Juoksu ei ole niin vakavaa

Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun Hanna tulee kotiin työpäivän jälkeen, tekee ruokaa ja syö? Kello on kuusi ja ulkona paistaa aurinko. Mieli tekisi juoksemaan... toisaalta, rantsukin näillä helteillä houkuttelisi. Hmm.. no ei kai muuta kuin lenkkivaatteet päälle, biksut alle ja pyyhe ja hyvä lehti Kimmon reppuun, ja ulos! Minä juoksen ja Kimmo polkee vieressä...  Siitä saakin kivan buustin, ja 4km:n juoksun jälkeen olenkin aivan hiestä märkänä "lähirantsulla" (Tää on niin vääryys, kun Otaniemessä asuessa meri oli ympärillä koko ajan), ja kellotin jopa kivan noin 5.40-kilsavauhdin Garminiin. Eikun lenkkikamat pois ja uimaaaaaan! Vesi tuntuu hikisellä iholla aluksi tosi viileälle, mutta äkkiä siihen tottuu. Lilluttelen jonkun aikaa vedessä, ja sitten meen kalliolle aurinkoon makamaan.

Hengaillaan rannalla pari tuntia. Mä luen hyvää lehteä (Juoksija!), ja kuuntelen toisella korvalla vieressä olevien teinien kälätystä. Ja nauran sisäisesti niille.. huh. Mutta uusimmassa Juoksija-lehdessä oli taas todella paljon asiaa. Oli juoksutekniikasta, HCR:sta, Hellemaratonista, lyhyiden matkojen tavoitetreeneistä ja ja ja.. paljon asiaa taas! Toi on kyllä Suomen paras treenilehti tällä hetkellä, mutta toisaalta olen kyllä niin kohdeyleisöä. Eniten pidän siitä, että Juoksija on tehty niin koville juoksijoille kuin vasta-alkajille. Asiaa löytyy varmasti kaikille. Ja Juoksijan mukana saa Juoksijakortin, jolla saa alennusta monista tapahtumista. Jos et vielä tilaa Juoksijaa, niin takaan, ettei rahat mene hukkaan! Lukeeko moni täällä kyseistä lehteä? Pidättekö tekin yhtä paljon siitä, kuin mä? 

Rannalla hengailu saa riittää siinä klo 20.30, ja laitan auringon lämmittämällä kalliolla kuivanneet lenkkivaatteet takaisin päälle, ja lähden juoksemaan lenkkini toista osaa. Tarkoitus ei ole enää kirittää niin lujaa, kuin aiemmin, ja väliin tuleekin pari hölläyskilsaa. Lenkki oli kuitenkin kaiken kaikkiaan hyvä 8km lenkura, joka paineltiin aika pitkälti vk-alueella. Piiiiiitkästä aikaa vähän edes vauhdikkaampi treeni, jee! :)

Tämä tarinan opetus on se, että aina ei tarvitse päättää kahden aktiviteetin väliltä. Ei meille kuntourheilijoille noi lenkit mene pilalle, jos silloin tällöin "hajoittaa" ne tällä tavalla kahteen "reittimatkaan", jolloin jää aikaa myös sille toisellekin tekemiselle. Nauttikaa kesästä, käykää biitsillä, ottakaa aurinkoa (mutta kohtuudella!) ja käyttäkää mielikuvistusta, sillä Suomen kesä on kuitenkin niin lyhyt! 

Ihanaa kesäkuun viimeistä viikkoa kaikille!