lauantai 31. tammikuuta 2015

Miksi minä innostuin trailrunningista...?

Lauantaiaamuna olen herännyt seitsemän aikaan, jopa vähän ennen kellon herätystä. Laitan juomarepun valmiiksi, vaihdan lenkkikamat päälle ja pakkaan reppuun vaihtovaatetta mukaan. Keitän ison satsin kaurapuuroa mantelimaitoon ja teen smoothien kylkeen. Puoli yhdeksän aikaan lähden ulos kaivamaan autoa lumikerroksen alta, ja kaarran autollani treffipaikalle. Odotan tuntematonta ihmistä, joka oli kysellyt polkujuoksulenkkiä täksi päiväksi Facebookissa. Lopulta hän päätyi minun blogilenkkiini ja kyytiini. Mua ei edes jännitä, olenhan nähnyt hänen kuvansa Facebookissa. Menneisyyden ujo-Hanna on poissa, ja oikeastaan musta on taas kiva tavata ihan tavallinen, samoista asioista kiinnostunut ihminen. Pian kyytiläinen tuleekin kyytiini, ja lähdetään ajamaan kohti Nuuksiota upeassa auringonnousussa. Puhettakin riittää, kun on yhdistävä tekijä - polkujuoksu. 

Yhteisöllisyys polkujuoksun ympärillä on mahtavaa. Mä olen tavannut uusia ihmisiä niin omien blogilenkkien kuin HTRC:n yhteislenkkien kautta. On ollut ilo huomata, että toisilleen tuntemattomat ihmiset tulevat hyvin toimeen iästä, ulkonäöstä tai sukupuolesta riippumatta, kun on niin vahva yhdistävä tekijä. Eivät kaikki ole valmiita viikonloppuaamuna lähtemään kimppalenkille tai juoksemaan perjantai-iltana pimeässä metsässä, mutta osa on. Tietynlainen hulluus ja rämäpäisyys kuuluu polkujuoksuun, kun taivalletaan maastossa välittämättä siitä, kastuuko kenkä tai tuleeko risu naamalle. Ei ole kyse muuten hienohelmojen lajista. Polkujuoksu on myös yhteisöllistä siksi, että ainakin täällä pääkaupunkiseudulla useille pidemmille lenkeille tai upeimpiin maastoihin täytyy matkustaa autolla, jolloin kimppakyydit tulevat olennaiseksi. Mikäs siinä rupatellessa ja tutustuessa saman auton kyydissä. Hienoa, että yksilölajikin voi olla yhteisöllinen. Katso, löytyykö sun läheltä porukoita, joiden mukana voi käydä kokeilemassa polkujuoksua.


Kuva: Karoliina / Candy on the run

Polkujuoksu on helppo aloittaa, vaikkakin vaatii hieman enemmän suunnittelua reittien puolesta. Helpoin tapa on googlettaa alueen luontopolkuja, sillä valmiiksi merkattuja reittejä on helppo kulkea. Pääkaupunkiseudulla reittejä menee ainakin Nuuksion kansallispuistossa, Haltialassa lyhyt luontopolku ja Sipoonkorvessa on myös merkitty Kalkkiruukin luontopolku. Lisäksi Intersportin sivuilla on valmiita karttoja, ja ajattelinkin käydä itse kokeilemassa seuraavalla Turun reissulla tuota Luolavuoren reittiä. Tosi kiva, että tällaisia jaetaan. Itse olen suunnistusharrastuksen myötä myös piirrellyt omia reittejä suunnistuskarttojen päälle, ja mulla onkin kesäksi taas ihan uusia reittiajatuksia. Talvella uusien reittien kokeileminen on haastavaa, sillä ei tiedä, löytyykö polkuja lumen alta ja myös hiihtoladut voivat sotkea suunnitelmia. Uusia varustehankintoja kokeiluja varten ei kannata tehdä. Pärjäät hyvin helpoilla ja leppoisilla lenkeillä ihan tavallisilla lenkkareilla ja juoksuvaatteilla. Kun harrastuskipinä puraisee, tulee oleelliseksi uudet maastoon soveltuvat kengät, ehkä juomareppua pitkäksi venyvien lenkkien vuoksi ja muuta pientä hankintaa.


Yhteislenkillä vastaan tuli rappuset. Kuva: Tapani

Miksi sitten tykkään polkujuoksusta? Se on ihanan monipuolista ja vaihtelevaa. Siinä missä katujuoksussa voi "antaa mennä vaan", täytyy polkujuoksussa keskittyä askeliin ja reitinvalintoihin eri tavalla. Hetkeäkään ei kannata keskittymistä herpaannuttaa, sillä sitten voi olla nurin. Mielestäni polkujuoksu toimiikin aivojen nollauksena paremmin kuin katujuoksu. Katujuoksun aikana taas voi synnyttää päässä uusia ideoita ja ajatuksia, mutta polkujuoksussa pää tyhjenee hyvin (mutta ei niin hyvin, kuin suunnistuksessa!). Aika menee kuin siivillä, kun maisemat vaihtuvat ja luonto on lähellä. Trailrunning on myös monipuolista jaloille, sillä se vahvistaa nilkkoja ja niveliä ja jalan pieniä lihaksia. Mulla oli ainakin Vaarojen maratonin jälkeen nilkat kipeämmät kuin reidet, se kertonee jotain...! Toisaalta maastossa iskutus ei ole yhtä kovaa kuin katujuoksussa. Sen vuoksi polkujuoksu soveltuu juuri kaikille teille, joilla on tyypillisiä juoksijan ongelmia tai joilla lonkat tulevat kipeäksi katujuoksussa. Poluilla voi huoletta tehdä pitkiä retkimäisiä lenkkejä, vaikka vuorotellen kävelyä ja juoksua, sillä se ei kuluta niin paljon. Mun parhaat juoksumuistot viime kesältä on ystäväni Tiinan kanssa tehdyt pitkät metsälenkit! Voin kertoa, että on terapeuttista juosta luonnon helmassa ja rupatella ystävän kanssa niitänäitä. Running is my therapy, todellakin!

Vaikka tavoitteena ei olisikaan mitään polkujuoksutapahtumaa, suosittelen silti välillä lähtemään metsään juoksemaan. Se on niin erilaista treeniä keholle ja jaloille. Keskivartalo työstää koko ajan, jotta tasapaino vaikeillakin poluilla säilyy ja mäet antavat taas vastusta ja luonnon oman kuntosalin juoksijalle. Pakaroiden luonnollinen vahvistaminen nopeuttaa varmasti jatkossa myös katujuoksua, näin tahdon uskoa. Ja miten ne alaspäin juoksemiset sitten? Ei ole muuten niin helppoa, mitä voisi kuvitella. Vaikka trailrunning voi olla raskasta välillä, niin väitän, että se on kivaa!! Luonto antaa oman esteradan: välillä ylitetään puita ja välillä hypitään ojien yli. Koskaan ei tiedä, mitä on edessä, ja se jos mikä, on jännää!


Me oltiin eilen Kimmon kanssa juoksemassa lähimetsissä tunnin verran otsalampun valossa. Jopa tuo toinen puolisko, joka suunnistusharrastuksen löytämisen myötä ei ole enää juoksussa nähnyt samaa hohtoa, kehui, että olipa kivaa. Juoksu voi oikeasti olla hauskaa. On myös terapeuttista antaa jalkojen mennä, ilman että piittaisi mitä se Garmin piippaa kilometriajaksi. Metsässä vauhdilla ei ole merkitystä. Meillä oli oikeasti tosi kiva lenkki, ja oli oikein ihana mennä saunaan posket punaisena ja hymy korvilla. Sain muuten Kimmon vakuuttuneeksi siitä, että Bodom Trailille kannattaa osallistua, ja niinpä meidän perheestä lähtee huomenna kaksi ilmottautumista sinne! Jee! Lähtekää muutkin mukaan, matkoina 12km tai 21km, ja mikä parasta, pituuden voit päättää vasta lennosta ensimmäisen kierroksen jälkeen! Tämä on hieno tapahtuma lähteä kokeilemaan polkujuoksua!!

Ainiin, ajattelin pitää seuraavan yhteislenkin lauantaina 28.2, paikan ilmoitan tarkemmin täällä blogissa lähempänä ajankohtaa, mutta jossain pääkaupunkiseudulla kuitenkin. Laittakaahan päiväys jo kalenteriin!

Ihanaa viikonloppua kaikille!!

Oletko sinä innostunut polkujuoksusta tai innostuitko kokeilemaan tämän postauksen jälkeen? Mikä juoksussa on sun mielestä parasta?

16 kommenttia:

  1. Hanna! Sä saat tartutettua tätä polkujuoksufiilistä myös tällaisiin liki juoksuimmuuneihin ihmisiinkin :D Se miten kuvaat polkujuoksun hyviä puolia saa mut oikeasti kaipaamaan metsäpoluille :) Olen kyllä ihan varma, että polkujuoksulla on tosi positiivet vaikutukset niin fyysiseen kuin henkiseenkin hyvinvointiin! Kävin eilen kokeilemassa luminkenkäilyä ja mietin, että olisi kiva vuokrata kengät vielä tänä talvena ja tehdä vähän pitempi retki. Mitä luulet käyvätkö nuo valmiiksi merkityt luontopolut myös lumikenkäilyyn? Jos haluaa enempi fiilistä, niin kävelee sit vaan vähän sivussa siitä tallatusta polusta? :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Tiina, polkujuoksu sopisi sullekin niin hyvin! :) Luonnossa liikkuminen ja juokseminen ei ole niin raadollista kuin kadulla. Mä oon varma, että innostuisit! Siellä teidän lähellä olis niissä suunnistusmaastoissa varmaan hyviä polkuja ;) Voi, lumikenkäily on huippua!! Pidempi retki kuulostaa ihanalle! <3 Suosittelen Sadun tavoin, että kulkisit avolumella.. mutta miksei joku valmis Nuuksion reitti voisi toimia siihen? ;)

      Poista
  2. Ihana teksti, joka sai tosiaan innostumaan. Kirjoitat ihanan inspiroivasti, joka taatusti vie vielä lukuisia ihmisiä kokeilemaan polkujuoksua. Itseasiassa itsekin taisin uskaltautua juoksemaan poluille. Kiitos SINUN!!!!

    Ps. Tiina, jos huomaat tän kommenttin. Mun mielestä lumikengillä on kivempi talsia hangessa kuin poluilla. Polut yleensä liian kapeita lumikenkäilyyn ja se on hankalaa. Paljon hauskempaa talsia polun vieressä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu, ihana kuulla että tekstit on inspiroivia! :) Mahtavaa olla innostajana näin upeaan asiaan! :)

      ps. Samaa mieltä lumikenkäilystä :)

      Poista
  3. Mä oon innostunu jo sun aiemmista jutuista! :D Vielä en oo päässyt testailemaan, kun en oikeen yksin tykkää juosta metsässä, ku mua aina pelottaa, et siel on jotain hiippareita (vilkas mielikuvitus). :) Mut kyl mä vielä meen ku saan jonkun kaverin houkuteltua mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva! :) Kaverin kanssa kannattaa aloittaa. Kyllä muakin välillä on yksin pelottanut, mutta loppujen lopuksi oon aika vähän tehnyt lenkkejä yksin metsässä, kun aina joku on lähtenyt melkeen kaveriksi ;)

      Poista
  4. Mulla on kutkutellut polkujuoksu jo pitemmän aikaa, mutta nyt inspiroiduin lopullisesti ja päätin että ilmoittaudun myös Bodom Trailiin toukokuussa! Ehkä voisin uskaltautua myös jollekin kimppalenkille, nimittäin en ole pahemmin polkujuossut, tai ylipäätään juossut viime aikoina. Pitäis varmaan alkaa harjottelemaan pikku hiljaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vitsit, ihan superihana kuulla, että oot inspiroitunut ja päätit ilmottautua mukaan! Jee! Todellakin lähdet johonkin kimppalenkille mukaan! :) Polkujuoksu on mukavan lepposta puuhaa!!

      Poista
  5. Onhan se polkujuoksu kivaa ja ihan uudenlaista itsensä ylittämistä mulle, joka on vähän hannari ja hienohelma ja silti olen hyppinyt ojien yli ja juossut tossut märkinä, kiitos sun ♡. Ja tosiaan vapauttavaa kun ei tartte vauhdista välittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin sitä hienohelmaisuuden voittaa, kun antaa mennä vaan ;) Pikkuhiljaa sitä oppii luottamaan itseensä myös enemmän ja ketteryys lisääntyy. Kiitos itelles, ihanaa kun oon saanut välittää rakkautta "lajiin" ;)

      Poista
  6. Olen innostunut polkujuoksusta, kiitos sun! :) yksin en ole kyllä kovin montaa lenkkiä tehnyt. Vain kodin lähellä olevia polkupätkiä edestakaisin sahannut. :D osaat kyllä kirjoittaa innostavasti. Tän tekstin jälkeen alkoi tehdä taas mieli poluille!
    Laitan tuon yhteislenkin päivämäärän jo ylös kalenteriin, ois mukava päästä taas mukaan. Mä ajattelin kans ilmoittautua Bodom trail runiin. Voisitko vetää niissä maisemissa lenkin joskus keväämmällä? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava kuulla Anna, että oon innostanut polkujuoksun pariin! Niistä kodin lähellä olevista polkupätkistä on hyvä aloittaa! Yksin lähteminen vaatii toki enemmän kanttia kuin vaikka perus katulenkille lähteminen. :) Kyllä sitä rohkeutta tulee, itse kukin sitä keräilee ;) Ja jee, Bodom trailille! Kivaa!! Me itseasiassa ollaan melkein vedetty lenkki niissä ekan kierroksen maisemissa pariinkin kertaan :D Mutta voin vetää uusiksikin, se on tosi kiva reitti!

      Poista
  7. Kotiseudullani on niin helppoa lähteä metsään juoksemaan, kun polut lähtevät omalta takapihalta. Täällä pk-seudulla polkujuoksut on meikäläiseltä kyllä jääneet väliin :( Harmi sinänsä, koska tykkäisin kovasti käydä joskus metsälenkillä täälläkin! Pitääkin ehdottomasti pistää hei korvan taakse noi kimppalenkit - kuulostaa ihan mahtavalta idealta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vaatiihan polkulenkki vähän enemmän suunnittelua ja usein liikkumista kauemmas. Mulla onneksi on yksi lähimetsä, ja ei oo mahdoton matka keskuspuistoonkaan :) Siellä menee polkuja yleisten kuntoreittien lisäksi. Kimppalenkille vaan ;) Porukassa on kiva fiilistellä!

      Poista
  8. Ihana Hanna! <3 Sua on kyllä tosiaan kiittäminen siitä, että mäkin innostuin poluista ja polkujuoksemisesta! :) Niin huippuja lenkkejä oot vetänyt ja itsekin sitten tullut siitä innostuneena käytyä polkuja tamppaamassa! Polkujuoksussa on kyllä ihan parasta juuri se, että metsässä mieli lepää eikä poluilla tosiaan pysty ajattelemaan mitään muuta, kun seuraavaa askelta! Kunnon rentoutushoitoa samalla! Kivaa alkavaa viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, ihanaa kun olet innostunut polkujuoksusta! Ja oot ahkerasti käynyt yhteislenkeillä, jeejee! Juuri näin, mielen rentouttamista täysin kauniissa maisemissa samalla fyysisessä rasituksessa! :) Ihanaa uutta viikkoa sullekin Karkki! Huomenna nähään <3

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)