sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Tyttöjen viikonloppu

Heippa vaan! Pikaisesti kertoilen, että hengissä olen edelleen, ja tulikin vietettyä ihana viikonloppu hyvien tyttökavereiden kanssa. Pari ystävääni Turun suunnilta tuli tänne meille viettämään viikonloppua, ja ohjelmassa oli hyvän seuran lisäksi hyvää ruokaa, juomaa, rauhallisen aamun viettoa, Lintsiä, Helsinkiä, Yöelämää ja shoppailua. Huh. Nyt kyllä väsyttää, ja olenkin menossa just nukkumaan!


Perjantaina ennen kuin tytöt tuli kylään ehdin käydä heittämässä ihanan juoksulenkin ulkona! Kyseessä oli mun suosikkilenkki, ja vauhti rauhallista peekoota! 8km tuli taivallettua, ja sen jälkeen siirryinkin ansaitusti kokkailemaan ystäville ruokaa :)

Perjantaina ohjelmassa oli hyvät hamppariateriat, vähän viiniä ja saunomista. Oikein hyvä viikonlopun avaus!


Seuraava päivänä nautittiin rauhallinen aamupala parvekkeella, ja sitten lähdettiin Helsinkiin, jossa käytiin muun muassa Lintsillä hengailemassa ja Ukossa (paras!), jossain ilmaisfestareilla kahvilla puistossa ja syömässä Iguanassa, nams! :)






Tänään herättiin lyhyiden yöunien jälkeen shoppailukierrokselle! Illalla olinkin niin väsynyt, että en jaksanut lähteä suunnitellulle lenkille. Eikä kroppa olisikaan ottanut treeniä vastaan, sen tiedän. Mutta en kadu, että tuli vietettyä näin upea viikonloppu näin upeiden ihmisten kanssa! Ystävät on kyllä elämän suuria voimavaroja! 

Huomenna kuitenkin treenit jatkuu normaalisti (ja olihan viime viikkokin ihan ok treenin puolesta, kun liikuntaa tuli kuitenkin harrastettua lenkkeilyn, suunnistuksen, jumpan ja balancen merkeissä), ja huomenna kutsuu taas iltarastit, jeeeee! 

Olen suunnitellut itselleni seuraavan tapahtuman parin viikon päähän, mutta katson ensin, miten ensi viikon treenit kulkee, että osallistunko vaiko en... mutta mieli tekisi jo juoksemaan kunnolla! 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Toivottavasti teidän viikonloppu oli yhtä onnistunut!

Ps. Vastailen kommentteihin huomenna, nyt on pakko mennä nukkumaan! :)

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Juoksu ei ole niin vakavaa

Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun Hanna tulee kotiin työpäivän jälkeen, tekee ruokaa ja syö? Kello on kuusi ja ulkona paistaa aurinko. Mieli tekisi juoksemaan... toisaalta, rantsukin näillä helteillä houkuttelisi. Hmm.. no ei kai muuta kuin lenkkivaatteet päälle, biksut alle ja pyyhe ja hyvä lehti Kimmon reppuun, ja ulos! Minä juoksen ja Kimmo polkee vieressä...  Siitä saakin kivan buustin, ja 4km:n juoksun jälkeen olenkin aivan hiestä märkänä "lähirantsulla" (Tää on niin vääryys, kun Otaniemessä asuessa meri oli ympärillä koko ajan), ja kellotin jopa kivan noin 5.40-kilsavauhdin Garminiin. Eikun lenkkikamat pois ja uimaaaaaan! Vesi tuntuu hikisellä iholla aluksi tosi viileälle, mutta äkkiä siihen tottuu. Lilluttelen jonkun aikaa vedessä, ja sitten meen kalliolle aurinkoon makamaan.


Hengaillaan rannalla pari tuntia. Mä luen hyvää lehteä (Juoksija!), ja kuuntelen toisella korvalla vieressä olevien teinien kälätystä. Ja nauran sisäisesti niille.. huh. Mutta uusimmassa Juoksija-lehdessä oli taas todella paljon asiaa. Oli juoksutekniikasta, HCR:sta, Hellemaratonista, lyhyiden matkojen tavoitetreeneistä ja ja ja.. paljon asiaa taas! Toi on kyllä Suomen paras treenilehti tällä hetkellä, mutta toisaalta olen kyllä niin kohdeyleisöä. Eniten pidän siitä, että Juoksija on tehty niin koville juoksijoille kuin vasta-alkajille. Asiaa löytyy varmasti kaikille. Ja Juoksijan mukana saa Juoksijakortin, jolla saa alennusta monista tapahtumista. Jos et vielä tilaa Juoksijaa, niin takaan, ettei rahat mene hukkaan! Lukeeko moni täällä kyseistä lehteä? Pidättekö tekin yhtä paljon siitä, kuin mä? 


Rannalla hengailu saa riittää siinä klo 20.30, ja laitan auringon lämmittämällä kalliolla kuivanneet lenkkivaatteet takaisin päälle, ja lähden juoksemaan lenkkini toista osaa. Tarkoitus ei ole enää kirittää niin lujaa, kuin aiemmin, ja väliin tuleekin pari hölläyskilsaa. Lenkki oli kuitenkin kaiken kaikkiaan hyvä 8km lenkura, joka paineltiin aika pitkälti vk-alueella. Piiiiiitkästä aikaa vähän edes vauhdikkaampi treeni, jee! :)

Tämä tarinan opetus on se, että aina ei tarvitse päättää kahden aktiviteetin väliltä. Ei meille kuntourheilijoille noi lenkit mene pilalle, jos silloin tällöin "hajoittaa" ne tällä tavalla kahteen "reittimatkaan", jolloin jää aikaa myös sille toisellekin tekemiselle. Nauttikaa kesästä, käykää biitsillä, ottakaa aurinkoa (mutta kohtuudella!) ja käyttäkää mielikuvistusta, sillä Suomen kesä on kuitenkin niin lyhyt! 



Ihanaa kesäkuun viimeistä viikkoa kaikille!

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Tietoista taukoa

..ei siis bloggaamisesta! Tää mun blogitauko on ihan vahinko! Jotenkin kesä veti mua mukanaan, ja sitten tuli juhannus, ja ja ja.. mutta nyt oon taas takas kirjoittelemassa, ja en aio jatkossa pitää näin pitkää taukoa! On ollut ikävä tänne, vaikka oonkin teidän blogeja lueskellut!


Viime alkuviikko oli ihan mukavaa liikkumisen tasolla. Maanantaina olin lenkillä ja balancessa, ja tiistaina olin Kimmon kanssa suunnistamassa Solvallassa. No, maasto oli tosi mäkinen ja jalat oli kyllä aika tukossa siellä reitillä, jossa kulutettiin aikaa sellaiset 1h40min. Päätin tän tukkoisuuden jälkeen kun henkikään ei kulkenut ihan toivotulla tavalla, että ehkä vedän loppuviikon reilusti vaan lonkkaa ja lepiä. No, päätin sitten kuitenkin, että vielä keskiviikkona käyn juoksemassa ja jumpassa, ja juhannuksen aikana annan sitten kropalle lepoa. Mä tajusin, että en ollut vieläkään palautunut maratonilta kunnolla, sillä ne päivät, kun annoin kropalle lepoa, olin kuumeessa. Taatusti se verotti mun palautumista, kun kaikki energia meni tuon sairastelun parantelemiseen!!!

Nyt on juhannus sitten takana, ja olen levännyt. Neljän päivän aikana hyötyliikunnan lisäksi tehtiin vain yksi noin 8km:n kävelyretki Nuuksiossa, jonka välissä pulahdettiin Sorvalammen lämpöiseen veteen. Rakastan retkiä Nuuksiossa tai muualla luonnonpuistoissa. Vaeltaminen, retkeily ja luonnossaliikkuminen on niin mua.



Juhannus oli kaikin puolin onnistunut, vaikka vietinkin varmaan elämäni ensimmäistä kaupunkijuhannusta. Torstaina käytiin Kimmon kanssa Helsingin Hard Rock Cafessa syömässä. Voin suositella paikkaa kyllä, sillä ruoka oli aivan hyvää, ja tunnelma oli ainutlaatuinen. Pidin. Naapuripöytiin menneet jälkkärit näytti kyllä ylihyviltä ja isoilta, mutta olin burgerini jälkeen niin täynnä, etten enempää olisi alas saanut!


Juhannusaattona vietettiin aikaa ystävien kanssa. Oltiin ensin rannalla ottamassa aurinkoa ja uimassa. Oli ihana mennä pyörillä sinne, ja nauttia auringonpaisteesta. Rannalta sitten suunnattiin ystäväpariskunnan luokse, jossa grillailtiin ja syötiin muutenkin hyvin, juotiin viiniä, saunottiin ja nautittiin toistemme seurasta. Juhannuspäivä puolestaan oli aluksi vähän sateinen täällä kaupungissa, mutta hyötykäytettiin se kotia siivoamalla ja leffaa katsomalla. Illalla tehtiin se retki Nuuksioon, ja oli aivan ihanaa ja romanttistakin. Heh.


Sunnuntaina oli sitten huippupäivä! Isäni naisystävänsä kanssa tulivat Turusta käymään, ja juotiin aamukahvit meillä. Sitten lähdetiinkin Body worlds -näyttelyyn Heurekaan. Näyttely oli aivan mahtava, ja suosittelen sitä kaikille! Todella antoisa. Heurekasta tultiin meille syömään kanakeittoa ja raparperipiirakkaa, ja sitten lähdettiinkin Lintsille, jossa sitten kivasti pyörittiin laitteissa iltarannekkeella kolmisen tuntia. Ukko oli taas jälleen kerran mahtavin laite, ja siinä tulikin kahdesti oltua! Päivä oli ihan huikea, ja mun onkin pakko sanoa, että mulla on maailman ihanin iskä. Iskä on mun elämäni toinen mies! Heh. Oon kyl oikee isin tyttö! <3



Tänään sitten palaan arkeen, ja yritän pitkästä aikaa aloittaa kunnolla juoksutreenitkin, ja tänään olinkin suunnistamassa.. josta kuulette seuraavaksi lisää ;) Tuntuu todellakin siltä, että tämä lepo tuli ennen kaikkea kropalle tarpeeseen. Joskus on vain niin tärkeintä kuunnella omaa kehoa, eikä lepojaksoista kannatta potea huonoa omatuntoa!

Miten teidän juhannus meni ja entäs arkeenpalaaminen? Vai joko joku jo lomailee? Mulla on loma vasta elokuussa!

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Mitä minä syön? - Viikon menu


Minä en ole ihan hirveän paljon puhunut omasta ruokailutottumuksesta, mutta nyt voisin muutaman sanasen sanoa, koska sopivasti lähes kuukausi sitten (hups!) sain Pialta haasteen, jossa tarkoituksena oli viikon aikana kuvailla tekemiäni ja syömiäni ruokia. Täytyy kyllä sanoa, että en muista läheskään aina kuvata ruokiani, ja sitten se, ettei läheskään aina syödä uutta ruokaa. No, mun on vaikea keskittyä viikon ajan tiettyyn juttuun, niin nyt toteutan haasteen niin, että saatte nähdä mun tavallisia ruokia, joita olen tässä parin viikon aikana kuvaillut.

Haasteen säännöt ovat tässä:

  • kuvaa viikon ajan kaikki tekemäsi ruoka (jos et muista kuvata niin mainitse päivän kohdalla mitä teit).
  • jos ruoka on tosi herkku ja haluat jakaa reseptin niin hyvä juttu
  • 7 ruokaa siis ja lisäksi vinkki johonkin helppoon jälkkäriin "Viikon vinkki"
  • kerro keneltä haasteen sait ja jaa haaste vapaasti ainakin viidelle blogiystävällesi
  • laita postauksen otsikoksio: Haaste: viikon menu (hah, minäpä en ihan laittanut!)

Alkuinfo

Minä olen siis hyvin kaikkiruokainen, en ole kamalan tarkka siitä, mitä suuhuni laitan, ja yritän syödä monipuolisesti. Pyrin syömään hyvää kotiruokaa, joka sisältää niin hiilareita, proteiinia ja rasvaa. Missään nimessä en ikinä käytä kevyt-tuotteita (paitsi maidossa!), pyrin syömään puhdasta ja itsemaustettua, prosessoimatonta ruokaa ja saamaan riittävästi energiaa, jotta jaksan treenata.. tässä ei ole ongelmaa, mä meinaan syön PALJON!!! Rakastan ruokaa, rakastan herkkuja... voisin sanoa, että elän syödäkseni (ennemmin ainakin kuin syön elääkseni...)! Liikunnan myötä olen saanut olla aika vapaa ruokailun suhteen, varsinkin, kun en ole niin tarkka kroppani suhteen. Pääasia, että olen hyvinvoiva ja energinen... kyllä voisin olla laihempi, jos vetäisi ruoka-annokset pienemmiksi ja jättäisin herkuttelun vähemmälle, mutta c'moon, eletään vain kerran! Niin kauan, kuin homma hoituu näin, niin en jaksa olla niuhottaja!

Syön tyypillisesti 3-4 kertaa päivässä. Aina syön aamupalan (arkisin töissä), lisäksi syön aina lounaan ja päivällisen. Neljäs ateria on mahdollisesti pieni välipala tai smoothie, jonka syön joko ennen päivällistä tai iltapalaksi, riippuen siitä, koska päivän liikuntani on. Lisäksi juon paljon vettä. Töissä meillä on lähdevettä, ja sitä menee kivasti 1-2 litraa työpäivän aikana. 

Sitten haasteeseen, eli kuvat, olkaa hyvä:


Porsaan kaslerpihvi, bataattilohkoja ja fetasalaattia balsamicolla ja punaviiniä (yleensä juon maitoa ruuan kanssa)


Bataattimuussia, uunilohta, kermaviilikastiketta ja salaattia


Linssipastakastiketta ja spagettia, rehuja


Tunnettua avokadopastaa (nam!)


Tomaatti-papukeittoa ja bruschettaa


Sushia Sushi-Sanista. Rakastan sushia, ja tehdään sitä välillä kotonakin! <3


Nacho-paistosta, turkkilaista jugurttia ja salaattia

Kuten näette, lautaseltani löytyy salaattia, pastaa ja vähän kaikkea. Tässä on murto-osa siitä ruuasta, mitä syön. Kimmo on kova laittamaan aasialaista ruokaa, joten välillä meillä on jotain thai-ruokia, joissa on currytahnoja ja kookosmaitoa, ja välillä taas on intialaistyyppistä ruokaa. Molempia riisillä. Valkoisella riisillä. En mä pelkää sitä syödä, kunhan se ei ole pääasia lautasella, tai sitä ei ainakaan syödä joka päivä. Kyllä mä käytän yleensä tummaa pastaa ja joskus tummaa riisiä, mutta en pelkää käyttää turhiakaan viljatuotteita. Ne on hyviä.

Jos kaipaatte jotain ohjetta, kertokaa! Jaan mielelläni! :)

Jälkiruokavinkki


Jälkiruokani on kahvin ystäville! Kannattaa välillä keittää vahvaa kahvia jääkaappiin, sillä sitten saa tehtyä jäälattea tai vaikka tätä herkullista kahvi-banaani-kaakaosmoothieta! Slups!!

Smoothie 2:lle

2 banaania (vähän pakastettuna parempi, mutta jääkaappikylmäkin käy)
n. 3 dl vahvaa kahvia kylmänä
n. 3 dl soija- tai mantelimaitoa
n. 2 rkl raakakaakaojauhetta
(nökäre rahkaa tai jugurttia, tulee vähän paksumpaa)

En ole ihan varma noista suhteista, koska kokkaan yleensä aika silmämääräisesti. Eli laita banaanit tunniksi paloteltuna pakkaseen. Jäähdytä vahvaksi keitettyä kahvi jääkaapissa. Sitten sekoitat kaikki ainekset keskenään blenderissä tai sauvasekoittimella. Nauti.

Haastan:


Herättikö jotain ajatuksia... syönkö mielestänne ihan päin peetä?! Oletteko te kovin tarkkoja siitä, mitä lautasella on?

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Sosiaalista liikuntaa

Mä olen ennekin sanonut, mutta olen maailman onnellisin siitä, että mulla on ympärillä liikunnallisia ihmisiä. Voin lähteä purkamaan työpäivääni Kimmon kanssa yhteiselle lenkille tai sopia muutenkin kiireisen Turun viikonlopun ystävätreffit salille tai sitten vietetään liikunnallista päivää ystävien kanssa, kuten eilen. Nimittäin eilinen meni Porvoossa katusählyn merkeissä.

Mulla on liuta ystäviä jäänyt salibandyajoilta, ja se on eräs yhdistävä tekijä vieläkin tiettyjen kavereiden kanssa, vaikka kaikki eivät enää pelaakaan, kuten en minäkään. Ollaankin tietyllä 4-5 hengen kaveriporukalla käyty jo kolmena aiempana kesänä pelaamassa Sähly SM -turnauksessa. Tänä vuonna tuo turnaus ei sopinut kaikkien aikatauluihin, mutta päästiin sitten Katusählykiertueen Porvoon osakilpailuun!


Joukkueita naisten sarjassa oli valitettavasti vain kolme, ja pelattiin yksinkertainen alkusarja, ja siihen päälle sitten finaali, jossa oli kaksi parasta joukkuetta. Alkulohko meni meiltä hyvin, sillä voitettiin molemmat joukkueet, toinen päättyi 6-1 ja toinen 6-5. Vähän erillaista tuo katusähly on, sillä alusta on röpölöistä ja maalit pienet, kuten sählyssä 3 vs. 3 -pelissä aina onkin. Mutta oli kyllä ihanaa pelata ulkona, kun oli kaunis ilma ja aurinko paistoi. Finaalia ennen meillä oli sitten parin tunnin tauko, ja käytiin hakemassa kaupasta jo kaikki illanviettoon tarvittavat juomat ja ruuat valmiiksi, ja pidettiin pieni välipalapiknik puistossa. Muuten, Porvoo on niin ihana kaupunki.

Finaalissa vastustaja oli paljon vahvempi kuin me, ja vähän tuurillakin he saivat helppoja maaleja. Tappio ei kuitenkaan haitannut, kun kyseessä on tosiaan aivan hauskapito noissa turnauksissa! Olishan kuitenkin voittajalle ollut paikka elokuun katusählyn SM-finaaliturnauksessa Kampissa, mutta nyt ei paikka sinne irronnut. Mutta huh, tekipä tiukkaa noi 12 minuutin pelit, sillä meillä oli vain yksi vaihturi ja toi sählypeli vaatii kyllä aika paljon spurtteja ja juoksemista. Huomaa, ettei ole kroppa vielä ihan täysin palautunut tuosta maratonista! Mutta vitsit, oli kyllä kivaa pelata ja tuli taas sellainen olo, että olis kiva mennä johonkin joukkueeseen. Hmmm... harmi, kun tunnen täältä pk-seudulta vain yhden joukkueen, jossa ystävänikin pelaa 2. divisioonaa, ja sekin joukkue harjoittelee todella kaukana meiltä. Olisi kuitenkin kiva mennä kokeilemaan johonkin joukkueeseen...


Eilisen kohokohta oli kuitenkin sitten illalla, kun seitsemän jälkeen saavuttiin ystäväni luokse. Siellä ohjelmassa oli saunomista, grillaamista ja vähän juomistäkin. Nam, grillattiin kanaa, ananasta, halloumia, maissia ja kesäkurpitsaa. Lisäksi oli aivan ihanaa salaattia. Nam. Juotiin ruokajuomana Fresitaa. Loppuillasta mentiin vielä Molly Malonesiin vähän tanssahtelemaan, ja lopulta olin kolmen aikaan kotona umpiväsyneenä, mutten humalaisena. Kaiken kaikkiaan onnistunut ilta!!

Kaikkein parasta on tällaiset päivät, kun voi yhdistää liikunnan ja hauskanpidon hyvässä seurassa. Mä oonkin onnekas, kun mulla on toi salibandytausta, ja siitä jääneet tietyt ystävät. Urheilullisuus on mulle tärkeää, ja on ihanaa, kun on kavereita, joiden kanssa voi pelailla pallopelejäkin.

Onko teillä tiettyjä ystäväporukoita, joissa harrastatte yhteistä liikuntaa ja illanistujaisia? 

Ihanaa juhannusviikon alkua kaikille! Mitäs juhannussuunnitelmia teillä on?!

torstai 13. kesäkuuta 2013

Pohjekipu, hölkkää ja bodybalance 61

Tämä viikko on ollut palautumisen kannalta muuten hyvä, kun olen päässyt jo vähän treenaamisen makuun ja flunssa on lähes poissa kokonaan, mutta mun pohje on ikävästi kipeytynyt. Mä en edes tiedä, mistä se on tullut, mutta siinä toisessa pohkeessa on sellainen jumiutunut kohta. Se tuntuu kun lihas on jännityksessä.. olen kokeillut hierontaa ja venyttelyä siihen, mutta se ei ole oikein auttanut. Höh. Onko jollain vinkkiä, miten sais jumiutuneen pohkeen kuntoon?

Olen kaikesta huolimatta silti myös vähän hölkkäillyt. Pääsin meinaan tiistaina ekaa kertaa Tukholman jälkeen lenkille, ja voi vitsit, vaikka jalat painoivatkin aika paljon, oli se niin ihanaa! <3 Täytyy kyllä sanoa, että tää lenkkeily on niin mun juttu. Piristyin työpäivän jälkeen todella hyvin, kun pääsin vähän tuonne ulos juoksentelemaan. Tehtiin Kimmon kanssa sellainen vajaa 8km:n lenkki, ja aikaa meni 50 minuuttia, joten vauhti oli aika normaalia pk-vauhtia, ehkä pikkasen hitaampaa, mutta se tosiaan oli tarkoituskin. Toi lenkki oli mun vakkarilenkki, ihan kaikkein paras keskimittainen lenkki, jonka täältä meiltä voi tehdä. Rakastan sellaisia siltakohtia ja meren tuoksua, ai että.

Eilen pidin lepopäivän ihan jo tarkoituksellakin, enkä kyllä 10 tuntisen härdellityöpäivän jälkeen olisikaan jaksanut mihinkään lähteäkään. Tänään oli suunniteltu treenipäivä. Lähdin vähän aiemmin töistä, jotta ehtisin pienelle lenkille ennen viikon toista balance-tuntia. Tosin se maanantain balance oli vain puolituntinen, kun oli tuurajaohjaaja, ja vain niukasti aikaa. Ehdin hyvin tehdä 30 minuutin lenkuran, ja tänään juoksu tuntui ihan ok:lta.



Sen sijaan tänään vuorossa oli ihka uusi BodyBalance ohjelma, eli ohjelma 61. Jeee! Vaikka hirveesti vanhasta ohjelmasta tykkäsin, niin oli kyllä kiva kokeilla taas uutta. Harmi sinällään, että tää ohjelma ei mua vakuuttanut ihan niin paljon kuin edellinen huippuohjelma, kun musiikitkin oli tylsemmät, joskin jotain helmiäkin joukossa oli.

Alkulämmittely oli ihan peruskiva, ja aurinkotervehdyksissäkään ei ollut sinällään mitään ihmeellistä. Jalkojen voima tuntui tällä kertaa vähän helpommalta kuin yleensä, vaikka mulla oli alla tosiaan vielä puolikuntoiset jalat. Tasapaino oli sopivan haastava, muuten aika peruskauraa. Mutta kyllä siinä aina haastetta löytyy. Lonkanavaukset oli pettymys! Se on yleensä mulle, juoksijana, suosikkikappale balancessa, mutta nyt siinä oli tosi haastava asento, jossa en melkein "mahtunut" kankeilla jaloillani olemaan. No, ehkä löydän itselleni hyvän asennon siihen vielä. Tämä oli vasta ensimmäinen kerta.

Vatsakappale oli älyttömän raskas mun mielestä! Huh. Lankkuja niin, että polvia näpäytetään, ja sitten tehtiin käsillä isoja kaaria. Lankkua oli siis paljon. Lisäksi aika raskaat normaalit vatsat jalat ylhäällä. Huh, hapotus oli taattua ainakin mulla. Selkäkappale taas tuntui aika löysältä, mutta niin se yleensä onkin vähän löysempi kuin vatsakappale. Loppupuoli banacesta, eli kierrot ja takajaloille pituutta -kappaleet, oli kyllä huippuja. Perustekemistä, mutta ah, niin ihanaa.

Kaikenkaikkiaan balance oli ihan ok, ja tulen taatusti käymään siellä jatkossakin ihan normaalisti.

Oletteko te päässeet jo testaamaan uutta balancea? Mitäs piditte?

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Mitä seuraavaksi?

Noniin. Tukholman maraton on takanapäin, ja olen ainakin osittain palannut treenien pariin. Flunssa alkaa olla jo pikkuhiljaa voitettu, ja jalat ovat kevyet kuin höyhenet... NOT! Kävin meinaan eilen salilla tekemässä yläkroppaa, ja tänäaamuna herään niin, että yläkropan lisäksi mulla on myös jalat jumissa, varsinkin sisäreisissä. Mitä ihmettä? Ei kai penkistä, taljasta tai pystypunnerruksista tuu jalat kipeäksi? Eikä ne vielä maanantaina olleet kipeät sunnuntaina tehdystä parin tunnin suunnistusreissusta (josta postauksen kuvatkin ovat!)...

Ainiiiiin, olin mä siellä poikkeuksellisessa 30 minuutin balancessakin eilen.. joka oli vielä toiveestani liikkuvuuspainotteinen (ohjaaja kysyi, tehdäänkö voima- vai liikkuvuuspainotteinen, ja mä ehdottomasti halusin liikkuvuus, ja kun muillakaan ei ollut väliä, tehtiin se!), eli ei jalkojen voimaa tai tasapainoa yms. kappaleita. Mietin sit ihan tosissani tänään, mistä nämä mun kintut tulivat kipeäksi, ja sitten tajusin.. bodybalancen alkulämpästä (ohjelma 60)!!! Voiko näin ees olla?? Joo, ei taida jalat olla vielä ihan palautuneet...


 Mutta, mieli silti matkaa jo tulevaan... olen tässä pohtinut, että mitä seuraavaksi?! Koko kevään olen oikeastaan treenannut vain tätä Tukholmaa silmällä pitäen, ja nyt kun se on ohi, on vähän tyhjä olo. Mitä loppuvuotena teen? Ainakin haluan käydä juoksutapahtumissa, koska tykkään niistä tosissaan, ja saan niiden kautta motivaatiota treenaamiseen. Mutta juoksenko vielä maratonin tänä vuonna? Entäs ne triathlon-haaveet?

Yhden tavoitteen olen itselleni asettanut, ja se on 31.8 juostava Midnight Run. Tahtoisin olla 50 minuutin kympin kunnossa silloin! Eli sen kautta lähdin miettimään omia tavotteita loppukesälle. Prioriteetti 1 on vauhdin lisääminen ja etenkin vauhtikestävyyteen ja juoksutekniikkaan keskittyminen, jolloin juoksusta tulisi helpompaa. Mun aiempi ennätys kympiltä on 50.50, joten täytyisi saada tuo kunto takaisin ja vähän päällekin. Tätä kautta ajatuksena olisi juosta syksyllä myös puolimaraton, ja olisihan sitäkin aikaa kiva parantaa. Mutta mitään stressiä en aio ottaa, tahdon vain nauttia liikunnasta. Jos ei enkat pauku, niin ei pauku. Pääasia, että on kivaa!


Maratonista mulla on ristiriitaisia fiiliksiä. Toisaalta, tahtoisin ihan tosissani juosta vielä syksyllä kokonaisen, mutta ajatus siitä, miten huolellisen valmistautumisen ja palauttelun se vaatii, on ajankohta aika huono. Siis noita muita juoksuja ajatellen. Maraton vie käytännössä kuukauden muusta treenistä, koska pari viikkoa kevenneellään ja pari viikkoa palaudutaan, enkä siltikään usko, että 3-4 viikkoa maratonin jälkeen olisin täydessä iskussa esimerkiksi puolikkaan lähtöviivalla. Mutta, yksi mahdollisuus mulla on... juoksisin maratonin niin sanotusti kauden viimeisenä tapahtumana. Mutta missä? Ei Vantaalla tai Kaarinassa, koska molemmissa on neljä kierrosta. Ei kiitos. Saa ehdotella lokakuun maratoneja, mielellään Suomessa. Ehdin jo ikäänkuin innostua Amsterdamin maratonista, mutta olisihan kaksi ulkomaan maratonia vähän liikaa yhdelle vuodelle.


Entäs sitten se triathlon? No, tajusin, että sen aika on ensi vuonna. Mä en ole vielä valmis ottamaan osaa  mihinkään kisaan. Vaikka haluaisinkin. Voimarinne olisi kiva, kun siellä on sprinttimatkalla vain 300m uinti. Sen voisi mennä ilman märkäpukua, eikö? Toisaalta, triathlonissa mua kiinnostaa eritoteen pitkät matkat, koska vaihdot jännittävät, ja pitkillä matkoilla saa enemmän keskittyä siihen suoritukseen, kun vaihtojen painoarvo on pienempi. Hmmm.. tässä pohdintaa riittää, mutta ajatus on tänään se, että kesällä harjoittelen tupla- tai triplatreenejä, opettelen kikkoja ja otan selvää jostain triathlon-kurssista/koulusta, jonne voisin syksyllä mennä. Mutta Helsinki City Triathloniin ajattelin osallistua. Ihan leikki- ja kokeilumielessä. Ja jos vaikka ensi vuonna elämäni ensimmäinen kunnon triathlon olisi sitten Vantaalla, saa nähdä.

Eli, tapahtumakalenteri voisi olla seuraava
Heinäkuu puolimaraton
24.8 HCT (300m/10km/3km)
31.8 Midnight Run (10km)
21.9 (tai joku muu) Espoon rantamaraton (21,1km)
Lokakuu ..kokonainen..?!

Miltäs minun suunnitelmat kuulostavat? Ja minkälainen kesä sinulla on? Onko jotain päätavoiteitta?

Loppukevennyksenä kuvasarja sunnuntaiselta suunnistusreissulta, jossa olin Kimmon kanssa. Kartassa oli ihan selvä kapean suo-alueen merkki, eikä pelkkä oja.. maakin oli vähän mutainen, mutta yli oli päästävä. Päätin sitten ottaa vauhtia ja loikata tämän "ojan" yli...


No, arvaatte varmaan mitä siinä kävi..? Ei ollut ihan tuolla toisella puolella yhtä kuivaa ja pitävää maata kuin tällä puolella. Hyppäsin sitten tasajalkaan ja upposin yli polvien mutaan. Hhaha.


Mutta on tuo suunnistus silti kiva laji! ;) Mukavaa viikkoa kaikille!

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Varovaisin askelin...


Olen tosiaan pikkuhiljaa päässyt tästä taudista eroon. Tai no, nuhaa on edelleen, mutta onneksi sen ei sanota estävän esimerkiksi liikuntaa, kuten kuumeen ja kurkkukipuilun kerrotaan. Ne on ehdottomat nou nou liikuntaa ajatellen. Torstaina menin jo töihin, ja työpäivän jälkeen tehtiin ihania kesäisiä aktiviteetteja, joista viime postauksessa kerroinkin - pyöräilyä, sushipiknik, jätskiä ja minigolffia.

Eilen sitten päätin lähteä tekemään jotain liikuntaa, ja alunperin oli tarkoitus mennä salille tekemään yläkroppaa. Mutta kiireisen ilta-aikataulun vuoksi päätin ihan lähteä kävelylle, ja oikeastaan se oli ihan oikea ratkaisu, sillä jaloille teki hyvää saada kevyttä tekemistä. Kävelin muuten sellaisen kolmen vartin lenkin, mutta yhden kilsan lönkyttelin siinä välissä. Jalat tuntui aika hyviltä, vähän raskailta kylläkin, mutta ehkä se on luonnollista maratonin jälkeen.


Eilen olin sitten elämäni ekaa kertaa Helsingin uimastadionilla, eli Stadikalla. Oli kyllä positiivinen yllätys siitä paikasta, ja vitsit, miten kivaa oli uida taivasalla ja 50 metrisessä altaassa!! Oltiin ystävän kanssa sovittu treffit Stadikalle siinä klo 10 jälkeen aamulla, ja pikkasen siinä herätessä mietin, et mihin ihmeeseen oon mennyt lupautumaan.. mutta kivaa ja ihanaa oli aloittaa päivä noin! Uitiin joku 25 minuuttia, ja sitten vesijuostiin 25 minuuttia!! Se oli mun elämäni ensimmäinen vesijuoksukokeilu!! Ihan positiivinen kuva jäi siitä! Vatsalihaksille teki hyvää yrittää pitää ittensä suorana ja "kasassa", mutta ehkä enemmän se menee palauttavasta treenistä. Stadikalla auringon alla toi vesijuoksu oli jees, kun sai samalla naamaan aurinkoa. <3

Tänään en vielä tiedä, onko ohjelmassa jotain liikunnallista. Nuhan takia ei kovin rankkaa liikuntaa vielä voi harrastaa... ehkä ens viikolla pääsisin jo kunnon HIKITREENIN pariin! 

Oletteko te käyneet vesijuoksemassa? Mitäs pidätte?

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

torstai 6. kesäkuuta 2013

Tänään minut sai onnelliseksi...


..Se, etten ollut enää kipeä (tosin nuhaa ja yskää kyllä on, joten jaksoin nippanappa työpäivän...), ja pääsin ihmisten ilmoille arkeen kiinni..

..Sandalit jalassa, kesän tuntu. <3


...Kimmon ja mun yhteinen pyörälenkki... Kimmo osti pyörän maanantaina, eli tää on aika uutta luksusta meille!

...Paras take away -sushi merenrannalla nautittuna...


...kesäinen fiilis, iloiset ihmiset ja aurinko...

...herkullinen irtopallojätski :P


... kesäiset aktiviteetit..


ja onnistumisen tunne!!


Parasta tässä päivässä oli se, että osasin tarttua hetkeen ja nautin todella tästä illasta unohtaen kaikki kiireet ja ikävät ajatukset. Elämä on aika ihanaa <3

Muistakaa nauttia arjen pienistä hetkistä, onnen tunteista ja spontaanista tekemisestä! Nauttikaa kesästä, lämmöstä, läheisistä ja kauniista maisemista!

Mikä sinut sai tänään onnelliseksi? :)

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Kasa haasteita!

Mä olen saanut paljon haasteita, ja yritän vastailla niihin nyt! Pialta saatuun ruokahaasteeseen tartun vähän myöhemmin, kun olen saanut kuvattua tarvittavat ruuat, heh ;) Tässä nyt saikkua vietellessäni kaivoin esille haasteita, joita oon "lähiakoina" saanut, jotka muistin ja jotka olen jättänyt vastaamatta. Anteeksi jo etukäteen niille, joiden haasteet unohdin. Jatkossa otan nämä haasteet heti ylös, ettei vaan jää huomaamatta! Jos jonkun haasteeseen unohdin vastata, vastaan siihen mielelläni. Eli huikkaa mulle vain sitten tänne, että unohdit mun haasteen!! :D

Liinalta sain kivan uuden En ole koskaan haasteeen. Tarkoituksena kertoa kolme asiaa, jota ei ole koskaan tehnyt tai kokenut, ja katsoa, monenko voitti sillä! Eli kertokaa mulle, kuinka mun kävi, eli oletteko te koskaan näitä juttuja!!!??

- En ole koskaan käynyt Euroopan ulkopuolella.
- En ole koskaan maistanut maca-jauhetta.
- Mä en ole koskaan osannut kärrynpyörää.

Haastan tähän samaan Sadun, Karoliinan, Akun ja Annan.

Sitten on tukku näitä kysymyshaasteita. Niissä en jatkohaasta ketään, ja mun aiemmat samankaltaiset haasteet löytyy Haaste-tagin alta.

Liinalta:

1. Kuka on urheilu-idolisi tai motivaattorisi?
Hmmm... no, ei mulla ole erityistä. Leena Puotiniemi on aika kova suomalainen maratoonari, niin vastaan, että hän.

2. Mikä oli ensimmäinen lempilajisi?
No jalkapallo! Sitä harrastin ykkösluokalta kuudennen luokan alkuun asti, eli viis vuotta!

3. Mitä urheilumuotoa tykkäät harrastaa mieluiten yksin? Entä mitä jonkun toisen/toisten kanssa?
Hmmm, no tietty toisten kanssa pallopelejä ainakin, kun niitä ei yksin oikein voi tehdä! Sitten tykkään tehdä pitkät lenkit seurassa, ja kuntosali on sellainen että käy kuin vain, seurassa tai ilman, ja taas nopeat juoksut tykkään tehdä yksin!

4. Onko jotain urheilua, jota tykkäät seurata intohimoisesti mutta jota et missään nimessä itse haluaisi/uskaltaisi harrastaa?
No hmmm... ei oikeastaan, mä oon niin kaikkien liikuntalajien perään, ja yllytyshullu, että voisin kaikkea kokeilla. No, olympialaisten aikaan seuraan yleensä uimahyppyjä, ja niitä en kyllä lähtis kylmiltään tekemään! :D

5. Jos joutuisit kuukaudeksi urheilukieltoon, mihin käyttäisit ylimääräisen ajan?
Nukkuisin enemmän, viettäisin aikaa ystävien ja perheen kanssa, nauttisin enemmän rauhallisista kävelyistä (jos se olis sallittua!) ja näin kesällä varmaan löhöisin auringossa enempi. :)

Fanniilolta:

1. Mikä sai sinut kirjoittamaan blogia?
Halu puhua (kirjoittaa) liikunnasta. Nyt ei tartte sitten koko ajan höpistä liikunnasta vapaa-ajalla niille, joita se ei kiinnosta. Tämä päätös blogin aloittamisesta on kyllä huippu, koska täällä saa jaettua asioita samanhenkisten ihmisten kanssa. Kiitos kaikille siitä.

2. Mitä urheilu merkitsee sinulle?
Hyvää vapaa-ajanviettotapaa, rentoutumista ja nautintoa. <3

3. Mikä on lempilajisi?
Juoksu on ykkönen, mutta tykkään myös kuntosalista, pallopeleistä ja ryhmäliikunnasta sekä muista kestävyysurheilulajeista.

4. Tykkäätkö kilpailla?
Pallopeleissä tykkäsin aikanaan kilpailla ihan SM-tasolla asti (Salibandyssä tuli voitettua pari junnujen SM-kultaakin), mutta kestävyysliikunnassa tajuan, että ainoa vastus on minä itte ketä vastaan taistelen. Jokainen on niin yksilö, että ihan turha verrata muihin!

5. Minkä ikäisenä aloitit liikunta harrastuksesi?
Mä oon liikkunut enemmän ja vähemmän ihan pienestä pitäen! Jossain kohtii sitten parikymppisenä oli taukoa liikunnasta, ja nyt taas liikunta on suuri osa elämää.

6. Pisin kerralla juoksemasi matka?
Maraton (42,2km) :)

7. Paras urheilumuistosi?
Ensimmäinen Suomenmestaruus meidän huikeella sählyjoukkueella, ja ensimmäinen puolimaraton ja maraton myöskin. Ja monet muut ihanat hetket liikunnan parissa.

8. Oletko tekstiiliurheilija?
No sillä tavalla, että vaatteiden pitää olla hyviä päällä, kevyitä ja teknisiä, merkillä tai ulkonäöllä on toissijainen seikka.

9. Paljonko urheilu vie aikaasi tavallisella viikolla?
Hmmm.. varmaan 6-9 tuntia + siirtymämatkat päälle.

10. Mikä on seuraava tavoitteesi?
Jaa-a, sen kun tietäisi. Nauttia liikunnasta, ja keksiä taas uusia kivoja haasteita itelleen ;)

11. Mitä emme vielä tiedä sinusta?
Ette tiedä minusta vielä sitä, että olen perheeni ainoa lapsi.

Freyalta:

1. Kauneinta mitä sinusta/sinulle on koskaan sanottu?
No, varmaan ne kolme pientä sanaa. <3

2. Paras tai mieleenpainuvin kesämuistosi?
Lapsuuden kesät veneillessä Turun- ja Ahvenanmaansaaristossa. Yksi erityinen saari, jonne tahdon vielä palata.

3. Mikä ulkonäössäsi on mielestäsi parasta?
Äääwäää... ehkä hymyni.

4. Jos voisit muuttaa jonkin luonteenpiirteesi, mikä se olisi, vai muuttaisitko mitään. Miksi?
No, etten olis niin äkkipikainen ja kärkäs! Ei aina tartte sanoa ääneen sitä, mitä ekana miettii, ja muutenkaan ei tarttis suuttua niin äkkiä. (Puolustukseksi: lepyn nopeasti! Tosin aina se ei auta, jos on jo suuttunut nopeasti! HUPS!)

5. Mihin kiinnität ensimmäiseksi huomiota uudessa tuttavuudessa?
Yleisilmeeseen, onko tyyppi aito oma ittensä, ja rentouteen ja avoimmuuteen.

Kiitos kaikille haasteista! :)

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Miten palaudun maratonilta?


Kiitos vielä superpaljon kaikista onnitteluista ja kiva, jos raportti oli miellyttävää luettavaa! Ainahan se on helpompi kirjoittaa raporttia onnistuneesta juoksusta. Mutta pääasia, että sain positiivisen fiiliksen välitettyä teille lukijoillekin!

Minun palautuminen ei todella ole lähtenyt käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla, sillä tosiaan sunnuntai-iltana iski kuumeflunssa päälle, ja tänään tosiaan pyörähdin töissä, mutta terkkarireissuksihan se meni, ja mittari näytti 37.7 kun siellä mittailtiin. Huominen ainakin menee kotona lepäillessä vielä. Saa nähdä, pitääkö loppuviikoksikin hakea saikkua... en tahtois nyt mitään takapakkia ihan yleisestikään tähän palautumiseen tuosta suorituksesta, ja laitan nyt oman terveyden etusijalle.


Muutoin palautuminen on lähtenyt hyvin rullaamaan. Sain syötyä maratonin jälkeisenä iltana pihvi-annoksen, vaikkei itse asiassa ruokaa tehnytkään pahemmin mieli. Mulla on aina sama juttu, että maratonin jälkeen ei oikein ruoka maistuisi, vaikkei maha olisikaan mitenkään mennyt sekaisin. Mutta hyvä kun tuolla toisella puoliskolla oli nälkä, niin sai mutkin sitten syömään. Raahauduttiin jopa hotellin alakertaan asti syömään, hehe! Sain myös nukuttua hyvät yöunet heti maratonin jälkeen, joskin heräsin kurkkukipuun sitten aamulla. Siitä se flunssa lähti...


Ylipäätään ravinto on mun mielestä aika tärkeää maratonilta palautumisessa. Maratonilla kuluu todella paljon energiaa, joten niitä ei yhdessä päivässä syödä kasaan, varsinkaan ravintorikkaasti. Monipuolisella ruualla, hiilareilla ja protskuilla pääsee pitkälle. Proteiini parantelee pieniä lihasvaurioita, ja hiilarit täyttävät kehon polttoainevarastoja taas. Ei kannata ihmetellä, jos useamman päivän maratonin jälkeen ruoka maistuu vähän enempi!! Kannattaa myös syödä jotain vitamiineja, ja magnesium-kuuria voi jatkaa vielä viikon verran maratonin jälkeen. Itse join sunnuntaina lentokoneessa vitamiinivettä (humpuukia tai ei!).

Toki jalat on tönköt, enkä niillä pakollisia kävelyitä enempää ole tehnyt. Ehkä, jos ei ole juossut maratonia, ei varmaan edes tiedä, kuinka koville jalat siinä joutuu. Mä en siis todella pariin päivään päässyt kyykkyyn, ja istumaan nouseminen tuolilta oli ihan tuskaista. Tänään, jalat on jo sen verran paremmat, että kyykkyyn kyllä pääsen, mutta etureisiin se ottaa! Hahaha!!


Mä itse kuuluun siihen kansakuntaan, joka ei suosi venyttelyä heti maratonin jälkeen. Mun mielestä jalat on sen verran kireät, että tuntuu, kuin jalat halkeaisivat, jos alkaisin venytellä. Vasta tänään uskallan ottaa pieniä, lyhyitä venytyksiä. Jalkoja ei kannata repiä auki maratonin jälkeen, sillä lihaksissa saattaa suorituksen aikana tulla pieniä vaurioita, jotka parantuvat levolla, ei venyttelyllä. Tänä vuonna annoin ekaa kertaa lihaksille kylmägeeliä (Ice Power) heti maratonin jälkeen sekä vielä ennen nukkumaanmenoa samana iltana. Mulla oli eniten kipeät tämän maratonin jälkeen takareidet, etureidet, pakarat ja alaselkä. Laitoin geeliä kyllä myös pohkeille ja lonkankoukistajille. Uskon, että toi geeli on auttanut paljon tässä palautuksessa.

Mutta koska sitten voi palata treenin pariin? Keho voi tuntua palautuneelta jo muutamia päiviä suorituksen jälkeen, mutta pitää muistaa, että maraton on todella kuluttava suoritus, ja ei kannata aliarvioida palautumissuosituksia. Itse suosin ainakin sitä, että viikon totaalilepo (no jotain pientä kävelyä lähinnä hyöty- tai kehon avaamismielessä rauhallisesti voi tehdä) on paikallaan. Mä en ainakaan tunne omaa kehoani tässä asiassa niin hyvin, että alkaisin uhmaamaan ylikunnon uhalla sitä, ja pahimmassa tapauksessa saisin jonkun jälkitaudin tai loukkaantumisen. Myös seuraavat 1-2 viikkoa treenin osalta ovat kevyitä, eli pyöräilyä, kevyttä lenkkeilyä, kuntosalilla lähinnä ylävartalotreeniä, kevyitä jumppia, joogaa ja suunnistusta. Saatanpa jossain vaiheessa kaivaa myös rullaluistimet talvitelakalta esiin.



Tärkeintä on mielestäni nämä asiat
  • Riittävä lepo
  • Kevyttä kehonhuoltoa 1-3 vrk maratonin jälkeen
  • Paljon unta
  • Paljon ravitsevaa ruokaa!
  • Malttia!! Kyllä meillä on koko kesä aikaa treenata taas!

Tsemppiä kaikille maratonilta palautujille, ja antakaa itsellenne aikaa. Ja muutkin, muistattehan palautua rankempien liikuntasuoritusten jälkeen hyvin? Aina on hyvä suunnitella ne rankemmat liikunnat (oli se sitten joku juoksu, jumppamaratooni tai muu) siten, että valmistelulle ja palautumiselle jää kalenteriin tarpeeksi aikaa!

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Stockholm marathon 2013 minun silmin



Noniin, kotiin on palattu, ja reissu oli kaikinpuolin onnistunut! Nyt vain iski päälle kunnon lenssu ja kuumettakin on, että olo on kuin jyrän alle jääneellä. Onneks ehdin kotiin, kun pahin olotila alkoi eilen. Voin kertoa, ettei meinaan oo ihan kivoimmasta päästä se, että yhtäaikaa noiden jalkojen lihaskipujen lisäksi on toi kurkkukipu, nuha ja kuumeilu päällä. Yhhh.. mutta parempaan päin, ja päätin jäädä tänään töistä kotiin lepäämään. Toivottavasti huomenna olisin jo kunnossa! Iski varmaan toi tauti päälle heti maratonin jälkeen, kun vastustuskyky heikkeni. Mähän en oo varmaan vuoteen ollut kipeä!


Silti, en vaihtais tota maratonia pois, en ollenkaan! Täällä kirjottelee niin onnellinen tyttö silti <3 Mä oon niin iloinen, että löysin tän juoksu- ja kestävyysliikunnan! Tää on niin mun juttuni! Ensinsiksi haluan antaa kehut Tukholmaan! Maraton oli kaikkineensa ihan huipusti järjestetty. Oli hyvä expo ja pastapartyt (joihin en osallistunut), lähtöalue oli hyvin järjestetty, ja jo lähdössä sai urheilujuomaa, vettä ja banaania. Karsinat olivat selkeät ja vessoja oli tarpeeksi. Radan varrella huolto pelas, ja ainakin nesteitä sai aina kolmen kilsan välein. Oli vettä ja urheilujuomaa, välillä oli banaania, suolakurkkuja, myslipatukoita, fruktoosipastilleja ja jopa kahvia!! Hei, kuka juo kahvia kesken maratonin?!! En minä ainakaan! Maalihuolto toimi hyvin, tästä vois ottaa Helsinkikin mallia (ainakin siis HCR), ja maalissa sai OLUTTA! Hahahha. Ja kaikkein uskomattominta on se, että radan varrella (joka kulki pääosin keskustassa) oli tosi paljon porukkaa, kannustajat olivat äänekkäitä ja iloisia, vaikka vettä tuli toisella puoliskolla taivaan täydeltä! Pisteet ihan täysin ruotsalaisille! Voin lämpimästi suositella Tukholman maratonia kaikille!


Sitten itse juoksuun... lähdin juoksuun etukäteen sen enempää pohtimatta, mitä vauhtia tulisin juoksemaan tai muuta. Olin itselleni asettanut tavoitteekseni a) maaliinpääsyn b) 4.30 alituksen c) oman enkan d) 4.20 alituksen ja sokerina pohjalle e) otin Exposta Garminin 4.15-aikaan tähtäävän vauhtirannekkeen, joka toimi motivaattorina. Kovempaan aikaan en olisi itsekään uskonut. Lähdössä jännitti yllättävän vähän, ja kun lähtöpamaus tuli, oli fiilis korkealla! Olihan Kimmon lisäksi mua kannustamaan tulleet mun isä naisystävänsä kanssa laivalla. Jeejee! Lähdöstä (Lähtöryhmä E, eli toisen lähdön eka ryhmä) pääsin helposti eteenpäin ja heti sai omasta vauhdista kiinni, sillä tiet oli todella leveitä. Kaikki matkat oikeastaan juostiin autoteillä, tästäkin plussat Tukholmaan. Heti lähdössä huomasin, että oli melkoisen kuuma ja hiostava ilma, vaikka keli oli pilvinen. Mulla oli päällä t-paita ja caprimittaiset trikoot. Alku meni kivasti, ja melkein tippa linssissä juoksin, kun ruotsalaiset kannusti niin upeasti. Taputtivat tasaiseen tahtiin yhdessä ja huusivat "Heja, heja, heja, heja!" yhdestä kurkusta! Vau.  Alkumatkasta mun aamupalani, jonka söin noin 2,5 tuntia ennen lähtöä, vähän pisteli kylkeen, mutta se meni aikaisin ohi. Söin aamupalaksi ison satsin jugurttia, mysliä, marjoja, siemeniä ja hedelmiä sekä pari leipää ja raejuustoa.



Mulle tuli yllättävän äkkiä jo sellainen hieman heikko olo, ja jalkoihinkin alkoi koskea. Siis jossain 15km:n kohdalla jo. Ei siis mitään sen pahempaa, mutta yllättävän nopeasti silti, sillä maraton kuitenkin juostaan levänneillä jaloilla. Ehkä mä olin kuitenkin kävellyt vähän liikaa Tukholmassa torstaina ja perjantaina. No, enivei, hyvällä fiiliksellä menin, mutta päätin ottaa ekan mun kahdesta geelistä jo ennen puoltamatkaa, vaikka tarkoitus oli ottaa se puolimaratonin kohdalla. Djurgårdenin osuus alkoi vähän ennen puolikasta, ja voi vitsit, miten kaunis se koko alue oli. Vihreää oli joka puolella. Silti musta tuntui, että se kesti ikuisuuden, sillä mulle vaikeimmat hetket tällä maratonilla oli ehkä 24-34km. Oli ihanaa päästä sieltä taas keskustaan juoksemaan, ja mun kannustusjoukot olikin siinä 27km kohdalla hurraamassa mulle! Tässä vaiheessa vettä satoi jo, muttei se haitannut mua, koska ei ollut kylmä.



Toisen geelin otin, kun tultiin siihen kuuluisaan Västerbron-siltaan. Loppujen lopuksi se nousu ei ollut niin paha, kuin mitä olin kuullut. Olihan se alku aika jyrkkä, ja sitten seurasi varmaan puolen kilsan mittainen nousu, mutta melko loiva. Tuon nousun jälkeen sai lasketella alaspäin, ja siinä vaiheessa alkoi tuntua jo voittajalta, vaikka matkaa olikin vielä noin 8km jäljellä! Mutta mun olo helpottui, ja olin paljon energisempi sitten taas kun näin mun tsemppaajat taas 37 kilsan kohdalla. Lopussa ne pitkät suorat tuntuivat melkoisen pitkiltä, mutta sain loppuun vielä kiristettyä vauhtia, jotta pääsin tosiaan siihen 4.20 alle. Mun vauhti oli siis suht hyvää sinne 25km asti, mutta sitten vähän vauhti laski.. 40km kilsan kohdalla päätin, että nyt skarppaan loppuun, ja juoksinkin sitten viimeisen kilsan varmaan alle 6min/km-vauhtia. Ohitin vielä Stadionin 250m matkalla monta ihmistä! Oli kyllä huikeeta tulla stadionille, kun se oli aivan täynnä ihmisiä ja kaikki hurrasivat! Jeee! Maali. Aika 4.19.00 tasan! Ja minä onnellinen!



Missään vaiheessa ei tullut kramppeja eikä seinää. Tasaisesti alkoi jalat hyytyä, mutta eiköhän se kuulu maratonille. Olen tyytyväinen juoksuuni, ja tästä on hyvä jatkaa. Ihan kiva, että tuo ennätys parantuu aina vain ihan muutamilla minuuteilla, niin jää sitten sopivasti nälkää seuraaviinkin juoksuihin. Jos pamauttaisin jonkun 4 tunnin juoksun, en usko, että sitä olisi helppo alittaa sen jälkeen. Nyt uskon, että onnistuneella juoksulla oma enkka voi hyvinkin parantua taas seuraavassa juoksussa! ;) Mutta silti, maraton on raskas juoksu, eikä sitä pidä edelleenkään aliarvioida. Nyt pitää antaa keholle aikaa palautella rauhassa, ja sitten vasta suunnata katseet uusiin haasteisiin!


Kuvasta näkyy ehkä, että huulet on aika siniset. Sade ei haitannut juostessa, mutta juoksun jälkeen tuli kylmä. Etsin huoltojoukkoani, mutta he saapuivat hieman myöhässä stadionin ulkopuolelle, koska olivat mua vielä 37km:n kohdalla kannustamassa, eivätkä ehtineet nopeammin. Vaihdoin kuitenkin kuivan finisher-paidan, pitkähihaisen paidan ja sadetakin päälle, ennen kuin käveltiin hotellille reilu kilsan päähän. Voihan flunssa olla alkujaan tuosta vilustumisestakin.

Mutta hei, KIITOS teille lukijoilleni, ootte ihan mahtavia tsemppareita ja onnittelijoita!! Ihan mieletöntä, miten ootte hengessä mukana! Onnea kaikille Tukholman muille finishereille, ja kaikille, jotka ylipäätään starttas! Ja tsemppiä tuleviin koitoksiin!

Mites muiden viikonlopun liikunnat? Ootteko selvinnyt ilman kesäflunssaa?