lauantai 31. tammikuuta 2015

Miksi minä innostuin trailrunningista...?

Lauantaiaamuna olen herännyt seitsemän aikaan, jopa vähän ennen kellon herätystä. Laitan juomarepun valmiiksi, vaihdan lenkkikamat päälle ja pakkaan reppuun vaihtovaatetta mukaan. Keitän ison satsin kaurapuuroa mantelimaitoon ja teen smoothien kylkeen. Puoli yhdeksän aikaan lähden ulos kaivamaan autoa lumikerroksen alta, ja kaarran autollani treffipaikalle. Odotan tuntematonta ihmistä, joka oli kysellyt polkujuoksulenkkiä täksi päiväksi Facebookissa. Lopulta hän päätyi minun blogilenkkiini ja kyytiini. Mua ei edes jännitä, olenhan nähnyt hänen kuvansa Facebookissa. Menneisyyden ujo-Hanna on poissa, ja oikeastaan musta on taas kiva tavata ihan tavallinen, samoista asioista kiinnostunut ihminen. Pian kyytiläinen tuleekin kyytiini, ja lähdetään ajamaan kohti Nuuksiota upeassa auringonnousussa. Puhettakin riittää, kun on yhdistävä tekijä - polkujuoksu. 

Yhteisöllisyys polkujuoksun ympärillä on mahtavaa. Mä olen tavannut uusia ihmisiä niin omien blogilenkkien kuin HTRC:n yhteislenkkien kautta. On ollut ilo huomata, että toisilleen tuntemattomat ihmiset tulevat hyvin toimeen iästä, ulkonäöstä tai sukupuolesta riippumatta, kun on niin vahva yhdistävä tekijä. Eivät kaikki ole valmiita viikonloppuaamuna lähtemään kimppalenkille tai juoksemaan perjantai-iltana pimeässä metsässä, mutta osa on. Tietynlainen hulluus ja rämäpäisyys kuuluu polkujuoksuun, kun taivalletaan maastossa välittämättä siitä, kastuuko kenkä tai tuleeko risu naamalle. Ei ole kyse muuten hienohelmojen lajista. Polkujuoksu on myös yhteisöllistä siksi, että ainakin täällä pääkaupunkiseudulla useille pidemmille lenkeille tai upeimpiin maastoihin täytyy matkustaa autolla, jolloin kimppakyydit tulevat olennaiseksi. Mikäs siinä rupatellessa ja tutustuessa saman auton kyydissä. Hienoa, että yksilölajikin voi olla yhteisöllinen. Katso, löytyykö sun läheltä porukoita, joiden mukana voi käydä kokeilemassa polkujuoksua.


Kuva: Karoliina / Candy on the run

Polkujuoksu on helppo aloittaa, vaikkakin vaatii hieman enemmän suunnittelua reittien puolesta. Helpoin tapa on googlettaa alueen luontopolkuja, sillä valmiiksi merkattuja reittejä on helppo kulkea. Pääkaupunkiseudulla reittejä menee ainakin Nuuksion kansallispuistossa, Haltialassa lyhyt luontopolku ja Sipoonkorvessa on myös merkitty Kalkkiruukin luontopolku. Lisäksi Intersportin sivuilla on valmiita karttoja, ja ajattelinkin käydä itse kokeilemassa seuraavalla Turun reissulla tuota Luolavuoren reittiä. Tosi kiva, että tällaisia jaetaan. Itse olen suunnistusharrastuksen myötä myös piirrellyt omia reittejä suunnistuskarttojen päälle, ja mulla onkin kesäksi taas ihan uusia reittiajatuksia. Talvella uusien reittien kokeileminen on haastavaa, sillä ei tiedä, löytyykö polkuja lumen alta ja myös hiihtoladut voivat sotkea suunnitelmia. Uusia varustehankintoja kokeiluja varten ei kannata tehdä. Pärjäät hyvin helpoilla ja leppoisilla lenkeillä ihan tavallisilla lenkkareilla ja juoksuvaatteilla. Kun harrastuskipinä puraisee, tulee oleelliseksi uudet maastoon soveltuvat kengät, ehkä juomareppua pitkäksi venyvien lenkkien vuoksi ja muuta pientä hankintaa.


Yhteislenkillä vastaan tuli rappuset. Kuva: Tapani

Miksi sitten tykkään polkujuoksusta? Se on ihanan monipuolista ja vaihtelevaa. Siinä missä katujuoksussa voi "antaa mennä vaan", täytyy polkujuoksussa keskittyä askeliin ja reitinvalintoihin eri tavalla. Hetkeäkään ei kannata keskittymistä herpaannuttaa, sillä sitten voi olla nurin. Mielestäni polkujuoksu toimiikin aivojen nollauksena paremmin kuin katujuoksu. Katujuoksun aikana taas voi synnyttää päässä uusia ideoita ja ajatuksia, mutta polkujuoksussa pää tyhjenee hyvin (mutta ei niin hyvin, kuin suunnistuksessa!). Aika menee kuin siivillä, kun maisemat vaihtuvat ja luonto on lähellä. Trailrunning on myös monipuolista jaloille, sillä se vahvistaa nilkkoja ja niveliä ja jalan pieniä lihaksia. Mulla oli ainakin Vaarojen maratonin jälkeen nilkat kipeämmät kuin reidet, se kertonee jotain...! Toisaalta maastossa iskutus ei ole yhtä kovaa kuin katujuoksussa. Sen vuoksi polkujuoksu soveltuu juuri kaikille teille, joilla on tyypillisiä juoksijan ongelmia tai joilla lonkat tulevat kipeäksi katujuoksussa. Poluilla voi huoletta tehdä pitkiä retkimäisiä lenkkejä, vaikka vuorotellen kävelyä ja juoksua, sillä se ei kuluta niin paljon. Mun parhaat juoksumuistot viime kesältä on ystäväni Tiinan kanssa tehdyt pitkät metsälenkit! Voin kertoa, että on terapeuttista juosta luonnon helmassa ja rupatella ystävän kanssa niitänäitä. Running is my therapy, todellakin!

Vaikka tavoitteena ei olisikaan mitään polkujuoksutapahtumaa, suosittelen silti välillä lähtemään metsään juoksemaan. Se on niin erilaista treeniä keholle ja jaloille. Keskivartalo työstää koko ajan, jotta tasapaino vaikeillakin poluilla säilyy ja mäet antavat taas vastusta ja luonnon oman kuntosalin juoksijalle. Pakaroiden luonnollinen vahvistaminen nopeuttaa varmasti jatkossa myös katujuoksua, näin tahdon uskoa. Ja miten ne alaspäin juoksemiset sitten? Ei ole muuten niin helppoa, mitä voisi kuvitella. Vaikka trailrunning voi olla raskasta välillä, niin väitän, että se on kivaa!! Luonto antaa oman esteradan: välillä ylitetään puita ja välillä hypitään ojien yli. Koskaan ei tiedä, mitä on edessä, ja se jos mikä, on jännää!


Me oltiin eilen Kimmon kanssa juoksemassa lähimetsissä tunnin verran otsalampun valossa. Jopa tuo toinen puolisko, joka suunnistusharrastuksen löytämisen myötä ei ole enää juoksussa nähnyt samaa hohtoa, kehui, että olipa kivaa. Juoksu voi oikeasti olla hauskaa. On myös terapeuttista antaa jalkojen mennä, ilman että piittaisi mitä se Garmin piippaa kilometriajaksi. Metsässä vauhdilla ei ole merkitystä. Meillä oli oikeasti tosi kiva lenkki, ja oli oikein ihana mennä saunaan posket punaisena ja hymy korvilla. Sain muuten Kimmon vakuuttuneeksi siitä, että Bodom Trailille kannattaa osallistua, ja niinpä meidän perheestä lähtee huomenna kaksi ilmottautumista sinne! Jee! Lähtekää muutkin mukaan, matkoina 12km tai 21km, ja mikä parasta, pituuden voit päättää vasta lennosta ensimmäisen kierroksen jälkeen! Tämä on hieno tapahtuma lähteä kokeilemaan polkujuoksua!!

Ainiin, ajattelin pitää seuraavan yhteislenkin lauantaina 28.2, paikan ilmoitan tarkemmin täällä blogissa lähempänä ajankohtaa, mutta jossain pääkaupunkiseudulla kuitenkin. Laittakaahan päiväys jo kalenteriin!

Ihanaa viikonloppua kaikille!!

Oletko sinä innostunut polkujuoksusta tai innostuitko kokeilemaan tämän postauksen jälkeen? Mikä juoksussa on sun mielestä parasta?

tiistai 27. tammikuuta 2015

Mitä Hanna tekee, kun se ei sporttaile?

Usein olen miettinyt, että blogistani voi saada kuvan, etten muuta teekään, kuin urheile. Aina kirjoittamassa liikunnasta ja liikunnan riemusta.. voiko se riemu olla aitoa? Kyllä voi, kerron vaan! Mutta niin tekee moni muukin asia elämässä mut onnelliseksi ja riemuikkaaksi. Harrastan kuitenkin keskimäärin liikuntaa ralle 10 tuntia viikossa, joten aikaa on myös paljon muuhun. Kun vähennetään viikottaiset työtunnit ja nukutut tunnit sekä liikuntaan menevä aika, jää mulle ainakin reilusti yli 50 tuntia viikossa kaikkeen muhuunkin! Loppujen lopuksi aika pieni osa elämästä menee liikuntaan, vaikka kuvittelee olevansa liikunnallinen ihminen.

Mä ajattelin päästää lukijoita vähän pintaa syvemmälle nyt. Mun blogini on painottunut pääosin liikuntaan, mutta suurena osana hyvinvointia on myös muut puuhailut ja harrastukset, jotka eivät ole sporttailuja. Hyvinvointi on kokonaisuus, johon kuuluu niin henkinen, kuin fyysinenkin hyvä olo. Pitkät yöunet, liikunta, työssäviihtyvyys ja hyvä ravinto ovat tärkeitä, mutta myös sillä on väliä, miten muuten täyttää elämää. Mä tykkään olla paljon kotona ihan omassa rauhassa, mutta tykkään myös nähdä ystäviä. Ystäväpiirini ei ole kovin laaja, mutta mulle ystävät ovat todella tärkeitä, kuten myös muut läheiset.

Mutta mitäs se Hanna puuhailee silloin, kun ei liiku? Tässä vähän osviittaa...



Tykkään laittaa ruokaa. Ruuanlaitto on mulle intohimo ja superihanaa vapaa-ajanviettoa. Mulla ei oo ongelmaa tehdä arkisinkaan hieman työläämpää ruokaa, jos vaan saan aloittaa siten, etten ole nälissäni. Viikonloppuisin sitten tehdään yleensä ruokaa vielä vähän pidemmän kaavan kautta. Nyt meillä on alkamassa parin ystäväpariskunnan kanssa "3 pariskunnan illallinen", jossa jokainen pari vuorollaan tarjoaa illallisen toisille. Ihan huippua!



Tykkään harrastaa kulttuuria. Käydään silloin tällöin keikoilla, vähän useammin leffassa tai katsotaan kotona leffaa. Tykkään käydä tapahtumissa, kuten Street food carnivaleilla tai stand up -esityksessä, tykkään käydä katsomassa urheilua... Helsinki on siitä hyvä paikka asua, että täällä on huippu tarjonta kaikkea tekemistä ja tapahtumia!



Tykkään pelailla lautapelejä! Meillä on kaveripiirissä oikein lautapelihulluja, ja lähes viikottain pelaamme jotain peliä jollain porukalla. Välillä pelaamme kevyitä pelejä, mutta yleensä pelaamme jotain kunnon strategiapelejä. Parhaimmillaan lautapeli on kestänyt lähes työpäivän ajan, kun pelasimme Game of Thrones -lautapeliä. Heh!



Rakastan olla kotona, kerroinko jo? ;) Sohvalla rentoilua, ruokapöydässä istumista... koti merkitsee mulle paikkaa, jossa kaikki on hyvin ja jossa on rauhallista ja rentouttavaa olla. Lataan kotona akkuja!



Tykkään käydä luonnossa kävelemässä ja retkeilemässä. Telttailua pitää päästä ainakin kerran vuodessa tekemään ja luontoon muutenkin aina välillä. Nautin rentoutumisesta saunassa, nautin joutenolosta esimerkiksi maalla anoppilassa tai perheeni kanssa tai vaihtoehtoisesti jossain mökillä vaikka ystävien kanssa. 

Sellaisia juttuja minä tykkään tehdä vapaa-ajallani muun muassa. Tuliko jotain yllätyksiä? Mitä sinä tykkäät tehdä silloin, kun et ole töissä tai liikkumassa? Mikä on sulle henkireikä? 

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Kohti Nuts Pallasta rennosti kaveritreeneillä

Pikkuhiljaa voi sanoa, että treenit kohti kesän koitoksia kohden ovat alkaneet. Muutosta sinällään ei aiempiin treeneihin ole tullut, mutta jonkinlaista järjestelmällisyyttä olen pyrkinyt saamaan viikkoihin. Haluan ylläpitää lihaskunnosta ja erityisesti hyvästä keskivartalosta, haluan juosta yhden kovemman treenin viikossa ja haluan juosta myös yhden pidemmän lenkin viikossa. Kaikki muut treenit pyrin tekemään fiiliksen mukaan, mutta luultavasti mukana pysyy edelleen uintia, bodybalancea, juoksua ja spinningiä. Mulla on kesälle lukkoonlytynä päätavoitteena Nuts Pallas -juoksu, joka on 55 kilometrin mittainen tunturijuoksu Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Reitti tulee olemaan varmasti mäkisimpiä, joita Suomessa löytyy, joten ilman treeniä sinne ei kannata lähteä. Mä kuitenkin olen taas valmis haastamaan itseni ja tykkään, kun treenillä on kaukainen tavoite. Monipuolisuutta en tahdo unohtaa, ja muiden kestävyyslajien mukanapysymisen tulee takaamaan osallistuminen ainakin Vantaan triathlonille sekä Jukolan viestiin. Suunnistus nyt ei muutenkaan varmasti olisi unohtunut, sen verran on intoa siihen lajiin. Ja uintiin olen saanut ihan uutta intoa tekniikkakurssin myötä. Tänäänkin harjoittelin innoissani käsivedon liukua.


Minä ja Tiina ennen Vaarojen maratonia Kolilla. Onni on treenikaverit.

On ihan mahtavaa, että mulla on mahtavia treenikavereita. Jälleen kerran ollaan menossa ystäväni Tiinan kanssa yhdessä kesän päätapahtumaan, ja se takaa treeniseuraa usein. Lisäksi voidaan yhdessä fiilistellä kaikkea treeniin ja tapahtumaan liittyvää sekä tietysti jakaa vinkkejä varusteista tai parhaista harjoitusmetodeista. Tällä viikolla olenkin treenannut Tiinan kanssa poikkeuksellisen monta kertaa, sillä olen kaikki viikon päätreenit ollut hänen seurassaan. Varsinaisen ensimmäisen treenin kävin temeässä vasta keskiviikkona, sillä halusin palautella Vierumäen viikonlopun jäljiltä. Lisäksi mun uudet maastokengät olivat painaneet toisen kantapään araksi, joten pyrin pari päivää olemaan mahdollisimman vähän kengät jalassa. Mä kun en ollut sisäänajanut kenkiä ennen Vierumäen viikonloppua, ja ne olivatkin käytännössä mun ainoat ulkokengät koko viikonlopun aikana. Kantapää otti vähän nokkiinsa, mutta alkaa olla jo parantunut Voltaren-geelin ja levon turvin. Keskiviikkona tehtiin mäkitreeni, jossa juostiin kahdenlaista mäkeä ylös. Ensimmäisessä, vähän jyrkemmässä mäessä teimme vetoja siten, että juoksimme reippaasti niin ylös kuin alaskin, ja palauttelimme tasaisella. Vedon pituus oli yhteensä noin 700 metriä. Teimme vedon neljä kertaa. Sitten siirryimme toiselle mäelle, jossa juoksimme loivemman mäen neljä kertaa ylös ja palauttelimme alaspäin juoksun aikana. Treeni oli tosi hyvä ja tiukka - enkä ollutkaan pitkään aikaan tehnyt mäkitreeniä.  Treenin päätteeksi teimme vielä lyhyen core-treenin, johon sain opit Vierumäellä. Mähän lupasin, että ainakin kerran viikossa teen kyseisen treenin läpi, jee!

Torstaina tein salitreeniä kahden super-Tiinan kanssa, kun mukana oli myös Parempia polkuja -Tiina. Oli oikein kiva treenata kahden sporttimimmin kanssa, ja teimme viimeistä kertaa minun suunnittelemaa salitreeniä. Seuraavalla viikolla on taas Tiinuskan vuoro suunnitella meille salitreeni. Odotan jo innolla uutta ohjelmaa, vaikka toki tämä munkin treeni on ollut melkoisen hyvä. Taas tuli hyvät tuntumat niin jalkoihin kuin ylävartaloonkin. Vähän jäi harmittamaan, että väsymykseltä en jaksanut loppuverrytellä salitreenin jälkeen. Olen huomannut, että vähentää huomattavasti jalkojen jumeja, jos teen jotain aerobista salitreenin päätteeksi. Joko poljen kotiin tai uoksen vähän loppuun.. 10 minuuttia riittää ehkäisemään lihaskipua. Oletteko huomanneet?


Yhteislenkin naiset - myös kaksi miestä oli tällä kertaa mukana ;) 
Kuvasta kiitos Tapanille.

Viikonloppuna oli tietysti treeniviikon kohokohta, eli blogini yhteislenkki polkujuoksuna. Tällä kertaan mukana oli vähän isompi joukko, ja tämä kerta oli kaikenkaikkiaan todella spesiaali, sillä lenkkireitin oli suunnitellut juoksututtuni Tapani, joka vetikin letkaa. Lenkki vedettiin kahdessa osassa, jotta kaikki halukkaat pääsivät mukaan. Ensimmäinen kierros oli noin 11 kilsan pätkä, ja toinen kierros reilu viitisen kilsaa, ja näin ollen oma Garmin näytti loppulukemiksi reilut 16 kilsaa. Reitti oli tosi kiva, kun se ei kiertänytkään vain tuttuja merkittyjä reittejä, vaan juoksimme myös pienempiä polkuja. Toki ne olivat sitten osa aivan lumen peitossa, mutta toisaalta se on osa polkujuoksun suolaa - koskaan ei tiedä, mitä tulee eteen. Jotkut kohdat olivat siis raskaita ja hitaita, mutta selvisimme kuitenkin kaikesta kunnialla. Mä ehdin nyt myös jutella vähän enemmän muiden lenkkeilijöiden kanssa, ja olin hurjan kiitollinen suuresta osallistujamäärästä. Olihan kivaa, kiitos vaan kaikille seuralaisille. Erityisesti Tapanille, joka vei meidät hienoihin maisemiin. Ei voisi muuten päivä enää paremmin alkaa... juoksu, metsä ja muut pöhköt polkujuoksijat! Ai että!


Mä loikkasin, ja Tapani kuvasi ja yhdisti näin. Hauska.



Tänään oli vuorossa vain palauttelevaa treeniä lenkin ja uinnin merkeissä. Loppupäivä menikin Helsingin jäähallilla salibandya katsellen, kun vuorossa oli Suomen cupin finaalit. Viikonloppu oli onnistunut,j oskin omaan makuuni ehkä aavistuksen liian aikataulutettu. Eilen meillä oli ystäväpariskunta pelailemassa lautapelejä, mutta perjantaina vietin täysin omaa aikaa koko illan, ja tekihän se hyvää olla kerrankin vain omassa seurassa. Nyt on intoa taas uuteen viikkoon, joka on täynnä sopivasti treeniä, treenitreffejä ja lepoa, sekä joukkoon mauhtuu yksi ravintoluentokin. Mielenkiintoista.

Innokasta uutta viikkoa kaikille! Mitenkäs teidän viikonloppu meni? Oletteko te yhtä sosiaalisia treenailijoita, että tykkäätte sopia treeniitreffejä? On kyllä onnekasta, kun on liikunnallisia ihmisiä ympärillä. 

torstai 22. tammikuuta 2015

Vapaauintikurssin anti

Mä taisin syksyllä mainita, että mun joulukuun liikuntaharrastukseen kuuluisi viikottainen uintikurssi. Otin mielestäni melko edullisen vapaauinnin kurssin, joka oli suunnattu melkein aloittelijatasosta aina eteenpäin. Suunnittelemaani pitkän matkan vapaauintikurssia ei järjestetykään syksyllä, joten päätin mennä mukaan tällaiseen tavalliseen vaparikurssiin, koska ajattelin, että kyllä sieltäkin niitä mieltä askarruttavia tekniikkavinkkejä saisi. Olin siis loppuvuoden Cetuksen järjestämällä kurssilla. Kurssin kuvaus oli seuraavanlainen:

Kurssilla harjoitellaan vapaauinnin uintitekniikkaa ja käännöstä. 
Lähtötasovaatimus: vähintään 100m yhtäjaksoinen uimataito syvässä altaassa (tyyli vapaa). 



Meitä oli kurssilla kuusi henkeä, joista yleensä paikalla ei ollut ihan kaikki. Opetukseen sai siis hyvin paljon henkilökohtaista apua. Mä olen käynyt lapsena joitain uinnin tekniikkakursseja, joten osaan kyllä uida vapariakin, ainakin niin, että pääsen eteenpäin. Tosin vasta pari vuotta sitten koin ahaa-elämyksen altaassa, etten tarvitse vapaauintiin rintauintia väliin palautteluna, vaan jaksan kyllä uida tunninkin putkeen vapaauintia pitämättä sen suurempia taukoja. Viime vuonna taisin uida joissain treeneissä yli tunnin matkaa, ja seuraavaksi mulla on mielessä ironmanin 3,8 kilsan mittainen uintihaaste. Aionkin toteuttaa tuon haasteen pikapuolin. Toki tekniikkaan yritän koko ajan keskittyä nyt kurssin jälkeenkin.

Kurssilla opettelimme tekniikkaa alusta alkaen. Millainen on hyvä uintiasento, miten jalat auttavat asennossa ja kuinka suuri merkitys käsivedoilla on vaparissa. Uintiasennon pitäisi olla vedenmukainen, jolloin liikkuminen sitä vastaan on mahdollisimman helppoa. Jalat ylläpitävät asentoa ja niiden merkitys vauhtiin on todella pieni, varsinkin aloittelijalla. Kurssipalautteen mukaan minulla ei ole suuria kehitystarpeita näissä osa-alueissa, vaikka mielestäni potku ei ole läheskään täydellinen, ja saatan jopa tehdä liikaa töitä jaloilla. Satukin kommentoi potkujen lähtevän liikaa polvista, kun teimme yhteistreeniä Vierumäen altaalla. Ja tottahan se on - pitäisi enemmän kiinnittää huomiota rauhalliseen lantiosta lähtevään liikkeeseen. Asento ja liuku on mulla mielestäni ihan kohtuullisia.

Käsivedoissa mulla olisi töitä vaikka muille jakaa. Siis kyllä, osaan uida ja pääsen ihan kivaa vauhtia eteenpäin, mutta kyllähän tuo uinti voisi olla pikkaisen mallikkaampaa ja sitä kautta helpompaa ja rennompaaa. Katsokaa tätä tekniikkavideota:


Miten paljon tuosta voi oppia? Todella paljon. Ensinnäkin: käsiveto lähtee vasta silloin, kuin toinen käsi palautuu eteen. Mä lähden kauhaisemaan heti. Tästä sainkin kurssipalautteessa noottia. Mun pitäisi liu'uttaa kättä paljon enemmän. Sitä kautta uintiin tulisi ainakin rentoutta lisää ja varmasti myös vauhtia. Toinen kommentti liittyi mun voiman käyttöön. Mun pitäisi saada vieläkin enemmän voimaa yläkropasta käsien tueksi. Ymmärrän, että yritän räpiköidä vain käsillä eteenpäin, mutta tähän tarvitsisin uuden kurssin... miten ihmeessä saisin siirrettyä voimaa yläkropasta käsivetoihin? Ehkä muuttamalla käsien kauhaisukulmaa? Välillä uidessa tuntuu, että saankin paremman otteen vedestä ja sitä kautta voimakkaamman vedon. Mutta tämäkin on niin tapauskohtaista. Välillä uinti kulkee paremmin, ja välillä taas ei niin hyvin.

Yksi asia mua huoletti ennen kurssin alkua. Mä tykkään ottaa aina samalta puolelta happea. Mun on luonnollista hengittää uidessa joka toisella käsivedolla, ja teen sen yleensä oikealta puolelta. Olen opetellut ottamaan happea toiseltakin puolelta, ja kyllä sekin onnistuu. Joka kolmannella hengittäminen ei kuitenkaan ole luonnollista, vaikka olen yrittänyt sitäkin harjoitella. Ohjaaja kuitenkin vakuutti, että voin aivan hyvin ottaa happea joka toisella käsivedolla, jos se tuntuu luonnolliselta. Siihen ei uinti kaadu. Toki olen kuullut, että triathlonistin on hyvä osata ottaa happea molemmin puolin, sillä joskus aallokko tai auringonpaiste voivat häiritä kurkkaamista toiselta puolelta. Mä olen myös alkanut balance-ohjaajan innoittamana tehdä hengitysharjoituksia, joilla saisin uloshengitystä vielä pidemmäksi. Syksyn vakkariohjaajalla oli aina balancen loppurentoutuksen yhteydessä hengitysharjoitus. Pidin siitä tosi kovasti. Nyt kun ohjaaja lopetti tunnin, mun täytyy alkaa tehdä hengitysharjoituksia ominpäin. Pidempi uloshengitys auttaisi varmasti uinnissa hirveästi.

No, mitä opin kurssilla?
  • Sain valmiudet opetella oikeanlaista vapaauintia. Viidessä kurssikerrassa ei ihmeitä tehdä, mutta palaute ja tekniikkavinkit oli hyväksi, ja nyt lähdetään niitä töystämään. Ohjaajan mielestä uinti oli perushyvässä mallissa, joten pieniä asioita viilaamalla saan siitä varmasti vielä sujuvampaa. Liu'utus on nyt ensimmäisenä opettelulistalla.
  • Opimme volttikäännöksen ja kylkikäännöksen perusteet, joita hiomalla uinnista saisi vielä mielekkäämpää. Kurssilla volttikäännös lähti yleensä pohjaa kohti, mutta sunnuntaina Vierumäellä koin "ahaa-elämyksen", ja tein käännöksen tarpeeksi rauhallisesti, jolloin sain sen pintaa pisin.
  • Saimme videomateriaalia uinnista, joka oli kyllä todella opettavaista. Katsomalla omaa videota huomaa monia virheitä, joita ei uinnin aikana huomaa.
Laitan tähän videon omasta uinnistani. Se on kuvattu joulukuun puolessa välissä kurssin neljännellä kerralla. Miltä uinti näyttää? Huomaan itse hyvin ne virheet, joista sainkin palautetta.


Uinti on upea kokonaisvaltainen laji. Vesi on lempeä elementti, joten se käy myös monelle nivel-vaivaiselle tai muuten vain esimerkiksi juoksun tukena kuormittaen kehoa vähemmän. Uinti on aerobista treeniä parhaimmillaan, sillä koko kroppa tekee töitä monipuolisesti. Pääosassa toki on ylävartalo, mutta myös jalat ja keskivartalo ovat hommissa. Uimahalliin meneminen voi olla vaivalloista, enkä itsekään niin halleista välitä, mutta kun hyppää sinne uimaradalle, virkistyy samantien! Ei ole ollut itselläni ainakaan yhtäkään kertaa, jolloin altaaseen hyppääminen ei olisi kohentanut fiilistä! Olen joka kerta tehnyt hyvän treenin uiden! Kokeile säkin ;)

Jos jollain on vinkata pääkaupunkiseudulla jostain uintiryhmästä (ei kurssi, vaan ryhmä, joka ui valmennuksen alaisena koko kevätkauden), olisin tosi kiinnostunut. Olisi mukava päästä parantamaan omaa tekniikkaa porukan mukana.

Käytkö sinä uimassa? Osaatko vaparia vai uitko jotain muuta lajia? Oletko ollut uintikurssilla? Millaisia uintitreenejä teet perus matkauinnin lisäksi?

Ps. Muistutan vielä lauantain yhteislenkistä! Lähdemme liikkeelle klo 9.30 Nuuksion Haukkalammelta. Tiedossa kaksi polkujuoksukierrosta (1,5h+1h) ja voit osallistua joko ensimmäiselle tai molemmille kierroksille! Ilmottaudu mulle mukaan: hanna.taimen(a)gmail.com.

Ihanaa viikonloppua kaikille! Taas huomenna on perjantai!!

tiistai 20. tammikuuta 2015

Liikunnan iloa Vierumäellä

Kuten aiemmin mainitsinkin, oltiin blogisiskosten kanssa viettämässä Vierumäellä viikonloppua sporttisissa merkeissä. Oltiin paikalla lauantaiaamusta sunnuntai-iltapäivään ja yövyimme Scandic-hotellissa neljän hengen huoneessa, johon kuului aamiainen sunnuntaina. Hotellihuone oli siisti, ja ainoastaan miinusta voisi sanoa siitä, että huoneessa ei ollut varsinaisesti nejää sänkyä, vaan kolme sänkyä + vuodesohva. Saimme kuitenkin nukuttua sikeästi - eikä ihmekään päivän sporttailujen jälkeen. Menossa mukana olivat siis myös Karkki, Tiina ja Satu, eli sama porukka, joka on tullut tutuksi jo aiemmilta blogimiiteiltä. Näistä naisista on tullut minulle enemmänkin, kuin blogituttuja, ja olinkin intopiukassa lähdössä sporttilomalle heidän kanssaan!



Startattiin Karkin ja Tiinan kanssa auton nokka pääkaupunkiseudulta kohti Vierumäki heti aamulla, ja Vierumäelle saavuttiin kymmenen aikoihin. Siellä Satu meitä odottelikin jo, ja oli taas ihana jälleennäkeminen Savon tytön kanssa! Saimme hotellihuoneen onneksi heti, ja veimme tavarat sinne. Meillä oli tässä vaiheessa melko kiire päivän ensimmäiseen aktiviteettiin, joten vaihdoimme vain vaatteet ja lähdimme etsimään urheiluhallia. Vierumäellä on paljon rakennuksia ja alueen kartta on melko epäselvä, mutta onneksi löysimme rakennuksen pian. Välimatkat ovat Vierumäellä myös hyvin maltilliset, eli vaikka hotelli onkin kaiken reunalla, on sieltä silti lyhyt matka liikuntapaikoille ja hyvä niin!

Olimme suunnitelleet ensimmäiseksi Active hours -tunneista keskivartalotreenin sekä TRX-treenin. Nämä olivat ryhmäliikuntaa, joihin TRX-tunnille tarvittiin ennakkoilmoittautuminen. Valinnanvaraa olisi ollut jonkun verran, mutta nämä tunnit osottautuivat kaikkien mielestä loistaviksi. Keskivartalotunnilla oli porukkaa todella paljon, mutta tunti oli silti todella onnistunut. Keskityimme lantionhallintaan sekä syviin lihaksiin niin vatsa- kuin selkäpuolella sekä pakara- ja kylkilihaksiin. Sanoinkin tunnin jälkeen, että olimme niin pois mun omalta mukavuusalueelta, mutta juuri tuollaista treeniä pitäisi tehdä. Ei se ole aina kivaa jankata kehon pieniä lihaksia niin, ettei kunnolla tule edes hiki, mutta hyvä keskivartalon hallinta on kaiken aa ja oo. Niin arkielämässä kuin urheillessakin. Sain hyvän 10 minuutin kuntotreenivinkin kyseiseltä tunnilta, ja aionkin jatkossa kerran viikossa lenkin jälkeen tehdä keskivartaloharjoitteet. TRX-tunneilla teimme kuntopiirejä käyttäen apuna TRX-naruja. Me olemme Tiinan kanssa paljon salilla tehneet liikkeitä TRX:llä ja olen myös käynyt testaamassa Elixian TRX-tuntia, joten ihan uudesta lajikokeilusta ei ollut kyse. Tykkäsin taas treenata tosi paljon TRX-naruilla. Kyllä omaa kehoa pitäisi käyttää vaan paljon enemmän vastuksena! Silloin tulee samalla keskityttyä myös koko kehon hallintaan!




Ryhmätuntien jälkeen menimme lounaalle ja hotellihuoneeseen makoilemaan. Viikonlopun parasta antia oli ehdottomasti samanhenkisten tyttöjen kanssa jutustelu ja fiilistely! Tuli juteltua kaikesta maan ja taivaan välillä, ja se jos mikä on ystävyyden merkki. Pienen ajan päästä lähdimme ulkoilemaan Vierumäen alueelle lenkkarit jalassa... voiko muutakaan ajatella, jos mukana on näin paljon ulkoliikuntaan hurahtaneita tyyppejä?! Kiersimme alueen luontopolkuja polkujuoksun merkeissä. Välillä olimme umpihangessa ja välillä juoksu kulki mallikkaammin - silti takuulla paremmin, kuin peililiukkaalla tiellä olisi sujunut. Maastot olivat upean kauniit! Juoksimme pisin harjuja järvien välissä ja tunnin mittaisella lenkillä ehti kertyä kivasti nousumetrejäkin. Välillä spurttailimme mäkiä ylös, ja välillä kävelimme rauhaksiin. Oli niin ihana ulkoilla välillä! Kesällä muuten noissa maisemissa juostaan uusi Buff tour -osakilpailu, Vierumäki trail marathon. Vähän kutkuttaisi, mutta pidän avoinna kesän tapahtumia tietyistä syistä...



Viimeisenä lauantain aktiviteettina kävimme uimassa Vierumäen uimahallissa. Minä ja Satu teimme uintitreeniä, kun viereisellä radalla Karkki ja Tiina vesijuoksivat. Uinnin jälkeen kävimme saunassa ja sitten suuntasimmekin herkulliselle buffet-illalliselle hotellimme alakertaan! Maistuipa ruoka hyvältä sporttailujen jälkeen. Ilta oli muutenkin oikein onnistunut, sillä jutustelimme pitkälle iltaan! Aamulla taas jatkoimme juttujamme parin tunnin aamupalalla hotellilla. Viikonloppumme teemat olivat selkeästi liikunta, hyvät keskustelut ja ruoka! Ihanaa! Aamupalan jälkeen oli aika luovuttaa huone ja siirtyä taas sporttailemaan.






Minä ja Karkki päädyttiin ulkoliikuntaan, Satu ja Tiina puolestaan salitreeniin. Mä hiihdin tuon ajan. Vierumäen ladut olivat mielestäni ihan hyvässä kunnossa ja kerrankin mun pitopohjasukset olivat iskussa siinä nollakelissä! Sain kunnon hiihtoflow'n päälle ja annoin mennä! Olipahan kivaa, ja oli ihana siirtyä vielä kerran uima-altaaseen luonnollinen puna poskilla. Siinä yksin polskiessani radalla sain uintiflow-tilan myös päälle, ja onnistuin oppimaan yhtäkkiä volttikäännöksen! Olipa mukavaa, että rata oli vain 25 metriä pitkä, sillä kerrankin kääntyminen oli mukavaa! Voi pojat sentään! Saa nähdä, muistanko enää seuraavalla kerralla, miten käännöksen tein.. heh!

Päivän päätteeksi lilluimme porealtaassa, saunoimme ja kävimme syömässä Greenissä lohikeittolounaan. Olimme kaikki silminnähden tyytyväisiä tuohon viikonlopun antiin, sopivaan väsymystilaan kropassa ja uusiin kokemuksiin. Seura oli tämän viikonlopun parasta antia - en olisi ikinä uskonut, että vielä aikuisiällä voi ystävystyä. Vierumäki oli myös paikkana todella upea, oikein liikkujan paratiisi! Sinne jäi paljon aktiviteetteja, joita olisi kiva päästä harrastamaan, kuten sulkkista, tennistä, kesällä Flowpark-kiipelyä sekä suunnistusta. Liikuntatiloja ja -tarjoajia on paljon, joten siellä on takuulla jokaiselle jotakin. Mä ainakin ajattelin mennä pian taas uudestaan, viimeistään kesällä sitten!

Oletko sinä käynyt Vierumäellä tai jossain muussa urheiluopistossa tai liikuntakeskuksessa? Mitä lajeja tahtoisit harrastaa vastaavanlaisena sporttiviikonloppuna? Miten viikonloppu meni ja uusi viikko on lähtenyt käyntiin?

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Blogilenkki ensi lauantaina!

Terkkuja Vierumäeltä! Oltiin blogityttöjen kanssa siellä tosiaan viettämässä sporttiviikonloppua. Vierumäki oli ihan huikea paikka, ja olin siellä ensimmäistä kertaa elämässäni. Tuli tehtyä monipuolista treeniä, rentouduttua ja syötyä hyvin. Palaan Vierumäen tunnelmiin paremmin seuraavassa postauksessa, sillä asiaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta nyt väsymys painaa liikaa!


Menossa mukana Karoliina, Satu ja Tiina <3

Tahdon vain tässä vaiheessa mainita, että syksyllä järjestetyt blogilenkit saavat jatkoa! Ensi lauantaina eli 24.1 vedän blogilenkin Nuuksion metsissä. Tavataan näillä näkymin Haukkalammen parkkipaikalla klo 9.30, ja ohjelmassa on 1,5 tunnin mittainen rauhallinen lenkki, jonka jälkeen lähdetään halukkaiden kanssa vielä noin 1-1,5 tunnin mittaiselle lisälenkille (yhteensä 2,5-3h). Vauhdeista en osaa sanoa mitään, sillä maasto ja lumitilanne vaikuttaa etenemiseen paljon. Vauhti ei silti tule päätä huimaamaan, joten tervetuloa kaikki mukaan joko ekalle kierrokselle tai koko lenkille! Ilmoitathan mulle tulostasi (hanna.taimen(a)gmail.com), sillä paikka saattaa vaihtua esimerkiksi lähemmäksi Solvallaan, joten ilmoittelen tilanteesta ilmoittautuneille. Minun täytyy ensin selvitellä hiihtolatujen tilanteita. Tarkoitus olisi juosta kuitenkin kunnolla metsässä!

perjantai 16. tammikuuta 2015

Viikon parhaat

Heippa kaikille! Ensimmäinen kokonainen ja yhtenäinen työviikko takana sitten joulun, ja kyllähän se aika kivasti meni taas. Töissä riittää tekemistä, joten päivät menevät yleensä nopeasti. On kyllä ihanaa, kun on taas viikonloppu! Ja tällä kertaa ei oo mikä tahansa viikonloppu tiedossa, vaan lähden Karoliinan, Sadun ja Tiinan kanssa Vierumäelle sporttailemaan pariksi päiväksi! Auto starttaa heti aamusta, ja ohjelmassa on kaikkea mukavaa ja monipuolista liikuntaa. En malta odottaa, jee!

Sitä ennen listaan tähän vielä tämän viikon parhaita paloja. Tällä kertaa listailen muutakin, kuin vain parhaita urheiluhetkiä, mutta pitkälti blogin teemalla mennään silti. 

Viikon paras lenkki

Kävin tiistaina lenkillä blogikaverini Tanjan ja hänen kaverinsa kanssa. Me asutaan suht lähekkäin Tanjan kanssa, joten nähtiin puolessa välissä matkaa, ja mä sitten vedin meille yhteisen lenkin, jonka jälkeen kaikilla oli vielä pieni matka juostavana kotiin. Oli ihana juosta lumisilla teillä, ja suurimmaksi osaksi tiet oli aurattu ja ilma oli ihanan happirikas. Mulla tuntui ihanan kevyeltä jaloissa, vaikka luulin, että jalat olivat jumiset. Oli ihana juosta hieman pidempi, 14 kilsan lenkki! Kiitos taas Tanjalle ja toki hänen kaverilleen mahtavasta lenkkiseurasta!



Viikon paras ostos

Voi kyllä!! Mun ihanat uudet juoksulenkkarit ovat saapuneet! Tilasin joku aika sitten varuste.netistä uudet polkujuoksukengät talvikelejä sekä teknisempiä ja liukkaampia polkuja silmällä pitäen. Bongasin syksyn Juoksija-lehdestä LaSportiva Bushido -tossut, jotka voittivat maastojuoksukenkätestin, ja kuvaukseltaankin ne sopivat täydellisesti mun tarpeisiini. Onneksi kengät olivat juuri sopivat mun jalkaani!! Pito vaikutti erinomaiselta tiistaisella lenkillä! Mahtavaa, kun löytää jotain todella sopivaa ja hyvää!

Viikon paras ruokailu

Tänään rakas isäni tuli naisystävänsä kanssa syömään meille. Tämä on harvinaista herkkua, sillä ei asuta samassa kaupungissa, vaan isäni asuu Turussa. Me kokkailtiin oikein antaumuksella Kimmon kanssa, ja nautin täysillä, kun saatiin kerrankin kattaa pöytä neljälle. Olipahan ihana ilta, ja hyvää ruokaa!




Viikon paras laji

Hiihto. En osaa yhtään, mutta eteenpäin yritetään päästä perinteisellä tyylillä. Silti tykkään hulluna hiihtää! Maanantaina olin 17 asteen pakkasessa kiertämässä Leppävaaran järkyttävän mäkistä reittiä, ja hapotti ja vähän nauratti, kun ylämäessä en päässyt kunnolla eteenpäin. Nautin tuulenvireestä kasvoilla, lumisista maisemista ja siitä hienosta fiiliksestä, kun on talvi ja kylmä ja silti on lämmin, kun huhkii menemään. Hieno laji!




Nyt mä menen nukkumaan, ja haluan toivottaa teille kaikille oikein ihanaa viikonloppua! Ehkä mun viikon kohokohta on vielä edessäpäin ;) Mikä on ollut teidän viikon kohokohta? Meneekö teidän viikonloppu sporttaillen? Ja hei, ootteko käynyt hiihtämässä? Nauttikaa!

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Pari sanaa kuntosalitreenistä

Olen ennenkin kirjoitellut kuntosalitreenistä, ja kertonut sen olevan tärkeää itselleni, vaikkei se kuitenkaan ihan ominta treeniä ole. Mä olen melko hitaasti lämpenevä sporttailija, joten kestävyysliikunta tuntuu paljon mieluisammalta kuin kuntosalitreeni. Siltikin tahdon olla voimakas ja ryhdikäs, joten lihaskuntotreeni tukee tuota tahtotilaa. Lisäksi lihaskuntotreeni on yleisesti hyvää muita lajeja ajatellen. Ja onhan se lihastärinä treenin jälkeen aika hienoa, eikö? ;)


Tiina ja minä - tosissaan, muttei totisesti ;)

Suurimman osan salitreenistä olen tehnyt Parempia polkuja -blogin Tiinan kanssa, ja varsinkin nyt syksyllä olemme menneet enemmän ohjelmien mukaan treenatessamme. Ohjelmat eivät ole olleet perus salitreeniä pitkillä sarjatauoilla, vaan monipuolista hikitreeniä. Alkusyksystä Tiina oli kehitellyt meille treenin, joka oli todella hyvä ja kokonaisvaltainen. Se sai sykkeet piippuun ja lihakset tärisemään. Lisäksi toisen tekemä ohjelma on siitä hyvä, että siellä on yleensä jotain sellaista, joka saa ihokarvat pystyyn - jotain, jota ei ikinä itse olisi voinut kuvitellakaan ottavansa omaan ohjelmaan. Mukavuusalueelta poistuminen onkin ollut näiden yhteisten treenien teema. Tiinan ohjelmassa oli esimerkiksi kylkilankkua, jota inhoa tosi paljon.

Kun tuli loppuvuodesta mun aikani keksiä meille ohjelma, päätin, että jatkan samalla Tiinan aloittamalla hyvällä polulla. Mitä sitä hyvää vaihtamaan. Halusin kuitenkin lisätä pientä voimailua alkuun, ennen varsinaisen kuntopiirin aloittamista. Kovatempoisessa salitreenissä kun joutuu hieman tinkimään niistä maksimaalisista painoista, joita pystyy tekemään taukojen turvin paremmin. Talvella on kesälajien harrastajana hyvää aikaa kasvattaa voimatasoja, joten siksi halusin pientä extraa meidän muuten toimivaan treenimuotoon. Salitreenini idea on siis se, että lämmittelyn jälkeen tehdään kahden vapaavalintaisen liikkeen voimaosuus, jossa tehdään kolme lyhyttä sarjaa isoilla painoilla. Yleensä esimerkiksi ennen penkkiä teimme lämmittelysarjan pelkällä tangolla. Maastaveto oli liike, jota emme tehneet varmaan kertaakaan yhdessä, mutta tein sitä pari kertaa yksin. Tykkään siitä liikkeestä jonkin verran. Yleensä meillä toinen voimaliike oli leuanvedot avustetusti ja toinen joko etukyykky tai penkkipunnerrus. Voimaosuuden jälkeen siirryimme varsinaiseen treeniin, jossa teimme kahden liikkeen pattereina treenin niin, että aina molempien liikkeiden jälkeen oli kierrosten välissä tauko, ja kolmen kierroksen jälkeen oli pidempi tauko ennen uuden liikeparin aloittamista. Treenissä tuli todella kova hiki. Burpeet alussa takasivat sen, että syke nousi ensimmäisestä kierroksesta alkaen.


Nousee nousee... entä jos ei nouse? ;)

Tässä minun suunnittelema salitreeni kokonaisuudessaan:

VOIMAOSUUS,
Valitaan 2 liikettä neljästä


Leuanveto 3x max (kork. 8)
Etukyykky 3x8
Penkki 3x8
Maastaveto 3x8

HIKIOSUUS 3x10,
2min tauko koko sarjan jälkeen, ja liikeparin jälkeen lyhyt 30s tauko


Burpeet / Ojentajadipit
Pistoolikyykyt TRX / TRX-soutu
Punnerrukset / (vaihtuva liike, esim. yhden jalan mave)
Askellus laudalle painon kanssa / Pystypunnerrus tangolla
Linkkuveitsivatsat / suorat selkälihakset

Vaihtuvan liikkeen tilalla punnerruksien parina oli tarkoitus tehdä lantionnostoja tangon kanssa, mutta koimme sen haastavaksi nopeatempoiseen treeniin. Kyseinen liike vaatii hieman valmisteluja enemmän. Vaihdoimme sen tilalla liikettä fiiliksen mukaan. Vatsaliikkeitä saatoimme tehdä lopussa enemmänkin, jos oli hyvä treeniflow päällä. Aika kokonaisvaltainen treeni tämä on, ja sopii hyvin minulle, joka tekee kuntosalitreeniä normaalisti kerran, maksimissaan kaksi viikossa. Tähän ohjelmaan meillä meni yleensä aikaa noin tunti, ja se on mielestäni todella kelvollinen aika salitreenille. Paljon kauempaa en jaksaisikaan hyvällä temmolla ja tarmolla tehdä. Parasta tässä treenissä on kuitenkin se, että alun voimailuja lukuunottamatta teemme Tiinan kanssa yhtäaikaa liikkeitä. Toisen tekemisestä saa hirveästi tsemppiä. Esimerkiksi TRX-naruissa, kun ei millään jaksaisi tehdä viimeisiä soututoistoja, on hyvä katsoa viereen, jossa toinen vääntää toistoja hampaat irvessä. Ei siinä itsekään voi siten lopettaa! Tiedän kyllä, että tuskaista on siellä naapurissakin, mutta jaettu tuska on kevyempi tuska!

Nyt joulun jälkeen emme ole kerenneet yhdessä treenaamaan Tiinan kanssa, ja olenkin käynyt yksikseni tekemässä salitreeniä. En ole tenhyt tällaista treeniä, sillä jotenkin en saa samaa fiilistä päälle yksin ollessa salilla. Olen tehnytkin periteisempää voimapainotteista treeniä sarjatauokoineen. Välillä sekin tuntuu ihan kivalta, mutta odotan kyllä jo uusia treenejä ja Tiinan suunnittelemaa salitreeniä meille. Viime viikonloppuna olimme käymässä anoppilassa, jossa on vastikään laajennettu huoneita alakertaan ja tehty siinä samalla yhdestä huoneesta kuntosali. Käytin heti treenikaverin, eli Kimmon, hyväkseni, ja tein meillä sykettä nostattavan liikepari-treenin. Teimme liikkeitä samanaikaisesti niin, että toinen teki toista liikettä ja toinen toista. Sitten vaihdoimme päittäin. Tällä tavalla saimme todella hyvän treenin tehtyä tunnin aikana. Liikevaihtoehtoja oli paljon, sillä tuo kotikuntosali oli todella monipuolinen. Siellä on crosstrainer, penkkipaikka tangolla ja painoilla, mutkatanko, käsipainoja, jumppapallo sekä kuntoilulaite, joka on muun muassa ylätalja ja rintaprässi samaan aikaan (siinä voi tehdä vaikka ja mitä, kun katsoisi ohjekirjasta). Kaikkein hienointa tuossa salissa kun kuitenkin seinät - niihin on maalattu painoja nostavia tai venytteleviä, liikunnallisia hahmoja. Tosi siistejä! Näyttävät ihan varjoilta, kuten instagramiinikin kommentoitiin! Eikö olekin makeet seinät?


Kotisalistakin saa viihtyisän, kun näkee vähän vaivaa. Tällöin treenikin on kiva tehdä siellä! Jos minulla olisi tilaa kotona, voisin hyvin kuvitella tekeväni kuntosalille oman huoneen. Nykyisin olen tosi huono tekemään kotitreeniä, sillä en pysty keskittymään siihen, kun treenille ei ole omaa tilaa. Samassa huoneessa on niin paljon muutakin virikettä kuin treenivälineet. Onneksi kuitenkin kuntosali, jossa käyn, on todella viihtyisä ja kotoisa paikka, ja useimmiten treeniseurakin on loistavaa! Yksin ei tarvitse useinkaan hikoilla, mikä on kiva juttu!

Millaista kuntosalitreeniä te teette? Kuinka usein treenaatte salilla? Teettekö kotitreenejä vai menettekö aina salille? Millainen olisi sinun unelmien kotikuntosali? 

Ps. Minusta ilmestyi tänään juttu "Suunistuspäivä on viikon kivoin päivä" Jukolan viestin nettisivuille. Käykääpä kurkkaamassa, ja kertokaa, mitä tykkäsitte ;)

lauantai 10. tammikuuta 2015

Mitä odotan uudelta vuodelta?

Uusi vuosi on vierähtänyt käyntiin. Tässä vaiheessa on aina hyvä miettiä uutta vuotta sekä vähän mennyttä. Mikä on mennyt viime vuonna heikommin, ja mihin tahtoo panostaa tänä vuonna enemmän. Mulla oli viime vuonna urheilullisesti erinomainen vuosi omasta mielestäni, ja olen siihen todella tyytyväinen. Kokonaisliikuntamäärät olivat hyviä ja lajien kirjo kasvoi entisestään. Löysin vielä enemmän itseäni liikkujana, ja totesin, että elämysliikunta ja luonnossa liikkuminen on eniten mua. En edes tiedä, haluanko enää (ainakaan hetkeen) juosta katumaratonia, koska koen sen niin paljon kuluttavammaksi kropalle kuin pehmeällä alustalla juostut polkumaratonit. Lisäksi katujuoksusta en saa niin suurta elämystä, ja ne omat hienot katujuoksufiilikset voin kokea lyhyemmilläkin matkoilla. Haluan alkaneena vuotena myös kokea unohtumattomia hetkiä liikunnan parissa, aivan kuten pari päivää sitten Loppiaisrogainingissa.



Mitä uutta sitten odotan liikunnalta ja hyvinvoinnilta tänä vuonna? Eniten odotan ehkä sitä, että minusta tulisi vielä enemmän sporttisempi, kuin olen nyt. Liikunta on jo suuri osa elämää, mutta edelleen koen, että liikun paljon autolla paikasta toiseen, vaikka voisin hyvin hyödyntää esimerkiksi 9-10 kilsan työmatkaani liikkumiseen. Haluan, että minusta tulee enemmän elämäntapaliikkuja, eikä niinkään treeniohjelmien seuraaja tai tietyllä tapaa tavoitteellisen liikkujan perikuva. Haluan, että liikunta on fiilispohjaista ja luonnollista. Tahdon kulkea enemmän pyörällä työmatkoja ensi kesänä, kuin mitä tänä vuonna kuljin. Siihen ei paljon vaadita, sillä kuljin noin kerran viikossa pyörällä kesäaikana, parhaimmillaan kuitenkin kolmenakin päivänä. Joitain kertoja myös juoksin työmatkoja, ja sitä tahtoisin tehdä enemmän. Bussilippu toiseen suuntaan on kuitenkin melko kallis, joten se vähän rajoittaa tekemisiä. Ensi kesänä pyrin kuitenkin kulkemaan 2-3 päivänä työmatkoista edes toisen osan omin jaloin. Pyrin myös, että pyörälläajo ei sotke muuta treeniä, ja että sen lisäys tulee edelleen luonnollisena lisänä treenimääriin.


Heiaheian työmatka-tagilla merkityt liikunnat (voi puuttua toki jotain, varsikin alkuvuodesta)


Toisena osa-alueena on kehonhuolto. Viime vuonna kävin neljä kertaa hierojalla. Menin oikeastaan sinne vasta, kun tilanne oli melko paha. Hierojalle pitäisi mennä vähän aiemmin, ja tehdä siitä jokseenkin säännöllistä. Hierojat ovat joka kerta olleet jopa vähän huolestuneita kireistä lihaksista ja lihaskalvoista, joten olen ottanut hierojilta kuultuja neuvoja tosissaan. Kerran viikossa toteutettuna bodybalance tai jooga ei ole riittävää kehonhuoltoa kestävyysliikkujalle. Toki venyttelen lyhyesti esim. suihkussa ollessani jalkojen päälihaksia, mutta myönnän, että venyttely on huonoa. Tunnen piston sydämessäni kehonhuollosta puhuttaessa. Tarkoituksena onkin ottaa viikkoon myös yksi päivä, jolloin hoidan lihaksia dynaamisilla venytyksillä sekä putkirullan avulla. Viimeisin hierojani kertoi, että putkirulla on erinomainen väline, joskin ei korvaa kokonaan hierontaa. Hieronnasta lihakset saa esimerkiksi lämpövaikutusta myöskin. Aion kuitenkin hierojien kehotuksesta alkaa pitää enemmän huolta kehostani, ennen kuin se on liian myöhäistä. Kehoni on kestänyt hienosti suuretkin liikuntamäärät, mutta haluan suhtautua asiaan nyt vakavammin. Erityisesti etu- ja sisäreidet ovat olleet hyvin jumiset, jonkin verran myös sääret sekä pohkeet. Hieroja kertoi, että kehonhuolto voi hyvin olla samana päivänä, kuin juoksu. Esimerkiksi aamulla juoksee, ja illalla sitten rullailee ja venyttelee kehoa. Tämä toimii hyvin viikonloppuisin.

Kolmas asia koskee juomista. Enkä puhu nyt alkoholista (sitä käytän mielestäni sopivasti)!! Tiesittekö, että 60kg ihmisen tulisi juoda noin 3 litraa vettä päivässä? Eli tämä tarkoittaa litraa vettä noin 20 painokiloa kohden. Itse en ainakaan juo tuota reilua kolmea litraa päivässä... ehkä hyvänä päivänä, jolloin on treenit, saan juotua lähes tarvittavan määrän, mutta tämä tapahtuu todella harvoin. Hierojani arveli käsittelyn jälkeen, että juon liian vähän. Taisi osua hyvin naulan kantaan. Mä kyllä juon töissä työpäivän aikana noin 1,5 litraa vettä, mutta unohdan asian tyystin kotona. Pitäisi oikeasti keskittyä veden juontiin myös kotioloissa. Töissä minulla on aina vieressäni puolen litran vesipullo, josta on helppo juoda. Miten saisin itseni muistakaan asian myös kotona? Hieroja ehdotti veden juonti -sovellusta kännykkään, ja asensinkin nyt sovelluksen, joka jatkossa muistuttaa minua veden juonnista. Jatkossa, aion aloittaa päiväni isolla lasillisella raikasta vettä! Kuka on mukana?


Kolin Pirunkirkko

Neljänneksi, tahdon nauttia vielä enemmän luonnosta. Ihan siis kotimaisemista. Käyn kyllä useasti metsässä, ja viime aikoina se on erityisesti painottunut metsäjuoksuun. Tahdon kuitenkin yhä enemmän liikkua kävellen tai muuten vaan rauhallisemmin luonnossa. Haluan pyöräillä auringonlaskuun, haluan kiivetä korkealle kukkulalle tai lähteä viikonloppuvaellukselle. Luonnossa mun on vapaa hengittää ja tilaa rauhoittua. Unohtaa kaikki omat ajatukset, ja täyttää pää raikkaalla ilmalla ja kauniilla maisemilla. Retkeily, vaeltaminen, pyöräily luonnossa, melominen, nuotiolla istuminen... ne kaikki lisäävät omaa hyvinvointiani, joten niitä on päästävä tekemään enemmän!!

Toki haluan olla voimakkaampi, kestävämpi tai sporttisempi. Mutta ne on toissijaisia tavoitteita, sillä peruspilarit kaiken takana on oltava kunnossa. Kun voi henkisesti ja fyysisesti hyvin, voi alkaa miettiä oikeasti tavoitteiden asettamista. Mulla on vielä paljon opeteltavaa niin omasta kehosta kuin hyvinvoinnista yleisestikin.

Mitenkä teidän ajatukset uudesta vuodesta? Onko odotuksia tai toiveita? 

Ihanaa viikonloppua kaikille lukijoilleni!

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Loppiaisrogainingissa ulkoilua koko päivän edestä!

Pyhäpäivät voi viettää monella tapaa. Tällä kertaa mulla soi loppiaisen aamuna sen verran aikaisin kello, että edellisenä iltana nukkumatti haki matkalle jo kymmenen aikaan. Reppu oli pakattu jo illalla valmiiksi, ja itseasiassa yksi reppu ei riittänyt alkuunkaan. Treenivaatteita oli pakattu valmiiksi repullinen, sillä vaihtovaatteita piti olla matkassa mukana. Päivälle oli luvattu kirpsakkaa -15 asteen lämpötilaa, joten kerrastoille oli käyttöä, kun me ystäväni Tiinan kanssa suunnattiin Kalajärven koululle, Nuuksion kupeeseen. Siellä meitä odotti noin 300 muuta yhtä pösilöä, jotka olivat myös valinneet loppiaisen viettotavaksi rogainingin. Kyseessä oli 8 tunnin mittainen Loppiasrogaining.


Rogaininghan on suunnistusmuoto, jossa rasteja haetaan mielivaltaisessa järjestyksessä annetussa ajassa niin paljon kuin ehtii. Rastit ovat yleensä pisteytetty eri lailla, ja Loppiaisrogassa oli 2-5 pisteen rasteja, ja reittiä sai kiertää millä tahansa kauramoottorikulkuneuvolla tahansa. Me ja useimmat olivat liikkeellä jalan, mutta kyllä jotkut menivät polkupyörälläkin. Tämä oli mun kolmas rogaining, sillä syksyllä oltiin Tiinan kanssa neljän tunnin syys-rogassa ja marraskuussa oli myös tunnin henkilökohtainen tapahtuma. Yleensähän rogainingissa kisataan ryhmissä. Loppiasrogan ryhmäkoko oli rajattu 2-5 henkeen, mutta ei ketään vapaaehtoisia ilmoittautunut meidän seuraksi joukkueeseen! Tiinan kanssa on hyvä treenata, sillä tunnetaan toisemme jo niin hyvin, että toiselle pystyy kertomaan rehellisesti tuntemuksista. Se on aika hyvä näinkin pitkän kisan aikana. Me ihastuttiin rogainingiin ihan toden teolla heti syksyllä, sillä pitkät rastivälit ja myös lajille tyypillinen pitkä suoritusaika sopivat erinomaisesti meille seikkailumielisille liikkujille. Lähdettiin eiliseen rogaan pitämään kivaa!


Sanoin Kimmolle aamulla ennen lähtöä, että yksi juttu näissä pitkissä tapahtumissa on kivaa: Saa syödä niin paljon kuin jaksaa! Ja niin mä söin. Aamupalaksi meni puuroa raejuustolla, hillolla ja marjoilla sekä kaurasydän-leipä täytteillä. Mä onneksi pystyn syömään hyvin ruokaa heti aamusta. Reppuun pakkasin pussiin pähkinöitä, rusinoita ja banaanilastuja, sekä muutaman geelin, suklaata, patukan ja urheilujuomaa, joskin pelkäsin letkun jäätymistä hyisessä pakkasessa. Tiinalla oli repussa jelly beanseja, jotka osottautuivat tosi hyviksi tälle retkelle! Nam! Vaatteita tuli laitettua kunnon kerrokset päälle, sillä kerraston päälle vedin lyhyet shortsitrikoot ja talvitrikoot sekä yläpäähänkin hiihtotakin alle paidan. Olo oli kuin lumiukolla, mutta loppujen lopuksi siinä varustuksessa oli ihan hyvä liikkua ja ei oikeasti tullut kylmäkään missään vaiheessa.

Tapahtuma alkoi aamukymmeneltä karttojen jaolla. Me oltiin just kymmenen aikoihin paikalla, ja saatiin kartta heti, joten voitiin aloittaa suunnittelu. Suunnittelu onkin yksi rogainingin tärkeimmistä vaiheista, kun rasteja on ympäri karttaa ja pitäisi keksiä, mihin olisi hyvä mennä. Lisäksi pitää arvioida omaa etenemisnopeuttaan, mikä ei kuitenkaan aloittelevalle suunnistajalle ole helppoa. Eilen kartan mittakaava oli 1:20000, mikä on tuplasti isompi kuin normaalisti. Tämä tarkoitti sitä, että kaikki oli paljon suurpiirteisempää ja epätarkempaa kartalla. 1cm kartassa vastasi siis 200 metriä luonnossa. Suunniteltiin jonkinnäköinen runko reitillemme, vaikka arvelimme, että tuskin siinä pysytään. Ei olla oikein ikinä pitäydytty suunnitelmassa, koska se tarkoittaa, että kaikki menisi aina ihan nappiin. Ei mennyt tälläkään kertaa ihan suunnitelmien mukaan eteneminen, mutta saatiin mun mielestä hyvin paikattua ja vaihdettua lennosta suunnitelmaa.


Alku oli vähän sähellystä, ja päästiin lopulta liikkeelle 10-15 minuuttia alkustartin (klo 11) jälkeen. Mutta eipä se menoa haitannut, kun oltiin mietitty, että ei varmaan olla edes koko kahdeksaa tuntia liikkeellä. Aluksi mietittiin, että ollaan ainakin valoisa aika, ja pimeällä sitten sen verran kuin tuntuu kivalta. Kun päästiin liikkeelle ei oikeastaan tuntunut niin kylmältä ollenkaan mitä kuvitteli. Rogainingissa onneksi välimatkat ovat niin pitkiä, että liikkeessä ehdittiin olla, vaikka välillä haahuiltiinkin kunnolla. Ensimmäiset pari rastia löytyivät kivasti ja eka viiden pisteen leimaus toi iloa elämään! Kolmannen rastin jälkeen lähdettiin vähän väärään suuntaan, ja vaihdettiin sitten lennosta suunnitelmaa. Ei se mitään, onneksi se on hyvin mahdollista tässä lajissa! Huomattiin myös, että molempien juomaletkut olivat jäässä, eikä nesteitä saatu. Mullakin oli lämpösuoja letkun ympärillä, mutta ainakin suutin oli mennyt jäähän. Tiina sitten keksi laittaa oman reppunsa ja letkunsa takin alle, ja vähitellen useamman tunnin tarpomisen jälkeen saatiin nestettä. Jee.



Maisemat olivat ihan huikeat. Voitte kuvitella: -15 astetta, huurrepuut ja aurinko kirkkaalta taivaalta. Oliko edes upeeta? Huh! En jaksanut kaivaa kännykkää kovin usein takin alta spibeltistä, mutta parit kuvat sentään sain blogiin otettua! Maisemat olivat aivan upeat. Jossain vaiheessa aurinko alkoi laskea ja punertava taivas näkyi pitkään. Oltiin oltu jo niin kauan liikkeessä, että päädyttiin pitämään suunniteltu wc-, evästys- ja lämmittelytauko matkan varrelle osuneella huoltoasemalla. Sen jälkeen kun lähdettiin liikkeelle, alkoi tuntua vähän kylmältä pimeydessä. Tosin äkkiä lämpö tuli taas päälle, kun päästiin liikkeelle. Kuun nouseminen horisontista näkyviin keltaisena isona möllykkänä oli hienoa katseltavaa, kuten koko maiseman vaihdos päivän aikana auringosta tähtitaivaaseen. Kyllä tällainen rogainingin kaltainen elämysliikunta on mahtavaa!


Viimeiset tunnit haahuiltiin muutamalle rastille otsalamppujen valossa. Onneksi rasteille alkoi mennä jo hyvät urat pienessä lumikerroksessa, sillä se helpotti meidän pimeän suunnistusta valtavasti. Pikkuhiljaa taivallus alkoi tuntua jaloissakin. Vaikka tiejuoksua tuli jonkin verran, niin myös metsäpätkiä, metsäteitä ja latupohjia oli paljon. Suurimmalle osalle rasteista piti kiivetä kukkulan päälle. Klo 18.10 – eli 50 minuuttia ennen kilpailuajan päättymistä – saavuttiin kisakeskuksen pihaan, mutta päätettiin yhteistuumin hakea vielä yksi rasti. "Se helppo rasti". Heh! Pimeydessä se osoittautuikin melkein haastavimmaksi rastiksi, mutta löydettiin se onneksi. Takaisin päin tultiin melkoisilla makaronijaloilla metsäpolkuja pitkin, vahingossa vähän pidempää reittiä, mutta selvittiin maaliin hyvin annetussa ajassa!

Olipahan reissu!! Liikkeellä oltiin vähän päälle 7 tuntia poislukien huoltoasematauko ja alkusäätö. Kilsoja garminiin tuli 36 ja risat, eli ihan kiitettävästi. Tuntuu kyllä jaloissa tällä hetkellä hassulta: ei kipeältä, mutta etenkin takareidet ja pakarat ovat aika jumissa. Oli muuten ihanaa päästä kisakeskuksessa heti kuumaan suihkuun ja vaihdettua lämmintä päälle. Me oltiin niin urheilijoita Tiinan kanssa, että päätettiin käydä kotimatkalla Mäkkärin kautta... ;) Voin kertoa, että roskakin maistuu hyvälle tuommoisen taivalluksen jälkeen!!


Kotona viimeistään fiilis oli ihan sanoinkuvaamattoman upea. Tuli heitettyä taas itseään likoon ja koettua hieno seikkailu ystävän kanssa!! Kiitos Tiinalle seurasta! Meillä oli oikein mukavaa, eikä kinasteltu ollenkaan, vaikka ihan jokainen rasti ei ensisilmäyksellä löytynytkään! Tämä oli hieno elämys, ja tällaista seikkailu-urheilua mä haluan kokea lisää!

Menikö teidän loppiainen ulkoillen? Kuulostaako nämä rogaining-touhut ihan hulluilta? 

PS. Mulla olis vaikka mitä juttuja blogiin, mutta halusin kirjoittaa tämän raportin ensimmäisenä. No, ainakin mulla on aina intoa palata blogin pariin, kun ei ole puutetta kirjoitusaiheista! Silti, jos teillä on jotain toivepostauksia, otan ehdotuksia vastaan aina!