Oma luonnollinen itsensä

Heippa kaikille! Kuten viime postauksessa mainitsin, viikonloppu vierähti Satun luona Kuopiossa, jonne matkustimme Tiinan kanssa kahdeksi päiväksi sinivalkoisin siivin. Nämä tytöt, kuten Karoliinankin (joka ei tällä kertaa päässyt mukaan), olen tavannut blogin kautta pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa. Jo ekasta tapaamisesta lähtien meillä on synkannut hyvin ja minulla on ollut tunne, että tähän porukkaan kuuluun. Ollaan tapaamisten ja viestittelyjen myötä lähennytty päivä päivältä, ja viime viikonloppuna vietimme taas aivan mahtavan viikonlopun yhdessä! Meillä oli ohjelmassa sopivassa suhteessa herkuttelua, ulkoilua, liikuntaa ja pelkkää joutenoloa. Olisi mukavaa jakaa teille sitä valtavaa energiaa, joka yhdessä koettiin liikkuen ja ulkoillen, mutta mulle tuli näin ystävänpäivän jälkeen valtava tarve kirjoittaa jostain isommasta.

Minä, lapsellinen minä! :D

Minusta on tärkeää, että jokainen muistaa olla oma luonnollinen itsensä ja arvostaa itseään sellaisenaan kuin on. Aina voi toki ajatella omia tekemisiään ja asioita, joissa voisi parantaa tai toimia muita kunnioittavammin, mutta meidän taustalla on jokaisen perusluonne. Sitä ei voi niin vain muuttaa eikä oikeastaan kuulukaan muuttaa. Jokainen meistä on hyvä ja riittävä juuri omana itsenään. Minä olen ainakin jo nuoresta pitäen omaksunut periaatteen, että en aio miellyttää ketään, vaan olla sellainen Hanna, kuin tunnenkin olevani.

Se, miten itsenä oleminen liittyy ystävyyteen, on oikeastaan aika itsestään selvää. Ystävyys on mielestäni sitä, että jokainen voi olla luonnollinen itsensä, esittämättä ketään muuta, ja silti tulla hyväksytyksi porukkaan. Jokaisella on helpommat ja hankalammat luonteenpiirteet, mutta ystävyys on toisten arvostamista ja kunnioittamista, tukemista ja välittämistä. Ystävyys on sitä, että seistään toisen vierellä niin iloissa kuin niissä vaikeammissakin hetkissä. Ystävien kanssa voi nauraa vedet silmissä, innostua yhteisistä asioista täysillä tai olla toiselle olkapäänä, jos sille on tarve.

Minulla ei ole ikinä ollut kovinkaan montaa ystävää, mutta jokainen on aina ollut sitäkin tärkempi. Joidenkin kanssa olen ollut ystäviä jo vuosia ja jotkut ovat tulleet elämääni vasta myöhemmin. Joidenkin kanssa olen jo etääntynyt, mutta heilläkin on ollut paikkansa minun elämässäni. Mä en ole kovin sosiaalinen ihminen, vaan tarkkailen usein tilanteita ja ihmisiä etäämmältä. Minä yleensä haluan tehdä syvempää tuttavuutta vain niiden ihmisten kanssa, joista oikeasti tykkään tai joiden kanssa tunnen olevani samalla aaltopituudella. Niiden kanssa, joiden seurassa voin olla täysin oma itseni. Minulle on tärkeintä, ettei kukaan tuomitse valintojani tai sitä, kuka olen, vaan että ystäväni arvostavat minua ja tekemisiäni.

Kasvonsa voi pelastaa vain paljastamalla kasvonsa.

Vasta pelastettuamme toistemme sisältä lapsen heikoilta jäiltä,yön ohuilta,

tiedämme ehdottoman varmasti, että meidät on toistemmekäsiin uskottu.

Tommy Taberman

Mitä ystävyys sinulle merkitsee? Millainen ystävä sinä olet? Muistathan, että sinä olet riittävä juuri tuollaisena oma itsenäsi!!

Palaan Kuopion tunnelmiin vielä uudemman kerran, sillä sen verran hauskoja treenejä ja ulkoilua tuli harrastettua, ja toki vastapainona herkuteltua hyvällä ruualla! Satu oli aivan ihana emäntä, ja oli niin tervetullut olo! Tahdon jakaa meidän viikonlopun energiaa vielä teille kunnolla! Tiinan ja Satun blogeissa on myös vähän juttua jo viikonlopustamme, joten käykääpä kurkkaamassa sielläkin.

"Vitsit, että ootan teitä jo! Oon jo pedannut peditki =)"  -viesti tuli perjantai-iltana Satulta. Voiko lämpimämpää vastaanottoa olla?!