Loma alkoi huikeissa fiiliksissä!

Noniin, täällä ollaan niin lomalla nyt!! Vitsit, miten ihanaa olikaan, kun ei tarttenut tänä aamuna lähteä töihin! Sen sijaan kyllä heräsin normaaliaikaan, koska mun tarttis tässä pakkailla ja sitten puolen päivän aikoihin suunnata auton nokka kohti Turkua. Mä meen sinne muutamaksi päiväksi aloittelemaan lomaa. Ohjelmassa on lähinnä rentoilua ja läheisten näkemistä, vähän liikuntaa ja sellaista.

Perjantai alkoi aivan tosi ihanasti, kun töistä päästyäni sain ilmoituksen, että mun uusi kännykkä on noudettavissa Matkahuollon pisteestä. Kyllä, tilasin uuden luurin, ja kyseessä on Samsung Galaxy S4 mini, joka on jo parin päivän sisällä osottautunut huippukapistukseksi! Nyt saan myös parempia kuvia instagramiin, jee! Instagram-linkkini näette tuossa oikealla puolella palkissa. Saa seurata ;)

Kun perjantaina saavuin kotiin, olikin jo aika kiirehtiä kaupungille. Suuntasimme vuosipäivämme kunniaksi Gaijiniin illallistamaan. Ihastuttiin kevättalvella Farangista tosissaan, ja nyt sitten lähdimme ruokamatkalle Japaniin, Koreaan ja Pohjois-Kiinaan. Ruuat eivät pettäneet ja makumaailma oli aivan tajunnan räjäyttävä, taas. Tosin, pitää sanoa, että palvelu Farangissa oli kyllä paremmalla tasolla. Voin kuitenkin täydellä sydämellä suositella molempia ravintoloita, jos tahdotte kokea uusia, mahtavia makuja ja mieleenpainuvan illan.

Lauantaina ystäväpariskunta saapui päivällä meille, ja kahviteltiin mustikkapiirakan ja jätskin kera, nam nam! Illalla sitten kun ystävät olivat Musen keikalla, mä laitoin lenkkarit jalkaan ja lähdin pitkähkölle lenkille. Tosin, maratonin jälkeen pitkät eivät ole yli kahta tuntia olleet, eikä ollut tämäkään lenkki. Uudet DS Trainerit jalassa painelin menemään Helsingin ja vähän Espoonkin rantaviivoja pitkin reilu 100 minuutin ajan, ja lenkki vaan oli yksi vuoden parhaista. Askel oli kevyt, mieli kirkas ja maisemat huikeat. Mä oon todennut, että olen sittenkin enemmän iltajuoksija, kuin aamulenkkeilijä. Tän lenkin päätteeksi pulahdin veteen, kun Kimmo mahdollisti tämän tulemalla minua vastaan autolla rannalle. Jei.

Nyt on vain yksi ongelma... miten maltan olla pitämättä uusia DS Trainereita jalassa jatkuvasti?! Kun vanhoillakin vielä olisi jäljellä elinikää, ainakin pikkuisen, ja tahtoisin tosiaan säästää näitä kenkiä ensi kevääseen. Tosin, olen päättänyt, että nämä uudet ovat kyllä minun tämän syksyn "kisakengät", sen verran hyvät ne on jalassa. Voisin kirjoittaa lenkkareista myöhemmin vielä ihan postauksen...

Eilen aamusta vielä brunssailtiin ystäväpariskunnan kanssa Arabian Dylanissa, joka oli kyllä pettymys. Pitäjänmäen Dylan Pink oli keväällä todella maukas, mutta tuolla Arabianrannalla oli kyllä kaikki loppu tai vähissä, työntekijöitä oli yksi ja muutenkin ruuat eivät yltäneet ihan parhaimpaansa. No, kyllä sillä mahat täyteen tuli, kun oikeastaan vasta seuraavan kerran söin illalla piknikillä.

Siinä välissä kävin kuitenkin ystävän kanssa keräämässä vattuja ja mustikoita. Vadelmia saatiin hänen isän pihalta (kiitos siitä!) ja mustikoita metsästä. Oli kyllä tosi kuivaa, ja aika paljon kerättykin marjoja jo pois. Mutta sain kyllä vähän silti mustikoitakin. Namnam. Ja parhaitahan nämäkin marjat ovat tuoreena, suoraan puskasta!!

Illalla vielä lähdettiin Kimmon kanssa juhlimaan vuosipäiväämme piknikille merenrannalle. Siellä ilta-aurinko hiveli meitä, kun syötiin vähän rypäleitä, juustoa, karkkia ja juotiin tammikuussa saamaani shampanjaa. Oli kyllä ihana vain olla siellä kalliolla, kuunnella musiikkia ja rentoutua. Ai että. 

Ihanaa viikkoa kaikille! Toivottavasti aurinko lämmittää meitä yhä yhtä paljon kuin viikonloppuna!

Mitäs teille kuuluu? Onko joku yhtä onnekas, että on vielä lomalla? :) Tiedän, että on!

Malminkartanonhuippu valloitettu!

Monesta blogista olen lukenut porrastreeneistä, ja pikkuhiljaa motivaatio niihin on syntynyt itsellenekin. Mähän en juuri porrastreeniä ole harrastanut sitten aktiivisten salibandyaikojen, jolloin portaita pitkin juostiin kesätreeneissä. Portaita pitkin mentiin joko eritavoin juosten tai hyppien - kamalampana treeninä muistan, kun menimme paikalliset portaat 50 kertaa ylös-alas! Huh, siinä jalat oli hapoilla ja kilpailtiin joukkuetovereiden kanssa, kenellä jalat tärisivät eniten...

Nyt, noin 7-8 vuotta myöhemmin ajattelin voittaa porraspelkoni, ja ainakin lähteä katsastamaan kuuluisat Malminkartanon mäen portaat, joissa Wikipedian mukaan on 426 askelmaa ja kyseessä oleva Malminkartanonhuippu on Helsingin korkein paikka. Hölkkäsin sinne paikalle meiltä noin nelisen kilsaa, ja Kimmo polki vieressä, kun pyysin hänet henkiseksi tueksi. Kun saavuimme paikalle, ei portaat näyttäneet niin pitkiltä, tosin huippua ei näkynyt.

Päätin sitten reippaana tyttönä lähteä tarpomaan juoksuaskelin noita portaita, jokatoiselle askeleelle astuen. Ekalle tasanteelle meni hyvin, mutta sitten portaat jyrkkenivät kovin, ja astuin suosiolla jokaiselle portaalle. Kova alkuspurtti kostautui ja hengitys tiheni, syke nousi ja reidet otti koville!! Hah - tässäkö mun kovan juoksemisen lopputulos on? Tuntuu pahalta nousta portaita... huhhuh, miten sitä nuorena oli muka niin tikissä, eikä ollut pahemmin ongelmia porrastreeneissä?! Loppupätkä meni taas hyvin, ja lopulta saavutin huipun! Maisema oli hieno! Hetken siinä tasasin hengitystä, ja lähdinkin sitten juoksemaan alas kävelevää Kimmoa vastaan! Ja puolesta välistä kirmasin takas huipulle!

Alasmennessä vielä juoksin alhaalta noin puoleen väliin, ja tulin takaisin. Jalat oli hetken raskaat, mutta kun lähdin hölkkäilemään kotiinpäin, palautuivat ne hyvin. Oikeastaan, jäi vähän kipinää tuohon porrasjuoksuun, ja päätinkin, että joku kerta lähden tekemään oikein suunnitellun treenin tuonne. Onko jollain suositella hyvää porrastreeniä mulle?

Juoksin Kimmo vierelläni polkien kotimme lähellä olevalle kaupalle, ja ostimme jätskit. Oivoi, miten hyvältä se tuutti maistuikan kivan hikoilun jälkeen! Olin oikein "tosijuoksija", kun heti on jätski kourassa lenkin jälkeen! Mutta oivoi, kesä, mikä ihana tekosyy! ;)

Tarkkasilmäisimmät muuten huomaavat jaloissani jotain uutta... hih, jotain, mitä tilasin Saksasta itselleni. Rakkautta. Tosin, yritän olla säästeliäs niitä kohtaan vielä.

Teettekö te porrastreeniä joskus? Vai onko mäkitreenit parempia? Vai tykkäätkö vain juosta tasaisia lenkkejä? 

Kyllä sitä ruutia saa jalkoihin muualtakin kuin salin kyykkypaikalta!! Huh, olen jo innoissani - koskakohan sitä pääsisi kunnon porrastreenin tekemään!?!?!

Ja ainiin, jollain alkaa huomenna loma!! JIPPIJAJEEEE!!

Monipuolinen kesä

Wuhuu, viimeinen viikko ennen mun lomaa on jo lähtenyt käyntiin, ja neljän työpäivän jälkeen mä pääsen laulelemaan "Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin" ... heh, joo, mä kyllä inhoon tota biisiä, mutta oli pakko kirjoittaa se tuohon! Alkaa jo pikkuhiljaa lomafiilis nousta... lomalle on aivan ihania suunnitelmia, vaikka Suomen rajoissa aionkin pysyä. Kerrompa näistä suunnitelmista myöhemmin... hih. Lisäksi on hyvin aikaa hoitaa velvollisuuksia myös!

Mutta... Kesä on ollut mulle pitkästä aikaa vähän erillaista aikaa. Kahtena edellisenä kesänä olen treenannut maratonille, mutta tänä kesänä maraton oli jo kesäkuun alussa Tukholmassa, joten sykli juoksun suhteen on mennyt ihan päälaelleen. Keväällä tuli tahkottua hyvällä tarmolla ja sisukkaasti kilsoja mittariin... ja vaikka näin sanoinkin, niin se ei tarkoita sitä, ettenkö olisi nauttinut jokaisesta kilsasta. Kuitenkin elämä oli vähän "tiukempaa", kun tahdoin tehdä sen 4-5 juoksutreeniä viikossa, ja siihen päälle lihaskuntoa, kehonhuoltoa ja muuta mukavaa liikuntaa. Lähes ainoa asia, jota tuijotin, olivat juoksutreenit, niiden laatu ja määrä.

Nyt on ollut ihanaa höllätä treeniä, tai pikemminkin ei treeniä, vaan sen lajia. Enää ei ole niin vakavaa, tuleeko niitä juoksukilsoja 10, 20 vai se 50, kunhan mieli pysyy virkeänä ja nautin treenistä! Mä olenkin aivan eri tavalla nauttinut uusista kesälajeista, joita meidän ympärillä on pullollaan! Toki juoksu on pysynyt, ja tulee varmasti pysymäänkin "ykköslajina", ja onhan mulla vielä ihan tavoitteitakin loppukesää ja syksyä ajatellen, ja nautin juoksusta suunnattomasti. Silti, olen päässyt kokeilemaan melontaa alkeiskurssin turvin (josta on kyllä tulossa postaus, malttakaa!) ja olen hurahtanut suunnistukseen aivan tosissaan! Haaveilen jo suunnistuskengistäkin ja elokuussa olen menossa ystäväni kanssa lyhyelle kurssillekin. Jei! Sitten pyöräily on maistunut, ja tein pitkästä aikaa pyöräilylenkin perjantaina. Muutoin lähinnä pyöräilyt on ollut hyötyliikuntaa, tosin parhaimmillaan 10km/suunta. Aivan ihanaa on pyöräillä, kun on kevyt pyörä alla. Ai että.

Sitten on vielä lajeja, joita tahtoisin tehdä enemmän. Esimerkiksi tahtoisin käydä uimassa avovedessä, ihan niinkuin matkaa. Tän kyllä varmasti toteutan jossain kohtaan. Ainakin noi Espoon järvet on vielä hyvin lämpimiä ollut. On myös mun yksi vanhimmista harrastuksista, eli rullaluistelu, korkkaamatta tältä vuodelta. Multa löytyy siihen touhuun jopa ihan sauvatkin. Tapana nykyisin on ollut käydä muutamia lenkkejä rullistellen tehtyä, tosin viime vuonna taisi tulla vain yksi lenkki, mutta edellisinä on tullut vähän enemmän tehtyä. Oikeastaan, mä tykkään tosi paljon rullaluistella, mutta siinä vaikeinta on se lähtemisen vaikeus. Jotenkin aina pelottaa se eka lenkki.

Tahtoisin myös kokeilla ainakin tennistä ja muitakin pallopelejä, jos vain porukkaa saisi kasaan. On kyllä huikeaa, miten paljon vaihtoehtoja meillä onkaan. Ja miten ihanaa on, kun tein päätöksen, että syksyllä en juokse toista maratonia, vaan keskityn ihan kuutelemaan omia pään ja kropan toiveita lajien suhteen. Nautin jokaisesta liikunnasta mitä teen, enkä stressaa, onko se juoksua, joogaa vai melontaa.

Miten teillä menee kesällä lajien kanssa? Tuleeko helpommin kokeiltua uusia juttuja, vai pumppaatteko samalla lailla rautaa kesät talvet? :)

"I run long distance to feel good, not to look good"

Tiedättekö Oatmeal-sarjakuvat? Tänään tuli vastaan The terrible and wonderful reasons why I run long distance -sarjis, joka oli vaan kaikkein osuvin ja paras ikinä! Siinä on kolme osaa, ja kaikki oli niin hyviä ja osuvia.. voin suositella! Tässä muutama otos, jotka oli erityisesti mun mieleeni:

Hahahah, niin kamalaa kuin tämä fakta on, niin olen iloinen, että mulla on harrastus, joka luo pohjan sille, että voin syödä edes vähän vapaammin. Tosin, oma kroppani on sellainen, että se kyllä muistuttaa, jos syön liikaa herkkuja ja muuta, mutta ruokaa saa lappaa aika paljon mahaan, ja se on kiva se! Tosin, olishan se tietty parempi, että mäkin painaisin muutaman kilon vähemmän, niin juoksu kulkisi paremmin varmasti. Mutta siis fakta on se, että mä elän syödäkseni, rakastan ruokaa!

Siis, juoksuhan on itsensä voittamista! Kyllä! Kun jaksaa juosta pidemmälle, kovemmin tai muuten vain tekee flow-lenkin, on sellainen olo, että maailma onkin parempi paikka taas elää! Hahaha!!

Ihan totta!! Juokseminen ei ole juttu, jota tehdään pätkääkään ulkonäön vuoksi! Juokseminen on täysin itsensä haastamista, hyvänolon tunteen tavoittelua, nautintoa ja rakkautta lajia kohtaan. Sillä tosi asiahan se on, että kuntosalille voi mennä tekemään itsestään trendikkään fitness-tyypin! Hah! Jännä juttu silti, että juoksu on kasvattanut suosiotaan, vaikkei sen ulkonäkövaikutukset olekaan merkittäviä.

Juoksusta tulee hyvä olo. Piste.

Kun mä juoksen, mä olen omissa maailmoissani. Unohdan päivän pahat hetket ja ajatukset, ja vaivun siihen euforiseen fiilikseen, hiljaisuuteen ja tyhjyyteen. Maailma on mua varten. 

Kaikki kuvat lähteestä: http://theoatmeal.com/

Luitteko te kokonaan sarjakuvan? Pystyttekö samaistumaan siihen? 

Tämä humoristinen kirjoitus oli silti niin osuva tällä kertaa, että se oli aivan pakko jakaa teidän kanssanne! Ihan mahtava!! 

Garmin 210 interval-kaverina

Mun blogiini on usein tultu erinäisillä "Garmin" tai "Garmin 210" hakusanoilla, ja olenkin muutaman kerran kirjoittanut tuosta viime syksynä lenkkikaveriksini tulleesta laitteesta. Tänään lenkillä oli kuitenkin ensimmäinen päivä, kun kokeilin Garminin interval-treeniohjelmaa. Ennen olen vain manuaalisesti käsipelillä laittanut kierroksia ennen ja jälkeen vetojen. Ja mullahan on jokaisella lenkillä tuo automaattinen kilsan kierrosaika, jolloin saan "reaaliaikaista" dataa kilometrivauhdistani lenkin aikana.

Tänään mun oli alkuperäisenä tarkoituksena juosta pyramidi-intervalli, jossa vetojen pituudet kasvavat ja taas laskevat, mutta huomasin, että Garminiin (ainakaan 210-malliin) ei voi laittaa eri mittaisia interval-osuuksia, vaan mittariin voi vain syöttää vedon ja palautuksen. No, päätin, että teen sitten jo perinteisenkin 5x1km vetotreenin, joka on kaikessa kamaluudessaan melkoinen treeni. Huh. Mulla on jonkinnäköinen viha-rakkaus -suhde tuohon treeniin!

Aloitin laittamalla ohjelman Garminiin. Ensin päätetään, onko lämmittelyä vai ei. Tähän kaikille tiedoksi, aina on lämmittely! En ainakaan suosittele lähtemään samantien tekemään vetotreenin vetoa, koska sitten voi paikat revähtää! Muistattehan tavallisillakin lenkeillä aloittaa aina kevyesti, jotta keho ehtii lämpemämään ja tottumaan rasitukseen ennen vauhdinnostoa, ja samaten loppuverryttely kannattaa tehdä, jotta kroppa lähtee palautumaan lenkistä. No, lämmittelyjen ja jäähdyttelyjen lisäksi valitaan vedot. Ne voi syöttää joko aikana tai matkana, ja sen jälkeen annetaan vedon toistojen määrä, eli minä laitoin tähän kohtaan "5". Vetojen lisäksi annetaan palautus joko aikana tai matkana. Mä valitsin mun intervalliin palautukseksi 0,5km, jonka oon todennut hyväksi noihin kilsan koviin vetoihin.

Kun matkat ja ajat on syötetty, niin ei kun ulos ja satelliittien hakuun! Tässä välissä totean, että mun harmittaa, että välillä Garmin hakee todella hitaasti satelliitit, ja taas välillä löytyy nopeasti. Toi useankin minuutin odottelu on välillä raivostuttavaa. No, minkäs teet, eihän se laitteen vika ole, jos satelliitit eivät aina ole ihan kohdallaan, ja niiden löytäminen kestää! Onko muilla samaa ongelmaa? Entä muissa gps-mittareissa?

No, lämmittely lähti liikkeelle, ja sen saa itse päättää juoksun aikana, koska on lämmennyt tarpeeksi. Itse olin noin parin kilsan jälkeen valmis ensimmäiseen vetoon. Garmin näytti ilokseni vedon alkaessa, että nyt alkoi veto 1/5 ja näytöllä näkyi koko ajan paljon on juoksematta. Ihan hauska ominaisuus. Kun veto alkoi tulla täyteen, alkoi mittari piippaamaan "piip piip piip" ja loppui, jolloin veto oli tullut täyteen. Joten aivan hyvin vedon voi tehdä katsomatta mittaria ollenkaan, jee! Näytöllä taas ilmoitettiin, että lepo 1/5 ja taas matka, joka oli juostavana näkyi ruudulla. Tämä toistui viisi kertaa, ja vetojen jälkeen alkoi jäähdyttely. Huh, vihdoin! :) Jäähdyttelyn pituuden sai taas itse määritellä.

Kylläpäs tuntui tänään nuo kilsan vedot, ja viimeinen menikin jo aika puuroksi. Tosin, epäilen, että mun energiat loppuivat kesken, koska olin syönyt noin 6-7 tuntia sitten viimeksi Sushi-lounaan, enkä mitään sen jälkeen. Muutoin olin vetoihin tyytyväinen, ja sain ne mentyä aika kivasti noin kympin "kisavauhtia". Toki, tavoitteena, kun teen vastaavan treenin seuraavaksi, on että vedot ovat hitusen nopeampia, jotta Midnight Runille asettamani tavoite olisi asteen lähempänä toteutumista.

Kaikkiaan Garmin oli todella positiivinen kaveri interval-treenissä. Vähän harmi, ettei ainakaan tuohon 210-malliin voi laittaa muita kuin tasaisia vetoja, ei esim. tempo- tai pyramidiharjoituksia. Jos ei tykkää, että mittari piippailee lenkillä, kannattaa ottaa äänet pois, koska jokaisen intervallin jälkeen ja palautuksenkin jälkeen mittari piippaa 3-5 kertaa. Interval-näyttö oli selkeä, siinä siis näkyi samalla kokonaiskilsamäärä, vedon määrä ja paljon oli jäljellä ja vedon km-vauhti. Lisäksi käytössä oli muut näytöt, kuten kello ja sykenäyttö. Voin suositella Garminia interval-treeniin kaveriksi, niin ei tarvitse manuaalisesti tehdä tuota kierroksien kanssa pelaamista!

Ja niin, tahdon vielä tässä välissä avautua. Garminin lataus ja sen liittäminen tietokoneeseen on aivan kamalaa! Ei ne hampaat koskaan osu oikein siihen kelloon, eikä signaali löydy. Onko muilla samaa ongelmaa? Onko tämä ongelma muiden valmistajien kelloissa?

Mistä on hyvä viikonloppu tehty?

Hyvään viikonloppuun kuuluu niin lepoa, liikuntaa, hyvää ruokaa ja juomaa ja parasta seuraa.

Perjantaina mulla oli vuorossa lepopäivä kolmen päivän melonnan ja pyöräilyn sekä torstaisen juoksun ja balancen jälkeen! Tarkoitus oli ensin lähteä kunnon retkelle yöksi, mutta päädyttiin kuitenkin menemään vain iltavisiitille Nuuksioon, jossa ohjelmassa oli uintia, auringosta nauttimista laiturilla ja grillailua yleisellä grillipisteellä. Aivan ihana tapa viettää perjantai-iltaa kaupungin vilskeestä poissa!

Kotona mentiin nukkumaan, ja nukuttiinkin pitkät ja hyvät yöunet. Lauantaina herättiin auringonpaisteeseen ja nautittiin ihanaa aamupalaa parvekkeella. Sen jälkeen lähdettiinkin lenkille. Tehtiin tällä kertaa niin, että ajettiin auto eräälle rauhalliselle rannalle, ja sitten mentiin lenkki sieltä. Vajaa 13 kilsan lenkin jälkeen oli ihan älyttömän ihana vaan hypätä mereen suoraan hikisenä. Ah, se on elämää se! <3 Illalla syötiin grilliherkkuja partsilla, juotiin pari lasia punkkua ja katottiin leffaa. Aikast ihana lauantai.

 Tänään heräsiin jotenkin päänsärkyyn. Ja ei, se ei liittynyt kahteen lasilliseen viiinä, vaan uskon sen johtuvan siitä, että mun korvat on ollut vähän huonona uintien ansiosta. Päätin sitten suunnata lenkkipolulle, jos päänsärky karkottuis siellä. En muista, koska olisin viimeksi juossut aamulenkkiä tyhjällä mahalla, mutta tänään sen tein. Ja lähti muuten päänsärky. Ja tuli nälkä, jee! Hyvä aamulenkki oli, ja tein sen vk-lenkkinä, vajaa 40 minuuttia tuli juostua. Aikast hyvä tapa aloittaa aamu ;)

Lenkin jälkeen syötiin ihanaa aamupalaa parvekkeella vähän brunssityyliin. Päivällä käytiin kävelyllä, pelattiin Skibboa, tehtiin pizzaa ja mentiin ystäväpariskunnan kanssa terassille yksille. Terassilta suunnattiin leffaan katsomaan Sofia Coppolan the Bling Ring. Aika hyvä päätös viikonlopulle.

Mun viikonloppu oli tosiaan annos rauhoittumista, rentoutumista ja fiilistelyä. Siinä luonto, ruoka, liikunta ja seura on pääosassa, sekä tietysti pitkät yöunet.

Onko teidän viikonloppu ollut yhtä onnistunut? :)

Ruoka-haaste

Lenkkareissa-Ninni haastoi minut tällaiseen ruokahaasteeseen, joten vastailen nyt näihin hänelta tulleisiin kysymyksiin! :)

Mä en ole kauhean paljon matkustellut, enkä esimerkiksi koskaan ole käynyt Euroopan ulkopuolella. Ruokakulttuurit kiinnostavat mua eniten, mutta en ole päässyt niitä aidossa ympäristössä kovin paljon kokemaan.

1. Missä maailman kolkassa olet syönyt parasta ruokaa?
Ei ole sellaista yksittäistä paikkaa, mutta muistan kyllä parhaiten sen, kun Köpiksessä saatiin maailman parasta kana-caesarsalaattia, namss! :P

2. Entäs missä pahinta?
Hmm. Pakko sanoa, että kielikurssilla Englannissa sain kamalaa lammaskastiketta isäntäperheeltä ekana iltana. Hyi ja yök. Hahahah...

3. Minkä maan ruokakulttuuri on sinun mieleesi?
Minä tykkään aasialaisesta ruuasta eniten, ja kotona tuleekin valmistettua paljon muun muassa thairuokaa, intialaista ja nepalilaista, sushia ja muutoinkin vahvasti maustettua ruokaa. Olen kyllä todella avoin monelle ruokakulttuurille.

4. Osaatko tehdä jotain suomalaista perinneruokaa? Jos et, haluaisitko osata?
No, osaanhan minä tehdä karjalanpiirakoita, lihapullia, lihakastiketta.. vaikka mitä. Tahtoisin osata perata ja fileoida kalan kunnolla ja nopeasti ja en ole koskaan tehnyt karjalanpaistia, joten sitä pitäisi tehdä joskus!

5. Tuleeko reissussa syötyä rennommin?
Toki! Kyllä paikallisia herkkuja pitää saada maistaa! Tosin, kyllä mä kotonakin syön suht rennosti ;)

6. Onko ruoka oleellinen osa reissua ja uuteen kulttuuriin tutustumista, vai onko ruokailu samalla tapaa arkinen juttu kuten kotonakin?
Ruoka on oleellinen osa reissua, enkä ymmärrä ollenkaan ihmisiä, jotka menevät ulkomaille syömään ransiksia ja lihapullia tai jauhelihakastiketta! Huuuohhhh... Ruokaiu on juhlaa niin kotona kuin ulkomailla, mutta ulkomailla maistellaan aitoja, paikallisia herkkuja!

7.  Mitä ruokaa kaipaat Suomesta, jos olet pidempään reissussa?
Maitoa ja ruisleipää ja salmiakkia!

8. Oletko koskaan saanut ruokamyrkytystä ulkomailla?
En ole saanut, Suomessa kylläkin...

9. Piknik vai ravintola?
No hmmm.. sekä että! Ravintolasta saa takuuvarmasti hyvää ruokaa, mutta ehkä ennemmin ottaisin katukeittiöstä vähän paikallista snacksia mukaan ja piknikille ;)

10. Minkä maan ruokakulttuuriin haluaisit tutustua paremmin?
No, aasialaiseen, sanotaanko vaikka että tarkemmin thairuokaan ja ehdottomasti myös afrikkalaiseen ruokaan!

11. Kerro paras kahvila-muistosi joltain reissulta?
No, oltiin kaveria moikkaamassa vaihdossa Ruotsissa, ja käytiin aivan upeassa ja söpössä kahvilassa pienen kukkulan päällä. Rakennus oli tunnelmallinen ja herkut olivat hyviä! :)

 Minä en nyt haasta ketään, mutta halukkaat voivat vastats näihin loistaviin Ninnin kysymyksiin :)

Ps. Minä siis rakastan ruokaa, jos joku ei sitä vielä tiennyt ;)

Kiireistä kesäaikaa

Siis jos viimeksi ihmettelin, että mihin katosi puoli vuotta, niin nyt ihmettelen, mihin taas meni yksi viikko? Huh. Mä oon kyllä ihan täysillä nauttinut tästä kesästä ja painanut menemään.. ja mikä parasta, mulla on vielä kesäloma vielä edessä! Ahhh. Parhautta.

Mihis me jäätiinkään? Nojoo, viime viikon keskiviikkona kävin tekemässä kaverin kanssa ensimmäisen vähän pidemmän lenkin sitten Tukholman. Tarkoitus oli juosta puolitoista tuntia, mutta kun tuli kierrettyä ihanaa lenkkireittiä joen vartta pitkin, ja ilmakin oli sopivan raikas ja aurinkoinen, niin lenkille tulikin mittaa 1h50min (17km). Oli kyllä ihanaa hölkkäillä taas pitkää lenkkiä. Mä kertakaikkiaan rakastan pitkistä, se on viikon paras treeni!

Viikonloppu menikin sitten kotikonnuilla. Perjantaina töiden jälkeen ajeltiin anoppilaan maalle, jossa tosin oltiin Kimmon veljesten kanssa keskenään. Mentiin tietty heti lämmittää pusaunaa, kun mahdollisuus oli. Sillä aikaa kun sauna lämpeni, käytiin heittämässä saunalenkki! Ja hei, juoksin ihan ilman Garminia, vaikka se olis mukana ollutkin! Olikin aika vapauttavaa juosta ilman teknisiä härveleitä! Ootteko joskus kokeillut? ;) Tein lenkin välissä vähän "leukoja", eli negatiivisia toistoja. No, ehkä mä joskus vielä saan tehtyä ees yhden leuan! Olipas ihana mennä saunaan lenkin jälkeen.. ai että! Oli myös ihana pulahtaa lammessa löylyjen välissä.. ai ai! Saunan jälkeen katottiin porukalla Hobittia, mutta mä simahdin jo leffan puolivälissä.. hehe!

Lauantaina ajettiin Turkuun! Mä kävin iskän kanssa vetämässä salitreenin. Mä päätin, että mietin kolme isoa liikettä, joita teen kunnolla, ja teen treenini niiden ympärillä. Isot liikkeet oli penkkipunnerrus, kyykky ja kulmasoutu tangolla. Olipas ihana vähän kurittaa jalkojakin piiiitkästä aikaan! Kyykyt meni kyllä suhteellisen pienillä painoilla, mutta en oo niitä kyllä pitkään aikaan tehnyt. Ja kyllä, tuntuma tuli ja jalat oli seuraavanakin päivänä kipeät! Heh. Tein myös vuorotoistoilla smithissä askelkyykkyjä ja pystypunnerrusta. Kyllä tuli tuntumaa! Sitten tein vielä erinäisen setin ojentajia (mun heikkous!) ja vatsoja, ja volaa - 70 minuutin treeni oli valmis! Saunan ja suihkun jälkeen sain ihastella kamelia Turun keskustan tuntumassa.. ne oli laitumella jotain Sirkusta varten! Sssssöpö! <3

Loppupäivänä käytiin vielä äidin kanssa syömässä ja nähtiin vielä ystäviäkin grillailun merkeissä! Ihanaa! Grillattu ananas ja vaniljajätski on täydellistä.

Sunnuntai menikin sitten Ruisrockissa! Oli ohjelmassa hyvää seuraa, ihana Turun Ruissalo, hyvää live-musiikkia ja keikkoja, festariruokaa, pari olutta (olin kuski!), ihanan aurinkoinen päivä ja maailman paras bändi, eli Biffy Clyro, joka heitti upean keikan Ruississa!! Wäää, ja parasta... ne on ehkä tulossa marraskuussa taas Suomeen!! iiiihhhh, Caaaaan't wait!! Parhautta. Niihn.

Mutta oli kyllä kertakaikkisen ihana viikonloppu! Ja olin vielä pyytänyt maanantainkin vapaaksi, joten saatiin nauttia pitkistä yöunista ja sitten vasta ajeltiin kotiin! Ja eipä tämäkään viikko kauhean huonosti alkanut, kun mulla on nyt maanantaista keskiviikkoon aina iltaisin melonnan alkeiskurssi! Vitsit, että on ollut kivaa... huomenna vielä, jee!! On toi melonta vaan kivaa, ja ylittänyt kyllä odotukset!! Mahtia, kun on niin paljon lajeja, joista valita!! Teen vielä postauksen melonnasta huomisen kurssipäivän jälkeen, mutta onko täällä joku, joka käy melomassa? 

Ihanaa viikkoa kaikille! Mitä kuuluu? :)

Minne katosi puoli vuotta?

Ihan ekaksi! Arvatkaa mitä? Juoksu on kivaaaaa! Mä olin tänään ensimmäisellä vähän pitemmällä lenkillä sitten Tukholman maratonin. Juostiin ystävän kanssa 17km joen vartta pitkin, ja oli kyllä niin ihanaa! Siis, vaikka nyt sit luultavasti en toista maratonia juoksisikaan syksyllä, aion ehdottomasti pitää pitkät lenkit ohjelmassa. Syy tähän on se, että mä yksinkertaisesti rakastan pitkiä, leppoisia lenkkejä!! Siis sellaisia 1.45-2.15 kestäviä lenkkejä, jotka juostaa hitaasti, nautiskellen... Tänään kulki kivan rullaavasti eteenpäin, eikä jalat väsyneen oikeastaan ollenkaan! Jee!

Mutta sitten tähän varsinaiseen asiaan. Eli, kesäkuu tuli päätökseen, ja on aika vähän katsoa, miten sitä sitten tulikaan liikuttua ekalla puolikkaalla. Mä oon kirjannut nyt jo toista vuotta mun treenejä Heiaheiaan, jota pidänkin ainoana liikuntapäiväkirjana tällä hetkellä. Mun treenit on julkisia mun seuraajille, mutta pääasiassa merkkaan treenit sinne itseäni varten. Toki on kiva kannustaa muita, mutta se on sivuseikka. Mun mielestä Heiaheia on hyvä paikka arkistoida treenejä.

Treenimäärät mulla ei oikein ole muuttunut mihinkään. Ei tainnut olla yhtään yli 10 tunnin viikkoa, mutta en tiedä edes, että tahtoisinko edes tällä hetkellä sellaista. Mä oon tosi tyytyväinen tähän 7-8 tuntiin viikossa, mitä nää mun keskiarvoiset viikot on olleet. Tuosta myös jotenkin näkee noi mun lepoviikot, vaikka ne näkyykin paremmin juoksun omassa tilastoinnissa, koska pyrin kuitenkin lepoviikoilla tekemään lihashuoltoa ja kevyttä kävelyä ja hölkkäilyä kuitenkin. 

Sairaana mä olen ollut todella vähän, ja se on tosi kiva juttu. Kerran maaliskuussa jouduin peruuttamaan kaverin kanssa sovitun lenkin höntin olon vuoksi (pienen kurkkukivun), ja sitten olin kipeänä Tukholman maratonin jälkeen, jolloin varmaan pöpöt iski, kun vastustuskyky laski hetkellisesti. Tää onkin mun ykkösprioriteetti, että saisin mennä ihan ilman loukkaantumisia ja vähillä sairasteluilla, koska pitkät "pakkolevot" eivät tunnetusti ole kovinkaan kivoja.

Lajeista sitten, yllätysyllätys, juoksu on kaikkein ykkönen! Ero seuraaviin liikuntoihin onkin sitten aika moinen... mutta olen kyllä todella tyytyävinen tuosta kärkikolmikosta, koska siinä on mun ykköslaji eli juoksu, lihashuoltoa eli mun suosikkiryhmäliikuntatunti balance ja kuntosali on kolmantena! Kyllä mä sitten salillakin olen jonkun kerran käynyt, vaikka se voisi toki olla suurempi. No, kesällä tuo määrä tuosta ei tule muuttumaan, vaan yritän pitää käynnin kerran viikossa, mutta syksyllä voisin kyllä pikkusen panostaa salitreeniin.. jos vaikka saisin kaksijakoisen treeniohjelman tehtyä itselleni, ja tehtyä kaksi salitreeniä viikkoon. 

Tuo 5-kohta eli jumppa on tuo SATSin ihana uutuus, eli Soma Move, josta on tullut ihan mun lempparijumppatunti. Yksi yllätys listalla on... meinaan missä on pumppi?? Ei missään! Mut ehkä mä vielä kesällä sinnekin pääseen... Pyöräilyä on liian vähän, koska siitä oikeasti tykkään! Mä en kuitenkaan merkkaa Heiaheiaan selkeitä hyötyliikunta-ajoja (toki merkkaisin työmatkan eli 15km/suunta, mutta vielä en ole yhtään kertaa sitä mennyt!), joita suurin osa mun pyöräilyajoista on. No, tähän on todennäköisesti tulossa muutos lomalla, jos vain suunnitelmat toteutuvat ;)

Ja näin treenaan minä, joka juoksin ajan 4.19 Tukholman maratonilla, on tyytyväinen siihen, eikä edes välttämättä tahtoisi juosta yhtään enempää! Joku muu pääsisi tuolla juoksumäärällä varmasti suurempiinkin saavutuksiin, mutta minä en todella ole mikään luonnonlahjakkuus tässä asiassa, ja toisaalta, en minä jaksa ottaa paineitakaan! Mä nautin juoksusta, ja niin kauan kuin se on kivaa, tahdon sitä tehdä! 

Maratonin jälkeen oli palauttelu, ja oikeastaan koko kesäkuu palauteltiin juoksun osalta, ja vähän myös koko liikunnan osalta. Mutta nyt olis kyllä tarkoitus ottaa taas ilo irti juoksemisesta, ja laittaa tossua toisen eteen! Olen tällä hetkellä myös hurahtanut ihan täysillä suunnistukseen (psst, ilmottauduin elokuun kurssille!), joten se tulee varmasti viemään vähän juoksukilometrejä tässä kesällä, mutta uskon silti, että viime vuoden juoksumäärä (n.1300km) tulee menemään kyllä rikki! :)

Mulla on silti vielä monta lajia, joita tahtoisin kokeilla loppuvuoden aikana. Muun muassa kiipeilyä, melontaa,  rullaluistelua (luistimet pitäisi siis kaivaa kaapista, tää on tuttu laji!), pumppia, tennistä ja vaikka jalkapalloa, jos vain porukka löytyisi! Mä rakastan ylikaiken lajien kirjoa, ja siksi ihmittelenkin, miten olen jaksanut tehdä noin pitkäjänteistä juoksua tässä koko kevään.. olematta kyllästynyt siihen vieläkään!! Ehkä mä vaan rakastan juoksemista, ei auta mitenkään!!

Oletteko te tilastoineet liikuntoja alkuvuodelta? Tykkäättekö analysoida tekemisiänne vai meettekö ihan vaan fiilispohjalta koko ajan?

Ps. Huomenna keräämään mansikoita, ihanaaaaa!!

Iltarasteilla - aloittajan opas

Muistatteko, kun kerroin uudesta harrastuksestani, suunnistuksesta? Nyt olen viimeistään aivan koukussa kyseiseen juttuun! Tänään tuli vuoden viides suunnistuskerta täyteen, ja tarkoitus onkin käydä ainakin kerran viikossa nyt metsässä! Se vaan on niin nastaa, että metsään oikeen hinkuu!

Tänään olin toista kertaa iltarasteilla! Mä vihdoin rohkaistuin viime viikolla, ja suuntasin elämäni ensimmäisille iltarasteille. Tähän mennessä olen käynyt vain kiintorasteilla, joissa on saanut ilman ajanottoa mennä ihan omaan tahtiin ja rauhassa. Se on tosiaan ollut aivan kivaa, mutta ehkä kaipasin seuraavaa askelta suunnistuksen osalta. Päätettiin sitten lähteä ystävän kanssa iltarasteille viikko sitten, ja en voi muuta sanoa kuin että olen aivan myyty! Metsän keskelle oli maanantai-illaksi puhjennut melkoinen "leiri", jossa kuhisi suunnistajia, iltarastien työntekijöitä ja hyvää tunnelmaa!

Mulla ei tietystikään ollut EMIT-korttia, joka on suunnistuksessa käytettävä leimasinkortti, jonka avulla rastien väliajat saadaan jokaiselle suunnistajalle. No, onneksi noilta iltarasteilta on mahdollista lainata vuokrakortti samalla kuin ostaa kartan. Hinta on tosiaan aika kova tuohon vuokraan (3€/kerta), ja olenkin päättänyt ostaa oman EMIT-kortin, joka näyttää suunnistajakaupassa maksavan 65€.

Ennen kuin lähdetään liikkeelle, jokainen merkkaa omaan karttaan sen reitin, minkä haluaa kulkea. Valmiita reittejä on meilläpäin yleensä 1,5km, 3km, 4km, 5km, 7km ja 9km. Joskus myös 12km. Reitin saa päättää, kun kartan on nähnyt. Kun reitti on päätetty, vedetään viivoittimella viivat rastien välille, niin on helpompi sitten metsässä kulkea rastilta rastille.

Metsään päälle kannattaa laittaa pitkät housut ja t-paita tai pitkähihainen paita sekä hyvät kengät. Mä olen nykyään käyttänyt mun gotetex-lenkkareita, jotka sopii maastoon melko hyvin! Lisäksi mukaan tarvitsee kartan, mielellään kompassin ja iltarasteille lisäksi tuon EMIT-kortin, mikäli ajan haluaa. Ihan ummikkona ei kannata metsään lähteä, vaikka ilmeisesti lyhyiden ratojen rastit helpoilla paikoilla ovatkin, vaan kannattaa oopetella suunnistusmerkkejä ainakin valmiiksi.

Metsässä kannattaa muistaa hyvä ja iloinen mieli, ja jos on hukassa, niin rohkeasti kysymään apua! Kanssasuunnistajat on yleensä mukavaa porukkaa! Me ei kaverin kanssa olla vielä kysytty apua, mutta tänään päästiin vähän auttamaan muita! Hih. Kivaa! Sen jälkeen sitten juostiinkin väärään suuntaan polkua... joopajoo, se suunta ehkä kannattaisi katsoa joka kerta! 

Oli tosi kiva suunnistaa muiden ihmisten kanssa metsässä, ja siinä on sellaista pientä jännitystä, kun ei ole varma, mille rastille kukin on menossa. Paineita noista iltarasteista ei kannata ottaa, vaan opastusta sieltä saa paikan päältä, ja lisäksi fiilis on tosi mahtava noissa tapahtumissa! Kannattaa pitää mielessä, että vaikka ne ajat nettiin tulevatkin, niin ne eivät ole kilpailuja! Kannattaa rauhassa tutustua maastoon ja merkkeihin, jotta pysyt hyvin kartalla, missä olet. Sillä tavalla sitä oppii!

Mulla on ihan vakaasti ystävän kanssa aikeissa Jukolan viesti 2014, ja meidän tiimissä siis on tilaa kahdelle! ;) Mukaan vaan! Suunnistuskärpänen on nyt purassut, ja lujaa! Mutta onhan toi metsässä rastien perässä juokseminen nyt vaan paitsi kehittävää ja kuntoilun kannalta hyvää intervallitreeniä, niin myöskin ihan todella kivaa!!

Täältä näkee ainakin Uudenmaan iltarastien järjestäjät. Ja onhan niitä rasteja joka puolella Suomea!