maanantai 29. helmikuuta 2016

Viikon liikuntaterveiset

Ajattelin pitkästä aikaan kirjoitella vähän treenikuulumisia tänne blogiini. En muistaakseni ole pitkään aikaan kirjoitellut tarkemmin tämän hetkisestä treenaamisesta. Ei sillä, että niissä mitään sinällään säännöllisyyttä olisi, mutta avaan tämän onnistuneen treeniviikon teille silti. Mä olen nopeasti uusista asioista innostuva ihminen, joten tällä hetkellä olen äärimmäisen onnellinen, että mulla ei ole kevääksi "sen suurempia tavoitteita". Toki olen menossa Nuts Karhunkierroksen 53 kilometrin matkalle, mutta vuoden takaisesta tiedän, että tulen selviämään siitä ilman kovin suurta täsmätreeniä. Tämän vuoden treenitavoitteena onkin kasvattaa peruskuntoa entisestään. Kesällä on myös tiedossa Swimrunia ja mahdollisesti pisin rogaining koskaan, joten haluaisin niissäkin jaksaa mahdollisimman hyvin "kisaparien" kyydissä ;)


Nyt olen innostunut hiihdosta, kun on ollut luntakin riittämiin. Hiihdinkin viikon sisällä kolme kertaa, kun ensin pistelin iskän kanssa Turussa viikko sitten lauantaina ja vime viikolla kävin Paloheinän peltoladulla kahdesti hiihtämässä yksikseni. Olin niin iloinen, kun tajusin, että luonnonlunta on niin paljon, että siitä riittää laduille asti jopa täällä Helsingissä. Vaikka kuinka olen kehittynyt hiihdossa, on tosiasia se, että ylämäkien ja varsinkin alamäkin meno on vielä hieman hapuilevaa, joten mieluusti hiihdän suhteellisen tasaisella baanalla. Hyvistä hiihtokeleistä huolimatta alkuviikko meni juoksun parissa. Maanantaina tein perinteisen kevyemmän treenin, eli lenkkeilyn Satsille ja balance-tunnin. Tällä kertaa sain lenkkiseuraksi Kimmon osaksi matkaa ja hölkkäilin vajaa 8 kilsan lenkin. BodyBalanceen on aina kiva mennä hieman lämmenneenä. Yleensä juoksen tuntia ennen noin viiden kilsan lenkin, mutta tällä kertaa sunnuntain lepopäivän vuoksi intoa oli enemmän ja juoksu tuntui todella kevyeltä!

Tiistaina olin sopinut treenit Tiinan kanssa pitkästä aikaan. Yleensä me tehdään pitempiä lenkkejä yhdessä ja harrastetaan toki rogainingia tiiminä. Nyt ei ole aikataulut natsanneet viikonloppujen osalta, joten sovimme arkipäivän treenit. Teimme mukavan vajaa tunnin lenkin, jonka päälle molemmat teki omatoimista salitreeniä. Minun salitreenini koostui liikepareista, joita tein kolmena sarjana. Tein koko kehoa kuormittavia liikkeitä, joita olen tehnyt viime aikoina perinteistä punttailua enemmän. Tein ainakin thrustereita, boxille askelluksia, TRX-soutuja, ojentajapunnerruksia, yhden jalan maastavetoa ja erilaisia vatsaliikkeitä. Tykkäsin tiistain kaveritreeneistä tosi paljon ja yhteinen saunahetki Satsin lauteilla kruunasi tiistai-illan.


Keskiviikkona lähdin hiihtämään, kun olin nähnyt Facebookissa tuttujen jakamia kuvia hiihtolomaa viettävästä Helsingistä ja hienoista laduista. Tuli kyllä todettua, että töiden jälkeen mahtui hyvin joukkoon hiihtämään, ja hiihdin ennen auringonlaskua Pitkäkoskelta peltolatua pitkin Paloheinään ja takaisin. Keli oli ihanteellinen; oli aurinkoa, tyyntä ja kaunista. Tuplaladuille mahtui hyvin muiden innokkaiden hiihtäjien joukkoon. Mun pitopohjasukset toimivat hyvin nollakelissä ja hiihdin itselle hyviä vauhteja kohtuullisen kevyesti, jee!

Torstaina puolestaan oli vuorossa viikon raskain treeni, kun olin Tiinuskan kanssa kuntonyrkkeilyssä. Vaikka olenkin tänä vuonna jokusen kovemmankin juoksutreenin vetoina tehnytkin, niin tällä viikolla en sellaista tehnyt laisinkaan, vaan jokainen juoksutreeni oli enemmän tai vähemmän mukavuusalueella pysyttelyä. Sen sijaan nyrkkeilyssä tehdään parin minuutin osioita vuorotellen parin kanssa, ja niiden aikana syke hakkaa tuhatta ja sataa, ja välillä tuntuu että käsistä loppuu voimatkin. Kuntonyrkkeily on ehdottomasti todella hauskaa, mutta tehokasta liikuntaa!


Päätin tehdä viikon pitkän treenin jo perjantaina, vaikka yleensä teenkin sen viikonloppuja. Nyt kuitenkin halutti viettää toinen viikonlopun päivä kokonaan ilman hikiliikuntaa, ja vähän pelkäsin myös kauniiden viikonloppusäiden innostamia muita hiihtäjiä, joten päätin lähteä hiihtoladulle jo perjantaina. Pakenin töistä kolmen jälkeen ja ajoin kohti Pitkäkoskea, josta pääsin hyvissä ajoin ennen neljää starttaamaan lenkille. Tavoitteena oli tosiaan hiihtää yli 20 kilometriä ekaa kertaa ikinä! Keli muuttui lumisateiseksi kesken hiihdon, mutta suksi luisti kivasti, ja hiihdin hyvällä mielellä pisin hyväkuntoisia peltolatuja. Onni on pitkät ladut, jottei tarvitse pyöriä kilsan lenkkiä ympäri! Hihidin yhteensä reilu 23 kilsaa, ja kaikki meni niin kevyesti! Vauhtikin oli mulle varsin hyvää,  alle 6min/km-tahtia. Olin yhtä hymyä koko illan! Hiihto on mahtavaa liikuntaa, ja kuormittaa kivasti koko kehoa.

Sunnuntaina vielä kruunasin viikon aamuisella polkujuoksulenkillä. Meillä oli brunssivaraus puolelta päivin, joten päätin sitä ennen käydä metsässä hölkällä. Olen pitkään haaveillut kunnon rymylenkistä maastossa, mutta sopivaa tilaisuutta ei ole tullut. Ensi viikolla ajattelin kuitenkin lähteä 3-4 tunnin metsälenkille Nuuksioon. Eilen kuitenkin tein tunnin polkulenkin höystettynä muutamalla mäkitunkkauksella. Kivaa oli aamuauringossa painella! Illalla tein vielä pienen kuntopiirin ennen saunaa, joten melkoisen hyvä treeniviikko tuli kasaan!




Ma juoksu 48min + BodyBalance
Ti juoksu 58min + Kuntosali 40min
Ke Hiihto 1h
To Kuntonyrkkeily 1h
Pe Hiihto 2h17min
La -
Su Polkujuoksu 56min, Kuntopiiri 30min

Siinäpä treeniviikkoni teille jaettuna. En olekaan aikoihin sitä jakanut blogiini, mutta tahdoin vähän raottaa, millainen on minusta onnistunut liikuntaviikko. Aina ei tule treenattua yhtä paljon, mutta viime viikolla oli hyvä tekemisen meininki päällä! Tästä on hyvä jatkaa!

Tykkäättekö lukea treenikoostetta täältä blogista? Millaisia ajatuksia viikkoni herätti? Millainen oli sun treeniviikko ja mikä oli onnistunein treeni viime viikolla?

perjantai 26. helmikuuta 2016

Suunnistuskauden startti: Helsinki City-O

Syksyllä on aina haikea olo, kun suunnistuskausi tulee päätökseen kuntorastien osalta. Suomessa nykyään kuntorastit voisivat jatkua jouluun asti, sillä metsät ovat useinkin vielä niin myöhään paljaana. Rastit kuitenkin loppuvat yleensä jo loka-marraskuun vaihteessa. Suunnistamattomuuteen kuitenkin tottuu, ja vaikka yleensä syksyllä puhkun intoa lähteä korttelirasteille tai omatoimiseen suunnistusharjoituksiin metsään talvenkin aikana, jäävät ne aikeet yleensä muutamaan kertaan tai unohtuvat kokonaan. Talvella muut lajit, kuten kuntosalilla käynti tai hiihto vievät mennessään. Keväällä sen sijaan olen taas intoa täynnä, kun uusi suunnistuskausi lähestyy. Juuri tajusin, että enää on reilu kuukausi odotettavaa, jippii!

Minulle suunnistus on vapautta, seikkailua ja jännitystä. Toki luonto tuo oman lisämausteensa harrastukseen. Vaikka mitä enemmän olen kehittynyt suunnistuksessa, sitä vähemmän ehdin enää maisemia ihailla. Mutta aina on silti aikaa nauttia metsän tuoksusta ja upeista paikoista, joihin suunnistuksen myötä olen päässyt käymään. Joskus huomaa, että ratamestari on halunnut laittaa rastipisteet joihin kauniiden paikkojen läheisyyteen. Sellaisista radoista minä erityisesti tykkään. Luonnon lisäksi suunnistus yhdistää aivotyöskentelyn ja kuntoilun niin upealla tavalla, että radan läpi vieminen vaatii yleensä täyttä keskittymistä pelkästään itse tekemiseen. Mikä olisikaan parempi tapa nollata päätä vaikka työpäivän jälkeen? Ei mikään!


Suunnistuksessa riittää niin paljon moniulotteisuutta, että kehitys ja innostus ei varmasti lopu ihan äkkiä. Tällä hetkellä mulla on vakaa usko siihen, että suunnistan vielä vanhana mummonakin. Rastien läpikäymisen aikana ei edes tajua liikkuvansa, koska sitä keskittyy niin kovasti pysymään kartalla ja pohtimaan parasta reittiä seuraavalle rastilipulle. Vasta suunnistuksen jälkeen tajuaa olevansa melkoisen puhki monipuolisen maaston jälkeen. Varsinkin kun kehitystä on tullut, eikä tarvitse koko ajan pysähdellä lukemaan karttaa, niin suunnistus on parasta kunnon kohotusta!

Vähän kyllä hirvittää, miten ruosteessa kartanlukutaidot ovat talven jälkeen. Onneksi törmäsin kivanoloiseen kaupunkisuunnistustapahtumaan, nimeltä Helsinki City-O, jossa pääsee taas käyttämään kompassia, karttaa sekä omaa päätään. Innostuin tapahtumasta niin kovin, että päätin heti viettäväni syntymäpäiväni etsien rasteja keskeltä Helsikiä! Helsinki City-O:ssa erityisesti veti puoleensa sen rogainingmaisuus, elikkä rastit voi hakea omassa järjestyksessä läpi. Tämä sääntö lisää reitinvalintojen merkitystä sekä luo oman seikkailullisen tunnelmansa. Koska tapahtumassa ei ole hajontoja omavalintaisen reitin vuoksi, niin tässä tapahtumassa voi hyvin lähteä kokeilemaan suunnistusta vaikka kaverin kanssa!! Reittivaihtoehtoina on kaikille sopivat noin 5, 10 ja 15 kilometriä. Suunnistaessa kannattaa toki muistaa, että todelliset kilsamäärät ovat aina isompia kuin linnuntietä lasketut matkat.



Musta olis tosi kiva nähdä teidät kaikki 3.4 Helsingin Kaisaniemessä. Ilmottautumaan pääset tapahtumasivuilta, ja kannattaa ilmottautua nyt edullisempaan hintaan. Tapahtuma on selkeästi suunniteltu myös aivan aloittaville suunnistajille tai niille, jotka haluavat elämyksellistä juoksunautintoa. Kaupungissa suunnistaminen on aina tietyllä tavalla helpompaa kuin metsässä, joskin huipulla korostuu nopeat ja järjevät reitin valinnat. Kuntoilijalla lienee tärkeintä onnistumisen ilo ja hyvä ilmapiiri, ja uskon vakaasti, että Helsinki City-O tarjoaa sitä kaikkea! Tapahtuman mottohan on:

"Tärkeintä ei ole voitto vaan unohtumaton liikuntaelämys yhdessä ystävien kanssa."


Olethan sä mukana 3.4 Helsinki City-O:ssa?! Odottaako kukaan muu malttamattomana jo suunnistuskauden todellista alkua? Ihan huippua, huhtikuussa sitten alkaa kaikki kuntorastitkin taas pyörimään. Nyt on siis oiva aika aloittaa uusi, huippu harrastus!! 

Helsinki City-O on mun kevään ensimmäinen varsinainen tapahtuma, jos rogaining-harjoituksia ei lasketa mukaan. Mikä sun ensimmäinen tapahtuma tälle vuodelle on? 

** Postaus toteutty yhteistyössä Helsinki City-O:n kanssa **

Muistattehan, että yhteistyöstä huolimatta suositukseni tapahtumasta on täysin vilpitön ja olen todella vakuuttunut, että tällaiselle tapahtumalle on kysyntää. Olisi hienoa saada uusia ihmisiä upean lajin pariin ja rohkaistua kokeilemaan rastien etsintää!

tiistai 23. helmikuuta 2016

Vinkkejä herkullisiin smoothieisiin

Olen viimeaikoina useasti syönyt smoothien iltapalaksi. Oikeastaan aina, kun olen syönyt iltapalaa. Mulla menee ruokarytmi arkisin yleensä niin, että syön töissä aamupalan ja lounaan aina, ja välipalan iltapäivällä siinä tapauksessa, jos olen menossa suoraan töistä treenaamaan. Jos taas olen menossa vasta illalla lenkille, niin voin hyvin syödä illallisen ennen lenkkiä ja silloin syön aina iltapalan treenin jälkeen. Useimmiten kuitenkin syön välipalan töissä. Se onkin usein murheenkryynini, kun ideat tahtovat loppua, mitä se voisi olla. Tai edellisenpäivän eväspakkaaminen ottaa pannuun. Syönhän töissä jo aamupalan ja lounaan omista eväistä lähes päivittäin, joten kolmannen annoksen tekeminen on välillä melko työlästä. Usein siis syön banaanin, pähkinöitä tai riisikakkua ja mahdollisesti valmiiksi maustetun rahkan.


Iltapalasmoothien valmistuksesta sen sijaan nautin kovasti, sillä se on niin helppo tehdäkin. Kaikki ainekset vain sekaisin blenderiin ja kone käyntiin. Blenderin puhdistuskin on helppoa, kun tekee sen välittömästi valmistuksen jälkeen. Huuhtelen aina kannun ja kannen kuumalla vedellä ja sen jälkeen ajan fairytilkan kanssa pesuohjelman. Helppoa ja nopeaa kuin mikä, ja sen jälkeen blenderi on valmiina seuraavan päivän smoothieen.

Smoothien valmistus ei mielestäni vaadi mitään reseptejä. Sen kun heittää kaikkea mahdollista sekaisin ja maku on varmasti taattua laatua. Mä itse suosin usein muutamaan perusainesta, ja loput varioin mieleni mukaan. Yleensä kahden hengen smoothiepohjaan tulee manteli/kookos/soijamaitoa, purkki rahkaa ja banaani. Rahka ja banaani luo hyvän ruokaisan pohjan ja sopivasti makeutta. Kaikki näiden ainesten jälkeen on sitten päivästä kiinni, mutta yleisimmin blenderiin lentää marjoja kuten mansikoita ja mustikoita tai joitain hedelmiä, esimeriksi appelsiinia, ananasta, päärynää, mangoa tai kiiviä. Tällä hetkellä appelsiinit ovat todella edullisia ja suosinkin niitä. Itsepoimittuja mansikoita löytyy vieläkin pakkasesta, joten kannatti ahkeroida kesällä! Toisinaan lisään smoothieen jotakin erikoisuutta, kuten kauraleseitä, raakakaakaojauhetta, liotettuja taateleita, avokadoa tai kookoshiutaleita. Näillä saa joko makuvivahteita tai ruokaisuutta lisää smoothieen.


Suurin vinkkini upeisiin hedelmäsmoothieisiin onkin pakasteet. Tänä päivänä herkullisia pakasteita löytyy suuret valikoimat. Itse olen bongannut viimeaikoina ainakin mangoa sekä ananasta pakastealtaasta, sekä viimeisin tuttavuus on tyrnit. Pakasteet ovat helppo tapa saada vaihtelua smoothieen ja vältellä pilkkomis- ja kuorimisurakkaa. Näpsäkkää!

Eilisen herkullinen smoothie sisälsi

  • rahkaa
  • kookos-mantelimaitoa
  • banaania
  • appelsiinia
  • mangokuutioita
  • kauraleiseitä
  • pari tyrniä päälle kuvaa varten ;) (ja vitamiineja, tietty!)

Kerro sä sun parhaat smoothieohjeet ja vinkit! Kaikki herkullisimmat niksit jakoon, joohan? :) Syötkö sä usein smoothien?

maanantai 22. helmikuuta 2016

Reissuviikonloppujen liikkumisia

Huhhuh. Väsyttää! Olen viimeiset kaksi viikonloppua ollut reissussa, kun ensin vietin ihanan Kuopio-viikonlopun aurinkoisen Satun luona Tiinan kanssa. Viime viikonlopun olin Turun suunnilla kotikonnuilla, jonne reissattiin Kimmon kanssa jo torstaina töiden jälkeen. Etätyöt mahdollistavat välillä pidennetyt viikonloput toisaalla, ja siitä olen kiitollinen. Viikonloput kun menevät muutoinkin niin nopeasti aina. Eilen olimme vasta yhdeksän jälkeen kotona, kun sunnuntaipäivä venyi 100-vuotisjuhlien vuoksi pitkälle iltaan, ennen kuin pääsimme lähtemään ajelemaan kotiinpäin. Reissussa on aina niin ihana olla, kun näkee toisaalla asuvia rakkaita ihmisiä, mutta ei niitä viikonloppuja kyllä kovin rentouttaviksi voi sanoa. Pakkaamista, purkaamista, laukkuelämää ja siirtymistä paikasta toiseen.


Mä yleensä pakkaan aina liikuntavaatteet reissuun mukaan. Mut tuntevat tietävät, että halaun päästä liikkumaan myös muualla kuin kotona ollessa. Pienet liikuntahetket auttavat jaksamaan kiireistenkin viikonloppujen keskellä. Ja jos totta puhutaan, liikunta on niin itsestään selvä asia arjessani, että se on osa minua myös vieraillessani. Liikunta tuo voimakkaan olon, sellaiseen olen tottunut. En siedä sitä vetämätöntä oloa, jonka voi saada, jos liikunta jää paitsioon. Minulle on sis itsestään selvää, että varsinkin tuttujen luokse reissatessa pakkaan aina liikuntavaatteet mukaan. Myös matkoille tulee pakattua liikuntavaatteita, vaikka viime aikoina olemmekin mieluummin patikoineet upeita maisemia ihaillen matkoilla.

Kuopiossa oli selvää, että treenataan yhdessä!! Blogitytöt on sellaisia sporttimimmejä, että eihän yhteistä treeniä voi väliin jättää, jos kerta koko viikonloppu vietetään yhdessä. Satu olikin kehitellyt meille kummallekin päivälle mukavaa tekemistä. Puijo tuli siis tutuksi! Puijoon oli tarkoitus mennä joka tapauksessa ihailemaan maisemia, joten päätimme hyödyntää Puijon kuuluisat portaat! Ensin kävimme Tiinan ja Satun kanssa Puijon tornissa. Jätimme hissin väliin ja alkulämmöksi, siis toiseksi alkulämmöksi kävelimme portaat ylös tornin huipulle. Olimme jo ennen torniin menoa tehneet pienen kävelylenkin Puijon lumisissa maisemissa. Tornivierailun jälkeen siirryimme portaisiin, johon Satu oli suunnitellut meille hyvän treenin. Monesti portaista tulee mieleen, että mennään vain edestakaisin ylös alas rappuja, mutta tällä kertaa etenimme monella eri tavalla, kuten tasajalkahypyin, askelkyykyin, stepaten kaksi porrasta ylös ja yksi alas -menetelmällä, jokaiselle portaalle astuen mahdollisimman nopeasti, punnertaen sekä sivukyykäten. Treenissä tuli happoja, hikeä ja naurua, joten se oli oikein onnistunut! Lopuksi me Satun kanssa menimme laskettelurinteen alle ja kipusimme sieltä ylös huipulle mahdollisimman nopeasti. Kuopion oma sisupussi Satu kipitti hyvää vauhtia edellä, ja itse yritin pysyä liikkeessä koko ajan! Huh. Mäki- ja porrastreeniä ei kyllä koskaan voi olla liikaa, ja päätinkin jo, että tällä viikolla olisi tarkoitus mennä lähimäkeen tunkkaamaan! Kuopiossa tuli myös käveltyä ja tehtyä lihaskuntotreeniä paritreenin muodossa. Hurjan hauskaa, voin kertoa!!




Viime viikonloppuna tuli nautittua ulkoiluista Turun suunnilla. Mulla on vanhat lenkkarit niin kotikotona kaapissa kuin anoppilassakin. Ei tarvitse joka kerta täyttää matkakassia monilla kengillä! Perjantaina oli siis helppo heittää happihyppely työpäivän päätteeksi! Paras viikonlppun treeni oli kuitenkin lauantaina, kun lähdimme aamuvarhain isäni kanssa ladulle. Turussa on vajaa kolmen kilsan tykkilumilatu Nunnavuoressa. Nunnavuoren profiili on todella mukava, sillä siinä riittää niin nousua, laskua kuin tasaistakin menoa, mutta mikään mäki ei ole mahdottoman jyrkkä tai pitkä. Sopii siis aloittavammallekin hiihtäjälle hyvin. Lauantaina mun pitopohjasukset toimivat kuin unelma nollakelissä, joten hiihto oli oikein miellyttävää ja sujuvaa!! Iskän selkä loittoni nopeasti lähdön jälkeen, mutta hän odotteli mua viimeiselle kierrokselle ja hiihdettiin se sitten yhdessä. Siinä pysyin hyvin iskän peesissä ja pitkän matkan kestävyyskunto näkyi siis näin. Kun toiset alkaa väsyä, minä vasta lämpenen ;)! Oli oikein mukavaa hiihdellä yhdessä! Hiihdon päätteeksi kävin vielä uimassa äitini ja Kimmon kanssa. Vesi toimi hyvänä palautteluna väsyneille lonkille.


Kokonaisrasitus jäi viime viikolla melko vähäiseksi ja nyt on taas intoa ja energiaa uuteen viikkoon! Olen onnellinen, kun ollaan nyt pari viikonloppua ihan kotosalla. Ehtii käydä pitkillä lenkeillä, nauttia joutenolosta ja laittaa kotia kuntoon! Parasta!!

Onko teillä reissuviikonloppuina aina treenivaatteet mukana? Odottaako määränpäässä innokasta treeniseuraa vai joudutteko selittelemään liikkumaan lähtemisiä? 

tiistai 16. helmikuuta 2016

Oma luonnollinen itsensä

Heippa kaikille! Kuten viime postauksessa mainitsin, viikonloppu vierähti Satun luona Kuopiossa, jonne matkustimme Tiinan kanssa kahdeksi päiväksi sinivalkoisin siivin. Nämä tytöt, kuten Karoliinankin (joka ei tällä kertaa päässyt mukaan), olen tavannut blogin kautta pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa. Jo ekasta tapaamisesta lähtien meillä on synkannut hyvin ja minulla on ollut tunne, että tähän porukkaan kuuluun. Ollaan tapaamisten ja viestittelyjen myötä lähennytty päivä päivältä, ja viime viikonloppuna vietimme taas aivan mahtavan viikonlopun yhdessä! Meillä oli ohjelmassa sopivassa suhteessa herkuttelua, ulkoilua, liikuntaa ja pelkkää joutenoloa. Olisi mukavaa jakaa teille sitä valtavaa energiaa, joka yhdessä koettiin liikkuen ja ulkoillen, mutta mulle tuli näin ystävänpäivän jälkeen valtava tarve kirjoittaa jostain isommasta.


Minä, lapsellinen minä! :D

Minusta on tärkeää, että jokainen muistaa olla oma luonnollinen itsensä ja arvostaa itseään sellaisenaan kuin on. Aina voi toki ajatella omia tekemisiään ja asioita, joissa voisi parantaa tai toimia muita kunnioittavammin, mutta meidän taustalla on jokaisen perusluonne. Sitä ei voi niin vain muuttaa eikä oikeastaan kuulukaan muuttaa. Jokainen meistä on hyvä ja riittävä juuri omana itsenään. Minä olen ainakin jo nuoresta pitäen omaksunut periaatteen, että en aio miellyttää ketään, vaan olla sellainen Hanna, kuin tunnenkin olevani.

Se, miten itsenä oleminen liittyy ystävyyteen, on oikeastaan aika itsestään selvää. Ystävyys on mielestäni sitä, että jokainen voi olla luonnollinen itsensä, esittämättä ketään muuta, ja silti tulla hyväksytyksi porukkaan. Jokaisella on helpommat ja hankalammat luonteenpiirteet, mutta ystävyys on toisten arvostamista ja kunnioittamista, tukemista ja välittämistä. Ystävyys on sitä, että seistään toisen vierellä niin iloissa kuin niissä vaikeammissakin hetkissä. Ystävien kanssa voi nauraa vedet silmissä, innostua yhteisistä asioista täysillä tai olla toiselle olkapäänä, jos sille on tarve.


Minulla ei ole ikinä ollut kovinkaan montaa ystävää, mutta jokainen on aina ollut sitäkin tärkempi. Joidenkin kanssa olen ollut ystäviä jo vuosia ja jotkut ovat tulleet elämääni vasta myöhemmin. Joidenkin kanssa olen jo etääntynyt, mutta heilläkin on ollut paikkansa minun elämässäni. Mä en ole kovin sosiaalinen ihminen, vaan tarkkailen usein tilanteita ja ihmisiä etäämmältä. Minä yleensä haluan tehdä syvempää tuttavuutta vain niiden ihmisten kanssa, joista oikeasti tykkään tai joiden kanssa tunnen olevani samalla aaltopituudella. Niiden kanssa, joiden seurassa voin olla täysin oma itseni. Minulle on tärkeintä, ettei kukaan tuomitse valintojani tai sitä, kuka olen, vaan että ystäväni arvostavat minua ja tekemisiäni.
Kasvonsa voi pelastaa vain paljastamalla kasvonsa.
Vasta pelastettuamme toistemme sisältä lapsen heikoilta jäiltä,yön ohuilta,
tiedämme ehdottoman varmasti, että meidät on toistemmekäsiin uskottu.
Tommy Taberman


Mitä ystävyys sinulle merkitsee? Millainen ystävä sinä olet? Muistathan, että sinä olet riittävä juuri tuollaisena oma itsenäsi!!

Palaan Kuopion tunnelmiin vielä uudemman kerran, sillä sen verran hauskoja treenejä ja ulkoilua tuli harrastettua, ja toki vastapainona herkuteltua hyvällä ruualla! Satu oli aivan ihana emäntä, ja oli niin tervetullut olo! Tahdon jakaa meidän viikonlopun energiaa vielä teille kunnolla! Tiinan ja Satun blogeissa on myös vähän juttua jo viikonlopustamme, joten käykääpä kurkkaamassa sielläkin.


"Vitsit, että ootan teitä jo! Oon jo pedannut peditki =)"  -viesti tuli perjantai-iltana Satulta. Voiko lämpimämpää vastaanottoa olla?!

lauantai 13. helmikuuta 2016

Mikä ihana lenkkikeli ;)

Perjantai ja kello näyttää 15.45. Olen ollut kahdeksan tuntia töissä ja päätän sulkea koneeni ja lähteä viikonlopun viettoon. Olen päättänyt juosta töistä kotiin lisälenkillä kauniin talvipäivän kunniaksi. Ihanaa kun ehtii nauttia valoisasta ajasta jo ihan kunnolla töiden jälkeen! Aamulla oli vähän vaikeuksia päättää, mitkä kengät valitsen jalkaan. Suomen talvet kun ovat niin vakaita, että on helppo valita varusteet liikkumiseen! Päädyin kuitenkin kesälenkkareihin, sillä tiet olivat tostaina vielä aivan kuivat. Vaihdoin pukkarissa vaatteet, pakkasin reppuun kaiken minkä halusin kotiin ja jätin loput kamat kaappiin odottamaan maanantaita. Laitoin Spotifysta soimaan lempparimusiikkiani Biffy Clyroa, jeah!




Lenkki kulki hyvin raikkaassa syys.. talvisäässä, ja tietkin olivat sopivasti kuivia, vaikka lumen ja veden sekoitusta oli tullut vain koko päivän ajan!! Maisemat olivat hienot, mikäli siinä sumussa jotain kunnolla näki. Rannikkoa pitkin on aina ilo lenkkeillä, minä kun olen sellainen meren lapsi. Mutta toisaalta, kun taivaalta tulee loskaa vaakasuorassa päin kasvoja, olisin toki voinut miettiä reittini vähän eri tavalla...



Pian saavuin lenkkireitilläni suojaisimpiin osiin, kun tuuli ei enää paiskinutkaan vastaan, vaan sain jopa rullailla askeliani lennokkaammin. Ei otetan siis huomioon sitä, että tiet olivat täynnä sulaa lunta, eli paremmin tunnettuna loskaa, joka singahti jokaisella askeleellani nilkkoihin ja tossujen läpi varpaisiin. Onneksi minulla on hyvä ääreiskierto, eikä kastuminen juuri haittaa.


Kun olin hölkkäillyt mukavan leppoista vauhtia noin tunnin, alkoi pimentyä. Ei se päivä sitten kuitenkaan riittänyt pidempään lenkkiin työpäivän päätteeksi. No, onneksi olin miettinyt asian valmiiksi, ja minulla oli heijastinliivi päällä. Pimeys tuli äkkiä, sillä lunta ei juuri puiden oksilla enää ollut antamassa valoa, vaan kaikki oli sulanut maahan. Keli muistutti syksyä, mutta onneksi minä pidän syksystä!


Loppulenkistä räntäsade muuttui selkeästi enemmän lumeksi, ihanaa! Pääsin askeltamaan lempialustalla eli lumella, joten fiilis koheni loppua kohden huimasti! Jalat eivät tuntuneet ollenkaan raskaalta, vaikka olin juossut pidemmän lenkin arkipäivän ja itseasiassa koko arkiviikon päätteeksi!



Kotiin saapuessa oli loistava fiilis! Vaikka ennen lenkkiä saattoi hieman väsyttää, niin silti olen sitä mieltä, että kannatti kuitenkin hölkkäillä tämä suunniteltu työmatkajuoksu läpi, kelistä huolimatta ;) Piristyin kyllä tosi paljon, ja suihkun jälkeen jaksoin kokkailla hyvällä mielellä ja pakkasin jo alkuillasta viikonloppuvarusteet valmiiksi! Energiaa meni, mutta energiaa myös tuli!


Kyllä nämä kelit täällä Etelä-Suomessa ovat tosi arvaamattomat, mutta ulkoilusta voi oikeasti tulla todella hienoa, vaikka aurinko ei paistaisikaan. Kelihän on oikeastaan asennekysymys hyvin pitkälti. Sainpahan ainakin postauksen kuviin yhtäläisen harmaan sävyn, joten kannatti pysähtyä kuvaamaan!

Oikein energistä viikonloppua kaikille!!

Mun mieleni ainakin loistaa yhtä voimakkaasti kuin noi lenkkareiden nauhat, sillä pääsen tänään lähtemään ensimmäistä kertaa elämässäni Kuopioon! Mennään Tiinan kanssa moikkaamaan Satua viikonlopuksi, huippua!! :) Mitä teillä on ohjelmassa viikonlopuksi? Mitä te tykkäätte tästä vaihtelevasta talvesta vai pitäisikö sanoa pitkittyneestä syksystä? ;)

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Ballerina vs. nyrkkeilijä

Mä olen jo pidemmän aikaa huutanut monipuolisen liikunnan puolesta! Mulla oli pari vuotta sitten hetkeni, jolloin olin tosi hurahtanut juoksuun, enkä ihan kovinkaan paljon muuta tehnyt. Vaikka loppujen lopuksi myös silloin kun olen juossut "enkkakilsoja", olen käynyt myös salilla tai jumpissa melko ahkeraan. Nykyään myös kestävyyslajien kirjo on huomattavasti monipuolistunut muun muassa työmatkapyöräilyn, suunnistuksen, uinnin ja hiihdon myötä.

Monipuolisuuteen on panostettu jo minun nuoruuteni salibandyajoilla. Salibandyn pelaaminen ei itsessään ainoastaan kehitä pelaajaa hyväksi pelaajaksi, vaan lisäksi on hyvä tehdä muunlaistakin harjoittelua. Meillä ohjelmassa oli ihan perus lenkkiä, erillaisia nopeutta tai räjähtävyyttä harjoittavia juoksutreenejä esim. mäessä, radalla tai loikkien, koordinaatioharjoituksia, voimaharjoittelua, painia sekä muiden pallopelien pelaamista. Esimeriksi jalkapallo opettaa menemään iholle kiinni sen sijaan että huitoisi mailalla metrin päästä ja ultimate puolestaan opetti hakemaan pallottomana tilaa, johon kaveri voisi syöttää.


Nykyisin liikun monipuolisesti siksi, että se on hauskaa! Monipuolisuus pitää mielenkiinnon yllä liikuntaa kohtaan, aivot sopivasti kuormitettuna sekä vaihtelevuus muistuttaa niiden aivan rakkaimpien lajien merkityksestä itselleen. Voi pojat, juoksulenkki tuntuu ihanalta, jos on vaikka monta päivää pyöräillyt ainoastaan työmatkoja edes takas! Monipuolisuuden tuomaa hyötyvaikutusta siihen omaan ykköslajiin ei voi jättää myöskään mainitsematta. Jokainen varmasti ymmärtää, että ihmiskeho on moniosainen kokonaisuus, johon vaikuttaa monet osaamiset. Juoksijalle on eduksi, jos jaloissa on voimaa, tasapaino on hyvä ja osaa käyttää käsiä juoksun tukena, esimerkiksi. Näitä kaikkia ominaisuuksia voi toki harjoittaa juostenkin, mutta myös muiden lajien parissa. Yleisesti minun mielestäni, varsinkin niin kauan kuin ollaan kuntoilijoita, monipuolisuudesta ei ole haittaa, vaikka olisikin jokin "ykköslaji".

Mä olen viime aikoina päästänyt jumppari-Hannan valloilleen! Jo uudenvuodenaattona kävin kokeilemassa minulle täysin epämukavuusalueella olevaa Sh'bam-tuntia, joka osottautui varsin hauskaksi kokeiluksi! Tänä vuonna olen jatkanut monipuolista liikkumista, mutta valinnut lajeja, jotka kuitenkin kiinnostavat minua oikeasti. Tanssi ei ole koskaan ollut mulle luonnollinen tapa liikkua, ellei sitten puhuta jostain "yksin kotona mopin varressa heilumisesta" ;) Olenkin tutustunut kahteen toisistaan varsin erilaiseen lajiin, nimittäin barreen ja kuntonyrkkeilyyn. Nyrkkeilyn moni varmasti voi kuvitella minun räväkälle ja hieman poikamaiselle luonteelleni sopivaksi, mutta kuka olisi uskonut, että minä käyn tunnilla, jossa tehdään balettiliikkeitä?!


Kuva: sats.fi

Ja mä olen käynyt barressa jo kahdesti!! Ja se oli mielestäni jopa kivaa! Voisin kuvitella meneväni vieläkin, mutta harmikseni tunti on minun vakkarikeskuksessani aina samaan aikaan kuin easy yoga -tunti, josta olen taas innostunut. Barre on siis urheilullisin elementein varustettu balettitunti, joka tehdään pääosin balettitangon kanssa. Barressa tehdään liikesarjoja, joihin kuuluu muun muassa pliét ja relevét, eli polven joustot ja varpaille nousut. Barressa core on koko ajan tiukkana ja pakarat ja koko jalat tekevät töitä. Mä ihastuin barreen siksi, että liikkeet eivät ole rytmillisesti kovin vaikeita, mutta tunti on hyvin erilainen muihin käymiini tunteihin verrattuna ja riittävän haasteellinen. Se on yhtä aikaa keholle luonnollinen ja lempä sekä vaativa. Todella kivasta ryhmäliikuntauutuudesta on siis kyse!

Toinen keskukseni uutuustunti, jolla olen käynyt, on box-niminen kuntonyrkkeilytunti. Kuntonyrkkeilyssä tehdään pareittain (mulla on ollut parina Tiina, jee!) lyönti- ja potkuharjotteita ja käsissä on joko nyrkkeilyhanskat tai pistehanskat, joihin pari lyö. Tunnilla käydään yleisiä nyrkkeilyn tekniikoita läpi, mutta pääpaino on hikisessä treenissä. On oikeasti kiva mäiskiä nyrkeillä, kun saa osua oikeaan kohteeseen. Isku tuntuu mukavasti selässä ja tekee ylävartalolle todella hyvää. Yleisesti tunnin rakenne on sellainen, että ensin toinen pareista tekee lyönti- tai potkusarjoja kahden minuutin ajan ja sitten on vuorostaan toisen parin vuoro. Pistehanskojen pitäminen on aktiivista palauttelua, koska siinäkin joutuu olemaan hereillä koko ajan. Lyöntejä pitää aina hiukan tulla vastaan. Näiden perussarjojen lisäksi teemme välillä sykesarjoja, joissa tehdään kovia sarjoja ja esimerkiksi burpeeita vuorotellen parin minuutin ajan. Lopputunnista olo on yleensä todella väsynyt ja vaikka kuinka haluaisi lisätä lyönteihin voimaa, ei sitä enää löydy! Kuntonyrkkeilytunti vetää nöyräksi, mutta on samanaikaisesti huippuhauska! Ikinä ei ole tunti mennyt niin nopeasti kuin torstai-iltapäivisin SATSin salissa! Huhhuh!


Mä olen kyllä melkoisen avoin kaikenlaiselle liikunnalle ja mielelläni kokeilen uuttakin! Sellaiset tunnit, jotka vaativat suurta rytmitajua, saattavat jäädä kokeilematta, mutta muutoin tykkään kyllä testata rajojani. Tällä hetkellä mun tekisi tosi paljon mieli lähteä esimerkiksi kiipeilemään. Olen kyllä joskus käynyt, mutta siitä on jo aikaa. Myös ilmajoogaa olisi mukava joskus kokeilla. Kyllä lajeja aina riittää kokeiltavaksi!

Tykkäättekö te lähteä kokeilemaan uusia lajeja helposti vai koostuuko treeniviikko aina samoista tutuista lajeista? Mitä haluaisit nyt kokeilla ja mitä et kokeilisi mistään hinnasta? Onko joku muu ollut barren kaltaisella tunnilla tai kuntonyrkkeilemässä? 

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Viime aikojen kohokohtia

Heippa! Viikko on taas vierähtänyt lopuilleen, ja tässä sohvalla nautiskelen illasta ennen siirtymistä pehkuihin. On ollut ihana viikonloppu ihan vaan kotosalla, joten akut on ladattu ensi viikkon! Kaikkea kivaa on tiedossa ja erityisesti odotan hyviä treenejä, sisustuskaupoissa käyntiä sekä viikonloppua - mutta siitä myöhemmin lisää ;)

Ajattelin pitkästä aikaa kertoa kuulumisia ihan perusjutuista pienen kuvapostauksen muodossa. Tervetuloa tarkastelemaan mun viimeaikaisia kohokohtia!

Pisin lenkki



Viikko sitten lauantaina kävin ystäväni Tiinan kanssa juoksemassa ihan perinteisen katupitkiksen. Viime kerrasta oli paljon aikaa, sillä yli 20 kilsan lenkki asfaltilla tai hiekalla tuli viimeksi juostua Kaarinan puolimaratonilla, ja sitä ennen joskus keväällä tuli tehtyä muutama parin tunnin lenkki kaduilla. Pääasiassa mun pitkät lenkit on suuntautuneet metsään, mutta nyt minä ehdotin katulenkkiä, ja saatiinkin juosta asfaltilla lumen loistaessa poissaolollaan. Juoksimme 22,5 kilometriä hyvällä fiiliksellä ja rennolla vauhdilla. Oli kyllä mukavaa hyvässä seurassa pitkästä aikaa!

Eka kerta


Kävin elämäni ensimmäisen kerran Kiasmassa. En ole siellä koskaan käynyt, mutta nyt päätimme Kimmon kanssa sinne suunnata, kun sattui vielä meidän aikatauluihin ilmaisperjantai sopivaan kohtaan. Nykytaide ei ole aivan tuttua, joten aika paljon näkemykset meni yli hilseen, ja tulikin pyöriteltyä silmiä tuulettimille keskellä Kiasman lattiaa tai videolle, jossa vanha mies kauppasi "Perunoita! Perunoita!", vaikka hänellä ei ollut edes perunoita esillä tarjolla. Kaikkea sitä voikaan laskea taiteeksi!

Paras herkku


Tänään herkuteltiin kotijumpan ja saunan päälle köyhillä ritareilla. En olekaan aikoihin syönyt niitä, mutta maistuivat kyllä herkullisilta kermavaahdon ja mansikoiden kera! Mä en ole niin laskiaspullien ystävä, joten köyhät ritarit ajaa hyvin asiansa. Nams! Mulla on muuten vieläkin pakkasessa kesällä kerämiäni mansikoita, vaikka olemme niitä reippaasti syönytkin! Jee!

Paras treeni


(vanha kuva)

Hiihdin eilen vielä pakkaskelissä 15 kilsan lenkin! Se on taas mun toistaiseksi pisin lenkki, ja oli kyllä taas huippua, vaikka pientä lenkkiä saikin kiertää ympyrää. Mä niin toivoisin, että vielä tulis kunnolla lunta, että pääsis hiihtämään pidempää ja tasaista lenkkiä, jotta saisin tehtyä sen 20 kilsan lenkin tälle keväälle! :)

Suurin elämys


Viikon suurin elämys oli ilman muuta lamppulenkki Kimmon kanssa lähimetsään! Mä niin nautin polkujuoksusta ja erityisesti, jos mukana on hyvää seuraa! Pimeällä metsässä juokseminen on eritysen elämyksellistä, kokeilkaa vaikka itse joskus ;)

Rakkain asia


Koti. Rauhallinen aamupala kotona. Slurp-kahvi ja hyvä aamupala. Olen nyt hurahtanut smoothieisiin, ja teenkin niitä usein aamu- tai iltapalaksi. Suosikkiyhdistelmiä ovat mansikka-banaani, tyrni-appelsiini tai mango-banaani... nams! Tänään oli erityisen ihanaa olla kotona, sillä siivosimme kunnolla, ja mikään ei ole parempaa maailmassa kuin vastasiivottu koti! <3

Millaisia parhaita asioita teidän viikossa on ollut? Samankaltaisia kuin mulla vai jotain ihan muuta? Kerro ainakin 1 kohokohta! :)

Mukavaa uutta viikkoa kaikille! :)

torstai 4. helmikuuta 2016

Juoksutapahtumamuistelua ja trivia

Kevät on sitä aikaa vuodesta, kun kuntoilijat viimeistään alkavat pohtia ensi kesän tulevia juoksutapahtumia, joita onneksi meillä Suomessa järjestetän todella paljon ja laadukkaita. Jokaisen makuun löytyy varmasti jokin mieluisa tapahatuma. Siinä missä toinen tykkää juosta massan keskellä, toinen tykkää väljemmästä tai kun toinen juoksee poluilla niin toinen haluaa ehdottomasti tasaisen asfaltin alleen. Satu vastasi muutamaan kysymykseen juoksutapahtumistaan omassa blogissa, ja minä päätin tehdä samoin. Ehkä tästä on apua jollekin, joka etsii uusia tapahtumia juostavaksi!

Mieleenpainuvin tapahtuma.
Ensimmäinen maraton syksyllä 2011 Espoon Rantamaratonilla. Olin treenannut ensimmäisen puolikkaan jälkeen keväästä asti maraton silmällä pitäen, mutta uskalsin ilmoittautua tapahtumaan vasta kuukautta etukäteen enkä kertonut maratonista kuin kolmelle ihmisille, jotka kaikki olivat minua kannustamassa h-hetkellä! Muistan kauniin syyspäivän, auringonpaisteen, raskaat mäet Espoon keskuspuistossa, kauniin rantaraitin reitin puolesta välistä eteenpäin, väsyneet jalat, iskän tarjoamat suklaapalat (geeleistähän mulla ei ollut mitään tietoa tuolloin!) ja reisikrampit.. parhaiten muistan kuitenkin maaliintulon! Oli niin upeaa tulla maaliin ja saavuttaa jotain, joka oli vielä vuosi sitten tuntunut niin kaukaiselta haaveelta!


Paras extempore-kokemuksesi.
Ensimmäinen puolikas Helsinki City Runilla 2011. Mä en ole kovin extempore näiden tapahtumien suhteen, joten vastaan ekan puolikkaan jolle ilmottauduin noin 3 kuukautta etukäteen. Päätin vain erään 12 kilsan lenkin jälkeen, että nyt olen "elämäni kunnossa" ja juoksen puolikkaan! Nyt tai ei koskaan, ajattelin! Silloin 12 kilometriä oli pisin juoksemani matka... HCR oli kaikin puolin mahtava kokemus ensimmäiseksi juoksutapahtumaksi!

Tunteellisin tapahtuma.
Vaarojen maraton 2014. Mulla aukesi padot maaliintulon jälkeen. Mä aloin miettiä, että niin paljon tuli treenattua ja kunnioitettua kaikkien hehkuttamaa ja raskaaksi todettua Vaarojen maratonia, että "tässäkö se oli?!". Tulin hyvävointisena maaliin Suomen raskaimmalta maratonilta (näin väitetään!), joten tunteet nousivat väkisinkin pintaan!


Mikä tapahtuma on ollut pettymys?
Yksikään tapahtuma ei ole ollut pettymys. Suomessa järjestetään hienoja tapahtumia, joten jokaiselle löytyy varmasti jotain! Varmaan omien fiilisten puolesta pettymys oli viime syksyllä katupuolikkaan jälkeen, kun enkkajuoksukaan ei saanut aikaan samanlaisia fiiliksiä, mitä polkujuoksutapahtumissa nousee pintaan! Pettymys tuli ehkä siitä faktasta, ettei katujuoksutapahtumat sytyttäneet enää mua samalla tavalla kuin ennen.

Minkä tapahtuman haluaisit kokea vielä uudelleen?
- Jukola! Tämä ei ole juoksutapahtuma, mutta pakko vastata niin! Jukolan tunnelma on uskomaton, ja se kannattaa ainakin kerran elämässä kokea!! En valitettavasti pääse tänä vuonna Jukolaan ystävien häiden vuoksi, mutta onneksi Jukola tulee joka vuosi! :)

Mitä tapahtumaa suosittelisit ja miksi?
- Bodom Trail. Todella upea tapahtuma päästä kokeilemaan polkujuoksua ihan kunnon haastavaan metsään. Tapahtumassa voi juosta joko 12km tai 21km, jolloin 12 kilometrin jälkeen kaarretaan uudelle kierrokselle. Varsinkin toinen kierros on erittäin raskasta, teknistä ja märkää polkua, joten siinä pääsee kunnolla polkujuoksun makuun! Tapahtuman matkat houkuttavat monia osaanottajia ja Bodom Trail myytiin hetkessä täyteen tämän vuoden osalta. Itse olen ilmottautunut järjestäjien tiimiin tällä kertaa ;)


Kuva: Poppis Suomela / Nuuksio Classic

Mistä tapahtumasta vielä haaveilet?
- Vuoristomaraton tai -ultrajuoksu ulkomailla on haaveissa, ja sellaista kohti tänä vuonna treenataan peruskuntoa. Ensi vuoden puolella tulee pyöreitä täyteen, ja mietinnässä on, josko silloin tulisi lähdettyä juhlistamaan tapahtumaa jonnekin päin maailmaa! Suomessa olen kiinnostunut ainakin Pyhän tunturimaratonista...

Näiden kysymyksien lisäksi olen koostanut muutaman trivia-tiedon omista juoksutapahtumista ja myös viime vuoden juostuista kilsoista. Tällaiset nippelitiedot on aina kivoja, eikö? :)

Trivia


Juoksu vs polkujuoksu vuonna 2015

katujuoksua verrattuna polkujuoksuun tuli...
68% kertoina
48% ajallisesti
54% kilsoista

Johtopäätös: Juoksen lyhyitä lenkkejä useammin kadulla ja vastavuoroisesti poluilla tulee juostua pääasiassa pitkiä ja hitaita lenkkejä. Tätä vahvistaa tajuamani fakta siitä, että lauantaina juostu vajaa 2,5 tunnin katupitkis ystäväni Tiinan kanssa on harvinaista herkkua. Viimeksi olin juossut kadulla yli kahden tunnin lenkin reilu 1,5 vuotta sitten. Toki vajaa parin tunnin lenkkejä oli jo muutamia siinä välissä, mutta näköjään olen siirtynyt polkunautiskelijaksi totaalisesti parin viime vuoden aikana eli siitä lähtien kun tein päätöksen juosta Vaarojen maraton!


Juoksukisat

Kaikkiaan (20kpl): 75% kadulla 25% maastossa
Vuonna 2015 (5kpl): 40% kadulla, 60% maastossa

1 Ulkomailla, 19 Suomessa
1 maastoultra, 5 maratonia, 8 puolikasta, 6 lyhyempää tapahtumaa

Johtopäätös: Harrastus on lähtenyt liikkeelle katujuoksusta, ja tapahtumissa on koluttu viiden vuoden ajan 5/vuosi -keskiarvolla. Vasta 2014 kuvioon tuli polkujuoksutapahtumat, ja niiden rinnalla olen käynyt juoksemassa lyhyempiä matkoja katutapahtumissa. Ehdottomasti yks lemppari on ollut Midnight Run Helsinki, eli 10 kilsan tapahtuma pimenevässä syysillassa. Ainoan juoksutapahtuman ulkomailla olen juossut Tukholmassa vuonna 2013, mutta haaveilen upeista trailrunning-tapahtumista ympäri maailmaa ;)

Muut kisat

Kaikkiaan: 2x triathlon perusmatka, 2x Jukola, 2x multisport, 2x Raatojuoksu

Johtopäätös: Muissakin tapahtumissa tulee käytyä lajikirjon monipuolistumisen myötä! Multisport-tapahtumat kiinnostaa entistä enemmän, mutta vakipari puuttuu. Katsotaan, saanko Kimmon mukaan ensi kesänäkin johonkin tapahtumaan! Triathlonissa ja vähän multisportissakin tökkää pyörän aiheuttamaan välineurheiluun. Minä kun tykkään eniten edetä ilman mitään vempaimia! ;) Ensi kesäksi on mahdollisesti suunnitteilla Swimrun- ja avovesiuintitapahtuma! Monipuolisuus kunniaan!


Rogaining

Kaikkiaan: 10 kertaa, 50 h, 270km

Johtopäätös: Tapahtumia on ollut tunnin mittaisesta yksilösprintistä 12 tunnin tapahtumaan. Eniten on tullut käytyä kadeksan ja neljän tunnin tapahtumissa, sillä niitä on eniten tarjolla. Yleensä rogailen Tiinan kanssa, mutta kahden tunnin tapahtumissa tulee myös käytyä Kimmon kanssa ja meillä on yksi tapahtuma myös keväälle suunnitteilla yhdessä. Uskomatonta, että keskimäärin rogainingissa on tullut edettyä 27km tapahtumaa kohden! Rogainingit on hienoja mahdollisuuksia tehdä pitkä lenkki, sillä aivotyöskentely pitää virkeänä pidemmänkin aikaa. Ja kyllä Hihhulit on liikkeellä välillä pilke silmäkulmassa -kisafiiliksellä, kun tutuksi tulleet joukkueet asettuvat lähtöviivalle ;)

---
Siinä teille vähän pähkinää purtavaksi ja trivia-tietoa minusta, ja lähinnä tapahtumista, joihin olen ottanut osaa! :) Jokunen tapahtuma on tullut käytyä läpi.. katsotaan, josko tänä vuonna tosiaan keskitytään enemmän omiin tempauksiin vai tuleeko yhtä aktiivisesti lähdettyä tapahtumiin hakemaan kokemuksia ja elämyksiä?!

Tartu sinäkin tuohon Satun haasteeseen, eli vastaile juoksutapahtumakysymyksiin! Vastaappa kommenttiboksiin ainakin, mikä on sun lempparitapahtuma ja mihin haluaisit vielä osallistua? :)