sunnuntai 29. tammikuuta 2017

"Pääasia että tuli hiki"

Mä jään aina välillä omien salibandytreenien jälkeen pelailemaan ikämiesten vuorolle. Heillä on pelivuoro meidän jälkeen, ja jos siellä ei ole tarpeeksi porukkaa, tulevat he kysymään minulta ja ystävältäni, että onko halukkuutta jäädä pelailemaan heidän kanssaan. Tottahan toki me yleensä jäädään, koska pelaaminen on kivaa ja miesten kanssa tulee opittua ihan uudenlaisia juttuja pelikentillä. Nämä miehet ovat pääosin meitä parikymmentä vuotta vanhempia, mutta ovat silti todella nopeita ja taitavia - välillä on vaikeuksia pysyä perässä mukana! Vaikka toisinaan tunteet kiehahtavatkin kentällä näillä pelimiehillä, paistaa silti päällimmäisenä heistä onni ja kiitollisuus liikkumista kohtaan.


Viime keskiviikkona käynnissä oli taas hyvät ja vauhdikkaat pelit, joissa myös itse sai laittaa tossua toisen eteen oikein kunnolla. Pelien jälkeen eräs miehistä tokaisi että "tulipahan ainakin hiki", johon minä tyytyväisenä lisäsin "ja huomaamatta". Mies nyökytteli. Mielestäni tässä paistaa koko liikunnan syvin olemus; hikoilla mukavan lajin parissa. Meille useimmille kun liikunta kuitenkin on hyvinvointia lisäävää tekemistä, joten mikseipä sitä voisi harrastaa juuri siten, miten se eniten tuottaa onnea. Olenkin jatkuvasti täällä blogissani huutanut liikunnan ilon nimeen. Kun liikunta on oikeasti hauskaa, tulee hiki ihan huomaamatta. Ja hikihän tarkoittaa hyvää oloa, terveellisiä eämäntapoja ja itseensä tyytyväisyyttä. Kun liikunnasta nauttii, on se mukavaa ajanvietettä, eikä mitenkään pakkopullaa. Salibandyn huuman uudelleen löydettyäni olen kyllä sitä mieltä, että toisinaan on aivan mahtavaa juosta pallon perässä raikkaan ulkoilman sijaan!

Mun idoleita ovat ne, jotka harrastavat liikuntaa vielä vanhemmallakin iällä. Tähtään samaan! He ovat tavalla tai toisella saaneet ylläpidettyä innostusta liikkumiseen läpi elämän ja voivat sen myötä hyvin. Liikunnan ilo paistaa usein näiden konkarien kasvoilta. Monille ne viikottaiset iltarastit ovat kesäiltojen kohokohtia tai rauhalliset hiihtolenkit talvisten viikonloppuaamujen lemppareita. Toiset ehkä liikkuvat vain siksi, että muistavat sen hyvän olon tunteen, jonka pieni hikoilu ja ulkoilu saavat aikaan. En silti usko, että kenenkään olisi helppo ylläpitää motivaatiota liikkumiseen läpi elämän vain sillä verukkeella, että tulee hyvä olo. Kyllä siinä täytyy olla jonkunlaista paloa niitä lajeja kohtaan, jotka tuntee itselleen mukavimmiksi.


Liikunnan iloa hyvästä seurasta ja kauniista maisemista sekä toki hikoilustakin ;)


Uutta oppimassa luisteluhiihdon kurssilla!

Itselleni varsin nuoren lajin eli salibandyn lisäksi nykyään paloa aiheuttaa varsin perinteikkäät ulkoilulajit. Suunnistus koukutti jokunen vuosi sitten, hiihtoon olen viime talvina innostunut ja juoksu nyt vain on mahtavaa päännollausta. Yhdistävä tekijä näissä lajeissa on se, että pääsee kosketuksiin hienosti luonnon kanssa. Polkujuoksusta saan voimaa silloinkin, kun juoksu tuntuisi monotoniselta tai tylsältä. Poluilla kun alusta vaihtelee koko ajan ja pääsee leikkimään aikuisten seikkailuradoilla. Kauniit metsämaisemat motivoivat. Se miten olen päätynyt näiden lajien pariin ja löytänyt ne omat juttuni, on lyhyt tarina; olen ollut avoin uusille kokeiluille. Lähdin ennakkoluulottomasti etsimään rasteja metsästä, vaikka en tiennyt miten kompassia käytetään. Lainasin serkkuni hiihtosuksia ja unohdin koululiikunnan aiheuttamat peikot.

Mä tahdon vain kannustaa muitakin olemaan avoimia uusille seikkailuille ja liikuntakokeiluille. Älä anna vanhojen muistojen estää syntymästä uusia mielipiteitä eri lajeista. Älä pelkää epäonnistumista, sillä kukaan ei ole seppä syntyessään. Anna itsesi yllättyä uusien taitojen oppimisesta, sillä yleensä harrastusten alussa kehitys on suurinta. Anna kehosi hikoilla, anna mielellesi uusia haasteita ja lihaksillesi uusia ärsykkeitä. Kaikki ne ovat tie liikunnan riemuun, joka voi johtaa läpi elämän kestävään liikkumiseen!


Liikunnan riemua kaikille! Aiotko tänä vuonna kokeilla jotain uusia lajeja? Mistä olet viimeksi innostunut kunnolla? Oletko yllättynyt pitäväsi jostain lajista, josta ajattelit ettet pitäisi? :)

10 kommenttia:

  1. Varmaan suunnistuksesta innostuin viime kesänä. Vaikka hiihtoinnostus jokunen vuosi sitten oli ehkä kaikista innostuksista suurinta :). Uutena lajina haluaisin kokeilla aikuisten telinevoimistelua tai tankotanssia tms. "akrobaattista". En tiedä, onko se tänä vuonna, koska saattaa olla, et oon ku varsa kevätlaitumella noiden vanhojen lajien parissa kuhan niiden pariin taas pääsee :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, sitten kun pääset taas vanhojen lajien pariin kunnolla niin voi olla ettei siinä enää uusia kaipaakaan :D voi ihanaa! Niin samoja innostuksia meillä, suunnistus ja hiihto! Mut wou, tankotanssi ja telinevoimistelu on kyl jo tosi ulkona mukavuusalueelta mulla.. hih! But never say never! :D

      Poista
  2. Ihana <3 Liikkumisen ilo ja riemu. Viimeisin innostukseni on varmastikin avovesiuinti. Se oli mahtavaa! Tänä vuonna haluaisin kokeilla vielä luisteluhiihtoa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö joo ookin ihanaa? :) <3 Avovesiuinti on kyllä kaikessa pelottavuudessaan kiehtovaa! Se meidän swimeun oli kyllä magee! Mäkin odotan ekaa kunnon luisteluhiihtolenkkiä!!

      Poista
  3. Niin tärkeä huomio! Liikunnan pitäisi tuoda sitä iloa ja hyvää fiilistä mukanansa. Ja vaikkei se juoksulenkki tuntuisikaan aina elämää mullistavalta, niin ne jälkifiiliksetkin voi olla sen suorituksen arvoisia. :) Olen itse tosi paha innostuja, ja koitan aina suitsia itseäni etten ryntäisi jokaisen kivalta kuulostavan lajin pariin. Uutta on aina hauska kokeilla mutta koitan tässä elämäntilanteessa keskittyä niihin jotka olen todennut sopivan minulle. :) Esimerkiksi uinti ja hiihto ovat sellaisia jotka koululiikunta onnistuivat mustaamaan mutta näin aikuisiällä olen rakastunut niihin ihan uudella lailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, jatkumo on varmaan sellainen mitä jokainen meistä hakee terveellisiltä elämäntavoilta ja liikunnalta. Tällöin tärkeää on löytää ne jutut, joista itse nauttii ja jotka tuottavat iloa. :)

      Hih, samanlainen innostuja täällä ;) Uinnista mä oon aina tykännyt! Hiihtoon innostuin uudella tavalla tässä muutaman talven aikana!

      Poista
  4. Mahtava teksti ja filosofia :) komppaan täysin! mulle ehkä ylläreinä on tulleet hiihto (koululiikunnan kammot täälläkin syvällä) ja pilates (kyllähän ryhmäliikuntatunnilla hiki pitää tulla). molemmista saa hyvänä päivänä ihan mielettömät endorfiiniryöpyt. ja mistä sitä tietää mistä muustakin, kunhan vaan kokeilee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos gnirom :)! Hiihto on monella näemmä ollut peikko lapsena mutta laji löytynyt uudelleen! Pilates.. sille pitäisi antaa uusi mahdollisuus, mutta hei bodybalancessa oon kokenut samoja oivalluksia :) Mahtavaa liikuntaa! Jeps, uuden kokeilun jano kannattaa säilyttää niin yllättyy varmasti aika ajoin ;)

      Poista
  5. Mä kävin tänään hiihtämässä :) Oon kyllä opiskelijatapahtumissa hiihdellyt ja miehen kanssa kerran kokeiltiin yhdessä hiihtää mut ei oo ollut siltikään mun juttu :D
    Nyt kun menin yksin, omaan tahtiin ja vaikka kaatuilin niin silti sisuunnuin ja se oli mun mielestä hauskaa :)

    Musta on ollut ihanaa, kun oon löytänyt liikunnanilon jotenkin uudelleen tai se suorittaminen on jäänyt taka-alalle ja mä saan nautintoa siitä, että pääsen liikkumaan monipuolisesti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun annoit hiihdolle uuden mahdollisuuden. :) Näkemys ja fiilis voi muuttua jo parin onnistuneen ja ennenkaikkea, omatahtisen, kokeilun jälkeen!

      Hienoa, että oot unohtanut suorittamisen ja löytänyt todellisen ilon liikuntaa kohtaan. Se on tärkeintä, sillä vain ilo kantaa lämpi elämän ja motivaatio säilyy. :) Mukavia liikuntahetkiä ja uusia elämyksiä, Pia!

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)