Tavallinen vai onnellinen arkipäivä?

Viime postauksessa kerroin, kuinka mä oon tällä hetkellä onnellinen mun arkeen ja asioihin ympärilleni. Mietin joka päivä, kuinka ihanaa on, kun tuntee aitoa onnen tunnetta vaikkapa lenkistä tai hyvästä ruoka-annoksesta. Onnellisuus koostuu pienistä asioista, ja sitä voi tuntea joka päivä. Kunhan vain muistaa olla avoin kaikelle ja pitää silmät ja korvat höröllä. Täällä maapallolla on paljon ihania, ihmeellisiä asioita.

Tässä kuitenkin kurkkaus mun eiliseen, ihan tavalliseen päivään. Tavallisen onnellinen tai onnellisen tavallinen päivä. Näitä kurkistuksia on ollut kiva lukea muista blogeista, joten päätän nyt tehdä omaan blogiin samanlaisen!

Kello herättää 6.20, kuten joka aamu. Avaan silmät ja painan torkkua. Käännyn sängyn toiselle puolelle ja käperryn lämpimään kainaloon. Toisen 10 minuutin torkkupätkän jälkeen nousen ylös, ja menen hoitamaan aamutoimet. Laitan itseni inhimillisen näköiseksi noin vartissa. Vedän treenivaatteet ylle, sillä aion mennä pyörällä töihin. Olen onneksi pakannut vaihtovaatteet valmiiksi reppuun, joten mun ei tarvitse kuin ottaa eväät, eli aamupala ja lounas, jääkaapista. Sitten lähden polkemaan töihin.

7.50 saavun työpaikalle vajaa puolen tunnin polkemisen jälkeen. Työmatkani on reilu 10 kilsaa, joten se on juuri sopiva matka polkea aamulla. Keli oli todella kirpsakka, joten hanskat ja korvia suojaava panta eivät olleet liiottelua. Oon iloinen, kun tulin pyörällä, koska se herättää mukavasti aamulla! Vaihdan työvaatteet päälle ja vähän vaille kahdeksan avaan työkoneen. vien eväät jääkaappiin ja otan kahvia. Syön samalla aamupalaleivän.

Kello on 11.45. Aamupäivä on mennyt työn touhussa, ja nyt nälkä alkaa kurnia vatsaa. Haen työpaikan jääkaapista eilen tekemäni lounassalaatin, jonka aamulla toin mukanani. Salaatti on herkkua; on savulohta, pähkinöitä, avokadoa, jugurttikastiketta ja perusjuttuja. Nams! Ruokailun jälkeen palaan taas töiden pariin hörppien päiväkahvia.

Klo 13.15 lähden päiväkävelylle, joka meillä on työpaikalla sallittua joka päivä. 10-20 minuuttia happihyppelyä, aika hyvä diili, etten sanois! Kahdelta alkaa sisäinen palaveri töissä, joten pääsen sinne virkeänä kävelyn jälkeen.

Reilu parin tunnin palaveri päättyy neljän jälkeen. Hoidan pari työasiaa vielä ja lähden puoli viiden aikaan polkemaan kotiin. Kotiin saavuttuani vähän ennen viittä huomaan, että myös Kimmo on jo ehtinyt kotiin ja käynyt kaupassakin. Teemme yhdessä ruokaa ja syömme päivälliseksi riisiä, kanakastiketta ja salaattia - ihan peruskotiruokaa siis. Tulee hyvä mieli ruuasta, sillä mulle ehti jo todellakin tulla nälkä! Syömisen jälkeen lösähdän sohvalle, ja luen blogiin tulleita kommentteja (kiitos ihanista kommenteista, vastaan niihin pikkuhiljaa!) ja muiden blogeja.

Vähän ennen seitsemää puen lenkkivaatteet päälle, ja lähden etsimään kivoja polkujuoksuun sopivia maastoja lähialueelta. Tiedän, että niitä on täällä. mutta en ole aiemmin ottanut selvää. Lenkillä tosiaan löytyy kivoja polkuja ja reilu tunti menee mukavasti juosten maastossa! Tää trailrunning on ihan pelastus mulle, se on nostanut mun juoksumotivaation ihan uusiin sfääreihin! Fiilis juostessa on ihan huippu!

Loppuilta menee tosiaan suihkussa, sohvalla, syöden iltapalaa, katsoen telkkaria, kirjoittaen tätä postausta ja venytellen. Pakkaan reppuun suunnistuskamat, sillä tiedossa on viikon paras päivä, eli suunnistuspäivä! Laitamme myös päivällisen jämät meidän eväsrasioihin, teemme aamupalarahkan valmiiksi ja pakkaamme suunnistusta varten vielä iltapäiväeväsleivätkin, koska lähdemme suoraan töistä suunnistamaan.

Nukkumaan menen siinäpuoli yhdentoista aikaan, eli vähän venähti suunnitellusta.

Miltäs mun päivä näytti? Kertokaas, mikä sai teidät tänään onnelliseksi, ihan tavallisena arkipäivänä? :)