tiistai 9. toukokuuta 2017

Syksystä kevääseen

Heippa tänne! Onko täällä enää ketään?

Huhtikuu meni reissussa Uudessa-Seelannissa ja sitten koitti toukokuu. Paluu arkeen, uuden nimen kanssa olemisen opettelua, töissä uusia kuvioita ja haasteita sekä asennoituminen Uuden-Seelannin upeasta syksystä Suomen ankeaan kevääseen. Blogi jäi siinä sivussa päivittämättä ja mitä pidemmäksi tauko venyi, sitä helpompi oli olla poissa. Kuinka paljon enemmän onkaan aikaa muuhunkin tekemiseen, kun ei istu nenä kiinni läppärissä iltaisin. Aloin todella melkein tottua blogittomuuteen, mutta jokin veti mut takaisin. Mä nautin siitä, että saan blogissani jakaa sitä liikunnan aitoa riemua, uusien innostusten hehkuttamista sekä arjen pienien oivallusten tajuamisen iloa. Tahdon vain sanoa, että elämän ei tarvitse olla niin suorituskeskeistä, vaan kaikkea on hyvä tehdä sydämen ääntä kuunnellen. Siltikin vielä tällä hetkellä mietin blogini olemassaoloa ja muotoa, joten älkää ihmetelkö, jos blogi pysyy hiljaisena. Saatan hyvinkin pitää vielä taukoa, tai kuka tietää, lopettaa kokonaan. Yritän tässä asiassa nyt kuunnella sisintäni, ja toimin niinkuin parhaaksi näen. Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan blogia ja vuorovaikutusta teidän lukijoiden kanssa, mutta kaikkeen ei vain aika tahdo riittää.


Matka oli upea, uskotte varmaan! Neljän viikon irtaantuminen kaikesta arkisesta tekee todella hyvää. Uusi-Seelanti on kaikkeudessaan mahtava maa; siellä on siistiä ja ystävällistä porukkaa ja maisemat ovat parhaimmasta päästä, joita olen koskaan nähnyt. Aktiviteettejä, vaellusreittejä ja yleistä tekemistä riittää ja sanoisin sen olevan aktiiviselle ihmiselle unelmien matkustuskohde. Me kiertelimme campervanilla ympäri maata käyden molemmilla pääsaarilla. Kaikki luonto oli niin upeaa, koskematonta ja vehreää. Kaupungeissa emme niin viettäneet aikaa, vaan keskityimme ihailemaan luonnon lumoa. Ja kävimme myös useammassa Taru Sormusten Herrasta -kuvauspaikalla, sillä tuo toinen puoliskoni on melkoinen fani ;) No, ei haittaa, sillä kuvauspaikoiksi on löydetty hienoja paikkoja. Tuskin olisimme ajaneet vaikeaa hiekkatietä 25 kilometriä suuntaansa nähdäkseen pienen Mount Sundayn kukkulan isojen vuorien ympäröimässä laaksossa, jollei kukkulaa tunnettaisi paremmalla nimellä Edoras. Lopulta tuo paikka oli yksi hienoimpia, joita näimme 3,5 viikon kiertelyn aikana. Uudesta-Seelannista olisi kerrottavaa toisaalta vaikka kuinka paljon, ja toisaalta taas en oikein osaa kertoa mitään.

Pitkän reissun jälkeen oli huikeaa palata myös takaisin Suomeen. Täällä on perheet, ystävät, työt ja arki - siis kuitenkin ne tärkeimmät palaset elämää. Elämä Rouvana ei ole yhtään hullumpaa sekään. Koko honeymoon meni pienessä vaaleanpunaisessa kuplassa, ja edelleen on vain niin sanomattoman onnellinen olo. Mietin ennen häitä, ettei naimisiinmeno tule muuttamaan mitään. Eikä se tavallaan ole muuttanutkaan. Pakko silti myöntää, että yhteenkuuluvuuden tunne on kasvanut entisestään, nyt kun olemme kuitenkin aviopuolisoja toisillemme, pieni perhe siis.


Vaikka kevät vielä tekee kunnolla tuloaan, kolkuttelee kesä jo ovella. Suunnistuskausi starttasi osaltani viikko sitten ja tänään kävin toisilla rasteilla tänä vuonna. Jukola häämöttää jo lähitulevaisuudessa. Juhannuksena menemme taas ystäväporukan kanssa Saimaan rannalle, ja se jos mikä saa hymyn huulille. Mulla on sellainen kutina muutenkin, että kesästä on tulossa upea! Ja kesän jälkeen pääsenkin palaamaan syksyyn, lempparivuodenaikaani. Mikäs tässä ollessa, valmiissa maailmassa :)

Mitä teille kuuluu? :) Onko toiveita blogini suhteen tai postaustoiveita esimerkiksi reissusta? 

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Tahdon


Kuva: Jukka Kiiski


Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran

Me pystyisimme toisillemme ihmeen tekemään,
jos sinä pystyt niin kuin minä pystyn näkemään

(Zen Café: Todella kaunis)

Lauantaina 1.4 sanoimme toisillemme tahdon. Tilaisuus oli hyvin intiimi ja paikalla olikin vain meidän perheemme ja lähimmät yhteiset ystävämme. Vieraat luulivat tulevansa minun yllätyssynttäreilleni, sillä täytänhän tänään 30 vuotta. Kaikki meni kuitenkin suunnitelmiemme mukaan, ja me pääsimmekin yllättämään vieraat täydellisesti! Kukaan ei tainnut oikeasti arvata, mistä juhlassa oli todella kyse. Vihkiminen olikin hyvin tunnelmallinen; selkiemme takaa kuului niiskutusta, kun kukaan ei ollut osannut varautua tilaisuuden luonteeseen. Ilta oli kuitenkin aivan täydellinen ja täynnä onnea ja iloa, naurua ja kyyneleitä. Olemme äärimmäisen kiitollisia kaikista ihmisistä ympärillämme ja oli etuoikeutettua juhlia tärkeää päiväämme niin, että paikalla oli vain kourallinen ihmisiä, joista jokainen näytti avoimesti kuinka onnellisia ovat meidän puolestamme.

Kiitos myös kaikista onnitteluista, joita on sadellut niin Facebookiin kuin Instagramiinkin. Nyt paljastan suuren uutisen myös tänne blogiini. Vihdoin aiheesta saa puhua! On ollut vaikeaa pitää kaikkea salassa pitkän aikaa, mutta kaikki oli sen vaivan arvoista.

Nyt blogini hiljenee huhtikuun ajaksi, sillä päivitän tätä Lontoosta, josta jatkamme matkaa kohti Uutta-Seelantia. Suuri seikkailu on alkamassa! :)

Nauttikaa te Suomen keväästä sillä aikaa!

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Kesä ja kisat

+12 astetta, puolipilvistä, osa katukivistä putsattu tieltä, sulaneet tai sulavat vesiauleet.. kevät on nyt täällä. Ainakin Helsingissä on hyvin keväinen olo, varsinkin nyt kesäaikaan siirtymisen jälkeen, kun päivät ovat jo niin pitkiä ja valoisiakin. Kevät tuntuu usein meistä suomalaisista niin hyvältä. Taas on selvitty yhdestä pimeästä talvesta, ja valo sen kun vain lisääntyy. Kevät tuo myös muutoksia liikuntatottomuksiin, kun kesälajit korvaavat talvilajit. Suunnistuskausi alkaa ensi viikolla ja monet kaivavat esimerkiksi pyörät esiin talven jälkeen.


Minä itse kävin viime perjantaina hiihtämässä aikaisin aamulla. Olin jo päättänyt, että hiihtokausi tulisi päättää hyvään fiilishiihtoon. Facebookin latutilanne-ryhmästä sain infoa, että ladut olisivat parhaimmillaan aamuisin pakkasöiden jälkeen. Päätin perjantaina lähteä kokeilemaan onneani Petikon laduille. Kello näytti 6.30 kun painoin Suunnon päälle ja lähdin hiihtämään tykkilumibaanaa. Latukone oli työssään ja pääsin kokemaan, miltä tuntuu hiihtää vasta-ajetulla ladulla - voin kertoa, niin siistiltä tuntuu! Baanat olivat erinomaisessa kunnossa, ja taisinkin vauhdillisesti hiihtää kevään parhaimman lenkin. Fiiliskin oli niin korkealla, etten meinannut töihin malttaa lähteä ollenkaan! Tuon lenkin jälkeen kuitenkin laitoin sukset varastoon. Tämän talven hiihdot on nyt tässä. Hiihtokaudesta jäi hieno fiilis, ja ensi talvea odotellaan jo intopiukeana. Ensi vuoden talvilomaa suunnitellaankin jo kovasti Lappiin.

Nyt on kuitenkin kesälajien vuoro. Metsässä on vielä lunta, mutta pikkuhiljaa polutkin alkavat sulaa. Sitä polkulenkkiä odotellessa, kun ei tarvitse laittaa nastoja jalkaan... se fiilis on sanoinkuvaamattoman upea. Kevät on myös se aika vuodesta, kun aletaan miettiä tapahtumia, joihin voisi osallistua. Minun "kilpailukalenterini" on jo muodostunut, ja tänä vuonna panostan taas määrän sijasta laatuun. Toki pieniä tapahtumia, rogaining-suunnistuksia ja muita mahtuu vielä kalenteriin, mutta pääpiirteissään olen päättänyt jo tapahtumat, joihin otan osaan. Mahdollisesti juoksen maratonin jossain vaiheessa kesää matkalla kohti päätavoitteitani syksyllä.


22.4 Routeburn Classic 32k

Uuden-Seelannin reissumme tulee varmasti olemaan upea jo muutenkin, mutta päätin lisätä reissuun vielä yhden hienon elämyksen, kun ilmottauduin Eteläsaarella Routeburn Trackilla järjestettävään polku - tai pitäisikö sanoa - vuorijuoksuun. Reitin korkein kohta käy 1200 metrissä ja lähdön ja maalin ollessa noin 500 metrin korkeudessa meren pinnasta. Ainoaan cut offiin 12 kilometrin kohdalla täytyy tikittää melkoista vauhtia, mutta jos siitä pääsen jatkamaan matkaa, aion nauttia ensisijaisesti maisemista. Tuosta juoksusta tulee varmasti hieno elämys, jännää!

5.5 Bodom Team 10k

Valitettavasti tänä vuonna en pääse osallistumaan Bodom Trailille, mutta työporukan kanssa lähdetään viettämään mukavaa polkujuoksuperjantaita Pirttimäkeen Bodom Teamiin. Tämä toimii itselle lähinnä mukavana ja lepposena lenkkinä reissun jälkeen. Olishan se kiva tikittää kymppi kovempaa, mutta voi olla ettei matkaväsymykseltä vielä tuossa kohtaan pysty.

17. -18.6 Jukolan viesti (Venlat ja Jukolan yö)

Jukolan Venlat ja yö kuuluvat tänä vuonna taas kisaohjelmaan. Olen innoissani, koska Jukolassa on aina niin hyvä tunnelma. Kiva päästä suunnistamaan täysin uusiin maisemiin ja tietysti tekemään parhaansa myös suunnistuskisassa. Niissä kun pelkästään juoksukunto ei ratkaise, vaan kysytään melkoista kanttia kartan lukuun. Mutta otan haasteen vastaan, ja meillähän on lukijoista muodostunut Jukola-joukkuekin kasassa. Niin kivaa!

8.7 SM Rogaining 24h

Viime vuonna SM-rogainingissa haastettiin Tiinan kanssa itsemme pitkään suoritukseen 24 tunnin sarjassa. Kaikki meni hyvin ja meillä oli kivaa, joten päätimme lähteä tänäkin vuonna kokeilemaan 24 tunnin rogaamista. Tällä kertaa SM rogaining järjestetään Vuokatin maastoissa, jonne onkin kiva mennä etsimään rasteja, kun maasto on varmasti mahtavaa!


Kuva: Arjo Kaarre / Nuuksio Classic 2016


2.9 Nuuksio Trail Ultra 70k

Syksyn suurin haaste tulee olemaan Nuuksion uusi ultrajuoksu, 70 kilometriä yhtenä lenkkinä kuvan kauniissa kansallispuistossa. Tämä uusi tapahtuma oli kuin vastaus mun huutooni. Olen toivonut hieman pidempää (65-80km) polkujuoksua ohjelmistoon, ja nyt saimme sellaisen Etelä-Suomeen. Tosi hieno juttu! Nuuksioon lähden keräilemään ihan uusia kilometrilukuja, mutta aion silti lähteä pääasiassa nauttimaan matkanteosta. Tosin maksimiaika 12,5 tuntia tulee olemaan aika tiukka Nuuksion pienillä ja vaativilla poluilla. Aion silti ottaa tämänkin haasteen vastaan!

Lisäksi olen keksinyt oman Suomi 100 -haasteen, jonka suoritan varmaankin kesällä, heinä-elokuussa. Mutta siitä kerron lisää toisella kertaa! Voitte alkaa pohtimaan, mitä se voisi minun kohdallani olla... :D

Miltä sun kisakalenteri näyttää? Onko yhtään yhtäläisyyksiä? :)

Bodom Trailille osallistumisen arvonnasta voitti Annika, onnittelut! :) Olen ollut voittajaan yhteydessä sähköpostilla.

torstai 23. maaliskuuta 2017

Unelmista totta - huhtikuu Uudessa-Seelannissa!

Olen iät ja ajat puhunut matkasta Uuteen-Seelantiin. Haluan sinne kauniin luonnon keskelle, ajella paikasta toiseen campervanilla ja ihmetellä menoa maapallon toisella puolella. En ole koskaan kokenut paloa matkasta mihinkään muuhun maahan niin lujana kuin paloa Uuteen-Seelantiin. Jokin siinä monimuotoisessa saarivaltiossa vetää puoleensa, varmaankin ainutlaatuinen luonto. Kimmon kanssa ollaan yhdessä puhuttu matkahaaveista, ja aina esiin on noussut yhteisten haaveiden kohde, Uusi-Seelanti. "Sitten kun on aikaa, lähdetään sinne" ja "sitten joskus kyllä lähdetään.." toistuivat usein puheissamme. Vihdoin viime kesänä päätimme, että nyt loppuu sitten kun -puheet. Mikä meitä estää? Vihdoin taloudellinen tilanne sallii hieman hintavammankin matkan ja töistäkin saamme jo täydet lomat. Meillä ei ole lapsia eikä lemmikkejä, joten nyt on kaikkein paras aika lähteä pidemmälle reissulle. Työpaikkamme tarjosivat mahdollisuuden pitää pidemmän loman sesongin ulkopuolelle, joten varasimme kesällä lentoliput tälle keväälle, johon tuntui olevan ikuisuus aikaa.

Ja nyt voin sanoa, että lähdemme reissuun 1,5 viikon päästä. Ihan hullua!!!


Lennämme pitkät lennot Helsingistä Aucklandiin parilla vaihdolla. Siellä olemme pari yötä ja kun pahin matkaväsymys on ravistettu harteilta, otamme vuokra-asuntoauton allemme. Liikkuminen asuntoautolla Norjan pakureissujen jälkeen tuntuu luksukselta, varsinkin kun meidän auto ei ole mikään aivan pienimmästä päästä. Hieman luksusta tämän reissun on tarkoitus ollakin, sillä ei sitä ihan joka vuosi lennetä toiselle puolelle maapalloa. Tai emme me ainakaan. Halusimme panostaa tähän reissuun kunnolla. Kiertelemme ensin Pohjoissaarta reilu viikon verran, tarkoituksena nähdä niitä kuuluisampia nähtävyyksiä Rotoruasta Tongariroon. Reissun toinen puolisko vietetään Eteläsaarella kokonaan road trippaillen. Palautamme auton vasta sinä päivänä, kun lentomme lähtee kotia kohti Christchurchista. Ehdimme kiertää Eteläsaarta parin viikon ajan. Suomeen olisi tarkoitus laskeutua vappuaattona.

En voi väittää, etteikö jännitä. Jännittää ihan hulluna. En ole koskaan ollut Euroopan ulkopuolella, en ole koskaan ajanut vasemmanpuoleisessa liikenteessä, en ole koskaan vuokrannut asuntoautoa, en ole koskaan ollut neljää viikkoa reissussa... Mulla on silti vankka usko siihen, että kaikki menee hyvin ja jos ei mene, niin sitten niin on tarkoitus. Elämys tulee varmasti olemaan suuri, ja sitä suurta seikkailua me lähdemme metsästämään. Maisemat tulevat varmasti olemaan ainutlaatuiset. Suunnitelmissa on patikointia ja tutustumista maahan muutenkin, mutta erityisesti maisemiin ja luontoon. Niin, ja matkakumppanini on kunnon Taru Sormusten Herrasta -fani, joten niitä paikkoja kolumme varasti myös läpi. Mutta en laita vastaan!



Jos sinulla on vinkkejä Uuteen-Seelantiin, otan niitä mielelläni vastaan! Mieluiten otan sellaisia vinkkejä, jotka eivät tule joka oppaassa esiin. Voit myös kertoa ne muutamat paikat, jossa on ihan pakkopakkopakko käydä sun mielestä! Kaikki pienimmätkin vinkit ja kokemukset ovat tervetulleita.

Mikä on sun unelmien kohde? Onko se Uusi-Seelanti vai joku muu? Millainen reissu sulla on seuraavaksi suunnitteilla?

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Kevät on polkujuoksijan juhla-aikaa + arvonta


Lumet sulaa, linnut laulaa, aurinko paistaa... kevät tulee kovaa vauhtia. Yleensä olen aina ihan innoissani tähän aikaa vuodesta, kun päivät alkavat olla pimeän aikaa pitempiä ja lämpötila on selvästi nousussa, mutta tänä vuonna tunnen pientä haikeutta alkanutta kevättä kohtaan. Hurahdin hiihtoon niin kovasti, että en millään tahtoisi viedä suksia vielä varastoon, vaikka todellisuudessa tiedän hiihtäneeni viime lauantaina tämän kauden viimeisen lenkkini. Sen verran heikossa kunnossa tykkilumilatukin alkoi olla, että nyt on aika siirtyä kesälajien puoleen. Oikeasti kevät on hieno juttu, ja parasta on se, kun luonto herää henkiin ja metsissä alkaa vihertää. Onneksi hiihdon tilalle on kesäkaudeksi tarjolla hienoja lajeja, kuten polkujuoksua ja suunnistusta.

Kevät on polkujuoksun juhla-aikaa. Polut tulevat lumen ja jään alta esiin ja pääsee nauttimaan upeista maisemista metsän siimeksessä. Pyrin maisemien ja alustan pehmeyden vuoksi juoksemaan viikottain metsässä varsinkin kesäaikaan, kun juoksua tulee harrastettua enemmän. Olen siinä onnekkaassa asemassa, että pääsen tekemään polkujuoksulenkkejä kotioveltakin. Toki pieniä siirtymiä syntyy asfaltti- tai hiekkateitä pitkin, mutta pääpainon saa helpostikin poluille. Uskon, että monilla on mahdollisuus juosta polkuja pitkin niin tahtoessaan. Itse näen polkujuoksun mahtavana juoksualustana, jossa maaston vaihtelevuus tuo monimuotoisuutta ja lempeyttä juoksuun. Polkuja löytyy helposti jopa urbaanista ympäristöstä, kun lähtee vain katsomaan, mihin polun pää johtaa.


Kuva: Bodom Trail

Kevät on siinäkin mielessä kivaa aikaa, että juoksutapahtumat heräilevät talviunilta, ja tarjolla on muutakin kuin talvisarjoja. Suomessa tarjonta kasvaa koko ajan, ja myös polkujuoksutapahtumia syntyy koko ajan lisää. Trailrunning-sivuston kalenteri kannattaa laittaa muistiin, kun haluaa etsiä uusia tapahtumia juostavaksi. Polkujuoksutapahtumiin voi lähteä muutenkin kuin kisaamaan, esimerkiksi katsomaan maisemia ja tutustumaan uusiin reitteihin. Toki poluillakin voi juosta kovaa ja kilpaa, jos niin haluaa. Yksi polkujuoksulempparini on Bodom Trail, joka järjestetään Espoon Pirttimäessä Nuuksion kupeessa. Kyseessä on ainutlaatuinen ja iso polkujuoksutapahtuma Etelä-Suomessa. Tapahtuman erikoisuutena on, että juoksumatkan 12/21km voi valita lennosta ensimmäisen, 12 kilometrin mittaisen lenkin jälkeen, jolloin voi joko kaartaa maaliin tai uudelle kierrokselle. Mulla on ollut ilo osallistua tapahtumaan kolme vuotta peräkkäin joko juoksijana tai toimitsijana. Olen tänäkin vuonna mukana uudessa Bodom Team -tapahtumassa perjantaina työporukkani kanssa. Perjantaille on myös toinen kiva uutuus, Bodom Night, jossa pääsee juoksemaan tunnelmallisesti otsalampun valossa. Perjantain lähtöihin on vielä tilaa, joten kerää kaveriporukka ja suuntaa poluille silloin!

Mulla on nyt ilo ja kunnia arpoa loppuunmyytyyn Bodom Trailiin yksi osallistuminen. Bodom Trail kisaillaan siis 6.5.2017 Espoon Pirttimäessä, jossa tunnelma tulee varmasti olemaan huikea taas kerran. Jos haluat päästä mukaan juoksemaan, kommentoi tähän postaukseen tämän viikon aikana. Kerro minulle, miksi sinä haluat juoksemaan Bodom Trailille ja oletko aiemmin juossut poluilla tai polkujuoksutapahtumassa. Jätä postaukseen mukaan sähköpostiosoite, jotta saan sinuun yhteyden. Arvon voittajan maanantaina, joten osallistumisaikaa on sunnuntaihin 26.3 klo 23.59 asti.  Toivon, että arvontaan osallistuvat vain ne, jotka oikeasti lähtisivät juoksemaan tapahtumaan, mikäli voitto osuisi kohdalle.

Ei muuta kuin arpaonnea kaikille tasapuolisesti! Ja iloista polkujuoksukevättä!! Nähdään poluilla! #kaveritPoluille

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Juoksukaverikirjan sivuni

Blogeissa on pyörinyt juoksukaverikirja, johon myös Hirveetä menoa -Marika kutsui minut mukaan. Haastetta on ollut mukava lukea, joten päätin tarttua siihen, vaikka en itseäni enää pelkästään juoksubloggaajaksi mielläkään. Mutta kysymykset olivat mukavia, ja sopivat kaltaiselleni monipuoliselle liikkujalle myöskin. Tässä siis oma juoksukaverikirjan sivu.

Kuka olet:

Olen Hanna, kohta 30-vuotias nainen parhaassa iässä ;) Web-ohjelmoija. Bloggaaja. Avovaimo. Ainoa lapsi. Luonnon kauneuteen ja kestävyysliikuntaan hurahtanut. Nautiskelija!


Nuuksiossa juoksunautintoa


Missä päin vaikutat:

Juureni ovat vahvasti Turun seudulla, mutta nykyisin vaikutan pääkaupungissamme Helsingissä. En kuitenkaan pidä itseäni "stadilaisena", vaan lähinnä olen tänne päätynyt ja parasta nykyisessä asuinpaikassani on vehreä luonto ja meri betonihelvetin ympärillä :D No okei, kyllä täällä on myös paljon tapahtuma- ja aktiviteettitarjontaa, mikä on hienoa.

Mitä teet työksesi:

Olen ohjelmoija, ja samalla työnkuvaani kuuluu myös asiakkaiden tarpeiden kartoitus ja siihen perustuva ohjelmistosuunnittelu.

Mitä harrastat:

Liikuntaa monessa muodossa. Varsinkin kestävyysliikunta on lähellä sydäntäni ja toki pallopelit myös, joita olen pelannut pienestä pitäen. Muita harrastuksia ei oikein ole, mutta toki bloggaamisen, ja leffojen katselun voi kai vähän laskea harrastukseksi, vaikka enemmän ne ovat sellaista epäsäännöllistä vapaa-ajan viettoa.

Mitkä on lempilajisi:

Kesälajeista suosikkini on suunnistus ja talvilajeista nykyisin hiihto! Sitten tykkään toki juosta, ja varsinkin pitkät polkujuoksulenkit ovat mieleeni. Pallopeleistä salibandy on mun juttuni.


Hiihtoa auringonlaskun aikaan


Lempiruokasi:

Mä rakastan hyvää ruokaa ja se onkin yksi mun suurista nautinnoista elämässä. Monipuolinen ja kasvispainotteinen arkiruoka on niin hyvää, mutta pakko sanoa että ihan lemppariruoka on tuoreista sienistä tehty kastike tai kermainen keitto ;) Saa niin harvoin!!

Minkä merkkinen juoksukenkä olisit:

Mä olisin varmaan Inovin X-talon. Aluksi hiukan kova ja epämukava, mutta kun pääsee sinuiksi kengän kanssa, on se mukava ja luotettava kumppani niin ylä- ja alamäissä sekä rosoisellakin polulla. Kun on hyvää baanaa, voi sen kanssa rullatella iloisesti eteenpäin!


Inov8 X-talonit tositoimissa


Kerro lempparikisasi jos sellaisia on:

Suomessa Pohjoisen NUTSin kisat, niin Karhunkierros kuin Pallaskin ovat hienoja tapahtumia. Etelä-Suomen helmiä ovat Bodom Trail sekä Nuuksio Classic :) Mielestäni parhaissa tapahtumissa on hieno tunnelma, pääsee näkemään upeaa luontoa ja kaikki kanssajuoksijat tsemppaavat toisia sen sijaan että kisailisivat toisia vastaan! Toki pakko mainita, että kaikkein hienoin tapahtuma Suomessa on kuitenkin Jukolan viesti.

Mikä on paras juoksutuloksesi:

No, millä mittapuulla? Strategiset juoksijan mittani ovat: maraton 4.19, puolimaraton 1.56 ja kymppi 50.50. Moneen vuoteen en ole juossut ennätyksen kiilto silmissä, vaan juoksusta nauttien. Siksi paras juoksutulokseni on varmaan ollut ne kaikki itseni ylittämiset, kun olen päässyt maaliin pitkistä maastosuorituksista hyvävoimaisena sekä tietysti ensimmäinen maraton vuonna 2011 Espoon Rantamaratonilla aikaan 4.23 :) Sen jälkeen tulokset ovatkin jääneet toissijaisiksi ja nykyisin metsästän tapahtumista elämyksiä!


Trolltungan hienot näkymät Skjeggedaliin vaativat 11km patikoinnin vuoristossa edes takaisin!


Mikä on mieleenpainunein liikuntahetkesi:

Olen kokenut muutaman äärimmäisen hienon hetken nuorena salibandyssa, joista kaikista upeinta on ollut ensimmäinen Suomenmestaruus B-tytöissä kotikentällämme Turussa. Sitä voittoa oli haettu monta vuotta! Kylmät väreet menevät vieläkin kun muistelen tapahtumaa.

Nykyään kaikkein palkitsevinta on liikkua vuorilla ja jaksaa hyvävoimaisena suuriakin korkeuseroja. Niinä hetkinä kun valloitan upeita maisemia omin jaloin, olen maailman onnellisin siitä, että harrastan liikuntaa ja jaksan! Yksi mieleenpainuneimmista elämyksistä on ollut Teiden valloitus aamulla ennen auringonnousua. Huikeeta!

Mitkä ovat vahvuutesi liikkujana:

Pitkäkestoisissa suorituksissa korostuvat omat vahvuuteni liikkujana sekä periksiantamattomuus. En myöskään lannistu pienistä vastoinkäymisistä, vaan yritän aina hymyssä suin jatkaa mahdollisimman pitkälle :) Olen myös melko rohkea ja uskallan mennä esim. suunnistuksessa alas ja ylös paikoista, jotka eivät ole niin helppoja! Myös monipuolisuus ja innostuneisuus ovat vahvuuksiani.


Teiden huippu aamun sarastaessa


Entä heikkoutesi:

Nopeus, kiihtyvyys ja ketteryys. Heh, kaikki josta olisi hyötyä esimerkiksi sählykentillä.. hih!

Jos saisit lisätunteja vuorokauteen:

Minä lukisin, koodailisin omia projekteja, bloggaisin, katsoisin enemmän sarjoja ja leffoja sekä viettäisin aikaa läheisteni kanssa. Ja joo, nukkuisin myös enemmän! :)

Mitä haaveita sinulla on juoksun suhteen:

Liikunnan suhteen suurimmat haaveeni ovat siinä, että saisin liikkua mahdollisimman pitkään terveenä ja hyvävoimaisena. Tahdon että liikunta kantaa läpi elämän. Juoksun suhteen minulla ei ole sen kummoisempia haaveita, mutta voisin sanoa, että haluaisin kuluttaa juoksutossuja mahdollisimman monissa maissa ja erityisesti monien maiden metsissä, vuorilla ja poluilla! :)


Espanjan aurinkorannalla juoksemassa


Missä maassa haluaisit juosta:

Monissakin maissa. Sanotaan nyt vaikka, että Uudessa-Seelannissa. ;)

Keksi itsellesi supersankarinimi seuraavaa juoksukisaa varten:

Hannah Enjoyer!

Mä en nyt haasta ketään, mutta vastaile blogin kommentteihin, jos tekee mieli. Olisi kiva tietää, millaisia juoksukavereita siellä ruudun toisella puolella on. Mikä on sun mieleenpainuvin liikuntahetkesi? Mitkä on sun vahvuudet ja heikkoudet liikkujana? Mistä tapahtumista tykkäät?

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Kevään tuntua

Hei hei, mitä kuuluu? :) En ole hetkeen ennättänyt blogiin kirjoittelemaan, kun sairasteluviikon jälkeen innostuin ulkoilemaan päivittäin ja lisäksi viikonloppu tuli vietettyä kotikonnuilla ystäviä ja perhettä moikkaillen, eikä silloin oikein aika riitä koneella roikkumiseen. Niin se vaan on jo maaliskuukin pitkällä. Helmikuu hurahti ohi nopeaa vauhtia, ja itse olen nauttinut suunnattomasti valon lisääntyvästä määrästä. Vaikka kieltämättä pientä väsymystä onkin ilmassa pitkän lomattoman jakson vuoksi, niin silti helmikuu on ollut huomattavasti helpompaa aikaa kuin pari edellistä kuukautta. Osasyynsä energiseen oloon on varmasti ollut hiihtoinnostuksella ja talvisilla keleillä sekä jollain hassulla tavalla myös sillä sairasteluilla. Vaikka harmitti maata kotona viikon flunssaisena, oli se oikea aika pysähtyä lepäämään. Flunssan vuoksi minulta jäi väliin yksi salibandyjoukkueemme sarjaturnaus sekä suunniteltu viikonloppureissu Kuopioon Satun luokse, mutta sellaista tämä elämä on. Aina ei voi suunnitella asioita etukäteen ja loppujen lopuksi uskon, että sairasteluillakin on tarkoituksensa. Minä sain sen myötä levätä monta päivää tekemättä mitään järkevää ja olla ajattelematta työasioita. Flunssan aikana Helsinkiä hemmoteltiin mahtavilla talvikeleillä, ja tekikin todella vaikeaa pysyä sisätiloissa. Sisätiloissa pysytteleminen kuitenkin kannatti ja viikon lepäämisen jälkeen tauti oli lähestulkoon selätetty.


Vaikka tällä hetkellä tuulee niin, että ikkunat humisee ja lunta tulee vaakasuorassa, on viime aikoina nautittu melko keväisistä keleistä. Varsinkin Turun seudulla ei juuri lunta ollut, joten oli keväinen tunne auringon paistaessa ja asfaltin pilkottaessa hiekoitussoran alta. Kevättalvi on hienoa aikaa, kun auringon lämmön voi aistia ensimmäistä kertaa kasvoilla ja valoisuuden sekä päivän pidentymisen voi aistia päivä päivältä enemmän. Aamuisin ei ole enää ollenkaan pimeää, kun lähtee töihin ja työpäivän jälkeen ehtii hyvin nauttia vielä ilta-auringosta, niistä kauneimmista säteistä. Tykkään myös hirveästi lumisista keväistä, ja olen onnellinen että vielä on edes vähän saatu nauttia lumesta täällä Helsingissäkin. Aurinkokin tuntuu vielä paljon kirkkaammalta, kun se heijastuu lumesta moninkertaisena eteenpäin.

Hiihtoinnostus ei ota laantuakseen, eikä tarvitsekaan. Luistelusuksien hankinta on ollut yksi parhaista päätöksistä vähään aikaan, sillä niin paljon iloa ne ovat mulle tuoneet. Hiihto pääsee ihan uusiin ulottuvuuksiin vauhdikkaamman tekniikan ansiosta, ja olen täysin sitä mieltä, että vapaan tyylin hiihto on enemmän oma juttuni. Nyt olen saanut kovasti varmuutta suksilla oloon, ja olen uskaltanut jo hieman isompiinkin mäkiin. Tykkään laskea mäet latua pitkin vain silloin, kun olen täysin varma niiden kunnosta tai kun ei ole jyrkkiä mutkia. Ladun vieressä pystyn kontrolloimaan vauhtini ja linjani paremmin, ja olen todella oppinut nauttimaan pitkistä laskuista. Onneksi täällä Helsingissä on päässyt hyville baanoille Paloheinän metsäladuilla ja pelloilla ja luonnon lunta on riittänyt suksien alle. Seuraavaksi tarkoituksena on suunnata uusille laduille, esimerkiksi Oittaalle tai Petikkoon. Turun suunnilla on ollut tyytyminen tykkilumeen, mutta ladut sekä Nunnavuoressa että Haukkavuorella ovat olleet niin hyvässä kunnossa, että melko lyhyen lenkin kiertäminenkään ei ole haitannut. Vai onko kyse sitten kuitenkin siitä hiihtoflow'sta, jonka olen vihdoin saavuttanut? :)


Hiihtoinnostuksen vallassa olen seurannut silmä tarkkana Lahden MM-kisoja varsinkin hiihdon osalta. Suomen joukkue venyi huikeisiin suorituksiin ja elin mukana kotisohvalla koko kisarupeaman ajan. Urheiluun kuuluu niin pettymyksen tunteita kuin ilon hetkiä, ja onneksemme saimme kokea kummatkin ääripäät. Parisprintissä harmitti niin paljon Iivon ja Mustin puolesta, kun norjalainen kaatui Niskasen syliin. Pronssi tuntui siinä kohtaa menetetyltä, joskin hienolta palkinnolta silti. Sen sijaan erityisiä väreitä ihollani koin Matti Heikkisen mahtavan 50 kilometrin vapaan hiihdon aikana ja jälkeen, kun kerrankin tuntui, että suomalainen ei taivukaan lopussa. Pronssi oli todella ansaittu! Iivo Niskasen ylivoima 15 kilometrin perinteisellä hiihtotavalla oli tietysti upeaa, kuten myös Krista Pärmäkosken taistelu Marit Björgeniä vastaan yhdistelmäkilpailussa. Hienoa on nähdä taisteluilme suomalaisten kasvoilla ja kansan tsemppi takana! Penkkiurheilija olen ollut oikeastaan aina, mutta kyllä tällä kertaa hiihtokisat kiinnostivat taas piirun enemmän, kun on itsekin tullut tänä keväänä ladulla vietettyä aikaa.


Palautuspulla(t) ... :D

Tästä eteenpäin on mahtava jatkaa kohti kesää, sillä päivä sen kun pitenee! Kevät tietysti tuo lajivalikoimiin muutoksia, kun hiihto jää tauolle, mutta ei mene kovinkaan kauan, kun pääsee taas suunnistamaan. Parasta ulkoliikunnassa onkin vaihtelut vuodenaikojen mukaan. Juoksukunto mulle on vähän arvoitus, kun sitä en ole juuri tässä viime aikoina kovin paljon tehnyt. Mutta eiköhän sekin lähde taas sujumaan, kun hiihto jää vähemmälle. Mulla on joitain tapahtumia tulossa juoksussa tässä keväällä, ja niistä aion kertoa tulevissa postauksissa. Kevään ensimmäinen tapahtuma on ihan spesiaali, sillä se on vuoristokisa ja juostaan ihan muualla kuin täällä Suomessa. Lupaan avata myös tulevaa reissuamme seuraavissa postauksissa, sillä huhtikuu lähestyy kovaa vauhtia!

Millaisia kevät kuulumisia sulla on? Joko ekat juoksulenkkarit on kulutettu puhki vai oletko harrastanut muita lajeja? Milloin sä starttaat kisakauden? :)

lauantai 25. helmikuuta 2017

Ulkoilmaihminen

Mä olen tässä jo viikon verran käytännössä maannut sisällä flunssan kourissa. Perustauti on vetänyt naisen voimat pois ja viime päivät olen vain lepäillyt ja katsonut telkkaria. En muista koska minulla olisi viimeksi ollut kuumetta, ehkä vuoden 2013 Tukholman maratonin jälkeen, joten en muistanutkaan kuinka inhottavaa tämä sairastelu on. Yleensä flunssani ovat veroittaneet vain muutaman päivän, mutta nyt lepoa on kestänyt jo kokonaisen viikon. Olen toki onnellinen siitä, kuinka vähän olen viime vuosina sairastellut, mutta ei se silti vähennä harmitusta juuri tämän flunssan kohdalla. Varsinkin kun tälle viikolle on osunut talvisimmat kelit mitä tänä vuonna on ollut tarjolla täällä eteläisessä Suomessa. Hiihtoinnostuksen vallassa on ollut kerrassaan masentavaa pysyä sisällä, mutta ei näille taudeille mitään voi.


Tänään aamupäivällä olotila koheni sohvalla maatessa, ja päätimme lähteä pienelle kävelylle ihastelemaan talvista auringonpaistetta. Olin niin onneissani raittiista ilmasta ja lämmittävästä auringosta kasvoilla, että aloin pohtimaan sitä, kuinka ulkoilmaihminen olen. En voi kuin hämmästellä niitä ihmisiä, jotka eivät halua mennä ulos harrastamaan tai ulkoilemaan hienoilla keleillä. Toki tietyt harrastukset vaativat sisätiloja, mutta itse ainakin kaipaan raitista ilmaa säännöllisesti. Käyn yleensä aina ennen sisätilaharrastuksia ulkona, jotta saan nauttia myös ulkoilmasta. Huomaan myös, että osa harrastuksistani ovat muovautuneet kausiulkoilujen mukaan; talvella hiihtoa ja kesällä suunnistusta. Kausilajien myötä pääsee nauttimaan koko ulkoilun lajikirjosta ja vuodenaikojen vaihtelusta.

Totesin vajaa tunnin rauhallisen kävelyn jälkeen, kuinka suuri vaikutus mielialaani ulkoilulla onkaan. Olin kuin uusi ihminen pienen happihyppelyn jälkeen. En voi kuin kannustaa kaikkia ihmisiä lähtemään ulos. Tekemisen ei tarvitse olla ihmeellistä, vaan ainoastaan nauttia ulkoilmasta, hengittää raittiin ilman energiaa keuhkoihin ja antaa päälle tuuletusta. Sohvan pohjalle ei kannata jäädä vapaaehtoisesti makaamaan koko illaksi, ainakaan joka iltana. Mä nautin kaikenlaisesta ulkona olemisesta. Kai rakkaus ulkoiluun on syntynyt minuun jo nuorena, kun ollaan paljon liikuttu ulkona ja veneilty kesäisin. Me hyödynnettiin Kimmon kanssa pari viikkoa sitten Kaitalammelta löytyvää nuotiopaikkaa ja lähdettiin ulos syömään. Suomessa on lukuisia kaupunkien, kuntien tai Metsähallituksen ylläpitämiä tulentekopaikkoja, jonne voi hyvin lähteä myös talvella evästelemään. Ruoka ei ikinä maistu missään niin hyvältä kuin ulkona syötynä. Talvella retkeillessä kannattaa muistaa laittaa lämmintä päälle ja ottaa istuma-alusta mukaan. Jälkkäriksi nautittiin kuumaa kaakaota, joka maistui erityisen hyvältä juuri talvella.




Ulkoilusta voi siis nauttia monella tapaa. Rauhallisesti, vauhdikkaasti. Jalkaisin, suksilla, pulkkaillen. Pelaillen, uiden, Luistellen, syöden. Tunnelmoiden, luontoa hämmästellen, hengaillen. Yksin, seurassa. Metsäpoluilla, lähiympäristössä, kaupungilla, puistoissa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa, vaan jokainen voi tehdä ulkona mitä ikinä haluaakin. Tärkeintä on mielestäni mennä säännöllisesti ulos, hengittää raitista ilmaa ja kerätä energiaa luonnosta. Talvellakaan ei kannata pelätä ulkoilua tai kylmyyttä, sillä oikeanlaisilla varusteilla ja asenteella talvestakin voi nauttia yhtälailla kuin kesäkeleistäkin.

Oletko sä ulkoilmaihminen? Mitä kaikkea tykkäät tehdä ulkona? Onko ulkoilmaliikuntaharrastukset sun juttusi?


perjantai 24. helmikuuta 2017

Ryhmän voima: Bodom Team & Jukolan viesti

Arvatkaas, mikä on varmin tapa innostaa uusia ihmisiä liikunnan tai uusien lajien pariin? No mennä heidän mukaansa kokeilemaan niitä. Tuskin itse olisin hurahtanut suunnistukseen, jos kaveri ei olisi kysynyt mua mukaansa. Ptkiä lenkkejä on kiva tehdä kavereiden kanssa, koska se on mukavaa ja aika menee kuin siivillä. Jos taas joku on alottamassa vaikka saliharrastusta, on hänestä varmasti mukavaa saada kokoneempi kaveri mukaan näyttämään hyviä liikkeitä ja antamaan vinkkejä ja tsemppiä. Yksi hyvä keino saada kavereita liikunnan pariin, on yllyttää heitä osallistumaan samoihin tapahtumiin itsesi kanssa! Tällaisia hyviä vaihtoehtoja on erillaiset viestit tai porukkailmottautumiset. Minä päätin yllyttää ihmisiä mukaan lempparilajien polkujuoksun ja suunnistuksen pariin.


Bodom Trailin tunnelmaa 2016

Polkujuoksun kevään helmi Etelä-Suomessa on Bodom trail -juoksutapahtuma, jossa olen joka vuonna ollut mukana joko juoksemassa tai talkooporukassa. Bodom Trail kisaillaan toukokuussa Nuuksion kupeessa, Espoon Pirttimäessä. Polut ovat kauniita, isoja ja pieniä, kallioisia ja juurikkoisia ja maisemat ovat kaikkiaan kauniit. Bodom Trailin tunnelma on iloinen ja lämmin ja kaikesta huokuu se, että poluille on tultu ennen kaikkea nauttimaan. Bodom Trailin päämatka lauantaina on jo loppuumyyty, mutta tapahtuma laajeni täksi vuodeksi, jotta halukkaille olisi enemmän lähtöpaikkoja. Perjantaina on kaksi lähtöä, joihin on vielä runsaasti tilaa: yrityksille ja ryhmille tarkoitettu Bodom Team ja illan pimeyden laskeutuessa Bodom Night, jossa päästään otsalamppujen valossa juoksemaan metsäpoluille. Mielestäni tämä uudistus todella tervetullut ja houkuttelee varmasti taas uusia innokkaita juoksijoita myös polkujuoksun pariin.


Venlojen tiimimme onnistuneen viestin jälkeen 2015

Minä sain hyvän idean ja ehdotin työkavereille, että eiköhän oteta ja lähdetä viettämään toukokuista päivää Pirttimäkeen. Työnantajammekin innostui, ja lupasi kaikille halukkaille osallistumisen Bodom Team -kisaan. Tuohan on joukkuekisa, mutta miellyttävää siinä on se, että vain neljän parhaimman juoksijan tulos vaikuttaa joukkueen yhteiseen tulokseen, joten se kannustaa myös heikompia juoksijoita ja kaltaisiani nautiskelijoita mukaan tapahtumaan, kun omalla panoksella ei olekaan niin suurta merkitystä joukkueen menestymiseen. Minä sain houkuteltua meidän toimistolta 12 hengen porukan mukaan, mikä tarkoittaa sitä, että yli puolet toimistoltamme on juoksemassa Bodom Teamin 10 kilometrin polkujuoksua 5. toukokuuta. Aivan mahtavaa!! Mukana on todella kovia juoksijoita, mutta ennen kaikkea taisin saada houkuteltua poluille kymmenkunta uutta kokeilijaa. Olen siis kertakaikkiaan innostunut, että saan esitellä mahtavaa juoksumuotoa kollegoilleni. Kerää sinäkin vähintään neljän hengen joukkue kasaan työ-, koulu- tai kaveriporukasta, ja tulkaa mukaan Bodom Teamiin!

Toinen tapahtuma, johon sain kerättyä pourkan kasaan, on Jukolan viesti. Meillä on vakioporukka Venlojen viestiin, jonne suuntaamme taas porukalla, mutta Jukolan pääviestissä olen ollut vain kerran kaverini joukkueessa. Heillä ei tänä vuonna ollut tilaa, ja itse asiassa halusin kerätä todella oman joukkueen Jukolaan, jotta Kimmokin pääsee kokemaan Jukolan metsän puolellakin. Olin alunperin ajatellut että suunnistuksesta innostuneet ystävämme lähtevät mukaan Jukolaan, mutta lieko Joensuu liian kaukana vai epälyttikö omat taidot vielä, kun oikein kukaan ei uskaltanut lähteä mukaan. Hmm, mistä saatais viisi henkeä lisää porukkaan? No, blogin lukijoista tietenkin! Siellä ruudun takana moni on kertonut innostuksesta suunnistusta kohtaan, joten ajattelin, että varmasti joku haluaa lähteä mukaan. Aluksi innokkuutta oli jo melkein yli yhden joukkueen tarpeisiin, mutta sitoutuneesti mukaan innostui kolme lukijaa: Eveliina, Katja ja Katju. Jee! Lisäksi Venlajoukkueemme vankka aloittaja Ellu on luvannut avata myös Jukola joukkueemme suorituksen. Nyt on enää yksi paikka vapaana, ja siihenkin on jo mahdollinen varajuoksija tarjolla. Mä olen ihan häkeltyneen onnellinen tästä ryhmän voimasta! Kuinka hienosti saimme joukkueen kasaan ja moni halukas sai nyt paikkansa tuonne suunnistuskesän ehdottomaan kohokohtaan! WAU ja kiitos, sanon mä! :)


Louna-Jukolassa 2015 Venlojen osuudelle lähdössä

Mä kannustankin nyt kaikkia muitakin keräämään lähistöltä yllytyshulluja kavereita johonkin kivoihin liikuntatapahtumiin! Porukalla on kiva heittäytyä ja kokeilla jotain täysin uutta! Vuonna 2014 kun me osallistuimme Venlojen viestiin, se oli meille kaikille uusi kokemus. Aina täytyy kokea se ensimmäinen kerta, jos haluaa uusia kokemuksia ja elämyksiä. Haastakaa itsenne ja kaverinne, siitä tulee kivaa!

Kuinka moni on mukana joko Bodom Teamissa tai Jukolan viestissä? Vai oletko yllyttämässä kavereitasi johonkin muuhun tapahtumaan, mihin? 

tiistai 21. helmikuuta 2017

Luisteluhiihdosta uusi laji repertuaariin


Minusta on voinut olla aistittavissa viime aikoina ihan uudenlaista innostusta hiihtoa kohtaan. Innostuksen syitä on monia, kuten yllättävät talvikelit Helsingissä, kauniit iltapäivän auringonlaskut, luisteluhiihdon kurssilla käynti ja viimeisenä muttei vähäisimpänä uusien suksien osto. Viime hiihtopostauksessa pohdin uusien suksien ostamista, kun innostuin niin kovasti luisteluhiihdosta. Mä päädyin lähtemään kaupoille. Ehkä hiihtokaudet täällä etelässä ovat kovin lyhyitä ja epävakaisia, mutta innostuin niin paljon hiihdosta, että halusin panostaa uusiin suksiin. Kestävätpähän sukset sitten kauemmin, jos kaudet ovat lyhyitä, heh. Ja sitä paitsi, tykitetyt ladut ovat yleensä tehty mäkisiin maastoihin, ja niissä juuri en ole tykännyt pertinteisellä hiihtotavalla hiihtää. Pertsailu vaatii varsinkin ylämäissä täydellistä tekniikkaa ja pitoa, jotta hiihto on miellyttävää. Luisteluhiihdossa saa paljon puutteita anteeksi sisulla - sen kun potkii menemään mäessä kuin mäessä!

Lähdin hiihtokaupoille reilu viikko sitten perjantaina, ajatuksena ostaa luisteluhiihtosukset ja koko paketti. Menin erääseen isoon urheiluliikkeeseen ja sain hyvää ja asiantuntevaa palvelua. Tiedustelin eräästä Fischerin suksipaketista, joka oli aiemmin ollut tarjouksessa, mutta ei ollut enää. Sain kaveriltani Annalta vinkin, että voisivat olla hyvät sukset mun tarpeisiin. Myyjä lupasi mulle ne sukset siteiden ja monojen kanssa siihen hyvään pakettihintaan, joten päätin ostaa ne pois. Ostin lisäksi melko edulliset sauvat ja otin lisäksi vielä voitelupaketin uunituoreille suksille. Hain sukseni seuraavana päivänä lauantaina, ja lähdin heti hiihtämään pienen lenkin, säästellen rogainingia varten.


Uudet vermeet!

Hiihtäminen omilla suksilla ja ennen kaikkea hyvillä monoilla oli heti aivan parasta. Pääsin nopeasti rytmistä kiinni, kun päädyin hiihtämään Paloheinän peltoladuille, joissa ei suuria mäkiä ole. Tasaisella on hyvä harjoitella hiihdon perusteita ja rytmitystä. Huomasin jo huomattavaa kehitystä ensimmäiseltä hiihtolenkiltä ja olin ihan onneissani kuinka nopeasti suksilla voi edetä. 11 kilometriä 55 minuuttiin, ja olin vasta toisella hiihtolenkillä vapaalla tyylillä. Vautsi! Vauhdin hurmassa taitaa piileä yksi luisteluhiihdon hienous - minä kun en kengillä pääse samoihin vauhteihin ainakaan yhtä rennosti! Huomaan näin alussa myös, että jokaisella lenkillä tulee kehitystä vauhtien, tekniikan ja tasapainon suhteen. Hiihtäminen on todellakin kivaa! Lauantaina kävin Annan kanssa hiihtämässä Nummelanharjulla, ja Anna neuvoi minulle luisteluhiihdon tekniikoita. Tasaisella lentokentän lenkillä tajusin Mogrenin tekniikkaa, ja olisikin ilo päästä opettelemaan sitä enemmän. Muuten hiihdän kuokkaa, joka tuntuu tulevan kuin luonnostaan. Luisteluhiihdossakin riittää siis opittavaa, joten mielenkiinto pysynee yllä vielä pitkään. Uskalsin Annan kanssa myös kilpaladun puolelle, mutta kaaduin ekaan mäkeen. Alamäkihiihto onkin ehkä se osa-alue, joka kaipaa eniten hiomista...



Paloheinässä after work -lenkillä <3

Hiihtäen pääsee hienosti kosketuksiin luonnon kanssa. Toisaalta voisi luulla, että reittien rajoittaminen ajettuihin latuihin ja baanoihin ei veisi luonnon keskelle, mutta toisin on. Mielestäni talviaikaan hiihtäminen luonnonlumilla on todella sitä, että ollaan luonnossa. Ladut menevät jäällä, metsän keskellä, pelloilla ja jopa Helsingissä unohtaa välillä olevansa aivan asutusalueiden vieressä - varsinkin seuratessa upeaa väriloistoa taivaalla työpäivän jälkeen! Voin vain kuvitella millaista hiihtäminen on Lapissa! Siitä aion kyllä ottaa selvää viimeistään ensi talvikaudella, näin olen päättänyt. Olen vain kerran elämässäni ollut Lapissa talvella, ja siitäkin on vuosia aikaa. Nyt on korkea aika pistää tuo haave toteen.

Hiihto niin perinteisellä kuin vapaallakin hiihtotyylillä on tervetullut lisä omaan lajirepertuaariin. Juokseminen ainoana liikuntamuotona on melko yksipuolista ja minun mielestäni myös tylsääkin. Harrastamalla monipuolisesti eri lajeja, en kyllästy mihinkään, vaan nautin jokaisesta liikuntakerrasta. Kesällä suunnistus ja työmatkapyöräily kulkevat hienosti juoksun rinnalla, ja talvella voi sitten hiihtää, pelata salibandya ja käydä vaikka salilla hiukan normaalia useammin... tai sitten ei, en minä ainakaan malta näillä upeilla keleillä pysyä sisällä! Olen ollut muutaman päivän flunssassa, ja on ollut äärimmäisen vaikeaa katsoa kauniita kevättalven kelejä ikkunan läpi. No, josko loppuviikosta pääsisi taas kevyen liikunnan pariin...


Nummelanharjun maisemia

Oletko sinä kokeillut luisteluhiihtoa? Harrastatko ylipäätään hiihtoa juoksun rinnalla tai päälajina? Onko sinulla antaa jotain tekniikkavinkkejä minulle? :)

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Vuoden toinen roga: Hämeenlinnan kaupunkirogaining

Näin Loppiaisrogainingissa mainoksen Hämeenlinnan kaupunkirogainingista, ja innostuin heti. Vaikka kyseessä oli "kaupunkirogaining", niin silti Hämeenlinna kaupunkina kiehtoi melko paljon. En ole juuri koskaan käynyt siellä, jollei  monen vuoden takaista visiittiä Aulangossa lasketa. Kaupunki oli muuten minulle aivan tuntematon, ja koska kivaahan uusiin paikkoihin on tutustua rogainingin merkeissä, ei ollut epäselvyyttä, pitäisikö Hämeenlinnan rogainingiin lähteä. Tiinakin innostui, joten niin oli Hihhulit taas viivalla. Tosi kiva, sillä ainakin yhteinen Salpausrogainingin jää tänä vuonna väliin mun reissun vuoksi. Tiinan kanssa on aina kiva mennä, sillä tunnetaan toisemme niin hyvin jo vuosien takaa. Lisäksi on tässä jo useampi pitkä rogaining yhdessä tarvottu läpi, ja aina on kiva olla rogaamassa yhdessä.


Hämeenlinnassa oli tarjolla tossulaisille kaksi sarjaa, Helan ja Sprint. Helan tarkoitti 5 tunnin mittaista kilpailuaikaa, ja Sprint kolmen tunnin sarjaa. Valitsimme tietysti Helanin, sillä tykkäämme pitkistä ja kiireettömistä suorituksista. Hämeenlinnaan lähdimme ajelemaan puoli yhdeksän aikaan aamulla, ja olimme tunnin päästä jo varaamassa itsellemme paikkaa koulun käytäviltä. Kymmeneltä saimme kartat, ja iloksemme kartta näytti riittävän haastavalta monenlaisten maastojen ja reitinvalintojen jälkeen. Pienen pähkäilyn jälkeen olimme jälleen kerran tehneet mielestämme ihan hyvän suunnitelman, joskin tällä kertaa menimme enemmän "mutulla". Emme mittailleet reitin pituutta, vaan kartan keskellä ollut lähtö ja maali tarjosi hyviä oikaisu- tai pidennysvaihtoehtoja tarvittaessa. Klo 11.05 pääsimme fillarisarjalaisten jälkeen lähtemään. Pakkasta oli 2 astetta, hieman tuulinen ja pilvinen keli. Lähes täydellinen siis.

Lähdimme hölkkäilemään mukavan leppoista vauhtia eteenpäin, ja ensimmäiselle rastille heti kivuttiin maston luokse korkealle. Tästä jo vähän aavisteltiin, että kyseessä olisi aika mäkinen kaupunkirogaining. Kivasti kartalla oli myös kaupunkimetsää katujen lisäksi. Pyörisimme eri puolilla Hämeenlinnaa; omakotialueilla, kerrostalolähiöissä, harjumaisemissa, pikkumetsissä ja isojen teiden varsilla sekä lopuksi ihan keskustassa. Kisakeskuksena toimi koulu, joka sijaitsi myös aivan kaupungin keskustan tuntumassa. Alku eteni leppoisasti, ja parin tunnin jälkeen pääsimme reitin vehreimmälle alueelle, eli Ahvenistolle. Siellä oli tarjolla ihan metsäpolkuja ja kauniita harjumaisemia. Korkeuseroja oli paljon, sillä välillä kävimme aivan lammen rannassa, jonka jälkeen kiipesimme harjulle, josta taas pudotettiin alemmas ja kivuttiin takaisin korkealle hyppyrimäen juurelle. Maisemat olivat kauniin talviset ja palkitsevat. Eväätkin olivat taattua GU-laatua, eli maailman parhaita geelejä ja geelikarkkeja. Tällä kertaa en ollut panostanut hyviin pähkinäpusseihin tai parempiin kisaeväisiin, sarjan ollessa "vain" 5 tuntia. Heh.



Ahveniston mäkien jälkeen saimme pakarat jo tuleen, joten sen jälkeen oli hyvä mennä hieman tasaisempia reittejä. Missään vaiheessa ei tuntunut maastot todella tasaisilta, vaikka niin voisi kaupunkisuunnistuksessa olettaa, vaan koko ajan oli pientä tai isompaankin mäkeä. Mutta ei se haittaa, se kuuluu lajin luonteeseen. Usein rastit ovat mäen korkeimmilla kohdilla tai muuten reitit kulkevat niin, että kannattaa ylittää isompiakin mäkiä. Maisemat olivat silti koko ajan hienot, jopa silloin kun tulimme keskustaan. Pääsimme näkemään nähtävyyksiä, kuten Hämeen linnan, Sibeliuspatsaan, hienoja raunioita sekä muita kivoja paikkoja. Rogainingissa parasta on aina päästä katselemaan paikallisia hienouksia, joten ilomielin kietää välillä kaupungissakin. Lopuksi lähdimme vielä hakemaan Varikonniemeltä kympin rastia ja palasimme penen kiertoreitin turvin kaupungille ja maaliin. Lopussa matkanteko alkoi todella tuntua jaloissa, mutta yllättäen sitä vain jaksaa pitää jalkoja liikkeessä.


Maaliin saavuimme ajassa 4h47min, pisteitä keräsimme 151, kilsoja tuli mittariin lähes 36 ja 600 nousumetriä kerättiin! Huhhuh, aika hyvä sunnuntailenkki! Rogaining on kyllä siitä hienoa, että taas meni viisi tuntinen kuin siivillä. Koko ajan on tekemistä kartan kanssa, joten ei ehdi tylsistymäänkään. Maalissa oltiin hyvävoimaisina, joskin väsyneinä tietty. Kiva lenkki tuli heitettyä, jes! Kiitos Tiinalle seurasta jälleen kerran sekä Hämeenlinnan Tarmolle kiitos tästä uudesta kivasta tapahtumasta. Rogaining on parasta!

Olitko sä mukana? Tahtoisitko viettää joskus päivää rogaten? :)

tiistai 7. helmikuuta 2017

Hyvä ja monipuolinen treeniviikko

Viime viikko oli liikunallisesti erittäin monipuolinen ja hyvä, ja ajattelin sen kunniaksi jakaa pitkästä aikaan treenipäiväkirjaa tänne blogiinkin. Kovin pitkää lenkkiä viime viikolla tosin ei tullut tehtyä, mutta toisaalta 1,5 tunnin hiihtolenkki sai tästä naisesta sopivasti mehut irti, joten se toimi tällä viikolla hyvin pitkänä harjoituksena. Ja ensi sunnuntaina menemme Tiinan kanssa 5 tunnin kaupunkirogainingiin, joten paluu pitkiin treeneihin tapahtuu ryminällä. Kaikki viikkoni eivät ole näin monipuolisia, mutta halusin ehdottomasti jakaa tämän viikon, sillä siinä täyttyy kaikki muut hyvän viikon elementit, paitsi huoltava treeni. Sen kun saisi vielä mahtumaan jokaiseen viikkoon, olisin erittäin tyytyväinen!


Tässä kuitenkin liikuntapäiväkirjani viime viikolta:

Ma Kevyt juoksu 1h2min
Maanantaina teimme Annan kanssa perinteisen viikottaisen juoksulenkkimme, jonka päälle kävimme saunomassa. Tämä oli viimeinen arkilenkkimme tällä erää, sillä tästä eteenpäin työpaikkamme eivät sijaitsekaan melkein naapureissa. Olemme syksystä lähtien juosseet lähes joka viikko joko vauhtitreenin yhdessä tai nyt talviaikaan kevyen lenkin. Nämä after work -lenkit ovat olleet oikein huippuja. Kaverin kanssa vauhti pysyy pk-lenkeillä sopivan kevyenä ja samalla saa vaihdettua kuulumisia. Tällä kertaa juoksimme aika tutun lenkin Helsingin ja Espoon rantoja pitkin.

Ti Uinti 46min
Tiistaina olisin mennyt BodyBalance-tunnille, kun uudella salillani se on mahdollista aina alkuviikkoisin, mutta tällä kertaa tunti oli peruttu. Ulkona oli kamala ilma ja mietin, mitä tekisin. Sain kuin sainkin ylipuhuttua Kimmon mukaan uimaan, ja yhdessä kun mentiin ei lähtemisen vaikeutta ollut samalla tavalla kuin yleensä. Uimassa oli kivaa ja rennosti läpsyttelin päästä päähän melkein 40 kertaa. Aloin puolessa välissä opetella volttikäännöstä, kun radalla oli hyvin tilaa. Aika meni kuin siivillä, kun jokaisen altaan välin jälkeen oli taas mahdollisuus kokeilla käännöstä. Välillä se sujui, välillä ei. Uinnin jälkeen kävin kylmäaltaassa ja poreissa. Oikein kivaa oli käydä uimassa pitkästä aikaa. Tästä täytyy tehdä tapa!


Ke Kevyt lenkki 32min + Salibandya 2h
Keskiviikkoisin mulla on salibandytreenit. Kävin tuttuun tapaan alkulenkillä ennen treenejä, ja juoksentelin kevyesti reilu puoli tuntia. Poikkesin hetkeksi myös metsäpoluille, mulla kun oli Sarvan nasturit jalassa. Omat treenit oli melko kevyet, sillä tunnin vuorolla harjoiteltiin pääasiassa vetoja ja syöttöjä, ja syötön oikea-aikaisuutta. Treenit oli kivat, mutta olin iloinen saadessani jäädä pelailemaan meidän jälkeen kentälle tulleiden ikämiesten vuorolle. Olen useasti jo heidän kanssaan pelaillut, aina kun heitä on ollut vähemmän paikalla. Tunnin vuorolla saatiin hyvät pelit aikaan ja tuli hiki ja hyvä fiilis, jes! Salibandy on hyvää intervallijuoksua, kun pallon perässä ei edes huomaa juoksevansa itseään ihan piippuun ennen kuin vaihdossa!

To Lepo
Torstaina oli rehellinen lepopäivä, ja matkustettiin jo silloin Turkuun viikonlopun viettoon.

Pe Reippaampi lenkki 5km + verkat (yhteensä 43min)
Perjantaina tein työpäivän isäni luona, ja pääsin lähtemään sen jälkeen suoraan lenkille ennen illan menoja. Koska aikaa oli rajallisesti ja menohalujakin oli, päätin tehdä hieman reippaamman harjoituksen. Juoksin kilsan verran kevyttä verkkaa, jonka jälkeen kiihdyttelin vauhtia hieman reippaammaksi. Vauhti ei missään vaiheessa tuntunut kovin pahalta, vaan pyrin aktivoimaan paremmin pakaralihakset ja nostamaan lantion ylös, ja askel rullasi jo näillä muutoksilla mallikkasti normaalia pk-vauhtia reippaampaa. Hengityskin tiheentyi sopivasti. Viiden kilsan jälkeen hidastin vauhtia viimeiseksi reiluksi kilsaksi. Tämä oli oikein hyvä ja mukava harjoitus!

La Hiihto vapaalla 1h32min
Lauantaina nappasin luisteluhiihtosukset vuokramajalta, ja heitin elämäni ensimmäisen luisteluhiihtolenkin Turun Nunnavuoressa. Hiihtofiilis löytyi elämäni ensimmäistä kertaa hieman mäkisemmässäkin maastossa, ja syy lienee hihitotyylissä. Onnistuin omaksumaan heti luisteluhiihdon perusteet siinä määrin, että lenkki oli mahdollinen. Puolitoista tuntia täyttä nautintoa!


Su Kuntosali 50min
Sunnuntaina tein vuoden ensimmäisen kunnon kuntosalitreenin. Jostain syystä en ole saanut itseäni raahattua salitreenin pariin, kenties treenikaverin puutteesta. Vielä vuosi sitten treenasin yhdessä Tiinuskan kanssa, ja teimme hyviä ja monipuolisia treenejä. Tällä kertaa sain Kimmon mukaan anoppilan kotisalille tekemään treeniä, ja teimme lämmittelyjen jälkeen penkkipunnerrusta, kulmasoutua tangolla ja kyykkyjä tangolla. Sen jälkeen teimme vielä tangolla pystypunnerruksia ja toinen teki vatsoja. Lopuksi rääkkäsimme ojentajia tekemällä pienemmällä painolla kolme kertaa niin monta toistoa kuin pystyi. Ai ai, hyvä tuntuma ja tyytyväisenä päiväsaunaan!

Yhteensä liikuntaa n. 7,5h

Tässä viikossa oli paljon hyvää, kuten monipuolisuus, uusien tai uusvanhojen lajien paluu ja treeni-ilo! Oli oikeasti kivaa tehdä näitä treenejä, joista montaa sain tehdä kivassa seurassa. Jotta treeniviikko olisi ollut vielä parempi, olisin venyttänyt pitkää lenkkiä (joka tällä kertaa oli hiihtoa) vähäsen, lisännyt BodyBalancen yhteen treenipäivään ja siirtänyt vaikka uinnin ja salin samalle päivälle. Mutta oikeasti tämä oli oikein hyvä liikuntaviikko minulle, joka antaa suuntaviivaa pitkälle kevääseen! Kilometri- ja treenimääriä tärkeämpää on liikunnan tuoma hyvä olo ja mukavan monipuolinen tekeminen.

Tällä ja ensi viikolla mulla onkin salibandya kahtena päivänä, joten katsotaan mitä niiden lisäksi muille päiville keksin. Eilen aloitin kuluvan viikon levolla ja hierojalla. Ai että, kun teki hyvää!

Tykkäsittekö lukea treeniviikostani? Millainen sun viikkosi oli? Oliko jotain yhtäläisyyksiä mun viikkoni kanssa? :)

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Luisteluhiihto - Uuden oppimisen iloa

Kuten te lukijat hyvin tiedätte, olen kova tyttö innostumaan kaikesta liikuntaan liittyvästä. Mun sisälläni taitaa asua pieni seikkailija, joka janoaa koko ajan uusia kokemuksia ja elämyksiä. Tykkään haastaa itseäni uusien lajien parissa, ja usein löydän itsestäni uusia puolia mennessäni epämukavuusalueelle uuden lajin parissa. Suurin syy kuitenkin heittäytymisessä uusien lajien pyörteisiin löytyy niistä fiiliksistä, jotka uuden oppiminen saa aikaan. Mä olen sitä mieltä että todellakin myös aikuisiällä voi oppia uusia taitoja ja löytää myös itsestään uusia vahvuuksia.

Mä innostuin hiihdosta kolme vuotta sitten. Kokeilin serkkuni suksia, ja sitten tulikin tarve ostaa omat sukset, sillä halusin talveksi toisen lajin juoksun rinnalle. Juoksu on ennen kaikkea helppo ja mukava laji, jota voi harrastaa koska vain, mutta itse kaipaan sen rinnalle muita lajeja. Kaipaan ulkoilmaa, koska työpäivien jälkeen usein tekee mieli lähteä raittiiseen ilmaan sisäilman sijaan. Hiihtoa tykkäsin harrastaa lapsena, ja muistankin tehneeni isäni kanssa hiihtoretkiä laavulle järven jäällä. Koulussakin hiihdettiin, mutta silloin jo monilla luokkakavereilla oli uutuuden kiiltävät sukset, joten tunsin jääväni jälkeen omilla vanhoilla suksillani. Hiihto ei innostanut enää niin paljon ja koululiikunnan jälkeen en muista hiihtäneeni enää koskaan. Ennen kuin muutama vuosi sitten, kun kokeilin hiihtoa uudelleen.



Päädyin ostamaan itselleni perinteisen hiihtotavan pitopohjasukset, joilla kaupunkilaisen on helppo lähteä ladulle säällä kuin säällä. Optigrip-pitopohjasukseni ovat palvelleet ihan hyvin. Välillä ne toimivat erittäin hyvin ja hiihto sujuu hienosti. Välillä taas hiihto ei meinaa sujua ollenkaan ja tuntuu ettei ole pitoa eikä luistoa. Mä en ole kuitenkaan lannistunut, vaan hiihto on ollut mulle mukavaa rentoa liikuntaa. Liikuntaa, jossa mun ei tarvitse yhtään katsoa kellosta kilometrivauhteja tai voivotella, kuinka kaikki menee mun ohi. Olen täysin iloinnut siitä, että ylipäätään olen päässyt ladulle asti ja nauttinut kivasta ulkoilusta rennolla mielellä. Kehitystäkin on taatusti tullut, ja välillä huomaan potkun olevan oikeanlainen ja pitävä. Kaikki vika ei todellakaan ole suksissa, jos hiihto ei suju. Viime keväänä hiihdin upeissa auringonlaskuissa Paloheinän peltoladuilla peräti 150 kilometriä ja opin nauttimaan hiihdosta. Opin luottamaan suksiin, opin etten kaadu, vaikka latu katoaa äkillisesti. Opin senkin, että ei sillä oikeastaan ole väliä, vaikka joskus kaatuukin. Opin myös sen, että laduilla on tilaa meille kaikentasoisille.

Tänä vuonna olen alkanut janoaa lisää taitoja. Pertsailu on aika ajoin tuntunut jopa vähän ankealta, kun katsoo luisteluhiihtelijöiden menoa viereisillä baanoilla. Osittain tämä on varmasti johtunut huonosta talvesta täällä etelässä, sillä luonnonlatuja ei ole juuri ollut. Pertsaa kun nimenomaan olisi kiva hiihdellä melko tasaisilla, aurinkoisilla laduilla eikä tykitetyllä ladulla koko ajan ylämäkeä kivuten. Aloittelijana ylämäkitekniikka ei oikein riitä perinteisessä hiihtotavassa mukavaan etenemiseen. Luisteluhiihdossa mäkien meneminen on näyttänyt vaivattomammalta, varsinkin jos kyse on vain loivasta mäestä. Päätin, että aion ottaa selvää, onko luisteluhiihto mua varten. Varasin itselleni paikan ja vuokrasukset Suomen ladun järjestämälle luisteluhiihtokurssille. Olin viime vuonna heidän pertsan kurssilla, joten tiesin tunnin kurssilta saavani hyvät lähtökohdat luisteluhiihdon kokeilemiseen. Kurssilla käytiin luisteluhiihdon perusteet läpi, ja jo tunnissa tuntui, että meno ei enää ollut niin huteraa kuin alussa. Eikä ihmekään jos meno on huteraa, kun pitää ensimmäistä kertaa luistelusuksia jalassa.



Eilen, Suomen luonnon päivänä, päätin mennä tekemään ihan ensimmäisen luisteluhiihtolenkkini Turun Nunnavuoreen. Vuokrasin Impivaaran suksivuokraamosta luistelusukset alleni käsittämättömään viiden (5!!) euron hintaan. Helsingissä kun suksien vuokraamisen kertahinta on vähintään nelinkertainen, tuntui vitosen maksu pilkkahinnalta. Olin kuitenkin tyytyväinen ja sain hyvät varusteet käyttöön. Lähdin isäni kanssa hiihtämään 2,7 kilometrin lenkkiä. Aluksi meno oli melko hapuilevaa, mutta pikkuhiljaa alkoi tasapaino löytyä. Hiihdimme yhdessä ensimmäisen kierroksen, jonka jälkeen iskän selkä loittoni ja minä jäin oman onneni nojaan. Turussa latuprofiili on mieluinen; aluksi ylämäkeä jyrkästikin, mutta koko ajan hiihdettävän jyrkästi, jonka jälkeen mukavaa kumpuilevaa maastoa, loivaa ylä- ja alamäkeä ja loppu on tasainen. Löysin jo ensimmäisellä hiihtolenkilläni hiihtoflow-tilan, ja välillä hiihto sujui kevyesti ja sujuvasti. Olin enemmän kuin tyytyväinen, että jo ensimmäisellä lenkillä hiihto tuntui sujuvan riittävän hyvin 1,5 tunnin lenkin hiihtämiseen. Toki lopussa aloin väsyä, jolloin ylämäkien painaminen tuntui raskaalta ja taas alamäissä meinasi tasapaino pettää, mutta kunnialla hiihdin yhden elämäni pisimmän lenkin heti alkuun. Vajaa 16 kilometrin jälkeen fiilis oli enemmän kuin huikea! Hiihto on kokonaisvaltaista liikuntaa, jossa jokainen lihas pääsee töihin. Fiilis oli verrattavissa vähän uinnin jälkeiseen väsymystilaan.

Ai että. Mä olen myyty. Mun on ehkä pakko lähteä suksiostoksille. Ei kai voi olla parempaa käyttökohdetta rahalle, kuin omat harrastukset ja omaa hyvinvointia edistävä toiminta? Sanokaa, että mun kannattaa ostaa itselleni luistelusukset. Välillä mä kyllä manaan itseni, kun aina pitää innostua jostain uudesta, mutta toisaalta olen ylpeä, kuinka hienosti aina heittäydyn uusien lajien pariin ja kasvatan sitä kautta omaa liikuntamotivaatiota.



Oletko sä kokeillut luisteluhiihtoa? Tai oletko kenties konkari jo? Tykkäätkö hiihtämisestä tai jostain muusta talvilajista? Onko vinkkejä suksikaupoille tai välineiden huoltoon? :)

Toivotaan lumista lopputalvea myös tänne Etelä-Suomeen. Parhaat hiihtokelit on vielä edessäpäin! 

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

"Pääasia että tuli hiki"

Mä jään aina välillä omien salibandytreenien jälkeen pelailemaan ikämiesten vuorolle. Heillä on pelivuoro meidän jälkeen, ja jos siellä ei ole tarpeeksi porukkaa, tulevat he kysymään minulta ja ystävältäni, että onko halukkuutta jäädä pelailemaan heidän kanssaan. Tottahan toki me yleensä jäädään, koska pelaaminen on kivaa ja miesten kanssa tulee opittua ihan uudenlaisia juttuja pelikentillä. Nämä miehet ovat pääosin meitä parikymmentä vuotta vanhempia, mutta ovat silti todella nopeita ja taitavia - välillä on vaikeuksia pysyä perässä mukana! Vaikka toisinaan tunteet kiehahtavatkin kentällä näillä pelimiehillä, paistaa silti päällimmäisenä heistä onni ja kiitollisuus liikkumista kohtaan.


Viime keskiviikkona käynnissä oli taas hyvät ja vauhdikkaat pelit, joissa myös itse sai laittaa tossua toisen eteen oikein kunnolla. Pelien jälkeen eräs miehistä tokaisi että "tulipahan ainakin hiki", johon minä tyytyväisenä lisäsin "ja huomaamatta". Mies nyökytteli. Mielestäni tässä paistaa koko liikunnan syvin olemus; hikoilla mukavan lajin parissa. Meille useimmille kun liikunta kuitenkin on hyvinvointia lisäävää tekemistä, joten mikseipä sitä voisi harrastaa juuri siten, miten se eniten tuottaa onnea. Olenkin jatkuvasti täällä blogissani huutanut liikunnan ilon nimeen. Kun liikunta on oikeasti hauskaa, tulee hiki ihan huomaamatta. Ja hikihän tarkoittaa hyvää oloa, terveellisiä eämäntapoja ja itseensä tyytyväisyyttä. Kun liikunnasta nauttii, on se mukavaa ajanvietettä, eikä mitenkään pakkopullaa. Salibandyn huuman uudelleen löydettyäni olen kyllä sitä mieltä, että toisinaan on aivan mahtavaa juosta pallon perässä raikkaan ulkoilman sijaan!

Mun idoleita ovat ne, jotka harrastavat liikuntaa vielä vanhemmallakin iällä. Tähtään samaan! He ovat tavalla tai toisella saaneet ylläpidettyä innostusta liikkumiseen läpi elämän ja voivat sen myötä hyvin. Liikunnan ilo paistaa usein näiden konkarien kasvoilta. Monille ne viikottaiset iltarastit ovat kesäiltojen kohokohtia tai rauhalliset hiihtolenkit talvisten viikonloppuaamujen lemppareita. Toiset ehkä liikkuvat vain siksi, että muistavat sen hyvän olon tunteen, jonka pieni hikoilu ja ulkoilu saavat aikaan. En silti usko, että kenenkään olisi helppo ylläpitää motivaatiota liikkumiseen läpi elämän vain sillä verukkeella, että tulee hyvä olo. Kyllä siinä täytyy olla jonkunlaista paloa niitä lajeja kohtaan, jotka tuntee itselleen mukavimmiksi.


Liikunnan iloa hyvästä seurasta ja kauniista maisemista sekä toki hikoilustakin ;)


Uutta oppimassa luisteluhiihdon kurssilla!

Itselleni varsin nuoren lajin eli salibandyn lisäksi nykyään paloa aiheuttaa varsin perinteikkäät ulkoilulajit. Suunnistus koukutti jokunen vuosi sitten, hiihtoon olen viime talvina innostunut ja juoksu nyt vain on mahtavaa päännollausta. Yhdistävä tekijä näissä lajeissa on se, että pääsee kosketuksiin hienosti luonnon kanssa. Polkujuoksusta saan voimaa silloinkin, kun juoksu tuntuisi monotoniselta tai tylsältä. Poluilla kun alusta vaihtelee koko ajan ja pääsee leikkimään aikuisten seikkailuradoilla. Kauniit metsämaisemat motivoivat. Se miten olen päätynyt näiden lajien pariin ja löytänyt ne omat juttuni, on lyhyt tarina; olen ollut avoin uusille kokeiluille. Lähdin ennakkoluulottomasti etsimään rasteja metsästä, vaikka en tiennyt miten kompassia käytetään. Lainasin serkkuni hiihtosuksia ja unohdin koululiikunnan aiheuttamat peikot.

Mä tahdon vain kannustaa muitakin olemaan avoimia uusille seikkailuille ja liikuntakokeiluille. Älä anna vanhojen muistojen estää syntymästä uusia mielipiteitä eri lajeista. Älä pelkää epäonnistumista, sillä kukaan ei ole seppä syntyessään. Anna itsesi yllättyä uusien taitojen oppimisesta, sillä yleensä harrastusten alussa kehitys on suurinta. Anna kehosi hikoilla, anna mielellesi uusia haasteita ja lihaksillesi uusia ärsykkeitä. Kaikki ne ovat tie liikunnan riemuun, joka voi johtaa läpi elämän kestävään liikkumiseen!


Liikunnan riemua kaikille! Aiotko tänä vuonna kokeilla jotain uusia lajeja? Mistä olet viimeksi innostunut kunnolla? Oletko yllättynyt pitäväsi jostain lajista, josta ajattelit ettet pitäisi? :)

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Alkuvuoden liikuntakuulumisia

Vuosi on lähtenyt mukavasti käyntiin. Ilmojen puolesta tämä alkuvuosi on ollut hyvin tyypillinen Etelä-Suomen talvi. Uusi vuosi vietettiin lumettomassa kelissä, mutta loppiaiseksi saatiin kunnon pakkaset lumen kera. Kovien pakkasten jälkeen on lämpötila vaihdellut nollan molemmin puolin, joka tarjoittaa sitä, että suurin osa lumesta on sulanut pois ja tiet ovat hyvin jäisiä. En voi sietää tällaista talvea, sillä haluaisin ihan rehellisesti lumisen talven pakkasten kera. Liukkaus ja lumettomuus ei ole kivaa, mutta toisaalta on vain pakko tyytyä siihen, mitä kullakin hetkellä on. Kuten te vakkarilukijani tiedättekin, olen henkeen ja vereen ulkoilmaliikkuja, joten pitää vain sopeutua vallitsevaan keliin ja mennä sen tarjoamien mahdollisuuksien mukaan. Onneksi aina voi juosta, vaikka rehellisyyden nimissä polttelisi päästä pitkille hiihtolenkeille täällä etelässäkin.


Ajattelin kirjoittaa vähän auki sitä, miten olen nyt alkuvuodesta liikkunut. Lihaskireyksistä aiheutunut polvikipu ei ole ihan täysin vielä menneen talven lumia, joten kaikki liikunta on pitänyt tehdä jalan ehdoilla. En ole siis vielä uskaltanut palata kovempien juoksutreenien pariin, mutta olen kuitenkin pystynyt pitäämään liikunnan hyvin arjessa mukana. Polvi ei ole onneksi vihoitellut nyt, mutta vieläkin tuntuu lihaskireyksiä takareidessä ja varsinkin pohkeessa. Tämä on hassua, sillä mun toisen jalan takaosan liikkuvuus on huomattavasti heikompi kuin tämän vihoitelleen jalan. Vaikka kovempien treenien pariin en olekaan päässyt vielä, niin olen silti äärimmäisen iloinen, että ei ole tarvinnut pitää sen pidempää taukoa liikunnasta. Lihashuolto on nyt entistäkin tärkeämpää.. edelleen silti liian vaikea toteuttaa oikeasti kunnolla.

Loppiaisrogainigin jälkeen pääsin hiihtämään. Kävin kahtena peräkkäisenä päivänä hiihtämässä. Ensimmäisenä kulki kuin unelma, ja hiihdinkin yli 12,5 kilometrin lenkin Pitkäkosken majalta Paloheinään päin ja takaisin. Nautin hiihdosta luonnon keskellä omassa rauhassa. Monikaan ei ollut lähtenyt tykitettyjen latujen ulkopuolelle, vaan kun saavuin Paloheinän hiihtokeitaaseen, oli se täynnä hiihtäjiä. Itse en moisesta ruuhkasta pitänyt, ja palasin paremmilta laduilta väljemmille, mutta ehkä sitten hieman heikommille laduille. Hiihto kuitenkin kulki kuin unelma ja oli mukavaa. Seuraavana päivänä olikin jo ladut jäiset nollavaihteluiden vuoksi, joten pitoa ei ollut nimeksikään. Lykin pääasiassa tasatyöntöä, joten tulipahan tehtyä hyvä ylä- ja keskikropan harkoitus, heh. Tuon jälkeen en ole hiihtämässä käynyt, sillä mulle hiihto ei ole niin tärkeä laji, että nauttisin kiertää kilsan kehää ympäri satojen muiden hiihtäjien kanssa. Mä nautin maisemien vaihtumisesta, rauhaisammasta menosta ja lumesta ympärillä, joten toistaiseksi odotan vielä parempia hiihtokelejä. Tai no, huomenna menen sinne ruuhkaisaan Paloheinään luisteluhiihdon kertakurssille, jee! Vuokraan luistelusukset tunnille mukaan. Sellaisilla en olekaan koskaan hiihtänyt, joten odottavaisin mielin lähden kokeilemaan melkein uutta lajia.


Olen tehnyt pari mukavaa polkulenkkiä jo tänä vuonna. Kimmon kanssa Varsinais-Suomen kierroksellä päästiin mahtaville Kuhankuonon reiteille juoksemaan. Tuolla seudulla on huikeita lenkkireittejä, jotka eivät rajoitu ainoastaan Kurjenrahkan kansallispuiston alueelle. Tällä kertaa suunnattiin Pirunkirkon patikalle, jonka läpi juoksin syksyllä myös Satun kanssa. Tällä kertaa lunta oli juuri sopivasti maassa, sillä maisema oli äärimmäisen kaunis, mutta polku erottui maastosta juuri sopivasti. Polkujuoksijan ainoa onni vähänlumisessa talvessa on se, että metsään pääsee juoksemaan hyvin myös talvellakin (kyllä mä oikeasti mieluummin ottaisin metrin lunta!). Parasta talvisessa metsälenkissä oli se, että me ei Kimmon kanssa törmätty yhteenkään ihmiseen koko lenkin aikana. Vain me ja metsän hiljaisuus.. ja no, Kimmon näkemä hirvi! Tiinan kanssa puolestaan kävimme perjantaina pimeän laskeuduttua Nuuksiossa juoksemassa. Merkityt reitit on käteäviä talvella, kun ne on yleensä tampattuja polkuja, eikä tarvitse aivan umpihangessa tarpoa. Juoksimme meille aivan uutta reittiä ensin Veikkolan parkkikselta Siikarantaan, ja sieltä Haukkalammelle pari reittiä kiertäen. Palasimme takaisin samaa reittiä Veikkolaan. Tuo oli oikein hyvä perjantailenkki. Otsalampun valossa tehdyissä polkulenkeissä on tunnelmaa, suosittelen kokeilemaan!



Juossut olen alkuvuonnakin selkeästi eniten, koska se on niin helppo harrastus. Eilen poikettiin lyhyellä happihyppelylenkillä jään päälle Kimmon kanssa, ja tuli hirveä hinku luistelemaan. Retkiluistelu on sellainen aihe, joka on minua poltellut pidempään. Luistimet vaan tuntuvat olevan melko kalliita. Olenkin miettinyt kaivavani vanhat hokkarit varastosta ja lähteä kokeilemaan niillä luistelua.. onnistuukohan niillä mennä luonnon jäällä, mitäs tuumaatte? Olen selkeästi innostujatyyppiä, sillä kokeilen kyllä ennakkoluulottomasti uusia lajeja, varsinkin ulkolajeja. Olen minä sisälajejakin harrastanut. Salibandytreenit pyörivät kerran viikossa, ja tänään olenkin lähdössä pelaamaan sarjapelejä. Niin kivaa! Vaihdoin myös vuodenvaihteessa ainakin kokeilumielessä salia, ja nyt onkin mukavaa kun uusi sali on lähempänä kotia. Uusi kuntosalini tarjoaa myös vähän ryhmäliikuntaa, ja olenkin kokeillut jo minulle uutta Les millsin CXWORX-tuntia, joka on 30 minuutin keskivartalotreeni. Varsin hyvä uusi tuttavuus, sillä keskivartalon vahvistaminen on tärkeää ihan kaiken liikunnan ja istumisenkin kannalta. Bodybalancessa olen myös pari kertaa ehtinyt käydä, ja hyvä niin. Toivottavasti ehdin jatkossakin, sillä kehonhuollosta täytyy pitää kiinni entistä enemmän.

Sellaisia kuulumisia tänne. Miten teidän alkuvuosi on sujunut liikunnan merkeissä? Oletko kokeillut uusia lajeja vai pysynyt vanhoissa tutuissa? :)