maanantai 22. helmikuuta 2016

Reissuviikonloppujen liikkumisia

Huhhuh. Väsyttää! Olen viimeiset kaksi viikonloppua ollut reissussa, kun ensin vietin ihanan Kuopio-viikonlopun aurinkoisen Satun luona Tiinan kanssa. Viime viikonlopun olin Turun suunnilla kotikonnuilla, jonne reissattiin Kimmon kanssa jo torstaina töiden jälkeen. Etätyöt mahdollistavat välillä pidennetyt viikonloput toisaalla, ja siitä olen kiitollinen. Viikonloput kun menevät muutoinkin niin nopeasti aina. Eilen olimme vasta yhdeksän jälkeen kotona, kun sunnuntaipäivä venyi 100-vuotisjuhlien vuoksi pitkälle iltaan, ennen kuin pääsimme lähtemään ajelemaan kotiinpäin. Reissussa on aina niin ihana olla, kun näkee toisaalla asuvia rakkaita ihmisiä, mutta ei niitä viikonloppuja kyllä kovin rentouttaviksi voi sanoa. Pakkaamista, purkaamista, laukkuelämää ja siirtymistä paikasta toiseen.


Mä yleensä pakkaan aina liikuntavaatteet reissuun mukaan. Mut tuntevat tietävät, että halaun päästä liikkumaan myös muualla kuin kotona ollessa. Pienet liikuntahetket auttavat jaksamaan kiireistenkin viikonloppujen keskellä. Ja jos totta puhutaan, liikunta on niin itsestään selvä asia arjessani, että se on osa minua myös vieraillessani. Liikunta tuo voimakkaan olon, sellaiseen olen tottunut. En siedä sitä vetämätöntä oloa, jonka voi saada, jos liikunta jää paitsioon. Minulle on sis itsestään selvää, että varsinkin tuttujen luokse reissatessa pakkaan aina liikuntavaatteet mukaan. Myös matkoille tulee pakattua liikuntavaatteita, vaikka viime aikoina olemmekin mieluummin patikoineet upeita maisemia ihaillen matkoilla.

Kuopiossa oli selvää, että treenataan yhdessä!! Blogitytöt on sellaisia sporttimimmejä, että eihän yhteistä treeniä voi väliin jättää, jos kerta koko viikonloppu vietetään yhdessä. Satu olikin kehitellyt meille kummallekin päivälle mukavaa tekemistä. Puijo tuli siis tutuksi! Puijoon oli tarkoitus mennä joka tapauksessa ihailemaan maisemia, joten päätimme hyödyntää Puijon kuuluisat portaat! Ensin kävimme Tiinan ja Satun kanssa Puijon tornissa. Jätimme hissin väliin ja alkulämmöksi, siis toiseksi alkulämmöksi kävelimme portaat ylös tornin huipulle. Olimme jo ennen torniin menoa tehneet pienen kävelylenkin Puijon lumisissa maisemissa. Tornivierailun jälkeen siirryimme portaisiin, johon Satu oli suunnitellut meille hyvän treenin. Monesti portaista tulee mieleen, että mennään vain edestakaisin ylös alas rappuja, mutta tällä kertaa etenimme monella eri tavalla, kuten tasajalkahypyin, askelkyykyin, stepaten kaksi porrasta ylös ja yksi alas -menetelmällä, jokaiselle portaalle astuen mahdollisimman nopeasti, punnertaen sekä sivukyykäten. Treenissä tuli happoja, hikeä ja naurua, joten se oli oikein onnistunut! Lopuksi me Satun kanssa menimme laskettelurinteen alle ja kipusimme sieltä ylös huipulle mahdollisimman nopeasti. Kuopion oma sisupussi Satu kipitti hyvää vauhtia edellä, ja itse yritin pysyä liikkeessä koko ajan! Huh. Mäki- ja porrastreeniä ei kyllä koskaan voi olla liikaa, ja päätinkin jo, että tällä viikolla olisi tarkoitus mennä lähimäkeen tunkkaamaan! Kuopiossa tuli myös käveltyä ja tehtyä lihaskuntotreeniä paritreenin muodossa. Hurjan hauskaa, voin kertoa!!




Viime viikonloppuna tuli nautittua ulkoiluista Turun suunnilla. Mulla on vanhat lenkkarit niin kotikotona kaapissa kuin anoppilassakin. Ei tarvitse joka kerta täyttää matkakassia monilla kengillä! Perjantaina oli siis helppo heittää happihyppely työpäivän päätteeksi! Paras viikonlppun treeni oli kuitenkin lauantaina, kun lähdimme aamuvarhain isäni kanssa ladulle. Turussa on vajaa kolmen kilsan tykkilumilatu Nunnavuoressa. Nunnavuoren profiili on todella mukava, sillä siinä riittää niin nousua, laskua kuin tasaistakin menoa, mutta mikään mäki ei ole mahdottoman jyrkkä tai pitkä. Sopii siis aloittavammallekin hiihtäjälle hyvin. Lauantaina mun pitopohjasukset toimivat kuin unelma nollakelissä, joten hiihto oli oikein miellyttävää ja sujuvaa!! Iskän selkä loittoni nopeasti lähdön jälkeen, mutta hän odotteli mua viimeiselle kierrokselle ja hiihdettiin se sitten yhdessä. Siinä pysyin hyvin iskän peesissä ja pitkän matkan kestävyyskunto näkyi siis näin. Kun toiset alkaa väsyä, minä vasta lämpenen ;)! Oli oikein mukavaa hiihdellä yhdessä! Hiihdon päätteeksi kävin vielä uimassa äitini ja Kimmon kanssa. Vesi toimi hyvänä palautteluna väsyneille lonkille.


Kokonaisrasitus jäi viime viikolla melko vähäiseksi ja nyt on taas intoa ja energiaa uuteen viikkoon! Olen onnellinen, kun ollaan nyt pari viikonloppua ihan kotosalla. Ehtii käydä pitkillä lenkeillä, nauttia joutenolosta ja laittaa kotia kuntoon! Parasta!!

Onko teillä reissuviikonloppuina aina treenivaatteet mukana? Odottaako määränpäässä innokasta treeniseuraa vai joudutteko selittelemään liikkumaan lähtemisiä? 

4 kommenttia:

  1. Energista, mutta rentouttavaa viikkoa sinne Hanna! <3 Mutta kyllä mulla melkein aina on urheilukamat mukana reissussa, missä oikeestaan meneekään. :) Kyllä siihen on totuttu, että meitsi käy juoksemassa jossakin välissä ja ihanasti asiaan suhtautuvat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu :) Alkaa olla energiat tasottuneet... vaatii aika monet hyvät yöunet, ja täytyy sanoa että paluu normaaliin liikunta- ja ruokarytmiinkin on auttanut!

      Hih, mä tiesin että sulla on kyllä kamat! Parastahan se on, jos kaikki tuntee sut niin hyvin, että voi käydä heittämässä sen lenkin ilman mitään ihmettelyä :D Tai kaikkist parasta on, jos toisessa päässä on myös treeniseuraa... :) Muun muassa iskän kanssa liikkumiset on mun mielestä huippuja xD

      Poista
  2. Liikuntavaatteet ja juoksukengät lähtee kyllä lähes aina mukaan reissuun kuin reissuun, jos vain mitenkään on mahdollista päästä liikkumaan! :)Sun reissuviikonloput liikuntahetkineen kuulostaa tosi kivoilta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, mä en yllättynyt sunkaan vastauksesta! :) Onhan se mukavaa reissussa päästä vähän tuulettumaan.. ;) Jep, oli kyllä kivoja viikonloppuja, mut nyt on just hyvä olla vaan kotona. <3

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)