keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Tavallinen tyttö ja tavalliset tavarat (haaste)

Kuten musta on varmasti tullut blogini välityksellä selväksi, olen ihan tavallinen tyttö, tavallinen ihminen. Oikeastaan mun elämässäni monet asiat ovat menneet aika tavallisia polkuja. Kävin lukion, pidin välivuoden töitä tehden, muutin pois kotoa, tapasin Kimmon, aloitin opiskelut, vaihdoin opiskelulinjaa ja muutin Kimmon perässä pääkaupunkiseudulle, opiskelin ja tein keikkatöitä välillä, valmistuin, sain töitä, ostettiin asunto... kaava on aika tuttu ja jonkun mielestä ehkä vähän tylsä. Mutta mulle tämä mun polku on kuitenkin ihan unelma.

Mun elämän hallitsevia tekijöitä on hyvät elämän peruspilarit, rutiinit ja se tavallisuus. Mä nautin istua hyvän treenin jälkeen sohvalla katsomassa telkkaria tai häärätä keittiössä. Mä puhun usein treenaamisesta täällä mun blogissani, mutta en kauheasti mun muusta elämästä. Vaikka elämässä on paljon muutakin, kuin ne juostut lenkit tai nostetut painot. Mä oon tässä elämän aikana oppinut elämään niin, että pyrin nauttimaan jokaisesta päivästä, oli se sitten maanantai tai lauantai, tai oli sitten työputki tai loma. Elämä kuitenkin pääasiassa on sitä peruspuurtamista, ja lomat ovat poikkeuksellisia onnen hetkiä.

Mä en ole loppujen lopuksi hirveästi matkustellut tai säästänyt rahojani johonkin reissuihin. Lapsena vietimme kaikki kesät merellä veneillen, ja kävinkin ekan kerran kunnolla ulkomailla vasta lukioikäisenä. Toki sitten on tullut reissattua muutamia kertoja, muun muassa interrailannut Euroopassa. Mä päätin kuitenkin jo varhaisessa vaiheessa, että nuorena tahdon säästää rahat omaan asuntoon, ja vihdoin aika oli meille kypsä viime syksynä. Olen varsinainen kotihiiri, joten oli luonnollista panostaa arjen parhaaseen luksukseen, eli kotiin, ensimmäisenä, ja nyt voin alkaa miettiä niitä muita luksuksia jatkossa!

Sain jo kesällä Liinalta ja myöhemmin myös Pialta tämän 11 tärkeintä esinettä ja tavaraa -haasteen. Tehtävä on siis kuvata mun 11 tärkeintä esinettä ja kertoa niistä jotain. Mä ajattelin, että tämän haasteen myötä tiedätte ehkä musta jotain muutakin, kuin pelkästään treenifilosofiastani. Toki siitä on tulossa jatkossa lisää, mutta mennään välillä jollain ihan muulla aiheilla. Eli tässä tulee satunnaisessa järjestyksessä mun tärkeimpiä esineitä ja tavaroita.

Sydämen puolikas -koru


Ostettiin Kimmon kanssa toisillemme nämä joululahjaksi meidän tokana yhteisenä jouluna. Tämä idea on lemppari tv-sarjasta, eli Twin Peaksista. Koru symboloi meidän suhdetta - täydennetään toinen toista, ja yhdessä ollaan kokonainen. Lisäksi koru on erityisen kaunis, ja pidän sitä lähes päivittäin kaulassani.

Tietokone ja kännykkä



Tietokone ja kännykkä tarkoittaa mulle sosiaalista elämää, eli viestittelyä ystävien ja perheen kanssa, bloggailua, sosiaalista mediaa ja myös elektroniikka merkitsee mulle työtäkin, vähän myös hupia. Tietokoneella ja älypuhelimella tulee päivittäin viestiteltyä ihmisille, ja siksi ne kuuluvat erityisesti tänne listaan. Perheeni ja muutamat ystävät asuvat toisaalla, joten heihin pidän yhteyttä pääasiassa netin yli.

Sohva ja koti



 Paras paikka maailmassa. Sohva on mun valtakuntaani. Tietokone sylissä, telkkari auki, tai lehtiä lueskellen. Sohvalla mä rentoudun. Kotona mä rentoudun myös. Koti on paikka, jossa on hyvä olla, eikä tarvitse ikinä esittää mitään. Lepo- ja turvapaikka. Sohvalla myös katsotaan elokuvia, jotka ovat meille todella tärkeitä, ja eräänlainen harrastus sekin.

Sauna



Sauna merkitsee mulle rentoutumista, irtiottoa arjesta ja suurta nautintoa. Nautin lämmöstä, kovista löylyistä ja siitä hulluudesta, jota saunassa koetaan. Saunon mielelläni puusaunassa meren rannalla, mutta oma kotisaunakin käy mainiosti, niin kesällä kuin talvellakin.

Nukkumatti


Tämä on mun rakkain pehmolelu, jonka olen lapsuudestani säästänyt. Se heittää mulle joka ilta unihiekkaa, jotta unohtaisin murheet ja mieltä painavat asiat, ja saisin levätä kunnolla.

Lautapelit


Meillä on melko paljon lautapelejä, ja ne ovat tärkeitä. Lähes jokaisen kaverin kanssa voidaan pelata lautapelejä, joko niitä 8 tuntia kestäviä eeppisiä taistoja tai levyempiä pelejä. Lähes viikottain on jokin lautapeli-ilta kavereiden kanssa joko arkena tai viikonloppuna. Lautapelit merkitsee mulle etenkin hienoja hetkiä ystävien kanssa.

Farang-kirja


Paitsi että kirjassa on huikean hyviä ohjeita, se symboloi rakkauttani ruuanlaittoon. Ruuanlaitto on liikkumisen ohella mun elämän toinen suuri intohimo, jossa tahdon kehittyä, mutta stressittömästi. Nautin yhdistellä eri makuja, ja rakastan etenkin aasialaista ruokaa, joissa yhdistellään usein makeita ja mausteisia makuja keskenään.

Kulkuvälineet



Auto ja pyörä on mulle tärkeitä kulkuvälineitä. Kuljen autolla töihin, ja kesällä tarkoituksena on vaihtaa ainakin joinain päivinä pyörään. Välimatkat ovat pääkaupunkiseudulla sen verran isot, joten kulkemisen on oltava helppoa ja sulavaa. Auto on myös helppo kulkuväline, kun lähtee Turkuunpäin, sillä esimerkiksi minun ja Kimmon perheiden välillä on 50 km matka. Onneksi pk-seudulla on myös loistava julkinen liikenne, joka toimii.

SATS-kortti



3,5 vuotta sitten löysin oman sisäisen liikkujan, kuntoilijan, yksilöliikkujan... oman paikkani. SATSille mun on aina hyvä mennä treenaamaan, enkä tahtoisi vaihtaa pois, vaikka yksikään sali ei ole (enää) mun lähellä. Onneksi kesällä pääsee taas pyörällä nopeammin salille.

Lenkkarit


Mä voisin tietysti listata kaikki liikuntavermeet, EMIT-kortin, sukset, kompassin, uikkarit jne, mutta kaikki mitä tarvitaan esimerkiksi reissuilla on lenkkarit. Lenkkarit on mulle arjen terapiahetkiä, hyviä lenkkejä, pitkiä tai lyhyitä lenkkejä, omaa aikaa tai yhteistä aikaa.. kuinka vaan, mutta yleensä aina kun vedän lenkkarit jalasta, on takana hyvä treeni ja edessä parempi mieli.

Rinkka



Anoppilan väen lahjoittamat rinkat. Ne on ollut mukana reissuilla ja vaelluksella. Rinkka antaa turvaa, että koska vaan voi lähteä, esimerkiksi viikonloppureisulle metsään. Teltta kiinni rinkkaan, kamat kasaan ja menoksi.

Toivottavasti näitä oli kiva lukea treenipostauksien vastapainona. Mä en nyt haasta ketään tähän, koska moni on tän tehnyt, ja olen itse näin myöhässä tämän kanssa. Mutta kertokaas mulle, mitkä on treenin lisäksi teidän elämän peruspilareita? Elättekö hetkessä vai odotatteko aina sitä viikonloppua tai lomaa?

maanantai 27. tammikuuta 2014

Ennen ratkaisi kilsat


Kiitos kaikille tsempeistä koskien mun flunssapostausta! Kuin ihmeen kaupalla mun flunssa meni ohi, varmaan ihmejuoman ja parin päivän treenivapaan ansiosta. Perjantaina sain myös viettää työpäivää kotona, jossa on huomattavasti lämpimämpää kuin toimistollamme. En tiedä, mitä huomenna puen töihin päälle.. villapaita ei riitä. Flunssan jättäessä mut rauhaan pääsin viikonloppuna nauttimaan lauhtuneista keleistä lenkkeilyn merkeissä. Lauantaina juoksin lapsuuden maisemissani todella rennon hölkän, reilu 7km. Huomasin, että kurkku ei ärtynyt tuosta, joten uskalsin lenkille myös sunnuntaina. Aluksi harmittelin, että jätin sukset kotiin, kun kuulin että anoppilan lähellä olisi ollut latu odottamassa. Mutta sain onneksi Kimmosta lenkkiseuraa, joten ei harmittanut sen enempää suksien puute. Juostiin tunnin verran mukavaa "Pystyn keskustelemaan" -vauhtia.


 Silti mä huomasin viikonlopun aikana jotain outoa, nimittäin en ole muistanut, koska olen viimeksi ennen tuota viikonloppua juossut perättäisinä päivinä lenkkiä. Tarkistin asian oikein Heiaheiasta, ja jos katsoin oikein, olen viimeksi juossut kaksi perättäistä lenkkiä joulukuun puolessa välissä. Mä olen tällä hetkellä äärettömän onnellinen mun treenitilanteestani. Olen ihan hurjasti monipuolistanut treeniä, ja esimerkiksi edellisellä viikolla treenasin kuutta eri lajia: spinningiä, crosstrainingia, juoksua, uintia, hiihtoa ja bodybalancea. Kuten huomaatte, kestävyysliikunta on edelleen se mun juttuni, mutta enää ei ole pelkkää juoksua koko elämä!

Viime keväänä treenatessani Tukholman maratonille oikeastaan vähän liian tarkasti kyttäsin kilsoja. Ainoa asia melkeinpä, joka mun treeniviikoissa kiinnosti, oli se, tuliko tavoitellut kilsat täyteen. Huh, olihan se vähän raskasta, kun en "voinut" korvata jotain treeniä jollain muulla kivalla aerobisella treenillä, koska piti saada kerrytettyä juoksukilsoja. En mä siis mitenkään ihan hullun paljon juossut, mutta iselleni sen verran, että vähintään 70% treeneistä oli juoksua. Vaikka nautinkin tuosta treenikeväästä, olin silti henkisesti aika loppu Tukholman jälkeen. Olin iloinen, että löysin suunnistuksen, johonhurahdin ihan täysillä, ja  oikeastaan koko loppuvuosi meni treenaten täysin fiiliksen mukaan, sinnepäin.


Mä kuitenkin tykkään treenata suunnitellusti, ja kunnolla. En vaan tahdo enää tehdä samoja virheitä, kuin vuosi sitten. En tahdo kyllästyä juoksuun, koska se on kuitenkin itselleni se rakkain, helpoin ja terapeuttisin laji. Henkireikä. Tahdon hiljalleen nostaa mun aerobista kuntoa yleisesti, ilman mitään paineita maratonin tai puolimaratonin ennätyksistä. Ne tulevat sivutuotteena, jos tulevat. Tällä hetkellä päällimmäisin näkyvä tavoite on se, että jaksan lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna juosta (todennäköisesti) selvästi yli kuusi tuntia Kolin metsissä. Tähän kaikkeen mä tähtään monipuolisella treenauksella, jotka tekevät liikunnasta vähemmän yhden lajin puurtamista, loukkaantumisten kannalta parempaa ja itselleni mukavempaa. Uskon, että tulen nauttimaan jokaisesta lenkistä täysillä, kun niitä ei tule viittä viikossa. En väitä, ettenkö olisi nauttinut niistä lenkeistä vuosi sitten, tai kaksi vuotta sitten, mutta nyt tilanne on tämä. Kaipaan monipuolisuutta.

Mitä minä sitten treenaan? Lajeina tulevat näkymään varmasti juoksun lisäksi spinning/pyöräily, uinti, corsstraining, kuntosali, hiihto/suunnistus, bodybalance, jooga... ja varmasti satunnaisia jumppia. Tämän viikon aloitin esimerkiksi tuplatreenillä: juoksu salille ja siellä spinning. Aika kelpo setti! Tästä viikosta alkaen pyrin myös jaksottamaan treenaamisen 3+1 -taktiikalla, eli kolme kovempaa viikkoa, ja yksi kevyt viikko. Toimi mulla Tukholmaan treenatessa ainakin mainiosti. Kokeilkaa muutkin jaksotusta, jollei ole tuttu!


Ainiin, tässä alustavasti tapahtumat, joihin olisi mukava osallistua tänä vuonna:

7.3 Winter Run hyväntekeväisyysjuoksu, 5km
10.5 Helsinki City Run, 1/2 maraton
29.5 Bodom Trail, 21km
7.6 Vantaa triathlon (sprintti/perusmatka)
30.8 Midnight Run, 10 km
4.10 Vaarojen maraton, 43km

Lisäksi ystäväni kanssa haaveillaan edelleen Venlojen viestistä, mutta joukkuekaverit uupuu. Laitoin tiedustelua eräälle seuralle, joten katsotaan, mitä sieltä sanotaan, onko vielä mahdollisuuksia saada tiimikavereita. :)

Mitä ajatuksia teksti herätti? Treenaatteko te tiukasti yhtä lajia, vai mahdollisimman monipuolisesti? Onko treeniviikoissanne tutut peruspilarit, kuten pitkä lenkki tai jokin tietty jumppa?

torstai 23. tammikuuta 2014

Hyss, flunssa pois!

Eilen illalla leffateatterissa mulle alkoi pikkuhiljaa tulla kurkku karheaksi ja olosta vähän vetelä. Tänään aamuna sama meno jatkui... voihan rähmä. Otin Ibumaxin, ja lähdin töihin. En todella halunnut olla pois töistä vielä näin aikaisessa vaiheessa, varsinkin, kun olo oli ihan ok kurkkukipua lukuunottamatta. No, työpäivän aikana olo koko ajan paheni, ja jouduin perumaan mun suunnitellun balance-tunnin. Harmitti, mutta oli kyllä pakko suunnata kotiin lepäämään.

Kotiinpäästyä tein itselleni ihmemehun.


Loraus appelsiinimehua
Yksi porkkana
Pala inkivääriä

Jauha blenderissä kauan, jotta kaikki palat murskaantuvat.

Nyt olen levännyt koko illan, juonut teetä ja aion mennä seuraavaksi nukkumaan. Toivon, että herään huomenna normaaliin olotilaan. Huomenna ei onneksi olisi muutenkaan aikaa treenille, joten kiusauksia ei tule, mutta toivoisin kovasti että lauantaina olisin jo treenikunnossa. 

Miten te karkoitatte flunssaa vai luotatteko siihen, että kun se tulee, niin se tulee, eikä sille mitään mahda?

tiistai 21. tammikuuta 2014

Onko tässä järkeä?

Eilen elin kyllä sellaista oman elämäni urheilijaelämää, että huhheijaa! Ei siis muuten mitään, mutta tein treeniksi tietyn spinningin, joka alkaa ehkä huonoimpaan mahdolliseen aikaan, klo 17.45. Minähän menen yleensä töihin siinä 7.45 aikoihin, vaikka voisin mennä toki mihin aikaan vain. Olen vain niin juurtunut tuohon aikaan, että en osaa mennä myöhempään. Eilen ei oikein ollut järkeä jäädä työmatkalla SATSille, vaikka se aivan työmatkallani onkin. Yleensä teenkin treenin siellä nimenomaan heti työpäivän jälkeen. Eilinen päivä meni siis kutakuinkin näin: töihin, töistä kauppaan, kotiin kokkailemaan pikawokkia, treenikamat kasaan ja SATSille, treeninä 75 minuutin cycling-tunti, suihku ja sauna treenipaikalla ja kotiin. Kun istuin sohvalle, kello näytti lähemmäs kahdeksaa, ja mietin, mihin tämä päivä oikein kului? Onko tässä mitään järkeä?

Mun arkipäivät toistavat usein samoja kaavoja. Kahdeksan tunnin työpäivän ja matkojen päälle ei paljon montaa eri juttua ehdi, varsinkin kun minä olen ihminen, joka käy työpäivienkin jälkeen aika hitaalla. En oikein jaksa pitää kiirettä siis. Normaalisti toistan kaavaa herää-töihin-(kotiin)-treeni-ruoka-lepo-eväsvalmistelut-nukkumaan. Mä kyllä nautin kovasti tästä kaavasta, rutiineista, tietyistä viikottaisista suosikkitreeneistä (Crosstraining nyt mainitakseni) ja arjen askareista, mutta silti herää kysymys, että pitäisikö elämän olla jotenkin mutkikkaampaa? Pitäisikö minun notkua iltapäivät sittenkin ennemmin jossain kaupungilla tai vaikka kahvilassa istuen? Äh, ei mun mielestäni. Yleensä niinä päivinä, kun olen vartavasten lähtenyt shoppailemaan, tunnen tuntien valuneen "hukkaan", kun kaupasta ei olekaan löytynyt sitä miellyttävää takkia tai istuvia farkkuja. Treeni ei ole koskaan mennyt hukkaan. Ei shoppailureissukaan, jos minulla on ollut hyvää seuraa. Mutta aina sitä seuraa ei ole saatavilla.

Sunnuntaina pääsin vuoden ekalle hiihtolenkille!

Huomaan, että kun omat kaverini ovat myöskin siirtyneet työelämään, ei viikoilla oikein tapahdu kamalasti mitään. Jokaisella on omat rutiinit ja keinot ladata akkuja työpäivien välissä. Joillain liikunnallisillakin kavereilla voi olla niin pinttyneet jumpparutiinit, että yhteistreeninkin sopiminen voi olla työn ja tuskan takana. Toki aina välillä on jotain lautapeli-iltoja, leffareissuja tai muuta, mutta harvemmin mulla on mitään suunniteltuja menoja ainakaan arkena yhtä enempää per viikko. Yksi arki-illan meno ei mun "urheilijaelämää" saa pilalle, ja ompahan ainakin sitten tekemistä lepopäivälle. Tänäänkin tartuin töistä tullessani imurin varteen, kun piti keksiä ylimääräisille energialle käyttöä, heh! Kyllähän sitten viikonloppuisin usein tapahtuu jotain sosiaalista, mutta silloin kyllä ehtii hyvin treenaamaan sekä näkemään ystäviä, lisäksi lepäämään tai harrastamaan kulttuuria.

Jos mä en treenaisi arkena niin paljon, mä en oikein tiedä, mihin mä sen kaiken ajan laittaisin. Röhnöttäisin varmaan väsyneenä ja turvonneena sohvalla. Ei kai shoppailemassa tai leffassakaan voi joka päivä käydä - ei mun lompakko siitä ainakaan tykkäisi. Oikeastaan nykyisellä elämäntavalla ehdin usein tehdä kaikkia niitä asioita, joista pidän. Laittaa hyvää ruokaa, syömään jopa lähes päivittäin Kimmon kanssa yhdessä, treenata, katsoa telkkaria tai surffata netissä, eli touhuta aivotonta hömppää ja hengata kotona. Ei mun jokainen treenipäivä ole kuin tuo eilinen. Ei mun ole aina päästävä sinne klo 18 alkavalle tunnille, joka vie koko illan. Huomenna aion ehtiä työpäivänäi jälkeen jopa treenata, käydä ulkona syömässä, shoppailla ja käydä leffassa. Eli ei ne treenit sitten kuitenkaan ole koko elämä!

Tänään kokkailin mahtavaa linssi-bataattimuhennosta.

Ja katsoin lemppariohjelmaa eli Masterchefiä... 

Voisin siis sanoa, on tässä kaikessa järkeä! Teen päivisin asioita joista pidän, saan liikunnasta energiaa ja iloa elämääni, pyöritän kotia ja tarpeen tullen sosialisoidun tai harrastan kulttuuria. Elämä on melko hyvää just tällaisenaan! 

Onko teidän liikunnallisessa elämässänne järkeä? Joudutteko karsia jotain muita menoja liikunnan tieltä? 

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Juoksua ulkona ja sisällä

No, vihdoin on tullut ihan oikea ja kunnollinen talvi koko Suomeen, jopa tänne meille etelään asti. Pakkasta on joka päivä vähintään se kymmenen astetta ja tiet ovat peittyneet pieneen lumikerrokseen. Ihan kiva sanon minä! Parhaiten tämän huomaa valoisuutena, kun vielä neljältä töistä lähdettäessä on valoisaa. Uudessä työpaikassani on myös päiväkävelykäytäntö, eli työajalla saa kävellä 1-2 km lenkuran, ja vuoden lopussa siitä pitäisi jopa saada jotain korvausta. Todella hieno juttu, saa vähän aivot virkistystä, kun saa nauttia raikkaasta ulkosäästä!


Juokseminen talviaikaan on monelle aina se ongelmakohta, ja monet lopettavatkin juoksemisen talven ajaksi. Itse en sitä ihan ymmärrän, koska 90% ajasta mielestäni talvella on riittävän lämmintä juosta, ja aina on myös vaihtoehtoja, kuten juoksumatolla lönkyttely tai sisäradalla juokseminen. Jokaiselle kyllä löytyy se oma vaihtoehto, jos oikeasti haluaa juosta ympäri vuoden. Minä koin tällä viikolla kaksi erilaista lenkkiä. Toinen oli sisällä juoksumatolla ja toinen oli puolipitkä lenkki kirpakkaassa pakkassäässä. 

Torstaina tosiaan tapahtui ihme, ja minulle vapautui paikka SATSin suositulta Indoor running -tunnilta. Tiinalla oli myös paikka tunnille, niin päästiin yhdessä juoksemaan vierekkäisille matoille. Vaikka ei alkulämmittelyn jälkeen paljon pystytty toistemme kanssa juttelemaan, oli kaverin tekeminen vieressä mukavaa ja tsemppaavaa - ihan kuin meidän yhteisillä crosstraining-tunneillakin. Juoksumatto on muutenkin kiva tapa tehdä yhdessä treeni kaverin kanssa, kun kumpikin voi tehdä omanlaisen treenin, ja silti pystyy juoksemaan toisen kanssa rinnakkain! 

Lähde: sats.fi

Indoor Running -tunnit vaihtelevat kestoltaan joko 30 minuutin, 45 minuutin tai 55 minuutin pituisiksi, ja sanoipa ohjaaja, että on joskus noilla matoilla juostu yhdessä jopa puolimaratonkin. Hauskaa! Meidän torstain tunti oli 55 minuuttia, josta matolla oltiin aika tarkkaan 52 minuuttia, ja loput oli venyttelyä. Alussa kaikki lähti yhdessä liikkeelle kävelyvauhdista, ja sitten sai alkaa muutaman minuutin jälkeen nostamaan hölkkään ja sinne pk-alueelle. 10 minuutin lämmittelyn jälkeen alkoi ensimmäinen työosuus, joka oli 2 minuutin vetoja 2 minuutin palautuksella. Näitä tuli neljä. Mä tajusin jälkeenpäin, että tein vedot kyllä liian hitaasti, mutta en ole pahemmin tehnyt noin lyhyitä vetoja, niin on vaikea arvioida, kuinka kovaa niitä voisi tehdä. Palautusaika oli kuitenkin sen verran pitkä, että syke ehtii hyvin tippua välissä. Muutaman minuutin palauttelun jälkeen alkoi seuraava työosuus, tällä kertaa mäkivetoja. Niitä oli viisi, joista kaksi ensimmäistä oli 30 sekunnin pätkiä. Nostettiin kulmaa, ja tehtiin perusvauhdilla juoksua kulmaa vastaan. Seuraavat kolme meni muutoin samalla kaavalla, mutta 30 sekunnin jälkeen nostettiin vielä vauhtia reippaasti, eli vedon yhteiskesto oli 1 minuutti. Näiden mäkivetojen jälkeen teimme kolme 200 metrin vetoa ja lopuksi yksi 600 metrin veto. 200 metrin vedot tuotti vähän päänvaivaa, kun en tiedä kuinka kovaksi uskallan juoksumaton säätää. Nyt taisi olla jotain 14km/h, mutta selkeästi siitäkin pitäisi pystyä nostamaan vauhtia. Mä vaan pelkään juoksumattoa, pelkään että lennän siitä niinkuin jotkut tyypit aina välillä Hauskoissa kotivideoissa!!

Kaikkineensa juoksumatolla tehty tunti oli tosi toimiva paketti. Harvemmin tulee tehtyä noin lyhyitä vetoja (yleensä maratonille oon tehnyt 1km-2km intervalleja tai tempojuoksuja), vaikka ne välillä tekeekin hyvää. Tulee usein juostua mukavuusalueella, mutta ehkä noissa lyhyissä vedoissa uskaltaisi seuraavalla kerralla vähän enemmän revitellä, ja sitä kautta kehittää ehkä juoksutekniikkaa ja hapenottokykyä?! Joka tapauksessa juoksumatolla juostessa on plussaa lämmin ilma, joten reippaammat lenkit on ainakin hyvä tehdä sisätiloissa kovien pakkasten aikaan. 

Aamupala ennen lenkkiä!

Eiliseksi oltiinkin ystäväni kanssa sovittu yhteinen puolipitkä lenkki. Nyt kun muutin hieman lähemmäs ystävääni, päätimme tehdä lenkin niin, että treffaamme kotiemme puolessa välissä ja jatkamme matkaa keskustaan päin, josta kumpikin voi ottaa sitten junan kotiinsa. Kun lähdin kotoota vähän ennen puoltapäivää, näytti mittari -14 astetta. Hyrrrr, sanon minä, mutta ei auttanut kuin laittaa uusi hiihtopuvun takki päälle ja menoksi. Mulla oli kerrastopuku, jaloissa talvitrikoot, yläpäässä paita ja hiihtotakki, ja tarkenin just sopivasti reilu 1,5 tunnin lenkin. Noin puolisen tuntia juoksin yksin, ja reilu tunnin ystävän kanssa. Täytyy kyllä sanoa, että meidän lenkkireitti oli ihan uskomattoman hieno, kelistä puhumattakaan! Juostiin lenkkireittejä pitkin aurinkoisessa Helsingissä aina Töölönlahdelle ja rautatieasemalle asti, johon päätettiin lenkki. Ihan mieletön oli seura, ilma ja reitti! Mä olin ihan fiiliksissä koko eilisen päivän tuosta lenkistä! 



Tässä muutama vinkki, jotka motivoivat mua juoksemaan talvellakin ulkona:
  • Kauniit talvimaisemat, joiden vaihtumisesta voi nauttia koko lenkin ajan!
  • Punertavat posket, D-vitamiiniannos (ite en ehdi kuin viikonloppuisin päiväsaikaan juoksemaan, joten silloin siitä pitää nauttia! Ja hei, kevättä kohti, päivät pitenevät koko ajan...), raikas ilma, joka piristää ja pitkään!
  • Muut iloiset lenkkeilijät, joita tulee vastaan! Tai lenkkikaveri vierellä!
  • Tieto siitä, että kylmä olo ei kestä kuin pari minuuttia. Kun lähtee liikkeelle, hiki alkaa virrata ja saa jopa heittää hanskat taskuun!
  • Lämmin suihku tai sauna lenkin jälkeen, ja hyvä olo ja fiilis koko päiväksi!
No, lähditkö jo lenkille ulos? Talvijuokseminen ei ole kuin asenne- ja pukeutumiskysymys! Hyvä syy hankkia kivoja ulkoliikuntavaatteita, jos ne motivoivat sua astumaan ulos pakkasellakin... 

Juoksetteko te läpi vuoden? Juoksetko mieluummin sisällä vai ulkona? Mikä motivoi sinua lähtemään ulos lenkkeilemään?

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Uintia, spinningiä, juoksua... mitähän se meinaa?!

Mä oon taas monena päivänä yrittänyt kirjoittaa tekstiä. Mulla kun olisi vaikka mitä asiaa, mutta jotenkin tykkään kirjoittaa jäsennellysti yhdestä aiheesta kerralla, vaikka toisaalta taas tykkään lukea muiden "sillisalaattipostauksia". Itse vaan olen niin huono kirjoittamaan niitä... mutta nyt tästä tulee sillisalaatti, koska tahdon kirjoittaa enemmänkin nyt mun fiiliksestä ja kaikesta.

Mä tosiaan olen nyt reilu viikon ollut uudessa työpaikassa töissä, ja mua jännitti ihan kamalasti tuo työpaikan vaihto. Olinhan ollut 2,5 vuotta edellisessä työssä, ja työkavereista lähtien koko paikka oli todella tuttu mulle. Mutta koska muutosta halusin niin oman jaksamisen kuin ammatillisen kehityksen kannalta, oli työpaikan vaihto edessä. Uusi työpaikka on ainakin vielä osottautunut kivaksi, enkä ole yhtään harmitellut aamulla lähteä töihin. Nyt tänään pääsin kunnolla jo työn makuun, alku kun on mennyt paljon tutustuessa uusiin juttuihin. Mutta on toi työssäviihtyvys kyllä tärkeää henkisen jaksamisen kannalta. Ja henkinen jaksaminen tuo fyysistä jaksamista!


Viikonloppu meni kivasti treenaten! Lepäsin perjantain, joten viikonloppuna oli hyvin virtaa. Siitä huolimatta jäi pitkä treeni tekemättä, mutta sain sentäs avattua tämän uuden vuoden uintikauden, jee! Käytiin nyt ensimmäistä kertaa testaamaassa tuo meidän lähiuimahalli lauantaina, ja täytyy kyllä iloksi todeta, että oli todella kevollinen halli! Vähän jännitti mennä sen 50m radan jälkeen lyhyelle radalle, mutta sopivasti harrasteuimarit lopettivat oman treeninsä ennen meidän menoa altaaseen. Mun ja Kimmon lisäksi meidän radalla oli vain yksi uimari, joten kivasti sai tehdä omaa uintia. Uitiin reilu kolme varttia, ja sen jälkeen olikin ihana fiilis siirtyä saunan kautta kotiin ruuanlaittoon ja illanviettoon ystävien kanssa! Uinti on kyllä koko ajan petraantunut. En ehkä ole sen nopeampi kuin ennen, mutta jaksan paljon paremmin uida vaikka pari kilsaa. Seuraavaksi otan tavoitteeksi uidan tunnin tai yli, nyt kun olen uinut pääosin 40-55 minuuttia. Vapaauintia koko ajan, jee! Tosin mun uimalaseissa on jotain häikkää, kun päästävät helposti vettä.. onko jollain suositella hyviä uimalaseja? Lakin ostinkin jo...


Sunnuntaina juoksin mutkan kautta SATSille BodyBalanceen. Ihanan rentouttava sunnuntai-illan treeni, kerrassaan. Ulkona oli ekaa kertaa kunnolla nyt tänä talvena pakkasta, joku -8, ja kokeilin tehdä muutaman vedon. Juoksin kolmannen, viidennen ja seitsemännen kilsan vähän reippaampaa 5.20-5.40 vauhtia, ja tuntui hyvältä. Ei ottanut onneksi pahemmin henkeen, joten ehkä noita vetoja voi tehdä jatkossakin ulkona, ainakin alle 10 asteen pakkasessa.
 Maanantai oli mun ensimmäinen tuplatreeni silmällä pitäen TRIATLONKESÄ 2014 -tavoitetta! Ja hei, tiedän, että puhuin tästä jo vuosi sitten, mutta nyt olen päättänyt onnistua. Pelästyin jo että olen myöhässä Vantaan triathlonin ilmoittautumisesta, mutta onneksi se olikin vielä vuoden takainen ilmottautuminen. Siellä mä ainakin menen, todennäköisesti sprinttimatkan (750m-20km-5km), ja se olkoon mun elämäni eka triathlon! Ja se mun maanantaina yhdistelmätreeni oli niinkin kiva, kuin spinning + juoksu. Osallistuin SATSin 75 minuutin spinningiin, jonka jälkeen muiden raahautuessa hikisenä pukuhuoneeseen, mä vedin lenkkarit jalkaan ja suuntasin juoksumatolle, hikisenä minäkin. Juoksin puoli tuntia matolla, ja alkukankeuden jälkeen juoksu sujui yllättävän hyvin. Tarkoitus oli tosiaan hakea pyöräilyn jälkeistä juoksutuntumaa, ja onnistuin siinä tosi hyvin. 30 minuutin juoksun jälkeen oli 1h 45 minuutin treeni taputeltu, ja oli aika siirtyä suihkuun ja saunaan. On kyllä onni, että salilla pääsee saunaan!

Treenin jälkeen maistuu ruokakin. Kikhernepihvejä, kuskusia, kermaviilikastiketta ja salaattia.

Eilen oli lepopäivä, josta aion kirjoittaa myöhemmin. Tein meinaan hyviä oivalluksia... eivät ne lepopäivätkään aina mene turhaan, vaikka itsestä siltä tuntuu. Olenkin pyrkinyt tänä vuonna kiinnittämään määrän sijasta laatuun erityishuomiota. Ja tänään olikin tosi laadukas treeni... "Keskiviikko on crossipäivä, ei huolen häivä!", niinkuin ohjaajamme Tomi taas kailotti salissa! Crosstrainingista on noussut aivan huikea suosikki-inhokkitreeni. Hah, tarkoitan, että se on niin rankka, mutta kiva ja tehokas tunti, jossa tulee kyllä annettua aina se päivän paras! 6 x 6minuutin AMRAP-treeniä (As many rounds as possible) on aika tehokasta, voin kertoa. Vai miltä kuulostaa muun muassa treeni, jossa tehdään 10x etukyykkyä, 10x burpee, 10x istumaannousu paino suorilla käsillä... 6 minuuttia, niin monta kierrosta kuin jaksat. Tuo on aina meidän eka setti! Huh! En tiedä, millainen tunti olisi jonkun toisen ohjaajan ohjaamana, koska nämä personal trainerit, jotka vetävät tuntia, saavat ilmeisesti varioida tuntia omannäköisekseen. Tämä meidän tunti on ainakin ihan napakymppi, ja liikkeet sellaisia, jotka suosivat omaa treeniajatusta - liikkeet ovat kokonaisvaltaisia, isoja ja myös syviä lihaksia kuormittavia. 

Nyt on mahtava fiilis, kyllä treenaamisesta vaan saa energiaa arkeen! Mites sun alkuviikon treenit on sujuneet? Onko muuten muita, jotka tähtäävät myös ensi kesänä ensimmäiselle triatlonille?

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Hei, olen Hanna, ja syön kotiruokaa!

Luin tässä tällä viikolla Suvin loistavan kirjoituksen siitä, että ei välttämättä kannata seurata ruokavalioissaan niitä muotidieettejä, joita tällä hetkellä on ainakin viljaton ja maidoton ruokavalio. Olen ihan samaa mieltä, että ei kannata rynnätä kokeilemaan ruokavalioita, joita toiset kehuvat maasta taivaaseen vain siksi, että tahtoisi littemmän mahan tai muusta syystä. Ne toisilla toimivat kikat ja jutut eivät välttämättä sovikaan sinulla. Jokaisen tulisi löytää itse se oma hyvä kultainen keskitie, ruokavalio, jossa voi olla koko loppuelämän. Sitä on mielestäni terveys - niiden tapojen löytymistä, jotka toimivat itsellä, jotka aiheuttavat hyvää mieltä ja oloa kehossa ja joiden noudattaminen ei tunnu "pakolta" tai karsitulta.

Minä löysin oman "ruokavalioni" pikkuhiljaa kokeillen. Yhdessä vaiheessa käytin paljon sokerittomia ja vähärasvaisia tuotteita, mutta ne eivät tuntuneet omilta ja palasi ns. normaaleihin tuotteisiin. Sen jälkeen aloin kyllästyä valmiiksi maustettuun ruokaan. Kana oli aina samanmakuista, koska otin sen hunajamarinoidun paketin, ja kuvittelin vielä opiskelijabudjetti mielessäni, että se oli halvinta ja parasta ruokaa, jota kaupasta saa. Jugurtit olivat aina valmiiksi maustettuja, mutta kyllästytti se, ettei ne maistuneet aidolta. Banaanijugurtti ei ole banaania nähnytkään ja niin pois päin. Aloin ostamaan maustamatonta luonnonjugurttia ja sen kanssa söin marjoja ja hedelmiä. Tajusin, että ruoka maistuu paljon paremmalta, kun maut ovat aidosti oikeita. Kanakin on paljon parempaa ja vaihtelevampaa, kun ostaa maustamattomina ne. Näin ollen saan ruokaani enemmän makua. Myös kun ruokani ovat hyviä ja täyttäviä, ei tee mieli herkutellakaan niin paljon. Jokainen ruokailuhetki on herkuttelihetki minulle. Eläm syödäkseni, nam.

Kun on ihana keittiö, ruuanlaitto sujuu kuin itsestään...

Nykypäivänä mun "ruokavalioni" on puhdasta kotiruokaa. Tähän kuuluu muun muassa pastat, riisit, perunat, kasvikset, linssit ja pavut, lihat, marjat ja hedelmät. En karsi mitään, vaan pyrin päivän ruuilla saamaan kaikkia ravintoaineita luonnollisesti. Mun on helppo toteuttaa tätä, koska mä todella rakastan ruuanlaittoa, ja voisin sanoa sen yhdeksi "harrastukseksi" ihan siinä missä liikunnankin. Mutta mä olen myös toisaalta vähän tarkka ruuan kanssa siinä mielessä, että tykkään syödä ruuat niin kuin kuuluu. Esimerkiksi thairuokien kanssa vaalea riisi vain mielestäni kuuluu pöytään tai jos mieleni tekee nimenomaan uuniperuna-annosta, ei mitkään uunijuurekset sitä himoa kadota, vaikka muuten uunijuurekset ovatkin herkullisia. Toki käytän usein kokojyvätuotteita esimerkiksi pastasta tai nuudeleista, ja leivätkin ovat yleensä ruisleipiä, mutta joskus mielestäni vaalea patonki on parempi vaihtoehto tiettyihin ruokailuhetkiin. En siis tykkää olla liian tiukkapipoinen ruoka-aineiden kanssa, kunhan ne yleisesti ottaen ovat hyvänlaatuisia. Pääasiassa syön itsevalmistamaa ruokaa, ihan vain silkan nautinnon vuoksi. Ja tuleehan se oikeasti havemmaksi ja terveellisemmäksi.

Juustofondue ja dipattavat

Kimmon tekemää kanaa tomaattipinaattikastikkeessa, riisiä ja raitaa

Kreikkalaisia lihapullia, porkkanaa, tsatsikia ja salaattia

Valmisranuja (!), Itsetehtyä kebabia, jugurtti- ja tomaattikastiketta ja salaattia

Tänä päivänä, ainakin blogimaailmaa ja terveyslehtiä selaillessa tuleekin mieleen, että on väärin syödä ns. lautasmallin mukaisesti, pelkkää tavallista kotiruokaa. Ihan kuin se olisi jokin moka, että syön kotiruokaa, ja pääasiassa voin sillä hyvin. Jokaiselta pitäisi nykyään löytyä lautaselta jotain kaalliita superfoodeja ja ihmeruokia, viljatonta ja maidotonta ruokaa. Tai vähintäänkin karpata. Mitä jäljelle edes jää, jos karsitaan ruoka-aineet näin vähään? Pystyykö nämä dieettailijat syömään koko lopun elämän näin karsittuja ja rajoitettuja ruokia? Onko kaikki perillä siitä, millä raaka-aineilla korvataan nämä viljattomat ja maidottomat tai hiilihydraattiset tuotteet? Keho kun tarvitsee tiettyjä ravinteita, joita noistakin raaka-aineista saa. Jos aloittaa dieetit nopeasti ja toisten innostamana, ei välttämättä ehdi ottaa selvää, mitä niiden tilalla kannattaisi syödä. En todella voi suositella aloittamaan uusia ruokavalioita perehtymättä niihin.

On väärin syödä tavallista sokeria, kun voisit syödä parempaa intiaanisokeria tai merisuola kannattaa heittää roskikseen ja ostaa ruususuolaa. Tai puhumattakaan öljystä.. rypsipöljy ja oliiviöljy ovat ihan huuhaata, sinunhan pitäisi käyttää avokadoöljyä tai kookosrasvaa. Äh, anteeksi yleistys, mutta kyllähän tässä tavallinen pulliainen menee ihan sekaisin, mikä nyt on hyvää ja oikeaa. Vai mitä mieltä te olette?

Nachokanaa, timjamiporkkanoita ja salaattia

Haukifileettä, Jugurttikastiketta, bataattia ja salaattia

Lohta itsetehdyssä keltaisessa curryssä, riisiä

Kana-avokadosalaattia balsamicolla

Minä syön siis hyvää, itsetehtyä kotiruokaa, enkä juuri piittaa mitä aineita käytän, kunhan saan sen ruokani itse valmistaa hyvistä raaka-aineista. Toki pyrin syömään niin, että päivän toinen annokseni voi olla vähän raskaampi (lasagne tms.), ja toinen pääruokani sitten puolestaan hieman kevyempi (salaatti tai keitto), mutta ei minulla mene maailman kirjat sekaisin, jos syön lounaaksi vaikka kermaista lohipastaa ja päivälliseksi vaaleaa riisiä ja kanaa vihreässä currykastikkeessa. Yleensä sitten vähintään seuraavana päivänä kehoni ja mieleni halajaa jo kevyempää ja salaattipitoisempaa ruokaa. Salaattia pyrinkin syömään lähes joka-aterialla.. aina, kun se sopii kyseisen ruuan kylkeen.

Eli hei vaan, olen Hanna, ja syön kotiruokaa ja olen siitä ylpeä. Syökää tekin, ja voikaa hyvin! Ruoka on elämän suuria nautintoja, ja sen monipuolisuus vasta lahja maailmalle onkin. Kuiva kana ja rehut eivät voi maistua joka päivä elämän loppuun asti...

maanantai 6. tammikuuta 2014

Haluanko tietää totuuden kunnostani?

Mä olen ollut aina sitä mieltä, etten tahdo tietää liian tarkasti, millainen kuntoni on. Toki kuntotasoja voi selvittää erillaisilla juoksuilla, kuten esimerkiksi cooperintestillä tai saahan juoksukunnosta käsityksen siitäkin, miten nopeasti jonkin matkan juoksee. Näihin kuitenkin vaikuttaa aina se niin sanottu fiilis, pääkoppa, päivän kunto ja muut pienet asiat. Se, saako itsestään ihan kaikkea irti, jää aina mysteeriksi. Toista on taas juoksijan tasotestauksessa, jossa yksinkertaisella juoksutestillä mitataan väliajoin laktaatteja, ja näin ollen saadaan tarkat sykerajat, eli aerobinen ja anaerobinen kynnys. Näin ollen voidaan määrittää sykerajoihin perustuva juoksuohjelma, ja arvioida henkilön mahdolliset maratonin tai puolimaratonin ajat. Sykerajojen avulla harjoittelusta voidaan tehdä mahdollisimman optimaalista, ja kunnonkin pitäisi näin ollen kehittyä mahdollisimman hyvin.


Kuulostaa melko kivalta? Vaiko? Onko kaikki halukkaita mittaamaan oman juoksukunnon näin tarkasti? Mä aloin taas miettiä tätä aihetta, kun ystäväni kävi kuntotestissä, joka on ollut hänelle pitkäaikainen haave. Vielä en ole jututtanut häntä testin sujuvuudesta ja fiiliksistä, mutta omalta osaltani voin jo nyt sanoa, että itse en maksaisi moisesta testauksesta euroakaan. En, vaikka tietäisin, että oikealla harjoittelulla saisin puoli tuntia pois omasta maraton-ajasta. En siltikään. Itse olen oikeastaan yli puoli vuotta jo juossut ilman sykemittarin sykevyötä, koska Garminin vyö painaa rintaani ikävän kipeän ja ruman jäljen. Ei huvita käyttää sitä. Nyt kun olen ollut ilman sykemittausta, en ole sitä sen kummemmin kaivannutkaan... en ole oikeastaan kiinnostunut sykkeistäni juostessa, korkeintaan ehkä interval-treeneissä olisi kiva saada dataa, että näkee sykkeen laskevan aina kevyellä välillä. Se tuntuu itselle fiksulta "tasotestaukselta", ja varmistukselta, että kaikki on varmasti ok.

Tasotestistä saatujen sykerajojen mukaan harjoittelu ei tunnu luontevalta, sillä en tykkäisi treenin aikana tuijotella sykkeitä ja hidastaa tai nopeuttaa juoksua sen vuoksi. Tykkään enemmän juosta fiiliksen mukaan! Jos on kevyt lenkki menossa, on tärkeää, että voi puhua samalla toisen kanssa. Jos taas on kova treeni menossa, yritän ylläpitää "raskasta oloa" tai yrittää aikaa vastaan juosta tiettyjä vetoja. Aika usein vetojen ihannevauhdit saadaan laskemalla kympin kisavauhdistakin, tai muusta. Mulle ei vaan tunnut luontevalta, että tietäisin tarkasti, millä sykkeellä jokin viikon treeni pitää tehdä, ja yrittää pysytellä tarkasti siinä sykevälillä. Se tappaisi mun motivaation täysin, koska ihan kuin muussakin elämässä, myös juoksussa mä olen tunne-eläjä! Mun täytyy saada tehdä asiat niin, kuin ne parhaalta tuntuu. Ei mulla loppupeleissä ole väliä, saanko joskus juostua maratonin alle neljään tuntiin, tai saisinko puolikkaan ajasta 10 minuuttia pois. Mulle tärkeintä on, että tiedostan, että laadukkaalla harjoittelulla voin saada tuloksia aikaan. Laadukas harjoittelu mulla taas lähtee sydämestä, rakkaudesta liikuntaa kohtaan.


Mua kauhistuttaa, että meidän keho on kuin kone. Saadaan tarkasti tietää, millä tehoilla se puuskuttaa eteenpäin ja kuinka paljon siitä saa irti. Jotenkin tässä katoaa sellainen luonnollisuus ja eläimellisyys, kun pitäisi aina miettiä, millä tasolla treeni tehdään. Ehkä ainoa treeni, jota varten olisi hyvä tietää omat rajat ja alueet olisi viikon kevyt ja pitkä harjoitus. Luin Ylen vanhaa artikkelia, jossa kerrotaan, että suomlaiset juoksevat usein liian kovaa. Näin olenkin syksyn aikana laskenut pitkän lenkin vauhtia, jotta siitä ei tulisi vaan liian kuormittava.

Tänään oli hyvä fiilis juosta hieman pidempää lenkkiä! Sain Kimmosta mukavasti seuraa, ja juoksimme erittäin rauhallista tahtia. Pystyin hyvin puhumaan, ja jalat liikkuivat mallikkaasti. Oli hassua juosta niissä maisemissa, joissa pitäisi kuukauden päästä hiihtää pääkaupunkihiihto. Lumesta ei ole tietoakaan. Olenkin päättänyt, että haaveiltu hiihtotapahtuma saa jäädä tämän vuoden osalta väliin, ja tavoitteena on esimerkiksi hiihtää treenilenkkinä 20km veto. Siinä minulle tavoitetta kerrakseen! Mutta palatakseni juoksuun, oli taas jännä juosta pitkästä aikaa pimeällä. No, onneksi oli seuraa vähän pelottavallakin Paloheinän osuudella, ja lenkin jälkeen hemmottelimme kehojamme löylyjen lämmössä. Ihan mahtava tapa nollata pää, ja valmistautua loman lopetukseen ja uuteen työrupeamaan.

Mitä mieltä te olette, tahtoisitteko te tietää sykerajanne? Vai oletteko minun linjallani, jossa fiilis on mittareita tärkeämpää? Seuraatteko sykkeitä lenkkien aikana vai vasta niiden jälkeen, vai juoksetteko ilman mittaria? Tiedostatteko juoksevanne liian kovaa tai samalla "kaasujalalla" usein? 

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Vauhtia korttelirasteilta

Syksyllä mietin kovasti, miten pärjään kevääseen asti ilman suunnistusreissuja, sillä lokakuussa loppuivat lähes päivittäiset suunnistustapahtumat ympäri pääkaupunkiseutua, ja edessä olisi pitkä tauko. Suunnistuksesta tosiaan tuli iso osa mun treeniviikkoja kesällä, ja ne oli niitä treenejä, joihin olin lähdössä enemmän kuin mielelläni ja nautin ihan täysin siemauksin. Loppusyksystä keksin kuitenkin hyvin korvaavia treenejä noiden suunnistusten tilalle, kuten uintia ja spinningiä, enkä enää osannut kaivata suunnistusta ohjelmaani näin talven ajaksi.

Joulukuussa luin internetin syövereistä, että korttelirastit järjestettäisiin joulukuun lopusta maaliskuun loppuun asti joka sunnuntaina. Ajatus suunnistuksen ottamisesta ohjelmaan tuli taas ajankohtaiseksi. Tänään oli sitten päivä, kun lähdin katsastamaan, mitä tuo kaupunkisuunnistus oikein on. Ekaksi kokeilupäiväksi tämä soveltui enemmän kuin hyvin, sillä rastit olivat todella lähellä uutta kotiamme, ja hölkkäilinkin lähtöpaikalle alkulämmittelyksi kymmenisen minuuttia. Otin mukaan rahaa (karttaan), kompassin ja EMIT-leimasinkortin. Vähän jännitykselläkin odotin, miten korttelirastit eroaa normaalista suunnistuksesta...


Paikan päällä huomasin, että reittejä oli neljä vaihtoehtoa, lyhin oli 3km ja pisin noin 12km. Itse otin varovaisen alun, ja valitsin toiseksi lyhimmän reitin, joka tänään oli 5,4km linnuntietä pitkin. Katsoin karttaa, ja totesin, että kovin vaikeaa ei pitäisi olla. Leimasin EMITin lähdössä ja lähdin matkaan reippaaseen juoksuun. Ensimmäisellä rastilla tuli sitten yllätys.. missä on leimasin... ei missään?! Pelkkä rastilippu. Katsoin, kun takaa tullut mies vain läpsäsi kädellä lippua ja jatkoi matkaansa. Minä olin ihan pää pyörällä, mutta jatkoin matkaani... tajusin, että leimaukset tapahtuvat vain lähdössä ja maalissa, ja reitin meneminen ja rastien löytyminen on jokaisen "oma asia". Aivan ymmärrettävää näin "talvirasteilla". Niimpä minäkin jatkossa läpsäsin kädellä vain rastilippua ja jatkoin matkaa. Seitsemän rastia löytyi helposti ja maalissa olikin hikinen, mutta onnellinen tyttö. Olihan se taas ihan mahtavaa päästä vähän suunnistuksen makuun!

Itse menin rastit vähän normaalia reippaammalla lenkkitahdilla, vajaa 6min/km oli suunnistusosuuden keskinopeus. Aika kiva minulle, ottaen huomioon, että kartan lukemiseen menee oma aikansa ja että jostain syystä jalkani olivat aika väsyneet... vaikka viikko ei sinällään ole ollut kovin raskas. Tästä voimme päätellä, että korttelirasteilla pystyykin helposti ja kivasti tekemään jatkossakin sen viikon kovemman juoksutreenin, tai vaihtoehtoisesti pitemmän treeninkin, koska kilsoja tulee aina vähän enemmän, mitä kartta kertoo. Ikinä ei voi mennä ihan linnuntietä pitkin. Jatkossa varmasti otan pidemmän reitin (8-9km), ja yritän tehdä reippaamman lenkin. Eli aion mennä uudestaan? No aion aivan taatusti!! Sen verran kivaa toi rastien perässä juokseminen on!


Pääasiassa korttelirastit ovat juoksijoille mielenkiintoisempi tapa talvella tehdä ulkona kovempia tai erillaisia juoksutreenejä. Mutta vaikka ne pääasiassa kohentavatkin juoksukuntoa, niin nyt jo huomasin yhden asian, jota korttelirasteilla voi treenata suunnistusta varten - kartan lukemisen vauhdissa. Se kun ei ole näin aloittelijalle aina niin helppoa metsän keskellä. Kaupunkisuunnistuksessa reitit ovat sen verran helpompia, että on nopeammalla silmäyksellä kärryillä, missä kohtaa karttaa ollaan menossa.

Kaiken kaikkiaan korttelirastit ovat oiva harjoitus juoksusta ja suunnistuksesta pitävälle. Kovempi treeni on mielekästä tehdä, kun on aina se tietty etappi, jonka juoksee, ja nämä etapit (rastivälit) muodostavat sen koko juoksun. Ja onhan aina kivaa juosta vähän kovempaa, kun aika rullailee kellossa.... Voin siis suositella korttelirasteja kaikille! Oma EMIT ei ole välttämätön, koska sillä saa vaan ajan, mutta se ei ole pakollista. Saathan kellollakin oman aikasi, jota voi vertailla muiden aikoihin. Korttelirasteja on ainakin pääkaupunkiseudulla ja Turussa, muista kaupungeista en ole ottanut selvää, mutta varmasti eri puolella Suomea voi suunnistaa myös talviaikaan.

Oletteko te kokeilleet korttelirasteja? Voisitteko kokeilla, vai ootteko totaalisen vastaan kaupunkisuunnistusta? Kuka lähtee mun mukaan ensi viikolla? ;) 

Ei tämä siis metsäsuunnistusta voita, mutta kivaa korvaavaa tekemistä kuitenkin! Kruunasin treenipäiväni ja -viikkoni balancen hellässä huomassa, mahtavaa! Vuoden eka treeniviikko takana, ja lajikirjo on jo 6 lajia, mahtia! Treenien jälkeen maistui lasagne - kotiruokien kingi! ;)



Ihanaa loppiaista kaikille! Tänään jännätään Pikkuleijonat voittoon, eikö? ;)

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Sporttailuvuoteni 2013


Niin vain kävi, että aika meni kuin siivillä, ja vuosikin vaihtui! Itelleni vuoden vaihtuminen ei ole mikään suuri juttu, sillä vuodesta toiseen pyrin jatkamaan lähes samanlaista elämää kuin ennenkin... syömään hyvää kotiruokaa, liikkua säännöllisesti ja vähän tavoitteellisesti, mutta pääasiassa nauttien, viettää aikaa kotona sekä ystävien kanssa ja nauttia erityisesti arjen pienistä iloista!

Uuden vuoden aattona kävin päivällä juoksemassa vuoden viimeisen lenkin. Vajaa tunnin lenkki, ja hyvällä fiiliksellä. Mutta kuten tuosta ekasta kuvasta tässä kappaleen alla voitte katsoa, ei uskoisi, että on 31.12... näyttää ihan syys-lokakuulta, eikö? Vuosi vaihtui meillä ihan kotosalla kaksistaan ollen. Se olikin kivaa, kun vietimme koko jouluviikon kotikonnuilla perheidemme kanssa ja lauantaina kutsuimme ystäviä meille pelaamaan lautapelejä. Olimme ihan vailla tietokoneita, ja nautimme telkkarista, saunasta ja hyvästä ruuasta. Minä en eritysesti pidä uudesta vuodesta, sillä pelkään vähän raketteja, mutta uskaltauduimme illalla käymään ulkona katsomassa lähikukkulalla rakettien pauketta. Kaiken kaikkiaan oli aivan leppoisa ja ihana ilta!






No, vuoden vaihtuminen on hyvä paikka myös tilastoida vähän liikkumisia. Vuosi sitten tilastokatsaus näytti tältä, ja hämmästyksekseni täytyy todeta, että top 3 on täysin sama tänä vuonna! Tai ei se sinällään ole erikoista, sillä onhan top 3 minun liikuntaelämäni kulmakivet - juoksua, kehon- ja mielenhuoltoa eli bodybalancea ja kuntosalia. Lajikokeiluja on lähes yhtä monta kumpanakin vuonna. Jotkut putosi pois, ja jotkut tuli tilalle (hiihto ja melonta ainakin!). Tänä vuonna olen harrastanut selvästi vähemmän pallopelailua (vähän sääli, koska pidän pallopeleistä ihan tosi paljon), ja BodyPump-tunnilla en ole käynyt kertaakaan. Eli toisinsanoen lihaskuntoni on taatusti vähän pudonnut määrällisesti, mutta uskon, että olen tehnyt laadullisesti parempia treenejä. Ainakin vatsatreenejä olen lisännyt moninkertaisesti - varsinkin keväällä SATSin silloinen uutuustunti ABSolution oli kovassa huudossa! Kevään maraton-treenini tuttu maanantain kevyt treenipäivä koostui hölkkä-absolution-balance -combosta! Tykkäsin!



No, mitä tuli tehtyä? Keväällä tekemisiäni hallitsi juoksu, ja koko vuoden juoksukilometrit tulikin nostettua viime vuodesta yli 100 kilsalla. Aikamoista. Juoksu painottui siis vahvasti kevääseen, jolloin parhaimmillani juoksin yli 60 kilsan viikkoa. Nuo määrät ovat minulle ihan maksimaalisia, koska kevyitä treenejä ja palautumista en saa muuten mahtumaan millään ohjelmistooni. Keväällä noudatin aika maltillisesti omia suunnitelmia maratonille, ja treenasin 3+1 -jaksolla (kolme kovaa, yksi kevyt viikko), mikä toimi minulla erinomaisesti. Voin suositella sitä kaikille!

Juoksukerrat. Ei sisällä maastojuoksuja.

Keväällä Tukholman maratonin jälkeen oikeastaan koko kesä ja syksy meni todella vapaasti ja reilusti monipuolisemmin, joka on kyllä hyvä juttu. Kesällä suoritin melonnan alkeiskurssin ja teimme pyöräretken. Melonta olikin kesän yksi kohokohdista, jonka unohdin tyystin edellisen postauksien top-listauksista. Vaikka moni ei varmaan retkimelontaa miellä liikunnaksi, niin minusta se on liikuntaa. Sitä voi tehdä niinkuin lenkkeilyäkin - kevyemmin tai raskaammin. Jokatapauksessa se on yläselälle valtavan hyvää treeniä! Kesällä suunnistin 1-2 kertaa viikossa, ja niillä lenkeillä korvasin oikeastaan kaikki vaihtelevat interval-juoksut. Intervallit olisikin tarkoitus ottaa osaksi ohjelmaa taas alkuvuodesta.

Syksyllä innostuin myös treenaamaan SATSilla kevättä ja kesää enemmän, ja hittejä ovat olleet Crosstraining-tunnit (Heiaheiassa kuntopiiri), uinti ja spinning. Tämä viittaisi vähän siihen, että pitkät haaveet triathloniin osallistumisesta voisivat käydä ensi kesänä toteen. Olisinkohan minä valmis? Ja mikä pelottavinta, selviydynkö ilman märkäpukua siitä läpi? En tiedä, haluanko tehdä niin suuria satsauksia. Kuntosalia olen tasaisesti harrastanut ympäri vuoden. Keväällä maraton-treenikaudella se on ollut enemmän pitkiä sarjoja pienillä painoilla, mutta nyt syksyllä olen tehnyt enemmän voimapainotteisesti. Lihaskuntotreenin määrää on kuitenkin tarkoitus vähän nostaa ensi vuotta ajatellen! Tavoitteista muuten kirjoittelen vähän enemmän vielä seuraavissa postauksissa...

Vielä muutama huomio viime vuodesta:

  • Jee, vain 6 sairauspäivää!
  • Missä on edelleen rullaluistelu? Ei missään! Kääk! Mulla olis sauvatkin tähän touhuun!
  • Uusia lajeja ja innostumisia: hiihto, suunnistus ja melonta! Toivottavasti innostukset jatkuu myös ensi vuonna!
  • Pyöräilyä, spinningiä ja uintia oli enemmän kuin viime vuonna, mutta ensi vuonna sitten selvästi enemmän? ;)
Tällainen oli minun vuoteni. Oliko yllätyksiä? Ja millainen teidän top3 lajien kirjo oli? ;)