Niin ihmeellistä on juoksu!

..toisena päivänä kulkee, toisena ei.. tai on mulla kyllä nyt enemmän ja vähemmän kulkenut, mutta tänään oli kyllä taas sellainen flow että oksat pois! Mä olin ihan sata varma, että tänään ei kulje, kun oli tarkoitus lähteä vain kevyellä pk-lenkille. Mutta heti ensimmäisestä kilometristä huomasin, että nyt kulkee, joten annoin mennä kivasti rullaillen vähän alle 6min/km vauhdilla!

Mulla ei ollut sykemittaria mukana, joten sykkeistä en tiedä, mutta uskon, että ne oli aika hyvää luokkaa. Mua on alkanut vähän ahdistaa se, että noi kaiken maailman mittarit on niin älykkäitä, että meistä tiedetään syke ja vauhti ja lähes niinkuin kaikki, joten menen aina silloin tällöin ilman sykemittaria, että mulla on vain Garmin mukana mittaamassa matkaa! Juoksu kyllä kulki tosi kivasti eteenpäin ja helposti.. ja voi luoja, minkä flow-tilan taas sain aikaseks! On toi juoksu vaan niin kivaaaaa! Ei kai mistään muusta lajista voi saada tällaista olotilaa?! :)

Yks juttu vaan mulla meni tänään plörinäksi. Mulla alkoi ihan hirveästi sattuu vatsa lenkin loppupuolella, ja meni vähän niinkuin sekaisin. Höh. No, tiedostan kyllä itse, mikä meni tänään valmistautumisessa pieleen, eli täytyy olla tarkkana jatkossa. Mutta, vähän harmitti, kun täytyi sitten lopettaa lenkki vähän kuin kesken, ja kävellä SATSille. Pööhh.. no, ei voi mitään, eikä se onneksi tänään saanut mun fiilistä pilattua.

Lopullisen niitin arkkuun loi taas niin ihana Balance60! Oli ihan täydellinen keskittyminen koko tunnin, ja mä kyllä nautin taas ihan tosi paljon! ..ja olipas tilaa salissa, kun tais monet olla jo vapputohinoissa!

Nyt annan kropalle taas vähän tilaa hengittää! Huominen menee lepäilessä, ja keskiviikkona ehkä jotain pientä urheilua, ainakin kävelyä!

Mut mukavaa vappua kaikille, ja nauttikaa simasta ja tankatkaa sillä vaikka hiilareita HCR:ia varten (ne jotka on tulossa! ;) )

Kuvat: weheartit.com

Pitääkö aina kehittyä?

Liikuntaharrastus on monelle tavoitteellista. Aina pitäisi jokaisessa juoksutapahtumassa parantaa omaa ennätystään, tai penkistä pitäisi nousta koko ajan enemmän ja enemmän ja niin pois päin. Usein tavoitteet onkin niitä, jotka saavat ihmiset motivoitumaan liikkumiseen ja se on hyvä asia. Mutta voiko ainainen tavoitteiden asettaminen ja niiden siirtäminen korkeammalle koitua kohtalokkaaksi ihan tavalliselle liikkujalle?

Itseäni on tässä "kisakauden" kynnyksellä alkanut harmittaa ainainen miettiminen, mikä on tavoiteaika missäkin tapahtumassa, miten siihen tavoitteeseen parhaiten pääsee, ja hössötys siinä ympärillä.. mitä vauhtia pitäisi lähteä liikkeelle, jotta pääsisi maaliin tiettyyn aikaan, ja niiin. Joskus sitä miettii, että meneeköhän tämä vähän yli? Eikö liikunnan pitäisi olla kivaa, myös silloinkin, kun sitä kehitystä ei niin paljon tule. Sen pitäisi olla voimavara meidän elämässä, eikä stressin aiheuttaja. 

Tämä aihe putkahti mun mieleeni, kun juttelin (juoksu)ystäväni kanssa HCR:stä, ja kerroin, että teen suht normaalin treeniviikon siihen alle, koska en lähde tavoittelemaan kovaa aikaa siellä, vaan nauttimaan tapahtumasta Kimmon kanssa, olenhan luvannut hänen kanssaan juosta yhdessä maaliin! Ystäväni vain tokaisi, että "HCR on viimienen testi ennen Tukholmaa, joten täysiä siellä pitää mennä" ...hmmm, olenko nyt huono "kisailija" ja numerolappuraiskaaja, jos en lähdekään edes yrittämään uutta ennätystä Helsinki City Runilla? Saanko silti juosta hymyssä suin? 

Ylipäätään pääni on tällä hetkellä aika tyhjä. Monella on joku selvä tavoite esimerkiksi Tukholman maratonille, tai johonkin kesän tapahtumaan. Minä olen vain ääneen sanonut sen, että tahtoisin juosta kympin niin, että tulos alkaisi nelosella, eikä vitosella, niin kuin nyt ennätyksessäni (50.50). Minulla ei ole Tukholmaa silmällä pitäen muuta tavoitetta, kuin päästä maaliin. Tottakai tiedostan oman kuntoni, ja  sen pohjalta lähden hakemaan päivän parasta tulosta, mutta katson vasta sitten, mihin se riittää. Joka tapauksessa uskon, että olen onnellinen, oli tulos mikä vain, kunhan saan sen Finisher-paidan!

Sitä en kiellä, etteikö oma kehittyminen ole aina se, jota jokainen tavoittelee. Mutta olen myös sitä mieltä, aina kehityksen ei tarvitse olla niin järin isoa. Se voi jonain vuonna näkyäkin jossain ihan muussa, kuin siinä päälajissa. Voit vaikka kehittyä lihashuollossa, ja tulla venyvämmäksi, ja sitä kautta saatkin ensi vuoteen enemmän tehoja treenailuun. On myös muistettava, että olemme yksilöllisiä, ja kenenkään ei tule verrata omaa kehittymistä muiden kanssa. Ainoa, jota vastaan taistelet, on oma itsesi. Ja toinen seikka, mitä paremmaksi kuntosi tulee, sitä vaikeampi on kehittyä. Ehkä kehitys vaatiikin jo enemmäna aikaa treenaamiseen, mitä sinä olet valmis antamaan, tai kehosi ei ole valmis ottamaan vastaan niin kovia treenejä. Aina ei kehittymisen stoppaamiselle ole mitään yksiselitteistä syytä. Seuraavat asiat voivat kuitenkin vaikuttaa kehitykseen:

• Riittävä lepo ja hyvät yöunet, ja kevyemmät jaksot, palautuminen
• Treenin määrä ja laatu. Tarkista, ettet aina tee samaa treeniä mukavuusalueella!
• Syö hyvin, koska se tukee palautumista myöskin
• Jokin puutostila kehossasi, esimerkiksi raudan puute

Tahdon vain sanoa, että aina ei tarvitse olla pettynyt suoritukseen, vaikka tulos ei olisikaan oma ennätys! Treenivuosi ei välttämättä ole pettymys, vaikket pystyisi parantamaan omia tuloksia. Ole kiitollinen terveistä treenipäivistä, iloitse liikkumistasi muiden samanhenkisten joukossa ja aseta tavoitteet realistisemmiksi! Nauti liikunnasta, äläkä missään nimessä tee sitä pakkopullaa! Ja mikä tärkein, kun kehitystä tulee, iloitse siitä täysillä :)

Kuvat ovat sumuisia, koska lenkillä kännykkä oli trikooiden takataskussa hiestunut, heh. Mutta tänään tein pitkän lenkin, jossa Kimmo oli mukana 15km! Oli tosi kiva juosta yhessä, ja kyllä meijän tiimi maaliin pääsee ensi lauantaina! Mä vielä pidensin lenkkiäni reilu parikymppiseksi yksin. Oli kyllä todella ihana sää juosta, t-paita ja juoksutakki oli just sopiva varustus kevyelle lenkille, merenrannalle. 

Ihanaa uutta viikkoa kaikille! Aijotteko treenata normaalisti Vapuista huolimatta vai meneekö viikko julhahumuissa?

Aamupäiväjumppa

Heh, juuri kun viime postauksessa kirjoitin jumppaamisesta ja sen muuttumisesta, palasin lauantaiaamussa vanhaan rutiiniin, eli aamupäiväjumppaan! Oli jotenkin kivaa pitkästä aikaan lähteä lauantaina lenkin sijaan SATSille, ja tehdä ohjettua treeniä :)

Heräsin tosiaan yhdeksän aikoihin tänään reilu yhdeksän tunnin yöunien jälkeen! Olo oli jokseenkin pöllähtänyt, ja lopulta nousin sängystä vasta vähän vaille kymmenen, ja päätin, että ehdin jumppaan yhdeksitoista! Väsäsin nopeasti leivät ja keitin kahvia, ehdittiin jopa huoltaa nopeasti pyöräni talviunilta, ja ehdin silti jumppaan! Kivaa!

Jumppana oli vanha tuttu ABSolution-treeni, joka kestää 30 minuuttia. Nyt olin ensimmäistä kertaa ohjelma nro 2 testaamassa, ja täytyy kyllä todeta, että vaikutti rankemmalta just keskivartalolle, kuin se aiempi ohjelma. Mun onnekseni hyppyjä ei ollut kuin yhdessä liikkeessä, koska tahdoinkin säästellä jalkojani huomista lenkkiä silmällä pitäen. Toi ABS-tunti perustuu siihen, että on kuusi treenipatteria, joissa kussakin on kaksi liikettä. Molemmat liikkeet tehdään kahteen kertaan vuorotellen niin, että ensin on liike a 40s ja sitten on 20s tauko, sitten liike b 40s ja tauko 20s. Eli aika tiukka setti toi lopulta on.

Ilo oli kyllä olla ohjatussa jumpassa heti aamupäivällä! Jotenkin aina kun musiikki alkaa pauhaa ja ohjaaja on pirteä, niin saa itsestä paljon enemmän irti! Mulle varsinkin ohjatut jumpat sopivat tälleen aamulla, koska olen vielä "unessa", ja jos säätäisin salilla jotain, niin en tiedä saisinko draivia päälle. Lenkillä kyllä onnistun hyvin, kun siellä ei tartte oikeastaan ajatella mitään.

Puolen tunnin ABSin päälle tein vielä pienen ylävartalopuntin päälle. Nyt jumpan jälkeen olin kyllä herännyt, ja sain hyvin tehtyä salitreenin läpi. En kuitenkaan halunnut koko päivää SATSilla viettää, joten tein todella pikaisen, vähän sitä sun tätä mielen mukaan. Kivoin liike oli ehdottomasti hauiskäännöt ristikkäistaljalla! Jos et oo kokeillut, kannattaa kokeilla! Saa kivasti vaihtelua salitreeniin! :)

Semmoinen aamupäivä lauantain kunniaksi... treenin jälkeen tuli syötyä mansikoita ja rahkaa välipalaksi, ja sitten suunnattiinkin Helsinkiin Stadiumiin, kun siellä oli Midnight Runin kunniaksi 20% ale kaikista Niken juoksutavaraoista. No, yllätys, väkeä oli niin paljon, etten jaksanut siellä kauan pyöriä, ja lisäksi ne trikoot, jotka oli ostoslistalla, oli mun koossa loppu. No, aina ei voi voittaa. tuli kuitenkin käytyä Ruohonjuuressa ja Punnitse & Säästä -liikkeessä, joista mukaan tarttui muun muassa Hamppuproteiinia ja pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Onko jollain kokemusta hamppuprotskusta? :)

Nojoo, huomenna sitten pitkiksen vuoro taas! Nyt suuntaan unten maille, niin jaksaa huomenna talsia...

Jumppaihanteiden muuttuminen

Ihan alkuaikoina, 1,5 vuotta sitten liityttyäni SATSiin, minun piti käydä kaiken maailman jumpissa pää kolmantena jalkana. Jumpat olivat mun suuria suosikkeja, ja tulikin aika pitkälti koluttua kaikki, paitsi tanssilliset tunnit, joita valikoimissa oli. Olen aina vältellyt tanssillisia tunteja, koska mulla ei yksinkertaisesti ole rytmitajua, eikä oikeastaan kiinnostustakaan näihin tanssillisiin tunteihin. Muuten on tullut kokeiltua stepit, pumpit, combatit ja muut kyllä!

Ennen olin sitä mieltä, että jumpassa pitää painaa hiki hatussa, hyppiä paljon ja tehdä ylipäätään mahdollisimman paljon tunnin aikana. Lempi jumppani olikin sellainen Attackin tyylinen (uskoisin, en ole koskaan päässyt testaamaan attackia) Energy-jumppa, jossa juostaan, hypitään päättömästi ja tehdään burbeeita ja kaikkea kamalan kivaa! Hiki virtasi koko tunnin, ja fiilis oli aivan älyttömän endorfiininen! Lisäksi nautin spinningistä, pumpista ja combatista paljon. Jumppaaminen oli ehdottomasti mun ykkösliikuntamuoto aivan tuonne vuoteen 2011 johonkin kesään asti. Toki sen jälkeenkin jumppasin, mutta en enää niin aktiivisesti, koska juoksu tuli oleellisena osana kuvioihin, jopa maraton-treeninä.

Lähde: sats.fi

Nykypäivänä mun jumppaihanteet on ihan päinvastaiset, kuin ennen. Eniten tykkään jumpista, joissa tehdään mahdollisimman luonnollisia liikkeitä kehoa kunnioittaen ja sen todellista kykyä hyödyntäen. Jos jumppa tehdään paljain varpain, se on plussaa. Tahtoisin muutenkin oppia juoksemaan kevyemmillä ja mahdollisimman vähän tuetuilla kengillä. Olen jopa harkinnut varvaskenkien kokeilua. Onko jokin juossut tai jumppaillut esimerkiksi Vibramin FiveFingers-tossuilla?

Joskus 1,5 vuotta sitten Les millsin BodyBalance tuli olennaisena osana mukaan mun viikottaista liikuntarytmiä, ja siellä se on ja pysyy edelleenkin. Balance on ihan ehdottomasti mun suosikki ryhmäliikuntatunti eli jumppa, ja olenkin sitä hehkuttanut aiemminkin. Olen myös kokeillut joogaa, yogalatesta ja pilatesta, ja tykkännyt kaikesta paitsi pilateksesta. Siihen en päässyt sisään. Tahtoisin myös kokeilla ainakin Taiji-lajia. Ja lisäksi yksi mielenkiintoinen laji, jossa joskus kävin useamminkin, on piloxing, joka yhdistää pilateksen ja nyrkkeilyn. Tunnilla ollaan myös paljain varpain.

Tällä hetkellä suureen suosioon on noussut myös SATSin Soma Move -tunti, josta olen aiemminkin kirjoittanut. Tunti siis kestää 45 minuuttia, ja liikkeet ovat sellaisia, jotka pitäisi olla meille luonnollisia liikkeitä, ja joiden ei pitäisi tuottaa tuskaa. Tunti on kuitenkin erittäin kovatempoinen ja haastava, sillä siellä tehdään 2-4 liikkeen patterneissa liikkesarjoja, joita toistetaan ilman taukoja. Liikkeinä on muun muassa leijonahyppyjä, elefanttikävelyä, skorpionipunnerrusta ja kobraa. Liikkeet niin ikään venyttävät kehoa, kuin haastavat sen liikkumaan vauhdikkaasti. Olen aina tämän tunnin jälkeen aivan hiestä märkä. Silti tunti on erittäin rauhallinen henkisesti, tutkimusmatka omaan kehoon. Tunnilla todellakin keskityn sataprosenttisesti siihen, mitä oma kehoni pystyy tekemään.

Toisin kuin combateissa ja pumpeissa, nykyisissä jumppasuosikeissa tehdään kaikki liikkeet hyvin keskittyneesti oman kehon liikeratoihin ja ollaan hyvin tietoisia omasta kehosta. Ne ovat hengellisiä, luonnollisia ja tunnelmallisia. Jumpan jälkeen ei ole hosunut olo, vaan olo on hyvin rentoutunut. Esimerkiksi tuon Soma-tunnin jälkeen olen todella väsynyt, mutta olo on silti hyvin rauhallinen. Minä todellakin keskityn jokaiseen liikkeeseen ja ennen kaikkea, itseeni.

Lisäksi, minusta on aivan ihanaa lähteä jumppaan niin, etten tarvitse tunnille mitään ylimääräistä tavaraa. Yhdistän jumpan yleensä juoksuun, joten 45 minuutin hikijumppa paljainvarpain oman kehon painolla tai tunnin balance ovat täysin ihanteellisia. Yleensä mukana ei ole edes juomapulloa. Sen kun vain riisun lenkkarit jalasta ja olen valmis jumppaan. Kivaa!

Tykkäättekö te käydä jumpissa? Millaista jumpista tykkäätte? Onko jumppaihanteet muuttuneet vuosien  varrella? Onko jumppa kivempi niin, että tehdään ilman apuvälineitä vai ei?

Voihan kymppi!

Vaikka viikonloppuna kirjoittelinkin leppoisesta lenkkeilystä, niin en silti kokonaan ole unohtanut, että tosiaan kohta olisi tarkoitus juosta Tukholmassa. Ja siihen tahdon valmistautua kuitenkin tosissaan, koska tahdon tehdä juoksusta mahdollisimman nautinnollisen itselle. Ja olisihan se aina kiva, jos se oma ennätyskin paranisi siinä samalla!

Tällä viikolla aloitin sitten tämän viimeisen treenijakson, jonka pituus on 4 viikkoa. Kaksi viikkoa ennen Tukholmaa kevennän selkeästi tekemistä, mutta tästä keventelystä kirjoitan paremmin sitten, kun sen aika tulee. Ihan tarkkaan en tiedä vielä, miten tämän neljän viikon jakson tulen rakentamaan, mutta aika perusmeiningillä mennään, eli intervallia, pk-lenkkiä, pitkistä ja vauhtilenkkiäkin.. ajattelin myös tehdä mäkitreenin johonkin väliin myös, ja mun lempi tempojuoksun kans, kun en ole pitkään aikaan sitä tehnyt!

Tämä viikko starttas kuitenkin tutulla kaavalla, eli maanantailenkillä ja bodybalancella! Taas oli vaan niinku niin kivaa. Jotenkin sitä saa ittensä niin keskittyneeksi ja latautuneeksi tuolla balancessa. Kyllä keho ja mieli kiittää tuommoisen treenin jälkeen. Ja sain taas kivasti siellä takareidet auki, kun ne vähän taas alkoi mennä tukkoon lauantain maastavetojen ansiosta. Huuuohhh... ehkä jätän puntin nyt vähemmälle, ettei tule ikäviä jumeja.

Tänään oli sitten vuorossa reippaampi kymppi. Mietin ekaks, että olisin tässä tällä viikolla mennyt johonkin kympin tapahtumaan juoksemaan, mutta sitten se tietäis parin päivän lepoa jaloille, koska eihän tapahtumaan kannata kymppiä mennä juoksemaan vähäänkään tukkoisilla jaloilla, koska sitten ei ainakaan tule sellaista tulosta, mitä haluaa. Ja loppujen lopuksi tässä vaiheessa mua kiinnosti se, että saan alle 55 minuuttia juostua suhteellisen kevyehkösti, ettei ainakaan hampaat irvessä ja oksennus suussa. Joten, päätin, että loppuviikosta juoksen normaalisti pitkiksen, ja juoksin tänään tuon "testikympin".

Lähtökohdat ei olleet ihan parhaat mahdollisesti tälle lenkille, sillä lounaan ja päivällisen väli oli yli kuus tuntia, sitten ahmin pasta carbonaraa naamaan. Annon tän raskaan päivällisen laskeutua parisen tuntia, ja lähdin kahdeksalta juoksemaan. Noo, loppu hyvin, kaikki hyvin, lenkki kulki ihan ok.. missään vaiheessa ei tullut sellaista lentoa, mutta sain ilman suurta taistelua pidettyä vauhdin toivottuna (alle 55min), ja lopulta kympin loppuaika tänään oli 53.37 Garminin mukaan! Ihan tyytyväinen olen tähän, ja kotona palkitsinkin itseni saunalla ja pienellä annoksella jätskiä. Nams. :P

Tästä on hyvä jatkaa treeniviikkoa, kun tällainen juoksu ei kuitenkaan vedä jalkoja ihan tukkoon! Jepajee! Mitenkäs teidän treenit ovat tällä viikolla sujuneet? Teettekö joskus selvästi kovavauhtisempia treenejä?

Leppoista liikuntaa

Tänään tosiaan aurinko paistoi taivaan täydeltä tuolla varsinais-Suomessa, jossa oltiin viettämässä päivää Kimmon perheen luona. Oltiin jo alkujaan sovittu, että tänään sitten juostaisiin vähän pidempi lenkki alle, jotta meidän tiimillä (hehe!) on mahdollisuudet päästä maaliin HCR:lla (joo, en epäile omaa kuntoani, mutta tuon toisen puoliskon ehkä vähäsen ;))!

Eilisen valvomisen jäljiltä nukuttiin aika pitkään ja päästiinkin aamupalan laskettua vasta siinä vähän ennen puoltapäivää liikkeelle, mutta oli kyllä niin hyvä fiilis! Mulla oli ekaa kertaa tänä vuonna yhdet ohuet trikoot jalassa talvitrikooiden tai tuplatrikooiden sijaan, ja juoksutakin alla oli vain t-paita! Mahtia! Olo oli jotenkin niin kevyt! ..ja voin sanoa, jos olisin juossut yksin, lepoviikon ja tuon fiiliksen jäljiltä olisin varmaan pinkonut aikamoista vauhtia tuon lenkin, mutta nyt oli hyvä, että juoksin seurassa, niin lenkki todellakin pysyi mulle kevyenä, kuten oli tarkoituskin!

Tuolla maalla noi lenkurat on aika vähissä, ja oikeastaan ainoa lenkki, joka siellä on, on noin 12km pitkä. Päätettiinkin lähteä juoksemaan se... kun tultiin yhteen risteykseen noin 10,5 km:n juoksun jälkeen, ehdotin Kimmolle, josko juostais vielä yksi matka edes takas niinkuin bonukseksi, ja yllätyksekseni sain positiivisen vastauksen! Eli kaikenkaikkiaan juoksulle tuli mittaa yli 14km, ja nyt ehkäpä uskon, että me päästään vielä yhessä maaliinkin kahden viikon päästä.. se, millä ajalla, jää sitten ihan mysteeriksi!

Kaiken kaikkiaan lenkki oli aivan ihana, kun oli niin hyvä ilma, mitä nyt vähän tuuli aika lujaakin paikoitellen, seura oli huippua, joskin vähän hiljaista ja jalka ja mieli oli kevyt. Mä oon sitä mieltä, että välillä kaiken suorittamisen keskellä on ihan tervettä juosta tällaisia leppoisia sunnuntailenkkejä, eikä aina vahdata kelloa ja yrittää juosta kovempaa kuin edellisellä kerralla! Nämä rauhalliset pk-lenkit ovat niitä, jotka meidän peruskunnon hinaa ylös. Ja ennen kaikkea nämä tekevät mielellekin hyvää. Ei liikunnan tarvitse aina olla totista suorittamista, vaan joskus voit kesken lenkin nauttia, ja pysähtyä ja katsoa ympärillesi. Ihmetellä maailman kiertokulkua, luonnon kauneutta ja olla ylpeä siitä, että kuntosi on niin hyvä, että voit nauttia lenkkeilystä vailla suurta pinnistämistä ja ponnistamista.

Näillä sanoilla vastailen vielä haasteeseen, jonka sain tuossa jokunen aika sitten Annalta, jossa on tarkoitus vastata 5 kysymykseen, ja haastaa seuraavat vastaamaan omiin kysymyksiin. Kiitoksii vaan, täältä pesee:


1. Oletko enemmän aamu- vai iltaihminen?
No, pakko sanoa, että aamuihminen, silloin saan enemmän aikaan, ja iltaisin vain nollailen lähinnä!

2. Mikä on suurin motivaationlähteesi?
Mulla on suuri elämänhalu, joka ohjailee mua mun elämässä eteenpäin! Tahdon kokea kivoja asioita, ja oppia nauttimaan jokaisesta hetkestä. Liikunnassa mua motivoi hyvä fiilis, ja sopivat tavoitteet!

3. Mitä aiot hankkia seuraavaksi?
Hankkia? Ai liikuntaan liittyen? Noooh, varmaan uusia juoksuvaatteita ainakin!

4. Suosikkitreenisi?
Pitkä juoksulenkki, tai vauhdikas intervallitreeni. Myös bodybalance on yksi mun lempparitreeneistä tällä hetkellä - onneksi kehokin kaipaa välillä kevyempää ja erillaista treeniä!

5. Jos saisit mahdollisuuden kokeilla ihan mitä lajia vain, mitä haluaisit kokeilla?
Siis osaisinko mä sitä sitten kans? Mä haluisin tehdä jonkun ihan mahottoman hienon uimahypyn!! :D

Tässä mun kysymykset:
1. Kuulutko johonkin kuntokeskukseen tällä hetkellä? Jos kyllä, niin mikä on parasta siellä paikassa? Ja jos et kuulu, niin miksi et?
2. Mikä on sun ykköstavoite liikunnassa tänä vuonna?
3. Jos saisit osallistua ihan mihin vain liikuntatapahtumaan seuraavaksi, mihin tahtoisit osallistua?
4. Mikä on lempi treenisi tai viikottainen treeni, jota odotat?
5. Mitä mieltä lähipiirisi on sinun liikuntaharrastuksesta?

Haastan tähän haasteeseen uusimpia blogituttavuuksia eli Paulan, Ninnin, Maryan ja Karoliina Emilian. Olkaas hyvät ;)

Hauskaa ja liikunnallista viikkoa kaikille!
Mulla alkaa nyt viimeiset 4 kovaa treeniviikkoa ennen keventelyitä, jännää!

Akkujen latausta salilla ja ystävien seurassa

Tämä kevyempi viikko ei sinällään liikunnan osalta ole ollut niin kevyt, mutta jalat ovat silti saaneet todella paljon lepoa. Oikeastaan olen vain balance-päivän lisäks rasittanut niitä vain keskiviikkona (tosin huomenna on mielessä mennä lenkille Kimmon kanssa!) Soma-tunnilla ja pienellä lenkillä. Lepopäiviä tälle viikolle on tullut "vain kaksi", ja kaksi treenipäivää ovat olleet salitreenejä. Toinen oli treeni Pian kanssa ja toinen saliteeni oli tänään.

Tämä viikko on ollut oikein akkujen latausta Tukholmaa ajatellen. Jotenkin ihana vain tehdä välillä jotain muuta enemmän, kuin juoksua. Vaikka kuinka rakastankin juoksua, kaipaa kehoni ja mieleni tällaisia jaksoja, jolloin jalat saavat lepoa ja saan keskittyä vaikka juuri siihen salitreeniin paremmin! Näiden kevyempien juoksuviikkojen jälkeen oikein himottaa palata juoksupolulle, ja niin nytkin! Huomenna jatkuu treenailu, ja mulla onkin kaikkea kivaa ensi viikoksi tiedossa. Vähän tekisi mieli juosta kympin tapahtuma ensi viikolla, mutta voi olla, että tyydyn omaan testijuoksuun ja jätän pitkiksen sitten loppuviikolle.. täytyy vähän funtsia!

Tänään oli lähes täydellinen päivä, tuli oikein urakalla ladattua akkuja! Ajeltiin eilen tänne Turun suunnille, ja vietettiin ilta mun isän seurassa. Oltiin ensin aamupalalla mun äitini luona ja nautittiin auringon tarjoamasta lämmöstä parvekkeella. Ai että, ensimmäistä kertaa tuli keväinen olo. <3

Lähde: fonecta.fi

Puolen päivän jälkeen suuntasin Turun SATSille, joka on oikein viihtyisä paikka. Isäni kanssa oltiin sovittukin treffit salille, mutta siellä oli myös hyvä ystäväni tekemässä omaa treeniään. Kuten olen ehkä sanonut, mun aivan lähipiiristä neljä ihmistä käyttää SATS-keskuksia, tosin vain yksi ihan samaa keskusta pääosin kuin minä, mutta siis tyytyväisiä jäseniä riittää! Oltiin tosin sovittu ystävän kanssa vielä lounastreffit kaupungille, joten salilla keskityttiin molemmat omaan treeniin täysillä. Mulla oli vuorossa Selkä-ojentajat-hartiat -setti, koska viimeksi vedin Pian kanssa rinta-hauis-vatsat -setin.

Tällä mentiin tänään

• Mave 1x12 + 3x8
• Ylätalja rusettikahvalla 3x12
• Kulmasoutu kp 3x12
• Kapea penkki 3x12
• Kick back kp 3x12
• Ojentajapunnerrus Bosu-pallossa kädet, polvet maassa 3x10
• Pystypunnerrus istualtaan 3x12
• Pystysoutu kp 3x8

Aikaa meni lämmittelyineen noin 1h 15 minuuttia. Sitten tulikin jo kiire lähteä saunaan ja laittautumaan, jotta ehtisin kaupungille ystäviä tapaamaan! Käytiin tosiaan Turun keskustassa Hiili-nimisessä burgeripaikassa, ja minä söin vegeburgerin, joka oli ihan tosi hyvää! Nammm!

Hamppareiden jälkeen tehtiin pieni shoppailukierros, ja sitten suunnattiinkin vielä yksille terassille. Aurinko ei enää paistanut suoraan siihen kohtaan, mutta oli kyllä hyvä aloittaa "terassikausi" parhaassa seurassa, ja kauniissa kaupungissa.

Tiedän, että tämä on liikuntablogi, mutta tästä näkee, että minä en ainakaan ole täydellinen "liikkuja", vaan minun elämäni nautintoihin kuuluu hyvä ruoka, juoma ja seura, aivan siinä, missä liikuntakin. Tahdonkin näillä kuvilla kertoa, että täydelliseen vapaapäivään voi mahduttaa paljon iloisia asioita, ja ristiriitaisiakin seikkoja, kuten juuri lasillinen siideriä treenin jälkeen! 

Kaupungilta suuntasin vielä maalle Kimmon porukoille, jossa päästiin korkkaamaan mökin puusaunan kausi. Sinne kun ei tule vettä talvisin, eikä mökki ole talvikäytössä lainkaan. Oli kyllä ihana saunoa puiden rätinässä. Harmi, että lampi oli vielä jäässä, niin jäi pulahtaminen suorittamatta. ;)

Siinä oli kutakuinkin täydellinen lauantai. Nyt vähän harmittaa, että kello on noin paljon, mutta onneksi huomenna saa nukkua rauhassa, ja lähteä sitten aamupalan jälkeen juoksemaan. 

Millainen on teidän täydellinen vapaapäivä? Kuuluuko siihen liikuntaa vai herkuttelua, vai sekä että?

Iik, eka juoksutapahtuma lähestyy! Miten selviydyn?

Näin kevään kynnyksellä monet varmasti pohtivat otsikon asiaa mielessään, sillä moni on varmasti ilmottautunut juoksutapahtumiin ihan ensimmäistä kertaa elämässä. Keväällä on kalenterissa suosittuja juoksutapahtumia, kuten HCR ja Naisten kymppi, jotka taatusti keräävät ensikertalaisia juoksemaan numerolappu rinnassa! Tiedänkin, että lukijoideni joukossa on sellaisiakin ihmisiä. Siksipä tahdon tehdä pienen koonnin, miten selviytyä ihan ensimmäisestä juoksutapahtumasta kunnialla läpi, turhaan jännittämättä!

Miten toimia muutamia päiviä ennen tapahtumaa?

• Ota selvää, missä tapahtuma on, missä vaatesäilytys on (jos sinulla ei tule paikan päälle kannustamaan sellaisia ihmisiä, jotka voisivat pitää tavaroitasi juoksun ajan), millainen reittiprofiili on ja koska numerolapun saa noutaa
• Jos numerolapun saa noutaa ennen tapahtumapäivää, suosittelen tätä! Näin ollen voit tapahtumapäivänä keskittyä täysillä juoksuun! Isoimmissa tapahtumissa numerolappujen haku on hieno tapahtuma, joissa on tarjolla paljon näytteitä, infoa ja halpoja ostoksia, joten nauti!
• Matkasta riippuen kannattaa hieman "tankata" energiaa kehoon. Muutamaa päivää ennen aloita syömään hiilihydraattipitoisempaa ruokaa, mutta varo liiallista turvotusta. Viimeisenä päivänä ennen "kisaa" kannattaa palautua normaaliin, ja juoda paljon nesteitä
• Mutta, vältä alkoholia ennen tapahtumaa, ja jätä se skumppa sinne maaliintulon jälkeiseen aikaan ;)
• Treenaa kevyemmin tietty jakso ennen tapahtumaa! Kymppiä ja puolikasta ennen muutamasta päivästä viikkoon on hyvä keventelyjakso! Näin ollen saat itsestäsi eniten tehoja tapahtumassa irti!

Miten selviydyn tapahtumapäivästä ennen juoksua?

• Herää hyvissä ajoin ennen tapahtumaa, jotta paniikki ei iske kiireen keskellä
• Syö muutama tunti ennen lähtöä runsas ruoka, ja juo paljon vettä
• Katso ajoissa jo juoksuvaatteesi kuntoon, ja jos olet hakenut numerolaput ja ajanottochipit aiemmin, niin kiinnitä ne ajoissa vaatteisiisi
• Älä ota kisaan uusia kenkiä tai vaatteita, joita et ole sisäänajanut
• Jätä sykemittari kotiin, sillä saatat pelästyä sykkeitäsi lähdössä! Nimimerkillä: sykkeeni ihkaekassa HCR:ssa oli lähtöviivalla 160 (!!) ennen yhtäkään juoksuaskelta, joten olen jättänyt jatkossa sykemittarin suosiolla kotiin!
• Lopeta juominen hyvissä ajoin ennen lähtöä

Miten toimin tapahtumapaikalla?

• Saavu ajoissa paikalle!
• Käy hyvissä ajoin vessassa, sillä varsinkin suurissa tapahtumissa vessoja on aina liian vähän
• Vie tavarasi vaatesäilytykseen tai anna jollekin läheiselle tsemppaajalle
• Katso lähtöryhmäsi starttipaikka, ja asetu muiden iloisten juoksijoiden joukkoon
• Startissa ja juostessa muista nauttia tapahtumasta! Fiilis on taatusti korkealla!
• Lähde juoksemaan tarpeeksi hidasta vauhtia, ettet ainakaan alkuun hyydy! Aina voi kiristää vauhtia! Varsinkin lähdössä voi tulla "sokeus", ja saatat lähteä helposti muiden mukana liian kovaan vauhtiin.
• Juomapisteissä kannattaa yleensä juoda, ainakin joka toisessa pisteessä. Varsinkin jos on kuuma päivä.
• Jaa iloinen mieli kanssajuoksijoiden kanssa! Hymyile! Nauti! Tee parhaasi :)

Juoksutapahtumat ovat lenkkeilijöiden juhlapäiviä! Ainakin itse tykkään massajuoksuista, enkä varsinkaan kammoksu muita juoksijoita, vaikka välillä olisikin ruuhkaa! Lenkkeily on usein yksinäistä puuhaa, mutta tapahtumissa se fiilis jaetaan muiden samanhenkisten ihmisten kanssa! Siitä kannattaa imeä iloa ja energiaa myös omaan kehoon! Jännittäminen on sallittua ja se tui vain positiivista energiaa sinulle, mutta liikaa ei missään nimessä kannata jännittää, miten pärjäät ihmismassan keskellä! Jos jokin asia on epäselvä, kysy muilta ihmisiltä! Joku varmasti auttaa mielellään!

Jos teillä on jotain kysyttävää, niin antaa kuulua! Oliskin kiva lukea muiden kokemuksia ensimmäisistä tpaahtumista. Menikö kaikki niinkuin odotit? Tai vaihtoehtoisesti, jos olet osallistumassa ensimmäiseen tapahtumaan tänä vuonna, niin mikä on fiilis? 

Treeniseura, paras seura!

..ja hyvä treeni taattu! Mutta onhan se ihan mahtavaa, että on liikunnallisia ihmisiä ympärillä, joiden kanssa voi harrastaa juoksua, kuntosalia, pallopelejä ja ties mitä! Mä olen etuoikeutettu siinä, että voin tehdä monet treeneistäni seurassa. Esimerkiksi viime sunnuntain vajaan kolmen tunnin pitkis meni kuin huomaamatta, kun olin hyvän ystäväni seurassa. ;)

Myös tällä viikolla olen saanut viettää aikaa treenaten seurassa. Tiistaina suuntasin Pian kanssa salille, kun hän on käymässä täällä kotikonnuillaan. Viimeksi kun Pia oli täällä, käytiin treenaamassa SATSilla, ja nyt sitten Pia näytti entisen kotisalinsa, Fressin, jonne hän pääsee myös vierailijakortillaan pari kertaa kuukaudessa, koska käyttää k-kuntokeskuksiin kuuluvaa salia Joensuussa. Aika näppärää! SATSilla joutuu maksamaan kokonaan siitä, jos haluaa käyttää toisen kapungin palveluita, mutta onneksi minulla olevassa opiskelijahintaisessa jäsenyydessä se ainakin toistaiseksi kuuluu hintaan!

Fressi oli ehkä hienompi keskus, mitä odotin. Toisaalta sali oli melko tiivis ja vähän ahdaskin, joka teki siitä vähän sekavan ja sekaisen vaikutuksen. Mutta lämmittelylaitteita oli paljon, ja niissä oli telkkarit kaikissa!! Tosin, mun telkku ei toiminut, tai en osannut käyttää sitä! Lisäksi Fressissä oli jäsenyyteen kuuluva solarium (tosin tätä en varmaan koskaan käyttäis) ja uima-allas!! Pia kertoi, että siellä on vesitunteja, ja sit muutoin allas on asiakkaiden käytössä, coolia! :) Fressin puku- ja saunatilat oli ihan ok, ei tiettykään niin siistit, kun meidän uudessa SATS-keskuksessa! Mut kaiken kaikkiaan Fressi oli aivan kiva paikka, ainakin näin yhden kerran perusteella!

Tehtiin Pian kanssa hänen rinta-hauis -treeni, ja päälle vielä vatsasarjat. Täytyy kyllä sanoa, että nyt iski nöyryys kuntosalitreeniä kohtaan, sillä tuommoinen treeni, jossa tehdään samalle lihasryhmälle 4 liikettä, on aika tappoa!! Hahaha.. Alku meni ihan hyvin tuttujen penkkipunnerrusten ja vinopenkkien kanssa, mutta sitten kun tuli pari ihan uutta liikettä rinnalle, esim. tämä Fly-liike (tms.) ja sitten tuo, joka tässä kuvassa näkyy alempana.

Huh. Noiden liikkeiden jälkeen rintatreeni oli paketissa, ja voin sanoa, että tuntui ja oli hapokasta!!

Mutta, jos rintatreeni oli hapokas, niin kyllä oli myös tuo hauistreeni!! Huhhuh.. täytyy sanoa, että haukkari on se, jonka jätän vähemmälle huomiolle yleensä, koska mun mielestä haukkari on enemmän sellainen "egoilu"-juttu, kuin, että siitä olis niin paljon hyötyä kuin muista liikkeistä! Mutta toisaalta, tasapuolisesti kaikkea olis se paras tapa!

Tehtiin haukkarillekin neljää liikettä, ja voin kyllä sanoa, että viimeisenä tehdyt scott-hauiskäännöt olivat aiiiiivan tuskaa!! Ensin kun tehtiin staattista hauista, ei ollut niinkään ongelmia, ja hammerkäännötkin menivät varsin kivasti... joskin mä huomasin aivan hirveän asian, että mun valitsemilla painoilla vasemman käden (mun ykköskäsi!) käännöt olivat aika helppoja, mutta oikealla kädellä tehdyt toistot olivat aivan tuskaa, ja tais Pia saada mua vähän avittaakin vikoissa!! Hauis taljassa oli uusi tuttavuus, siis niin, että tehtiin kääntö maaten. Mutta se oli kyllä aika kiva uusi tuttavuus, tykkäsin. Ja viimeisenä scott-hauisliike, HUHHUH.. siinä, missä huomasi sitten lopulta salilla enemmänkin käyneen ja tällaisen satunnaissaleilijan eron, oli se, että kun Pia lisäsi viimeisessä liikkeessä vielä painoja, mun voimat oli jo niin loppu, että jouduin aivan taistelemaan, että saisin sarjat loppuun! Kestävyys alkoi olla aika finito!! Loppuun jaksoin kuitenkin tehdä pienen kuntopiirin vatsalle!

Mutta oli kyllä kiva treenate välillä lihaksia enemmän keskittyneesti, ja kunnolla. Oltiin salilla vajaa kaksi tuntia, huhhuh! Tähän nyt aijon vastapainoksi tehdä lauantaina treenin, jossa teen ainoastaan ojentajaa, hartioita ja selkää! Tälleen kevyellä lenkkiviikolla ehtii paremmin tekemään salitreeniä, ja tämä onkin nyt sitten viimeinen aika, kun pääsen treenailemaan ihan kunnolla salilla! Sillä seuraavat 6 viikkoa meen täysin Tukholman ehdoilla!!

Oli ihana treenin päätyttyä vielä saunoa ja rupatella Pian kanssa pukkarin puolella! Ihan mahtavaa, että oon tälleen blogin kautta tutustunut noin mukavaan ihmiseen, jonka kanssa tullaan näin hyvin juttuun, ja treenikin sujuu! Harmi, että Pia asuu niin kaukana muutoin! ..mutta hei, lähellä olevat bloggarit, ollaan yhteydessä ja treenaillaan yhessä! Siitä saa virtaa omiin tekemisiin ja uusia näkökulmia treeneihin!! :)

Eilen oli sitten vähän lenkkeilemässä, jottei ihan juoksu unohdukaan. Juoksun yhteydessä tuli käytyä myös SATSin Soma move -tunnilla, josta oonkin kirjoitellut jo aiemmin. Tunti oli vieläkin aivan ihana, paras hiki jumppa aikoihin! Rakastan tuon tunnin luonnollisia liikkeitä, jotka ovat samalla rankkoja ja kehoa avaavia. Mahtava konsepti. Ja oli kiva olla ystävän kanssa tuolla tunnilla, ja takaspäin tultiin niin, että ystäväni pyöräili ja minä juoksin vieressä, hehe! Mutta hyvä treenipäivä 10-tuntisen työpäivän jälkeenkin, whii!

Lähde: sats.fi

Tänään on ainakin lepopäivää vietetty, ja katsotaan, mitä loppuviikko tuo tullessaan. Tarkoitus olisi aika paljon lepäillä, koska seuraavat neljä viikkoa on tarkoitus mennä ja kovaaaaa! Kohti Tukholmaa, kattokaas! ;)

Mutta, mites teidän treenailut on sujuneet? Ja oletteko joskus menneet kavereiden  mukana treenimukavuuksien ulkopuolelle, ja huomanneet tykkäävänne siitä?

Sanaton.

Taas kamalia asioita tapahtuu maailmassa. En voi käsittää noita pommi-iskuja. Niin surullista, että Bostonin marathon on joutunut näin järkyttävien tekojen kohteeksi. Haluan vain ottaa osaa suruun, olen jotenkin niin järkyttynyt.

Lähde: hs.fi

Enkat paukkuu, juoksu on kivaa ja geelit pysyy mahassa!

Jihuuuu! Rankka treeniviikko sai tänään arvoisensa päätöksen! Mä meinaan ylitin tänään itseni kahdessakin asiassa. Ensinnäkin, juoksin tällä viikolla eniten viikkokilsoja, niinkun koskaan! Jihaaaa! Lisäksi tän päivän lenkki oli mun kaikkien aikojen pisin lenkki, eli jos niitä kahta maratonia ei lasketa. Aikaste hyvä fiilis nyt! Varsinkin, kun loppuviikko on ollut kamppailua takareisiä vastaan, mutta tänään lenkki kulki kuin unelma! Huhhuh! :)

Tänään siis starttasin tämän aamupalan jälkeen itseni ensin autolla ystäväni luokse, josta lähdimme juoksulenkille. Kimmo nauroi mulle lähtiessäni, koska mulla oli mukana energiageelejä, energiajuomaa pullollinen, palkkarijauhe valmiina pullossa ja sitä varten vielä vesipullo. Hehheh. Aika HC-urheilua jo... Minä ja ystäväni molemmat tähdätään siis Tukholman maratonille, joten oltiin päätetty näin 7 viikkoa ennen H-hetkeä ottaa yksi "ylipitkä" tähän väliin.. molemmat uumoili toisen vastaavan juoksemisesta vielä toukokuussa, mutta täytyy nyt katsoa. Koska itse en ole näin pitkää lenkkiä koskaan juossut ennen maraa, vaan pisimmät ovat olleet 24km aiempina vuosina, niin täytyy ihan katsoa, miten oma kroppani tähän reagoi, ja kuinka kauan palautumiseen menee aikaa.

Kaverini oli suunnitellut reitin, ja kokeiltiin ihan uusia juoksumaisemia, mikä on ihan pitkien lenkkien etu. Mielestäni on kiva nähdä uusia maisemia ja reittejä. Tämä lenkki oli paikoitellen aika rankka nousuineen ja laskuineen, muttei mikään ylitsepääsemätön. Ja rankimmat kohdat olikin selvästi lenkin alkupuoliskolla. Ilma juostessa ei ollut toivotun aurinkoinen, muttei mikään sateinenkaan. Loppujen lopuksi ilma oli aika kiva. Mutta hei, mulla oli kahdet trikoot päällekäin ja se oli sopiva! C'moon, huhtikuussa kahdet trikoot! Huhhuh!! Juoksulle tuli lopulta matkaa 26,3km (2h45min), johon olen kyllä todella tyytyväinen! Ja oikeasti, mikä parasta - lenkin jälkeen olo oli aika freshi, mitä nyt lonkankoukistajat kertoivat olemassaolostaan.. mutta toisaalta, ei ihmekään, kun viikkokilsoja tuli n. 62 tälle viikolle!! Viikko sisälsi 5 lenkkiä, joista kaksi oli pk-lenkkiä, toinen aika hidas, ja toinen sisälsi pari reippaampaa osuutta, yhden pitkän interval-treenin, yhden palauttelevan lyhyen lenkin ja sitten tämän pitkän lenkin.Kerrottakoon, että mun aiemmat viikkokilsahuiput tänä vuonna ovat olleet noin 53km! Että annetaan anteeksi, jos jaloissa vähän alkoi painaa...

Testailin tällä lenkillä myös Dexalin sitruunan makuista energiageeliä, ihan vain maratonia silmällä pitäen. Täytyy testata, miten vatsa reagoi uuteen ärsykkeeseen, ja aivan hyvin mun vatsa kestikin tämän! Uskallan kyllä ottaa Tukholmaan vastaavia geelejä mukaan. Mun suhde energiageeleihin on se, että ensimmäisenä maraton-vuonna en käyttänyt ollenkaan geelejä, en edes maralla. Toisena sitten testasin geelit yhdellä tai kahdella lenkillä, totesin silloin PowerBarin olevan hyvää, ja käytin pari geeliä maratonilla. Nyt tänä vuonna aijon ilman muuta käyttää myös geelejä Tukholmassa. Testailen geelit varmaan toisen kerran vielä jossain vaiheessa...

Tänään otin yhden geelin siinä 20km:n kohdalla, reilu parin tunnin hölkyttelyn jälkeen. En tiedä, kuinka suureksi osaksi nuo tuovat lumevaikutusta ja kuinka paljon oikeasti, mutta mielestäni juoksuaskel muuttui hivenen kevyemmäksi. Itse en pidä geelejä kovinkaan terveellisinä, mutta olen sitä mieltä, että niitä tulee käytettyä sen verran harvaan (se pari kertää vuodessa), niin miksipä ei. Maraton on niin pitkäkestoinen suoritus, ettei millään voi tankata tarpeeksi energiaa koko matkalle. Geeli sulaa suussa, ja ilmeytyy nopeasti kehoon käytettäväksi hiilihydraatiksi, eli polttoaineeksi, joten mielestäni se on ihan suotavaa. Banaanit yms. (mitä maratoneilla tarjotaan) eivät itsellä mene niin helposti kurkusta alas kesken suorituksen, mutta geeli uppoaa varsin helposti. Pitää vielä sanoa, että itselle sopiva kerta-annos on noin puolikas geeli, tai 2/3.

Mutta, täällä on varsin tyytyväinen lenkkeilijä, joka siirtyy kohti viimeistä lepoviikkoa ennen maratonin keventelyitä! Saa nähdä, mitä kivaa sitä ensi viikoksi keksii..

Oletteko te testailleet energiageelejä? Onko suosikkimerkkiä tai -makua? Koetteko, että geelistä on hyötyä oikeasti? Miten viikonlopun liikunnat sujuivat? ;)

Miten avataan tukkoiset jalat?

Kuten voitte kuvitella, mun jalat oli sitten seuraavina päivinä hieman tukkoisemmat, kuin saman tien sen torstaisen lenkin jälkeen!! Perjantaina kävelin kuin ankka, koska takareisiä vaan kiristi niin paljon.. mä manasin tuon yhden jalan maastaveto-liikkeen johonkin kauas, ja päätin, etten tee sitä enää ikinä (niimpä niin...)! Mutta pikkasen kummaksuttaa, miten mun jalat ihan oikeasti meni noin tukkoon, koska kyllä mä tota samaa liikettä oon tehnyt koko talven salilla. Outoa...

No, mietin, että otan lepona perjantain ja lauantain. Perjantaina sitten muutoin en oikein tehnyt jaloille mitään, kuin pikkasen venyttelin, ja sain takareisille hierontaa. Muutoin en paljon jalkoihin ehtinyt keskittyä, vaan keskityin niin ikään tankkauspuoleen, heheh. Käytiin ensin hakemassa sushia kotiin, ja sitten kun Kimmon vanhemmat tulivat käymään, niin syötiin vielä mun leipomaa kakkua. Mutta perjantaina oon yleensä niin väsynyt viikon tohinoista, että on vaan kiva olla kotona, nauttia hyvästä ruuasta ja katsoa telkkaria.

Eilen sitten jalat oli vieläkin kipeät, ei tosin samassa mittakaavassa kuin perjantaina, mutta vähän olin huolissani. Päätin sitten lähteä uhmaamaan keliä, ja mennä ulos avaavalle lenkille. Ei siellä edes satanut kunnolla, ja ilma olikin vain ihanan raikas ja happirikas! Avasin sitten jalkoja noin puolen tunnin hölkyttelyllä, siihen päälle päiväsauna, hierontaa ja kevyttä venyttelyä.

Ja täytyykin sanoa, että nyt tänä aamuna jalat on paaaljon paremmat, ja melko tuoreet. Eli eikun aamupalaa nassuun, ja pitkä lenkki saa alkaaaaaaaaa....

Mukavaa sunnuntaita kaikille!! :)

Note to self: Ei jalkapunttia juoksun välipäivänä!

..tai ennen interval-treenipäivää...! Tai hei, ylipäätään enää nyt maraton-kaudella! Eiköhän se voima jalkoihin olla haettu talvella kuntosalilla, ja nyt vain reilu 7 viikkoa ennen maratonia pitäisi kaiketi keskittyä itse olennaiseen, eli juoksemiseen!

Lähde: weheartit.com

No, olin eilen ennen palauttelevaa venyttelytuntia punttisalilla. Jostain kummasta sain päähäni tehdä siinä lyhyessä ajassa selkä-jalkatreenin. En tainnut edes ehtiä jalkoja tehdä kuin askelkyykkä smithissä ja yhden jalan mavea, niin silti sain sitten jalat jotenkin tukkoon täksi päiväksi. Eilen ne tuntuivat varsin hyviltä ja venyttelyssä ei ollut ongelmia, mutta kun alla on 4 treenipäivää sisältäen joka päivä edes vähän juoksua, niin on tietysti selvää, että jalat voivat ottaa vähän hittiä. Hmmm.. tyhmästä päästä saa kärsiä koko kroppa!!

Yhden jalan mave. Lähde: fitbie.msn.com

Tänään, kun vuorossa oli interval-treeni, oli jalat sitten kuin pökkelöt. Kiva! No, 2 kilsan lämmittelyllä ne aukes jonkun verran, ja kyllä mä ne vedot sain hyvin tehtyä! Eli huhhuh, en pilannut juoksua kumminkaan! Juoksin siis 5x1km:n vedot puolen kilsan palauttelulla. Vetojen vauhdit pyöri siinä 5min/km molemmin puolin, ja palautteluvaihti oli sitten hölkyttelyä, vähän aina loppua kohden kiihtyvää. Totesin kyllä että kunto alkaa olla ihan kohdillaan, kun saan hyvin palauduttua noista vedoista. Tänään esimerkiksi toisteksi viimeinen veto oli niin raskas mäkineen päivineen, että päätin juosta viimeisen vedon vain rennosti sen kummemmin kelloa katsomatta. No, tuo rennosti juokseminen sitten päätyi mun kovimmaksi vedoksi! Heh!

Yhteensä lenkille tuli mittaa alku- ja loppuverryttelyineen tasan 12km (eli just se, mitä suunnittelinkin!) ja aikaa meni 70 minuuttia! Hyvä treeni siis!! Nyt kyllä jalat antaa merkkejä levon tarpeesta, ja sitähän ne saa, mitä tilaa. Mulla on sunnuntaiksi suunniteltu pitkää pitkistä, ja en todellakaan halua mokata sitä mahista. Aijotaan kaverin kanssa testailla energiageelejäkin, joten sillon tahdon olla iskussa. Viis kaikki ajatukset 60km:n viikosta, sillä nyt tärkeämpää on tämä yksittäinen treeni! Tai tietysti katson jalkojen tilanteen lauantaina, mutta todennäköisesti olen ilman treeniä niin huomenna, kuin lauantainakin! :)

Oletteko te joskus mokanneet näin, että teette jonkun treenin ajattelematta sen seurauksia? Treenaatteko paljon jalkoja salilla? Kuinka nopeasti palaudutte jalkatreenistä? Treenaatteko te muut juoksijat vielä jalkoja tässä keväällä?

Määrä vs. laatu?

Mä olen yleensä tähän asti juoksussa mennyt oikeastaan aika fiiliksen mukaan, mitään sen tarkemmin suunnittelematta. Tai joo, kyllä mä olen suunnitellut jotain yksittäisiä lenkkejä, lähinnä interval- ja vauhtikestväyyslenkkejä, mutta en ole suunnitellut hirveän huolellisesti esimerkiksi viikon lenkkejä. Nyt kun iskin itselleni tähän viikolle tavoitteeksi yli 55km, niin aloin oikein miettiä, miten tuo kannattaisi saada kasaan?

Yleensä noin reilu 50km:n viikot ovat tulleet siis neljällä tai viidellä lenkillä kasaan, ja viittä lenkkiä enempää en viikossa millään halua edes juosta. Olen jonkun verran harrastanut noita 30-45 minuutin lenkkejä, jotka sitten olen yhdistänyt johonkin muuhun liikuntasuoritukseen, kuten jumppaan, balanceen tai kuntosaliin. Yksinään joku puolen tunnin rykäisy tuntuu aika tyngältä... vauhtikestävyyslenkitkin ovat nykyisin vähän pidempiä, koska pyrin tosiaan aina tekemään niihin alku- ja loppuverryttelyn.

Aloin ihan miettiä, että onko järkevämpää juosta harvemmin, mutta niin, että lenkit ovat sitten yleisesti pitempiä, noin 9-12km:n mittaisia, plus se viikon pitkis, vai että juoksee vähän useammin lyhyemmän lenkin? Silloin jalat saa samankaltaista rasitusta useampana päivänä juoksun merkeissä, mutta en sitten tiedä onko se parempi, kuin se, että jalat saa enemmän pitkäkestoista rasitusta...

Hmmm, toisaalta, onko sillä sitten lopulta niin väliäkään? Ehkä parempi vain mennä fiiliksen mukaan, niinkuin nytkin! Olen kuitenkin onnistunut hienosti kasvattamaaan lenkkien kilsamääriä kohti kevään kohokohtaa, ja olen kyllä melkoisen tyytyväinen juoksutreeneihin tänä vuonna. Eiköhän ne kilsamäärät siitä pikkaisen kasva ihan itsellään. Pitää vain maltilla tehdä, ettei tule liian suurta rasitusta jaloille ja mielellekään.

Olenkin todella maltillisesti nostanut juoksun viikkokilometrejä, ja tämä nousujohteisuus on aivan mahtava asia. Nyt olisi tarkoitus yrittää ottaa seuraava askel kohti hetkellistä juoksumäärän nostamista. Mä en ole ikinä juossut yli 60km viikkoa, en siis ikinä! Nyt katsotaan, riittääkö rahkeet siihen. Hankaluuden tuo tosiaan oma kunto, että olenko valmis niin kovaan yksipuoleiseen rasitukseen, ja toisaalta tahtoisin hirveästi treenata muutakin! 

Joten kaiken tämän pähkäilyn jälkeen tulen tulokseen, että tällä viikolla koitan nostaa enkkakilsoihin, koska sitten alkaa palautteluviikko. Ja jatkossa, seuraavat 6 viikkoa, aijon ottaa rennosti, ja katsoa miten paljon tulee juostua sitä enempää miettimättä. Tähänkin asti olen maratoneilta maaliin selviytynyt ilman stressiä, joten enköhän nytkin! Suunnitelma on siis tämä:

Tämä vko: kova viikko

Ensi viikko: Lepoviikko

Seuraavat 4 vkoa: Normaalit treeniviikot, sis. ainakin HCR

2 vkoa ennen Tukholmaa: Keventely alkaa

Tänään ei ollut juoksupäivä! Kävin pikaisesti kuntosalilla tekemässä vähän jalkoja (joo, tosi fiksua, mutta teki mieli), selkää ja vatsaa! Sitten suuntasin tunnin venyttelyyn.. ai että, teki kyllä taas hyvää! Jeepajee!

Kuinka paljon te suunnittelitte lenkkejänne tarkkaan etukäteen? Tiedättekö ennen lenkkiä, minkälaisen lenkin juoksette, vai menettekö fiiliksen mukaan? Otatteko viikkokilsatavoitteita tai jotain muita tavoitteita liikunnan suhteen viikkotasolla?

Ps. Katsokaa, mitä tänään oli ilmestynyt työpaikkani pihalle.. ihanaa, kevät tulee!!

This is my monday and that's who I am...

Tänään on ollut ihan kiva maanantai! Sain viime yönä nukuttua tosi hyvin, ja vaikka töissä on kiirettä, päätin, etten ole tänään ylitunteja, ja lähdinkin jo 15.30 töistä kotiin (meen aina 7.30 töihin!). Oli jotenkin ihana tulla kotiin, kun Kimmo oli aloitellut sämpylöiden tekemistä ja tehtiin ihan yhtä herkkuruokaamme, eli bataattisosekeittoa, nam! :)

Pelkäsin vähän, että mulla olis pohkeet tosi jumissa, mutta kuin ihmeen kaupalla ne ei enää illalla olleet kipeet, vaikka siis aamulla vielä olivat jotenkin jumiset. Sain ne sitten kuitenkin varmaan sieltä Soma-tunnilta kipeeksi, tai sitten lenkkareiden vaihto talviversioista kevät-versioihin tuotti hetkellisen pohjekipuilun. Oon kuitenkin rullaillut ja hieronut niitä, niin nyt ne alkavat olla aika hyvät. Lähdinkin sitten hyvillä mielin lenkille tänään Kimmon kanssa, ja tuli juostua sellainen vajaa tunti! Ja siitä sitten minä lähdin suoraan balance-tunnille, eli aika perus maanantai sitten taas. Balance oli taas aivan ihana, ja vaikka alku menikin aika huonosti, kun kaatuilin muun muassa puu-asennossa, niin loppuosa oli aivan ihana, ja Bon Iverin tahdissa sain omat jalkanikin aika vetreiksi. Rakkautta toi balance, sanon minä.

Pia haastoi minut tällaiseen haasteeseen, jossa kerätään kuvia täältä AND THAT'S WHO I AM -sivustolta, ja kuvien on siis tarkoitus kuvata mua. Mulla oli hirveä litannia näitä kuvia, mutta valitsen nyt vähän erilaisia ja mun mielestä todellisia kuvia itsestäni.

Eli tällainen mä oon...

Mä elän tätä elämää niin tunteella kuin voi, ja se heijastuu mun koko tekemiseen ja mielialoihin!

Muistot on mulle todella tärkeitä, ja välillä palaan niihin parhaisiin hetkiin aina uudestaan ja uudestaan.

Puhelimessa en jotenkin osaa selittää omia ajatuksia täysin oikein, joten siksi perus kuulumisien vaihtoja lukuunottamatta en tykkää puhua puhelimessa.

Välillä aina ne omat ongelmat tuntuvat ihan maailman suurimmilta, kunnes muistaa koko tän maailman ympärillä. 

No, pitäisi vältellä enemmänkin, koska suuressa väkijoukossa tuun kyllä kiukkuiseksi. Välillä tämä pk-seutu tuntuu itselle vieraalta paikalta elää juuri tän takia.

Sanomattakin selvää, että kahvi on mulle nykyisin aika tärkeä osa aamua.

Joo, pelkään pimeää ja erityisesti kaikkia varjoja ja valoja, hyi.

Kaikkein läheisempien ihmisten kanssa oon täysin oma itseni, ja se luonnollisuus onkin asioita, joita uskon ystävieni mussa arvostavan.

Ja sokerina pohjalla.. APINAT! Rakkautta! Teininä mun suurin haave oli saada apina kotiin! Heheh...

Tämä oli aika hauska haaste, kiitos siitä! Jäin vain tuijottamaan kuvia, ja toi sivu oli niin kiva! :)

Haastan kaikki lukijani tähän, ja tulkaa sitten kommentoimaan tähän postaukseen teidän postauksen osoite, niin mikään ei mene ohi multa! :)

Mitenkäs teidän viikko on alkanut?