sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Vinkkejä suunnistuksen aloittamiseen ja vähän Venloista

Huhhuh, mikä viikko. Yhtä hulabaloota ja menemistä joka päivä, mutta siitä mä toisaalta tykkään. Päivät rullaa kivasti omalla painollaan, eikä ainakaan tarvitse miettiä, että mitäs sitä oikein tekisi. Alkuviikko meni tosiaan kahden viisaudenhampaan poistosta toipuessa, joten ne SATSin juoksutreenit jäi välistä, mutta nyt tiistaina olen menossa, joten sitten on tulossa raporttia, millaisista treeneistä on kyse. Korvasin juoksua aluksi pyöräilyllä, ja otinkin viime viikon raskaan olon jälkeen tämän viikon tehot pois ja kevensin harjoittelua kunnolla. Ohjelmassa oli myös kevyttä hölkkäilyä, balancea, uintia ja vesijuoksua jopa kahtena päivänä sekä tänään tein pitemmän lenkin maalla.



Koko viikon kohokohta oli torstaina, mun synttäripäivänä, järkätty Helsingin suunnistajien Venlat-kurssin teoriaopetus. Laitettiin siis ystäväni kanssa alkukeväästä ilmottautuminen tuonne kurssille vähän siinä mielessä, että jos kuitenkin päästäis lähtemään Jukolan Venloihin kesäkuussa. Aluksi puhuttiin vitsillä Venloista, sitten loppukesästä oltiin menossa Venloihin vuonna 2015 ja nyt tosiaan ollaan sitten kuitenkin ilmottauduttu Venlojen kurssille jo nyt. Heh. Toisaalta kurssilta saa paljon muutakin hyvää suunnistusopetusta, eikä pelkästään Jukolaan liittyvää tietoa. Kurssin sisältö on yksi teoriatunti ja viisi maastoharjoitusta, joissa mennään ryhmissä opastajan kanssa iltarasteilla tai sitten ihan yksin, jos tahtoo.

Viime syksynä olimme Helsingin suunnistajien järjestämällä naisten suunnistukurssilla, joka oli tarkoitettu aloittelijoille. Kurssin sisältö oli yksi teoriatunti, yksi maastoharjoitus ja yhdet iltarastit. Tuo kurssi oli erittäin hyvä, ja todella aloittelijoille se on erityisen mieluinen varmasti, koska omista maastoharjoituksista sai todella paljon itseluottamusta ja suunnistusvarmuutta ja erityisesti hyvää opetusta helpossa maastossa. Voin todella suositella jotain suunnistuskurssia, jos tahtoo aloittaa suunnistuksen, mutta ei heti uskalla itse metsään. Helsingin suunnistajilla ainakin on kursseja tarjolla, ja uskoisin, että monella muullakin seuralla ympäri Suomea. Suunnistus todella on muodissa nyt. Enkä yhtään ihmettele, sen verran huippua se on.



Mutta palatakseni Venlat-kurssiin, miten meidän kävi siellä? No, meillä on nyt joukkue! Kuin ihmeen kaupalla eräs kurssitoveri kysyi teoriatunnin jälkeen, että onko joku vielä joukkuetta vailla, ja meitä oli sitten neljä, jotka oli. Ja otettiin sitten yhteystiedot ylös, ja viestiteltiin sen verran, että nyt ollaan ilmottautumassa Venlojen viestiin, joka käydään 14.6 Kuopion suunnilla. Tämä on ihan älytöntä, mutta älyttömän hienoa. Olen kuullut tapahtumasta vain ja ainoastaan hyvää, ja nyt olen oikeasti menossa sinne ja suunnistamassa kaikkien maailman huippujen kanssa todella suuressa tapahtumassa. Mä olen innoissani, jännittynyt ja huumassa. Suunnistus on kivaa, joten on aivan älyttömän hienoa tutustua samanhenkisiin ihmisiin, lähteä heidän kanssaan Venloihin ja parasta on se, että mä ja mun hyvä ystävä ollaan oikeasti yhdessä nyt lähdössä Jukolaan. Kuka olisi uskonut?!

No, joko teistä lukijoista joku haaveilee suunnistuksesta? Voisiko tuleva kesä olla teille se suunnistuksen kesä, se jollainen viime kesä oli minulle? Innostuin lajiin ihan todenteolla! Mutta miten tämän hurmaavan lajin voi aloittaa? Kokosin muutaman asian, jotka kannattaa ottaa huomioon, kun aloittaa suunnistuksen!

Kiintorastimerkki. Kuntorasteilla on yleensä neliöt liput.

  • Suunnistus on todellakin laji, joka sopii kaikille! Siinä yhdistyy kuntoilu, ulkona oleminen, luonnossa liikkuminen ja aivotyösktely, joten aika rastien perässä menee todella huomaamatta!
  • Suunnistus ei vaadi kummoisia varusteita - kompassi on ihan ihan hyvä olla (halvimmat kompassit Suunnolla maksaa noin 15 euroa) ja vähän huonommat vaatteet, joilla voi mennä metsässä huoletta. Vaatteiden kannattaa olla pitkälahkeisia. Suunnistuskengät (nastarit) ovat hyvät, mutta eivät pakolliset ja maastolenkkarit ovat myös todella hyvät, mutta peruslenkkareilla voi aloittaa hyvin, kunhan on varovainen
  • Helpoin tapa aloittaa suunnistus on suunnata kiintorasteille, jotka ovat aina luonnossa olevia rasteja, joita voi lähteä etsimään koska vain, kunhan on ostanut kiintorastikartan suunnistajakaupasta tai muusta paikasta, jossa niitä myydään.
  • Opettele lukemaan karttaa. Karttamerkkejä voi opetella internetistä. Kartan luvussa tärkeintä on pitää kartta aina oikein päin, eli katso kompassista, missä on pohjoinen, ja laita kartta aina sinne suuntaan, aivan, kuten se on luonnossakin. Seuraa kartalta isoja ja varmoja merkkejä, kuten soita, ojia, polkuja (jos on) ja korkeuseroja. Esimerkiksi jyrkänteet ovat helposti erotettavissa luonnossa
  • Jos pelkäät mennä yksin metsään, mene ensin kaverin kanssa yhdessä. Kaveri voi olla myös ensikertalainen, tai sitten mene jonkin kokeneemman kaverin kanssa. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla asuville tiedoksi, minä olen aina käytettävissä, jos tahdotte seuraa rasteille! Ottakaa vain yhteyttä muhun ;) En takaa, että reitti menee varmasti hyvin ja oikein, mutta voidaan yhdessä kokeilla, miltä suunnistus tuntuu!

  • Kaikkein kivointa suunnistus on kuntorasteilla, joita esimerksi pääkaupunkiseudulla on lähes joka päivä. Kuntorasteilla käy jopa satoja suunnistajia, joten tunnelma metsässä on hyvä! Varusteina ei tarvitse kuin kompassin. Kartta ostetaan aina paikan päältä, ja mikäli haluat ajan, voit vuokrata EMIT-kortin kartan kaveriksi. EMIT on sähköinen kilpailukortti, jolla leimaat lähdössä, rasteilla ja maalissa. Sillä voidaan tarkistaa, että olet mennyt rastit oikein, saat kokonaisajan sekä väliajan joka rastilta.
  • Kuntorasteilla valitset reitin, jonka tahdot mennä, ja menet tämän reitin rastit järjestyksessä. Rasteilla on aina rastitunnus (luku), jonka pitää täsmätä kartassa olevaan lukuun. Esimerkiksi ensimmäinen rasti voi olla numero 36, tällöin kun saavut kyseiselle rastille, tarkistat, että sen rasitunnus on 36. Jos tunnus täsmää, leimaa EMIT ja lähde seuraavalla rastille.
  • Kuntorasteilla saa aina apua, jos kysyt sitä kanssasuunnistajilta. Kaikki kyllä auttavat mielellään sinut takaisin kartalle. Eksymistä ei siis tällöin kannata pelätä niin kovin. Kannattaa valita suunnistuspaikaksi vähän helpompi metsä alkuun. Esimerkiksi Helsingissä helpointa on suunnistaa jossain keskuspuiston metsissä, muten Pirkkolassa tai Paloheinässä. Nuuksiossa puolestaan metsät alkavat olla isoja, ja polkuja ei välttämättä ole ollenkaan.
  • Mene ensin kävellen ja seuraa koko ajan sormella, missä kohtaa olet kartalla. Kun suunnistustaidot kehittyvät, voit lisätä juoksua väliin.
  • Nauti luonnosta, rastien löytymisestä ja kivasta liikuntamuodosta! Suunnistukseen jää todellakin koukkuun!
Olen oppinut, että kompassia ei kannata pitää kaulassa, vaan ranteen ympärillä.

Jos teillä on kysyttävää suunnistuksen aloittamisesta näin aikuisiällä, niin vastaan mielelläni. Mullahan sitä kokemusta tästä on, ja nimenomaan aloittamisesta. Itsekin olen todellinen aloittelija vielä, mutta se tässä onkin melkein kivointa. Kehitystä tapahtuu valtavasti, mutta silti koskaan ei tiedä, miten metsässä sujuu ja ikinä ei voi lähteä ylimielisesti liikenteeseen. Kehittymistä on edessä vielä niin paljon, jos vain tahtoo kehittyä! Varaa on kyllä ;)

Jee, huomenna alkaa mun suunnistuskausi, kun iltarastit alkavat Pirkkolassa! Mä olen innoissani! Tätä on odotettu! 

30 kommenttia:

  1. Itse asiassa mä olen haaveillut suunnistuksesta jo vaikka kuinka kauan! :) Koulussa silloin joskus muistan pitäneeni suunnistuksesta ihan hirveästi, olin ihan intona ja sain "raahata" ryhmäläisiä aina perässä. :D Oon jo pitkään miettinyt, että olisi kiva käydä kokeilemassa jollakin helpolla reitillä, jos sopiva paikka löytyisi.

    Hirmu kivoja vinkkejä, kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Elina! Toivottavasti näistä vinkeistä oli apua, ja uskallat lähteä kokeilemaan suunnistusta. Mua auttoi hirveästi, että pääsin aluksi joko kaverin tai miehen kanssa yhdessä rasteille. Nykyisin meen kyllä mieluiten yksin, mutta aloittaessa toisen tuki on aika kiva :)

      Ei muuta kuin kokeilemaan! Suunnistuksen iloa! :) Tulehan kertomaan sitten, miten kokeilu sujui, ja jäitkö koukkuun.. vaikka en epäile hetkeäkään, ettet jäisi ;)

      Poista
  2. Jeeeeeee!!! Tervetulloo Savoon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JJJeee, Satuuu :) Tuuthan katsomaan sitten? ;)

      Poista
    2. No ilman muuta, jos vain on vapaata! Olis kyllä niin kiva nähdä!!

      Poista
    3. No olis kyllä :)! Jäädään varmaan yöksikin katsomaan miesten Jukolaa! :)

      Poista
    4. Ollaanhan yhteyksissä!! :)

      Poista
  3. Onnea jälkikäteen :). Ihanaa ku oot noin fiiliksissä ja teillä on joukkuekin kasassa! Mä en oo oikein koskaan tykännyt suunnistaa, joskin kokemukset jää koululiikuntaan. Ei oo toi kartanluku mun vahvuus ;). Kivaa viikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Hih, kiva, jos mun innostukseni välittyi sinnekin ;) On kyllä siistiä!!

      No, ei kaikkien tarvitse tykätä suunnistuksesta, vaikka koululiikuntakammon ei kannata antaa häiritä. Tämä on kuitenkin eri asia ;) Mutta suunnistuksessa kiehtoo, että siinä voi pärjätä liikunnallisuuden ja älyllisyyden yhteisvaikutuksella ;)

      Kivaa viikkoa sullekin! :)

      Poista
  4. Oiiii oikein myötäinnostelen täällä puolestasi! Ihan mieletöntä, miten nopeaa tahtia olet päässyt "etenemään", vaikka viime(!!?) kesänä aloitit lajin parissa :) Niin se vaan on, että unelmat toteutuu ja asiat etenee, kun itse vain niiden eteen töitä tekee :) Ehkä mäkin saisin nyt rohkenisin kokeilemaan.

    Tää postaus oli kuin suora ohjekirja mulle ja laitankin tän samantien välilehtimuistiin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiva kuulla! :) On kyllä asiat mennyt nopeasti, ja vielä on paljon petrattavaa, että oikeasti selviän sieltä Venloista! :) Aloitin jo kiintorasteilla edellissyksynä, mutta viime kesänä olin ensimmäistä kertaa kuntsareilla! :)

      Rohkene ihmeessä kokeilemaan! Varsinkin keskuspuiston reitit (Pirkkola, Paloheinä, Laakso yms.) ovat helppoja, ettei ainakaan eksymään pääse :) Kiva, jos postauksesta on apua!

      Poista
  5. Hei Hanna! Kiva lukea tällainen postaus! Huikea edistysaskel näin aikaisessa vaiheessa suunnistajan uraa. Mielenkiinnolla jään odottelemaan raporttia Jukolasta. Myös Vaarojen maraton kuulostaa kivalta, jospa itsekin uskaltautuisin sinne sitten, kun ensimmäinen katumaraton on juostu. Tsemppiä kesän koitoksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Moikka, ja kiitos kommentista - tervetuloa blogiin :)

      Heh, kiitos - kehitysaskel tai ei, mutta nyt opetellaan parin kuukauden aikana suunnistamaan kunnolla. Yritän saada säheltämistä pois, ja tarkkuutta lisää. Jukolasta, ja suunnistuksesta ylipäätään on varmasti tulossa juttua, kuten myös triathlon-treenistä ja juoksustakin - etenkin polkujuoksusta :) Jännittää tuo Vaarojen maraton hurjasti, mutta onneksi on aikaa vielä treenata! Eiköhän suunnistus ja polkujuoksu tue toisiaan sen verran hyvin, että jalkoihin tulee kesän aikana ruutia lisää ;)

      Tsemppiä hurjasti maraton-treenailuihin! Pitää tulla kurkkaamaan sun matkaasi ;)

      Poista
  6. Heippa!

    Kuinka paljon tai lämpimästi pukeudut kun menet suunnistamaan jos verrataan perus kevyelle lenkille lähtöä? Itse olen menossa ensimmäistä kertaa vuosiin suunnistamaan tällä viikolla, eikä mulla ole hajuakaan mitä laittaisin päälle :D luulisin että jonkinverran tulee juostua, ainakin toivottavasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika samanlaiset vaatteet lämpimyydeltään, kuin lenkillekin. Metsässä tulee kuuma, vaikkei koko ajan juoksuaskelia ottais :) Eilen lensi hanskat pois aika äkkiä, ja mulla oli siis pitkähihainen ja takki yläpäässä.

      Mukavaa, kun palaat suunnistuksen pariin! Tulehan kertomaan, miten meni ;)

      Poista
    2. Kiitos vinkeistä! Suunnistus sujui yllättävän hyvin, vaikka yhdellä rastivälillä erehdyin hieman ja sain hukattua kymmenisen minuuttia siinä. Hyvät fiilikset kuitenkin jäi, ja menen varmasti uudestaan ensi viikolla. :)

      Poista
  7. Jukola!? :D Aivan mahtavaa! Vitsi mikä kesä sulle on tulossa! So many firsts :-) Tämä postaus oli muutenkin ihan huippu, ja hyödyksi meille monille, jotka olemme joskus miettineet miten voisi aloittaa... Mä tiedän, että hullaantuisin suunnistukseen täysin, jos antaisin sille pikkusormen.. Tänä kesänä haluisin erityisesti kätköillä paljon, mut treffattaisko me toukokuussa suunnistuksen merkeissä? ;) voisit neuvoa mua vähä (lue: paljon :D)??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kyllä voi ihminen olla huumassa kesästä! Tuo touko-kesäkuu on kyllä rankka, mutta varmasti upea rupeama. 2,5 viikon sisällä on elämäni eka polkujuoksu, elämäni eka triathlon ja elämäni eka Jukola! :D

      Toivottavasti tästä postauksesta nimenomaan on paljon apua kaikille lajista kiinnostuneille! :)

      Mennään ihmeessä! Haluaisitko sä mieluummin upeaan metsään "haahuilemaan" vai helpompaan maastoon? :) Ja heeei, sä saat vastavuoroisesti lähteä mun kanssa geokätköilemään! :)

      Poista
  8. Hyvä Hanna, olipas mukavaa luettavaa. :) Tapaamisiin Kuopion metsissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, jee! Siellä nähään sit todellakin, eikö? ;) Juoksen muuten uuden seurani nimellä, hih.

      Poista
  9. Jukolassa viime vuonna olleena, voisin kertoa muutamia tilanteita siitä, mitä kaikkea ensikertalaiselle siellä voi tapahtua. Oikeastaan kaikki omaa hylkäystä lukuunottamatta sattui omalle kohdalle, joten ei mennyt ihan kuin suunnittelin. Nimimerkillä "eka kerta Jukolassa viime vuonna, mutta Kuopiossa ehdottomasti uusiksi!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kerro ihmeessä hei :) Niistä voisi olla apua!

      Hienoa, että vastoinkäymisistä huolimatta oot innostunut menemään uudestaan! :)

      Poista
    2. Yleisön pyynnöstä... Lyhennetty versio sattumuksista Jukolassa...:)

      Olin aina seurannut televisiosta Jukolaa ja päättänyt, että pakkohan sinne on päästä joskus itsekin. Kuntorasteille innostuin menemään muutama vuosi sitten, joka toi lisäintoa päästä Jukolaan, kun rastit alkoivat löytyä ja juostakin jaksoi edes jotain vauhtia. Erinäisistä syistä urheiluun tuli kuitenkin taukoa ja ajattelin, että Jukola 2014 vois olla tavoite. Yllättäen minulle tarjottiinkin paikkaa jo viime kesänä, 2 viikkoa ennen Jukolaa, ja osuudeksi oli tarjolla 3. Siihen ei olisi kunto riittänyt, mutta 4. osuus löytyi samasta joukkueesta.

      Päädyin sitten lopulta lähtemään, koska nimi oli kuulemma jo listassa. Porukka osoittautui todella mukavaksi ja muut suunnistajat olivat Jukolan konkareita, kymmeniä jo takana. Kaikki asiat käytiinkin hyvin läpi miten toimitaan, kun mennään sisälle lähtöalueelle (Emitin nollaus, kirjautuminen, vaihtopuomin sijainti, viitoitus sekä tärkeänä viimeiset rastit. Etenkin niiden sijainti, koska kun metsästä tulee, ei yleisön edessä sovi enää alkaa pyöriä ja etsiä omaansa. Niitä oli nimittäin kolme aika vierekkäin. Lisäksi kerrottiin, että vaihtoalueella on näyttöpääte mistä omalla Emitillä voi katsoa joukkueensa etenemistä maastossa, jotta tietää olla oikeaan aikaan vaihtopuomilla). Nämä siis vinkkinä ensikertalaiselle:)

      Kaikki oli siis hyvin perehdytetty ennen lähtöä. Jukolan lähdön katsoin ja sitten suuntasin telttaan hakemaan unta. Huonounisena tiesin, että unta ei varmaan tule, mutta jos edes lepoa. Lopulta nukuin vajaan tunnin ja pari tuntia pyörin enne herätystä. Pieni tankkaus ja kahvikioskin kautta kohti vaihtoaluetta.

      Sisäänpääsy oli helppoa, noin. kello 3.30 ei jonoa ollut. Kirjautumiset, emitin nollaus ja katsomaan missä edellinen menee. Noh, tästä alkoi epäselvyydet. Emit ei toiminut... Eikun kysymään, että mitäs tehään. Uusi nollaus voisi auttaa kuulemma. Se auttoikin, mutta tuloksia ei näkynyt. Olimme muka keskeyttäneet 2. osuudella.Ei pitänyt paikkaansa, koska 2. osuuden viestinviejä oli tullut teltalle. Eikun taas kysymään, missä vika. Toimitsijat eivät tieneet, puomille vain, oli ohje. Puomilla seisoskelua aikansa... ei mitään. Kävin välillä kyttäämässä oliko muutosta tapahtunut seurannassa, mutta edelleen oltiin keskeytetty. Noh, aikaa kului, puoli tuntia....tunti,vaihtoon olisi pitänyt tulla jo. Kaksi tuntia vaihtoalueelle menon jälkeen aloin jo miettiä, että noinko tässä maastoon pääsee. Jalat oli kankeat seisoskelusta ja kylmyydestä. Menin toimitsijan puheille ja he lähtivät selvittämään. Selvisi, että 3. osuus oli keskeyttänyt maastoon. Kysyttiin haluanko silti lähteä osuudelleni. No tottakai halusin! En turhaan ollut lähtenyt matkaan.

      Noh, puomilta ei löytynytkään minulle karttaa, vaikka siellä se pitäisi olla, kun edellinen viestinviejä ei ole sitä voinut hakea. Eikun taas selvittelemään toimitsijoiden kanssa. He siis hakevat varakartan.

      Kello 6.00 saan varakartan ja luvan lähteä metsään. 2,5 tuntia seisoskelua ei tehnyt hyvää jaloille ja nälkäkin kurni mahassa, mutta se hävisi heti kun kartan sain käteeni ja into piukassa (ja jalat tönkköinä) lähdin metsään.

      Itse maastossa tuli vain pieniä koukkuja ja meno oli helppoa! Suunnistuksellisesti.... Koskaan et ollut yksin, aina oli porukkaa ympärillä ja urat veivät rasteille. Ei siis tarvinnut eksyä. Sitä on turha pelätä. Toki omaa rastia kohti lähtevä ura kannattaa valita ;) Väärällä rastilla voi olla eksyksissä, mutta silloin kanssasuunnistajat auttavat kertomalla missä olet, jos paniikki iskee ja haluat äkkiä kartalle. Sitä ei siis kannata pelätä, että eksyisi.

      Toisaalta Kuopio-Jukola näyttää maastollisesti huomattavasti haastavammalta, joten siellä eksyminenkin voi olla omalta kohdaltani edessä. Pääasia, että vaihtopuomilla odottelu jäisi tällä kertaa vähän vähemmälle! :)

      Tulikin vähän pidempi tarina, kun intoutui muistelemaan kuuluisaa Jukolan yötä.

      Poista
    3. Niin ja siis tarinan ydin: Vaikka oli hyvä "perehdytys", niin ei nähtävästi kaikkeen voi varautua. En olis arvannu, että nuo kaikki sattuu omalle kohdalle ja samalla kertaa :D

      Poista
    4. No huh, miten paljon kaikkea sulle tapahtui tosiaan! Kiva kun jaoit tän tarinan tänne! Varmasti opettavaista silti! Itse en esimerkiksi tiennyt, että muut saa vielä juosta ja lähteä matkaan, vaikka joku olisi keskeyttänyt! Hyvä hyvä :)!

      Poista
    5. Joo matkaan saa lähteä, mutta virallista tulosta ei tule. Rastiväliajat onneksi näkee, joten voi vertailla ja haarukoida sijoitusta muiden kanssa:) Todella loistavaa, että matkaan tosiaan pääsee!

      Poista
    6. Joo niin on, loistavaa! Yksi jännitys vähemmän! Kiva ajella 400km ja sit ei pääsekään metsään ;)

      Poista
    7. Näinpä. Tosin omalla kohdalla matkaa tuli vain 300 km suuntaansa ;) Tänä vuonna reippaasti vähemmän. Ja tänään alkaa kuntorastikausi! Täälläkin polttelee jo suunnistaminen:)

      Poista
    8. Hienoa! Ite oon pari kertaa jo päässyt käymään rasteilla tänä keväänä :)

      Poista
  10. Mä alotin viime syksynä suunnistaa kävin iltarasteilla siinä suunnistusopastusopastusta niillä opeilla syksyn kävin iltarasteilla. Tänää keväänä menin tuonne naisten rastit kurssille ja suunnistus jatkuu ja entistä innostuneempana. Kävin myös ekaa kertaa stadisprinti. Tänä keväänä. Onneks täänä tänää rasteille suunnistaa espioseen ku pääsiäisen reissu oli ihan ettei päässy ollenkaa suunnistaa ja jos sit vaik 2018 tavoitttelis et pääsis sinne venloihin

    VastaaPoista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)