Tänään olin toista kertaa iltarasteilla! Mä vihdoin rohkaistuin viime viikolla, ja suuntasin elämäni ensimmäisille iltarasteille. Tähän mennessä olen käynyt vain kiintorasteilla, joissa on saanut ilman ajanottoa mennä ihan omaan tahtiin ja rauhassa. Se on tosiaan ollut aivan kivaa, mutta ehkä kaipasin seuraavaa askelta suunnistuksen osalta. Päätettiin sitten lähteä ystävän kanssa iltarasteille viikko sitten, ja en voi muuta sanoa kuin että olen aivan myyty! Metsän keskelle oli maanantai-illaksi puhjennut melkoinen "leiri", jossa kuhisi suunnistajia, iltarastien työntekijöitä ja hyvää tunnelmaa!
Mulla ei tietystikään ollut EMIT-korttia, joka on suunnistuksessa käytettävä leimasinkortti, jonka avulla rastien väliajat saadaan jokaiselle suunnistajalle. No, onneksi noilta iltarasteilta on mahdollista lainata vuokrakortti samalla kuin ostaa kartan. Hinta on tosiaan aika kova tuohon vuokraan (3€/kerta), ja olenkin päättänyt ostaa oman EMIT-kortin, joka näyttää suunnistajakaupassa maksavan 65€.
Metsään päälle kannattaa laittaa pitkät housut ja t-paita tai pitkähihainen paita sekä hyvät kengät. Mä olen nykyään käyttänyt mun gotetex-lenkkareita, jotka sopii maastoon melko hyvin! Lisäksi mukaan tarvitsee kartan, mielellään kompassin ja iltarasteille lisäksi tuon EMIT-kortin, mikäli ajan haluaa. Ihan ummikkona ei kannata metsään lähteä, vaikka ilmeisesti lyhyiden ratojen rastit helpoilla paikoilla ovatkin, vaan kannattaa oopetella suunnistusmerkkejä ainakin valmiiksi.
Metsässä kannattaa muistaa hyvä ja iloinen mieli, ja jos on hukassa, niin rohkeasti kysymään apua! Kanssasuunnistajat on yleensä mukavaa porukkaa! Me ei kaverin kanssa olla vielä kysytty apua, mutta tänään päästiin vähän auttamaan muita! Hih. Kivaa! Sen jälkeen sitten juostiinkin väärään suuntaan polkua... joopajoo, se suunta ehkä kannattaisi katsoa joka kerta!
Oli tosi kiva suunnistaa muiden ihmisten kanssa metsässä, ja siinä on sellaista pientä jännitystä, kun ei ole varma, mille rastille kukin on menossa. Paineita noista iltarasteista ei kannata ottaa, vaan opastusta sieltä saa paikan päältä, ja lisäksi fiilis on tosi mahtava noissa tapahtumissa! Kannattaa pitää mielessä, että vaikka ne ajat nettiin tulevatkin, niin ne eivät ole kilpailuja! Kannattaa rauhassa tutustua maastoon ja merkkeihin, jotta pysyt hyvin kartalla, missä olet. Sillä tavalla sitä oppii!
Mulla on ihan vakaasti ystävän kanssa aikeissa Jukolan viesti 2014, ja meidän tiimissä siis on tilaa kahdelle! ;) Mukaan vaan! Suunnistuskärpänen on nyt purassut, ja lujaa! Mutta onhan toi metsässä rastien perässä juokseminen nyt vaan paitsi kehittävää ja kuntoilun kannalta hyvää intervallitreeniä, niin myöskin ihan todella kivaa!!
Täältä näkee ainakin Uudenmaan iltarastien järjestäjät. Ja onhan niitä rasteja joka puolella Suomea!
Joo ja ihan ekaksi kannattaa mennä sinne suunnistuskouluun, että oppii ihan oikeasti suunnistamaan.
VastaaPoistaKun se Jukolan ankkuriosuuskin on 15km pitkä ja "vähän" erilaista maastoa ja menoa kuin perus iltarastit.
Varusteista vielä sen verran, että nastarit ovat aika must kun lähtee harrastamaan suunnistusta ns. oikeasti.
Kiitos kannustavasta palautteesta, Anonyymi ;)
PoistaTiedostan kyllä, että suunnistuksen opetus voisi olla hyvä, mutta en pidä tätä harrastusta niin vakavana, ettenkö uskoisi pärjääväni vuoden harjoittelulla esimerkiksi Venlojen viestissä. Iltarasteilla harjoittelen nopeaa menemistä, ja kiintorasteilla sitten ns. "teoriaa" ja tarkkaavaisuutta!
Hmmm, miksi minä muistan, että ainakin Venlojen puolella pisimmät reitit on 8km pitkiä?! Ja lyhimmät noin 5-6km. Jukolan sivuilla sanotaan, että naisten tulisi harjoitella 4-5km iltarasteilla. ;)
No, ensimmäisenä en ole hankkimassa suunnistukseen sopivia kenkiä, koska mielestäni tavallisilla lenkkareilla pääsee etenemään aivan hyvin! Onko nuo nastarit hyvät sitten niinkuin mäkiosuuksilla vai missä maastossa? :)
No joo, tuli kommentoitua turhaan vähän kärkkäästi...
PoistaNäes, kun siitä suunnistuskoulusta on ihan oikeasti hyötyä. :) Kas kun siellä oppii kaikenlaisia kivoja niksejä, jotka nopeuttavat suunnistelua ihan näin harrastelijatasollakin. Itse en ainakaan koe, että raha olisi mennyt hukkaan.
Sieltä koulusta kun saa niitä Jukola-oppeja ja useinmiten koulut ns. treenaavat porukkaa ekaan Jukolaan - eli kokeneemmilta saa opetusta (ja koulusta kenties myös joukkuekaverit).
Usein koulun hintaan kuuluu myös seuran jäsenyys - ja sitä kautta ainakin meillä ilmaiset iltarastit, EMIT-lainat ja kartat ja karttamuovit.
Jukolan ankkuriosuus saattaa tosiaan olla sen 15 km, joten ihan valmistautumatta ei kannata pöheikköön lähteä.
Nastarit ovat NIIN paljon tukevammat kuin ne lenkkitossut (tämän huomaa etenkin märällä maastolla liikuttaessa). Eli suunnistuskengistähän tässä puhutaan. Ja tavallisista lenkkareista suosittelen niitä talvikenkiä, joissa on nastat. Ja jotka pitävät vettä myös.
Kiitos, nyt oli kivempi lukea kommenttiasi, ja siitä olikin paljon hyötyä :)
PoistaVoisin tosiaan ensi keväällä harkita suunnistuskurssia, kun niitä varmaan näin keskikesällä on aika huonosti! Ainakin kompassin käytössä tarvitsisin apua, koska olen melko hidas sen kanssa...
Onneksi noi iltarastimaastotkin vaihtelevat, esimerkiksi Nuuksiossa on jo aika vaikeaakin maastoa, kuvittelisin. Tiedän, että ei ole mikään leikinasia lähteä Jukolan Venloihin, ja haluankin valmistautua siihen kunnolla!
Juu, märällä nastareista on varmasti hyötyä. Käytän mun goretex-talvilenkkareita maastossa, mutta nastat on tällä hetkellä laatikon pohjalla! :)
Yhdyn Anonyymin kommentteihin, että nastarien ja lenkkareiden ero on aika valtava varsinkin mäkisemmässä ja kosteammassa maastossa. Eikä varsinkaan turvallisuuspuolta tule vähätellä tässä asiassa! Itsekin aikoinaan lajiin ihastuttuani suunnistelin muutaman kerran lenkkareilla, mutta sitten oli käydä pahasti liukastuessani, enkä sen jälkeen osaa oikein kuvitellakaan meneväni rasteille ilman nastareita. Toki ne maksaa, mutta nykyiset ovat säilyneet oikein hyvässä kunnossa jo kolme vuotta säännöllisesti harrastavalla kuntosuunnistajalla, että ei se pidemmän päälle kalliiksi tule. Suurin hyöty noista kengistä tulee tosiaan kosteassa kelissä ja mäkisissä ja kallioisissa maastoissa. Ei se toki sitä sulje, etteikö varovainen pidä olla ja varsinkin sadekelillä liukastumisvaara on aina suuri.
VastaaPoistaItse en ole koskaan mitään varsinaista suunnistuskoulua käynyt. Ensimmäistä kertaa kävin iltarasteilla silloisen työpaikkani TYKY-päivänä, ja silloin aivan perusoppeja (mm. kompassin käyttö) käytiin ehkä noin vartin verran läpi...ja siinäpä se meikäläisen opinnot suunnistuksesta ovatkin. Jälkeenpäin ajatellen lisäopit eivät olisi olleet pahitteeksi todellakaan, sillä varmasti monia vasta vuosien jälkeen itseopittuja juttuja olisi kurssin avulla oikotietä oppinut.
Mukavaa, että olet tämän hienon lajin löytänyt. Itse olen lajia n. 10 vuotta harrastanut, ja allekirjoitan kaikki kiehtovuudet mitä lajista olet löytänyt. Voin kertoa, että se koukuttavuus on edelleen näiden vuosien jälkeen tallella. :)
Ja mitä Jukolaan tulee, niin suosittelen lämpimästi kokemuksena. Kyseessä on kuitenkin varmasti upein vuosittainen urheilutapahtuma Suomessa ja tunnelmaltaan äärimmäisen hyväntuulinen.
Kiitos superkattavasta postauksesta! Täytyy ekana sanoa, että teidän kommentoijien innoittamana osallistun elokuussa lyhyelle suunnistuskurssille! :)
PoistaNojoo, nastarit ovat varmasti hyvä juuri kostella, sillä silloin olen huomannut liukkauden! Pitää laittaa korvan taakse tämä asia! Saakohan niitä kenkiä ihan normaaleista urheiluliikkeistä vai vaan suunnistusliikkeistä?
Kyllä, suunnistus on kaikkea sitä yhdessä, josta nautin! Siksi olen äärimmäisen onnellinen, että viime kesänä löysin tämän lajin ;)
Jukolasta olen kuullut niin paljon hyvää, että onhan sinne osallistuttava! Vuonna 2015 se järjestettäisiin mun vanhoilla kotiseuduillani ;) mutta katsotaan, uskaltaudunko mukaan jo ensi kesänä! :)
Niin ja vielä piti sanomani noista pk-seudun maastoista. Nuuksion maastot ei mun mielestä kaikkein haastavimpia ole. Ensinnäkin maastopohja on erittäin hyvä, eikä siellä ole kiusana juurikaan kaadettua metsää eikä toisaalta maasto (vaikka korkeuseroja löytyy) ole yhtä rankka profiililtaan kuin vaikkapa Serenan tai Espoon Mynttilän (jossa viime viikon helteillä tuskailin) rynkyttävät maastot. Upeimmat iltarastikokemukset olen saanut juuri Nuuksiossa, jossa upean luonnon keskellä näkee paljon luonnon ihmeellisyyksiä.
VastaaPoistaOkei, kiva kun selvensit! :) Nuuksio onkin äärimmäisen kaunis, mutta mielestäni Solvallan ympäristö oli ainakin melko mäkinenkin... tätyy käydä katsomassa noi sun kertomat paikat, jos sitten tiedän paremmin, mistä puhun! Tiedätkö kuka järjestää kuntorasteja noissa metsissä? :)
PoistaKiitos Juha, kun tulit kommentoimaan!!
Moi Hanna, palaan tähän suunnistuasiaan vielä näin lomani loputtua, mutta varmaan näitä juttuja vielä luet :). Ensinnäkin noista edellisessä postauksesta puhetta olleista nastareista. "Normaaleista" urheiluliikkeistä niitä ei välttämättä löydy, mutta Suunnistajan Kaupastahan niitä saa sitten hyvinkin monenlaista mallia. Olethan huomannut, että Suunnistajan Kaupalla on kojunsa usein iltarasteillakin (esim. lähes aina maanantaisin pidettävillä Helsingin suunnistajien rasteilla), josta kengät voi yhtälailla ostaa.
PoistaIltarastimaastoista, aivan ekaksi voisin linkata sulle Uudenmaan kuntosuunnistuskalenterin (tässä --> http://suunnistavauusimaa.fi/wp/wp-content/uploads/2011/10/SU_Aluekalenteri_2013_versio2.pdf), josta huomaat kuinka paljon rasteja pelkästään täällä pääkaupunkiseudulla ja lähiympäristössä järjestetään. Varmaankin nuo maanantaiset Helsingin suunnistajien järjestämät iltarastit on suosituimpia, mutta nuo maastot jotka aiemmassa postauksessa mainitsin, on yleensä Espoo-rastien (tiistaisin) kohteina. Keskiviikkojen aluerasteilla on yleensä vähän vähemmän porukkaa, ja siksipä melkein niissä eniten tykkään käydäkin (+oma seurani on yksi niiden järjestäjistä). Ja jos oikein haastavia maastoja tahtoo kokeilla, niin torstaiset Keski-Uudenmaan iltarastit sellaisia usein tarjoaa. Esim. viime torstaina Sipoonkorvessa (v. 1995 Jukolan maastoissa) pistettiin kyllä meikäläisen suunnistustaidot koville, ja vähän kehnostihan siinä kävikin...ei siitä sen enempää :).
Jukolasta vielä puheenollen, reippaasti vaan mukaan ensi kesänä! Ei se suunnistuksena loppujen lopuksi ole sen vaikeampaa kuin mitä iltarasteilla joutuu kokemaan ja esim. tämän kesän maastot kovapohjaisine kangasmetsineen Jämsänkoskella olivat jopa helpohkot meille Uudenmaan maastoja koluaville. Lisäksi kun porukkaa metsässä on kuin pipoa, niin sekin auttaa omalta osaltaan, kun pystyy menemään muiden mukana aika paljon.
Tällainen tietopaketti tällä kertaa ;)
Kiitos pitkästä kommentista! :) Toki luen näitä kommentteja, vaikka tulisivat kuinka myöhään. Tulen jatkossakin kirjoittamaan suunnistuksesta, sillä sen verran olen nyt siihen hullaantunut... olin eilen ensimmäistä kertaa yksin rasteilla, ja eihän se kovin hyvin mennyt, mutta selvisin kaikesta järkytyksestä maaliin ja sain kaikki rastit käytyä!
PoistaTäytyykin mennä katsomaan suunnistajakaupasta kenkiä. Ostan varmaan samalla sen emit-kortin, niin ei tarvitse joka kerta vuokrata sitä :)
Kiitos. Olenkin tuota kalenteria katsonut. Olen käynyt maanantain Helsingin suunnistajien rasteilla, sekä tiistain Espoorasteilla. Täytyypi joku kerta lähteä vähän "kauemmas" suunnistamaan, keskiviikon tai torstain rasteille. Ainakin vaihtoehtoja löytyy!! :) Ensi viikolla menen varmaankin Turussa suunnistamaan, jännää! ;)
Mitä hyötyä on, jos kuuluu johonkin seuraan? Entä, miten ylläpidät talvella suunnistustaitoja? :)
Kiitos sinulle, Juha!!
Moi, taas meni vähän pitkäksi tämä vastaaminen. Noihin sun lopun kysymyksiin. Ensinnäkin, koska olen ihan normi kuntosuunnistaja, eli ts. kesän suurimmat tavoitteet on osallistua Jukolaan ja selviytyä sieltä kunnialla radan läpi, niin ei mulla mitään varsinaista harjoittelua talvisin ole. Lenkkeilen, hiihdän ja urheilen vähän muutenkin mutta siinäpä se. Hiihtosuunnistusta en ole kokeillut, eikä ole nyt lähiajan suunnitelmissakaan, mutta ehkäpä jos joku tuttu saisi innostamaan.
PoistaSeuraan kuulumisen hyödyt sitten. No, osaltaan se riippuu seurasta. Omassa seurassani pääsee osallistumaan esim. seuran harjoituksiin (EN ole ollut aktiivinen tässä), saa osallistua ilmaiseksi keskiviikon aluerasteille ja tiistain espoo-rasteille, saa osallistua ilmaiseksi Jukolan viestiin (sis. kuljetukset) ja lisäksi sitten on mukavia yhteisiä tapahtumia, esim. syksyisin kauden päättäjäiset. Ja mukavahan se on tutustua uusiin ihmisiin, joilta kokeneimmilta saa myös hyviä vinkkejä ja neuvoja lajiin. Itse olen vielä tuore tapaus tässä seurassa, mutta mukavalta on toistaiseksi tuntunut.
Jäsenmaksuthan ovat vuosittain muutaman kympin, joten jo noilla iltarastien eduilla pääsee "voitolle".
Mukava katsaus minulle ihan vieraaseen lajiin! Tämä on kyllä juuri sellainen laji, johon minä, hullu geokätköilijä ja kovasti luonnosta nauttiva hippiäinen voisin koukuttua! Mukavaa, että on niin paljon lajeja mistä valita :)
VastaaPoistaMä luulen, että tää laji vois sopia sulle! :) Tule joskus mun kanssa kokeilemaan rasteja, niin tiedät, mistä puhutaan ;) Koukutut taatusti!!
PoistaJa heeei, mä ajattelin lomalla (elokuussa) kokeilla ekan kerran geokätköilyä! Jännää!! :D
Eilen kävin 20 vuoden tauon jälkeen rasteilla ja oon niin koukussa :D No joo, ei sitä varmaan suunnistukseks voinu sanoa, häröilyksi ehkä enemään, mut hei löydettiin kaikki ja pummiakin tuli 2,3kilsan reitillä vain 2 km :D *reps*
VastaaPoistaHeeei, hyvä alku pitkän tauon jälkeen! Kylläpäs tuohon koukuttuu kyllä ja äkkiä.. ;) No mut hei, te haluitte vaan vähän enemmän kuntoilua! :D
PoistaIhanaa, että olet innostunut suunnistuksesta. Erittäin hieno laji! :)
VastaaPoistaJuu, niin on :) Ai että!!
Poista