perjantai 30. lokakuuta 2015

Blogin seuraava yhteislenkki 15.11!

Järjestän seuraavan blogin yhteislenkin sunnuntaina 15.11 klo 10 alkaen. Kuten aiemmatkin blogin yhteislenkit, myös tämä on polkujuoksua. Tällä kertaa esittelen taas hieman metsäisempää polkua Espoon Pirttimäen maisemissa. Lähtöpaikkana toimii Pirttimäen ulkoilualue, osoitteessa Kunnarlantie 110, 02740 Espoo. Se on muuten myös keväisin järjestettävän Bodom Trailin lähtöpaikka ja ainakin osittain juoksemme tuon hienon tapahtuman maisemissa!


 Blogin kimppalenkillä viime talvena, hauskaa oli!
Kuva: Tapani Mikkola

Tarkoituksena on juosta kevyesti noin 10-12 kilometrin lenkki. Aika-arviota en osaa antaa, mutta veikkaisin reilua puoltatoista tuntia. Kävelemme ainakin isoimmat mäet, joten lenkille ovat tervetulleita kaikki, jotka jaksavat hölkkäillä yhtämittaa reilu puolitoista tuntia. Vauhti skaalataan kaikille sopivaksi! Lenkin päätteeksi halukkaat voivat jäädä kahville tai välipalalle Pirttimäen kahvilaan!

Voit osallistua lenkille klikkaamalla itsesi osallistujaksi Facebook-tapahtumaan tai laita minulle sähköpostia (hanna.taimen(a)gmail.com), niin voin infota sinua mahdollisista muutoksista. Sen verran sanon, että pieni vesi- tai varsinkaan lumisade ei ole este kivalle kimppalenkille :)

Kaikki ovat tervetulleita mukaan! Olisi taas ihana nähdä mahdollisimman moni teistä lukijoista!

Tykkäile muutenkin blogini Facebook-sivusta, niin kuulet kimppalenkeistä aina ensimmäisenä! Lisäksi kirjoittelen sinne asioita, joita en välttämättä blogissani muuten kirjoittele.


Kimppalenkillä tänä syksynä!

Olen ajatellut myös pimeän tunnelmallista lamppulenkkiä joulukuulle! Kuinka moni olisi halukas lähtemään vähän elämyksellisemmälle lenkille mukaan jokin ilta? Minulla olisi pari otsalamppua lainaksikin, jos ei omista omaa.

Ihanaa viikonloppua kaikille! Mitäs teillä on ohjelmassa? Kenties kimppalenkkejä tai -treenejä? ;)

torstai 29. lokakuuta 2015

Mitä sulle kuuluu?

Mulla oli niin ihanaa, kun kävin virtuaalikahvilla Candy on the Run -blogin Karkin kanssa, että tahtoisin kahville teidän kaikkien muidenkin lukijoiden kanssa! Niinpä, tervetuloa mun kanssa istahtamaan kahville vaihtamaan kuulumisia! Minä tilasin jo kahvin mustana tummista pavuista, mitäs sinä tilaat?!

Jos olisimme kahvilla, kertoisin, että syksy on mennyt hyvin! Olen nauttinut mahtavista ulkoilukeleistä ja hämmästellyt kuinka vähän on satanut! Miten onnekkaita olemme olleet, kun saimme näin aurinkoisen syksyn! Toivottavasti sateet tulevat sitten talvella lumena, sillä odotan kovin jo hiihtokelejä ja mietin jopa Finlandia-hiihtoon osallistumista...


Kertoisin myös, että tällä viikolla silti valon puute on tullut päin kasvoja! Yhtäkkiä aurinko laskeekin jo ennen viittä ja sehän tarkoittaa sitä, että en juuri aurinkoa näe kuin toimiston ikkunasta. Onneksi meillä on päiväkävelymahdollisuus töissä, ja lyhytkin aurinkoenergiapiikki on tervetullut :) Olen kuitenkin ollut tällä viikolla normaalia väsyneempi, joten unen tarvetta en voi korostaa liikaa...

Kahvin hörppimisen välissä kertoisin, että odotan viikonlopun Raatojuoksua tosi paljon! On ihanaa päästä suunnistamaan niin, että on numerolappu rinnassa ja on yhteislähtö ja hajonnat ja kaikki! Mä olen innoissani!! Olen miettinyt suunnistuskilpailulisenssin hankkimista ensi vuodeksi, mutta toisaalta oma suorittaminen on niin ailahtelevaa, että saa nähdä! Tällaiset kivat kuntosuunnistustapahtumat ovat kyllä huippuja!


Liikunnan iloa!!
Kuva: Miska Koivumäki / Kaarinan syysmaraton

Kysyisin sulta, mitä tv-ohjelmia sä olet katsonut nyt syksyllä..? Mä ainakin olen ihan koukussa Vain Elämää -sarjaan, jota olen seurannut jo monet tuotantokaudet ja on myös ihanaa, kun Silta piristää meidän syksyä. Siinä on laadukas pohjoismainen sarja, josta suomalaiset sarjat voisivat ottaa oppia...! Lisäksi olen rakastunut Ensitreffit alttarilla -sarjaan! Odotan jo innoissaan, ketkä parit ovat yhä yhdessä ja ketkä eivät!

Jos istuisimme kahvilla, kertoisin, että meillä on sisustuskuume päällä. Suunnitellaan työhuoneeseen uutta työpöytää, johon molemmat mahtuisivat tekemään töitä koneelle tai mahdollisesti askarrella tai tehdä muita pöydällä tehtäviä hommia. Lisäksi minä haluaisin maalata tehosteseinän olkkariimme, jännää! En ole koskaan maalannut seinää! Meillä on myös ikuisuusprojekti eli uuden sängyn osto edessä ja sitä myöten myös makuuhuoneen ilmeen muuttaminen, jee!

Kertoisin, että odottelen kovasti jo tulevaa lomareissua. Päätimme vuosi sitten että tänä syksynä lähtisimme pimeimpään aikaan johonkin lämpöiseen ja siinä pysyimme! Säästimme yhden kesälomaviikon marraskuulle, ja tosiaan vajaa kuukauden päästä lähdemme viikoksi Teneriffan aurinkoon! Mä en malttais odottaa! Vaikka kyseessä on pakettimatka ja perus turistikohde, en vois olla enemmän innoissani. Teneriffa tarjoaa meille varmasti kaikkea kivaa ;)


Viimeiseksi kertoisin, että mulla on jotenkin äärimmäisen onnellinen ja tasapainoinen olo koko ajan! Vaikka elämässä onkin kiirettä, niin silti perusasiat ovat kunnossa ja nautin valtavasti arkisesta aherruksesta! Tykkään, että vapaa-ajalla on sopivasti kiireitä, liikuntaa ja niitä iltoja, kun voin sytyttää kynttilät ja tunnelmoida elämää kynttilän valossa!

Jos istuisimme yhdessä kahvilla, haluaisin ehdottomasti kuulla, mitä sinulle kuuluu? :)

tiistai 27. lokakuuta 2015

Miten pukeudun juoksuun syys- ja talvikeleillä?

Monet harrastavat juoksua vain kesäisin ja laittavat harrastuksen talviunille aina pakkasten saapuessa. Mä olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että juoksu on ympärivuotinen harrastus. On vain kiinni varusteista ja asenteesta, kuinka paljon juoksua tulee harrastettua talvella tai pimeinä syksyn aikoina. Mulle tulikin vähän aikaan sitten toive, että voisin kirjoittaa pukeutumisesta talven juoksulenkeille. Olen joskus blogissani pukeutumisesta kirjoittanut, mutta ajattelin kirjoittaa uuden postauksen nykyhetken ajatusmaailmasta.



Lämpöä yli +5 astetta

Ihanteellinen juoksuaika on nyt, kun on vajaa kymmenen astetta lämmintä ja aurinko paistaa. Silloin pukeudun mieluiten tavallisiin juoksutrikoisiin ja ohueen juoksutakkiin, jonka alle laitan joku teknisen t-paidan tai ohuen pitkähihaisen urheilupaidan. Päässä pidän usein pantaa, sillä se joko suojaa päätä auringolta tai korvia viimalta ja lisäksi se pitää hiukset pois silmiltä. Tätä lämpimämmillä keleillä sitten vähennän takista alkaen joko hihoja tai lahkeita, mutta hankalampaa on miettiä, mitä on päällä, jos ja kun ilmat viilenevät.

Nollakelit (-5 - +5)

Kun mittari alkaa lähennellä nollaa tai menee sen alapuolelle, on aika miettiä pukeutumista jo enemmän lenkillä. Jalkaan menee perustrikoot tai sitten ihan paksummat trikoot. Mulla on yhdet trikoot, jotka on vuorattu ihanalla pehmeällä fleecellä ja ne tuntuvat lämpimiltä jaloissa. Näissä asteissa käytän vielä yleensä mun normaalia, melko ohutta juoksutakkia, mutta laitan sinne alle aina paksumman pitkähihaisen juoksupaidan ja joskus vielä t-paidan sen alle lämmittämään rintakehää ja olkapäitä. Sateella käytän vedenpitävää takkia. Päähän laitan aina pannan tai buffin pannaksi käärittynä ja samoin mulla on aina kaulassa buffihuivi. Heijastinliiviä ilman en lähde enää juoksulenkeille pimeän tullen myöskään. Jaloissa mulla on yleensä normaalit lenkkarit, paitsi jos on oikein peilijää, niin laitan suunnistusnastarit, eli Sarvan Dvilit jalkaan.



Pakkanen (-15 - -6)

Mitä kylmemmäksi lämpötila menee, sitä enemmän laitan päälle. Yleensä kunnon pakkasilla käytän juoksutakkina mun hiihtotakkia, jossa on ihanan hengittävä selkämys mutta viimalta suojaava etumus. Sen alle laitan yhden pitkähihaisen paidan tai sitten kerrastopaidan ja sen päälle toisen paidan. Jaloissa on pikkupakkasilla paksummat talvitrikoot tai sitten kerrasto ja trikoot, joiden paksuus riippuu lämpötilasta. Viime loppiaisena oli -16 muistaakseni Loppais-rogainingin aikaan, ja silloin minulla oli talvitrikoiden alla kerrastohousut ja polvimittaiset trikoot. Ne lämmittivät hyvin reisiä ja peppua. Näillä keleillä laitan jo pipon päähän ja hanskat käteen. Tosin mulla on niin hyvä ääreisverenkierto, että hanskat otan muutaman kilsan jälkeen yleensä pois kädestä. Kaulaan saatan laittaa buffin tai sitten fleeceputkihuivin.  Jaloissa on yleensä ihan tavalliset lenkkarit. Maastolenkkarit ovat myös hyvät lumella pidon ansiosta, joten niitä saatan myös pitää. Sukkina on tavalliset juoksusukat tai metsälenkeillä Sealskinz-sukat, jotka pitävät hyvin vettä.


Loppaisrogainingin aluskerrasto

Tästä kovemmissa pakkasissa yleensä valitsen toisen lajin: kävely tai hiihto taikka sitten pudotetaan vauhtia. Joskus voin siirtyä juoksumatolle tekemään treeniä, mutta harvemmin, sillä onhan se aika tylsää! Mun mielestä juoksupukeutumisessa on se tärkeä seikka, että silloin kun lähtee ulos, on hyvä olla kylmä tai vilpoinen. Kyllä se keho alkaa nopeasti lämpenemään, kun lähtee liikkeelle. Suuri virhe on mielestäni pukea liikaa vaatetta päälle. Nyrkkisääntönä itselläni on, että peitän herkät alueet eli kaulan ja korvat ja jos on tuulta, niin tärkeää on myös suojata etuosa viimalta. Mutta kerroksia ei kannata liikaa laittaa, tai ainakin niin, että voi sitten vähentää, jos tulee todella kuuma.

Syyspyöräily



Pyöräilyä harrastan syksyisin lähinnä vain työmatkoilla, ja niitäkin olen polkenut 1-2 kertaa viikossa. Kohta kyllä laitan pyörän talvitelakalle, kun ilmat alkavat olla minulle liian kylmät ja maa liukas. Pyöräilyssä hyviä välineitä on hiihtoon suunnatut vaatteet, sillä viima tulee yleensä kovaa edestä. Mä suosin pyöräilytakkia, hiihtohousuja, hanskoja, pipoa tai buffia päässä kypärän alla ja hengittäviä vaatteita päällysvaatteiden alla. Reidet ovat yleensä ne, jotka jäätyvät ensimmäisenä, joten jaloissa pitää olla tarpeeksi vaatetta. Pyöräilytakin alle riittää yleensä aamuisin t-paita ja pitkähihainen paita ja päivisin kun on lämmennyt ilma, pelkkä t-paita.

Sain Pilkkosilta testiin uusia Aloe-paitoja, jotka on suunnattu aktiiviseen elämään. Aloe-kuidusta valmistettu kangas on todella kevyttä sekä pehmeän tuntuista iholla. Lisäksi se on hengittävää, joten siirtää kosteutta pois iholta. Kokeilin paitoja pyöräillessä alimpana paitana ja olin tyytyväinen. Paita tuntuu hyvältä ihoa vasten ja keho pysyi lämpimänä. Olen myös käyttänyt paitoja neuleiden alla, ja sopivat siihenkin erinomaisesti.


Aloe-paidat (saatu)

Siinä minun vinkkejä lenkkeilyyn ja pyöräilyyn näissä keleissä. Vieläkö joku muu pyöräilee vai onko pyörä jo talvisäilössä? Entäpä onko teillä jotakin luottotuotetta talven juoksukeleihin? 

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Kaarinan syysmaratonilla katupuolikkaalla pitkästä aikaan

Eilen oli mulle jännä päivä, sillä juoksin pitkästä aikaan rehellisen katupuolimaratonin. Olen viimeisen parin vuoden aikana hurahtanut polkujuoksuun ja sen tuomaan rentouteen. Lappu rinnassa ei ole tenhyt paljon katuja mieli tallailla. Vaikka kuinka yrittäisi mennä rennosti, on aina vahvasti juoksuun kätetty aika mielessä. Monesti asetetaan itselleen jokin tavoite, joku muu kuin iloisesti läpi pääseminen. Tällä kertaa olin kuitenkin päättänyt osallistua Kaarinan syysmaratonin puolimaratonille, ihan vain kokeillakseni, missä kuntoni kanssa nyt mennään. Kaarinasta mulla oli niin hyviä kuin huonojakin muistoja, sillä minun kympin ennätykseni on juostu vuonna 2011 Kaarinassa, mutta kaksi vuotta sitten juoksin vesisateessa aika vaikean puolimaratonin. 


Mikä keli lähtöalueella 24. lokakuuta!

Tällä kertaa keli oli kohdillaan! Lauantaiaamu valkeni tyynenä ja aurinkoisena Kaarinassa, isäni luona, jossa majailin juoksua edeltävän yön. Tosin mittari näytti alle nollan vielä yhdeksän aikaan aamulla. Tiesin kuitenkin, että aurinko kyllä alkaisi lämmittää. Söin kaurapuuroa hillolla ja raejuustolla sekä leivän palasen ja join vettä ja kahvia. Mitään ihmeellisiä tankkauksia en ollut suorittanut enkä valmistautunut juoksuun kummoisesti. Pidin kyllä pari lepopäivää ennen juoksua. Hain numerolappuni jo edeltävänä iltana kisakeskuksena toimineesta Kaarinan lukiosta, joten saavuin paikalle vasta puolisen tuntia ennen puolimaratonin starttia. Lämmittelin hetken ja sitten heitinkin takin Kimmolle, joka oli tullut katsomaan lähtöä, ja siirryin lähtöalueelle. 

Kaarinassa ajanotto tapahtui käsipelillä, joten kaikki saivat vain bruttoajat. Puolimaratonille starttasi reilut 200 ihmistä, joten joitain sekunteja toki kesti siirtyä lähtöviivan yli. Minulle sekunnit olivat aika yhdentekeviä ja arvioin oman paikkani hieman 2 tunnin jänisten eteen. Sen sijaan mietin, kuinka työlästä on kirjata käsin monen sadan juoksijan ajat. Lähtöpamausta en kuullut, mutta yhtäkkiä lähettiin liikkeelle. Aluksi teimme ylimääräisen reilu kilsan lenkin, jonka jälkeen lähdimme varsinaiselle kierrokselle, joka juostiin kahteen kertaan. Katsoin Ambitista, että lähdin noin 5.30-kilometrivauhtia etenemään, jonka olin aiempien lenkkien perusteella arvioinut sopivaksi vauhdiksi. Vauhti on minulle reipas ja vaatii ylläpitoa. Tällä kertaa lähdin liikkeelle ilman kädessä olevaa pulloa ja päätin juoda jokaisella juomapisteellä järjestäjän tarjoamaa juotavaa.


Alku meni kivasti eteenpäin. Reittihän on kovin tylsä, mutta en muistanutkaan kuinka paljon reitin tylsyys vaikuttaa mielialaani. Polkujuoksussa on aina jotain hämmästeltävää ja ihasteltavaa. Nyt juoksimme asutusten ohi, peltojen keskellä sekä kolme kilometriä yhtä ja samaa suoraa kierroksen lopussa. Ensimmäinen kierros meni tosi kivasti. Vauhti ei tuntunut liian kovalta ja juttelin vähintäänkin puolet kierroksesta erään naisen kanssa. Juttu lähti liikkeelle, kun hän kysyi vauhtiamme ja siinä sitten puhuttiin niitä näitä, lähinnä minä kerroin polkujuoksusta ja harjoittelusta niitä kisoja varten. Minä tunsin olevani hieman lyhyellä matkalla itselleni ja hän taas oli ylimatkalla, kun koki kympin kivemmaksi kisamatkaksi. Toinen kierros oli jo sitten selkeästi raskaampi. Jossain 11-12 kilometrin jälkeen alkoi tulla sellainen olo, että "miksi mä täällä juoksen?". Vauhdin ylläpitäminen ei ollut enää niin helppoa ja jalat alkoivat väsyä etenkin pakaroista ja lonkankoukistajista. Otin ainoan geelin, joka minulla oli mukana ja join vettä päälle juomapisteellä. Säästin geelistä loput toiselle kierroksella olevalle juomapisteelle, joka oli noin 17,5 kilsan kohdalla ja join vettä päälle.

Geelistä sai selkeästi lisää voimaa, mutta jäljellä oli ylivoimaisesti juoksun tylsimmät osuudet eli pitkä kolmen kilometrin suora ennen maalialueelle saapumista. 19 kilometrin kohdalla mietin, että "okei, enkka tulee kyllä mutta pitäisikö kiristää vähän? Njääähh.." ja minkäänlaista loppukiriä en enää saanut aikaiseksi. Ei mun oikeastaan tehnytkään mieli kiristää. Onko sillä minuutilla sitten loppujen lopuksi mitään väliä? Eipä ole ei. Juoksin maaliin ja kellot pysähtyivät aikaan 1.56.56! Se oli mun puolimaratonin ennätys! Jee? No jee. Eipä juuri kovin ihmeelliseltä tuntunut. Toki olin onnellinen, että sain pidettyä juoksuni melko hyvin kasassa ja juoksin varmaan elämäni tasaisimman (katu)juoksun. Toki olin myös väsynyt, sillä minulle tuo oli melko reipasta vauhtia! Jaloissa tunsi juosseensa!


Sympaattinen pieni maali!


Mutta tajusin samalla, että musta ei ehkä ole katujuoksijaksi enää. Eikä mun tarvikaan! Eilisen paras oivallus oli se, että tajusin mikä mun suhteeni juoksuun on tänä päivänä. Mä en oo enää enkkojen perään, vaan juoksen siksi, että saisin elämyksiä ja nähdä mahtavia maisemia. Mulle ei ole elämyksellistä tuijottaa kelloa ja yrittää puskea itseään eteenpäin kovemmin. Ei oo mun juttuni juosta kelloa vastaan. Sille oli oma aikansa mun elämässäni ja sen kautta löysin omat kiinnostuksen kohteeni: polkujuoksun ja suunnistuksen. Ja kyllä mä rakastan myös tavallista katujuoksua, mutta se on mulle terapeuttista ja helppoa arkiliikuntaa, ei laji, jossa mulla on pakonomainen tarve kehittyä. Kyllä mä varmasti vielä juoksen katutapahtumissa, mutta puolimaratonia tuskin tulee hetkeen juostua. Se on muuten aika inhottava matka ;) Pitäisi olla kestävyyttä ja pitäisi juosta silti kovaakin. Varmaan jatkossa tulee enemmän juostua kymppejä, jotka menevät hyvinä treeneinä, koska jalatkin palautuvat niistä nopeammin. 

Kaikesta huolimatta eilen oli kuitenkin mukava juoksupäivä! Sää oli täydellinen, mukana oli iloista juoksuporukkaa ja tapahtuma lapsuuden kotikaupungissa on oikein sympaattinen ja onnistunut. On mahtavaa nähdä niin onnistuneita hymyjä ihmisten kasvoilla kuin niitä epäonnistumisiakin. Ne kuitenkin kaikki kuuluvat liikuntaan ja varsinkin katujuoksuun.


Oliko joku muu viikonloppuna jossain syksyn lukuisista juoksutapahtumista? Miltä onnistuminen ja epäonnistuminen tuntuu? Motivoivatko paremmat ajat juoksemisen pariin vai jokin aivan muu?

torstai 22. lokakuuta 2015

Erilaisia juoksutreenejä

Keväällä ja kesällä olen treenannut melko paljon, mutta suurin osa treenistä on ollut peruskuntoalueella lenkkeilyä tai pyöräilyä. Tehokkaat syketreenit ovat jääneet lähinnä suunnistuksen varaan. Sekin on aina omasta suunnistusflow'sta kiinni, kuinka kova treenistä tulee. Joskus ne kerrat menevät kartan pyörittelyksi ja ihmettelyksi, ja välillä taas pää on hyvin kartalla ja tossuja saa liikutella aivan niin kovaa kuin jaksaa. Suunnistus on kyllä kivaa, monipuolista ja tehokasta liikuntaa, sillä umpimetsässä liikkuminen on usein aika raskasta.


Porrastreenin maisemia

Nyt syksyllä olen tietoisesti jättänyt pitempiä treenejä välistä, ja aikaa on jäänyt eri tavalla lyhyemmille vauhtitreeneille ja niistä palautumiselle. Ihan kovin paljon en niitä ole siltikään tehnyt, mutta enemmän kuin alkuvuodesta kuitenkin. Mulle pitkät lenkit on ihan henkireikä ja teen paljon mieluummin vaikka pelkästään niitä kuin että mun pitäisi väkisin tehdä jotain vauhtitreenejä. Ne rankemmat treenit vaativat kuitenkin palautuneet jalat, virkeän mielen ja oikeanlaisen mielentilan. Onneksi tässä elämässä ei ole mikään pakko tehdä sellaisia asioita, joita ei halua ja niin intervallit ja vauhdikkaammat lenkit ovat odottaneet syksyn fiilistä. Ja kyllähän se fiilis tuli!

Ajattelin listata muutaman erilaisen juoksutreenin, jonka olen tänä syksynä tehnyt. Jos vaikka näistä olisi teille jotakin ideoita.

1. Kiihtyvä lenkki

Juoksin alkusyksystä maalla tasaisella reitillä kiihtyvän 12 kilsan lenkin. Aloitin lenkin pk-vauhtia, mutta ei aivan hitaimpaa mahdollista. Pikkuhiljaa kiihdytin vauhtia kohti "kympin kisavauhtiani", jonka saavutin noin pari kilsaa ennen lenkin loppua. Viimeisen kilometrin hölköttelin kevyttä vauhtia, ja näin ollen lenkin pituudeksi tuli 13 kilometriä, mutta vauhdin ollessa suht' reipas, ei kesto ollut kovinkaan pitkä eikä siten lenkki liian kuormittava. Tämä oli kiva treeni, sillä oli mukavaa aloittaa kevyemmin ja fiilis nousi hikitason noustessa. Parasta oli, ettei tämä vaatinut erillistä lämmittelyä, kun aloitus oli maltillinen.


Vaikka yleensä "Flat is boring", niin joskus on kiva rullailla tasaisella!

2. Ratavedot

Minä olin juoksuradalla. Kyllä, luit oikein! Mä en ole "hölkkäurani" aikana kovinkaan montaa kertaa tehnyt ratavetoja. Vain kerran juoksukoulussa keväällä teimme radalla hapottavan 20-10 -harjoituksen, jossa 20 sekuntia juostiin täysillä ja 10 sekuntia käveltiin ennen seuraavaa vetoa. Tällä kertaa olin päättänyt tehdä 400 metrin vetoja. Hölkkäilin eräänä perjantaina töistä läheiselle juoksuradalle ja sain tehdä harjoituksen kaikessa ylhäisessä yksinäisyydessäni. Radalla ei ollut ketään muuta! Tavallaan tunnelmallista, mutta toisaalta jonkinlainen kiriapua olisi ollut kiva. Tein ratakierroksia 200 metrin palautuksilla ja päälle vielä hapottavat satasen kaarrevedot. Huh. Tehokasta.


3. Porrastreeni

Eräänä päivänä suuntasin läheisille rappusille tekemään kamalaa porrastreeniä. Tällä kertaa en kikkaillut sen enempää, vaan juoksin noin puolisen tuntia portaita ylös alas. Portaat ovat vaihtelevat jyrkkyyden ja tiheyden puolesta, joten pääosan rapuista juoksin joko joka toiselle tai jokaiselle portaalle astuen. Ylhäällä oli kyllä niin hapottava olo reisissä ja takapuolessa, ettei tosikaan! Seuraavaksi aion tehdä treenin vain rappusten alaosassa, jossa voin varioida paremmin, millä tyylillä menen ylös, kun ei tarvitse keskittyä vain siihen, että ylipäätään pääsee ylös asti. Voisin mennä tasahypyin, jokaiselle portaalle astuen tai joka toiselle astuen. Porrastreenit ovat tuttuja salibandyajoilta, mutta niitä en ole juuri koskaan "hölkkäurallani" tehnyt. Oletko sä?

Siinä muutama erilainen treeni mainittuna. Usein porukalla tulee mieleen intervallista tai vk-treenistä ne perinteiset tonnin vedot. Ei niissäkään mitään vikaa ole, mutta on muitakin tapoja tehdä kovia treenejä!

Haluaisinkin kuulla teidän kaikki parhaat sykettä nostattavat treenit! Saa olla salitreeni, juoksutreeni tai mikä vain treeni... kunhan se on kova ja rankka ja vaatii tietyn mielentilan! Millaisia vauhdikkaampia treenejä sä yleensä teet ja kuinka usein? :)

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Tunnelmia Helsinki City Traililta

Eilen oli juoksujuhlan tuntua taas Helsingissä, kun tällä kertaa juoksijat valloittivat keskuspuiston polut Helsinki City Trailissa. Polkujuoksutapahtumissa ei vielä riitä osaanottajia aivan niin paljon, kuin katujuoksuissa, vaan osallistujamääristä puhutaan sadoissa eikä tuhansissa. Silti tunnelma on aina hieno polkujuoksutapahtumissa ja tällä kertaa myös maaliintuloon oltiin panostettu ennennäkemättömällä tavalla, sillä reitti päättyi legendaariselle Olympiastadionille. Kokonaisuutena idea on hieno: tutustuttaa ihmiset keskuspuiston polkuverkostoon. Ehkä jatkossa joku uskaltaa poiketa kuntoradoilta myös luonnon omille reiteilleen.


Helsinki City Traililla oli mahdollisuutena valita joko 12 kilometrin tai puolimaratonin mittainen reitti, mutta tällä kertaa itse päädyin lyhyempään rykäisyyn aikataulullisista syistä. Puolimaraton teki reitin alussa 9 kilometrin kierroksen Paloheinän metsissä ennen kuin se yhtyi 12 kilometrin reittiin, joka kulki Paloheinästä Olympiastadionille. Entuudestaan minulle ei ollut 12 kilometrin reitti kovin tuttu, vaan olin ainoastaan Paloheinässä juossut entuudestaan poluilla. Olinkin innoissani uusista maisemista ja näkökulmasta keskuspuistoon. Olen sen läpi juossut ulkoilureittejä pitkin useamman kerran, mutta en poluilla.

Tapahtuman lähtöpaikkana toimi siis Paloheinän ulkoilukeskus, joka oli minulle todella hyvässä paikassa. Meiltä on muutaman kilometrin matka sinne, joten pakkasin lämpimät vaihtovaatteet reppuun ja hölkkäsin sinne lämmittelyksi. Järjestelyt oli todella hyvät, sillä Paloheinässä oli mahdollista jättää varusteita kuljetukseen Olympiastadionille. Lisäksi oli mahdollista ostaa myös kuljetus maalialueelta lähtöön, jos saapui autolla kauempaa. Mielestäni järjestelyt tältä osin oli huippuluokkaa! Saavuin lähtöpaikalle noin puolta tuntia ennen starttia, joten ehdin käydä bajamajassa ja kuunnella tapahtumainfon ennen järjestäytymistä lähtöalueella. 12 kilometrin lähtö tapahtui kahdessa erässä viiden minuutin välein ja itse olin toisessa lähdössä. Asetuin suhteellisen eteen ja pääsinkin kivasti juoksemaan lähtökehoituksen jälkeen.


Ekassa mäessä !
Kuva: Poppis Suomela / Helsinki City Trail

Reitin alku oli todellinen happohyökkäys! Ensimmäinen kilsa piti sisällään Paloheinän huipulle nousun kahteen kertaan peräkkäin. Ensin menimme vielä kohtuullisen loivaa nousua, mutta toinen nousu oli todella jyrkkä. Kävelin suosiolla sen ylös. Sieltä olikin mukava lasketella alas ja päästä kunnolla poluille ja kohti stadionia. Alku oli melko mukavaa ja isoa polkua, joskin juurakkoakin löytyi. Oli jännää, kun välillä vilahteli tuttuja paikkoja, kuten Kehä 1:n ylitys tai Pirkkolan uimahalli, mutta muutoin oltiin kyllä aivan kunnolla poluilla, etten olisi arvannut olevani keskellä kaupunkia. Välillä juostiin ihan pitkiäkin pätkiä poluilla ilman keskeytyksiä. Opasteet reitillä olivat todella hyvät, sillä valkoinen nauha oli aina näkyvissä ja lisäksi reitillä oli vapaaehtoisia ohjaamassa oikaan kulkusuuntaan. Eksymään ei olisi oikein päässyt.

Juoksin melko vauhdikkaasti alusta alkaen, sillä olin päättänyt pitää suhteellisen reipasta vauhtia tuon 12 kilsan ajan, jotta sain hyvän treenin tehtyä. Harvoin tulee juostua vauhdikkaammin poluilla, vaikka pitäisi! Se on oikeasti tosi kivaa ja monipuolista! Loppua kohden reitti muuttui teknisemmäksi ja ylitettiin paljon korkeitakin kallioita, jotka olivat paikoitellen aika liukkaita. Tein perinteisen kaatumisenkin matkan varrella! Onneksi ei käynyt kuinkaan! Ehdottomasti reitin parhaat osuudet olivat toisella puoliskolla! Ennen Laakson ratsastuskeskusta nousimme todella korkealle kalliolle, josta oli näkymät muun muassa Lintsille asti. Sen jälkeen juoksimme Auroran sillan yli ja vielä ennen Olympiastadionia oli keksitty yksi kallion ylitys ja siinä kyllä alkoi jo tuntua jaloissakin!


Mukavan reitin ja hyvin sujuneen juoksun jälkeen oli mukavaa kaartaa Olympiastadionille ja juosta maaliin! Stadionin juoksuradalle oli vielä tuotu muutamia puita esteeksi ja tunnelman nostattajaksi. Juoksin maaliin ajassa 1.17.20 ja olen siihen todella tyytyväinen, vaikka aika onkin toissijainen juttu! Pääasia, että sain hien pintaan ja juostua hyvän lenkin upealla reitillä! Mielestäni tämä oli kyllä ihan oikeaa polkujuoksua!

Tässä speksejä 12km:n reitistä:
9,0km = 75% erikokoisia, enimmäkseen pienehköjä tallaamalla syntyneitä polkuja. Loppupäässä paljon kalliopohjaa.
2,0km = 17% hiekkapohjaista ulkoilutietä. 22 erillistä siirtymäpätkää polkuosuudelta toiselle, pisin noin 300m.
0,9km = 7% asfalttia. Kehä 1:n, Pirkkolantien, junanradan ja Nordensjöldinkadun ylittävät sillat ja Stadionin edusta. 7 pätkää, pisin reilut 200m.
0,1km = 1% pururataa.
(Lähde: helsinkicitytrail.fi)

Tuonne keskuspuiston poluille on kyllä pakko päästä toistekin juoksemaan! Ikävä kyllä en ehtinyt enää jäädä stadionille seuraamaan muiden juoksua, vaan nappasin Paloheinästä kuljetetun repun selkääni, vaihdoin kuivaa vaatetta päälle ja matkasin bussilla kotiin. Hymy oli herkässä! Juoksu on vaan mukavaa, varsinkin poluilla!! Kantsii kokeilla ;)

Oliko joku muu juoksemassa Helsinki City Traililla? Mitä piditte reitistä? Voiko mielestänne polkujuoksutapahtumaa järjestää kapungissa, vai pitäisikö se olla aina todella isossa metsässä?

** Yhteistyössä Helsinki City Trailin kanssa: osallistuminen saatu **

lauantai 17. lokakuuta 2015

Helsinki City Trail & Health Blogger Awards 2015


Viikot rullaa aivan älytöntä vauhtia! Taas on viikonloppu, vaikka just tuntui, että vietin edellistä viikonloppua. Mutta en mä laita pahakseni, sillä arki täyttyy mukavista asioista. Töissä on sopivan kiireistä ja muun ajan vietän kivojen asioiden parissa niin kotona kuin sen ulkopuolellakin. Kuluneella viikolla olen muun muassa polkenut parina päivänä töihin ja kotiin. Pitää todellakin nauttia näistä keleistä, joita meille on tarjottu. Harvoin lokakuu on näin sateeton kuin tänä vuonna. Aurinkokin on näyttäytynyt lähes joka päivä. Mulla tulee sellainen olo, etten millään malttaisi vielä liikkua sisätiloissa, kun on kerta mahdollista olla ulkona upeassa ilmassa ja nähdä valoa vielä työpäivien jälkeenkin.


Tänään pääsen taas juoksemaan poluille ja vielä lappu rinnassa! Mua ei jännitä yhtään, vaan olen ihanan odottavaisella ja innokkaalla tunnelmalla! Polkujuoksuissa on aina se hyvä puoli, ettei oikein voi verrata aikaa mihinkään, jollei ole edellisvuoden tuloksia muistissa. Siksi onkin varmaan erityisen kivaa päästä juoksemaan Helsinki City Traililla, kun tapahtuma järjestetään ensimmäistä kertaa. Voin lähteä rennosti juoksemaan! Mä juoksen 12 kilsan reitin, vaikka tarjolla olisi ollut minulle ehkä miellyttävämpi puolimaratonin mittainen matkakin. Tänään kuitenkin on sen verran kiireinen aikataulu illalla olevan Haloo Helsingin keikan vuoksi, joten siksi päädyin 12 kilometrin kisaan. Aion ottaa juoksun rennon kovaa, eli tarkoitus on juosta totuttua polkulönkyttelyä pikkaisen reippaampaa vauhtia. Mä odotan kisareittiä aivan innoissani, sillä en ole ikinä poluilla juossut Pirkkola-Olympiastadion -väliä, joten vain alkumatka on mulle tuttua! Ja onhan aina juoksijan unelma kaartaa tapahtuman lopuksi Olympiastadionille sisään! Mahtava tunnelma tulee varmasti! Ylen urheiluviikonloppu on mukana tapahtumassa, joten telkkarit auki iltapäivällä, jos olette kotosalla. Ja hei, myös tänään voi vielä ilmoittautua mukaan tapahtumaan, jos mieli tekeekin juoksemaan poluille ;)

Eilen olin hakemassa numerolappua Olympiastadionilta ja hyödynsin kisanumeroa vastaan saadun tornialennuksen ja otin siis hissin kohti korkeuksia. Olympiastadion menee remonttiin, joten oli ihanaa päästä ensimmäistä kertaa elämässä legendaariseen Olympiastadionin torniin. Ilma oli aurinkoinen, joten näkymät olivat huikeat ympärille. Voin yhtyä Kimmon sanoihin, että "Kyllä Helsinki on kaunis syksyllä". Vai voitteko olla yhtymättä? :)


Lopuksi vielä ilmoitusluontoinen asia. Sporttaillaan! -blogi on valittu yhdeksi blogiksi Saleduckin järjestämässä Health Blogger Awardsissa. Mukana on yhdeksän suomalaista terveysblogia, ja kilpailun kuvaus menee näin:

Saleduck Suomi haluaa tukea terveellisten elämäntapojen lähettiläitä. Saleduck Blogger Awardsin ehdokkaina on 9 terveysbloggaajaa, joiden blogien lukemisen jälkeen tekee mieli lähteä hikoilemaan salille tai lenkkipolulle. Näistä blogeista saa vinkkejä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, ruokailuun ja liikuntaan. Saleduck Health Blogger Awards on täällä palkitsemassa parhaita bloggaajia vuosien aktiivisesta työstä.

On suuri kunnia olla mukana äänestyksessä, ja kun katson muita mukana olevia blogeja, tuntuu oma blogini kovin pieneltä tuolla joukossa. Minulle onkin suuri voitto, että blogini on ylipäätään noteerattu mukaan.  Jos kuitenkin mielestäsi blogini ansaitsee äänen, niin voit käydä klikkailemassa sen kilpailusivulla. Kiitän taas tosi paljon teitä lukijoita, joiden vuoksi Sporttaillaan! on tällainen, kuin se nyt on. Vuorovaikutus ja avoin sekä lämmin keskustelu teidän lukijoiden kanssa on blogini parhaita puolia! Kiitos siis kaikille lukijoilleni ja etenkin teille, jotka jätätte edes silloin tällöin puumerkkinne kommenttiboksiin! :) Bloggaaminen on ilon asia!


Näissa tunnelmissa toivotan teille kaikille oikein ihanaa viikonloppua! Nauttikaa, levätkää ja ulkoilkaa, jos vain suinkaan tekee mieli! Nyt kannattaa varastoida aurinkoenergiaa ja ladata akkuja. Pimeä aika tekee tuloaan ja jo viikon päästä siirretään kelloja taaksepäin, mikä tietää entistä synkempiä iltoja. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa, että mieli synkkenee, eikö vain? :)

Mitä teidän viikonloppuun kuuluu? Onko joku tulossa Helsinki City Trailille? Entäs Haloo Helsingin keikalle?!

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Kirje rakkaalle


Kiitos, rakas. Sä olet viime aikoina tehnyt eteeni tekoja, joita en voi olla huomioimatta. Olet aina kohdellut mua niin hyvin, mutta viime aikoina olen silti suorastaan häkeltynyt, kuinka paljon asioita teet mun hyväkseni. Tasan viikko sitten päivystit tietokoneen edessä MyNext Run -sivua, jotta Nuts Karhunkierrokselle aukeaisi ilmottautuminen. Mä olin itse vetämässä kimppalenkkiä blogini lukijoille, joten en voinut kytätä paikkaa pieneen ultrakiintiöön kyseiseen tapahtumaan. No, sä teit sen mun puolesta. Sait mulle paikan juoksuun! Mä olen niin kiitollinen tuosta palveluksesta, etten voi sanoin kuvailla. Ja oikeasti, tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun sä ilmoitit mut juoksutapahtumaan. Kesällä 2013 sä sait mulle paikan Vaarojen maratonille, kun mä itse olin avovesiuintikurssilla. Ehkä pieniä juttuja sulle, mutta suuria juttuja mulle.


Kahdeksannen vuosipäivän viettämistä kesällä Norjassa

Ja mikä tässä kaikessa on parasta, on se, että sä et tuomitse mun hullutuksia! Mä tiedän, että pidät mua vähän pöpipäänä, kun käyn noissa pitkissä juoksu- ja liikuntatapahtumissa. Sä olet kertonut sen itsekin! Mutta silti mä tiedän, että sydämestäsi oot vain onnellinen, kun olen löytänyt miellyttäviä harrastuksia elämääni. Kiitos, että kuuntelet mun juoksujuttuja, tuet mua valinnoissa ja autat mua ongelmissa. Kiitos, että haet mua välillä autolla SATSilta kotiin, jotta voin yhdistää helposti juoksun ja balancen. Mä en voi käsittää, kuinka kultainen ihminen sä olet!

Kiitos, että hoidat yhtälailla kotia mun kanssa. Kiitos, että laitat ruokaa ja lajittelet pyykkejä. Meidän taloudessa ei ole miesten ja naisten hommia, on vain yhteisiä hommia! ...ja no, ehkä vähän niitä miestenkin hommia. ;) Kotona on niin hyvä olla, kun saan jakaa sen sun kanssasi. On kivaa, että ajatellaan isoista asioista yleensä aika samalla tavalla. Ja että tykätään molemmat rauhallisista viikonlopuista, luonnossa liikkumisesta, ystävien kanssa vietetyistä peli-illoista ja ollaan molemmat yhtä hellyydenkipeitä. On ilo lähteä sun kanssa lomareissuille, kun haetaan niiltä niin samoja asioita: rentoutumista, luonnon ihmeitä ja hyvää oloa. On mukavaa, että me molemmat tykätään suunnistamisesta, jotta voidaan jakaa ne hienot kokemukset yhdessä ja puida rasteja automatkoilla. Mä olen niin iloinen, kun säkin olet löytänyt liikunnan iloa ja lajin, josta oikeasti pidät. Se on niin tärkeää hyvinvoinnin kannalta.


Kiitos, että olet siinä. Olet täällä aina mua varten. Lohdutat. Tuet mua ja olet aina mun puolellani. Mulla on sellainen olo, että vaikka kaikki muut asiat menisivät elämässä päin seiniä, niin sun kanssa me päästäisiin yhdessä niistä yli. Me mentäis vaikka läpi seinän. Sä olet mun vuoreni, tukipilarini, rakkaimpani. Kiitos, että olet mun.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Aamut on parhaita

Viikonloppu ja kiireetön aamu.. voiko olla parempaa? Eipä oikeastaan. Eilen lauantaina me emme saaneet kovin myöhään nukkua, kun olimme Kimmon kanssa ilmottautuneet rogaining-tapahtumaan Tuusulaan ja lähdimme sinne jo yhdeksän aikoihin kotoota. Vaikka hieman meistä aamu-unisempaa Kimmoa hirvittikin nousta niin aikaisin lauantaina, löysi huippufiilis myös Kimmon luokse upeassa auringonpaisteessa ja kirpakassa syysaamussa juostun tapahtuman aikana ja varsinkin sen jälkeen. Meillä oli yhdessä niin mukavaa! Tänään kuitenkin päätimme nauttia hitaasta aamusta oikein kunnolla. Tein eilen illalla sämpylätaikinan valmiiksi jääkaappiin. Nousin tänään yhdeksän tunnin yöunien jälkeen vain pyörittämään sämpylät ja laittamaan ne 40-asteiseen uuniin kohoamaan. Palasin takaisin lämpimän peiton alle odottelemaan sämpylöiden kohoamista.



Kun oli aika nousta ja laittaa sämpylät kypsymään uuniin, alettiin häärätä muutoin keittiössä. Tehtiin herkullista rahkaa ja katettiin pöytään leivänpäällisiä ja mehua. Keitettiin herkullista kahvia. Meillä on jo jonkun aikaan ollut kahvimylly kotona ja olemme todenneet vasta jauhetusta pavuista tulevan kaikkein parasta kahvia. Aloitimme myös eränlaisen "kahvikerhon" eli otimme tilauksen Slurpilta. Joka toinen tiistai postiluukustamme tipahtaa eri pienpaahtimoiden kahvipapuja, joita pääsemme maistelemaan. Viime tiistaina tuli ensimmäinen tilaus ja saimme kotiin kannettuna balilaisia kahvipapuja. Oikein hyvää kahvia onkin tullut keitettyä viikonlopun aikana. Tämä ei ole maksettu mainos, joten voin sydämellä suositella ainakin ensimmäisen kokeilun perusteella kyseistä palvelua. Sieltä saa myös jauhettua kahvia kotiin, jos ei omista omaa myllyä. Luulen, että jos yhtään on kahvin ystävä, on tämä varmasti huikea keksintö!




Aamun kohokohta oli kuitenkin tuoreiden sämpylöiden vetäminen uunista ulos. Ihana leivän tuoksu täytti keittiön. Pehmeiden ja höyryävien sämpylöiden leikkaaminen on ihanaa ja vielä ihanampaa on levittää oivariinia sämpylän päälle ja katsoa kun se sulaa leivälle. Nams! Voiko olla herkullisempaa kuin tuoreet sämpylät?! Meillä oli aivan erityinen aamupalahetki tänään keittiössä. Hymyilimme kilpaa ulkona paistavan auringon kanssa! Näitä aamuja kaipaa välillä, kun ei ole kiire yhtään mihinkään. Arkiaamut kun meillä ainakin on niin rutinoituja ja vauhdikkaita. Syömme aamupalatkin töissä, joten yhteiset aamuhetket ovat kyllä niitä viikonlopun todellisia tähtihetkiä!

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Koska sinä olet viimeksi leiponut tuoreita sämpylöitä? Nautitko hitaista ja täyttävistä aamupalahetkistä? Millaisia ovat sinun arki- ja viikonloppuaamusi?

torstai 8. lokakuuta 2015

Liesjärven kansallispuistossa ulkoilemassa

Viime sunnuntaina oli mun ja Kimmon kauan odotettu retkipäivä. Tykätään ulkoilla luonnossa ja oikeastaan ennen mun juoksuhurahdusta käytiin aika paljon kävelylenkeillä yhdessä. Meillä on ollut vähän ikävä pidempiä kävelylenkkejä ja ne lyhyetkin kävelylenkit on aika harvaan jäänyt, koska usein itse olen valinnut mieluummin kevyen juoksulenkin kuin kävelyn. Mutta onneksi Kimmon saa aina välillä mukaan myös juoksulenkeille!

Nyt oltiin kuitenkin jo pidempään suunniteltu pientä irtiottoa johonkin uuteen luontokohteeseen ja sunnuntaina siihen tuli hyvä tilaisuus. Päätettiin lähteä Liesjärven kansallispuistoon, jossa oli tarpeeksi sopivan pituisia kävelyreittejä kuljettavaksi. Otettiin myös eväät ja retkikeitin mukaan, sillä ulkona ruoka maistuu aina niin hyvältä, vaikka se ei niin ihmeellistä olisikaan. Sunnuntai oli harmiksemme Tammelassa kovin pilvinen, vaikka kaikki ympäröivät päivät olivatkin aurinkoisia. Ei annettu sen haitata retkeämme, sillä kyllä luonto yhtälailla oli kaunis ja maisemat hienot, vaikka ehkä kameraan ei välittynytkään niin upeita maisemia, kuin mitä aurinkoisessa kelissä olisi saanut taltioitua.




Meiltä kotoa Helsingistä ajoi noin tunnin verran Liesjärven kansallispuistoon, joka on vielä ihan kohtuullinen ajoaika. Helposti Nuuksion perukoillekin ajelee sen puoli tuntia, joten aina silloin tällöin päiväretkellekin voi ajella vähän piemmän matkan. Ajoimme Kopinlahden parkkipaikalle, joka on aivan Valtatie 2:n vieressä. Ajomatka oli siis todella helppo. Liesjärven kansallispuiston läheisyydessä on myös Torrosuon kansallispuisto, ja näiden välillä kulkee yhtysreittikin. Tällä kertaa kuljimme vain Liesjärven kansallispuiston alueella.

Kävelimme ensin ilvesreittiä Kyynärharjua pisin pohjoiseen, josta menimme Hyypiön reitille. Maisemat olivat hienot ja hauskat. Kyynärharju on järvien välissä oleva noin kilometrin pituinen harjanne, melko kapea sellainen. Minä nautin aina suunnattomasti veden läheisyydestä ja sitä riitti kivasti Liesjärvellä. Hyypiön reitti oli kaunista metsää ja reitin puolessa välissä oli mukava kallio, jossa istuimme hetkeksi nauttimaan maisemista. Liesjärvellä oli todella rauhallista, sillä muita ihmisiä näkyi vain kourallinen, pari koko reissun aikana. Ruuhkaa ei ollut, kuten vaikka Nuuksion kanssallispuistossa yleensä viikonloppuisin on.

Kävelimme reitin jälkeen samaa Kyynärharjua takaisin ja käännyimme Savilahteen päin, jossa olisi nuotiopaikka. Sinne kävellessä vastaamme tuli yksi seurue, mutta Savilahdessa oli aivan tyhjää. Nuotiossa oli pienen pieni tuli, joten saimme tulen iman uudelleen sytyttämistä. Helppoa siis! Kokkailimme retkikeittimellä ja nuotiolla ruokaa, ja vaikka se maistuikin ulkoilun välissä niin hyvältä, niin kyllä paras herkkuhetki oli retkeilyn lempparijälkiruoka eli nuotiobanaania tummalla suklaalla! Savilahden paikka oli kaunis, veden ympäröimä alue. Siellä oli puucee ja se toimi myös leiriytymispaikkana, mikäli yötä tahtoisi olla. Kylmässä järvivedessä tiskaamisessa on oma tunnelmansa. Joskus on niin kiva häärätä aivan alkeellisesti ja kiireettömästi. Mutta olipahan ihana ruokailuhetki kaikessa rauhassa, ihan kaksin tuolla nuotiolla.






Ruokailun jälkeen käveltiin takaisin autolle, koska seuraavat merkatut reitit olivat jo niin pitkiä, ettemme enää halunneet ihan niin paljon kävellä. Emme kuitenkaan tahtoneet vielä lopettaa kävelyä ja luonnosta nauttimista tähän, kun kelikin oli niin hyvä. Ajoimme auton kansallispuiston eteläpäähän, Lehdoksen parkkipaikalle. Siellä kiersimme vielä merkityn Punatuikun kierroksen. Se oli hieno, sillä nähtiin paljon kaunista maaruskaa, lahoja pitkospuita, järveä, peikkometsää ja reitin puolessa välissä myös lampaita. Saavuimme tuossa kohtaa Korteniemen perinnetilalle, jossa voi kesäisin tutustua metsänvartijatilan elämään. Ilmeisesti eläimiä voi nähdä silloin enemmänkin. Kaikenkaikkiaan lopulta kävelimme useamman tunnin ajan ja pidimme tauot päälle. Nautimme luonnosta ja siitä hiljaisuudesta, joka Liesjärven kansallispuistossa oli läsnä. Ajoimme oikein tyytyväisinä kotiin! Tämä olikin oikein hyvin käytetty sunnuntai siis.





Liesjärven kansallispuisto oli kyllä hieno. Tykkäsin siitä kovasti! Ilvesreitit laajentavat peruskierroksia, joten kävelemistä tuolla alueella kyllä riittäisi. Pitääpi harkita ensi kesänä yön yli reissua tuonne. Ja kyllähän minä vähän sillä silmällä myös noita polkujakin katsoin, että tuolla saisi oikein hyvän pitkän juoksulenkinkin aikaiseksi.  Ehkä ensi kevään reissuja, ehkä... ;)

Oletko sinä käynyt Liesjärven kansallispuistossa? Mitä tykkäsit? Entäpä mitkä on sun suosikki kansallispuistot tai ulkoilualueet Suomessa ja mihin tahtoisit ehdottomasti päästä käymään? 

maanantai 5. lokakuuta 2015

Viime aikojen onnen hetkiä

Arki ja syksy rullaa hurjalla vauhdilla eteenpäin. Ollaan jo lokakuussa. Just vasta fiilistelin lempikuukauteni syyskuun alkamista ja nyt se on jo ohi. Toisaalta lokakuukin on aivan ihana kuukausi. Illat pimenevät, tunnelmallisuus lisääntyy, ilmat viilenevät ja luonnon väriloisto on huipussaan. Jokaisessa kuukaudessa on jotain hienoa, jos vain osaa katsoa oikein silmin. Sen sijaan että voivotellaan pimeitä päiviä, voidaankin nauttia pimeyden tuomasta tunnelmasta. Tai sen sijaan että voivotellaan sateen piiskautumista ikkunaa vasten, voidaan ajatella kuinka mukavaa on vetää viltti korviin, keittää kuumaa teetä, sytyttää kynttilöitä ja nauttia myräkästä sisätiloissa. Syksy ja lokuun on oikein mukavaa aikaa. Ulkona on ihanan raikkaat ulkoilukelit ja meillä kaikilla on kuitenkin varmasti lämmin koti, jonne voi suojautua myrskyä piiloon, eikö? :)

Ajattelin fiilistellä syksyä viime aikaisten huippuhetkien myötä. Ainakin nämä asiat ovat saaneet hymyn korviin viime aikoina.

Riisipuuro


Syksyllä voi taas keitellä riisipuuroa. Riisipuuroa ei tee yhtään mieli kesäisin, mutta heti kun illat pimenevät ja viilenevät, alkaa riisipuuron keittelypäivät. Se on ihan mun suosikkipuuro ja mieluiten syön sen ihan vain kanelin ja sokerin kanssa. Vinkki: kokeile keittää riisipuuro osittain tai kokonaan mantelimaitoon, toimii hyvin ;)

Uudet lämpöiset kengät ja neule


Kengät DefShopista (saatu)

Nykyisin arvostan vaatteiden ulkonäköä pidemmälle niiden käytännöllisyyttä. Talvella varsinkin kengät on syytä olla lämpöiset. En siis yhtään pistänyt pahakseni perjantaina, kun postipate toi pakettini, joka sisälsi uudet talvikengät ja lämpöisen neuleen. Kengät ovat lämpimällä vuorella varustet talvipopot, jotka ovat lisäksi ihan kivannäköisetkin ;) Viileämmät ilmat, olen nyt valmis!!


Neuletakki DefShopista (saatu)

Yösuunnistus ja uusi otsalamppu


Viime viikolla suunnistin paljon. Ostettiin Kimmon kanssa reilu viikko sitten uusi otsalamppu, jota oltiin innolla testaamassa useampana iltana. Käytetään sitä vuorotellen, koska se on yhteinen. Meidän toinen otsalamppu on myös ihan ok, mutta ei vedä vertoja uuteen Petzl Nao 2 -valolle! Käytiin kerran pimeällä polkujuoksemassa ja pari kertaa yösuunnistamassa. Mäkin suunnistin ekaa kertaa pimeällä yksin ja olihan se hurjaa!! Mutta hauskaakin ;)

Kynttiläillallinen lauantai-iltana


Syksyllä ja talvella on niin ihanaa laittaa kynttilöitä palamaan ja nauttia tunnelmavalaistuksesta. Lauantaina vietimme kiireetöntä iltaa kotosalla ja söimme maukasta teriakilohta rauhassa kynttilänvalossa. Laitahan joskus valaistus kohdilleen ja spotifystä jokin hempeä soittolista pyörimään, niin pääsee kunnolla rentoutuneeseen tunnelmaan. ;)

Ruska



Voiko olla mitään kauniimpaa, kuin väriloistossa oleva luonto? En ymmärrä, miten jotkut voivat sivuuttaa tämän syksyn kauneuden. En voi olla hämmästelemättä, kuinka kaunista on. Kohta lehdet ovat maassa ja puut seisovat paljaana, joten nautitaan nyt, kun ne ovat juhlapukeissaan.

Mitkä ovat olleet teidän viime aikojen onnen hetkiä? Nautitko syksystä vai haikailetko vain kesän perään? Oletko jo tehnyt riisipuuroa? :)

Ps. Huomenna järkkään polkulenkin klo 17.30 alkaen. Lähtö Leppävaaran lukion pihasta ja suuntana Leppävaaran metsiköt, kesto noin 75 minuuttia ja vauhti rauhallinen. Tervetuloa mukaan! Seuraa blogini Facebook-sivua, niin saat tietää näistä ekojen joukossa! :)