lauantai 25. helmikuuta 2017

Ulkoilmaihminen

Mä olen tässä jo viikon verran käytännössä maannut sisällä flunssan kourissa. Perustauti on vetänyt naisen voimat pois ja viime päivät olen vain lepäillyt ja katsonut telkkaria. En muista koska minulla olisi viimeksi ollut kuumetta, ehkä vuoden 2013 Tukholman maratonin jälkeen, joten en muistanutkaan kuinka inhottavaa tämä sairastelu on. Yleensä flunssani ovat veroittaneet vain muutaman päivän, mutta nyt lepoa on kestänyt jo kokonaisen viikon. Olen toki onnellinen siitä, kuinka vähän olen viime vuosina sairastellut, mutta ei se silti vähennä harmitusta juuri tämän flunssan kohdalla. Varsinkin kun tälle viikolle on osunut talvisimmat kelit mitä tänä vuonna on ollut tarjolla täällä eteläisessä Suomessa. Hiihtoinnostuksen vallassa on ollut kerrassaan masentavaa pysyä sisällä, mutta ei näille taudeille mitään voi.


Tänään aamupäivällä olotila koheni sohvalla maatessa, ja päätimme lähteä pienelle kävelylle ihastelemaan talvista auringonpaistetta. Olin niin onneissani raittiista ilmasta ja lämmittävästä auringosta kasvoilla, että aloin pohtimaan sitä, kuinka ulkoilmaihminen olen. En voi kuin hämmästellä niitä ihmisiä, jotka eivät halua mennä ulos harrastamaan tai ulkoilemaan hienoilla keleillä. Toki tietyt harrastukset vaativat sisätiloja, mutta itse ainakin kaipaan raitista ilmaa säännöllisesti. Käyn yleensä aina ennen sisätilaharrastuksia ulkona, jotta saan nauttia myös ulkoilmasta. Huomaan myös, että osa harrastuksistani ovat muovautuneet kausiulkoilujen mukaan; talvella hiihtoa ja kesällä suunnistusta. Kausilajien myötä pääsee nauttimaan koko ulkoilun lajikirjosta ja vuodenaikojen vaihtelusta.

Totesin vajaa tunnin rauhallisen kävelyn jälkeen, kuinka suuri vaikutus mielialaani ulkoilulla onkaan. Olin kuin uusi ihminen pienen happihyppelyn jälkeen. En voi kuin kannustaa kaikkia ihmisiä lähtemään ulos. Tekemisen ei tarvitse olla ihmeellistä, vaan ainoastaan nauttia ulkoilmasta, hengittää raittiin ilman energiaa keuhkoihin ja antaa päälle tuuletusta. Sohvan pohjalle ei kannata jäädä vapaaehtoisesti makaamaan koko illaksi, ainakaan joka iltana. Mä nautin kaikenlaisesta ulkona olemisesta. Kai rakkaus ulkoiluun on syntynyt minuun jo nuorena, kun ollaan paljon liikuttu ulkona ja veneilty kesäisin. Me hyödynnettiin Kimmon kanssa pari viikkoa sitten Kaitalammelta löytyvää nuotiopaikkaa ja lähdettiin ulos syömään. Suomessa on lukuisia kaupunkien, kuntien tai Metsähallituksen ylläpitämiä tulentekopaikkoja, jonne voi hyvin lähteä myös talvella evästelemään. Ruoka ei ikinä maistu missään niin hyvältä kuin ulkona syötynä. Talvella retkeillessä kannattaa muistaa laittaa lämmintä päälle ja ottaa istuma-alusta mukaan. Jälkkäriksi nautittiin kuumaa kaakaota, joka maistui erityisen hyvältä juuri talvella.




Ulkoilusta voi siis nauttia monella tapaa. Rauhallisesti, vauhdikkaasti. Jalkaisin, suksilla, pulkkaillen. Pelaillen, uiden, Luistellen, syöden. Tunnelmoiden, luontoa hämmästellen, hengaillen. Yksin, seurassa. Metsäpoluilla, lähiympäristössä, kaupungilla, puistoissa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa, vaan jokainen voi tehdä ulkona mitä ikinä haluaakin. Tärkeintä on mielestäni mennä säännöllisesti ulos, hengittää raitista ilmaa ja kerätä energiaa luonnosta. Talvellakaan ei kannata pelätä ulkoilua tai kylmyyttä, sillä oikeanlaisilla varusteilla ja asenteella talvestakin voi nauttia yhtälailla kuin kesäkeleistäkin.

Oletko sä ulkoilmaihminen? Mitä kaikkea tykkäät tehdä ulkona? Onko ulkoilmaliikuntaharrastukset sun juttusi?


perjantai 24. helmikuuta 2017

Ryhmän voima: Bodom Team & Jukolan viesti

Arvatkaas, mikä on varmin tapa innostaa uusia ihmisiä liikunnan tai uusien lajien pariin? No mennä heidän mukaansa kokeilemaan niitä. Tuskin itse olisin hurahtanut suunnistukseen, jos kaveri ei olisi kysynyt mua mukaansa. Ptkiä lenkkejä on kiva tehdä kavereiden kanssa, koska se on mukavaa ja aika menee kuin siivillä. Jos taas joku on alottamassa vaikka saliharrastusta, on hänestä varmasti mukavaa saada kokoneempi kaveri mukaan näyttämään hyviä liikkeitä ja antamaan vinkkejä ja tsemppiä. Yksi hyvä keino saada kavereita liikunnan pariin, on yllyttää heitä osallistumaan samoihin tapahtumiin itsesi kanssa! Tällaisia hyviä vaihtoehtoja on erillaiset viestit tai porukkailmottautumiset. Minä päätin yllyttää ihmisiä mukaan lempparilajien polkujuoksun ja suunnistuksen pariin.


Bodom Trailin tunnelmaa 2016

Polkujuoksun kevään helmi Etelä-Suomessa on Bodom trail -juoksutapahtuma, jossa olen joka vuonna ollut mukana joko juoksemassa tai talkooporukassa. Bodom Trail kisaillaan toukokuussa Nuuksion kupeessa, Espoon Pirttimäessä. Polut ovat kauniita, isoja ja pieniä, kallioisia ja juurikkoisia ja maisemat ovat kaikkiaan kauniit. Bodom Trailin tunnelma on iloinen ja lämmin ja kaikesta huokuu se, että poluille on tultu ennen kaikkea nauttimaan. Bodom Trailin päämatka lauantaina on jo loppuumyyty, mutta tapahtuma laajeni täksi vuodeksi, jotta halukkaille olisi enemmän lähtöpaikkoja. Perjantaina on kaksi lähtöä, joihin on vielä runsaasti tilaa: yrityksille ja ryhmille tarkoitettu Bodom Team ja illan pimeyden laskeutuessa Bodom Night, jossa päästään otsalamppujen valossa juoksemaan metsäpoluille. Mielestäni tämä uudistus todella tervetullut ja houkuttelee varmasti taas uusia innokkaita juoksijoita myös polkujuoksun pariin.


Venlojen tiimimme onnistuneen viestin jälkeen 2015

Minä sain hyvän idean ja ehdotin työkavereille, että eiköhän oteta ja lähdetä viettämään toukokuista päivää Pirttimäkeen. Työnantajammekin innostui, ja lupasi kaikille halukkaille osallistumisen Bodom Team -kisaan. Tuohan on joukkuekisa, mutta miellyttävää siinä on se, että vain neljän parhaimman juoksijan tulos vaikuttaa joukkueen yhteiseen tulokseen, joten se kannustaa myös heikompia juoksijoita ja kaltaisiani nautiskelijoita mukaan tapahtumaan, kun omalla panoksella ei olekaan niin suurta merkitystä joukkueen menestymiseen. Minä sain houkuteltua meidän toimistolta 12 hengen porukan mukaan, mikä tarkoittaa sitä, että yli puolet toimistoltamme on juoksemassa Bodom Teamin 10 kilometrin polkujuoksua 5. toukokuuta. Aivan mahtavaa!! Mukana on todella kovia juoksijoita, mutta ennen kaikkea taisin saada houkuteltua poluille kymmenkunta uutta kokeilijaa. Olen siis kertakaikkiaan innostunut, että saan esitellä mahtavaa juoksumuotoa kollegoilleni. Kerää sinäkin vähintään neljän hengen joukkue kasaan työ-, koulu- tai kaveriporukasta, ja tulkaa mukaan Bodom Teamiin!

Toinen tapahtuma, johon sain kerättyä pourkan kasaan, on Jukolan viesti. Meillä on vakioporukka Venlojen viestiin, jonne suuntaamme taas porukalla, mutta Jukolan pääviestissä olen ollut vain kerran kaverini joukkueessa. Heillä ei tänä vuonna ollut tilaa, ja itse asiassa halusin kerätä todella oman joukkueen Jukolaan, jotta Kimmokin pääsee kokemaan Jukolan metsän puolellakin. Olin alunperin ajatellut että suunnistuksesta innostuneet ystävämme lähtevät mukaan Jukolaan, mutta lieko Joensuu liian kaukana vai epälyttikö omat taidot vielä, kun oikein kukaan ei uskaltanut lähteä mukaan. Hmm, mistä saatais viisi henkeä lisää porukkaan? No, blogin lukijoista tietenkin! Siellä ruudun takana moni on kertonut innostuksesta suunnistusta kohtaan, joten ajattelin, että varmasti joku haluaa lähteä mukaan. Aluksi innokkuutta oli jo melkein yli yhden joukkueen tarpeisiin, mutta sitoutuneesti mukaan innostui kolme lukijaa: Eveliina, Katja ja Katju. Jee! Lisäksi Venlajoukkueemme vankka aloittaja Ellu on luvannut avata myös Jukola joukkueemme suorituksen. Nyt on enää yksi paikka vapaana, ja siihenkin on jo mahdollinen varajuoksija tarjolla. Mä olen ihan häkeltyneen onnellinen tästä ryhmän voimasta! Kuinka hienosti saimme joukkueen kasaan ja moni halukas sai nyt paikkansa tuonne suunnistuskesän ehdottomaan kohokohtaan! WAU ja kiitos, sanon mä! :)


Louna-Jukolassa 2015 Venlojen osuudelle lähdössä

Mä kannustankin nyt kaikkia muitakin keräämään lähistöltä yllytyshulluja kavereita johonkin kivoihin liikuntatapahtumiin! Porukalla on kiva heittäytyä ja kokeilla jotain täysin uutta! Vuonna 2014 kun me osallistuimme Venlojen viestiin, se oli meille kaikille uusi kokemus. Aina täytyy kokea se ensimmäinen kerta, jos haluaa uusia kokemuksia ja elämyksiä. Haastakaa itsenne ja kaverinne, siitä tulee kivaa!

Kuinka moni on mukana joko Bodom Teamissa tai Jukolan viestissä? Vai oletko yllyttämässä kavereitasi johonkin muuhun tapahtumaan, mihin? 

tiistai 21. helmikuuta 2017

Luisteluhiihdosta uusi laji repertuaariin


Minusta on voinut olla aistittavissa viime aikoina ihan uudenlaista innostusta hiihtoa kohtaan. Innostuksen syitä on monia, kuten yllättävät talvikelit Helsingissä, kauniit iltapäivän auringonlaskut, luisteluhiihdon kurssilla käynti ja viimeisenä muttei vähäisimpänä uusien suksien osto. Viime hiihtopostauksessa pohdin uusien suksien ostamista, kun innostuin niin kovasti luisteluhiihdosta. Mä päädyin lähtemään kaupoille. Ehkä hiihtokaudet täällä etelässä ovat kovin lyhyitä ja epävakaisia, mutta innostuin niin paljon hiihdosta, että halusin panostaa uusiin suksiin. Kestävätpähän sukset sitten kauemmin, jos kaudet ovat lyhyitä, heh. Ja sitä paitsi, tykitetyt ladut ovat yleensä tehty mäkisiin maastoihin, ja niissä juuri en ole tykännyt pertinteisellä hiihtotavalla hiihtää. Pertsailu vaatii varsinkin ylämäissä täydellistä tekniikkaa ja pitoa, jotta hiihto on miellyttävää. Luisteluhiihdossa saa paljon puutteita anteeksi sisulla - sen kun potkii menemään mäessä kuin mäessä!

Lähdin hiihtokaupoille reilu viikko sitten perjantaina, ajatuksena ostaa luisteluhiihtosukset ja koko paketti. Menin erääseen isoon urheiluliikkeeseen ja sain hyvää ja asiantuntevaa palvelua. Tiedustelin eräästä Fischerin suksipaketista, joka oli aiemmin ollut tarjouksessa, mutta ei ollut enää. Sain kaveriltani Annalta vinkin, että voisivat olla hyvät sukset mun tarpeisiin. Myyjä lupasi mulle ne sukset siteiden ja monojen kanssa siihen hyvään pakettihintaan, joten päätin ostaa ne pois. Ostin lisäksi melko edulliset sauvat ja otin lisäksi vielä voitelupaketin uunituoreille suksille. Hain sukseni seuraavana päivänä lauantaina, ja lähdin heti hiihtämään pienen lenkin, säästellen rogainingia varten.


Uudet vermeet!

Hiihtäminen omilla suksilla ja ennen kaikkea hyvillä monoilla oli heti aivan parasta. Pääsin nopeasti rytmistä kiinni, kun päädyin hiihtämään Paloheinän peltoladuille, joissa ei suuria mäkiä ole. Tasaisella on hyvä harjoitella hiihdon perusteita ja rytmitystä. Huomasin jo huomattavaa kehitystä ensimmäiseltä hiihtolenkiltä ja olin ihan onneissani kuinka nopeasti suksilla voi edetä. 11 kilometriä 55 minuuttiin, ja olin vasta toisella hiihtolenkillä vapaalla tyylillä. Vautsi! Vauhdin hurmassa taitaa piileä yksi luisteluhiihdon hienous - minä kun en kengillä pääse samoihin vauhteihin ainakaan yhtä rennosti! Huomaan näin alussa myös, että jokaisella lenkillä tulee kehitystä vauhtien, tekniikan ja tasapainon suhteen. Hiihtäminen on todellakin kivaa! Lauantaina kävin Annan kanssa hiihtämässä Nummelanharjulla, ja Anna neuvoi minulle luisteluhiihdon tekniikoita. Tasaisella lentokentän lenkillä tajusin Mogrenin tekniikkaa, ja olisikin ilo päästä opettelemaan sitä enemmän. Muuten hiihdän kuokkaa, joka tuntuu tulevan kuin luonnostaan. Luisteluhiihdossakin riittää siis opittavaa, joten mielenkiinto pysynee yllä vielä pitkään. Uskalsin Annan kanssa myös kilpaladun puolelle, mutta kaaduin ekaan mäkeen. Alamäkihiihto onkin ehkä se osa-alue, joka kaipaa eniten hiomista...



Paloheinässä after work -lenkillä <3

Hiihtäen pääsee hienosti kosketuksiin luonnon kanssa. Toisaalta voisi luulla, että reittien rajoittaminen ajettuihin latuihin ja baanoihin ei veisi luonnon keskelle, mutta toisin on. Mielestäni talviaikaan hiihtäminen luonnonlumilla on todella sitä, että ollaan luonnossa. Ladut menevät jäällä, metsän keskellä, pelloilla ja jopa Helsingissä unohtaa välillä olevansa aivan asutusalueiden vieressä - varsinkin seuratessa upeaa väriloistoa taivaalla työpäivän jälkeen! Voin vain kuvitella millaista hiihtäminen on Lapissa! Siitä aion kyllä ottaa selvää viimeistään ensi talvikaudella, näin olen päättänyt. Olen vain kerran elämässäni ollut Lapissa talvella, ja siitäkin on vuosia aikaa. Nyt on korkea aika pistää tuo haave toteen.

Hiihto niin perinteisellä kuin vapaallakin hiihtotyylillä on tervetullut lisä omaan lajirepertuaariin. Juokseminen ainoana liikuntamuotona on melko yksipuolista ja minun mielestäni myös tylsääkin. Harrastamalla monipuolisesti eri lajeja, en kyllästy mihinkään, vaan nautin jokaisesta liikuntakerrasta. Kesällä suunnistus ja työmatkapyöräily kulkevat hienosti juoksun rinnalla, ja talvella voi sitten hiihtää, pelata salibandya ja käydä vaikka salilla hiukan normaalia useammin... tai sitten ei, en minä ainakaan malta näillä upeilla keleillä pysyä sisällä! Olen ollut muutaman päivän flunssassa, ja on ollut äärimmäisen vaikeaa katsoa kauniita kevättalven kelejä ikkunan läpi. No, josko loppuviikosta pääsisi taas kevyen liikunnan pariin...


Nummelanharjun maisemia

Oletko sinä kokeillut luisteluhiihtoa? Harrastatko ylipäätään hiihtoa juoksun rinnalla tai päälajina? Onko sinulla antaa jotain tekniikkavinkkejä minulle? :)

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Vuoden toinen roga: Hämeenlinnan kaupunkirogaining

Näin Loppiaisrogainingissa mainoksen Hämeenlinnan kaupunkirogainingista, ja innostuin heti. Vaikka kyseessä oli "kaupunkirogaining", niin silti Hämeenlinna kaupunkina kiehtoi melko paljon. En ole juuri koskaan käynyt siellä, jollei  monen vuoden takaista visiittiä Aulangossa lasketa. Kaupunki oli muuten minulle aivan tuntematon, ja koska kivaahan uusiin paikkoihin on tutustua rogainingin merkeissä, ei ollut epäselvyyttä, pitäisikö Hämeenlinnan rogainingiin lähteä. Tiinakin innostui, joten niin oli Hihhulit taas viivalla. Tosi kiva, sillä ainakin yhteinen Salpausrogainingin jää tänä vuonna väliin mun reissun vuoksi. Tiinan kanssa on aina kiva mennä, sillä tunnetaan toisemme niin hyvin jo vuosien takaa. Lisäksi on tässä jo useampi pitkä rogaining yhdessä tarvottu läpi, ja aina on kiva olla rogaamassa yhdessä.


Hämeenlinnassa oli tarjolla tossulaisille kaksi sarjaa, Helan ja Sprint. Helan tarkoitti 5 tunnin mittaista kilpailuaikaa, ja Sprint kolmen tunnin sarjaa. Valitsimme tietysti Helanin, sillä tykkäämme pitkistä ja kiireettömistä suorituksista. Hämeenlinnaan lähdimme ajelemaan puoli yhdeksän aikaan aamulla, ja olimme tunnin päästä jo varaamassa itsellemme paikkaa koulun käytäviltä. Kymmeneltä saimme kartat, ja iloksemme kartta näytti riittävän haastavalta monenlaisten maastojen ja reitinvalintojen jälkeen. Pienen pähkäilyn jälkeen olimme jälleen kerran tehneet mielestämme ihan hyvän suunnitelman, joskin tällä kertaa menimme enemmän "mutulla". Emme mittailleet reitin pituutta, vaan kartan keskellä ollut lähtö ja maali tarjosi hyviä oikaisu- tai pidennysvaihtoehtoja tarvittaessa. Klo 11.05 pääsimme fillarisarjalaisten jälkeen lähtemään. Pakkasta oli 2 astetta, hieman tuulinen ja pilvinen keli. Lähes täydellinen siis.

Lähdimme hölkkäilemään mukavan leppoista vauhtia eteenpäin, ja ensimmäiselle rastille heti kivuttiin maston luokse korkealle. Tästä jo vähän aavisteltiin, että kyseessä olisi aika mäkinen kaupunkirogaining. Kivasti kartalla oli myös kaupunkimetsää katujen lisäksi. Pyörisimme eri puolilla Hämeenlinnaa; omakotialueilla, kerrostalolähiöissä, harjumaisemissa, pikkumetsissä ja isojen teiden varsilla sekä lopuksi ihan keskustassa. Kisakeskuksena toimi koulu, joka sijaitsi myös aivan kaupungin keskustan tuntumassa. Alku eteni leppoisasti, ja parin tunnin jälkeen pääsimme reitin vehreimmälle alueelle, eli Ahvenistolle. Siellä oli tarjolla ihan metsäpolkuja ja kauniita harjumaisemia. Korkeuseroja oli paljon, sillä välillä kävimme aivan lammen rannassa, jonka jälkeen kiipesimme harjulle, josta taas pudotettiin alemmas ja kivuttiin takaisin korkealle hyppyrimäen juurelle. Maisemat olivat kauniin talviset ja palkitsevat. Eväätkin olivat taattua GU-laatua, eli maailman parhaita geelejä ja geelikarkkeja. Tällä kertaa en ollut panostanut hyviin pähkinäpusseihin tai parempiin kisaeväisiin, sarjan ollessa "vain" 5 tuntia. Heh.



Ahveniston mäkien jälkeen saimme pakarat jo tuleen, joten sen jälkeen oli hyvä mennä hieman tasaisempia reittejä. Missään vaiheessa ei tuntunut maastot todella tasaisilta, vaikka niin voisi kaupunkisuunnistuksessa olettaa, vaan koko ajan oli pientä tai isompaankin mäkeä. Mutta ei se haittaa, se kuuluu lajin luonteeseen. Usein rastit ovat mäen korkeimmilla kohdilla tai muuten reitit kulkevat niin, että kannattaa ylittää isompiakin mäkiä. Maisemat olivat silti koko ajan hienot, jopa silloin kun tulimme keskustaan. Pääsimme näkemään nähtävyyksiä, kuten Hämeen linnan, Sibeliuspatsaan, hienoja raunioita sekä muita kivoja paikkoja. Rogainingissa parasta on aina päästä katselemaan paikallisia hienouksia, joten ilomielin kietää välillä kaupungissakin. Lopuksi lähdimme vielä hakemaan Varikonniemeltä kympin rastia ja palasimme penen kiertoreitin turvin kaupungille ja maaliin. Lopussa matkanteko alkoi todella tuntua jaloissa, mutta yllättäen sitä vain jaksaa pitää jalkoja liikkeessä.


Maaliin saavuimme ajassa 4h47min, pisteitä keräsimme 151, kilsoja tuli mittariin lähes 36 ja 600 nousumetriä kerättiin! Huhhuh, aika hyvä sunnuntailenkki! Rogaining on kyllä siitä hienoa, että taas meni viisi tuntinen kuin siivillä. Koko ajan on tekemistä kartan kanssa, joten ei ehdi tylsistymäänkään. Maalissa oltiin hyvävoimaisina, joskin väsyneinä tietty. Kiva lenkki tuli heitettyä, jes! Kiitos Tiinalle seurasta jälleen kerran sekä Hämeenlinnan Tarmolle kiitos tästä uudesta kivasta tapahtumasta. Rogaining on parasta!

Olitko sä mukana? Tahtoisitko viettää joskus päivää rogaten? :)

tiistai 7. helmikuuta 2017

Hyvä ja monipuolinen treeniviikko

Viime viikko oli liikunallisesti erittäin monipuolinen ja hyvä, ja ajattelin sen kunniaksi jakaa pitkästä aikaan treenipäiväkirjaa tänne blogiinkin. Kovin pitkää lenkkiä viime viikolla tosin ei tullut tehtyä, mutta toisaalta 1,5 tunnin hiihtolenkki sai tästä naisesta sopivasti mehut irti, joten se toimi tällä viikolla hyvin pitkänä harjoituksena. Ja ensi sunnuntaina menemme Tiinan kanssa 5 tunnin kaupunkirogainingiin, joten paluu pitkiin treeneihin tapahtuu ryminällä. Kaikki viikkoni eivät ole näin monipuolisia, mutta halusin ehdottomasti jakaa tämän viikon, sillä siinä täyttyy kaikki muut hyvän viikon elementit, paitsi huoltava treeni. Sen kun saisi vielä mahtumaan jokaiseen viikkoon, olisin erittäin tyytyväinen!


Tässä kuitenkin liikuntapäiväkirjani viime viikolta:

Ma Kevyt juoksu 1h2min
Maanantaina teimme Annan kanssa perinteisen viikottaisen juoksulenkkimme, jonka päälle kävimme saunomassa. Tämä oli viimeinen arkilenkkimme tällä erää, sillä tästä eteenpäin työpaikkamme eivät sijaitsekaan melkein naapureissa. Olemme syksystä lähtien juosseet lähes joka viikko joko vauhtitreenin yhdessä tai nyt talviaikaan kevyen lenkin. Nämä after work -lenkit ovat olleet oikein huippuja. Kaverin kanssa vauhti pysyy pk-lenkeillä sopivan kevyenä ja samalla saa vaihdettua kuulumisia. Tällä kertaa juoksimme aika tutun lenkin Helsingin ja Espoon rantoja pitkin.

Ti Uinti 46min
Tiistaina olisin mennyt BodyBalance-tunnille, kun uudella salillani se on mahdollista aina alkuviikkoisin, mutta tällä kertaa tunti oli peruttu. Ulkona oli kamala ilma ja mietin, mitä tekisin. Sain kuin sainkin ylipuhuttua Kimmon mukaan uimaan, ja yhdessä kun mentiin ei lähtemisen vaikeutta ollut samalla tavalla kuin yleensä. Uimassa oli kivaa ja rennosti läpsyttelin päästä päähän melkein 40 kertaa. Aloin puolessa välissä opetella volttikäännöstä, kun radalla oli hyvin tilaa. Aika meni kuin siivillä, kun jokaisen altaan välin jälkeen oli taas mahdollisuus kokeilla käännöstä. Välillä se sujui, välillä ei. Uinnin jälkeen kävin kylmäaltaassa ja poreissa. Oikein kivaa oli käydä uimassa pitkästä aikaa. Tästä täytyy tehdä tapa!


Ke Kevyt lenkki 32min + Salibandya 2h
Keskiviikkoisin mulla on salibandytreenit. Kävin tuttuun tapaan alkulenkillä ennen treenejä, ja juoksentelin kevyesti reilu puoli tuntia. Poikkesin hetkeksi myös metsäpoluille, mulla kun oli Sarvan nasturit jalassa. Omat treenit oli melko kevyet, sillä tunnin vuorolla harjoiteltiin pääasiassa vetoja ja syöttöjä, ja syötön oikea-aikaisuutta. Treenit oli kivat, mutta olin iloinen saadessani jäädä pelailemaan meidän jälkeen kentälle tulleiden ikämiesten vuorolle. Olen useasti jo heidän kanssaan pelaillut, aina kun heitä on ollut vähemmän paikalla. Tunnin vuorolla saatiin hyvät pelit aikaan ja tuli hiki ja hyvä fiilis, jes! Salibandy on hyvää intervallijuoksua, kun pallon perässä ei edes huomaa juoksevansa itseään ihan piippuun ennen kuin vaihdossa!

To Lepo
Torstaina oli rehellinen lepopäivä, ja matkustettiin jo silloin Turkuun viikonlopun viettoon.

Pe Reippaampi lenkki 5km + verkat (yhteensä 43min)
Perjantaina tein työpäivän isäni luona, ja pääsin lähtemään sen jälkeen suoraan lenkille ennen illan menoja. Koska aikaa oli rajallisesti ja menohalujakin oli, päätin tehdä hieman reippaamman harjoituksen. Juoksin kilsan verran kevyttä verkkaa, jonka jälkeen kiihdyttelin vauhtia hieman reippaammaksi. Vauhti ei missään vaiheessa tuntunut kovin pahalta, vaan pyrin aktivoimaan paremmin pakaralihakset ja nostamaan lantion ylös, ja askel rullasi jo näillä muutoksilla mallikkasti normaalia pk-vauhtia reippaampaa. Hengityskin tiheentyi sopivasti. Viiden kilsan jälkeen hidastin vauhtia viimeiseksi reiluksi kilsaksi. Tämä oli oikein hyvä ja mukava harjoitus!

La Hiihto vapaalla 1h32min
Lauantaina nappasin luisteluhiihtosukset vuokramajalta, ja heitin elämäni ensimmäisen luisteluhiihtolenkin Turun Nunnavuoressa. Hiihtofiilis löytyi elämäni ensimmäistä kertaa hieman mäkisemmässäkin maastossa, ja syy lienee hihitotyylissä. Onnistuin omaksumaan heti luisteluhiihdon perusteet siinä määrin, että lenkki oli mahdollinen. Puolitoista tuntia täyttä nautintoa!


Su Kuntosali 50min
Sunnuntaina tein vuoden ensimmäisen kunnon kuntosalitreenin. Jostain syystä en ole saanut itseäni raahattua salitreenin pariin, kenties treenikaverin puutteesta. Vielä vuosi sitten treenasin yhdessä Tiinuskan kanssa, ja teimme hyviä ja monipuolisia treenejä. Tällä kertaa sain Kimmon mukaan anoppilan kotisalille tekemään treeniä, ja teimme lämmittelyjen jälkeen penkkipunnerrusta, kulmasoutua tangolla ja kyykkyjä tangolla. Sen jälkeen teimme vielä tangolla pystypunnerruksia ja toinen teki vatsoja. Lopuksi rääkkäsimme ojentajia tekemällä pienemmällä painolla kolme kertaa niin monta toistoa kuin pystyi. Ai ai, hyvä tuntuma ja tyytyväisenä päiväsaunaan!

Yhteensä liikuntaa n. 7,5h

Tässä viikossa oli paljon hyvää, kuten monipuolisuus, uusien tai uusvanhojen lajien paluu ja treeni-ilo! Oli oikeasti kivaa tehdä näitä treenejä, joista montaa sain tehdä kivassa seurassa. Jotta treeniviikko olisi ollut vielä parempi, olisin venyttänyt pitkää lenkkiä (joka tällä kertaa oli hiihtoa) vähäsen, lisännyt BodyBalancen yhteen treenipäivään ja siirtänyt vaikka uinnin ja salin samalle päivälle. Mutta oikeasti tämä oli oikein hyvä liikuntaviikko minulle, joka antaa suuntaviivaa pitkälle kevääseen! Kilometri- ja treenimääriä tärkeämpää on liikunnan tuoma hyvä olo ja mukavan monipuolinen tekeminen.

Tällä ja ensi viikolla mulla onkin salibandya kahtena päivänä, joten katsotaan mitä niiden lisäksi muille päiville keksin. Eilen aloitin kuluvan viikon levolla ja hierojalla. Ai että, kun teki hyvää!

Tykkäsittekö lukea treeniviikostani? Millainen sun viikkosi oli? Oliko jotain yhtäläisyyksiä mun viikkoni kanssa? :)

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Luisteluhiihto - Uuden oppimisen iloa

Kuten te lukijat hyvin tiedätte, olen kova tyttö innostumaan kaikesta liikuntaan liittyvästä. Mun sisälläni taitaa asua pieni seikkailija, joka janoaa koko ajan uusia kokemuksia ja elämyksiä. Tykkään haastaa itseäni uusien lajien parissa, ja usein löydän itsestäni uusia puolia mennessäni epämukavuusalueelle uuden lajin parissa. Suurin syy kuitenkin heittäytymisessä uusien lajien pyörteisiin löytyy niistä fiiliksistä, jotka uuden oppiminen saa aikaan. Mä olen sitä mieltä että todellakin myös aikuisiällä voi oppia uusia taitoja ja löytää myös itsestään uusia vahvuuksia.

Mä innostuin hiihdosta kolme vuotta sitten. Kokeilin serkkuni suksia, ja sitten tulikin tarve ostaa omat sukset, sillä halusin talveksi toisen lajin juoksun rinnalle. Juoksu on ennen kaikkea helppo ja mukava laji, jota voi harrastaa koska vain, mutta itse kaipaan sen rinnalle muita lajeja. Kaipaan ulkoilmaa, koska työpäivien jälkeen usein tekee mieli lähteä raittiiseen ilmaan sisäilman sijaan. Hiihtoa tykkäsin harrastaa lapsena, ja muistankin tehneeni isäni kanssa hiihtoretkiä laavulle järven jäällä. Koulussakin hiihdettiin, mutta silloin jo monilla luokkakavereilla oli uutuuden kiiltävät sukset, joten tunsin jääväni jälkeen omilla vanhoilla suksillani. Hiihto ei innostanut enää niin paljon ja koululiikunnan jälkeen en muista hiihtäneeni enää koskaan. Ennen kuin muutama vuosi sitten, kun kokeilin hiihtoa uudelleen.



Päädyin ostamaan itselleni perinteisen hiihtotavan pitopohjasukset, joilla kaupunkilaisen on helppo lähteä ladulle säällä kuin säällä. Optigrip-pitopohjasukseni ovat palvelleet ihan hyvin. Välillä ne toimivat erittäin hyvin ja hiihto sujuu hienosti. Välillä taas hiihto ei meinaa sujua ollenkaan ja tuntuu ettei ole pitoa eikä luistoa. Mä en ole kuitenkaan lannistunut, vaan hiihto on ollut mulle mukavaa rentoa liikuntaa. Liikuntaa, jossa mun ei tarvitse yhtään katsoa kellosta kilometrivauhteja tai voivotella, kuinka kaikki menee mun ohi. Olen täysin iloinnut siitä, että ylipäätään olen päässyt ladulle asti ja nauttinut kivasta ulkoilusta rennolla mielellä. Kehitystäkin on taatusti tullut, ja välillä huomaan potkun olevan oikeanlainen ja pitävä. Kaikki vika ei todellakaan ole suksissa, jos hiihto ei suju. Viime keväänä hiihdin upeissa auringonlaskuissa Paloheinän peltoladuilla peräti 150 kilometriä ja opin nauttimaan hiihdosta. Opin luottamaan suksiin, opin etten kaadu, vaikka latu katoaa äkillisesti. Opin senkin, että ei sillä oikeastaan ole väliä, vaikka joskus kaatuukin. Opin myös sen, että laduilla on tilaa meille kaikentasoisille.

Tänä vuonna olen alkanut janoaa lisää taitoja. Pertsailu on aika ajoin tuntunut jopa vähän ankealta, kun katsoo luisteluhiihtelijöiden menoa viereisillä baanoilla. Osittain tämä on varmasti johtunut huonosta talvesta täällä etelässä, sillä luonnonlatuja ei ole juuri ollut. Pertsaa kun nimenomaan olisi kiva hiihdellä melko tasaisilla, aurinkoisilla laduilla eikä tykitetyllä ladulla koko ajan ylämäkeä kivuten. Aloittelijana ylämäkitekniikka ei oikein riitä perinteisessä hiihtotavassa mukavaan etenemiseen. Luisteluhiihdossa mäkien meneminen on näyttänyt vaivattomammalta, varsinkin jos kyse on vain loivasta mäestä. Päätin, että aion ottaa selvää, onko luisteluhiihto mua varten. Varasin itselleni paikan ja vuokrasukset Suomen ladun järjestämälle luisteluhiihtokurssille. Olin viime vuonna heidän pertsan kurssilla, joten tiesin tunnin kurssilta saavani hyvät lähtökohdat luisteluhiihdon kokeilemiseen. Kurssilla käytiin luisteluhiihdon perusteet läpi, ja jo tunnissa tuntui, että meno ei enää ollut niin huteraa kuin alussa. Eikä ihmekään jos meno on huteraa, kun pitää ensimmäistä kertaa luistelusuksia jalassa.



Eilen, Suomen luonnon päivänä, päätin mennä tekemään ihan ensimmäisen luisteluhiihtolenkkini Turun Nunnavuoreen. Vuokrasin Impivaaran suksivuokraamosta luistelusukset alleni käsittämättömään viiden (5!!) euron hintaan. Helsingissä kun suksien vuokraamisen kertahinta on vähintään nelinkertainen, tuntui vitosen maksu pilkkahinnalta. Olin kuitenkin tyytyväinen ja sain hyvät varusteet käyttöön. Lähdin isäni kanssa hiihtämään 2,7 kilometrin lenkkiä. Aluksi meno oli melko hapuilevaa, mutta pikkuhiljaa alkoi tasapaino löytyä. Hiihdimme yhdessä ensimmäisen kierroksen, jonka jälkeen iskän selkä loittoni ja minä jäin oman onneni nojaan. Turussa latuprofiili on mieluinen; aluksi ylämäkeä jyrkästikin, mutta koko ajan hiihdettävän jyrkästi, jonka jälkeen mukavaa kumpuilevaa maastoa, loivaa ylä- ja alamäkeä ja loppu on tasainen. Löysin jo ensimmäisellä hiihtolenkilläni hiihtoflow-tilan, ja välillä hiihto sujui kevyesti ja sujuvasti. Olin enemmän kuin tyytyväinen, että jo ensimmäisellä lenkillä hiihto tuntui sujuvan riittävän hyvin 1,5 tunnin lenkin hiihtämiseen. Toki lopussa aloin väsyä, jolloin ylämäkien painaminen tuntui raskaalta ja taas alamäissä meinasi tasapaino pettää, mutta kunnialla hiihdin yhden elämäni pisimmän lenkin heti alkuun. Vajaa 16 kilometrin jälkeen fiilis oli enemmän kuin huikea! Hiihto on kokonaisvaltaista liikuntaa, jossa jokainen lihas pääsee töihin. Fiilis oli verrattavissa vähän uinnin jälkeiseen väsymystilaan.

Ai että. Mä olen myyty. Mun on ehkä pakko lähteä suksiostoksille. Ei kai voi olla parempaa käyttökohdetta rahalle, kuin omat harrastukset ja omaa hyvinvointia edistävä toiminta? Sanokaa, että mun kannattaa ostaa itselleni luistelusukset. Välillä mä kyllä manaan itseni, kun aina pitää innostua jostain uudesta, mutta toisaalta olen ylpeä, kuinka hienosti aina heittäydyn uusien lajien pariin ja kasvatan sitä kautta omaa liikuntamotivaatiota.



Oletko sä kokeillut luisteluhiihtoa? Tai oletko kenties konkari jo? Tykkäätkö hiihtämisestä tai jostain muusta talvilajista? Onko vinkkejä suksikaupoille tai välineiden huoltoon? :)

Toivotaan lumista lopputalvea myös tänne Etelä-Suomeen. Parhaat hiihtokelit on vielä edessäpäin!