vielä yläkroppaa anoppilaan juuri valmistuneessa kuntohuoneessa. Valitettavasti mulla ei ole yhtään kuvaa sieltä, mutta tyylikkäässä huoneessa on monipuolinen taljalaite, penkkipunnerruspaikka tankoineen, crossari sekä irtopainoja, jumppapallo ja muuta pientä sälää. Kyllä siellä hyvin sai treenin tehtyä. Treenin jälkeen oli kiva mennä saunan lämpöön ja kierähtää ympäri hangessa (lue: kaatua nopeasti selälleen maahan lumeen ja juosta takaisin saunaan!). Muutoin päivä menikin löhöillessä, herkkuja syöden ja pelaillen lautapelejä. Täydellinen päivä siis!!

Muillekin päiville mahtui kivasti liikuntaa, paitsi aattona oltiin sen verran monessa paikassa, ettei ihan riittänyt ajatus liikunnalle, mutta se ei haitannut ollenkaan. Mulle liikunta ei ole milläänlailla pakkomielelle, ja lomapäivinä parasta onkin, ettei liikuntaa tarvitse suunnitella tai miettiä, vaan se tulee aivan itsessään, jos on tullakseen. Eilen tapaninpäivänä juoksin lyhyen lenkin siirtyessäni äitini luota iskän luokse, ja se teki hyvää. Aineenvaihdunta lähti liikkeelle ja olo helpottui. Jouluruuat ovat niin raskaita, vaikka hyviä ovatkin! Tänään aamulla olin taas isäni kanssa jumpassa SATSilla. Rehellisyyden nimissä ei olisi tullut lähdettyä, ellei iskäni olisi houkutellut mukaan - ja olipa kivaa tehdä napakka ohjattu aamutreeni, joka sisälsi lihaskuntoa ja toiminnallisempaa kehonhallintaa sekä lyhyitä sykkeennostatuksia. Muutenkin iskän kanssa on kiva treenata, alkuviikosta käytiin yhdessä salilla ja spinningissä. Harmi, että nämä ovat harvinaista herkkua, mutta onneksi yhteinen liikuntaharrastus yhdistää, ja voimme viettää myös juhlapäiviä liikunnan merkeissä!

Joulun aika oli ihanaa, ja kiva, kun vielä huomenna on vapaata! Nyt on oikein levännyt olo! Ihania vuoden viimeisiä päiviä kaikille!

Oliko teidän joulu liikunnallinen? Oletko nauttinut upeista ulkoilupäivistä vai ainoastaan ihaillut maisemia ikkunan läpi? Kai olet tankannut kunnolla? ;)

Joulun tunnelmaa!

Joulun aluspäivät ovat kuluneet leppoisasti täällä Turun seudulla. Olen viettänyt aikaa perheeni kanssa ja nähnyt myös ystäviä. Nyt nautittiin iltaa takkatulen ääressä Kimmon kanssa. Ennen blogin siirtymistä joulunviettoon, haluan jakaa muutaman tunnelmakuvan eiliseltä ja tästä päivästä...

Syötiin iskän tekemää taatelikakkua. Tämä on edesmenneen pappani ohjeella tehty, ja se on takuuvarma herkku! 

Käytiin ystävien kanssa glögillä!

Tunnelmoin kaunista lumista Turkua

Kävin iskän kanssa salilla ja spinningissä. Kyseessä oli jouluspinnu, joten tonttulakki oli hyvä olla päässä! Saimme myös lahjan tunnin päätteeksi: autoskraban, proteiinipatukan ja palautusjuoman. Aikas kiva! Turun SATS on aina niin kotoisa! :)

Nyt haluan toivottaa kaikille oikein hyvää joulua!! Nauttikaa ja tunnelmoikaa! :)

Blogilenkki, treeniä ja kiitollisuutta

Ihan esinnäkin tiedoksi, että mä olen nyt lomalla! Ruhtinaallisesti koko tämän viikon! Mieli on korkealla, kun saavuin eilen illalla tänne kotikotiin iskäni luokse. Eilen oli vähän pettynyt olo, kun maa ei ollut niin valkoinen, kuin Helsingissä, jossa lunta satoi hetkessä sunnuntaipäivällä. Tänään kuitenkin asiat ovat muuttuneet, ja lunta on tullut oikein kunnolla!! Saadaan sittenkin valkea joulu, ja se on upea asia! Heti oon paljon pirtemäpi, kun on valoisampaa. Huh, nyt on eka hetki hengähtää ihan rauhassa, kun olen viettänyt muuten aikaa isäni kanssa ja päivällä kävin pitkäaikaisen ystäväni kanssa leppoisalla lenkillä. Silloin vasta lumisade aloitteli tuloaan!

Viikonloppu oli aivan upea sisältäen joka päivä kivaa liikuntaa ja lisäksi rentoutumista ja ihania ihmisiä. Perjantaina kävin pitkästä aikaan mun "kotihallissa" uimassa, kun uintikurssi on vihdoin loppunut. Siellä on aina niin kivaa uida, kun ratoja on kuuden sijaan kahdeksan, joten tilaa uimiselle on. Minäkin uin käytännössä treenini joko yksin tai jakaen radan kerrallaan toisen tyypin kanssa. Siinä pystyi hyvin uimaan omaan rytmiin, ja kun mäkään en tykkään pysähtyä päädyssä, vaan perusuintitreenin tykkään uida yhteen pötköön. Pitäisi kyllä kokeilla joskus uinnissakin jotain interval-tyyppistä uintia, tai jotain 10x100m tms. treeniä vähän kovemmilla vauhdeilla ja tauoilla. Nyt olin kaiken kaikkiaan altaassa 45 minuuttia, ja uin tasan kaksi kilsaa. Uinti on mennyt eteenpäin. Kirjoittelen kurssin anneista vielä omassa postauksessaan paremmin.

Tonttu johti joukkoaan! Alla Tanja, Karkki, Ninni ja Kaisa

Lauantaina oli odotettu päivä, kun järkkäsin taas blogilenkin polkujuoksun merkeissä. Meitä saapuikin Pirttimäkeen kiva viiden ihmisen porukka, joista muut (Karkki, Tanja ja Kaisa) olivat ennestään tuttuja vähintään aiemmilta lenkeiltä, mutta Lenkkareissa-blogin Ninni tuli ekaa kertaa mukaan! Oli niin ihana tavata hänetkin, kun olen kauan lukenut hänen blogiaan, ja osittain siten tuntuikin, että oltais tunnettu etukäteen. Mulla on noilla yhteislenkillä periaate, että mennään vauhtia, joka sopii kaikille, joten niihin voi hyvin tulla vähemmälläkin polkujuoksukokemuksella. Musta on vaan niin huikeeta julistaa polkujuoksun ilosanomaa, viedä hienoihin paikkoihin suunnittelemalla kiva reitti ja nauttimalla huipusta seurasta kauniissa maisemissa. Metsässä juokseminen on sellaista ketteryysharjoitusta ylittäessä suoalueita ja ojia ja väistellessä kaatuneita puita ja isoja kantoja. Samalla mieli lepää luonnon keskellä, eikä tule ajatelleeksi mitään turhaa. Tämä kaikki tuntuu vielä tuplasti kivemmalta mahtavassa seurassa! Mä en tiedä, kuinka paljon tytöt oikeasti nauttivat mun valitsemasta reitistä, sillä sen verran ärräpäitä huudeltiin ilmoille kenkien kastumisten myötä, mutta kyllä hei jokaisella oli sen verran iso hymy kasvoilla lenkin jälkeen, että uskon kaikkien nauttineen... ainakin salaa. Ainakin viimeistään Pirttimäen kahvilan tarjoilujen jälkeen ;)

Herkullinen piirakka ja kahvi

Lenkin jälkeen tosiaan rupateltiin hetki kahvikupposten ja piirakoiden tai pullien kera Cafe Pirttimäessä, jossa tarjoilut olivat huikeat ja hinnat kohdillaan. Voin suositella kaikille. Itse söin hyvän valkosipuli-feta-pinaattipiiraan, ja pala oli todella iso ja maukas! Nam! Mä melkein herkistyin kotimatkalla autossa, kun mietin mennyttä lenkkiä ja kahvittelua. Vuosi sitten en tuntenut heistä ketään, ja nyt istuskeltiin siinä kahvilla kuin pitempiaikaiset kaverukset. Kyllä juoksu vaan yhdistää kummasti! Mä oon niiiiin kiitollinen, että oon ylipäätään aloittanut bloggaamisen ja tää näiden lenkkien järjestäminen on ollut upeaa! Mä oon niin kiitollinen, kuinka moni on löytänyt mukaan kaikille mun neljälle lenkille, ja joukossa on ollut myös lukijoita ilman omaa blogia. On ollut ilo nähdä teitä kaikkia, ja toivottavasti ensi vuoden lenkeille eksyy muitakin uusia naamoja vanhojen tuttujen lisäksi mukaan! On ihana tavata samanhenkisiä ihmisiä, ja on huippua liikuttaa kivaa joukkoa upeilla poluilla! Ainiin, jos ihmettelette kuvista, mä olin kunnon letkaa vetävä tonttu punaisessa lakissaan ;)

Karkki sai talletettua mun intoilua! <3

Ja voi, oon niin onnellinen myös siitä, että ollaan Tiinankin kanssa tutustuttu blogien kautta. Me tajuttiin käyvämme samalla salilla kuntoilemassa, ja siitä asti ollaan tehty treeniä yhdessä. Nyt syksylläkin olen suurimman osan mun salitreeneistä tehnyt Tiinan kanssa. Hän on kova treenaamaan, ja saan aina valtavasti puhtia salille yhteistreeneissä! Eilen käytiin yhdessä vielä ennen joulunviettoja crosstraining-tunnilla, joka oli meidän kevään yhteinen treenijuttu! Nyt syksyllä sitä on mennyt huonosti, mutta ilmeisesti tästä eteenpäin tunti menee aina sunnuntaisin kotisalillamme uuden ohjaajan vetämänä. Treeni oli aiiiiivan tiukka! Ei yhtään samanlainen, kuin aiemman ohjaajan tunnit, mutta omalla tavalla todella kovatempoinen ja rankka. Tykkäsin! Teimme pyramiditreeninä kuntopiiriä niin, että aloitimme yhdestä liikkeestä (askelkyykky levypainokierrolla), ja teimme liikettä 30 sekuntia. Tämän jälkeen pieni lepo, ja aloitimme liikkeen uudestaan ja lisäsimme taas uuden likkeen (rinnalleveto + työntö), jota teimme 30 sekuntia. Lopulta meillä taisi olla 8 liikettä, jotka teimme putkeen. Tämän jälkeen aloimme vähentämään liikkeitä taas pois niin, että viimeiseksi teimme ainoastaan sen liikkeen (vuorikiipeilijä), jonka lisäsimme viimeisenä treenipatteriin. Hiki tuli ja joulustressi katosi, kuten sovimme ennen treenin alkua porukalla tavoitteeksi! Hyvä treeni, ja Tiinan kanssa on aina kiva hikoilla tällaisillakin tunneilla. Musta tuntuu, että Tiina on nykyään paljon enemmän mun elämässä, kuin "vain treenikaveri" tai "bloggaaja". Tiina on muuten opettanut mulle geokätköilyä (olisi kiva mennä taas uudestaan?!) ja mä taas suunnistusta Tiinalle. Kiitos yhteisistä treeneistä, toivottavasti meno jatkuu ensi vuonna!

Annoin Tiinalle pienen joululahjan, kiitoksena hyvistä hetkistä :)

Lauantai-illalla hyvät ystävämme olivat meillä kylässä pelailemassa, ja tarjosimme juustoja, rypäleitä ja keksejä (sekä leipomaani texmex-piirakkaa)

Kun tässä tällälailla herkistellään, niin Satu on myös sellainen bloggaaja, johon olen paremmin tutustunut myös normaalissa elämässä. Meillä on hyvin samanhenkinen suhtautuminen liikuntaan ja samanlaiset kiinnostuksen kohteet! Satu tosin on hurjan kova tyttö juoksemaan, mutta kyllä mä sen perässä pysyin kesällä lenkillä! Olis niin ihana lenkkeillä useammin yhdessä, tai muuten vain hullutella! :) Käykäähän tutustumassa Sadun uuteen blogiin, siellä on ihan mielettömiä juttuja! Satu on hyvä kirjoittamaan ja tuomaan ajatuksia sanoina ulos.

Noniiiin, te kaikki lukijat ootte kans mun päivän piristyksiä, kun jätätte mulle kommentteja, ja ollaan vuorovaikutuksessa sillä tavalla! Kiitos kaikille tästä kuluneesta vuodesta, ja vaikka palaankin kyllä tänä vuonna vielä blogiini (varmaan ennen jouluakin!), niin tahdon vain kertoa, että kaikki kommentit tekevät mut niin iloisiksi. Karkilla oli blogissaan hyvää pohdintaa kommenteista, joten käykääpä kurkkaamassa. Jokainen kommentti on mulle tärkeä, ja vastaan niihin sydämellä. Kiitos kaikille, jotka luette ja varsinkin teille, jotka jätätte jälkenne!

Noh, oletteko jatkossakin mukana yhteislenkeillä? Miten teidän viikonloppu meni ennen joulua, liikkuen vai joulustressaten?

Välineurheilija, tiedän!

Polkupyöräily on paljon kiinni siitä, minkälainen menopeli on alla. Hiihdossa puolestaan suksilla ja voitelulla on suuri vaikutus suoritukseen tai sen mielekkyyteen. Voisi kuvitella, että juoksu, jos mikä, ei ole välineurheilua. Olen kuitenkin sitä mieltä, että juoksussakin välineillä on suuri vaikutus, jos ei suoritukseen niin ainakin mielekkyyteen. Varsinkin polkujuoksu on tuonut eteensä uusia hankintoja, jotka lisäävät harrastuksen suoritusmukavuutta. Mielekkyys on se asia, joka lisää jatkuvuutta harrastukselle. Onhan oikeasti kiva harrastaa juoksua tai muitakin lajeja sellaisilla varusteilla, joissa on hyvä olla ja voi hyvillä mielin lähteä juoksemaan esimerkiksi säällä kuin säällä.

Listaan itselleni tärkeitä vaatteita ja varusteita, joita suosin pääosin juoksussa. Näiden ansiosta jaksan päivästä toiseen lähteä lenkkipoluille ja saada siitä hymyä elämään.

Kunnon sateenpitävä juoksutakki

Suomessa sataa usein, joten mielestäni tämä oma viime syksyn ostos oli aika perusteltu. Mulla on siis Inov8 Stromshell -takki, joka pitää hyvin vettä ja tuulta, mutta on erittäin kevyt ja  hengittävä. Takki oli yksittäisenä ostona melko kallis (muistaakseni noin 170€), mutta uskon ja toivon, että se on pitkäikäinen. En miettinyt ostosta hirveän kauan, tai vertaillut takkeja keskenään ostovaiheessa. Myöhemmin olen huomannut, että ko. takissa on erittäin hyvä vedenpitävyys ja hengittävyys vertaillessa sitä muihin. Miinuksena takista voisin sanoa, että anorakki on toki vaikeampi pukea ja riisua, ja yksi pieni tasku on liian vähän. Toisaalta, eipähän vetoketjut ainakaan falskaa, kun niitä ei juuri ole.

Muuten mulla on pari juoksutakkia eri olosuhteisiin. Ohuita juoksutakkeja mulla on kaksi, joista vanhaa Lidlin takkia käytän yleensä enemmän metsässä ja suunnistuksessa, kun taas uudempaa Socin takkia vielä vähän suojelen. Talvijuoksuun mulla on Everestin hiihtopuvun takki, jossa etuosa pitää hyvin kosteutta ja tuulta, mutta takaosa on hengittävä. Takki sopii hyvin räntä- ja lumisateisiin tai kuiviin, mutta hieman kylmempiin keleihin.

Hyvät kengät

Tällä hetkellä mulla löytyy useita kenkiä erilaisiin olosuhteisiin. Peruslenkkareina oon käyttänyt monta vuotta jo Asicsen DS Trainereita, jotka koen hyviksi ja kevyiksi kengiksi. Mielestäni kuitenkin kankaan laatu on kärsinyt viime malleissa, joten oon harkinnut hankkivani näiden rinnalle toiset, eri malliset kengät, ehkä vähän enemmän vaimennetut. DS Trainerit ovat kuitenkin sopineet jalkaani hyvin, enkä ole kokenut penkikkavaivoja tai juoksijan polvea. Mulle siis sopivat kyllä vähemmän vaimennetut lenkkarit. Juokseminen kevyillä ja rullaavilla kengillä on maailman parasta! ;)

Maastossa käytän tällä hetkellä Inov8 Trailroc -kenkiä, jotka ovat myöskin melko minimalistiset. Pohjan läpi tuntee hyvin kivet ja kannot. Pito kengissä on ok, mutta todennäköisesti ensi vuoden Nuts Pallas -juoksuun tarvitsen hieman tukevammat ja jykevämmät kengät. Malli on mietinnässä vielä. Trailroceilla oon kuitenkin nauttinut metsässä juoksemisesta, ja jälleen kerran, kevyillä kengillä on ihana juosta!

Lisäksi mulla on suunnistusnastarit ja Asics Arctic -talvilenkkarit, joissa on irroitettavat nastat ja Goretex-kalvo. Lenkkarit ovat silti aika vähäisellä käytöllä tällä hetkellä. Maastoon ne eivät taida olla tarpeeksi näppärät paksun pohjan ja jäykkyyden vuoksi.

Juomareppu

Viime kesänä ostin itselleni juomarepun, sillä pullojen tai juomapussien kantaminen maastomaratoneilla on pakollista, sillä juoksijan tulee hoitaa oma matkan aikainen huolto itse. Kävin varuste.net-myymälässä sovittamassa eri reppuja, ja siellä tiesin heti, että liivimäinen reppu olisi itselleni istuvuuden kannalta paras. Lisäksi halusin repun, jossa on letkusysteemimahdollisuus, sillä selässä on helppo kantaa vettä pitkillä matkoilla. Päädyin Salomon Advanced Skin 12 Set -reppuun sovitusten jälkeen. Repussa on Salomonin juomapussi ja -letku, sekä etutaskut, johon saa pienet juomapullot. Repussa on lisäksi 12 litraa tilaa, joten sinne saa joko pakollisia ensiapu- ja energiatarvikkeita juoksun ajaksi tai jopa vähän vaihtovaatetta työmatkajuoksuun. Ainoa miinuspuoli repussa on Salomonin letkusysteemi, joka on mielestäni melko kankea. Letkun suuosa on huonosti tehty, ja se on helppo saada vahingossa irti letkusta. Olen miettinyt, josko vaihdan reppuun kokonaan eri valmistajan letkusysteemin. Muuten reppu on mainio, ja suosittelen liivireppua kaikille. Ei hierrä eikä paina ollenkaan, ja tuntuu kevyeltä selässä.

Zero point -säärystimet

Oen noin vuoden ajan käyttänyt säännöllisesti Zero Point -kompressiosäärystimiä. En todellakaan käydä kompressiotuotteita joka lenkillä, sillä en halua totuttaa jalkaa liikaa niihin, vaan käytän niitä lähinnä silloin, kun teen pitkää tai vauhdikasta lenkkiä, tai jos jalkani ovat tosi väsyneet. Joskus harvoin pidän säärystimiä palautusmielessä jaloissa kotona. Kompressiosäärystimet ovat tosi hyvät, sillä ne vievät pohkeista ja oikeastaan koko jaloista sitä väsymyksen tunnetta pois.

Buffit ja muut vaatteet

Vaatteet ja niiden istuvuus on tosi tärkeä asia liikunnassa kuin liikunnassa. Mä en missään nimessä enää käyttäisi puuvillapaitoja tai collegehousuja juostessa. Kaikki lähtee hyvistä urheiluliiveistä. Itse en suosi mitään tiettyä merkkiä, sillä mulla on liivejä H&M:stä Nikeen ja Shock Absorberiin. Treenivaatteeissa en panosta merkkeihin, vaan tuotteen istuvuuteen ja mukavuuteen päällä. Talvella käytän kerrastoja, ja kesällä mukavia t-paitoja. Yksi kiva tuote on putkihuivit (Buffit ja muut), joihin oon tutustunut lähemmin vasta tänä vuonna. Aiemmin oon toki käyttänyt niitä kaulassa talviaikana, mutta nykyään tykkään pitää pantoja myös päässä. Niistä saa kivan leveän pääpannan, ja tavittaessa ne voi laittaa pipoksikin. Buffi on aika monikäyttöinen huivi ;)

Garmin

Mulla on käytössä aivan tavallinen Garmin-mittari, mutta se riittää tällä hetkellä todella hyvin. Tärkeintä mittarissa mulle on, että saan mitattua aikaa ja matkaa, koska olen utelias ja tiedonhaluinen! Garmin 210-mittariin voi tehdä helposti interval-ohjelman ennen lenkkiä, tai käyttää manuaalista kierrosmerkintää tarkempien vauhtien ihmettelyyn. Seuraavan mittarin ostan todennäköisesti sitten, kun luotettavasti rannemittarista saa mitattua myös sykkeen. Mä kun olen tosi laiska käyttämään erillistä sykevyötä tällä hetkellä (se sitä paitsi hiertää). Olen kyllä kuolannut Suunnon Ambit-mittaria, mutta juuri nyt en tahdo panostaa uuteen mittariin, sillä nykyinen toimii hyvin!

Toivelistalla

..on silti aina jotain kivaa! Talvisiin maastojuoksuihin kaipaan SealSkinz -kalvosukkia, jotka siis pitävät jalat lämpiminä ja kuivina, vaikka kenkä päästäisikin vettä sisään. Kesällä vesi ei ole mikään ongelma, varsinkin kun suunnistus- ja maastokengät päästävät veden ulos nopeasti, mutta talvella on vähän ikävää, jos varpaat kastuu, koska vesi on kylmää. Toivelistalla olisi myös mahdollisesti uusi juomarakko Salomon-reppuuni sekä ainakin yksi pieni pehmeä juomapullo. Tykkään pitää repun etutaskussa vettä mukana, jos mulla on urheilujuomaa selän puolella, niin olisi kivaa, ettei se hölskyisi kovasti, siksi uusi pullo olisi kiva. Jossain vaiheessa ostan varmasti ne uudet maastojuoksukengät, mutta toistaiseksi pärjään nykyisellä kenkäarsenaalilla hyvin. Kesäisille avovesiuintireissuille toisi turvaa, näkyvyyttä ja säilytyspaikan kellukepussi, jonne voisi gps-kellon ja autonavaimet esimerkiksi säilöä.

Muuten mulla on aika hyvä varustetilanne. Toki tein polkujuoksun myötä paljon hankintoja viime vuonna, mutta nytpähän niitä ei tarvitse enää tehdä. Suosittelen polkujuoksusta kiinnostuneille juomareppua, hyvin istuvia maastojuoksukenkiä sekä kevyttä vedenpitävää takkia. Sääolosuhteet voi vaihdella pitkillä lenkeillä, ja kevyen takin voi helposti pakata reppuun varalle mukaan.

Yhteislenkillä Sipoonkorvessa (kuva: Hilla R)

Tämä olkoot samalla Sporttaillaan-blogin joululahja- tai alennusmyyntivinkkipostaus! Tietysti suurimpana lahjana blogin lukijoille annan yhteislenkin ylihuomenna lauantaina! Tervetuloa kaikki polkulenkille mukaan Pirttimäen ulkoilualueelle klo 10.30 alkaen! Mukaan mahtuu niin uudet kuin vanhatkin!

Onko teillä samoja luottotuotteita juoksulenkille? Mikä on sun ykköstuote? Ja mitä kaipaisit ehkä kaapin täytteeksi lisää? Onko juoksu välineurheilua?

Viikon liikunnalliset kohokohdat

Monet jakavat treenipäiväkirjojaan ahkerasti blogissaan, mutta itse en ole jotenkin ottanut sitä tapaa omakseni. Joskus olen yrittänyt, mutta lähinnä mun treenailuista tilastoin vain vuosittain Heiheian avulla. Mä en ihan siistä syystä kirjoittele tarkkoja treenitilastoja, ettei ketään vaan ala kopioimaan niitä itselleen tai vertailemaan omia treenejä mun treeneihin. En väitä, että treenaan paljon, mutta jostain se saattaa silti siltä tuntua. Toisaalta, treeniviikkojen rakennekaan ei aina ole kaikkein fiksuin, joten haluan painottaa, että treenaan fiilispohjalta, ja yritän miettiä itselleni sopivia tapoja treenata. Näin Ninnin blogissa hauskan postauksen, jossa oli listattu treeniviikon huippuhetket, ja ajattelin, että olisi kiva itsekin välillä välittää hyvää treenifiilistä vastaavien fiilistelyiden kautta. mietin viime viikon kohokohtaa, mutta en millään saanut vain yhtä huippuhetkeä, koska mun treeniviikkoni oli niin poikkeuksellinen; paljon "pitkästä aikaan" -treenejä ja myös paljon hyvää treeniseuraa! Ei oo ainakaan motivaatiopulaa, kun sopii tällaisia viikkoja treenikalenteriin!

Alkuviikosta kävin Karoliinan ja Tanjan kanssa hölkkäilemässä kevyen iltalenkin. Oltiin sovittu lenkin aloituspaikaksi Otaniemen, koska se sopi meille kaikille hyvin. Lisäksi mulla on ollut ikävä noita reittejä, kun joskus muinoin asuin Otaniemessä. Sieltä aloitin oman hölkkääjä-urani, joten tunnearvoa niillä reiteillä sielläpäin on! Lisäksi aina on mun mielestä kiva juosta meren äärellä, varsinkin kun nykyisen asuinpaikkani vuoksi se ei ole enää arkipäiväistä. Oli oikein leppoinen lenkki bloggaajien kesken, ja reilu tunti meni ihan hujauksessa. Mulla oli lisäksi aika väsynyt olo, ja en rehellisesti sanottuna ole varma, olisinko lähtenyt yksin lenkille! Eli onneksi olin sopinut lenkkitreffit, sillä oikeasti lenkin jälkeen olin jälleen kerran kuin uudestisyntynyt! Tämä tyttöjen kanssa tehty lenkki meni ihan treeniviikon kärkisijoille!

Kuten meni myös lauantainen blogin pitkä maastolenkki! Upeaan Sipoonkorpeen uhmaamaan "myrskyistä" keliä ei saapunut minun lisäkseni kuin kaksi urhollista lenkkeilijää, mutta saimme Tiinan ja Hillan kanssa hyvän lenkin aikaiseksi. Miten voikaan aina kun mun on tarkoitus lähteä pitkälle polkulenkille, sataa yön aikana valkoinen kerros maahaan? Siis kivahan on kun on lunta, mutta tälläkin kertaa keli oli aamulla plussan puolella, joten märkä lenkki oli tiedossa. Noin viiden sentin lumikerros märän mutaisen maan päällä antoi aikamoisen vastuksen jaloille tuolla lenkillä, joten keli oli todella raskas. Juoksimme muun muassa Kalkkiruukin luontopolun ympäri, joka on korkeuserojensa puolesta haastava. Sieltä löytyy muun muassa yksi pääkaupunkiseudun korkeimmista kohdista, eli Högberget, jonka kalliot kohoavat yli 70 metrin korkeuteen. Juoksimme pisin Sipoonkorpea lopulta noin 2,5 tuntia, eli puolisen tuntia suunniteltua vähemmän. Keli oli kuitenkin sen verran raskas, että jokainen taisi olla todella tyytyväinen tuohon lenkkiin! Mulla oli ainakin tosi kivaa, ja tuli hyvä lenkki tehtyä! Kiitos seurasta osallisille! Seuraava yhteislenkki on muuten ensi lauantaina, eli 20.12 klo 10.30 Pirttimäestä. Ottakaa vaihtopaita, -sukat ja -kengät mukaan, sekä vähän rahaa, sillä tarkoitus olisi 1,5-2 tunnin lenkin jälkeen käydä yhdessä kahvilla Cafe Pirttimäessä, mikäli se vain on auki! Kaikki mukaan!! :)

Tästä upeasta kuvasta kiitos Hillalle

Kolmanneksi treeniviikon kohokohdaksi on nimettävä jumpat. Mulla oli oikein jumppaviikko, sillä maanantaisen balancen lisäksi kävin niin combatissa kuin spinningissäkin vielä lopupviikosta. Combatissa katsoin Heiaheiasta olleeni viimeksi yli vuosi sitten!! Yllättävän hyvin pysyin perässä, ja oli kivaa kun oli uusi ohjelma, joka oli siis kaikille täysin vieras. Ohjelma oli mielestäni aika simppeli, kun ei ollut mitään vaikeita hyppypotkuja ja muita! Tykkäsin! Olikin jo vähän ikävä tuollaista rytmijumppaa, jossa musiikki pauhaa kovaa ja ohjaaja tsemppaa meitä jumppareita hyviin suorituksiin! Oli kyllä rankka tunti, en edes muistanut, että jumpat voi olla noin rankkoja! Meni hyvin interval-treenistä tämä combat! Seuraavana päivänä selkä huusi hoosiannaa, joten en tiedä, tuleeko combatista ihan viikottaista tapaa, mutta tuskin vuotta tarvitsee odotella seuraavaa jumppaa! Oli kiva, kun jumppailemassa olivat samaan aikaan myös ystäväni H sekä Tiinuska! Mulla oli oikein kaveritreeniviikkokin samalla!

Sunnuntaina mentiin Tiinuskan kanssa SATS Elielissä pyörivälle Cinema Cycling -tunnille, jossa ohjaajan tukena on iso screen, josta heijastetaan videokuvitusta tunnin teeman mukaan. Olimme kovasti odottaneet tätä kokemusta, sillä olisi kyllä hienoa polkea mäkibiisejä oikeassa vuoristossa... harmiksemme ohjaaja ei koskaan tullut paikalle, joten video jäi näkemättä ja kokematta. Onneksi salista löytyi toinen ohjaaja, joka veti meille Cinema-tunnin tilalla tavallisen spinningin. Kyllä sekin kelpasi, ja hyvän perus-treenin sai aikaiseksi, mutta kieltämättä odotetun Cinema-osuuden väliinjääminen harmitti melkoisesti. No, ehkä me annamme sille vielä uuden mahdollisuuden myöhemmin, eikö vain Tiina? Menimme vielä treenin jälkeen lounastamaan Virgin Oiliin, joten sunnuntaiaamupäivä oli hyvin vietetty! Täytyy todeta, että ihaniin ihmisiin on tän bloggaamisen kautta tutustunut ja siitä oon kiitollinen! :)

Kuva: Tiinuska

Mun treeniviikkoni on ollut monipuolinen. Näiden lisäksi oon käynyt salilla ja mulla oli myös viimeinen uinnin tekniikkakurssi. Siitä kirjoittelen myöhemmin lisää, mutta positiivisella mielellä olen uinnin suhteen taas!

Mikä oli sun kohokohta viime treeniviikossa? Oliko sulla monipuolista treeniä vai panostitko yhteen lajiin? Oletko käynyt viime aikoina ryhmäliikunnassa? :)

Huh, se olisi viimeinen viikko ennen viikon joululomaa! Neljä aamua, jaksaa jaksaa! Ja kohta päivä alkaa taas pidentyä, jee!

Pää pyörällä ensi vuoden tapahtumista

Taas on se aika vuodesta, kun saa alkaa miettiä ensi vuoden liikunnallisia tapahtumia. Tai oikeastaan, jos tapahtumiin mielii, on kannattavaa tehdä ainakin päätös tapahtumista nyt, sillä jotkut suositut tapahtumat myydään loppuun hetkessä. Myös useissa tapahtumissa ensimmäiset hintaportaat vaihtuvat jo todella aikaisin, eli jos mielii edullisemmin viivalle, kannattaa ilmoittautuminen laittaa hyvissä ajoin. Ymmärrän tapahtumajärjestäjien hyödyn, mikäli ihmiset imottautuisivat ajoissa, mutta muutoin en pidä siitä, että käytännössä pitäisi jo lähes vuotta aiemmin tietää, missä tapahtumissa haluaa liikkua seuraavana vuonna.

Vantaa triathlonin uinnin eka kierros takana

Minun viime kesäni koostui muutamasta päätapahtumasta, jotka olivat triathlon-kisa Vantaalla sekä pari polkujuoksukisaa. Molemmat lajit ovat kovassa nosteessa tällä hetkellä, joten tapahtumiinkin on kova tunku. Ensi kesäksi olen ajatellut samoja lajeja pääosin, joten ajoissa saa olla liikkeellä. Viime vuonna esimerkiksi päätapahtumani Vaarojen maraton myytiin loppuun parissa tunnissa. Kesällä triathlon-huumassa olin aivan varma, että ensi vuonna haluan kisata triathlonin puolimatkalla ja kun Suomen suurimman triathlon-tapahtuman ilmoittautuminen sitten syksyllä aukesi, olin laittamassa ilmottautumista sisään. Eli kyllä, mulla on paikka Joroisten puolimatkalle. Aloin heti suunnitella, miten aion sen 90 kilsan pyöräilyn hoitaa, ja olin jo ostamassa maantiepyörää, kunnes tajusin, ettei siinä ole järkeä. En mä kuitenkaan niin paljon sillä polkisi. Päädyin, että voin vuokrata pyörän tapahtumaan. Muut lajit kyllä hoituisivat, uintikin on vain 400 metriä pidempi, kuin perusmatkalla. Vantaallahan uinti oli mun paras osa-alue, joten luottavaisin mielin olen sen kanssa.

No, kuinkas kävikään? No, polkujuoksu kävi! Vaarojen maraton kävi! Polkujuoksu vei lopullisesti sydämeni. Polkujuoksutapahtumat ovat suloisen herttaisia pieniä tapahtumia, joissa kisaajilla on todella hyvä yhteishenki ja kaikki ovat selvästi aidolla ilolla mukana. Luonto esittää pääosaa polkujuoksutapahtumissa, ja siitähän mä pidän. Luonto on mulle todella tärkeä asia. Vaarojen maratonin jälkeen koin ensimmäisen "maraton-masennukseni", todella lievän kylläkin. Niin hieno kokemus kuin Vaarojen maraton olikin, oli hirveä hinku kokea sama uudelleen. Ehkä vielä voimakkaampana... Tiesin, että poluille oli jatkossakin päästävä myös tapahtumien muodossa. Aloin pähkäillä ensi vuoden kisakalenteria uudella silmällä, ja vierailin useasti trailrunning.fi-sivustolla. Salla, Hetta-Pallas, Pyhä... pyörittelin Lapin tapahtumia mielessäni, mutta mikään ei oikein sopinut Joroisten ajankohdan kanssa. Olin jo aikeissa jättää koko polkujuoksun taas syksyn tapahtumiin, mutta ajatus harhaili varsinkin sinne Nuts Pallas -tapahtuman suuntaan, eikä vähiten siksi, että ystäväni ja uskollinen treenikaveri oli sinne suuntaamassa. Innostus tarttuu, eikö?!

Vaarojen maratonin loppunousu

Joulukuun 2. päivänä tein päätökseni. Laitoin ilmoittautumisen Hetta-Pallas -juoksuun sisään. Viikon ero ajankohdassa Joroisille takaa sen, että sinne en voi osallistua. Päätös kirpaisee aavistuksen, sillä Joroisilla olisi takuulla huikeaa tunnelmaa luvassa. Olen silti päättänyt myydä osallistumisoikeuden Joroisille. Jos haluat ostaa sen, tai tiedät jonkun, niin ota minuun yhteyttä. Vaikka Joroinen jää väliin, niin nhan noita triathlon-tapahtumia. Vantaan perusmatkalle menen takuulla, ja vielä mietin johonkin puolikkaan tapahtumaankin osallistumista. Muutama potentiaalinen tapahtuma on mielessä, ja mielenkiinnolla odotan, saadaanko Espooseen puolimatkan triathlon tapahtumaa. Homma on ilmeisesti enää kiinni pyöräreitin hyväksymisestä poliisilta. Myös Turussa on ensi kesänä uusi tri-tapahtuma! Triathlon on kiva laji ja Vantaan triathlon tänä vuonna oli yksi mun ehdottomia liikunnallisia kohokohtia. Tällä hetkellä kuitenkin luonto on se, joka vetää enemmän puoleensa, joten siksi kallistuin polkujuoksun puolelle tässä Joroinen vs. Nuts Pallas -pähkäilyssä. Pyöräilyn koen myös hieman vaikeaksi, sillä 90 kilometriä on pitkä matka. Jos voisi jättää pyöräilyn välistä, olisin niiiin mukana! Tai onhan siihenkin laji, swimrun, onko joku kuullut?! Se on Ruotsissa suosiossa. Jos on vapaaehtoista paria mulle johonkin swimrun-kisaan, niin anna kuulua! Mä lähtisin mielelläni kokeilemaan! ;)

Mutta että Nuts Pallas. Hetta-Pallas. 55 kilometriä ja 1800 ja rapiat nousumetrejä. Komiat luvut! IIKS! On varmaan sanomattakin selvää, että tämä tulee olemaan ensi kesän päätavoitteeni. En kuitenkaan aio muuttaa harjoittelussa oikeastaan mitään, vaan jatkan samalla monipuolisella linjalla. Polkujuoksu on siitä hyvä valinta tapahtumaan, että se ei vaadi samoissa määrin jalkojen totuttelua iskutukseen, kuten katujuoksut ja esimerkiksi katumaraton. Polkujuoksu on niin paljon armollisempaa jaloille. Tuskin siis tulen jatkossakaan juoksemaan hirmuisia viikkokilometrimääriä, vaan keskityn nauttimaan eri lajeista ja menen rennolla otteella kohti heinäkuun juoksu-urakkaa. Kolin Vaarojen maratonin jälkeen olo oli niin hyvä, että se sai minut suuntaamaan katseet maastoultran puolelle. Koska en tahdo haastaa itseäni nopeudessa, niin koin itselleni sopivammaksi lähteä mukaan vielä hieman haastavampaan tapahtumaan. Vaarojen maratonistakin olisi takuulla lisähaastetta, kun uskaltaisi aloittaa juoksun vähän rohkeammin. Katsotaan, mitä syksyllä tapahtuu, vaiko mitään. Tällä hetkellä minulle rittää, että tiedossa on muutama tapahtuma vuoden alkupuolelle. Vaikka tapahtumat kivoja onkin, en tahdo laittaa niitä liikaa kalenteriin. Eikä koskaan tiedä, mitä elämä tuo tullessaan!

Joskus pitää vaan rauhoittua. Kuva: Satu / Askel akeleelta

Tällä hetkellä omassa päässäni varmistuneita tapahtumia on kolme; Bodom trail 21km, Vantaa triathlon perusmatka sekä Nuts Pallas 55km. Valitettavasti neljän vuoden HCR-putki katkeaa ensi keväänä, sillä HCR ja Bodom trail ovat ensi keväänä liian lähekkäin. Olisi upeaa päättää puolimaraton Olympiastadionille, mutta Bodom Trailin kaltainen polkujuoksutapahtuma pääkaupunkiseudulla on sen verran harvinaista herkkua, että Nuuksion polut kutsuvat keväällä. Hyviä tapahtumia Suomessa on jo paljon, ja lisäksi tapahtumakirjo ulkomailla on valtava. Tässä menee pieni harrastaja ihan sekaisin tarjonnan edessä. Haluan kuitenkin pitää suunnitelmat avoimena ja kalenterin suhteellisen väljänä, sillä vaikka tapahtumat ovatkin kuntoiljan juhlapäiviä, ei niitäkään voi koko ajan olla. Perus päivittäinen liikunta on kaikkein kivointa ja tapahtumat sitten kerma kakun päällä. Viime touko-kesäkuunvaihteessa, kun mulla oli monta tapahtumaa, aloin jo väsyä jokaviikkoiseen keventelyyn ja valmisteluun sekä palautumiseen. Juhannuksen jälkeen oli niin ihana aloittaa taas perus treenaaminen! Mutta, avoimin mielin... saattaa tuohon jotain tapahtumia vielä vuoden alkupuoliskollekin tulla... syksyllä sitten on muun muassa Nuuksio Classic, Midnight Run ja lukuisia muita kivoja tapahtumia, joten tuskin kisakalenteri on aivan tyhjillään silloinkaan! ;)

Joko sä olet miettinyt ensi kauden tapahtumia? Onko pää yhtä pyörällä tapahtumapaljoudesta, kuin mulla? Lähteekö joku mun kanssa samoihin tapahtumiin? :)

Body Balance - ryhmäliikuntatunti meille kaikille

Kuten ehkä pitkäaikaisemmat lukijani tietävät, lempparini ryhmäliikuntatunneista on ehdottomasti Les millsin Body Balance -tunti. Olenkin jo useamman vuoden käynyt melko säännöllisesti kyseisellä tunnilla. Pyrin käymään balancessa noin kerran viikossa, sillä se on myös osa viikottaista treenirytmiäni ja pitää huolen pidemmästä kehonhuoltopätkästä. Lisäksi mulle alkaa kyllä tulla vieroitusoireita, jos en noin viikon välein pääse tunnille. Viime keväänä mulle ei löytynyt säännöllistä ajankohtaa balancelle, ja kesän olin ryhmäliikuntataolla, sillä kuntosalikorttini oli jäähyllä. Nyt syksyllä maanantai on vakiintunut balance-päiväksi, ja se sopii loistavasti aina viikonlopun pidempien treenien jälkeen. On myös ihana käydä vakkariohjaajan tunnilla, kun oppii hänen tavat toimia ja ohjata tuntia.

Eilen havahduin tunnilla siihen, että siellä käy yllättävän paljon miehiä! Eilenkin tunnilla oli varmaan 25-30 prosenttia ryhmästä miehiä, mikä on melko suuri määrä muihin tunteihin verrattuna. Tosin, en ole pitkään aikaan oikein muilla ryhmäliikuntatunneilla käynytkään, joten voi olla, että yleisestikin sukupuolijakauma on tasaantunut. Spinning-tunneilla on mielestäni aina käynyt paljon miehiä. No, balance onkin mielestäni oiva ryhmäliikuntatunti ihan meille kaikille. Jos jooga tylsistyttää, mutta mieli ja keho kaipaavat silti jotain rauhallista tekemistä, kannattaa suunnata balanceen. Siellä liikkeet tehdään musiikin tahtiin, joten tunnilla on selkeä rytmi ja rakenne. Jaksan aina hämmästyä, miten hienosti liikkeet ovat suunniteltu kappaleiden päälle. Musiikki onkin balancessa äärimmäisen tärkeässä osassa, ja lähes jokaisessa ohjelmassa se on todella huikea kokonaisuus sisältäen toinen toisiaan upeampi kappaleita. Minulla onkin Spotifyssa lista nimeltä "Mä fiilistelen", johon olen kerännyt paljon musiikkia juuri body balance -tunneilta.

Body Balance 67 Tracklist

Itse en pääse mitenkään muuten niin harmoniseen tilaan kehoni ja mieleni kanssa, kuin balancessa. Tavallaan voisin sanoa, että maanantait on mun lempparipäiviä viikossa! Joskus loppurentoutuksen jälkeen huomaan ajan kuluneen niin, etten ole ajatellut mitään. Se on ehkä tietynlainen päämäärä ja huippuhetki, jonka voi balancen päätteeksi kokea. Siihen ei tosiaan pääse joka kerta, vaan jo koko tunnin ajan ajatuksien täytyy olla täysin keskittyneitä itse tuntiin: liikkeisiin ja omaan kehoon. Vain siten voin päästä nollaustilaan lopussa. Tunti on oivasti rakennettu tämän huipun saavuttamisen tukemiseksi. Aluksi tehdään kehoa herätteleviä ihanan sulavia ja jatkuvia thai chi -liikkeitä, joissa jalat ovat vahvat, mutta ylävartalo rento. Auringontervehdykset vetreyttävät ihanasti kehoa tulevaan työhön. Kyllä, työhön.. ei balance ole ainaostaan lepäämistä, vaan kyllä tunnilla tehdään myös lihastyötä, kuten jalkojen voimaa joogan soturiasennoissa, keskivartalon lihaksia pilates-tyyppisissä kappaleissa sekä syviä lihaksia tasapaino-osuudessa. Näiden vastapainoksi on lonkan avauksia, selän  kiertoja, takareisien liikkuvuutta sekä loppurentoutus, eli se tunnin kohokohta.

Tykkään erityisesti tunnin jälkipuoliskosta, jossa tiukkojen keskivartalobiisien jälkeen aletaan rauhoittamaan menoa loppua kohden. Siinä pikkuhiljaa valmistetaan mieli ja keho kohtaamaan toisensa. Liikkuvuusharjoitukset ovat pitkiä, mutta eivät ainoastaan staattisia. Balancessa haetaan liikkuvuutta hengityksen mukana syventäen uloshenhityksellä sekä rennosti liikutellen kehoa eri suuntiin. Selän rangankierrot ovat varmasti yhtenä avainasemana siihen, etten ole kärsinyt selkä- ja niskavaivoista aikoihin, vaikka teenkin istumatyötä. On ihanaa antaa vain musiikin soida korvissa ja vaipua jo osittain omaan oloon tunnin loppupuoliskon kappaleissa. Itse yleensä olen jo osittain silmät kiinni - varsinkin sitten, kun osaan tunnin ulkoa. Siitä on helpompi siirtyä loppurentoutukseen. Me olemme tehneet vakkariohjaajani kanssa hengitysharjoituksia, jotka olen kokenut erittäin toimivaksi. Keskittyen itse hengittämiseen ensinnäkin voi oppia syventämään omaa uloshengitystä, josta on apua muussa liikunnassa. Lisäksi keskittymällä hengitykseen yleensä mielestä katoaa muut asiat ja lopulta sen kautta voi päästä "tyhjään tilaan". Rentoutuminen on mielen ja kehon yhteistyötä, sillä niiden molempien on oltava täsmälleen samassa tilassa, tässä hetkessä.

Balance on minulle se hetki viikossa, kun en suorita mitään. Se hetki, jolloin fiilistelen musiikkia, hiljennyn ja nautin. Annan keholle sitä, mitä se tarvitsee eli huolenpitoa. Keskitän ajatukseni vain omaan kehooni ja olen tyytyväinen siitä, mitä kaikkea sillä voinkaan tehdä. Balance ei kuitenkaan ole mikään hihhuli-tunti, vaan ihan rehellisen hyvää kehonhuoltoa. Siinä on paljon ominaisuuksia, joita juoksijan tulee mielestäni huomioida muussa harjoittelussa, kuten tasapainoa, syviä keskivartalon lihaksia sekä liikkuvuutta. Nyt meidän keskuksissa alkanut Body Balance 67 on aivan älyttömän hyvä perusohjelma, jota voisin suositella jokaisen mennä kokeilemaan. Mutta muistakaa antaa tunnille kunnolla mahdollisuus, sillä itseltäni vei ainakin viisi kertaa, ennen kuin pääsin yhtään sisälle balancen maailmaan.

Käytkö tai oletko käynyt balancessa? Tai muilla kehonhuoltotunneilla? Tykkäätkö Body Balancesta? Miten saavutat sisäisen rauhan? Miten fyysinen olemus vaikuttaa mielen toimintaan?

Ps. Muistakaa myös joulukuun blogin kimppapolkujuoksulenkit! Ensimmäinen, eli pitkä treeni on jo tämän viikon lauantaina! Jos kolmen tunnin metsässä rämpiminen kiinnostaa, laita mulle mailia (hanna.taimen(a)gmail.com). Lähtö klo 10 Kuusijärveltä! Lauantaina 20.12 on kaikille soveltuva 1,5-2 tunnin kevyt polkujuoksulenkki joulumielellä! Kaikkia odotellaan, eli vauhti on maltillinen! Lähtö Pirttimäestä klo 10.30! Tervetuloa mukaan!!

Itsenäisyyspäivän viettoa

Hyvää itsenäisyyspäivää! Tämä on aina tärkeä päivä vuodessa, sillä suomalaisuus merkitsee itselleni todella paljon. Olen niin kiitollinen, että olen syntynyt maahan, jossa asiat ovat loppujen lopuksi todella hyvin. Toki aina on korjattavaa, mutta meillä on kuitenkin upea sosiaaliturva ja olemme hyvinvoiva valtio. Itsenäisyydestä annan minäkin täyden kunnian sotaveteraaneillemme. Itsenäisyypäivänä on tapana rauhottua joko kotona tai läheisten luona hyvän ruuan parissa. Tänä itsenäisyyspäivänä olemme olleet ihan kotosalla, ja päivä on ollut kaikinpuolin rento ja ihana.

Aamulla heräsin vielä pimeään aikaan ja keittelin rauhassa puurot ja kahvit aamupalaa varten. Tarkoituksena oli lähteä ystäväni Tiinan kanssa juoksemaan pitkää lenkkiä Solvallan metsään, joten tankkausta tarvittiin. Pakkasin reppuun juomaa ja mietin vaatteet sateenkestäväksi, sillä vettä ja räntää tuli taivaalta alas. Yllätys oli perillä suuri, sillä räntäsade oli muuttunut puhtaaksi lumisateeksi ja Solvallassa maa oli valkoinen. Ei auttanut, kuin lähteä etsimään polkuja lumen alta ja taivaltamaan suunniteltua reittiä alueen suunnistuskartta kädessä. Paikoitellen maa oli todella liukas, joten nastarit olisivat olleet maastokenkiä parempi vaihtoehto. Olimme juoksemassa Solvallassa ensimmäistä kertaa, joten reitti oli aivan uusi. Sen teknisyys yllätti, sillä kiviä ja juurakoita oli paljon. Oli kuitenkin mukavaa taivaltaa rauhallista vauhtia pisin Suomen upeaa luontoa. Nuuksion järviylänkö on upea. Luonto on Suomen parhaiten puolia, ja olen onnellinen terveistä jaloista, joilla saan nauttia vaihtelevista poluista.

Keli teki kuitenkin sillälailla tepposensa, että kengät kastuivat nopeasti, ja vesi suoalueilla oli jäisen kylmää. Jalat paleltuivat ja muutenkaan ei ollut ehkä kaikkein optimaalisin keli polkujuoksulle, kun taivaaltakin tuli koko ajan märkää lunta alas. Nautittiin kyllä juoksusta, mutta päätettiin lyhentää vähän suunniteltua lenkkiä, ja lopulta juoksimme vajaa kaksi tuntia. Lenkin päätteeksi kipusimme vielä Solvallan laskettelurinteen ylös. Olimme fiksuina tyttöinä ottaneet vaihtovaatteet mukaan, ja olikin hienoa käydä vaihtamassa vaatteet Haltian luontokeskuksessa. Automatka ei ollut niin kylmä, kun sai kuivaa vaatetta märkien päälle. Täytyy todeta, että alkusyksystä ostamani Inov Stromshell -takki piti erinomaisesti vettä olematta tukala. Olen todella tyytyväinen tuohon ostokseen. Olipahan hienoa aloittaa itsenäisyyspäivä ulkoilulla ja luonnollisella poskipunalla. Ulkoilma piristää!

Ulkoilun jälkeen oli ihana käydä saunassa. Saunakin on ihana suomalainen perinne, ja itselleni hyvin tärkeää sekin. Sauna merkitsee mulle rauhoittumista ja mielen rentouttamista. Samalla kuin lämpö hellii kehoa, koko olemus ikäänkuin syntyy uudelleen. Saunan jälkeen aloimme laittamaan illallista, kuten kerroinkin, itseänäisyyspäivänä nautimme hyvästä ruuasta. Tänään söimme uunijuureksia, kukkakaaligratiinia, paistettua lohta jugurttikastikkeella sekä vihersalaattia ja joimme ruuan kanssa valkoviiniä. Ruoka oli ihan täydellisen hyvää ja kruunasimme illallisen vielä anoppilasta tutulla jälkiruokaherkulla. Tähän herkkuun tulee riisipuuroa, luumu-kanelirahkaa, kermavaahtoa, luumuhilloa sekä päälle rommilla maustettuja luumuja. Kaikki sekoitetaan sulassa sovussa sekaisin, suosittelen vaikka joulun jälkkäripöytään!

Loppuilta onkin mennyt sohvalla löhötessä, ja Linnan juhlia katsoessa. Tänään alkoivat myös salibandyn MM-kisat, joten on huippua, että Yle on hienosti taas mukana näissäkin kisoissa. Tänään Suomi löi odotetusti Saksan, joten tästä on hyvä jatkaa.

Mitenkäs teidän itsenäisyyspäivä meni? Onko teillä jotain perinteitä?

Nautinnollista viikonlopun jatkoa kaikille!