Toisaalta maratonin juokseminen on aina yksi elämys, ainakin minulle. Sitä varten voi vähän jännittää mielessä liikkuvia asioita tai kevennellä liikuntaa pari viikkoa ennen koitosta. On hyvä levätä jalkoja ja varmistaa levolla myös mieli siihen, että se oikein himoitsee juoksemaan. Loukkaantumisille ei tosiaan mitään voi, mutta maraton-fiiliksen nostattamiseen voi itse vaikuttaa. Maratonin juokseminen on kovan työn palkinto, jolloin on aika näyttää itselle, että reilu 40 kilometriä taittuu kyllä, jos vain tahtoo tarpeeksi. Maratonilla on tarkoitus päästä hyvin treenanneena liikkeelle, jolloin koko matkasta todellakin voi nauttia. Todellinen huippufiilis tulee sitten maalissa!
Sateinen Rantamaraton -12
Muistan hyvin ensimmäisen maratonin, kun juoksin sen kolme vuotta sitten aurinkoisena syyspäivänä. Muistan ne isot mäet alkumatkasta. Muistan, kuinka kävelin isoimman mäen ylös säästääkseeni voimia. Muistan kuinka kaunis Espoon rantaraitti oli tuona päivänä ja muistan Alexander Stubbin kannustuksen reitin varrella. Muistan, kuinka isäni tarjosi mulle suklaata kolmenkympin kohdalla. Muistan tuskan viimeisillä kilometreillä, mutta ennen kaikkea muistan sen hienon tunteen, kun tulin maaliin ja näin kannustusjoukkoni melkein liikuttuneina. Toisena maraton-päivänäni satoi vettä kaatamalla. Muistan, kuinka paitani oli läpimärkä jo tunnin juoksun jälkeen. Muistan, kuinka isäni yritti saada mua autokyydillä kotiin, mutta mä huikkasin kyllä juoksevani maaliin. Muistan, kuinka kylmissäni olin maalissa, mutta ylpeä, etten luovuttanut. Tukholmassa kolmannella maratonilla muistan suuret kannustusjoukot , "heja heja" -huudot ja toisella puoliskolla alkaneen vesisateen. Muistan, kuinka hienoa oli kaartaa stadionille uuteen enkka-aikaan!
Keväällä 2013 minä ja ystäväni yhteisellä lenkillä
Oikeastaan mulle näillä maratoneilla tärkeintä onkin se matka, jonka kuljen treenatessani niitä kohti. Mulle tärkeää on se hyvinvoiva kokonaisuus, jonka ne saavat aikaan. Treenien vuoksi olen oikeastaan karsinut paljon niitä asioita elämästäni, joista en pidä tai jotka ottavat enemmän kuin antavat. On hyvä mennä nukkumaan ajoissa perjantaina, jotta voi lähteä aikaisin aamulla treenaamaan. On hyvä olla juomatta itseään humalaan, koska tahtoo treenata seuraavana päivänä. On ilo harrastaa jotain niin intohimoisesti, että siihen oikeasti tahtoo sitoutua ja treenata sen vaatimalla tavalla. On mukavaa syödä paljon hyvää ruokaa ja vähän herkutellakin, koska keho kaipaa paljon energiaa kulutettujen tilalle. On ihanaa löytää ympärille ne ihmiset, jotka välittävät minusta silti, vaikka käyn välillä lenkillä. Tällainen mä olen; nautin jokaikisestä matkasta, jonka saan kulkea kohti jotain liikuntasuoritusta. Jopa enemmän, kuin itse tapahtumasta.
Upea polkulenkki viikon tauon jälkeen, tänään, syksyllä 2014
Ensi vuonna en tiedä moneenko tapahtumaan ilmoittaudun etukäteen, todennäköisesti joihinkin. Joskus vaan olisi hyvä jatkaa sitä matkaa ilman tarkkaa määränpäätä ja antaa mielen ja kehon viedä, ja poiketa välillä satamissa, kun sopiva tilaisuus tulee. Suunnittelematta. Saa nähdä, millaisia virtoja ensi vuosi tuo tullessaan. Onneksi nyt olen tervehtynyt hyvin, ja pääsin tänään kevyelle maastolenkille Kimmon kanssa. Olen juonut paljon c-vitamiiniporetta ja auringonhattu-uutetta. Olen syönyt ravintorikasta ruokaa ja levännyt viikonloppuna kotikonnuilla, niin anopin kuin vanhempienikin ruokapatojen äärellä. Olen saunonut tunnelmallisella mökkisaunalla myrskyn pauhatessa ulkona ja olen maannut sohvalla. Olen nyt aikalailla voimissani. Toivo elää Vaarojen maratonista!
Onko jollain samanlaisia ajatuksia juoksutapahtumista? Tykkäättekö te suunnitella pitkälle tapahtumia tulevaisuuteen? Oletteko joutuneet jättämäät jonkun tärkeän kisan joskus väliin? Romahtiko maailma silloin tai uskoisitko sen romahtavan, jos startti jäisi väliin?