keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Ihana sunnuntai

Kiitos ihan tuhottomasti kaikista tsemppaavista kommenteista viime postaukseen, jossa kerroin epäonnistuneesta ei-niin-onnistuneesta puolikkaan juoksusta. Ootte te kaikki vaan niin mahtavia tyyppejä, joista saan voimaa niin liikuntaan kuin tähän blogiinikin! Odottakaas vain parisen viikkoa, kun blogini synttärit tulevat, niin koitan keksiä teille jotain kivaa! ;)

Oikeasti, kun sunnuntai koitti, niin vähinkin harmitus oli jo kaikonnut mielestäni, ja olin tyytyväinen tuohonkin juoksuun. Omalla kohdalla puutteeni on, että osallistun "kisoihin" tosi harvoin, ja ne ovat oikeastaan ainoa paikka, jossa juoksen kovia lenkkejä. Suurin osa juoksuistani on pk-menoa (keskimääräinen km-vauhti jotain 6.20 luokkaa, joskus kovempi, joskus hitaampi), joten koen, että kovia, tasavauhtisia lenkkejä voisi juosta useamminkin. Saapi nähä, raaskinko luopua ihanista, hitaista lenkeistäni edes kerran viikossa tai parissa. Heheh.

Kuva viime syksyltä. Nykyisin en pidä enää kompassia kaulassa, vaan ranteen ympärillä. Jotain oppia siis ;)
Sunnuntaina olin iloinen, kun jalat eivät olleet niin tukkoiset puolikkaan jälkeen, niin uskalsin lähteä kauden viimeiseen suunnistukseen. Tästä suunnistuksesta on tosiaan tullut mulle ihan ykkösjuttu, joten oli aivan huippua päästä vielä viimeistä kertaa metsään! Toki sitten tammikuussa vissiin starttaa korttelirastit, mutta nyt tulee loppuvuoden taukoa. Viimeinen suunnistus oli aika haastavissa maastoissa Kaitakorvessa. Ilma oli kaunis ja syksyinen ja luonto todella upeaa, kun sunnuntaiaamuna lähdettiin metsään.

Mä otin C4km radan, kun karttoja tutkaillessa totesin, että ei tosiaan paljon ole polkuapuja rastiväleillä. Jotenkin sain kovan flow-vaihteen päälle, ja 11 rastista 7 ekaa meni aivan tajuttoman hyvin, ja 8 ja 9:kin vielä ihan jees. Vaikka matkalla oli aika pitkäkin rastiväli ilman mitään polkuja, niin olin tosi hyvin kartalla koko ajan. Seurasin vain nousuja ja laskuja, jyrkänteitä ja kivisiä alueita, niin löysin hyvin rastille. Kun otin kympille suunnan ysiltä, mulla oli jostain syystä kartta väärinpäin (krhm) ja sitten kun tajusin asian, mulla meni pasmat ihan sekaisin ja aikaa tuhraantui vähän liian kauan. Mutta rasti lopulta löytyi ja 11 oli myös vähän hakemista, mutta maaliin tulin oikein tyytyväisenä hyvin menneen viimeisen suunnistuksen ansiosta! On toi kyllä todella huippu ja palkitseva laji! Teen vielä yhteenvedon suunnistuskaudesta myöhemmin, koska onhan tää ollut aivan huikea kesä syksy sen suhteen!


Kauan ei ehditty sunnuntaina kotona lymyämään, kun sitten koittikin aika jo lähteä kohti Helsingin jäähallia, jossa hyvästeltiin ehdottomasti yksi suomalaisen musiikin suurista nimistä, eli PMMP. Itse olen jonkinmoinen fani, kun keikoilla on aiemminkin tullut pompittua ja sanoja osaan ulkoa, joten oli aivan luonnollista, että kenttäliput piti saada tuonne keikalle! Huh, ja mikä setti olikaan! Keikka kesti yli 2,5 tuntia ja sen aikana oli niin tunnelmallisia hitaita kohtia, kuin meneviä hetkiä, joilloin hypin lopultakin jalat aivan rikki! KIITOS PMMP, mahtavasta keikasta ja mahtavista vuosista!


Tämä voi olla 
koko elämämme ihanin päivä, 
ajetaan hiljempaa. 
Toivon että matka jatkuu, jatkuu vaan. 
(PMMP- Matkalaulu)

Ja kiitos sunnuntain, jalat olivat tuhannen tuuskana maanantaina. Huh. Nyt alkaa helpottaa! ;)

maanantai 28. lokakuuta 2013

Syksyn kunto? Ei onnistumista puolimaratonilla

Viikonloppu oli todella hektinen, täynnä ohjelmaa. Lähdin käymään Turun suunnilla paristakin syystä, joista toinen oli talvirenkaiden vaihto (auton renkaat on säilössä mun isän luona) ja toinen olikin sitten juoksutapahtuma, johon menin laittamaan osallistumisilmoituksen, kun en päässytkään juoksemaan Pääkaupunkijuoksuun sen nilkkatapaturman vuoksi. Hmmm... tämäkään juoksutapahtuma ei nyt osunut kaikkein parhaimpaan saumaan, kun vielä perjantai-iltanakaan, vietettyäni ensin kahvittelua ystävän luona, en ollut varma, starttaanko lauantaina. Mun olo meinaan on ollut enemmän tai vähemmän tukkeinen toista viikkoa, ja luulen sen johtuvat stressistä ja huonosti nukutuista öistä. Ehkä joku flunssakin on tulossa, välillä oli sellainen olo, kun aivastelin ja niistin paljon, mutta se meni ohi. 

No, lauantaiaamu koitti, ja olo oli kohtalainen, joten päätin sitten lähteä rykäisemään puolimaratonin Kaarinan syysmaratonille. Söin aamupalaksi puuroa, jota löysin isäni kaapista ja koitin juoda vettä. Alkuperäinen tavoite puolikkaalle oli syksyllä enkan (1.58) parantaminen, mutta lauantaiaamuna se tuntui kaukaiselta haaveelta. Syksy ei ollut mitenkään hyvä juoksun kannalta, sillä nilkan tapaturma ja viimeaikainen stressailu oli varmasti vienyt mehua. Päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan, josko rennolla juoksulla enkka tulisi! Päätin, että jos ei kulje, niin ainakin lönkyttelen maaliin pitkiksen merkeissä. Tiesin ainakin reitin olevan tasainen, joskin kahden kierroksen juokseminen vähän harmittaa. Mun mielestäni puolikkaan tapahtuma pitää ehdottomasti olla yhdessä lenkissä, jotta reitti voi olla mielekäs! Maratonilla kaksi kierrosta on ihan ok, kuten esim. Tukholmassa on! Ainiiiin, yksi huomion arvoinen seikka oli se, että taas satoi vettä, kun lauantain juoksustartti koitti. Mun iskäkin sanoi, että "aina kun sä juokset, sataa vettä!" Totta! Iskä sen tietää, kun on niin usein mua ollut kannustamassa sateessa!



No, muuten oli hyvä keli juosta, ja aloitinkin aika kivasti juoksemaan, ja juoksu tuntui helpolta. Noin kahdeksaan kilometriin juoksu tuntui hyvältä ja vauhti reippaalta, mutta sitten alkoi tuntua siltä, ettei happi kulje kunnolla. Jotenkin tuntui, että syke jäi jonnekin korkeuksiin, ja juoksu alkoi tökkiä, koska hengittäminen oli raskasta. Päätin suosiolla laskea vauhtia hieman, vaikka päätös harmittikin. Mutta mitä sitä turhaan alkaa repimään, kun jo tuossa vaiheessa juoksu alkoi tökkiä. Positiivista oli, että jalat veti kivasti, joten ongelmat olivat tällä kertaa jossain muualla kuin raskaissa jaloissa. Tiedän, että monen mielestä voin kuulostaa luovuttajalta, mutta viikon meiningit olon kanssa ja fiilis pään sisällä käskivät mua lopettamaan kovaa juoksemisen, ja vaihtamaan reippaaseen menoon (siis mulle reippaaseen). En tahdo riskeerata omaa terveyttäni juoksemalla itseäni henkihieverissä. Tänään ei vaan kulkenut, ja maaliin juoksinkin viidennessä puolimaratonissani kolmanneksi parhaimpaan/huonoimpaan aikaan eli 2.02. Ihan ok mieli tuli siitä, että Garmin näytti 21.37km, km-vauhdiksi 5.45, ja tämä tuli kohtuullisella juoksulla, vaikken sitten taas usko, että ennätystä olisin tänään repimällä saanutkaan. 

Mä en tiedä, olenko pettynyt vai helpottunut. Olen omassa päässäni luonut kenties paineitakin enkkarin rikkomisesta, ja salaa toivoin syksyltä sellaista 1.55 aikaa, mutta siitä jäätiin ja kauas. Pettynyt en ole tämän lauantain juoksuuni, koska tein mielestäni fiksusti, vaan ennemminkin olen pettynyt siihen, että tässä syksyllä ei tullut sellaista fiilistä ja henkeä, että "mä pystyn mihin vain!", ja myöskään oma jaksaminen ei ole ollut tutulla tasolla. Helpottunut olen sitten siksi, että nyt alkaa tulla niin kylmä, että enää en viitsi mihinkään tapahtumaan lähteäkään. Nyt on aikaa ladata akkuja, ja miettiä, miten saan oman kropan siihen kuntoon, missä uskon sen olevan ja jatkaa tätä monipuolisen liikkumisen jaksoa. Ensiksi vedän vielä toisen kevyen viikon tähän alle, eli joogaan ja liikun kevyesti, ja sitten jatkan liikkumista oman fiiliksen mukaan (niinkuin olen nyt syksyllä aika pitkälti tehnytkin). 

En missään nimessä halua, että juoksusta tulee mitään pakkopullaa, eikä se sitä nyt olekaan. Mä olen äärimmäisen onnellinen, että mulle on suotu näinkin terve keho, jossa voin juosta ja harrastaa tätä maailman parasta mielenterapiaa, eli liikuntaa. Olen päätynyt upean suunnistuksen joukkoon, haaveilen triathlonista, nautin juoksusta ja aion palata uimahallillekin. Olen onnellinen, että olen pystynyt säilyttämään liikunnan ilon. Nyt vain tuntuu, että oma keho vaatii paljon enemmän, jotta kehittyisin juoksussa. Jokaiselle varmasti tulee sellainen piste, jossa kehitys hidastuu tai pysähtyy, ja keho vaatisikin jo kovempaa treeniä, mitä on valmis tekemään. Kaiken järjen mukaan mun pitäisi pystyä juoksemaan kovempaa puolimaraton, kun kerta tänäkin vuonna olen kympin juossut alle 52 minuuttiin. Mc Millanin juoksulaskurikin kertoo, että teoriassa sen puolikkaan pitäisi mennä lujempaa.


No, jokatapauksessa, lauantaina juoksu ei kulkenut aivan toivotulla tavalla, mutta tätä tämä on. Onnistumisia ja epäonnistumisia. Enkä mä oikeasti ole kovin pettynyt, vaikka teksti ehkä antoi niin ymmärtää. Nyt on aika levätä, hoitaa pari terveyteen liittyvää asiaa kuntoon ja nauttia liikunnasta. Niin kevyestä joogasta, kuin kunnon hikirääkistäkin. Sitten alan miettiä, kuika tavoitteellisesti ensi vuonna aion liikkua.

Onko teidän "kisakausi" jo paketissa, vai osallistutteko vielä lumipelon uhallakin johonkin tapahtumaan? Miten käsittelette epäonnistuneet liikuntasuoritukset? Voiko jokaisesta suorituksesta löytää jotain hyvääkin?!

Mukavaa viikon alkua kaikille!

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Elämäni aakkoset

Hilla pyysi mua tekemään tämän blogeissa pyörineen elämäni aakkoset -postauksen. Mun on pitänyt tehdä tämä jo kauan sitten, joten nyt päätin tarttua tuumasta toimeen. Tässä, olkaa hyvä! :)

A - Aurinko

Aurinko antaa energiaa, hellii ihoa, tuo lämpöä ja valoa. Ilman aurinkoa olisi tukalaa.. aurinko on kesän suuria plussia, jotenkin olo on paljon energisempi silloin.

B -BodyBalance

Nyt olen pari vuotta käynyt säännöllisesti tunnilla, ja onhan se ehdottomasti Les mills -tunneista se paras. Balance hellii kehoa ja antaa vetreän ja voimakkaan olon. Suosittelen kaikille!

C - Coffee

Aamu ei lähde liikkeelle ilman kahvia. Ja juon sen mustana, "Black as midnight on a moonless night", kuten agent Cooperkin sanoi Twin Peaksissa.


D - Disco Ensemble

Bändi, jonka mukana olen elänyt ja kasvanut. Rakkautta vuodesta 2005. Takana moooonta keikkaa, fanituotteita ja lukemattomia kertoja kuuntelua. Ja vilahdan myös bändin viimeisimmällä musavideolla ;)

E - Emit

Suunnistus tuli oikeastaan kunnolla tänä kesänä mun elämään. En ole mihinkään hurahtanut näin paljon sitten salibandyn aikojen. Tää on niin mun juttu, jossa tahdon kehittyä, mutta säilyttää rennon otteen. Ei ole niin vakavaa, jos se rasti ei ihan ollutkaan siinä, missä luulin sen olevan!


F - Food

Ruoka ja ruuanlaitto on lähellä sydäntä. Ruuanlaitto alkoi maistua oikeastaan heti, kun muutin omaan asuntooni. Nykyään on löytynyt oma, puhdas ja selkeä tyyli kokata ja nautin siitä kovasti. Ruoka on asia, joka yhdistää koko kansakuntaa. Kenellä vaan on mahdollista tehdä herkullista ruokaa.

G - Google

Googlen palvelut, kuten Gmail, Hangouts, kalenteri ja Drive ovat kovassa käytössä. Toki googletankin paljon, joten hakukonepalvelu myös. Google tietää musta paljon, ja tahdon hyödyntää sen tietoa.

H - Hanna

Minä itse, Hanna. Olen oman elämäni keskipiste, ja tahdon osittain elää itsekästä elämää. Jokainen meistä on täällä vain itseään varten. Tosin uskon, että kun olen tarpeeksi hyvä itselleni, voin myös olla hyvä muille.

I - Iskä

Isi on mun elämäni yksi ehdottomasti tärkeimmistä ihmisistä. Olen asunut iskän kanssa kahdestaan, ja yhä isä on henkilö, jolle soitan, kun mua vaivaa joku asia. Voin luottaa häneen sataprosenttisesti, ja lisäksi tehdään paljon yhteisiä asioita. Iskä on mun idoli <3 Tahdon itsekin aikanaan olla yhtä hyvä vanhempi lapsilleni, jos minulle joskus niitä siunaantuu.

J - Juoksu

Juoksu on mielenterapiaa, keino purkaa itseään ja nollata asioita päässä. Juoksu on vapautta, helppoutta, hikoilua ja rakkautta. Juoksu on laji meille kaikille.


K - Koti

Koti on  paras paikka maailmassa. Tahdon, että minulla on aina koti, jossa on lämmin ilmapiiri, ja jossa voi olla oma itsensä niinä tunteina, joita itsellä on sisällä.

L - Luonto

Mua lähellä sydäntä on luonto, ja nautin liikkua luonnon keskellä niin metsässä, merellä kuin muuallakin, jossa luonto pääsee kukoistamaan. Elämäni ensimmäinen vaellus reilu vuosi sitten oli niin hieno kokemus, kuten pyörälenkki tänä kesänä, että luonnossa liikkuminen tulee varmasti olemaan osa elämää läpi elämän.

M - Movies

Leffoja katsotaan paljon. Oikeastaan vasta Kimmon kanssa olen oppinut tykkäämään elokuvista. On ihana heittäytyä pariksi tunniksi pois omasta elämästä johonkin ihan muuhun. Leffafestarit on myös lähellä sydäntä.

N - Namit

Olen karkkihiiri. Salmiakki, kirpeät karkit, makeat karkit, pehmeä lakritsi ja jopa suklaa. Kaikki menee, mutta irttarit on parhaita. Tiedän karkin epäterveellisyyden, mutta en sitä tule silti jättämään elämästä pois. Nautin karkkien syömisestä.


O - Olut

Olut, hyvä siideri tai viini. Nautin herkuttelujuomista, yhdestä tai kahdesta, mutta kännejä en tykkää vetää. Oluesta lempparini on vehnäolut.

P - Pallopelit

Ensin oli jalkapallo viitisen vuotta, sitten oli salibandy kahdeksan vuotta.. lisäksi tykkään muistakin pallopeleistä. Tykkään pelata, tykkään katsoa, tykkään elää kulttuuria. Pallopeleistä lähti rakkaus urheiluun!

Q - EI MITÄÄN!

En keksinyt tähän mitään. :/

R - Rakkaus

Rakkaus on ihanaa, vilpitöntä, aitoa ja tunteikasta. Rakkaus antaa paljon voimaa. Kimmon kanssa ollaan jaettu kohta 6,5v elämämme, ja toiseen voi luottaa kuin vuoreen. Ihanaa, kun suhde on vakaa ja varma, niin siihen voi heittäytyä täysillä.


S - Sauna

Mä olen ihan hullu saunoja. Olen aina ollut.. siinä missä muut yleensä tippuu alalauteelle, mä heitän lisää. Sauna on ehdoton arjen luksus, ja puusauna on sitten elämän luksushetki. Rakastan saunaa, ja se kuuluu ehdottomasti täydelliseen rentoutumisiltaan.

T - Terveys

Terveys on mulle todella tärkeä asia. Oon kiitollinen, että olen perusterve, ja saan elää normaalia elämää. Pyrin ylläpitämään terveyttä kaikilla keinoilla, jotta saisin elää ennen kaikkea terveen elämän.

U - Urheilu

Urheilu omana liikuntana ja penkkiurheiluna. Vaikka pallopelit onkin yleensä ykkösjuttu, nautin oikeastaan kaikesta urheilusta. Urheilu on parasta viihdettä.

V - Vesi

Vesi elementtinä, etenkin meressä oleva vesi, on mulle tärkeä asia. Meri tuo vapauden tunnetta ja uskoa, ja lisäksi meri on äärettömän kaunis. Pulahtaminen mereen, merituuli kasvoilla ja suolan maku ja haju ja etenkin sen luomat kauniit maisemat on mulle sydämen asia. Veneily oli lapsena ja nuorena mun kesien iso juttu.


W - WWW

Internet, joka mullisti maailman. Netti on viihdettä, netti on mulle myös työtä. Netti on jokapäiväistä elämää, jota ilman on vaikea olla.

X - YleX

Aina, kun kuuntelen radiota, kuuntelen YleX-taajuutta. Lemppareita on Aamu-ohjelma sekä uuden musiikin ohjelmat. Lisäksi legendaarinen Parasta ennen on aivan huippu ohjelma! Eniten YleX soi autossa, mutta välillä myös kotona.

Y - Ystävät

Mä en voisi elää ilman ystäviä. Mulla on ihan muutama hyvä ystävä, ja muutamia kavereita, ja enempää en edes kaipaa. Tärkeää on luoda molemminpuolinen ja kestävä ystävyyssuhde, kuin monta kaverisuhdetta, jotka kestävät juuri ne baari-illat, muttei mitään vakavampaa.


Z - ZZZzzzz... 

Eli nukkuminen. Rakastan nukkumista, ja olen ennen kaikkea iltauninen.

Å - Åbo

Turku ei varsinaisesti ole kotikaupunkini, vaan Kaarina, mutta Turussa on tullut vietettyä aikaa lapsuudessa ja lukion kävin Turussa. Ensimmäinen kotini oli myös Turussa, ja Turku on ikäänkuin kotikaupunkini. Turku on kaunis ja ihana ja tärkeä. On ilo päästä käymään siellä niin usein.

Ä - Äkkipikaisuus

Äkkipikaisuus on osa mua ja mun persoonallisuutta. Mä en ole kovin ylpeä siitä, mutta näin on. Äkkipikaisuus juontaa juurensa mun tunnepitoisuudesta, sillä olen tunneihminen. Innostun helposti, lepyn nopeasti mutta suutun äkkiä. That's me.

Ö - Ötökät

Pelko etenkin hämähäkkejä kohtaan on aivan todella suuri, ja voin sanoa, että aragnofobia vähän vaikuttaa elämääni. Pahimmasta ehkä alan päästä ohi, mutta ötötkät on silti asia, jota pelkään ja inhoan.

Siinäpä minun aakkoset, ja nyt tiedätte musta taas vähän lisää. Tuliko jotain yllätyksiä tai yhtäläsyyksiä?!

Haastan muutkin tekemään tämän! On kiva oppia teistä uutta!

torstai 24. lokakuuta 2013

Lihaton lokakuu menossa



Itämaista linssikastiketta ja raitaa ja riisiä + halloumi-avokadosalaattia

Kuten aiemmin olen kirjoittanut, olen ottanut osaa Docventuresin lihattomaan lokakuuhun. Minun omat säännöt olivat, etten syö punaista lihaa, kanaa enkä kalaa, mutta muuta kasvisperäistä, kuten maitotuotteita ja munia, olen syönyt. Juusto on mulle sellainen ruoka, jota varmaan syön enemmän tai vähemmän päivittäin, joten siitä luopuminen ei jotenkin onnistuisi. Vaikka syönkin normaalistikin viikottain jotain kasvisruokia, ei tämä jokapäiväinen kasvisruokailu ole silti kovin tuttua ollut. Mutta kaiken kaikkiaan silmäni ovat taas avartuneet entisestään, ja en ole ihan kamalasti edes kaivannut lihaa. Oikeastaan, jos ollaan rehellisiä, en ole kaivannut punaista lihaa ollenkaan, mutta kanaa ja kalaa ja katkarapuja olen kyllä kaivannut. Ja kunnon kalapitoista sushia, namm!!


Palak paneer riisin ja naanleivän kanssa + kaalisoijasuikalepannu

Jotenkin tämä kasvisruokailu on mennyt paremmin, kuin viime kerralla parisen vuotta sitten, kun pidin lihattoman tammikuun. Silloin muistelin, että mulla oli jatkuvasti nälkä. Eli ehkä olen nyt oppinut syömään paremmin kuitu-, ja proteiinipitoisemmin, eikä nälkää ole päässyt tulemaan, vaikka olen jopa tätä viikkoa lukuunottamatta treenannutkin aika paljon.. tai siis, normaalisti. Kasvisruoka on pääasiassa ravintorikasta ja kevyttä, mutta täyttävää ruokaa, kunhan ei joka päivä syö sitä kevyintä vaihtoehtoa. Me ollaan paljon tehty ihan perinteistä kotiruokaa, kuten makaronilaatikkoa soijarouheella (josta oltiin Kimmon kanssa sitä mieltä, ettei erottaisi lihallisesta versiosta) tai sitten ollaan tehty suosikkeja itämaisia ruokia, joita tehdään paljon muutenkin kanasta tai kasvisversiona.

Tässä yksi resepti, jonka ohjetta ihana Satu kyseli. Tätä tai panang-curryä tehdään useasti kanasta, mutta nyt sai kyllä inspiksen tehdä useamminkin tofusta. Tää ohje on sitten Kimmon kirjoittama, koska hän valmisti taas tätä herkkua meille!


Tofua vihreässä currykastikkeessa

Kastike
kookosmaito iso tlk
vihreä currytahna (n.2 rkl)
öljyä
limen mehu
kaffirlimetin lehtiä (n. 6)
korianteria (morttelissa pienennetty)
chiliä (1/2-1)
kalakastiketta
palmusokeria
valkosipulia (1-2 kynttä)
inkivääriä pieni pala / inkivääritahnaa

Kuullota öljyssä pieneksi pilkottua valkosipulia, inkivääriä ja chiliä. Lisää joukkoon muut aineet ja anna hautua 10-15 minuuttia. Määriä ei ole, koska nää tehdään aika summan mutikassa. 

Lisäksi
1 pkt silken tofua
tapiokajauhoja
soijakastiketta

Leikkaa tofut kuutioksi, ja sitten niitä kieritetään soijakastikkeessa ja tapiokajauhoissa, ja paistetaan runsaassa öljyssä. Lisää sitten kastikkeen joukkoon. Nää jauhot ei oo pakollisia, mutta niillä saa pintaan kivan kuoren. Nää jauhot kyllä vähän paksuntaa kastiketta, joten kastikkeeseen voi lisätä vettä, jos tahtoo enemmän liemimäisempää tai jättää tapiokajauhot laittamatta.

Tarjoa riisin kera.

Tänään muuten leivoin tämän vadelmajuustokakun, joka voitti viime jaksossa Koko Suomi leipoo -sarjassa juustokakkuskaban. ;) Aion viedä sen huomenna ystäväni luokse.. siis osan siitä, osa meni jo parempiin suihin, ja osa täytyy jättää Kimmolle kotiin. Heh.


Jos tahdotte jotain ruokaohjeita, niin vinkatkaa, niin laitan niitä enemmänkin. Miten muiden lihaton lokakuu on mennyt? Tai mitä teille ylipäätään kuuluu, lokakuu on kohta lopussa, hui...

Hyvää viikonloppua kaikille!

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Tehoviikonloppu


Huh, mulla meni koko viime viikko aivan jotenkin kipsissä. Eräät asiat painoivat mieltäni ja stressasin niitä, josta johtuen mulle tuli puolikuntoinen ja -flunssainen olo. Maanantain pyöräily töihin ja takaisin tuntuikin ihmeen raskaalta, ja halusin pitää tiistaina lepopäivän. Keskiviikkona olo tuntui vieläkin väsyneeltä, mutta luulin kuvittelevani olotilan, ja lähdin tekemään salille intervallia juoksumatolle ja tein myös voimatreenin päälle. Jotenkin ei auennut treeni. Torstaina sitten tuntuikin väsyneeltä ja vähän flunssaiselta olo. Käytiin vain kävelemässä Kimmon kanssa ulkona, ja tuulettamassa itteämme. Torstai oli myös todellinen stressipäivä henkilökohtaisella tasolla, mutta luojan kiitos stressi helpotti ja pääsen jossain välissä kertomaan, mikä mieltäni painoi. Mutta voin sanoa, että stressi toi mulle tällä kertaa väsyneen ja voimattoman olon, ja lisäksi se toi mukanaan pienen flunssan.



 Onneksi flunssa ei missään vaiheessa ärtynyt kovaksi, on vaan ollut vähän normaalia tukkoisempi olo viikonloppuna ja nenä on vuotanut herkemmin, mutta ei onneksi tullut mitään tautia. Siksipä uskalsin perjantaina lähteä töiden jälkeen lyhyelle happihyppelylenkille ennen illan pokeriturnausta ystäväpariskunnan luona. Hölkkäilin 45 minuuttia ihanassa, kirpakassa syyssäässä ja kuvailin samalla ympärilleni. Lenkki todellakin virkisti ja ikäänkuin nollasi koko viikon. Oli ihana fiilis aloittaa viikonloppu tuommoisen lenkin jälkeen, etenkin kun kotiinsaapuessa huomasin, että Kimmo oli valmistanut meille huippuhyvää ruokaa, eli tofua vihreässä currykastikkeessa. Thai-ruuat on meille ihan lemppareita, ja tykätään niitä kotona tehdä. Nam nam. :)


Lauantaina oli suunnistuspäivä! Saatiin pokeri-illassa houkuteltua isäntäperhekin mukaan suunnistamaan, joten näin ollen meitä oli jo kuusi kaverusta rämpimässä metikössä. Kyllä vaan kertakaikkiaan tuohon lajiin voi jäädä koukkuun. Ja tekee muuten suunnistus hyvää myös juoksun kannalta, koska metsässä juokseminen ihan omalla tavallaan kehittää juoksuaskelta, nilkkoja ja myös reisi- ja pakaralihaksia, kun joissain paikoissa on ihan kunnon korkeuserojakin. Eilinen suunnistus oli kohtuullisen helpossa maastossa, jossa vain muutamaa rastia sai etsiä vähän kauemmin. Mulla sujui suunnistus aika omalla tasolla, ja olin jopa tyytyväinen muutamaan reittivalintaan. Illalla kotona vaan rentouduttiin, juotiin pari lasia punaviiniä ja laitettiin hyvää ruokaa. Olipas rentouttavaa!


Sunnuntain alkaessa mietin, että tänään olis hyvä pitkispäivä. Se olis ollut sinällään fiksun oloinen treeni, mutta jotenkin tänään parin tunnin hölkyttely ei kiinnostanut. Hah. Mistäköhän johtuu, tiedä sitä. Tai no, tiedänhän mä, tänään oli suunnistusta tarjolla! Ehkä tokavikaa kertaa ennen talvisarjoja! Olihan sitä päästävä suunnistamaan. Mulla olis ollut vielä kolmaskin treenivaihtoehto, meinaan pumppi ihanaisen Tiinan kanssa, mutta kuten sanottu, suunnistusmetsä houkutti tänään eniten. No, tänään ei suunnistus kulkenut ihan yhtä hyvin kuin eilen, ja ainakin mulle maasto oli vähän haastavampi, eli oli paljon tiheikköä ja avokalliota, jotka mä koen jotenkin itelleni vielä haastavaksi. Mutta ei se mitään, noi kerrat, kun kaikki ei menekään kuin elokuvissa, kasvattaa mua suunnistajana eteenpäin! Sitten mietin kotona karttaa katsoen, missä meni pieleen ja mitä olisin voinut tehdä paremmin. Eikä tuo nyt lopulta niin toivotonta ollut, ja hyvin sain tehtyä kierroksen.


Suunnistuksen jälkeen tulin kotiin esivalmistelemaan ruokaa, ja sitten tulikin lähdettyä takas lenkkipolulle. 1h 17 min suunnistusta ei vielä riittänyt päivään.. olihan se "pitkis" jotenkin tehtävä, joten 40 minuutin hölkkäily Kimmon kanssa täydensi hyvin suunnistusta. Yhdistelmätreeni oli oikein onnistunut ja tykkäsin tuota jaottelusta! Hölkältä siirryin vielä SATSin tiloihin, joissa oli tarjolla BodyBalance-tunti, joka kruunasi mun tehosunnuntain. Kolme tuntia liikuntaa päivään riittää, eikös?! ;)

Vähän tämä tukkoisuus ehkä vielä heijasti tekemisessä, joten nyt on hyvä siityä lepojakson piiriin. Ajattelin, että seuraavat kaksi viikkoa liikun hyvin vähän ja hyvin kevyesti.

Mites teidän viikonloppu sujui? Oletteko te tehneet vastaavia kolmen treenin yhdistelmätreenejä? 

tiistai 15. lokakuuta 2013

Eilen pyöräiltiin, tänään on lepopäivä!


Mä olin suunnitellut itselleni tänään lenkkipäivää, mutta suunnitelmat on tehty muutettaviksi, vai miten se meni?! Mä usein viikon alussa mietin, miten jaottelen liikuntapäivät viikolle, koska muuten en osaa jaotella treenejä tasaisesti tai järkevästi. No, aina ei tule kuitenkaan pitäydyttyä suunnitelmissa erinäisten syiden vuoksi. Tänään on sellainen päivä! Mun piti meinaan tänään käydä lenkillä, mutta yksinkertaisesti en tunne, että mun jalat olisivat tänään tarpeeksi tuoreet ottamaan vastaan treeniä. Mielellekin tekee ihan hyvää välillä unhotaa treenit pariksi illaksi, ja voin keskittyä muihin intohimoihin, kuten ruuanlaittoon ja ihan vain hengailuun! Voisin kirjoittaa tarkemmin aiheesta, mutta mun lihaton lokakuu on mennyt tosi hyvin.. nyt on kaksi viikkoa takana lihatonta, kanatonta ja kalatonta elämää. Eikä tee ees tiukkaa, sillä vieläkin on paljon ruokalajeja, joita tekee mieli testata, mutta tästä enemmän myöhemmin!


Pohkeeni tuntuvat kireältä ja jalat hieman raskaalta, vaikka sain eilen hierontaa jaloille. En oikeastaan tiedä, miksi ne ovat nyt niin ärtyneet, kun en ole viimepäivinä kovia treenejä juuri tehnyt. Tosin salitreenin muuttaminen voimapainotteiseksi on voinut hieman verottaa jalkojen kuntoa ja täytyykin nyt yrittää panostaa enemmän lihashuoltoon ja palautumiseen. Vaikka treenit eivät ole olleet nyt kovin kovia, niin täytyy muistaa, että olen kyllä taas nilkan kuntouduttua treenannut useana päivänä viikossa, joten ei ehkä ihme, että pohkeet ovat jumiset.

Tosiaan, pari päivää on mennyt rauhaksiin ilta-aikana, kun tänään oli lepopäivä, ja eilen päivän treeni tuli tehtyä työmatkaliikkumisena. Mulla on sen verran pitkä työmatka, joten sen menee mun mittapuulla kyllä ihan hyväksi peruskuntoliikkumiseksi, niinä harvoina kertoina, kun pyörän otan auton sijaan alleni. Pyörällä matkaa tulee 15km suuntaansa, jota mä pyöräilen helposti sen 45 minuuttia. Aika hyvä treeni päivään, 2x45min settiä pyöräilyä. Jei. Ja toi aamun pyöräilyhän alko jo ennen klo seitsemää, että aivan kova herätys aamuun. Kaupunki oli aivan pimeä ja unessa vielä, kun lähdin liikkeelle. Eilen mulla ei ollut pyöräilykenkiä jalassa, kun en niitä aamutuimaan jaksanut etsiä kaapin perukoilta, ja en ollut muistanut ottaa niitä esille sunnuntai-iltana. Mutta ihan hyvin sain poljettua myös lenkkareilla, vaikka eihän siinä jalka tee samallalailla töitä joka suuntaan, kuin klossikengillä.


No, toivottavasti suunnitellun lepopäivän siirtäminen tähän päivään ei haitannut, koska huomenna olisi tarkoitus taas tehdä vähän juoksu- ja salitreeniä. Loppuviikolle on myös kivasti jo treeniä suunniteltuna, kun alkaa olla viimeisiä suunnistuskertoja, joten täytyyhän sitä pari kertaa päästä suunnistamaan tällä viikolla. Lisäksi mulla on jo sovittuna mun ystävän kanssa semipitkis perjantaille. Jee, ompas kiva viikonlopun aloitus siellä, odotan jo innolla!


Noniiiin, palautukaa jalat, palautukaa!!

Onko teillä niin, että joudutte siirtämään treenejä toisille päiville tai ottamaan ylimääräisiä lepopäiviä siksi, että kroppa on levon kannalla?! Entä muuten, kuljetteko te työmatkat hyötyliikkuen ja onko se teidän mielestänne liikuntaa? ;)

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Voimailusta tukea kestävyyslajeihin

Vaikka minun "kisakauteni" ei juuri monia kisoja ole sisältänyt (oikeastaan vain Tukholman maratonin ja Midnight Runin), niin silti miellän tämän syksyn ja talven tulon peruskuntokauden alkajaisiksi ja liikuntatottumusten muuttumisen aikakaudeksi. Onhan totta, että kesäiset lajit, kuten pyöräily, juoksu tai suunnistus vähenevät tai jopa loppuvat monien kohdalla, ja talvella keskitytään enemmän toisiin lajeihin. Näin käy myös minulla. Juoksu on oikeastaan ainoa laji, jota tykkään harrastaa intohimoisesti niin talvella, kuin kesälläkin. Talvilenkit kasvattavat vain sisua! Sen sijaan kesälajien vastapainoksi tulee lajivalikoimaan talven ajaksi muun muassa kuntosalia ja uintia enemmän, joista varsinkin jälkimmäinen on kesän ajan ollut aivan unholassa. Myös lihaskuntoharjoittelu on lähes koko vuoden ollut enemmän tai vähemmän ylläpitävää. Siihen onkin nyt tulossa muutos, kun aloitan uudet tuulet kuntosalin osalta.

Edelleenkään kuntosali ei tule olemaan mulle mikään "ykköslaji" ja pyrin pitämään sen kestävyyslajeja tukevana ja muutoin mukavana, yleistä hyvinvointia tukevana harrastuksena. Salikertoja olen uumoillut 1-2 viikkoon (kuitenkin niin, että viikossa olisi vähintään kaksi lihaskuntoharjoitetta, eli sitten jotain lihaskuntojumppaa tms. lisänä... itselle huom! Balancea ei lasketa lihaskuntojumpaksi, vaikka siinä kahden biisin verran käydäänkin keskivartaloa läpi! Hahaha!), eikä niiden tarvitse kestoltaan olla kovin pitkiä. noin 40-50 minuutin treeni riittää mulle aivan hyvin.


No, mikä sitten muuttuu verrattuna nykytilanteeseen? Se, että alan vääntää rautaa tehokkaammin. Tähän asti en ole kamalasti uskaltanut tehdä isoja lihasryhmiä, ja jalat olen jättänyt aika paljon unholaan ja ajatellut, että juoksu ja muut riittävät. Nyt ei enää riitä! Mä en jaksa veivata pieniä lihasryhmiä kamalasti putkeen, koska sitten kyllästyn. Mä tarvitsen hikistä ja tehokasta salitreeniä, jonka jälkeen mulla on voimakas olo. Mä tahdon, että muutamalla isolla liikkeellä saan käytyä oikeastaan kaikki lihasryhmät läpi. Siksi olen päättänyt suunnata oman tulevan jakson kuntosalitreenin isoihin lihasryhmiin, laajoihin ja toiminnallisiin liikkeisiin.

Liikkeet, joiden ympärille aion jatkossa salitreenini koota, ovat ainakin maastaveto/sjmv, kyykky (tahtoisin oppia etukyykyn, ja yritänkin opetella sen tekniikkaa), penkkipunnerrus, rinnalleveto + työntö (ehkä joskus tempaus, jos opin tekniikan) ja mahdollisesti muutama pienempi liike, kuten kulmasoutu, ylätalja yms. Kaikkia liikkeitä en laita samaan treeniin, vaan pyrin valitsemaan aina noin kolme liikettä, joiden ympärillä teen erilaisia sarjoja. Lisäksi saatan tehdä joitain pienempiä liikkeitä, jos on aikaa ja mieltä siihen. Väkisin en tee mitään.

Lähde: weheartit.com

Uskon, että näin ollen jaksan paremmin käydä salilla, ja mielenkiintoni pysyy yllä. Nautin, kun treenissä tulee hiki, ja sitä en valitettavasti saa hauisten kääntelystä tai vastaavasta. Tällä pyrin myös saamaan kehostani voimakkaamman ja ryhtiä juoksuuni. Jopa kesällä 10 tunnin maagisen rajan ironmanilla alittanut Alexander Stubb kirjoittaa voimannostotreeneistä olevan hyötyä kestävyyslajeissa. Hänen hyviä kommentteja löytyy blogitekstin loppupuolelta, "Harjoittelusta"-osiosta. Kannattaa lukea!

Koska viikonpäivät ovat rajalliset, ja tahdon harrastaa monia lajeja, ei valitettavasti kaksi salitreeniä mahdu liikuntaviikkooni noin vain. Edelleen voimailupäivät täytyy jaksottaa usein juoksun tai muun kestävyyslajin kanssa samaan päivään. Yleensä ohjelmassani on kevyt juoksu + kuntosalitreeni samassa. Minä teen yleensä treenin niin päin, että juoksen ensin, ja teen salitreenin sitten. Näin ollen saan salitreenistä nopeamman, koska lämmittelyä on jo hyvin alla. Myöskin juoksu kulkee tuoreilla jaloilla paremmin, kuin salitreenin jälkeen. Tosin, jos lajit olisivat toistepäin, uskoisin jalkojen ja kehon palautuvan salitreenistä nopeammin, kun juoksu toimisi ikäänkuin loppupalautteluna ja lihakset palaisivat normaaliin mittaansa juoksun jälkeen. Ehkä salitreeni kulkisi ekana lajina paremmin, kuin vasta juoksun jälkeen....

Miten päin te teette yleensä kuntosali + juoksutreenit vai teettekö ne yleensä eri päivinä suosiolla? Miltä minun voimailusuunnitelmat kuullostavat?



Ihanaa syyssunnuntaita kaikille!

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

"Yh, kamalan kylmää ja märkää.. siirrän lenkin huomiseksi!"


Njäääh, ulkona sataa vettä... ja siellä on pimeää... ja kylmä.. täällä lämimässä sohvalla teekupin kanssa, viltin alla on paljon lämpimämpää... sitä paitsi, telkkarista tulee nyt lempiohjelmani... äh, en varmasti jaksaa liikkua tästä mihinkään.. ainakaan tuo märkä ja kylmä ulkoilma ei houkuta. Ei mulla ole heijastimiakaan! Jos meen sitten huomenna lenkille....

Ne kuuluisat viimeiset sanat. Jos et mene tänään, et mene huomennakaan! Ja sitä paitsi, noi kaikki tossa yllä on tekosyitä, älä yritä muuta. Pimeää voi olla, mutta kaupungissa on katuvalot. Lisäksi, jos juokset maalla jossa ei ole katuvaloja, osta otsalamppu, jonka voit ottaa lenkille antamaan valoa. Jos taas pelkäät pimeää, voit ajatella, ettei kukaan kumminkaan hyökkää hyväkuntoisen juoksijan kimppuun, koska ei hän pärjäisi juoksukilpailussa. Heh. Kosteus on asennekysymys. Mitä sitten, jos kastut vähän lenkillä? Yleensä pääset kuitenkin kotiin suihkuun ja saat vaatteet kuivumaan. Ja hei, toi kylmyys on ihan vihoviiminen tekosyy. Okei, siellä voi tuntua kylmältä, mutta se on vaan ne ekat 5 minuuttia, ennen kuin kehosi lämpeää. Ja ainahan voi laittaa enemmän vaatetta, vaikka ei noilla +10 asteen keleillä tarvitse kuin t-paidan ja takin. Itelläni on ollut pitkähihainen takin alla, ja se on ollut liikaa. Niin, ja ne lempparitv-ohjelmat voi laittaa nauhalle, ja aika paljon tulee sarjoja myös netin tv-palveluista. Ite en ees ehdi seurata sarjoja tiettyyn aikaan, joten seuraan kaikkia sarjoja Netflixistä tai muualta.



Onko ensimmäisen kappaleen sanat tuttuja just sun suusta?! Jos on, niin kannattaa katsoa tämän postauksen kuvia, ja miettiä, voisko siellä sunkin seuduilla olla kaunista? Syksyllä on niin kaunista, jopa pimeän aikaan, vaikkei ruskan värit erotukaan niin hyvin, kuin valoisaan aikaan. Mutta on nuo keltaiset lehdet aika nättejä katuvalojenkin hohteessa, eikö? Ja sadekin yleensä vain raikastaa ilmaa, jolloin ulkona on paljon mukavampi juosta, kuin vaikka kesällä! Ymmärrän, ettei tykkää juosta kaatosateella, mutta harvoin syyssateet on niin rankkoja. Pieni sade ei ole kuin positiivista.


Mä pääsin eilen vihdoin ja viimein kunnon lenkille sen nilkan tapaturman jälkeen. Nyt nilkka alkaa olla jo aika normaali, joten uskalsin ottaa vähän pidemmän lenkin. Pienten sattumusten jälkeen pääsin vasta kahdeksan jälkeen lenkille, mutta onneksi lähdin. Oli meinaan taas yksi ihana lenkki, jota voi taas muistella myöhemminkin. 15 kilometriä tuli taivallettua lempilenkkisäässä, eli tihkusateessa. Askel oli kevyt ja henki kulki hyvin. Mä vaan nautin rauhallisesta kaupungista, ihanista valoista ja meren pauhusta lempi kohdassani reitillä. Juoksin rauhallista tahtia, ja pysähdyin välillä kuvaamaan maisemia, kännykkäkameralla, joten kuvat eivät ole kovin laadukkaita. Kuuntelin poikkeuksellisesti myös musiikkia kuulokkeista, ja ei voikaan olla tunnelmallisempaa, kuin juosta upeassa ilmassa ja kuunnella lempibändin kuulokkeista. Ei ihmekään, että askel oli niin lennokas!!


Uni ei tullut ihan heti silmään, mutta sitten kun nukahdin, niin nukuin kyllä aivan sikeästi, ja aamulla oli virkeä olo nousta töihin. Kannatti siis lähteä!! Lähe säkin, älä jää sohvalle makaamaan.. ainakaan joka päivä ;)

Tykkäättekö te näistä syysilmoista vai mimmoisista ulkoiluilmoista te pidätte? 

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Mukava ilta, ei niin mukava loppuilta

Taas alkaa viikonloppu kääntyä lopuilleen, ja on sunnuntai-ilta! Mulla on ollut spesiaaliviikonloppu siinä suhteessa, että mun ja ystäväni luokse tuli vieraita meidän vanhalta paikkakunnalta. Saatiin meinaan vanhan ystäväporukan kanssa aikataulut yksiin ja päätettiin viettää päivää ja iltaa yhdessä! Ehdin onneksi ennen ystävien saapumista eilen vähän metsään juoksemaan rastien perässä. En voi vaan olla hehkuttamatta, kuinka kaunis metsä on syksyisin ja kuinka ihaniin paikkoihin sitä päätyy suunnistusrastien perässä. Oli kyllä aivan upea startti päivään ja suihkun jälkeen olin valmis tapaamaan ystäviäni!

Vietettiin ensin aikaa läheisessä ostoskeskuksessa shoppailun ja ruokailun merkeissä. Mullahan on menossa lihaton lokakuu, ja tämä oli ensimmäinen testi, meinaan ulkonasyöminen ystävien kanssa. Käytiin thai-ravintolassa syömässä, jossa mullakin oli paljon hyviä vaihtoehtoja lihattomaan ruokaan. Oikeastaan mun ei edes tehnyt mieli lihaa, ja oma annokseni oli aivan sairaan hyvää: Gaeng keow wahn - Lihaa tai tofua asiakkaan valinnan mukaan, vihreä curry-kastike, kookosmaitoa, sokeriherneitä, bambua, pippuria ja tuoretta basilikaa. On siis vain asenteesta kiinni, voiko ravintolassa saada hyvää ruokaa ilmaa lihaa. 


Illalla meillä oli ystäväni kotona ohjelmassa muun muassa saunomista ja yleistä illanviettoa. Oli aivan älyttömän mukavaa olla tutulla porukalla taas yhdessä, ja ei tuntunut yhtään siltä, että muutaman kanssa en ole niin hirveästi ollut tekemisissä tässä viime aikoina. Tästä sai kyllä taas puhtia, että pitää ehdottomasti useamminkin nähdä vanhoja kavereita. Ystäviä ei voi mitenkään olla koskaan liikaa, varsinkaan sellaisia, jotka tuntevat sinut hyvin ja joiden kanssa voit olla oma itsesi. Kiitos siis ystäville ihanasta päivästä!

Illan aikana tuli otettua myös ilolientä ja suunnattiin baariinkin. Tässä kohtaa mun on todettava, että baarit eivät ole mua varten. Ensinnäkin, olen jo kahdentoista aikaan yleensä niin väsynyt, että olisin valmis sänkyyn. Toiseksi, aihe kuningas alkoholi... minä en meinaan enää pysty juomaan itseäni mihinkään humalatilaan, jotta jaksaisin katsoa kännisiä ihmisiä ahtaalla tanssilattialla. Kolmanneksi, en yleensä kuuntele sellaista musiikkia, jota yökerhoissa soitetaan. Eli sellaista listahittirynkytystä. Eli jatkossa mua ei tulla varmasti baareissa juurikaan näkemään. Toki joskus voin lähteä tanssimaan johonkin kivaan paikkaan, mutta usein baari-illat ovat valtavia pettymyksiä, etten enää jaksa edes toivoa onnistunutta iltaa. Mua suorastaan ahdistaa välillä olla siellä ihmispaljouden keskellä musiikin pauhaessa täysillä. Sen sijaan live-keikoista tykkään, mutta niissä onkin ihan omanlaisensa tunnelma!

Ystävät stailasivat mut vaatekaupoilla, heh!
Alkoholiin mun suhde pysyy ennallaan. Mä en vaan pysty enää juomaan itseäni humalaan, ja muutaman alholiannoksen jälkeen tulee stoppi. En yksinkertiasesti pidä siitä ihmisestä, joka olen, kun olen hiprakassa tai jopa humalassa. Tahdon pystyä kontrolloimaan jokaista liikettäni ja sanomistani, enkä tahdo katua mitään jälkikäteen. Pahinta on, jos ei muista edellisen päivän tapahtumista juuri mitään. Lisäksi pelkään krapulaa. 

Alkoholi on minulle nautinto- ja rentoutumisaine. En ole siis lopettamassa alkoholin käyttöä, vaan juon maltillisesti ja vastuullisesti. Nautin hyvän viinin ja ruuan sulavasta kombinaatiosta. Nautin siitä tunteensta, kun lihakset ja mieli rentoutuu parin viinilasillisen tai hyvän oluen tai siiderin jälkeen. Minä kyllä pidän alkoholista, niin kauan, kuin voin kontrolloida sitä itse.

Mutta yhh, tänään on ollut pöhnäinen olo, vaikka nukuin 7 tunnin yöunet ja vaikka tosiaan en juonut montaa alkoholiannosta. Silti, 3-10 välillä suuntautuneet yöunet eivät vaan ole mulle parhaat mahdolliset. Mä olen iltauninen. Tänään on aivan turha lähteä enää mihinkään liikunnan pariin, vaan taidan vain käydä pienellä happihyppelyllä, saunassa ja alkaa valmistautua untenmaille. Valvominenkaan ei ole mun juttu, se on myös yksi negatiivinen puoli baareissa. 

Minkälainen suhtautuminen teillä on yökerhoihin tai alkoholiin? Miten teidän viikonloppu meni? :)

torstai 3. lokakuuta 2013

Elämän pienet suuret ilot liikunnasta

Täällä on kyllä niin onnellinen tyttö, kun olla ja voi! Nilkka alkaa olla hyvin parantunut, ja todellakin selvisin vaan säikähdyksellä siitä loukkaantumisesta. Onneksi. Ei se vielä ihan ennallaan ole, mutta olen tällä viikolla päässyt taas rakkaiden liikuntaharrastusten pariin kunnolla, joten se tekee minut niin onnelliseksi. Toki mua harmittaa se puolimaratonin jättäminen väliin, mutta rehellisesti sanottuna asia on niin, että jokapäiväiset liikkumiset saa mut paljon onnellisemmaksi kuin yksi puolimaraton tai jopa se onnistunut puolimaratonin enkkajuoksu. Tottakai onnistuneet juoksutapahtumajuoksut saavat mut iloiseksi, enhän mä niihin muuten osallistuisi, mutta paljon mieluummin mä valitsen juoksutapahtuman väliinjättämisen kuin vaikkapa kuukauden liikuntakiellon! Miettikääpä sitä ;)

Lähde: megalon.fi

Tosiaan, kerroinkin viime viikolla, että mä tilasin netistä nilkkatuen. Aika sattumankauppaahan se on, minkälainen tuki sieltä tulee, mutta salibandyakoijen jäljiltä kavereiden tukia nähneenä osasin valita jonkinlaisen tuen. Päädyin googlettelun jälkeen tilaamaan nilkkatukeni Megalon-kaupasta, josta toimitus tuli todella nopeasti ja moitteettomasti. Tilasin itselleni alennuksessa olleen Mullerin 4547-tuen. Sen hinta oli alessa 25 euroa, eikä sitä enää näköjään myydä tuolla verkkokaupassa. Sen ovh oli yli kolme kymppiä, joten päädyin siihen. Lisäksi tuesta sanottiin, että se on tukeva, mutta säilyttää nilkan luonnolisen liikkeen. Siitä päättelin, että tämä tuki olisi mulle hyvä, koska tarkoitus olisi ottaa tuki käyttöön lähinnä suunnistukseen ja pallopeleihin sekä hyppyjumppiin, joten on oleinnaista, että jalka pystyy tekemään sen liikeratoja.

Koeajoin tuen maanantaina lenkillä (jee, eka lenkki 1,5 viikon tauon jälkeen!) ja tuki tuntui hyvältä. Mä siis en ota tukea enää jatkossa juoksulenkeille, koska siinä ei ole järkeä. Mun nilkan pitää kestää suoraa liikettä, se on tarkoitus. Joten huomenna menenkin lenkille ihan ilman tukea. No, hyvin menneen lenkin jälkeen päätin, että uskallan tiistaina lähteä suunnistamaan. Ja kaikki meni niin hyvin - nilkka kesti, eikä ollut edes läheltä piti -tilannetta. JES! Oli siis hyvä ostos tämä mun tuki. Vitsit, että oli maailman parasta päästä taas suunnistamaan niin, että hiki lensi ja sai mennä kunnolla! Pääsin radan (B 5,5km) mielestäni tosi hyvin läpi, vaikka sitten tuloslistaa katsoessani olin kyllä selvästi keskivaiheen huonommalla puolella. Silti tajuan, että oon kehittynyt tosi paljon nyt tässä syksyllä, ja ei ole enää ongelmia tai turhaa jännitystä lähteä edes noihin viiden kilsan radoille. Mut parasta tässä on se, että vaikka oon kehittynyt huikeesti, niin vielä on todellakin varaa kehittyä ja paljon. Aivan huikeeta! Juoksussa mulla on sellainen vaihe, että tarttis laittaa uusi vaihde silmään, että alkais tulla kehitystä, mutta en tiedä, kuinka paljon tahdon lopulta siihen panostaa. Siksi tää suunnistus on ollut oikein iloinen uutuus mun lajivalikoimassa.


Nilkan kuntoutus ja ylläpito alkoi maanantaina salilla. Mä päätin, että jokaisen salitreenin päätteeksi yritän tehdä 5-10 minuutin nilkanvahvistustreenin. Teen sen tietysti ilman kenkiä, ja tasapainolaudalla tai bosu-pallon päällä. Viimeksi tein ihan päkiänousuja siinä pallon päällä ja kyykkyjä ja yhden jalan tasapainoilua. Olisnkin enemmän kuin kiitollinen, jos teillä ihanilla lukijoillani olisi jotain vinkkejä, mitä voisin siinä tasapainolaudalla oikein tehdä :D ?!?

Mulla alkaa nyt uusi vaihde salitreenin parissa, ja yritänkin pari kertaa viikossa keritä salille tekemään 30-60 minuutin treenin. Maanantaina treeniin kuului vinopenkki käsipainoilla, sjmv ja rinnalleveto + ylöstyöntö -sarjat. Jep, kolme liikettä. Tässä on mun suunta salitreeniin, ehkä arvaattekin jo mitä tässä haen takaa, mutta kirjoitan tosiaan salitreeneistä oman postauksen myöhemmin. Huomenna olisi taas tarkoitus mennä salille lenkin jälkeen!

Huh, huomenna on taas perjantai! Huippua! :)