keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Ihana sunnuntai

Kiitos ihan tuhottomasti kaikista tsemppaavista kommenteista viime postaukseen, jossa kerroin epäonnistuneesta ei-niin-onnistuneesta puolikkaan juoksusta. Ootte te kaikki vaan niin mahtavia tyyppejä, joista saan voimaa niin liikuntaan kuin tähän blogiinikin! Odottakaas vain parisen viikkoa, kun blogini synttärit tulevat, niin koitan keksiä teille jotain kivaa! ;)

Oikeasti, kun sunnuntai koitti, niin vähinkin harmitus oli jo kaikonnut mielestäni, ja olin tyytyväinen tuohonkin juoksuun. Omalla kohdalla puutteeni on, että osallistun "kisoihin" tosi harvoin, ja ne ovat oikeastaan ainoa paikka, jossa juoksen kovia lenkkejä. Suurin osa juoksuistani on pk-menoa (keskimääräinen km-vauhti jotain 6.20 luokkaa, joskus kovempi, joskus hitaampi), joten koen, että kovia, tasavauhtisia lenkkejä voisi juosta useamminkin. Saapi nähä, raaskinko luopua ihanista, hitaista lenkeistäni edes kerran viikossa tai parissa. Heheh.

Kuva viime syksyltä. Nykyisin en pidä enää kompassia kaulassa, vaan ranteen ympärillä. Jotain oppia siis ;)
Sunnuntaina olin iloinen, kun jalat eivät olleet niin tukkoiset puolikkaan jälkeen, niin uskalsin lähteä kauden viimeiseen suunnistukseen. Tästä suunnistuksesta on tosiaan tullut mulle ihan ykkösjuttu, joten oli aivan huippua päästä vielä viimeistä kertaa metsään! Toki sitten tammikuussa vissiin starttaa korttelirastit, mutta nyt tulee loppuvuoden taukoa. Viimeinen suunnistus oli aika haastavissa maastoissa Kaitakorvessa. Ilma oli kaunis ja syksyinen ja luonto todella upeaa, kun sunnuntaiaamuna lähdettiin metsään.

Mä otin C4km radan, kun karttoja tutkaillessa totesin, että ei tosiaan paljon ole polkuapuja rastiväleillä. Jotenkin sain kovan flow-vaihteen päälle, ja 11 rastista 7 ekaa meni aivan tajuttoman hyvin, ja 8 ja 9:kin vielä ihan jees. Vaikka matkalla oli aika pitkäkin rastiväli ilman mitään polkuja, niin olin tosi hyvin kartalla koko ajan. Seurasin vain nousuja ja laskuja, jyrkänteitä ja kivisiä alueita, niin löysin hyvin rastille. Kun otin kympille suunnan ysiltä, mulla oli jostain syystä kartta väärinpäin (krhm) ja sitten kun tajusin asian, mulla meni pasmat ihan sekaisin ja aikaa tuhraantui vähän liian kauan. Mutta rasti lopulta löytyi ja 11 oli myös vähän hakemista, mutta maaliin tulin oikein tyytyväisenä hyvin menneen viimeisen suunnistuksen ansiosta! On toi kyllä todella huippu ja palkitseva laji! Teen vielä yhteenvedon suunnistuskaudesta myöhemmin, koska onhan tää ollut aivan huikea kesä syksy sen suhteen!


Kauan ei ehditty sunnuntaina kotona lymyämään, kun sitten koittikin aika jo lähteä kohti Helsingin jäähallia, jossa hyvästeltiin ehdottomasti yksi suomalaisen musiikin suurista nimistä, eli PMMP. Itse olen jonkinmoinen fani, kun keikoilla on aiemminkin tullut pompittua ja sanoja osaan ulkoa, joten oli aivan luonnollista, että kenttäliput piti saada tuonne keikalle! Huh, ja mikä setti olikaan! Keikka kesti yli 2,5 tuntia ja sen aikana oli niin tunnelmallisia hitaita kohtia, kuin meneviä hetkiä, joilloin hypin lopultakin jalat aivan rikki! KIITOS PMMP, mahtavasta keikasta ja mahtavista vuosista!


Tämä voi olla 
koko elämämme ihanin päivä, 
ajetaan hiljempaa. 
Toivon että matka jatkuu, jatkuu vaan. 
(PMMP- Matkalaulu)

Ja kiitos sunnuntain, jalat olivat tuhannen tuuskana maanantaina. Huh. Nyt alkaa helpottaa! ;)

4 kommenttia:

  1. Usein käy kyllä tolleen, että kun on hetken pureskellut mielessään "ei niin onnistunutta" juoksua niin se alkaakin tuntua hyvältä ja siitä löytää paljon positiivisia asioita. Mä uskon myös, että yksi vauhdikkaampi tempo tai intervalli-lenkki viikossa vois tehdä vauhdille ihmeitä! :) Tiedän kyllä sen tunteen, että on mukavaa juosta niillä pk-sykkeillä, koska tykkään siitä itsekin. Se on mukavaa ja helppoa, mutta jos halutaan kehittyä niin sitten pitää välillä vähän laittaa töppöstä toisen eteen vauhdikkaammin! ;) Hyviä lenkkejä Hannalle!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Karoliina! :) Niinhän se on, että kehittyäkseen tarvitsee kovia lenkkejä myös.. keväällä ennen Tukholmaa teinkin niitä tasaisesti, mutta sen jälkeen suunnistukset on pääasiassa korvannut kovempia treenejä. Sehän on hyvää intervallia, mutta niiden lisäksi tasaisen kova lenkki olisi paikallaan aina välillä! Mutta nyt on pitkä talvikausi aikaa miettiä omia juttuja, että mitä mä oikeastaan ees tahdon tältä juoksuharrastukselta! ;) ..vai meenkö kohti uusia haasteita, hmmm....

      Poista
  2. Ensin paljastui DE:n kangaskassi, sitten PMMPn keikka... Sullahan on aika hyvä musiikkimaku! ;)

    En uskalla edes miettiä tarkemmin, kuinka loistava tuo keikka on ollut, muuten alkaa ketuttamaan liikaa :D Itsellänihän oli toissaviikon keikalle lippu, vieläpä maailman parhaassa keikkapaikassa tuossa 200m päässä kotoa, mutta en sitten mennytkään :/ Keikka kun oli keskellä viikkoa ja mulla oli seuraavana aamuna taas töihinmeno klo 4, joten olisi ollut aika mahdotonta keikkailla. Seuraavasta päivästä nyt olisi toki selvinnyt muutaman tunnin unilla vaikka päällään seisten, mutta keikkailtana en varmastikaan olisi pysynyt hereillä, kun nukkumaanmenoaika on aina viimeistään klo 20.

    Matkalaulu! <3 Se on ehkä yksi tykimmistä biiseistä, mulla tulee sitä kuunnellessa (ja nyt jopa noita sanoja lukiessa) kylmät väreet ja riehakkaan onnellinen fiilis, joskus löytyy jopa onnenkyyneliä silmistä :') Kaikki kesämuistot vyöryy mieleen, jokainen keikka ja festarionnellisuus, kaikki onnelliset automatkat ja ja ja...

    Siitä ei pääse mihinkään, että PMMPn keikat on parhaita, millä olen ikinä ollut. Pieni toivo elää vielä minun päässäni, että tytöt tekisivät vielä joskus comebackin... Ja vaikka eivät tekisikään, niin musiikki säilyy onneksi aina!

    Tässä tulikin todellinen blogin aiheisiin liittyvä kommentti, sori ;) Kiitos sulle kuitenkin tästä, pääsin taas hetkeksi takaisin niihin ihaniin keikkatunnelmiin, joita on tullut koettua usein :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehehe, Liiiina! Ollaan kyllä aika samiksia! ;) PMMP on kyllä aivan huippu! Toi keikka oli kyllä upea! PMMP täytti jäähallin niin tyylikkäästi, ja keikka oli enemmän suunniteltu ja teatraalinen, kuin yleensä bändin keikat ovat olleet! Toimi :)

      Matkalaulusta mullekin tulee mieleen eräs festarireissu, kun täydessä autossani matkattiin viisi tyttöä ja kamat Seinäjoen provinssiin, ja reissu oli kyllä aivan hulvaton! <3 Toi biisi nostaa kyllä tuollaisia muistoja pintaan!

      Niin, aika näyttää, näkyykö PMMP:tä vielä keikkalavoilla, mutta onneksi musiikki elää aina. <3

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)