tiistai 29. joulukuuta 2015

Vuoden 2015 parhaat...!

Taas vuosi lähenee uhkaavasti loppuaan, ja on tullut aika koota yhteen vähän vuoden kohokohtia. Yleensä olen tämän blogin historiassa kirjoittanut koosteen pelkistä TOP 5 liikuntajutuista (2012 klik, 2013 klik, 2014 klik), mutta tällä kertaa haluan kirjoittaa monipuolisemmin. Koen, ettei Sporttaillaan! -blogi ole enää niin puhdas liikuntablogi, että haluaisin listata pelkästään tapahtumia tai muita liikuntajuttuja järjestykseen. Haluan jakaa vuoden kohokohtia laajemmin, joskin liikuntapainotteisesti.

Vuoden "Ylitin itseni" -hetki



Nuts Pallas 55 kilometrin juoksutapahtuma oli minun ensimmäinen ultrajuoksu, eikä varmastikaan viimeinen! Vaikka uskoin itseeni täysin, niin ylitin silti itseni tuolla matkalla. Vaikka takana oli reilu 50 kilometriä juoksua ja nousua tuntureilla, jaksoin silti tulla maaliin asti juoksuaskelin! Ja vielä kohtuullisen hyvävoimaisena. Juoksu oli huikea elämys upeassa Suomen Lapissa!! Mä en ole juurikaan avannut juoksua tuon kirjoittamani raportin jälkeen, vaikka olen ajatellut aiheesta kirjoitella. Olen menossa myös ensi keväänä uudestaan ultrajuoksuun, Nuts Karhunkierroksen 53 kilsan reitille. Ajattelin lähiakoina kirjoittaa aiheesta, mitä on olla tavallinen kuntoilija, mutta juosta ultramatkoja... Vääjäämättä oma kiinnostuminen on meinaan noissa pidemmissä matkoissa ;)

Vuoden pisin liikuntasuoritus



Tiinan kanssa innostuttiin rogainingista ihan toden teolla tämän vuoden aikana. Ihan hassua, että ollaan harrastettua kyseistä lajia vasta reilu vuoden. Loppiasena ollaan menossa samaan tapahtumaan toista kertaa, kun Loppiaisrogaining kisaillaan Hämeenlinnassa. Pisin rogaining ja sitä myöden myös pisin liikuntasuoritus koettiin Tiinan kanssa Salpausrogainingissa viime keväänä, kun olimme 12-tunnin sarjassa, ja käytimme kisa-ajasta noin 11 tuntia. Liikuimme varmasti yli 50 kilometriä, mutta varmuutta ei ole mittareiden hyytymisten vuoksi. Roga meni kuitenkin kivasti ja loi silloin uskoa Nuts Pallasta varten. Ensi vuonna uudestaan, ja se on muuten vappuaattona silloin ;) Rogaining on vahvasti ohjelmassa myös tulevanana vuotena ja tuonee mukana uusia tuulia...

Vuoden onnistuminen


Vaikka juoksin Kaarinan puolimaratonilla enkkani, en silti laske sitä isoimmaksi onnistumisekseni! Sen sijaan Jukola tarjosi nautinnon ja hauskuuden lisäksi myös todellisen onnistumisen! Venlojen viestissä meinaan lähes kaikki meni niin nappiin kuin minun suunnistustaidoillani vain olla ja voi. Muistan vain tehneeni yhden pummin, mutta senkin sain kohtuullisen hyvin korjattua, joten tuon Venlojen viestin kolmannen osuuden jälkeen hymyilytti ja isosti! Olin omalla osuudella sijalla 433/1339, mikä ylitti täysin odotukset! Louna-Jukolassa juoksin myös ensimmäistä kertaa Jukolan yössä, kun sain tutun joukkueesta 3. osuuden eli pisimmän osuuden suoritettavaksi. Selvisin siitäkin kunnialla! Suunnistus on aivan älyttömän mahtava harrastus, jonka uskon jatkuvan pitkään!

Vuoden hurjin näköala


Tein vuonna 2015 kolme hienoa ulkomaan matkaa, joihin jokaiseen liittyi myös vaeltamista. Jopa Barcelonan kaupunkilomalla piti päästä läheiselle Montserratin vuorelle vaeltamaan, sillä maisemat ja hienot vuoret ovat niitä, jotka meitä kiinnostaa. Norjan loma sen sijaan ei mitään muuta sisältänytkään kuin uskomattoman upean luonnon ihastelua autoilun välissä. Besseggenin vaellus oli kokonaisuudessaan upea ja elämyksellinen kapean harjanteen ylityksen vuoksi! Teneriffalla sen sijaan ihailimme maailmaa 3718 metrin korkeudesta Teiden huipulta. Tuo elämys on ehdottomasti yksi elämäni suurimpia: aamun sarastus korkean vuoren päällä, kova tuuli huipulla, otsalampun valossa vaeltaminen huipulle sekä fyysinen ponnistelu kaiken sen eteen! Silti hurjin näköala tuli koettua kesän Norjan reissulla, jossa vaelsimme 11 kilometriä suuntaansa, kun kävimme ihailemassa maisemia Trolltungan kielekkeellä! Hurrrrjaaa ja upeaaa!

Vuoden rentouttavin hetki


Juhannusviikonloppu <3 Tämä oli jo toinen kerta peräkkäin, kun olimme jo tutuksi tulleella vuokramökillä Saimaan rannalla. Ikuinen meren ja saariston lapsi on rakastunut myös Saimaaseen ja järvi-Suomeen! Kertakaikkiaan upea paikka rentoutua, viettää aikaa ystävien kanssa ja nauttia olosta! Olin myös kiitollinen kun pääsin ystäväni kanssa syksyllä heidän mökilleen viikonlopun viettoon. Mulla kun ei ole mökkimahdollisuutta, niin olen kiitollinen jokaisesta tilaisuudesta. Mökillä mieli lepää erityisesti.

Vuoden paras luontokokemus Suomessa


Olen käynyt vuoden aikana monessa kansallispuistossa. Nuuksiossa, Sipoonkorvessa, Pallas-Ylläskansallispuistossa, Kurjenrahkan kansallispuistossa, Liesjärvellä.. Kaikki ovat upeita luonnonpuistoja, mutta silti ylitse muiden luontokokemuksista menee meidän heinäkuinen melontaretki Lohjanjärvellä. Meloimme kaksikkokajakilla pari tuntia ja retkeilimme loput ajat tuulisessa säässä pienellä saarella. Teimme tulen nuotioon ja nautimme hiljaisuudesta. Se ei tänä päivänä ole itsestäänselvyys missään. Melominen on ihanaa ja terapeuttista. Ensi kesänä tulee toivottavasti melottua enemmänkin!

Vuoden tsemppari


Kuva: Marski Challenge

Sisua tarvittiin erityisen paljon viime kesän Marski Challengessa, jonne lähdettiin Kimmon kanssa viettämään mukavaa kesäpäivää! Osallistuimme Fisu-tiimillämme kuntosarjaan Lopella järjestetyssä multisport-tapahtumassa. Lainasimme pyörät järjestäjiltä, mutta aivan nappiin ei mennyt... Kimmon pyörästä lähti poljin koko ajan irti ja ilman välineitä emme saaneet sitä paikalleen. Jouduimme oikaisemaan yhden rastin verran vaihtoalueelle, jossa saimme melonta-osuuden aikana uuden pyörän. Tässä menetimme hirveästi aikaa ja vähän sitä iloakin, jota pursuimme vielä aamulla! Lopulta toinenkin vuokrapöyrä hajosi, kun vaihteet jumittivat pienelle. Sillä ei ollut kovin ilo polkea, mutta sisulla painelimme silti läpi koko radan! Loppujen lopuksi tsemppasimme hyvin toisiamme ja ainakin minulla oli kyllä tosi kiva ja ikimuistoinen päivä!

Vuoden paras lajikokeilu


..on ehdottomasti SUPpailu! En muuten ole kirjoittanut tästä blogiini, mutta olin Parempia Polkuja -Tiinan kanssa suppailemassa Töölönlahdella eräänä kesäisenä päivänä elokuussa. Vaikka tuuli kovaa, niin onnistuimme pysymään pystyssä ja jopa melomaan onnistuneesti eteenpäin. Suppailu eli seisten melominen on mukavaa, rentouttavaa ja kokonaisvaltaista touhua. Tykkäsin ja lähden takuulla uudestaan ensi kesänä!!

Voi kääk, vuoden parhaita olisi ollut vaikka millä mitalla... mutta jätän ne nyt tähän kahdeksaan! Vuoteen on mahtunut hienoja ihmisiä, huippuja kimppatreenejä, mahtavia tapahtumia, uskomattoman upeita maisemia, rakkautta, kotona löhöämistä, onnistuneita treenejä, hyvää ruokaa, illanviettoja lautapelaillen ja ennen kaikkea paljon iloista mieltä! Toivottavasti se välittyy myös teille lukijoille asti! 

Palaan vielä tarkempien liikuntayhteenvetojen kanssa ensi vuoden puolella blogiini. Nyt haluan toivottaa kaikille oikein mukavaa vuoden vaihdetta ja elämyksellistä vuotta 2016! Tehkää niitä asioita, joista nautitte ja joista saatte voimaa! Elämä on liian lyhyt murehtimiseen! 

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Olipas ihana joulu!

Joulu tuli ja meni! Nopeasti meni nämä 4,5 päivän vapaat, ja huomenna on taas paluu töihin. Joulun aika oli oikein ihanaa aikaa, kun tuli vietettyä paljon aikaa molempien perheiden seurassa. Parasta joulussa onkin rauhallinen ja stressitön oleskelu läheisten seurassa. Syöden hyvin, jutustelleen ja pelaillen sekä liikkuen.

Ruoka oli erinomaista jokaisessa paikassa, jossa syötiin. Anoppilan ruokailuihin oltiin osallistuttu Kimmon kanssa tekemällä rosollia ja bataattilaatikkoa. Molemmat saivat kehuja ja mielestäni onnistuttiin näissä molemmissa hyvin. Tehtiin ensimmäistä kertaa kumpaakin ruokalajia. Laitettiin bataattilaatikkoon ripaus inkivääriä ja se antoi ihanaa vivahdetta makeahkoon laatikkoon! Nami! Kahviherkkuja, suklaata ja toki juustoja ja keksejä on tullut syötyä useampana päivänä ja monta kertaa päivässä, mutta olkoot! Mielestäni tässä joulun ja uuden vuoden aikoihin saa ja pitääkin nauttia herkuista. Kyllä sitä ehtii kevennellä sitten taas viimeistään loppiaisen jälkeen, eikö? ;)





Taas valkeata joulua....



Joulupäivän sateinen metsälenkki!

Liikunta piti mukavasti ruokahalua yllä. Vaikka usein oli sellainen olo, ettei enää jaksaisi syödä, niin kummasti sitä vain liikunnan jälkeen oli nälkä!! Jouluaatto olikin ainoa päivä, kun ei tullut harrastettua mitään liikuntaa. Mielestäni yleisesti lomapäivinä on aina kiva liikkua ja ulkoilla, kun aikaa on koko päivä. Ei se tunnin, parin lenkki vaikuta mitenkään päivän muihin aktiviteetteihin. Joulupäivän lenkki onkin jo muodostunut mun ja Kimmon perinteeksi.. oli varmasti jo viides vuosi vähintäänkin, kun käytiin joulupäivänä lenkillä. Me vietetään yleensä joulupäivä kokonaisuudessaan anoppilassa, joten päivän muiden aktiviteettien ollessa syömistä, telkkarin katselua ja lautapelailuja, jää aikaa lenkillekin hyvin! Viime vuonna lenkkeiltiin reilussa pakkasessa maalla, mutta tänä vuonna perinteinen joulupäivän lenkki saatiin heittää vesisateessa. Kimmon isä lähti meidän mukaan omalle sauvalenkilleen, joten siksi päädyttiin ajamaan pienen ajomatkan päähän Virttaan Harjureitille lenkkeilemään. Kierettiin Kimmon kanssa latupohjia pitkin noin kympin hölkkälenkki. Mä en ole ennen käynytkään Virttaalla, mutta tämä ei taatusti jää viimeiseksi kerraksi. Sen verran kaunista maisemaa oli, että täytyy toistekin käydä ihailemassa kaunista harjumetsää. Virttaalla valaistua latupohjaa löytyy kymmeniä kilometrejä, joten toivotaan että “Pikku-Lappikin” saa lunta vielä tänä talvena, jotta pääsen ihailemaan samoja reittejä joskus myös suksien päältä.

Ihan huikeeta oli käydä myös salilla! Anoppilassa on alakerrassa pieni kuntosali, jossa saa tehtyä hyvän treenin. On penkkitanko, käsipainoja ja levypainoja sekä crossari ja monitoimilaite, jossa voi tehdä ainakin selkä-, rinta- ja jalkaliikkeitä. Olipahan mahtavaa tehdä aamutreeniä, kun salille oli matkaa parit portaat alas! Ei voi matkan takia jättää ainakaan treeniä väliin ;) Parasta joulun treeneissä kuitenkin oli treenin jälkeinen saunominen. Käytiin saunassa joka päivä!! Aattoillan saunahetki oli vasta myöhään illalla, mutta sittenpähän uni maistui! Ihan huikeeta!


Joulun lempparit ;)


Joulun massiiviset lautapelit!


Tänään aurinko paistoi nätisti pakkaslenkillä :)


Tänään olikin jännää, kun sai tehdä ensimmäisen lenkin tänä talvena ihan rehellisessä pakkaskelissä. Mittari näytti -10 isäni keittiön ikkunasta katsottuna, joten piti oikein hieraista silmiä, kun en meinannut uskoa lukua ollenkaan. Pitipä pukea kaikki mahdolliset vaatteet päälle, jotka olin pakannut mukaan, jotta sain tarpeeksi vaatetta aamupäivän polkulenkille päälle. Hyrrr, pakkaseen on nyt tottuminen! Mutta kyllä minä odottelen hirveästi jo hiihtokelejä. Pakkanen saa olla ja pysyä!

Joulu oli siis kaikin puolin oikein onnistunut ja nyt on todella rentoutunut olo! Joskus on vain hyvä ajattelematta mitään maailman murheita, omia pikkumurheita tai stressata turhista. Joskus on vain hyvä olla ja nauttia. Pysähtyä ja jakaa aikaa läheisten ihmisten kanssa. Nauttia ruuasta, muiden seurasta ja omista ajatuksista.

Ihania välipäiviä kaikille! Miten teidän joulu meni? Tuliko sporttailtua vai syötyä enemmän? ;) Minä en oikein tiedä, mutta molempi parempi!! Saatteko lomailla välipäivät vai palaako joku muukin jo töihin? :)

tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulukortti lukijoilleni!


Minä siirryn pikkuhiljaa joulun viettoon, joten toivottelen nyt täällä blogissani oikein ihanaa joulunaikaa teille kaikille huipuille lukijoilleni! On ollut niin kivaa, kun olette pysyneet matkassa mukana täällä blogissani. Nauttikaa jouluna rauhallisuudesta, tunnelmallisuudesta ja läheisten seurasta. Mun mielestäni joulussa on kaikkein parasta pysähtyminen. Saa luvan kanssa vain olla ja nauttia. Syödä hyvin ja olla stressaamatta kauppareissuista, työasioista tai pyykkivuoresta. Ne ehtii hoitaa myöhemminkin. Muistakaa ennen kaikkea ottaa aikaa itsellenne, koska vain silloin kuin olette voimissanne, voitte olla hyviä teidän läheisillenne.

Minä olen pakannut kamat valmiiksi ja suuntaan huomenna lyhennetyn työpäivän jälkeen Turun suunnille loppuviikoksi oman perheeni sekä Kimmon perheen luokse joulun viettoon. Mukana ei ole juurikaan lahjoja - on vain iloista mieltä, muutama jouluruoka sekä toki lenkkivarusteet! Mitä olisikaan joulupäivä ilman kunnon juoksulenkkiä ;) Teimme Kimmon kanssa rosollia ja bataattilaatikkoa (molempia ekan kerran ikinä!) ja näin ollen osallistumme omalta osaltamme myös joulupöydän antimiin. 

Palaan joulun jälkeen vielä vuoden kohokohtiin täällä blogissani sekä varmasti avaan myös hieman ajatuksia tulevasta vuodesta. Aika on mennyt niin hullua vauhtia, että tuntuu hurjalta ensi viikolla vaihtuva vuosi. Olen silti avoimin mielin ja melko varma, että vuodesta 2016 tulee vähintäänkin yhtä hieno, kuin tästäkin vuodesta!

Minulla ei ole tässä joulun ympärillä lomaa, joten palaan maanantaina normaalisti sorvin ääreen. On kuitenkin ihanaa, kun on kolme hieman vajaampaa viikkoa töissä. Saa vähän rauhottua ja hengähtää, kun välipäivätkin ovat hieman rauhallisempia töissä. Mutta nyt en mieti tulevaa, vaan elän tässä hetkessä. Joulu on mielestäni lähes vuoden parasta aikaa. Se on aikaa itselleen ja nautiskelulle, joutenololle ja rakkaudelle.

Hyvää joulua kaikille! Miten te vietätte joulua? Oletteko jouluihmisiä?

perjantai 18. joulukuuta 2015

10 kännykkäräpsyä!

Huh, onpas kivaa, kun on perjantai... monilla taisi alkaa nyt joululoma, mutta minulla jatkuu työt vielä ensi viikollakin. En ole ottanut ylimääräisiä vapaita tähän joulun aikaan, sillä tahdon säästellä talvilomaa keväämmälle. Juurihan olin lomalla Teneriffallakin ;) Tämä viikko on silti ollut melko kiireinen töissä ja jouduin tänäänkin mennä jo ennen seitsemää töihin. Onneksi kiireet helpottivat iltapäivään mennessä ja pääsin lähtemään hyvillä mielin viikonlopun viettoon.

Candy on the Run -blogin Karkilla oli ihana postaus tänään, jossa hän näytti puhelimestä 10 viimeisintä eri tilanteesta otettua kuvaa, ja ajattelin ottaa kopin hänen haasteesta ja esittää minun arkeani kymmenen kuvan turvin. Nämä kuvat ovat arkiräpsäisyjä viikon sisältä. Pääsette siis kurkkaamaan, mitä minä olen oikein puuhaillut viime aikoina... ;)


Viime viikonloppu meni Naisten salibandyn MM-kisoissa kahden ihanan ystäväni kanssa. Oltiin hotellissa yötä Tampereella ja käytiin katsomassa välierät perjantaina ja mitalipelit lauantaina. Ajeltiin sitten vielä lauantai-illalla kotiin. Suomi pelasi jännät matsit ja hävisi finaaliottelun Ruotsille vasta rankkareiden jälkeen. Tunnelma oli suunnattoman hieno - upein naisten palloilussa, mitä olen koskaan kokenut! Yleisöä paikalla oli 6500! Huikeaaaa!!


Sunnuntaina satoi ensilumi Helsinkiin. Se valaisi mukavasti maisemaa ja maalasi sen hetkellisesti valkeaksi. Niin vain kävi että jo illan aikana oli suurimmat lumet jo kadonneet pois... Ei taideta saada valitettavasti ainakaan tänne Etelä-rannikolle valkeaa joulua!


Sunnuntai-illalla meillä oli kotona pizzailta! Teimme pizzat pohjia myöten itse. Päälle tuli omatekemää tomaattikastiketta, bbq-maustettua kanaa, aurajuustoa, tuoretomaattia ja rucolaa. Nam nam kun oli hyvää!


Työpaikan ikkunasta on näkynyt niin upeita auringonnousuja kuin -laskujakin. Meillä kun on ikkunat toimistolla vähän joka suuntaan. Tässä on huono kuva auringonnoususta. Minä kun en kehtaa oikein kuvailla siellä miesten keskellä aurinkoa ja kaunista värimaisemaa... pitäisivät minua varmaan pöhkönä :D


Tiistaina juoksin töistä kotiin, ja se oli oikein mukavaa pään nollausta työpäivän jälkeen! Mikäli seutuliikenteen bussi ei olisi niin kallis (3,88€/suunta), niin menisin useammin toisen matkan bussilla ja toisen juoksisin. Niin mukavaa tuo työmatkaliikunta on!!


Tiistaina söin kana-avokadoleivät vain nopeasti päivälliseksi, kun olin ihan yksin illan kotona. En jaksanut alkaa kokkailla mitään ihmeempää... Aika hyvää tällainenkin on!


Eilen olin Parempia polkuja -Tiinan kanssa spinningissä. Valittiin vielä yksi SATSin hurjimmista tunneista, nimittäin Cycling Interval -tunti, jossa tehtiin tunnin aikana viisi sykeosiota, pituuksiltaan 4,5-8 minuuttia. Olipa tiukkaa settiä! Mutta fiilis tunnin jälkeen oli todella upea, todellinen voittajafiilis! Oli mukavaa kun ohjaaja huusi ohjeita ja kannustuksia ja itse sai vain fiilistellä musiikkia ja antaa mennä! Tykkäsin siis!


Ollaan laitettu työhuonetta uusiksi. Vanha kirjoituspöytä, joka oli muuten mun ala-asteelta peräisin, sai väistyä ja tilalle tuli omatekoinen pöytä. Käsiteltiin parin metrin tammilevy, johon laitettiin Ikean pukkijalat. Lopputulos on todella kiva, ja nyt on tilaa vaikka kahdelle tässä pöydässä! Ihanaa! Mulla on muutenkin sisustusvimma päällä!


Tänään olin erään ystäväni kanssa kaupungilla jouluostoksilla ja vaihtamassa kuulumisia. Meillä oli oikein mukava iltapäivä ja ilta, vaikka kaupungille oli joku muukin eksynyt.. käytiin myös vilkaisemassa Stockan perinteistä jouluikkunaa!


Keskutahengailun parasta antia oli kuitenkin sushipäivällinen todella huikeesta sushibuffasta Konnichiwassa. Se paikka on yksi mun ehdottomia lemppareita keskustassa. Vaikka kyseessä on buffa, ovat ruuat silti todella maukkaita ja tuoreita. Kannattaa kokeilla, jos et ole vielä käynyt!

Nyt tahdon toivottaa teille oikein mukavaa viikonloppua!! Nauttikaa, liikkukaa, rentoutukaa ja tehkää jotain, mistä teille tulee hyvä mieli!

Kerro mulle, mitä sä olet viime aikoina touhuillut? Oletko tehnyt samoja juttuja kuin mä vai stressannut jouluostosten tai -ruokien kanssa?

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Lähipolkujen taikaa ja tarinaa siitä, miten löydän polkuja tossujen alle

Olin lähes koko viime viikon flunssassa, joten sunnuntaina, kun vihdoin aloin olla sen verran terve, että uskalsin lähteä vähän ulos hölkkäilemään, olin innoissani! Voitte varmasti kuvitella! Päätin lähteä kevyelle hölkälle ihan mun lähipoluille. Mulla on kyllä upea tilanne, kun pääsen ihan kunnon polkujuoksun makuun lähes kotiovelta. Ja itseasiassa sieltä aukeaakin polkuverkosto, jossa riittää juostavaa vaikka pitkiksen verran. Parasta kuitenkin on, että sinne voi lähteä tekemään ihan lyhyemmän lenkinkin.


Mä olin niin kiitollinen siellä juostessani! En ollut edes harmistunut, että meillä ei ole vieläkään lunta, vaikka mennään jo joulukuun puolivälissä. Luonto sen sijaan näytti todella upealta syksyn jälkeisissä väreissäkin, kosteana, vihreänä ja raikkaana. Metsästä ja polkujuoksusta on tullut mulle henkireikiä, joten mielellään lähden polkujuoksemaan välillä myös kotiovelta. Viikottain tykkään ainakin jonkun lenkin heittää metsässä asfalttien ja pururatojen sijaan. Näin talviaikaan polkujuoksijan tärkein varuste onkin otsalamppu. Ei ole oikeastaan väliä, kuinka tehokas tai hyvä lamppu on, kunhan se on. Toki lampuissakin on paljon eroja, eikä välttämättä kannata ottaa sitä aivan halvinta lamppua, mutta jos ei ole tarkoitus suunnistaa, niin vähemmälläkin valolla näkee juosta poluilla.

Sunnuntaina kuitenkin pääsin juoksemaan valoisaan aikaan metsään, ja onhan se hieno fiilis tähän aikaan vuodesta, kun valoa saa oikein etsiä. Työpäivien aikana aurinko käy näyttäytymässä taivaalla ja katoaa jo horisonttiin ennen kuin työkoneen sulkemisen aika tulee. Eilenkin juoksin töistä kotiin, mutta ei toivoakaan, että olisi päässyt valoisaan aikaan juoksemaan. Kyllä päivä vain nyt on lyhyt! Mutta pian se alkaa taas pidentyä, kivaa! Ja toivon kyllä luntakin valaisemaan synkkää luontoa. Meillä oli Helsingissä ainakin sunnuntai-iltapäivällä hetken maa valkoinen. Nyt on vain rippeet siitä lumesta enää jäljellä, jos niitäkään.



Sunnuntaina lähimetsässä juostessa mietin, kuinka onnellinen olen, kun olen löytänyt polkujuoksun. Metsässä aika menee kuin itsestään ja ei ole väliä, vaikka kävelisi jonkun pätkän sieltä täältä. Se on kaikkea muuta kuin suorittamista. Toki poluillakin voi juosta kovaa (ja onkin suotavaa tekniikan kehittymisen kannalta), mutta siellä on myös helpompi olla itselle armollinen. Edetä rauhallisesti, tuoksuttaa raikasta metsää ja nauttia jokaisesta askeleesta, joka maaston epätasaisuuden vuoksi on joka kerralla niin erilainen. Hengittää syvään puhdasta ilmaa ja hymyillä. Kyllä mieli lepää!

Polkujuoksu tuo mukavaa vaihtelua myös niille, jotka ei tavoittele polkujuoksutapahtumissa käymistä. Polut ovat pehmeitä alustoja, jotka mahdollistavat lisäkilometrien keräämistä jalkoja säästelevästi sekä maaston muodot tuovat vaihtelua monotoniseen katujuoksuun. Polkujuoksussa tulee käytettyä myös jalan pieniä lihaksia, jotka jäävät tasaisella alustalla aktivoitumatta.


Usein minulta kysytään, miten läydän polkuja, joilla juosta. Ensimmäiseksi vastaan yleensä, että katson nykyään maastoa eri tavalla. Kun olen kävelyllä tai maantielenkillä, saatan vilkaista teiden viereen kohtia, joista lähtee houkuttelevan näköisiä polkuja. Seuraavalla kerralla laitan maastolenkkarit jalkaan, ja lähden ihmettelemään polun pätkää. Kokeilemalla löytää polkuja siis parhaiten! Juokse kivannäköistä polun pätkää ja katso mihin se johtaa. Yleensä ainakin nämä pääkaupunkiseudun metsät Nuuksiota tai Sipoonkorpea lukuunottamatta ovat niin pieniä, että eksymisvaaraa ei juuri ole. Polku vie yleensä aina johonkin, siksihän se on maastoon muodostunut. Lisäksi meillä on älylaitteita, joista voi tarkistaa, missä on, jos alkaa epäröimään. Jos polku päättyy, juokse samaa polkua takaisin lähtöpisteeseen.

Lisäksi tutkin myös netistä polkuja. On upeita karttasovelluksia, joista voi löytää kivaa juostavaa. Yksi kätevä karttasovellus on Open Street Map, josta löytyy tie- ja polkuverkostoa ympäri maailmaa. Sitä voi käyttää suunnitteluun apuna, jos haluaa varmistaa joidenkin polkujen olemassaolon. Vastaavanlaisia sivustoja on lukuisia muitakin, esimerkiksi Metsähallituksen retkikartta. Karttasivustojen lisäksi seurailen polkujuoksupainotteisia keskusteluja tai tapahtumia Facebookissa, esimerkiksi Helsinki Trail Running Club -ryhmää. Siellä ihmiset jakavat keskenään reittiajatuksia tai karttoja ja järjestävät kimppalenkkejä. Kimppalenkeillä yleensä näkee uusia reitti-ideoita ja jos ei sillä kertaa pääse mukaan juoksemaan, voi ottaa talteen tapahtumassa jaetun reitin kartan tai gpx-tiedoston, jonka voi ladata rannetietokoneeseen. Samoin Movescount-palvelusta voi löytää mukavia toisten juoksemia reittejä, jotka voi napata kelloon tai painaa mieleen muuten. 


Postauksen kuvat ovat kaikki sunnuntain lenkiltä lähimetsääni. 
Aika monipuolista, eikö? :)

Minä tykkään eniten kuitenkin kartoittaa uusia reittimahdollisuuksia suunnistuskartoista. Jo suunnistaessa voi pistää mieleen kivoja polkupätkiä, ja mennä mahdollisesti myöhemmin juoksemaan niitä reittejä. Kuntorasteilta saa aina kartan omakseen ja minä harvoin heitän niitä roskiin. Ne ovat arvoikkaita apuvälineitä, kun lähtee metsään polkujuoksemaan. Suunnistuskarttoja voi etsiä myös Omaps-sivustolta, josta löytyy suunnistuskarttoja ympäri maailmaa. Niitä voi hekea hakusanojen avulla tai katsoa kartalta. Todella kätevä ja mieluisa palvelu tämäkin. 

Polkuja tossujen alle löytyy siis melko helposti, kun hieman näkee vaivaa, ja on silmät auki! Jos ei ole suunnistustaitoja, niin varmimmat keinot löytää poluille on lyöttäytyä johonkin kimppalenkille tai lähteä vain rohkeasti kokeilemaan lähialueen polkuja!

Miten sinä löydät poluille? Missä on sun lempparireitit? Onko taas halukkuutta uusille blogin kimppalenkeille? Voisin meinaan hyvin taas järjestää uusia lenkkejä!

maanantai 14. joulukuuta 2015

Teiden valloitus


Kun lomakohteeksemme päätyi Teneriffa, oli päivän selvää, että lähdemme vaeltamaan saaren korkeimman tulivuoren, eli Teiden huipulle. Itseasiassa Teide on koko Espanjan korkein vuori, ja sen huippu on peräti 3718 metriä meren pinnan yläpuolella. Teiden sijainti Teneriffalla vaikutti kieltämättä vähän lomakohteemme valintaan, vaikka yhtälailla hienoja vaellusreittejä olisi ollut esimerkiksi Gran Canarialla tai Madeiralla, jotka kumpikin olivat meidän vaihtoehtoina, kun mietimme lomakohdettamme. Teiden korkuisen vuoren valloittaminen vain tuntui suomalaiselle aika hienolta elämykseltä!



Siellä se huippu näkyy pienenä pisteenä...

Lueskelin Teneriffan vaelluskirjaa, jossa vinkattiin mahdollisuudesta yöpyä vaellusreitin varrelta löytyvässä majatalossa, Altavistassa. Näin ollen olisi mahdollista jakaa vaellus huipulle kahteen osaan, ja nousta viimeinen etappi ennen auringonnousua ja katsoa korkeuksissa, kun päivä herää henkiin. Tuo mahdollisuus kuulosti todella upealta, ja kun Teiden huipulle vaadittavaa lupaa ei ollut enää tarjolla sopivaan aikaan, päätimme varata majoituksen Altavistasta. Majoitukseen kuului myös mahdollisuus nousta aivan huipulle, jonne luonnonsuojelusyistä tarvitaan erillinen lupa, jotta huippu ei kuormittuisi liikaa. Näin jälkikäteen ajateltuna tuo on erittäin fiksua, sillä polku huipulle oli melko kapeaa ja jyrkkää. Teidellä on mahdollista saavuttaa lähes huippu vaunuhissilläkin, joten ilman lupia ruuhkaa huipulla voisi tulla helposti.

Voi mikä elämys meidän vaelluksesta tulikaan! Olen todella kiitollinen, että älyttiin tuo mahdollisuus aamuöiseen vaellukseen huipulle ja olen myös kiitollinen, että meille osui todella hieno keli, vaikka ei täysin kirkasta ja selkeää auringonnousua ollutkaan. Meidän vaelluksen jälkeen huippu meni aivan sankan pilven peittoon ja pysyi siinä seuraavat kaksi vuorokautta. Eipä olisi näkynyt ylhäältä mitään, jos olisimmekin vaeltaneet vain päivää myöhemmin. Tai jos emme olisikaan kapuneet ylös ennen auringonnousua, vaan vaikka tuntikin sen jälkeen. Välillä asiat on pienestä kiinni, joten pitää olla onnellinen siitä, mitä milloinkin saa eteen ja pääsee kokemaan!



Jyrkimmässä kohdassa



Vaellus huipulle alkoi tien 21-varrelta, jonne ajoimme vuokra-autolla. Bussit Teidelle menevät vain kerran päivässä, joten meille oli paljon parempi ottaa kahdeksi päiväksi auto vuokralle, jolloin pääsimme ajamaan omien aikataulujen mukaan. Käytimme vuokra-autoa seuraavana päivänä ajelemalla Mascan kylään, ja koimme samalla reissulla myös upean Tenovuoriston. Auto on siis aika välttämätön, jos haluaa nähdä saaren luontoa ja koskemattomampia paikkojakin turistirysien lisäksi.

Vaellusreitti kulki aluksi loivasti nousevasti hiekkatietä pitkin lähemmäs Teiden huippua. Lähdimme nousemaan noin 2350 metrin korkeudesta ja noin tunnin taivaltamisen jälkeen näimme, että edessä oli huomattavasti jyrkemmät osuudet verrattuna alun matkaan. Tästä se todellinen nousu vasta alkaisi! Kävimme kuitenkin tekemässä noin 700 metrin lisälenkin näköalapaikalle, sillä maisemia olimme tulleet katsomaan. Meillä ei ollut kiire mihinkään. Söimme eväsleivät ennen jyrkkään mäkeen lähtöä. Ja sitten se oli menoa.. Reilu tunti jyrkkää nousua yhtäsoittoa! Nousu oli fyysisesti jo hieman raskas ja ainakin itse tunsin ohentuneen ilman jo vähän keuhkoissa. Maisemat olivat kuitenkin aivan huikeat, ja ne siivitti meidät eteenpäin. Pian Altavistan majatalo tulikin jo vastaan. Takana oli 8,7 km vaellus ja 900 nousumetriä.



Iltapalaa Altavistan majatalolla

Hetken aikaa istuimma majatalon aulassa, sillä keittiöt tai makuuhuoneet eivät olleet vielä auki. Keittiö aukesi klo 17 ja makuuhuoneisiin pääsi klo 19. Luimme opaskirjasta, että lähellä pitäisi olla eräs luola, jota lähdimme katsomaan. Aamulla olisi kuitenkin niin pimeää, että emme voisi katsoa nähtävyyksiä silloin. Luola löytyi harhailujen jälkeen ja oli oikein vaikuttava. Illalla auringon laskiessa unten maille me kokkasimme purkkipastamme ja sitten vain odottelimme muiden retkeilijöiden kanssa sänkyyn pääsyä. Oli todella utopistinen tunne mennä nukkumaan seitsemän jälkeen illalla! Nukuimme 10 hengen huoneessa, jossa oli kerrossänkyjä. Makuuhuoneita oli neljä, ja yhteensä majataloon mahtui noin 50 henkeä. Hiljaisuus alkoi klo 22.30 ja majatalosta piti poistua viimeistään klo 8. Lakanat oli valmiina sängyissä. Todella mahtava paikka siis!

Aamulla heräsimme klo 5 ja nousimme ylös. Söimme jo hieman nahistuneet aamupalaleivät ja virittelimme otsalamput valmiiksi. Eräs saksalainen vanhempi mies kysyi meiltä, olemmeko lähdössä huipulle. Hänen mukaansa ei ollut mahdollista löytää sinne, emmekä oikein ymmärtäneet mistä on kyse, kunnes astuimme ulos. Sumu oli valtava. Ja yön aikana oli tullut lunta. Mietimme hetken, mitä teemme, mutta päätimme lähteä ylös. Olimme kuitenkin eilen luola-reissulla todenneet, että polku on selkeä, joten eksymisvaaraa tuskin olisi. Tuuli oli kyllä kova, mutta eiköhän se usein noin korkealla ole. Onneksi lähdimme liikkeelle, sillä pian näin lumessa muidenkin jalan jälkiä. Emme olleet ainoita, jotka huipulle menisivät. Pian tähtitaivas tuli esiin, kuu valaisi polkua ja Puerto de la Cruzin valot näkyivät hienosti ylös asti. Sumu oli vain paikottaista, sillä tuuli oli niin kovaa.  Vaeltaminen otsalampussa noin korkealla vuorilla oli kyllä upea kokemus! Saavutimme huipun reilu tunnin vaelluksen jälkeen. Etenkin loppuosa oli raskas kovassa tuulessa ja ohuessa ilmassa. Olo oli jotenkin raskaampi kuin normaalisti, eli ilman ohuentumisen havaitsi selkeästi kyllä.





Odottavainen tunnelma...



Auringonnousu, taustalla Gran Canaria



Huippu hissin yläasemalta katsottuna

Huipulla oli kylmä! Lämpötila oli nollassa ja tuuli kuin mikäkin! Mutta silti se oli niin siistiä!! Istuimme pienessä suojakolossa odottamassa päivän kirkastumista noin 10 muun vaeltajan kanssa. Tunnelma ylhäällä oli käsinkosketeltava ja erityinen.  Pikkuhiljaa päivä alkoi valaistua ja aurinko alkoi tulla esiin. Pilviä oli tiellä, joten selkeää auringonnousua emme nähneet. Huipulta näkyi silti muita saaria, muun muassa Gran Canaria, jonka takaa aurinko nousi. Fiilistelimme hetken maisemia ja sitten lähdimme pikkuhiljaa alaspäin. Olimme päättäneet tulla hissillä alas, koska meillä ei ollut eväitä kovin paljon mukana. Yksi kiva vaihtoehto olisi ollut alastulo Pico Viejon, toisen huipun kautta. Tällä kertaa tulimme kuitenkin hissillä ja joimme kahvit ala-asemalla.

Teiden huiputus jaloin ja varsinkin kaksiosaisena oli todella mahtava kokemus! Tällaisia elämyksiä ja upeita maisemia minä matkoilta kaipaankin. Alhaalla tutkimme muutoin vielä Teneriffan kansallispuistoa ja Las Cañadasin kraaterialuetta. Maisema on upeaa kaikessa karuudessaan. Kun ajoimme vähän alemmas, alkoi näkyä taas Kanarianmäntyjä, joita kasvaa muuten vain Kanariansaarilla.


Tulivuoren purkauksen aiheuttamaa maisemaa


Huippu meni pilveen!

Huh, mikä elämys, ihan älytön!! Kerroinko jo? :)