lauantai 30. toukokuuta 2015

Kohti ensimmäistä triathlonia - mitä huomioida?

Reilu pari viikkoa sitten kirjoittelin postauksen siitä, mitä mielestäni tulee huomoida ennen ensimmäistä polkujuoksutapahtumaa. Lupasin silloin, että kirjoittelen myös toisesta "buumilajista" eli triathlonista samanlaisen postauksen. Minähän osallistuin vuosi sitten ensimmäiseen triathlon-tapahtumaan (klik!), ja vaikka innostuin lajista todella, en silti osallistunut toiseen tapahtumaan vuoden aikana. Tasan viikon päästä olen ottamassa osaa uudestaan Vantaan triathlonin perusmatkalle, jossa olin siis mukana myös vuosi sitten noviisina. Olen kyllä edelleenkin aivan aloittelija-tasolla tässä lajissa, mutta osaan silti vuoden takaisten kokemusten pohjalta kirjoittaa muistiota tapahtumista. Triathlon on siitä hieno laji, että kunhan kestävyyskuntoa löytyy ja osaa uida, voi tapahtumiin ottaa osaa sen kummemmin lajiharjoituksia tekemättä. Itsekin käyn uimassa kausittain ja pyöräilykin painottuu pääosin työmatkapyöräilyyn, mutta voin hyvin haastaa itseni perusmatkan (1,5 km uintia, 40 km pyöräilyä, 10 km juoksua) mittaisessa tapahtumassa.



Seuraavassa ajatuksiani triathlon-tapahtumista.

Huomioi ennen triathlonia

  • Tapahtumia löytyy useita ja lähes kaikissa on eri mittaisia matkoja tarjolla. Voit ottaa osaa pidemmille matkoille tai valita sprintin (750m, 20km, 5km) tai jopa vielä lyhyemmän matkan, joissa saattaa uintiosuus olla lyhennetty. Perusmatka ja sitä lyhyemmät soveltuvat hyvin aloittelijoille omasta kuntotasosta ja uimataidosta riippuen.
  • Uintitaidossa tärkeintä on, että osaat uida niin hyvin, että tiedät jaksavasi sen matkan, jonka olet uimassa. Voit myös uida sammakkoa väliin, jos se helpottaa etenemistä. Vaparin uinti ei siis ole pakollista.
  • Märkäpukua et välttämättä tarvitse lyhimmillä matkoilla tai kesäkuumalla ollenkaan. Jos otat osaa viikon päästä Vantaalle, suosittelen pisimmille matkoille märkkäriä. Se lämmittää ja kelluttaa, eli helpottaa uintia.
  • Pyörän ei tarvitse olla tuliterätykki. Olen kuullut, että jopollakin voi ottaa osaa! Minä vedin ensimmäisen triathlonin hybridillä, vaikka kyseessä oli perusmatka ja 40km polkemista! Ihan hyvin meni!!
  • Pyörä + juoksu -yhdistelmätreeni kannattaa tehdä pari kertaa ainakin, jotta tiedät, miltä jaloissa tuntuu juostessa pyöräilyn päälle. Hyvä treeni voi olla 20km pyöräilyä ja 15-30 minuuttia juoksua päälle.
  • Kisa-asuksi käy hyvin toppi + lyhyet shortsit, jotka voi pukea märkäpuvun alle. Et tarvitse mitään hienoa triathlon-pukua! ;)
  • Käy uimassa avovedessä, sillä siellä suunnistaminen on yllättävän haastavaa. On vaikeaa arvioida, pysyykö linjassa ja avovesiuintikurssilla huomasin, että yllättävän moni ui vinoon. 

Muista kisassa
  • Triathlon-tapahtumassa on todella hyvä ilmapiiri (itse ainakin aistin näin Vantaalla, ja olen kuullut samaa muista tapahtumista), joten nauti tunnelmasta!
  • Katso kaikki tavarat valmiiksi illalla, sillä tavaraa kisapaikalle on paljon enemmän kuin juoksutapahtumassa. 
  • Mene paikalle hyvissä ajoin, sillä aikaa mene yllättävän paljon. Ensin merkataan pyörä ja tavarat numeroilla, sitten viedään ne vaihtoalueelle, kuunnellaan kisainfo ja puetaan märkäpuku päälle. Aloita pukeminen hyvissä ajoin, sillä siihen voi mennä yllättävän paljon aikaa.
  • Kilpailuinfossa kuulet kaikki tärkeät tiedot tapahtuman kulusta, joten se kannattaa ehdottomasti käydä kuuntelemassa, vaikka olisitkin lukenut huolellisesti kisaohjeet.
  • Aloita uinti rauhallisesti, sillä lähdössä voi olla satakin ihmistä yhtä aikaa, jolloin ruuhka on kova. Varaudu, että uinnissa voit saada kyynärpäästä nenään, kun kaikki uivat ahtaasti. Kyllä se oma tila sieltä kuitenkin löytyy nopeasti. 
  • Suorita vaihdot rauhallisesti, jotta muistat tehdä kaiken tarvittavan. Numerolappu kiinnitetään yleensä pyöräosuudelle vasta päälle, ja se laitetaan selkäpuolelle. Juoksuosuudella se käännetään eteen.
  • Muista, että pyörällä ei saa polkea vaihtoalueella, vaan vasta merkatun rajan ylitettyä. Sama koskee paluuta pyörä-juoksu-vaihtoon. 
  • Muista nauttia ravintoa ja nesteitä, varsinkin jos on kuuma päivä.
  • Aloita juoksu rauhassa, sillä jalat voivat tuntua oudolta aluksi, mutta kyllä ne siitä virkovat.
  • Nauti tapahtumasta, sillä triathlon on oikeasti kivaa!!
Siinä ainakin joitain oleellisia asioita, jotka tuli mieleen ensimmäisestä triathlon-kokemuksestani. Päivä oli mulle niin upea, että halusin ehdottomasti kokea sen uudestaan, vaikka en vieläkään erityisesti tahdo panostaa triathloniin. Ensinnäkään mulla ei vieläkään ole omaa maantiepyörää, vaan se samainen hybridi, jolla poljen pääasiassa töihin. Mulla on kuitenkin märkäpuku ja kaikki tarvittavat edellytykset lähteä lajin pariin, joten aion ehdottomasti käyttää sen mahdollisuuden taas. Triathlon sopii hyvin kaikentasoisille kuntoilijoille. Itse tykkään, kun suoritus kestää vähän kauemmin, joten siksi olen perusmatkalla sprinttien sijaan. Toisaalta taas puolimatka on vielä liian pitkä matka, sillä se mielestäni vaatisi jo enemmän etenkin pyöräilytreeniä ja vähän menevämmän kulkupelin alle, myös sinne harjoituksiin. 



Tänään oli upea keli avata avovesiuintikausi

Tänään aloitin triathlon-kauden virallisesti, kun kävin avaamassa avovesiuintikauden. Meidän suht' lähellä on Vetokannaksen järvi, joka on niin pieni, että veden lämpötila on jo noussut merkittävästi. Kuulin itseasiassa uinnin jälkeen, että vesi oli 15-asteista. Se ei tuntunut märkäpuvussa lainkaan kylmältä. Mä nautin suunnattomasti uinnista avovedessä, sillä se on vapaata ja raikasta verrattuna uimahalliin ja uimaratoihin. Järvessä tai meressä on tilaa kaikille ja on ilmaa, jota hengittää. Olen aina ollut kova vesipeto nimenomaan luonnonvesissä, joten tänä vuonna aion ehdottomasti myös oman triathlonin jälkeen käydä uimassa avovedessä. Uinti on todella hyvä kuntoilumuoto. Uin tänään vain noin vartin verran, mutta menen pian uimaan uudestaan, jotta saan vielä tuntumaa märkkäriin ja uintiin ylipäätään. En ole liian usein nyt keväällä uimassa käynyt. Hups. 

Oletko aikeissa ottaa osaa tänä kesänä triathloniin? Tuleeko joku muu Vantaalle? Unohtuiko jotain listastani, eli mitä vielä pitäisi huomioida ekassa triathlon-tapahtumassa? 

Jos teillä on kysyttävää, esittäkää niitä rohkeasti!

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille! Huomenna on rogaining-päivä, jee!

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Ajatuksia arkiruokailuista

Ruokailutottumukset tuntuvat olevan sellainen aihe, joka on aina kielen päällä. Itsekin kuuntelen mielelläni muiden kokemuksia ravinnon vaikutuksesta kehoon ja sitä kautta hyvään oloon. Itse olen kärsinyt oman ja lääkärin diagnoosin mukaan jonkun asteisesta ärtyneen suolen oireyhtymästä, joka tuntuu olevan itse kullekin kovin tuttu vaiva. Hankalinta siinä on se, ettei voi varmaksi sanoa, mikä ärsyttää suolta ja aiheuttaa sitä kautta tukalaa oloa. Itse olen huomannut, että joskus vatsani kestää paremmin tiettyjä ruoka-aineita kuin toiste, eli kokonaiskuvallakin on suuri merkitys. Raa'at sipulit, paprikat ja muutkin vihannekset varsinkin isoina paloina tuntuvat olevan pahimmat vatsan ärsyttäjät. Nyt pieniä poikkeuksia lukuunottamatta kokonaisfiilis on ollut parempi ja olo ravitsevampi.


Kanaa pinaatti-tomaattikastikkeessa, raitakastiketta, riisiä ja salaattia


Linssipihvejä, jugurttikastiketta, kvinoaa, pakastekasviksia


Viikonlopun illallinen: paistettua lohta ja pinaattirisottoa


Tomaattikeittoa korianterilla ja raejuustolla


Tofu-kukkakaalicurrya

Mulla on sellainen linja, etten halua kieltää itseltäni mitään. Toki tiedostan, mitä aineita ei kannata tosiaan aina käyttää, mutta satunnaiset hairahdukset ovat sallittuja. Niin ikään en ole allerginen maidolle, en herkkä viljoille eikä minulla ole laktoosi-intoleranssia, joten syön hyvällä mielellä viljatuotteita sekä maitotuotteita. Toki syön myös soijatuotteita tai käytän muita erikoistuotteita, mutta pääasiassa ravintoni koostuu kohtuuden nimissä kaikesta proteiinista, hiilihydraatista ja rasvasta. Mielestäni liikkuva ihminen tarvitsee hiilareita. Enkä tarkoita, että pitäisi syödä pullamössöleipää aina, vaan itsekin suosin leivässä joko täyskauraleipää tai täysruisleipää. Satunnaisena viikonloppuherkkuna ostan jonkin paitotuoreen leivän, jossa on viljona sikin sokin. Se on mun herkkua! Vatsa kuitenkin tykkää, jos leivän vilja on yhtä viljaa ennemmin. Olenkin esimerkiksi tosi iloinen, että nykyisin kaupasta saa Reissumiestä Tosi ruis -versiona, joka on täysrukiista leivottu.

Punaisen lihan syömistä olen aika paljon karsinut ruokavaliosta, ihan jo sen terveysvaikutusten vuoksi. Lisäksi tunnen pientä pistoa sydämessäni tehotuotannosta, joten pyrin syömään tasapuolisemmin kaikkia proteiinin lähteitä. Tykkään kuitenkin välillä syödä lihaa sen maun vuoksi, joten siksikään en ole halunnut sitä täysin karsia pois. Pääsääntöisesti suosin siis kanaa, kalaa ja soijatuotteita. Linssit ja pavut ovat myös herkkua, mutta päivittäin mun maha ei siedä niidenkään käyttöä. On siis valittavat kohtuullinen linja, ja sitä noudattamalla olen pysynyt virkeänä ja hyvävointisena. Meillä kokataan päivittäin maistuvaa arkiruokaa, ja vain harvoin käytämme valmisruokaa. Pakasteista olemme suosineet viime aikoina hieman enemmän, sillä niillä saa helposti kasvislisää ruokaan. Teemme yleensä vähintään neljä annosta ruokaa ja otamme yhdet annokset lounaaksi töihin. Arki pyörii helposti, kun pitää kokkailut yksinkertaisina. Ikinä en saa arkena aktiiviseen ruuanlaittoon menemään aikaa yli 20 minuuttia - ja se ei ole paljon mitään!


Munakas on usein viikonlopun lounas


Juustoista soijarouhe-kasvis-pastavuokaa


Paras eines: lohipullia pakasteesta kera jugurttikastikkeen, couscousin, höyrytetyn parsakaalin (NAM) ja salaatin


Keitettyjä perunoita ja porkkanoita, lohta ja sipulia sekä salaattia


Tofua maapähkinävoikastikkeessa, tummaa riisiä ja salaattia (ohje Chocochili)

Kuvituksena tässä postauksessa on meidän arkisia ruokia. Mä tykkään aina asettaa ruuat kivasti ja ottaa usein kuvankin, vaikka mulla ei ole enää ruokablogia. Heh, kai se on jokin tapa.. toisaalta näiden ruokakuvien katseleminen saa hyvälle tuulelle. Ainakin meillä valmistetaan perushyvää kotiruokaa ja olen siitä iloinen! Nyt kesää kohti mieleni tekee enemmän salaatteja, ja olemmekin niitä jonkin verran valmistaneetkin. Tykkään lisätä salaattiin aina peruspohjan lisäksi jotain makeaa ja jotain suolaista. Yleensä makean virkaa hoitaa joko ananas, rypäleet, nektariinit tai omenat. Suolaista on yleensä jokin juusto. Tykkään lisäillä siemeniä tai pähkinöitä, ja viime aikoina olenkin innostunut kurpitsansiemenistä. Paahdan niitä pannulla ja lisään salaattiin, nams. Myös juurekset ovat kesällä herkkua, kuten höyrytetyt parsakaalit ja porkkanat sekä tietysti uudet perunat. Vitsit, miten odotan kesää jo! Viime juhannuksena loimutimme lohen ja aion toteuttaa saman tänä vuonna. Siihen ei paljon muuta viereen kaipaa kuin raikasta salaattia ja uusia perunoita tillissä keitettynä nökäreellä voita. Myös parsakauden olen hyödyntänyt tekemällä parsarisottoa. Se oli hyvää ilmakuivatun kinkun kanssa!


Kesä on kyllä parasta aikaa Suomessa ruuan suhteen, sillä kotimaiset marjat, vihannekset ja juurekset ovat parhaimmillaan. Aivan sitä huippukautta odotellessa... kuten vaikkapa kesäkeittoa, voi lääh!

Millaista ruokaa sinä olet viime aikoina laittanut? Mistä kesän ruuista tykkäät eniten? Oletko sinä kohtuukäyttäjä? :)

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Marski Challenge multisport täydentää tapahtumakesän

Heippa ja ihanaa sunnuntaita kaikille! Pitkästä aikaan mulla on sellainen olo, että ehjä ja hyvä treeniviikko on takana ja oon siitä tosi iloinen. Vaikka tykkään käydä tapahtumissa, niin kaikkein kivointa on ihan perustreenaaminen ja elämä sen ympärillä. Nautin suunnattomasti siitä hyvästä olosta, joka tulee lenkkien tai muuten hyvän treenin jälkeen tai onnistuneen suunnistuksen jälkimainingeissa. Tykkään herätä sunnuntaina pirteänä ilman krapulaa, keittää puuroa aamupalaksi ja lähteä ystävän kanssa pitkälle polkulenkille, kuten tänään. Kävimme viikonlopun Nuts Karhunkierroksen fiilistelyiden seurauksena tekemässä Tiinan kanssa oman "Kohti Nuts Pallasta" -treenin! Olemme kumpikin tuijottaneet viikonlopun aikana GPS-seurantaa Karhunkierrokselta netistä, ja voin todeta, että into kasvaa muiden tekemistä seuratessa. Hirveän kauan ei tarvitse odotellakaan, sillä tasan kahden kuukauden päästä olemme molemmat lähtöviivalla Pallaksella kohti Hetan kylää. Jännä kesä tulossa!


Kivuttiin laskettelurinnettä ylös polkulenkin päätteeksi Solvallassa

Onneksi tässä ei ehdi liikaa jännittämään Nuts Pallas -juoksua, vaan sitä ennenkin edessä on hurjia seikkailuja ja tapahtumia. Lajitkin vaihtuvat melkein lennosta, niin ei ehdi kyllästyä yhteen lajiin tai ylipäätään ottaa näitä tapahtumia liian vakavasti. Kahden viikon päästä olen suorittanut toisen kerran elämässäni triathlonin perusmatkan, jos kaikki menee hyvin. Tuo Vantaa triathlon mua ei juuri jännitä, sillä vuoden takaisesta olen oppinut, että ainakin maaliin pääsen kyllä. Tulostavoitteita mulla ei juurikaan ole, sillä en ole tänä vuonna pyöräillyt, spinnaillut tai uinut kovinkaan paljon, tai ainakaan niin paljon kuin olisin halunnut. Kirjoittelen vielä myöhemmin triathloniin valmistautumisesta tarkemmin. Eniten siinä touhussa ehkä jännittää se, että onko järvivesi ehtinyt lämmetä niin, että 1,5 kilsan uinti menee ilman jäätymistä!!

Viikko triathlonin jälkeen mulla on Jukolan viesti, joka on todella spesiaali sen vuoksi, että tapahtuma on lähellä lapsuuden kotikaupunkia. Jukolaviikonlopusta tulee varmasti upea. Tilasimme juuri Venlajoukkueellemme tiimipaidatkin. Heinäkuussa puolestaan on luvassa mahtavia seikkailuja uudemman lajituttavuuden, multisportin, parissa. Multisport tai seikkailu-urheilu on kestävyysliikuntaa, jossa lajeina ovat yleensä juoksu, maastopyöräily ja melonta. Kaikki liikkuminen tapahtuu suunnistaen. Kilpailun luonteeseen kuuluu myös yllätystehtävät. Lajille ominaista on joukkueurheilu, sillä kisaaminen tapahtuu pareina tai pieninä joukkueina. Tarkkaavaisimmat lukijani muistavatkin, että viime vuonna osallistuin elämäni ensimmäiseen multisport-tapahtumaan Snowflakes-seikkailussa. Tykästyin lajin monipuolisuuteen ja ehdottomasti tahdoin antaa tänä vuonna uuden mahdollisuuden. Mä olen sen verran rämäpää, että lajit sopivat kyllä hyvin mulle ja seikkailulliselle mielelleni. Tänä vuonna sain houkuteltua parikseni mukaan paremman puoliskoni Kimmon, ja uskon, että meille tulee elämyksellinen reissu heinäkuussa!


Melominen on ihanaa!

Pähkäiltiin Kimmon kanssa, mihin tapahtumaan ilmoittautuisimme mukaan. Terhi kirjoitti blogissaan hienosti multisport-ohjeita aloittelijoille, ja päätin kysyä häneltä mielipidettä tapahtumista. Sainkin vastaukseksi todella mahtavat raportit parista multisport-tapahtumasta ja päädyimme lopulta Marski Challlengeen, joka kisataan Lopessa Hämeen järviylängöillä 11.7. Ajankohta sopii meille todella hyvin, sillä emme ole vielä heinäkuussa lomalla. Marski Challengen valintaan vaikutti mahtavalta kuulostava coasteering-osuus, jossa kierretään uimapatjalla saaria keräten rasteja. Myös viime vuoden kuvista päätellen yllätystehtävät eli questit ovat olleet todella hauskoja - muun muassa palapelin kokoamista sekä kiipeilyä. Marski Challenge vaikuttaa kaikin puolin juuri sopivan rennolta haasteelta meille Kimmon kanssa. Otamme osaa kuntosarjaan, jonka arvioitu pituus on noin 30km ja ihanneaika 3,5 tuntia. Luulen, että siinäkin on tekemistä! Parasta tässä on se, että pääsemme osallistumaan yhdessä Kimmon kanssa. Uskon, että meille tulee huikea päivä tästä!

Yksi Marski Challengen valteista oli myös se, että siellä voi lainata järjestäjiltä pyörät tapahtuman ajaksi. Meillä ei ole maastopyöriä, ja ehdottomasti itse ainakin haluan sellaista kokeilla. Nyt on hyvä tilaisuus siihen! Parasta tässä vuokraamisessa on se, että meidän ei tarvitse kuljettaa pyöriä nyt paikan päälle, vaan voimme vain mennä tapahtumaan muuten hyvin varustautuneina, mutta siellä odottaa tuliterät maastopyörät - vitsit, miten helppoa! Toki multisportiin, varsinkin kuntosarjassa, voi osallistua ilman maastopyörää (esim. hybridillä), kuten mekin teimme viime vuonna Snowflakesissa, mutta on polkuja pisin aina kivempi pyöräillä siihen tarkoitetulla pyörällä. Olen itsekin miettinyt monesti, kuinka kivaa maastopyöräily voisi olla, joten olen senkin vuoksi tosi innoissani Marski Challengesta. Voi jee, kun kesällä on niin paljon kaikkea kivaa tulossa! Tulkaa kaikki mukaan Lopelle haastamaan Team Fisu kuntosarjassa, eikö? :)




Mun mielestä monipuolinen tekeminen on sopivan haastavaa ja ylläpitää mielenkiintoa eniten. Jos aina vain juoksisin, tiedän itsestäni, että kyllästyisin siihen alta aikayksikön. Tykkään heittäytyä ja lähteä toteuttamaan itseäni vähän vieraammillakin vesillä. Siksi tällainen multisport-tapahtuma on aivan kuin tehty minulle. Mikäs sen parempaa kuin hyvässä seurassa hakea elämyksiä upeissa maisemissa luonnon keskellä! Eikö vain?

Kuka on mukana tässä heinäkuun spektaakkelissa? Oletko kokeillut tai harkinnut multisportia? Tykkäättekö haastaa itseänne uusissa lajeissa helposti? Mikä on sun kesän tuleva kohokohta ja onko "kisakalenteri" jo kovin täynnä?!

* Postaus toteutettu yhteistyössä Marski Challengen kanssa

Ps. Sporttaillaan nyt myös Facebookissa, käyhän tykkäämässä!

tiistai 19. toukokuuta 2015

Pitkä nautinto balancessa

Kaikki pidempään blogiani lukeneet tietävät, että Les millsin konseptitunti Bodybalance on vienyt sydämeni. Olen käynyt kyseisellä kehonhallintaa, voimaa ja liikkuvuutta parantavalla tunnilla jo muutaman vuoden ajan epäsäännöllisen säännöllisesti. Tänä keväänä kertoja on takana "vain" 12, kun viime vuonna taisin lähes viikottain ravata balancessa. Nyt kuitenkin näyttää taas siltä, että yksi suosikkiohjaajani on palannut pitämään maanantaitunteja, joten jatkossa taitaa olla luvassa lemppariviikonaloitus: kevyt lenkki ja balance. Mikäs sen parempaa viikonlopun treenien jälkeen?! Tykkään mennä balanceen hieman lämmenneillä jaloilla, ja yleensä teen noin 30-40 minuutin kevyen hölkän alle. Balanceen on kiva mennä juosten, kun tunnilla ei tarvita kenkiä ja ilman juomapulloakin pärjää vallan mainiosti, joten juostessa ei tarvitse kantaa ylimääräisiä tavaroita.

Eilen oli kotikeskuksessani jäsenpäivä ja ilta oli täynnä erikoistunteja, kuten spinning maratoneja tai pepputreeniä salin puolella. Mun silmiini osui kuitenkin 90 minuutin balance ja päätin heti mainoksen nähtyäni, että tuonne on päästävä! Jalat ovat olleet hieman väsyneet viime aikoina, vaikka lepoa on pidetty enemmän kuin mieli antaisi periksi. Päätinkin kruunata palauttelujakson pitkällä balancella, jonka jälkeen onkin hyvä aloittaa parin viikon treenijakso ennen kesän seuraavia koitoksia. Balance ei ole pelkästään kehoa huoltavaa treeniä, vaan joukossa on myös tasapainoa, keskivartaloa ja jalkojen voimaa kehittäviä liikesarjoja. Pääpaino on kuitenkin dynaamisessa liikkuvuudessa ja kehon kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Eräs ohjaaja Turussa tunnilla vierraillessani kertoi, että Les mills vie koko ajan balancea enemmän kohti joogaa, ja tavallaan se onkin yksi joogan muoto. Suurena elementtinä tunnilla on musiikki, joka ainakin saa minut rauhoittumaan ja keskittymään liikkeisiin vielä enemmän. Se ei ole vain taustalla vaan liikkeet tehdään musiikin tahtiin.


Aurinkosoturi Barcelonan rannalla huhtikuussa

90 minuutin Bodybalance lemppariohjaajan kanssa oli täyttä huumaa. Tunnilla kävimme nykyisen ohjelman läpi, joka normaalisti kestää tunnin. Siihen päälle, tai pikemminkin siellä väleissä oikeilla paikoilla, teimme kuusi eri kappaletta eli osiota kahteen kertaan, toisen jostain vanhasta ohjelmasta. Balancessa yksi osio, esimerkiksi aurinkotervehdykset, kestää yhden musiikkikappaleen verran. Ohjelman rakenne on aina siis sama. Tuplana teimme aurinkotervehdykset, tasapainon, lonkkien avaukset, vatsakappaleen, rangankierrot ja takajalkojen liikkuvuusosion. Kokonaisuus oli lähestulkoon täydellinen ja olo 90 minuutin mielen ja kehon rentouttamisen jälkeen raukea. Koko tunti tähtää loppuhuipennukseen eli rentoutumiskappaleeseen, jossa on tavoitteena päästää kaikista ajatuksista irti. Mulla se ei luonnostaan helposti onnistu, mutta olen huomannut että hengitysharjoitusten kautta saan mieleni pois kaikesta turhasta. Keskittymällä hengitykseen, olen hetkessä enkä ajattele mitään muuta. En menneitä asioita, en tulevia tapahtumia vaan ainaostaan olen läsnä keholleni.

90 minuutissa ehti jo kunnolla lämmetä keholle. Usein perustunnilla tietyt osiot ovat nopeasti ohi, ja varsinkin uudessa ongelmassa lonkan avaukset ovat melko lyhyet, joten se menee usein itseltäni ohi, kun keho ei ehdi lämpeämään taivutuksiin. Voisin siis hyvin käydä useamminkin pidennetyssä balancessa. Ei tosiaan tee mielelle hallaa unohtaa hetkeksi suorituskeskeisyys ja keskittyä vain itseensä ja omaan kehoon. Balancessa on turha vaatia keholta liikoja, vaan antaa sille aikaa olla tänään juuri se, mikä se tänään on. Taipua juuri sen verran kuin taipuu ja jaksaa sen minkä jaksaa. Aika avartavaa mun mielestäni...


Hei muuten, muistutan tässä samalla huomisesta lenkistä! Elikkä huomenna keskiviikkona tehdään porukalla polkujuoksulenkki Leppävaaran maastossa. Lenkin kesto on 75-90 minuuttia ja temmoltaan se on kevyt! Kaikki pysyy mukana :) Tulehan Leppävaaran lukion parkkikselle klo 17.30, niin pääset lenkkeilemään aurinkoisessa seurassa ja kelissä!! Tervetuloa mukaan!!

Ps. Olin tänään suunnistamassa... eipä mennyt oppikirjan mukaisesti! Päätin ottaa vaikean A-radan (7km), joka osottautui todella vaikeaksi. Maasto oli haastavaa tiheikköä ja hakkuualuetta, ja rastit aika piilossa... kaikki ekat 10 rastia löytyi, mutta kymppirastilla hain niin kauan, etten enää viitsinyt lähteä hakemaan muutamaa viimeistä rastia, vaan polkujuoksin takaisin lähtöpaikalle. Keskeytys tuli siis (eka hylsy tänä vuonna!), mutta henkisesti tämä ei ollut niin paha keskytys, koska kaikki rastit kyllä lopulta löytyi, vaikkakin niin hitaasti, että energiat loppuivat kesken. Ensi viikolla uusi yritys! Jukola, täältä tullaan ;)

Oletko sinä käynyt balancessa tai päässyt kokeilemaan sitä erikoispitkänä? Tykkäätkö pitkistä kehonhuoltotunneista vai riittääkö lyhyempikin? Oletko tulossa huomenna kanssani lenkille? ;)

perjantai 15. toukokuuta 2015

Bodom trail 2015


Ihanaa! Hurjaa! Tunnelmallista! Rankkaa, mutta kivaa! Siinä ajatuksia eiliseltä Bodom traililta. Eilen oli todellista ueheilujuhlan tuntua, kun lähes 1000 polkujuoksijaa kokoontuivat kannustajineen Espooseen Pirttimäen ulkoilualueelle. Bodom trail on tätä nykyä siis Suomen suurin polkujuoksutapahtuma, ja paikat kisaan myytiin loppuun jo kevättalvella. Polkujuoksu eli trailrunning elää todellista kulta-aikaa siis, ja vaikka laji kuinka olisi ollut suunnistajien tai hiihtäjien treenimuotona vuosia jo, niin valtaväelle kyseessä on kohtuullisen uusi laji. En minäkään olisi keksinyt lähteä poluille juoksemaan ilman hypetystä Vaarojen maratonista ja sitä kautta ilmoittautumisesta mukaan. Suunnistuksen ollessa kuvioissa on oikeastaan aika luonnollista mennä välillä juoksemaan metsään. Onneksi tätä nykyä polkujuoksutapahtumia on tullut paljon tarjolle, kun kysyntääkin on ollut, ja sitä kautta laji on tullut tutuksi monille kuntoilijoille. Polkujuoksu on toki rankempaa lihaksille kuin tasaisella juoksu, mutta muutoin se on kropalle vähemmän kuormittavaa. Olipa siis ilo nähdä taas niin paljon juoksijoita eilen Pirttimäessä - ja moni oli polkujuoksussa mukana ekaa kertaa!

 Bodom trailin tunnelma ei pettänyt taaskaan. Kaikki olivat iloisia ja hymyilivät ja maaliin saapui koko ajan itsensä voittajia, sillä sen verran raskas reitti oli kyseessä. Minä itse lähdin hieman epävarmana liikkeelle, koska Salpaus-rogainingista ja niistä yli 50 taivalletusta kilsasta oli vasta reilu 1,5 viikkoa aikaa, enkä tiennyt, oliko kroppa palautunut kunnolla. No, tiesin kuitenkin pystyväni juoksemaan maaliin, sillä sen verran varma olin kunnostani. Tarkoituksena oli juosta siis vähintäänkin hyvä puolikkaan mittainen treenilenkki. Startattiin Kimmon kanssa yhdessä juoksuun kolmannesta lähtöryhmästä. Tosin oltiin päätetty, että yhdessä ei tarvitse juosta. Ensimmäinen kilometri oli leveää kuntorataa pitkin, jossa on tarkoituksena saada letka mahdollisimman väljäksi ennen poluille menoa. Poluilla on vaikeaa ohittaa, joten tämä käytäntö on hyvä. Tänä vuonna lähtöryhmiä oli viisi (n. 200 henkilöä/ryhmä), joten mielestäni reitillä oli heti alussa jo enemmän tilaa kuin viime vuonna. Sainkin oman paikkani hyvin ja tasaisesti tuli tilaisuuksia joko ohittaa muita tai tulla ohitetuksi. Tosin välillä, jos edessä menee vain hieman itseään hitaampi juoksija, tyytyy helposti jäämään taakse juoksemaan, koska ohittaminen on sen verran työläämpää kuin kaduilla. Mielestäni silti tilaa oli sopivasti ja vain vaikeimmissa paikoissa eli ojan ylityksissä, veden alle menneillä pitkospuilla tai jyrkissä kiipeämiskohdissa porukka kasaantui yhteen ja tuli odottelua.


Vedän letkaa. Kuva: Petteri Rantanen

 Juoksin hyvää tahtia ensimmäisen kierroksen, hieman reippaammin mitä normaalisti juoksen poluilla. Totta puhuakseni en ole juuri vauhtikestävyystreeniä polkujuoksuna tehnyt, mitä nyt välillä suunnistuksen kulkiessa tulee spurttailtua kartta kädessä metsässä. Oli silti kivaa juosta ja jalat toimi hyvin. Tosin energiaa olisi voinut ottaa vähän enemmän jo ensimmäisen kierroksen aikana, sillä huomasin jossain välissä, että olo alkoi olla aika heikko. Nestettä join kyllä hyvin koko ajan juomareppuni säiliöstä. Ensimmäinen kierros oli itselle melko tuttu ja se oli pääosin hyvässä kunnossa. Toki kengät kastuivat kyllä, sillä edeltävinä päivinä vettä oli tullut kunnolla ja tietyt kohdat reitistä olivat märkiä. Kisapäivänä keli oli lähes täydellinen: puolipilvinen +10. Tuultakaan ei huomannut metsässä laisinkaan! Otin ensimmäisen, 12 km pitkän kivet ja kannot -nimisen, kierroksen jälkeen geelin ja suuntasin toiselle kierrokselle. Heikotuskin kaikkosi energian myötä.

 Kun pääsimme taas poluille, reittiä opastamassa ollut talkoolainen huikkasi "Tervetuloa Ummet ja lammet kierrokselle!". 9 km mittainen kierros alkoi nimittäin heti suurella upottavalla suo-osuudella. Ja sitä oli luvassa toisella kierroksella paljon. Myös mäkiä riitti aika paljon, ja suurempi osa 500 nousumetristä on kyllä jälkimmäisellä puoliskolla. Raskainta toisella kierroksella oli silti lukuisat mutavellit ja suon ylitykset. Välillä jalka upposi puoleen sääreen mutaan, joten eteneminen oli raskasta. Onneksi mulla oli jalassa Sarvan nastarit, jotka tyhjenevät vedestä nopeasti. Oli toisellakin kierroksella hyväkulkuista juostavaa polkua paljon, ettei vauhti ihan kävelyksi sentään mennyt. Loppureitistä oli isot alamäet ja laskettelut kohti Pirttimäen maalialuetta, mutta omat jalkani alkoivat olla jo niin väsyneet, etten meinannut luottaa niihin enää alamäissä, jotka kuitenkin ovat jonkunmoisen polkujuoksukokemuksen jälkeen sekä rämäpäisyyteni johdosta omia vahvuuksiani poluilla. Lopussa jouduin kuitenkin vähän käsijarruilla tulla alas. Jalat eivät tainneet ihan olla palautuneet rogainingista, sillä yleensä ne eivät noin paljon väsy metsälenkeillä. Mutta ihan kunnialla rullailin maaliin, fiilis oli ainakin katossa! On aina huippua juosta maalisuoralla! Maalissa kellot pysähtyivät aikaan 2.45, johon olen kyllä tyytyväinen :) Naisten sarjassa vain neljä parasta juoksi alle kahden tunnin ajan... se kertonee jotain reitin rankkuudesta!


Fiilis maalissa!

Tapahtuma oli jälleen kerran onnistunut! Järjestelyt näinkin isossa tapahtumassa onnistuivat erinomaisesti, ja tänä vuonna jonoa ei ollut oikein missään. Pirttimäki on hyvä paikka järjestää tapahtumia, ja heidän lounaaksi tarjoama lohikeitto oli maukasta kisan jälkeen. Erityisen hyvä meininki oli ensimmäisellä juomapisteellä, jonka järjesti polkujuoksuseura Samba Running. Heillä oli kunnon kannustusjoukot paikalla ja metelin kuuli jo kauas! Myös polkujuoksukisoista tuttu meininki "ketään ei jätetä metsään" tuli taas tutuksi, kun lensin taas rähmälleni! Heti oli takaa tuleva juoksija kysymässä etten vain satuttanut itseäni. Kyllä tuli niin hyvä mieli. Ja ei, en onneksi satuttanut itseäni ja tällä kertaa kompastuin vain omiin jalkoihini! Kömpelö, mikä kömpelö!! Kaikin puolin Bodom trailista jäi taas tosi hyvät fiilikset, ja ensi vuonna olen taas taatusti mukana!! Olethan sinäkin? ;)

Oliko joku muu Bodom traililla? Mitä tykkäsitte? Haluaisitteko ensi vuonna tulla mukaan? Oletko ollut jossain polkujuoksutapahtumassa?

Moni tuttu juoksee huomenna Helsinki City Runilla! Paljon tsemppiä teille kaikille! Mun neljän vuoden putki katkeaa tähän, mutta ei haittaa - alkakoot uusi Bodom trail -putki ;)

Ps. Sporttaillaan on nyt Facebookissa! Käy tykkäämässä ;)

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Sporttaillaan Facebookissa ja tunnelmia ennen Bodom trailia

Sporttaillaan-blogi on nyt siirtynyt viimeistään nykyaikaan! Sen verran tuli positiivista palautetta blogin Facebook-sivun perustamisesta, että päätin tarttua tilaisuuteen. Mähän olen armoton somettaja, joten mikäs sen kivempaa kuin saada yksi kanava lisää jakaa ajatuksia. Sporttaillaan-blogin facebook-sivulla tullaan toki linkittämään kaikki blogitekstit, mutta sen lisäksi tulen jakaamaan pieniä fiiliksiä, mielenkiintoisia linkkejä sekä tunnelmia esimerkiksi tapahtumista nopeammin kuin blogissani. Pyrin siihen, että myös Instagramissa minua (@haamutus) seuraavilla Facebookissa olisi jotain uutta ja mielenkiintoista, ettei sisältö olisi kovin päällekäistä. Tervetuloa seuraamaan Sporttaillaan-blogin menoa myös Facebookissa!!



Muistathan, että voit myös seurata blogiani Bloglovinissa ja Feedlyn kautta. Blogilista lopettaa toimintansa tämän kuun lopussa, joten sitä kautta blogiani seuraavien kannattaa siirtyä joko edellämainittuihin palveluihin taikka Facebook-seuraajaksi. Tässä kohtaa olisi myös aika kiittää teitä lukijoita, että teette bloggaamisesta erityisen kivaa ja jätätte minulle kommentteja! Ne lämmittävät mieltä ja minusta on ihanaa, jos tekstini antavat aihetta ajatuksiin tai synnyttävät muutenkin keskustelua! Vuorovaikutus on bloggaamisen suola!


Buff trail tourin hienot buffit (lähde)


Huomenna juostaan Buff trail tour Finlandin ensimmäinen osakilpailu eli Bodom trail, ja olen aika innoissani! Ilmankin on luvattu kirkastuvan ja toivottavasti myös tuulikin tyyntyy, niin ilmassa olisi suuren urheilujuhlan tuntua. Mulle Bodom trail ei ole mikään suuren tavoitteen kisa, ja kun viime vuonnakin juoksin "vain" 12 kilometriä, niin en voi vertailla omaa kuntoani vuoden takaiseen. Aion siis tänä vuonna ensisijaisesti juosta koko matkan eli puolimaratonin. Joskis päätöksen voi tehdä kesken matkan! Polkujuoksuissa on se, että kulloisellakin reitillä on todella suuri merkitys, joten ajat eivät eri tapahtumissa ole vertailukelpoisia. Tosin aika ei minulle tärkeää ole lainkaan, vaan tarkoitus on mennä nauttimaan juoksusta, muista juoksijoista ja luonnosta. On hienoa olla Kimmon kanssa yhdessä lähtöviivalla, joten senkin suhteen tapahtuma on spesiaali. En todella tiedä miten jalat ovat palautuneet 1,5 viikon takaisesta rogainingista, mutta huomenna sen sitten näkee! Kivaa!!

Tsemppiä kaikille kovasti huomiseen juoksuun, jotka ovat tulossa mukaan Bodom trailille!! Tulkaa vetämään hihasta, jos tunnistatte ;)

tiistai 12. toukokuuta 2015

Kohti ensimmäistä polkujuoksutapahtumaa - Mitä pitää ottaa huomioon? (+ Blogin yhteislenkki)

Nyt on polkujuoksubuumi! Ja triathlonbuumi! huh, minä taidan harrastaa melkoisia buumilajeja. Buumeissa ei ole mitään vikaa mielestäni, vaan pääasia on, että kansa saadaan liikkeelle ja sitä kautta terveyttä koholle. Minulle ei henkilökohtaisesti ole väliä, onko harrastamani lajit buumissa vai ei, sillä pääasia on, että itse nautin kyseisestä touhusta. Lisäksi buumithan ruokkivat tapahtumajärjestäjiä, ja valinnanvaraa sekä meininkiä on yleensä enemmän, mitä suositumpi laji on kyseessä!


Osallistuin viime vuonna niin ensimmäiseen polkujuoksutapahtumaani kuin ensimmäiseen triathlon-kisaan, joten ajattelin listata molemmista lajeista muutamia hyväksi havaittuja vinkkejä, joita varsinkin ensikertalaisten tulisi ottaa huomoon. Tässä ekassa osassa paneudun polkujuoksutapahtumiin, sillä varmasti monet ottavat ekaa kertaa osaa lajiin jo torstaina Bodom trail -tapahtumassa, jossa voi juosta joko 12 km tai 21km matkan. Kumpaankin matkaan tulee menemään selvästi enemmän aikaa, kuin vastaavaan matkaan kadulla, sillä Pirttimäen maasto on teknistä eli polut ovat pieniä ja juurakkoisia ja lisäksi reitille on saatu isohkoja nousujakin. Tätä ei kannata kuitenkaan pelätä, vaan lähteä avoimin mielin kohti seikkailua!

Huomioi ennen polkujuoksukisaa

  • Suosittelen lenkkeilemään ainakin muutaman kerran poluilla ennen tapahtumaa. Poikkea lempireiteiltä metsän puolelle ja eksymisvaarassa juokse vaikka samaa polkua edes takas! Helsingin ja Espoon keskuspuistoissa on esimerkiksi todella paljon polkuja, joita voi mennä ristiin rastiin.
  • Valitse kengät, joissa on eniten kuviota ja jotka eivät ole ne kaikkein kömpelöimmät tai tuetuimmat Asicsen lenkkarit. Nykyisin on paljon myös maastojuoksuun suunniteltuja kenkiä, joten niiden hankkiminen on paikallaan, jos vähänkin enemmän innostut polkujuoksusta.
  • Valitse vaatteet, jotka saavat likaantua. Metsässä tuskin selviää kuivin jaloin, ja mutaakin voi olla paikoitellen! 
  • Ota oma juoma-astia mukaan, jos näin on vaadittu. Ainakin Bodom traililla juomapisteistä saa vain muistaakseni saaveista vettä tai urheilujuomaa omaan astiaan. Polkujuoksuissa on muutoinkin tapana, että juoksija kantaa omat energiat ja nesteet mukana. Pullo tai muki on sopiva lyhyelle matkalle, mutta jo puolikkaalle suosittelen juomavyötä tai -reppua
  • Jos sinulla on reppu mukana, on sinne hyvä lisätä vaihtopaita ja ensiapuvälineitä haaverin sattuessa. Metsässä tulee helposti kylmä hien kuivuessa, joten silloin olisi tärkeää saada kuivaa ja lämmintä päälle.
  • Kuten katujuoksussakin, suosittelen testaamaan käytettävät varusteet ennen tapahtumaa. Varsinkin reppu voi olla sellainen, joka hiertää täydessä varustuksessa.

Muista kisassa

  • Etene rauhassa ja muista, että poluilla VOI kävelläkin! Mitä pidempi matka on, sitä parempi on ylämäkiä kävellä ylös. 
  • Vaikka poluilla mennään letkana, jätä vähän väliä edellä olevaan, jotta pystyt reagoimaan tapahtumiin edessäsi hyvin ja näet paremmin, mihin askel kannattaa laittaa
  • Nautiskele luonnosta ja muiden juoksijoiden seurasta. Ime muista energiaa omaan askeleesi! Tunnelma polkujuoksutapahtumissa on ainutkertainen!
  • Nauti energiaa enemmän kuin asfalttikisassa. Muista myös juoda matkalla. Ylös-alas-kapuaminen kuluttaa enemmän energiaa, kuin tasajuoksu. 
  • Anna takaa tuleville tilaa, jos he pyytävät pääsemään ohitse. Poluilla on vaikea ohittaa, joten muista itsekin pyytää selvästi tilaa, jos haluat tehdä ohituksia. Toki aina voi ohittaa penkan kautta, mutta se on melko raskasta.
  • Tapahtumissa ei tarvitse osata suunnistaa, vaan reitti on yleensä hyvin merkitty luontoon. Seuraa tarkasti polkuja ja haarautumiskohdissa järjestäjien merkkejä.

Polkujuoksutapahtumat eivät ole sen ihmeellisempiä sinällään, kuin katujuoksutapahtumatkaan! Kun matkaan lähtee avoimin mielin, pärjää jo pitkälle. Väitän, että polkujuoksutapahtumissa on tunnelma korkeammalla kilpailijoiden keskuudessa ja kannustusta todellakin saa kaikilta. En unohda ikinä Vaarojen maratonilla sitä, kun ultrasarjan voittaja Antti Lepistö ohitti minut noin 7-8 kilsaa ennen maalia ja hän upeasti kannusti minua ja muita 43 kilsan sarjalaisia, vaikka hänellä itsellään oli takana kaksi kierrosta juoksua ja tulossa oli suvereeni rataennätys 86 kilometrin sarjassa! Tuo kohtaaminen kertonee jotain lajista - todellakin kaikkia kannustetaan ja ketään ei jätetä yksin metsään!


Kannustan kaikkia rohkeasti mukaan polkujuoksutapahtumiin, joita on nykyisin todella paljon tarjolla Suomessa. Vaikka polkujuoksulle on usein tyypillistä pitkätkin reitit, myös lyhyitä ja alottelijaystävällisiä tapahtumia riittää onneksi tarpeeksi. Kaikki mukaan siis!

Ja haluan myös kutsua teidät kaikki lukijani mukaan seuraavalle blogini yhteislenkille! Järjestin talven aikana polkukimppalenkkejä jonkun verran ja nyt on taas aika pitää seuraava. Tällä kertaa juoksemme arki-iltana ja kehä3:n sisäpuolella... Tervetuloa siis Leppävaaraan polkulenkille ensi viikon keskiviikkona 20.5 klo 17.30 alkaen. Tarkka osoite on Lukion parkkipaikka, Veräjäpellonkatu 10. Tarkoituksena juosta noin 75-90 minuutin leppoinen lenkki Leppävaaran ja Uusmäen poluilla. Kaikki mukaan! Ilmoitathan tulostasi minulle sähköpostilla (hanna.taimen(a)gmail.com), jotta voin ilmoitella mahdollisista muutoksista sinulle.

Onko joku ollut jo polkujuoksutapahtumassa tai menossa tänä vuonna ensimmäiseen? Tuleeko joku muukin ylihuomenna Bodom Trailille?Tai vielä parempi, ketkä on tulossa yhteislenkille? :)

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Palautteluviikon kuulumisia

Heippa kaikille! Viikonloppu on mennyt vauhdilla, kun olemme olleet viettämässä sitä kotikonnuilla. Tulimme jo torstaina töiden jälkeen Turun suunnille, koska olimme päättäneet tehdä perjantaina etätyöpäivät, jotta aikaa kaikkien läheisten näkemiseen jää tapreeksi. Tämä oli hyvä päätös, sillä oikeastaan jokaisella reissulla näemme minun vanhempia (erikseen) sekä Kimmon perhettä. Tämän lisäksi mieluusti näemme myös ystäviämme, ja onneksi tälläkin kertaa ehdimme heitä treffailla! Olimme lauantaina meinaan porukalla ihanassa Turun keskustassa pyörimässä, sillä tapahtumia riitti kaupungilla yllinkyllin. Kävimme Street food carnivaleilla, maalaismarkkinoilla sekä design festivaaleilla. Oli ihanan aurinkoinen, vaikkakin tuulinen päivä. Turku on aina lempparikaupunki Suomesta, ja kuiten kaikki Suomen kaupungit, myös Turku kukoistaa keväällä ja kesällä!


Turku <3

Viikko on mennyt palautellessa rogainingista. Vaikka jalat eivät ole olleet kovin väsyneet tai jumissa reissun jäljiltä, on yleisesti olo ollut väsynyt. Uni on maistunut ja alkuviikosta tuntui, että kehokin kävi vähän ylikierroksilla. Päätinkin antaa kropalle kunnolla lepoa, sillä totaalisia useamman päivän lepoputkia ei ole juuri ollut tässä keväällä. Vasta keskiviikkona uskaltauduin pyörällä töihin, ja voi vitsit, miten onnelliseksi se mut saikaan. Oli meinaan sisälläolo saanut päänsärkyä ja vetämätöntä oloa aikaiseksi, joten oli ihanan raikasta polkaista töihin aamulla. Torstaina ajoimme Helsingistä Turkuun, ja matkalla pyäshdyimme Paimioon, eli tulevalle Jukola-paikkakunnalle kuntorasteille. Olemme muutaman kerran hyödyntänyt torstain tai perjantain matkaa kotikonnuille ja pysähtynyt joko Peimarin rasteille tai Perttelin perjantairasteille. On tosi kiva suunnistaa aivan täysin uusissa maastoissa ja uudessa kuntosuunnistustapahtumassa. Toki ei ole aivan otollisin olo lähteä juoksemaan rastien perässä istuttuaan ensin puolitoista tuntia autossa, mutta äkkiä ne jalat vetryvät! Olipahan taas kivaa suunnistaa! En voi jälleen kerran olla mainimatta, kuinka kiitollinen olen löydettyäni tuon lajin harrastuksiini. Suunnistus on vienyt sydämeni täysin!

Viikonloppuna olen myös pikkaisen liikkunut pääosin lyhytkestoisesti. Perjantaina kävin SATSilla Bodybalancessa, ja muistin taas kuinka suuri merkitys ohjaajalla on siinä lajissa. Olen pari kertaa käynyt ei-niin-minuntyylisen ohjaajan tunnilla pääkapunkiseudulla, ja todennut ettei nykyinen ohjelma ole ollenkaan kiva. No, tällä kertaa Turussa oli aivan tosi hyvä ja lempeä ohjaaja ja kappas, ohjelmassa ei ollutkaan mitään vikaa. Mulla on jäänyt tosi “hosuttu” fiilis uudesta ohjelmasta, mutta kun on rauhallinen ja armollinen ohjaaja, myös tunti on paljon levollisempi. Balance sai kehooni ihanaa lämpöä ja varsinkin takajalkojen venytykset sekä selän kierrot tekivät todella hyvää loppurentoutusta unohtamatta. Eilen juoksin lyhyen ja kevyen lenkin, joka teki todella hyvää pienen kiireen ja härdellin keskellä. Juoksimme meinaan perjantai-iltana rikkinäisen mokkulan vuoksi kaupoilla ja perinteinen perjantairentoutuminen jäi väliin täysin. Aamulenkki teki siis todella terää! Tänään päätin kokeilla vähän vauhdin huumaa pitkästä aikaan ja tein pyramidiharjoituksen, jossa kilometri kilometriltä kiihdytin vauhtia neljännen kilsan ollen kaikkein kovin ja siitä laskin samalla kaavalla takaisin. Lenkin pituudeksi tuli siis 7 kilometriä, joten treeni oli yhtä nopeasti ohi kuin oli alkanutkin! Siitä olikin hyvä lähteä äitienpäivälounaalle ja -kahveille, huhhuh!


Lapuuden maisemissa lenkillä

Huomenna sinetöin palatumisen menemällä hierojalle. En saanut aikaa vakiohierojalleni, mutta kokeilen nyt taas uutta hierojaa. Mulla on ollut jo pidemmän aikaan takareidet kireät. Ne eivät estä juoksemista, mutta pakaran ja takareiden yhdistymiskohdassa tuntuu kireyttä kunnolla. Lisäksi pohkeeni ovat ainainen murheenkryyni ja sisäreidet myös. Täytyisi varmaan vain ymmärtää, että hierojalla käyminen kuuluu tähän “oman elämän huippu-urheilijan elämään”… vai kuuluko se teillä? 

Tuleva viikko on muutenkin jännittävä! “Kisakausi” pyörähtää kunnolla käyntiin helatorstaina, kun osallistumme Kimmon kanssa molemmat Bodom Trail -polkujuoksutapahtumaan Espoon Pirttimäessä. Mä en tosin osaa ajatella tätä kisana, koska viime vuonnakin tapahtuma oli enemmänkin kuin iso kimppalenkki! Mutta kiva saada silti numerolappu rintaan ja tarkoituksena on juosta tällä kertaa molemmat lenkit, eli 12 ja 9 kilsan lenkit, jolloin puolimaraton tulee täyteen. Viime vuonna juoksin vain 12 km. Tapahtumassa on se erikoisuus, että matkan voi päättää vasta ekan kierroksen jälkeen, jolloin on mahdollista kaartaa joko maaliin tai toiselle, lyhyemmälle mutta rankemmalle, kierrokselle. Bodom trailin reitti on melkoisen tuttu, sillä olen usein viime kesänä juossut siellä polkulenkkejä ja pidin talvella myös kimppalenkkejä siellä. Odotan tapahtumaa jo kovin, sillä mukana on paljon tuttujakin!!


Bodom trailin lähtöalue viime vuonna

Kimppalenkistä tuli mieleen, että olisiko teillä lukijoilla kiinnostusta taas tulla mukaan lenkeille?! Olen suunnitellut, että voisin toukokuussa pitää pari polkujuoksulenkkiä, jos kiinnostusta löytyy. Tällä kertaa olen miettinyt arkipäivää - nyt kun on jo niin valoisaa, että hyvin voidaan lenkkeillä ilman lamppuja metsässä illalla. Kertokaa, ketkä olisi mukana, jos pidän lenkin joku arki-ilta hyvien kulkuyhteyksien päässä kehä 3:n sisällä? :)

Tästä ei pitänyt tulla kuulumishöpöttelyä, mutta sellainen siitä nyt tuli! Mulla olisi paljon asiaa, mutta jotenkin kevään ja valon tullen en ole malttanut istua koneen ääressä niin paljon kuin talvella. Positiivista on kuitenkin se, että innostusta bloggaamiseen riittää! Jos teillä on myös jotain aihetoiveita, niin antakaa kuulua kommenttiboksissa! Keväästä ja kesästä on tulossa niin huikea, etten malttaisi pysyä pöksyissäni… polkujuoksuja, Jukola melkein kotikonnuilla (läheisiä tulossa katsomaan), triathlon ja paljon muuta, jeee!

Ihanaa äitienpäivää muuten! Mitenkä teidän viikonloppu on mennyt? Käyttekö usein hierojalla? Kiinnostaako kimppalenkit pääkapunkiseudulla polkujuoksuna? 

tiistai 5. toukokuuta 2015

Rogaining on parasta seikkailua

Huhhuh, olipahan viikonloppu! Ei siksi, että olisin juhlinut jotenkin railakkaasti Vappua, vaan lauantaina oli kevään odotetuin tapahtuma eli Salpaus-rogaining 12 tunnin sarjassa ystäväni Tiinan kanssa. Olemme molemmat menossa ensimmäiselle maratonia pidemmälle matkalle heinäkuussa Nuts Pallakselle (55km), joten olimme ajatelleet, että tämä olisi hyvä valmistautuminen sinne. Lisäksi rogaininghan on aivan älyttömän hieno laji, joka yhdistää polkujuoksun ja suunnistuksen. Rogainingissa kerätään eri arvoisia rasteja tietyn ajan sisällä mielivaltaisessa järjestyksessä. Tarkoituksena on saada mahdollisimman paljon pisteitä. Laji on siis todella seikkailuhenkinen aivan alun reitinsuunnitteluvaiheesta viime hetkien otsalamppujuoksuun asti. Ainakin tällä kerralla tarvitsimme otsalamppuja, sillä kilpailuaika oli klo 12-24 pimeyden vallitessa yhdeksän jälkeen. Olemme nykyään Tiinan eli uskollisen rogaparini kanssa täysin innostuneita rogasta. Kokemusta olikin aiemmin Pihkaniskojen syys- ja kevätrogasta (4h) sekä Loppiaisrogainingista (8h).


Hihhulit Salpaus-rogainingin lähdössä

Vappu tuli otettua rauhallisesti, sillä jo perjantaina suuntasimme kohti Vierumäkeä, joka oli inhimillisemmän ajomatkan päässä Kalkkisten kilpailualueesta. Vierumäellä katselimme Suomen jääkiekkopeliä, rentouduimme mökissä ja kävimme haukkaamassa raitista ilmaa upealla Vierumäen luontopoluilla. Maisemat siellä on niin hienot, että piirun verran harmittaa, etten ole ilmoittautunut Vierumäki Trail marathonille. Mutta kesäkuu on jo niin täynnä actionia, että eiköhän yksi "vapaa" viikonloppu tee hyvää! Sitäpaitsi, aloimme jo miettiä Tiinan kanssa syksyistä liikuntaviikonloppua Vierumäelle...! Tällä rogaining-reissulla emme meinaan ehtineet muutoin Vierumäen palveluita hyödyntämään. Menimme ajoissa nukkumaan, jotta olisimme virkeitä aamulla koko päivän kestävään rypistykseen. Aamulla söimme aamupalaa, pakkasimme kassit täyteen vaihtovaatteita sekä juomareput täyteen nestettä ja evästä. Sitten suuntasimmekin kohti Kalkkisten koulua, joka oli tapahtuman kilpailukeskus. Vähän kauhistelimme matkalla sadetta!! Tulisimme kastumaan kunnolla päivän aikana! Ennusteet meinaan eivät olleet kauhean hyvät... Koulu oli tosi ahdas, mutta löysimme oman nurkkamme, jossa pääsimme rauhassa suunnittelemaan reittiä. Teimme kaksi lenkkisuunnitelmaa ja ajatuksena oli noin puolessa välissä tulla vaihtamaan kuivia vaatteita päälle. Nopeasti tuo kahden tunnin suunnitteluaika lähestyi umpeutumista, ja klo 11.30 lähdimme ulos valmistautumaan starttipamaukseen. Sade oli muuten lakannut, vitsit, mikä ihme!!

Lähdettiin hissukseen liikkeelle, koska ajatuksena oli tosiaan olla matkassa niin kauan, kuin vain jaksamme. Metsässä oli tosi märkää, koska koko aamun oli satanut, ja muutenkin viikolla oli vettä tullut taivaalta. Äkkiähän siinä kengät kastui, ja jossain kohtaan vesi tuli myös vedenpitävistä sealskinz-sukista läpi. No, onneksi jalat ja koko keho aina lämpeni, kun metsässä pyörimisen jälkeen pääsi liikkeelle. Kylmä ei missään vaiheessa tullut siis kunnolla, ja se oli hyvä se. Vaihdoimme muutamien rastien jälkeen lennosta suunnitelmaa, koska meillä oli niin hyvä flow päällä ja suunnistuskin kulki aika kivasti. Päätimme hakea muutaman kauempana olevan rastin. Haasteita toi muuten se, että rogainingissa mittakaava on suurempi (normaalisti suunnistuksessa on 1:10000, kun nyt oli 1:35000), mikä tarkoittaa sitä, että suunnistus on suurpiirteisempää. Lisäksi kartta on maastokartta, jossa ei näy kiviä yms. tarkempia määrityksiä eikä myöskään sitä, kuinka tiheää kasvillisuus on. Tämä on yleensä merkitty suunnistuskarttaan. Totesimme, että koko Kalkkinen on joko todella tiheää ryteikköä tai sitten hakkuualuetta. Tosi usein metsän läpi meneminen oli hitaampaa kuin kiertäminen metsätieden kautta. Etenimme kivaa vauhtia kohti ensimmäisen lenkuran loppua, kun alkoi pikkuhiljaa sadella. Totta puhuakseni en edes juuri huomannut sadetta, koska metsässä oli märkää muutenkin. Pääsimme tauolle kahdeksan tunnin metsässä rämpimisen jälkeen. Oli ihanaa vaihtaa kuivat vaatteet päälle, haukata vähän isompaa evästä ja jatkaa matkaa kohti pimeyden saapumista. Yhteensä olimme tauolla noin puoli tuntia. Jälkeenpäin kuulimme, että monet muut joukkueet olivat tehneet yhden ison lenkin ilman taukoa, mutta tämä oli meidän mielestä hyvä päätös kosteassa kelissä.



Rogainingin eri vaiheet: suunnittelu ja toteutus

Lopussa kiitos seisoo! Kylläpä oli tunnelmallista illan hämärtyessä kaivaa otsalamppu esiin ja juosta pimeässä vesisateessa. Kun vastaan tulee toinen joukkue lamppujen loistaessa, voi kokea hienoa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vain muut hörhöt ovat enää silloin liikkeellä. Myös sitä tunnetta, kun ylittää ne "peruskilsat", oikein odottaa innolla pitkissä tapahtumissa. Sama tunne on maraton-juoksussa, kun ylitetään 30 kilsan merkkipaalu. Kroppa on kohtuullisen tuntemattomilla vesillä, mutta askel nousee silti. Se fiilis on yksi hienoimmista kestävyysliikunnassa! Rogainingissa tällä kertaa olimme aivan uudella tasolla, sillä olimme liikkeellä selkeästi pisimpään kuin koskaan aiemmin. Päätimme jättää yhden 70 pisteen rastin (pisteet olivat muuten 20-100) metsään, koska emme luottaneet suunnistustaitoihimme enää illan hämärtyessä. Siinä kohtaa päätös tuntui hyvältä, mutta myöhemmin voin todeta, että olisimme varmasti löytäneet sen rastin hyvissä ajoin. Me saavuimme maaliin jo 55 minuuttia ennen puolta yötä, joten aikaa jäi hyvin. Salpaus-rogainingissa rastien välimatkat olivat pitkät, joten enää tunnissa emme olisi hyvin ehtinyt kerätä lisäpisteitä, joten lopetimme leikin siihen. Kyllähän 11 tunnissakin oli ihan tarpeeksi tarpomista! Garminitkin sammuivat kesken kaiken, mutta arvioimme mukaan mittareihin olisi kertynyt noin 55-57 kilsaa, ihan älytöntä siis!!

Rogaining on ihan parasta seikkailua! Siinä määränpäänä ei ole minkään tietyn matkan taittaminen tietyssä ajassa, vaan rastien löytyminen ja sitä kautta onnistumisen tunne. Lisäksi isona osana on suunnitteluvaihe, sillä optimaalisen reittisuunnitelman teko on tärkeässä roolissa. Suunnittelu on oikeasti kivaa! Vaikka tapahtumat ovat pitkiä, aika menee kuin siivillä eikä edes huomaa olevansa liikkeellä niin kauan, puhumattakaan kilometrien taittumisesta. Ylipäätään suunnistus on mullistanut käsitystäni liikunnasta. Sen kautta on tullut polkujuoksu ja myöhemmin tämä uusin villitys rogaining. Elämyksellisyys on minulle nykyään liikunnassa suorituskeskeisyyttä tärkempää, ja sitä saa uusista haasteista, luonnosta sekä mukavasta treeniseurasta. Rogaining on joukkuelaji (normaalisti 2-5 hengen tiimeissä) ja mitä pidempikestoinen tapahtuma on, sitä enemmän samanhenkisellä seuralla on väliä. Olen kyllä onnekas, kun voin Tiinan kanssa harrastaa yhdessä tätä hienoa lajia. Tämä tuskin jää meidän viimeiseksi rogainingiksi! Kaikesta voi siis päätellä, että Salpaus-rogaining oli todella onnistunut tapahtuma ja olemme tyytyväisiä omaan suoritukseen. Oli jo voitto olla niinkin kauan liikkeellä, ja sijoitus 27/46 on aika pitkälti omaa tasoamme. Tosin sijoituksella on ihan toissijainen arvo. Tärkeintä on se tunne ja ilo, jonka tämä päivä sai meissä aikaan.


Iloista rogaining-väkeä lähdössä reissuun. Kuva: Salpaus-rogaining

Sitten ilmoitusluontoinen asia. Blogilista lopettaa toimintansa 1.6, joten jos seuraat sitä kautta blogiani, tulee sinun keksiä uusi tie. Bloglovin tai Feedly ovat käteviä keinoja blogien seuraamiseen, joista molemmista löytyy myös mobiilisovellus. Olen myös miettinyt blogini Facebook-sivun perustamista, mutta tykkäättekö te seurata blogeja sitä kautta? Instagramista saa jo käsitystä minun arjestani enemmän, joten toisiko Facebook-päivitykset (postaisin kyllä muutakin kuin blogipostauksien linkityksiä sinne) mielestänne lisäarvoa blogini seuraamiseen? Sana on vapaa!

No, joko rogaining kiinnostaa? Vai onko se ihan hörhöjen hommaa? Kuinka tärkeänä pidät elämyksellisyyttä liikunnassa tai elämässä ylipäätään? Oletko yllytyshullu? :)