torstai 22. tammikuuta 2015

Vapaauintikurssin anti

Mä taisin syksyllä mainita, että mun joulukuun liikuntaharrastukseen kuuluisi viikottainen uintikurssi. Otin mielestäni melko edullisen vapaauinnin kurssin, joka oli suunnattu melkein aloittelijatasosta aina eteenpäin. Suunnittelemaani pitkän matkan vapaauintikurssia ei järjestetykään syksyllä, joten päätin mennä mukaan tällaiseen tavalliseen vaparikurssiin, koska ajattelin, että kyllä sieltäkin niitä mieltä askarruttavia tekniikkavinkkejä saisi. Olin siis loppuvuoden Cetuksen järjestämällä kurssilla. Kurssin kuvaus oli seuraavanlainen:

Kurssilla harjoitellaan vapaauinnin uintitekniikkaa ja käännöstä. 
Lähtötasovaatimus: vähintään 100m yhtäjaksoinen uimataito syvässä altaassa (tyyli vapaa). 



Meitä oli kurssilla kuusi henkeä, joista yleensä paikalla ei ollut ihan kaikki. Opetukseen sai siis hyvin paljon henkilökohtaista apua. Mä olen käynyt lapsena joitain uinnin tekniikkakursseja, joten osaan kyllä uida vapariakin, ainakin niin, että pääsen eteenpäin. Tosin vasta pari vuotta sitten koin ahaa-elämyksen altaassa, etten tarvitse vapaauintiin rintauintia väliin palautteluna, vaan jaksan kyllä uida tunninkin putkeen vapaauintia pitämättä sen suurempia taukoja. Viime vuonna taisin uida joissain treeneissä yli tunnin matkaa, ja seuraavaksi mulla on mielessä ironmanin 3,8 kilsan mittainen uintihaaste. Aionkin toteuttaa tuon haasteen pikapuolin. Toki tekniikkaan yritän koko ajan keskittyä nyt kurssin jälkeenkin.

Kurssilla opettelimme tekniikkaa alusta alkaen. Millainen on hyvä uintiasento, miten jalat auttavat asennossa ja kuinka suuri merkitys käsivedoilla on vaparissa. Uintiasennon pitäisi olla vedenmukainen, jolloin liikkuminen sitä vastaan on mahdollisimman helppoa. Jalat ylläpitävät asentoa ja niiden merkitys vauhtiin on todella pieni, varsinkin aloittelijalla. Kurssipalautteen mukaan minulla ei ole suuria kehitystarpeita näissä osa-alueissa, vaikka mielestäni potku ei ole läheskään täydellinen, ja saatan jopa tehdä liikaa töitä jaloilla. Satukin kommentoi potkujen lähtevän liikaa polvista, kun teimme yhteistreeniä Vierumäen altaalla. Ja tottahan se on - pitäisi enemmän kiinnittää huomiota rauhalliseen lantiosta lähtevään liikkeeseen. Asento ja liuku on mulla mielestäni ihan kohtuullisia.

Käsivedoissa mulla olisi töitä vaikka muille jakaa. Siis kyllä, osaan uida ja pääsen ihan kivaa vauhtia eteenpäin, mutta kyllähän tuo uinti voisi olla pikkaisen mallikkaampaa ja sitä kautta helpompaa ja rennompaaa. Katsokaa tätä tekniikkavideota:


Miten paljon tuosta voi oppia? Todella paljon. Ensinnäkin: käsiveto lähtee vasta silloin, kuin toinen käsi palautuu eteen. Mä lähden kauhaisemaan heti. Tästä sainkin kurssipalautteessa noottia. Mun pitäisi liu'uttaa kättä paljon enemmän. Sitä kautta uintiin tulisi ainakin rentoutta lisää ja varmasti myös vauhtia. Toinen kommentti liittyi mun voiman käyttöön. Mun pitäisi saada vieläkin enemmän voimaa yläkropasta käsien tueksi. Ymmärrän, että yritän räpiköidä vain käsillä eteenpäin, mutta tähän tarvitsisin uuden kurssin... miten ihmeessä saisin siirrettyä voimaa yläkropasta käsivetoihin? Ehkä muuttamalla käsien kauhaisukulmaa? Välillä uidessa tuntuu, että saankin paremman otteen vedestä ja sitä kautta voimakkaamman vedon. Mutta tämäkin on niin tapauskohtaista. Välillä uinti kulkee paremmin, ja välillä taas ei niin hyvin.

Yksi asia mua huoletti ennen kurssin alkua. Mä tykkään ottaa aina samalta puolelta happea. Mun on luonnollista hengittää uidessa joka toisella käsivedolla, ja teen sen yleensä oikealta puolelta. Olen opetellut ottamaan happea toiseltakin puolelta, ja kyllä sekin onnistuu. Joka kolmannella hengittäminen ei kuitenkaan ole luonnollista, vaikka olen yrittänyt sitäkin harjoitella. Ohjaaja kuitenkin vakuutti, että voin aivan hyvin ottaa happea joka toisella käsivedolla, jos se tuntuu luonnolliselta. Siihen ei uinti kaadu. Toki olen kuullut, että triathlonistin on hyvä osata ottaa happea molemmin puolin, sillä joskus aallokko tai auringonpaiste voivat häiritä kurkkaamista toiselta puolelta. Mä olen myös alkanut balance-ohjaajan innoittamana tehdä hengitysharjoituksia, joilla saisin uloshengitystä vielä pidemmäksi. Syksyn vakkariohjaajalla oli aina balancen loppurentoutuksen yhteydessä hengitysharjoitus. Pidin siitä tosi kovasti. Nyt kun ohjaaja lopetti tunnin, mun täytyy alkaa tehdä hengitysharjoituksia ominpäin. Pidempi uloshengitys auttaisi varmasti uinnissa hirveästi.

No, mitä opin kurssilla?
  • Sain valmiudet opetella oikeanlaista vapaauintia. Viidessä kurssikerrassa ei ihmeitä tehdä, mutta palaute ja tekniikkavinkit oli hyväksi, ja nyt lähdetään niitä töystämään. Ohjaajan mielestä uinti oli perushyvässä mallissa, joten pieniä asioita viilaamalla saan siitä varmasti vielä sujuvampaa. Liu'utus on nyt ensimmäisenä opettelulistalla.
  • Opimme volttikäännöksen ja kylkikäännöksen perusteet, joita hiomalla uinnista saisi vielä mielekkäämpää. Kurssilla volttikäännös lähti yleensä pohjaa kohti, mutta sunnuntaina Vierumäellä koin "ahaa-elämyksen", ja tein käännöksen tarpeeksi rauhallisesti, jolloin sain sen pintaa pisin.
  • Saimme videomateriaalia uinnista, joka oli kyllä todella opettavaista. Katsomalla omaa videota huomaa monia virheitä, joita ei uinnin aikana huomaa.
Laitan tähän videon omasta uinnistani. Se on kuvattu joulukuun puolessa välissä kurssin neljännellä kerralla. Miltä uinti näyttää? Huomaan itse hyvin ne virheet, joista sainkin palautetta.


Uinti on upea kokonaisvaltainen laji. Vesi on lempeä elementti, joten se käy myös monelle nivel-vaivaiselle tai muuten vain esimerkiksi juoksun tukena kuormittaen kehoa vähemmän. Uinti on aerobista treeniä parhaimmillaan, sillä koko kroppa tekee töitä monipuolisesti. Pääosassa toki on ylävartalo, mutta myös jalat ja keskivartalo ovat hommissa. Uimahalliin meneminen voi olla vaivalloista, enkä itsekään niin halleista välitä, mutta kun hyppää sinne uimaradalle, virkistyy samantien! Ei ole ollut itselläni ainakaan yhtäkään kertaa, jolloin altaaseen hyppääminen ei olisi kohentanut fiilistä! Olen joka kerta tehnyt hyvän treenin uiden! Kokeile säkin ;)

Jos jollain on vinkata pääkaupunkiseudulla jostain uintiryhmästä (ei kurssi, vaan ryhmä, joka ui valmennuksen alaisena koko kevätkauden), olisin tosi kiinnostunut. Olisi mukava päästä parantamaan omaa tekniikkaa porukan mukana.

Käytkö sinä uimassa? Osaatko vaparia vai uitko jotain muuta lajia? Oletko ollut uintikurssilla? Millaisia uintitreenejä teet perus matkauinnin lisäksi?

Ps. Muistutan vielä lauantain yhteislenkistä! Lähdemme liikkeelle klo 9.30 Nuuksion Haukkalammelta. Tiedossa kaksi polkujuoksukierrosta (1,5h+1h) ja voit osallistua joko ensimmäiselle tai molemmille kierroksille! Ilmottaudu mulle mukaan: hanna.taimen(a)gmail.com.

Ihanaa viikonloppua kaikille! Taas huomenna on perjantai!!

8 kommenttia:

  1. Uinti on laiskan miehen laji, sanoo mun valmentaja. Siihen on helppo uskoa tällaisen aloittelevan uimarin, koska periaatteessa mitä rauhallisemmin uin, sitä kovempaa etenen. Jos yritän lisätä vauhtia, katoaa liuku ja hajoaa tekniikka ja vauhti hidastuu. Eli juuri sitä rauhallisuutta ja pitkää liukua vaan, videolla näyttää vähän hätäiseltä. Jos otat oikealta happea ja alat liian aikaisin kauhaisemaan vasemmalla kädellä, uit luultavasti käsi suorana, korkea kyynärpää ei ehdi siihen touhuun millään. Ai että mä oon hyvä neuvomaan vaikka en ole mikään hyvä uimari itsekään =) Sen verran kauan olen jo liikeratoja tahkonnut, että periaatteessa tiedän miten sen pitäisi mennä. Kavereita jeesaillaan ja tarkkaillaan treeneissä välillä pareittain, siinä oppii äkkiä huomioimaan monta korjattavaa asiaa. Vaikka ei itse niitä omassa uinnissa osaisikaan tehdä =)

    Uinti on tosi hieno laji, tsemppiä treeneihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, hyvin sanottu!! Mä tajusin vasta tuon videon nähtyäni, että ompas hätäisennäköinen käsiveto.. huh. Liuku puuttuu kokonaan.. onneksi tuosta on varmasti tultu eteenpäin tässä kuukauden aikana :) Mut petrattavaa on paljon! Just silleen mullakin, että on helppo tajuta mitä pitäisi tehdä ja on helppo nähdä muidenkin virheitä, mutta auta armias, kun pitäisi oikeasti parantaa omaa teknikkaa.. se on vaikeeta!! Kuulostaa hyvältä noi teidän treenit :)

      Uinti on kyllä mahtavaa - ja avovedessä vielä huikeampaa! Kiitos, hiljaa hyvää tulee! :)

      Poista
  2. Näin mullekin just sanottiin. Rauhallisuus ja piiiitkät liu'ut. Pitäisikin pyytää jotakuta kuvaamaan omaa uintia, siitäkin sais varmasti uusia oivalluksia omaan tekniikkaan. :)

    Mutta hyviä vinkkejä oot listannut ylös. Kerrohan sitten kun oot uinut tuon teräsmiesmatkan. Hurja!:) Mä lähden just kohta uimaan ja pidän mielessä tekniikkavinkit:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, varmaan ne on niitä yleisimpiä ongelmakohtia! Kun tekee rauhallisen vedon, niin ehtii se käsi nostausta myöskin tarpeeksi ylös! Kuvaaminen oli kyllä tosi avartavaa. Mulla on myös veden alta kuvattuna, mutta sitä en halunnut blogiin laittaa ;)

      Jep, mä raportoin sitten, miten 3,8km uinti sujui :) Hih. Odotan innolla! Ehkä jo ensi viikolla... ? Hyvää uintia! Pidetään tekniikkavinkit takaraivossa koko ajan!

      Poista
  3. Uinti on varmasti hieno laji ja tehokas koko kropalle. Oon vain aivan älyttömän surkea uimaan, mun uintityyli on jotain koiran ja sammakon väliltä! :) Mietinnässä on ollut joku aloittelijan uimakoulu, mutta peruskoulun uimatunneilta jäi kammo uimaopettajia kohtaan. Ehkä mä vielä rohkaistun! :D Tykkään kyllä polskia vedessä mutta treenaamisesta ei kyllä käy millään. Mäkin taidan tulla huomenna yhteislenkille, laitanko vielä sähköpostia vai riittääkö tämä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, uinti on kyllä tosi monipuolinen laji! Mene ihmeessä kurssille! Olen kuullut aloittelijoiltakin hyvää palautetta tekniikkakursseista. Mäkin voitin peruskoulun hiihtokammon ja ostin sukset ;) Ehkä nyt on kulunut tarpeeksi aikaa niistä traumaattisista ajoista :D

      Jeee, kiva kun tuut lenkille!! Tämä ilmoitus riittää!

      Poista
    2. Mulla alkoi kulkea henki joka 3. Kun pidin pitkän tauon uinnista. Oleellista kai oli, että fysioterapian ansiosta liikkuvuus toiselle puolelle parantui, samoin lantion hallinta.

      Kävin kurssin 12 syksyllä, kun olin parissa triathlonissa käynyt. En kyllä koskaan oppinut tahdistamaan. Mutta käsivetoon tuli tehoa, kun kurssilla harjoiteltiin otteen saamista/tajuamista kaarevin...loivan lukon(?) muotoisin vedoin. Sitten alkoi olkapäät väsyä.

      Lupasin yrittää seuraavalle lenkille mukaan, mutta tällä kertaa osui mahdollisuus hiihtosuunnistukseen samalle päivälle. Mutta kyllä vielä joku kerta pääsen!

      Suvi

      Poista
    3. Kiva, että sulla on parantunut uinti tauon jälkeen :) Joo, vähän kaarevasti tuollakin käskettiin tarttua veteen kiinni. Höö, mikä olkapäihin tuli? :O

      Vou, hiihtosuunnistus kuulostaa hurjalta! Kivaa lauantaita! Eiköhän lenkkejä vielä tule taas ;)

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)