sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Vauhtia korttelirasteilta

Syksyllä mietin kovasti, miten pärjään kevääseen asti ilman suunnistusreissuja, sillä lokakuussa loppuivat lähes päivittäiset suunnistustapahtumat ympäri pääkaupunkiseutua, ja edessä olisi pitkä tauko. Suunnistuksesta tosiaan tuli iso osa mun treeniviikkoja kesällä, ja ne oli niitä treenejä, joihin olin lähdössä enemmän kuin mielelläni ja nautin ihan täysin siemauksin. Loppusyksystä keksin kuitenkin hyvin korvaavia treenejä noiden suunnistusten tilalle, kuten uintia ja spinningiä, enkä enää osannut kaivata suunnistusta ohjelmaani näin talven ajaksi.

Joulukuussa luin internetin syövereistä, että korttelirastit järjestettäisiin joulukuun lopusta maaliskuun loppuun asti joka sunnuntaina. Ajatus suunnistuksen ottamisesta ohjelmaan tuli taas ajankohtaiseksi. Tänään oli sitten päivä, kun lähdin katsastamaan, mitä tuo kaupunkisuunnistus oikein on. Ekaksi kokeilupäiväksi tämä soveltui enemmän kuin hyvin, sillä rastit olivat todella lähellä uutta kotiamme, ja hölkkäilinkin lähtöpaikalle alkulämmittelyksi kymmenisen minuuttia. Otin mukaan rahaa (karttaan), kompassin ja EMIT-leimasinkortin. Vähän jännitykselläkin odotin, miten korttelirastit eroaa normaalista suunnistuksesta...


Paikan päällä huomasin, että reittejä oli neljä vaihtoehtoa, lyhin oli 3km ja pisin noin 12km. Itse otin varovaisen alun, ja valitsin toiseksi lyhimmän reitin, joka tänään oli 5,4km linnuntietä pitkin. Katsoin karttaa, ja totesin, että kovin vaikeaa ei pitäisi olla. Leimasin EMITin lähdössä ja lähdin matkaan reippaaseen juoksuun. Ensimmäisellä rastilla tuli sitten yllätys.. missä on leimasin... ei missään?! Pelkkä rastilippu. Katsoin, kun takaa tullut mies vain läpsäsi kädellä lippua ja jatkoi matkaansa. Minä olin ihan pää pyörällä, mutta jatkoin matkaani... tajusin, että leimaukset tapahtuvat vain lähdössä ja maalissa, ja reitin meneminen ja rastien löytyminen on jokaisen "oma asia". Aivan ymmärrettävää näin "talvirasteilla". Niimpä minäkin jatkossa läpsäsin kädellä vain rastilippua ja jatkoin matkaa. Seitsemän rastia löytyi helposti ja maalissa olikin hikinen, mutta onnellinen tyttö. Olihan se taas ihan mahtavaa päästä vähän suunnistuksen makuun!

Itse menin rastit vähän normaalia reippaammalla lenkkitahdilla, vajaa 6min/km oli suunnistusosuuden keskinopeus. Aika kiva minulle, ottaen huomioon, että kartan lukemiseen menee oma aikansa ja että jostain syystä jalkani olivat aika väsyneet... vaikka viikko ei sinällään ole ollut kovin raskas. Tästä voimme päätellä, että korttelirasteilla pystyykin helposti ja kivasti tekemään jatkossakin sen viikon kovemman juoksutreenin, tai vaihtoehtoisesti pitemmän treeninkin, koska kilsoja tulee aina vähän enemmän, mitä kartta kertoo. Ikinä ei voi mennä ihan linnuntietä pitkin. Jatkossa varmasti otan pidemmän reitin (8-9km), ja yritän tehdä reippaamman lenkin. Eli aion mennä uudestaan? No aion aivan taatusti!! Sen verran kivaa toi rastien perässä juokseminen on!


Pääasiassa korttelirastit ovat juoksijoille mielenkiintoisempi tapa talvella tehdä ulkona kovempia tai erillaisia juoksutreenejä. Mutta vaikka ne pääasiassa kohentavatkin juoksukuntoa, niin nyt jo huomasin yhden asian, jota korttelirasteilla voi treenata suunnistusta varten - kartan lukemisen vauhdissa. Se kun ei ole näin aloittelijalle aina niin helppoa metsän keskellä. Kaupunkisuunnistuksessa reitit ovat sen verran helpompia, että on nopeammalla silmäyksellä kärryillä, missä kohtaa karttaa ollaan menossa.

Kaiken kaikkiaan korttelirastit ovat oiva harjoitus juoksusta ja suunnistuksesta pitävälle. Kovempi treeni on mielekästä tehdä, kun on aina se tietty etappi, jonka juoksee, ja nämä etapit (rastivälit) muodostavat sen koko juoksun. Ja onhan aina kivaa juosta vähän kovempaa, kun aika rullailee kellossa.... Voin siis suositella korttelirasteja kaikille! Oma EMIT ei ole välttämätön, koska sillä saa vaan ajan, mutta se ei ole pakollista. Saathan kellollakin oman aikasi, jota voi vertailla muiden aikoihin. Korttelirasteja on ainakin pääkaupunkiseudulla ja Turussa, muista kaupungeista en ole ottanut selvää, mutta varmasti eri puolella Suomea voi suunnistaa myös talviaikaan.

Oletteko te kokeilleet korttelirasteja? Voisitteko kokeilla, vai ootteko totaalisen vastaan kaupunkisuunnistusta? Kuka lähtee mun mukaan ensi viikolla? ;) 

Ei tämä siis metsäsuunnistusta voita, mutta kivaa korvaavaa tekemistä kuitenkin! Kruunasin treenipäiväni ja -viikkoni balancen hellässä huomassa, mahtavaa! Vuoden eka treeniviikko takana, ja lajikirjo on jo 6 lajia, mahtia! Treenien jälkeen maistui lasagne - kotiruokien kingi! ;)



Ihanaa loppiaista kaikille! Tänään jännätään Pikkuleijonat voittoon, eikö? ;)

8 kommenttia:

  1. Korttelirastit kuulostaa kivalta ja helpolta tavalta aloittaa suunnistus. Voisin kokeilla, joskin epäilen että mun kotikaupungissa ei moista järjestetä.

    En tiedä miksi mulla on jäänyt niin äärettömän negatiiviset kokemukset suunnistuksesta kouluajoista. Teini-ikä, rämpimistä syksyisessä metsässä, kartan merkkien "pakollista" opiskelua ja rastitkin oli aina piilossa puun väärällä puolella, heh :-)

    Varovaisen mielenkiintoisena olenkin näitä suunnistusjuttujasi pitkin syksyä lueskellut, ja uskonkin jo että aikuisten oikeasti suunnistus on kivaa puuhaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, noi on tosi aloittelijaystävällisiä! Pääsee vähän ideasta kiinni! :)

      Siis mullakin jäi aika negatiivinen kuva kouluajoilta suunnistuksesta. Ei ehkä traumoja, mutta kuitenkin vähän huono fiilis.. mutta kannatti voittaa toi fiilis näin vanhemmalla iällä, koska se on oikeasti todella hieno laji! :)

      Poista
  2. Apua! Mulla on nyt mielessä alkanut muhia ajatus suunnistusharrastuksen aloittamisesta, thanks to you! nuo korttelirastit ovat varmasti huippu lisä ja treeni suunnistukseen hurahtaneille, mutta itselleni ainakin alkuun luontoaspekti (yhdistettynä juoksuun ja tietynlaiseen "pelaamiseen") on se tärkein kiehtomusta herättävä tekijä :) toki kyllä näen senkin mahdollisuuden, että kun homma vie mennessään, niin se todellakin sitten VIE ;) Mutta huhti-toukokuussa pidät mulle sit jonkinsortin suunnistuskurssin, eiksvaan? :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaaa! Mä lähen todellakin enemmän kuin mielelläni sun kanssa metsään suunnistamaan keväällä sit! ;) Mennään vaikka ihan yhdessä rata läpi, jos tahdot?! Silleen mäkin alotin, kaverin kanssa! Mut varoitus, siihen voi jäädä koukkuun ;) Suunnistus on niin upea laji, ja nimenomaan munkin mielestä se kuuluu ehottomasti luontoon!

      Korttelirastit on kyllä todellakin hyvä lisä, juoksun ja tän "pelaamisen" keskitie. :) Tuo mielekkyyttä vauhtitreeneihin!

      Poista
  3. Löysin tänne blogiisi jokin aika sitten ja tykästyin kovasti :) Nuo korttelirastit kuulostavat tosi kivoilta, piti käydä heti kattelemassa, että mitämissämilloin. Pitää ehottomasti yrittää mennä joku kerta! Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löysit blogiini! Tervetuloa! :) Heei, kiva että vinkki upposi, sinne vaan mukaan! :)

      Poista
  4. Ihana postaus! Mahtavaa, että olet löytänyt suunnistuksen ja kiva huomata, että täällä blogin lukijoina on muitakin suunnistuksesta kiinnostuneita. :)

    http://cloudberryslife.fitfashion.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että tykkäsit :) Yritän täällä blogissani välittää suunnistuksen iloa kaikille, ja todistaa, että senkin lajin voi aloittaa vasta aikuisiällä! :)

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)