Hei, olen Hanna, ja syön kotiruokaa!

Luin tässä tällä viikolla Suvin loistavan kirjoituksen siitä, että ei välttämättä kannata seurata ruokavalioissaan niitä muotidieettejä, joita tällä hetkellä on ainakin viljaton ja maidoton ruokavalio. Olen ihan samaa mieltä, että ei kannata rynnätä kokeilemaan ruokavalioita, joita toiset kehuvat maasta taivaaseen vain siksi, että tahtoisi littemmän mahan tai muusta syystä. Ne toisilla toimivat kikat ja jutut eivät välttämättä sovikaan sinulla. Jokaisen tulisi löytää itse se oma hyvä kultainen keskitie, ruokavalio, jossa voi olla koko loppuelämän. Sitä on mielestäni terveys - niiden tapojen löytymistä, jotka toimivat itsellä, jotka aiheuttavat hyvää mieltä ja oloa kehossa ja joiden noudattaminen ei tunnu "pakolta" tai karsitulta.

Minä löysin oman "ruokavalioni" pikkuhiljaa kokeillen. Yhdessä vaiheessa käytin paljon sokerittomia ja vähärasvaisia tuotteita, mutta ne eivät tuntuneet omilta ja palasi ns. normaaleihin tuotteisiin. Sen jälkeen aloin kyllästyä valmiiksi maustettuun ruokaan. Kana oli aina samanmakuista, koska otin sen hunajamarinoidun paketin, ja kuvittelin vielä opiskelijabudjetti mielessäni, että se oli halvinta ja parasta ruokaa, jota kaupasta saa. Jugurtit olivat aina valmiiksi maustettuja, mutta kyllästytti se, ettei ne maistuneet aidolta. Banaanijugurtti ei ole banaania nähnytkään ja niin pois päin. Aloin ostamaan maustamatonta luonnonjugurttia ja sen kanssa söin marjoja ja hedelmiä. Tajusin, että ruoka maistuu paljon paremmalta, kun maut ovat aidosti oikeita. Kanakin on paljon parempaa ja vaihtelevampaa, kun ostaa maustamattomina ne. Näin ollen saan ruokaani enemmän makua. Myös kun ruokani ovat hyviä ja täyttäviä, ei tee mieli herkutellakaan niin paljon. Jokainen ruokailuhetki on herkuttelihetki minulle. Eläm syödäkseni, nam.

Kun on ihana keittiö, ruuanlaitto sujuu kuin itsestään...

Nykypäivänä mun "ruokavalioni" on puhdasta kotiruokaa. Tähän kuuluu muun muassa pastat, riisit, perunat, kasvikset, linssit ja pavut, lihat, marjat ja hedelmät. En karsi mitään, vaan pyrin päivän ruuilla saamaan kaikkia ravintoaineita luonnollisesti. Mun on helppo toteuttaa tätä, koska mä todella rakastan ruuanlaittoa, ja voisin sanoa sen yhdeksi "harrastukseksi" ihan siinä missä liikunnankin. Mutta mä olen myös toisaalta vähän tarkka ruuan kanssa siinä mielessä, että tykkään syödä ruuat niin kuin kuuluu. Esimerkiksi thairuokien kanssa vaalea riisi vain mielestäni kuuluu pöytään tai jos mieleni tekee nimenomaan uuniperuna-annosta, ei mitkään uunijuurekset sitä himoa kadota, vaikka muuten uunijuurekset ovatkin herkullisia. Toki käytän usein kokojyvätuotteita esimerkiksi pastasta tai nuudeleista, ja leivätkin ovat yleensä ruisleipiä, mutta joskus mielestäni vaalea patonki on parempi vaihtoehto tiettyihin ruokailuhetkiin. En siis tykkää olla liian tiukkapipoinen ruoka-aineiden kanssa, kunhan ne yleisesti ottaen ovat hyvänlaatuisia. Pääasiassa syön itsevalmistamaa ruokaa, ihan vain silkan nautinnon vuoksi. Ja tuleehan se oikeasti havemmaksi ja terveellisemmäksi.

Juustofondue ja dipattavat

Kimmon tekemää kanaa tomaattipinaattikastikkeessa, riisiä ja raitaa

Kreikkalaisia lihapullia, porkkanaa, tsatsikia ja salaattia

Valmisranuja (!), Itsetehtyä kebabia, jugurtti- ja tomaattikastiketta ja salaattia

Tänä päivänä, ainakin blogimaailmaa ja terveyslehtiä selaillessa tuleekin mieleen, että on väärin syödä ns. lautasmallin mukaisesti, pelkkää tavallista kotiruokaa. Ihan kuin se olisi jokin moka, että syön kotiruokaa, ja pääasiassa voin sillä hyvin. Jokaiselta pitäisi nykyään löytyä lautaselta jotain kaalliita superfoodeja ja ihmeruokia, viljatonta ja maidotonta ruokaa. Tai vähintäänkin karpata. Mitä jäljelle edes jää, jos karsitaan ruoka-aineet näin vähään? Pystyykö nämä dieettailijat syömään koko lopun elämän näin karsittuja ja rajoitettuja ruokia? Onko kaikki perillä siitä, millä raaka-aineilla korvataan nämä viljattomat ja maidottomat tai hiilihydraattiset tuotteet? Keho kun tarvitsee tiettyjä ravinteita, joita noistakin raaka-aineista saa. Jos aloittaa dieetit nopeasti ja toisten innostamana, ei välttämättä ehdi ottaa selvää, mitä niiden tilalla kannattaisi syödä. En todella voi suositella aloittamaan uusia ruokavalioita perehtymättä niihin.

On väärin syödä tavallista sokeria, kun voisit syödä parempaa intiaanisokeria tai merisuola kannattaa heittää roskikseen ja ostaa ruususuolaa. Tai puhumattakaan öljystä.. rypsipöljy ja oliiviöljy ovat ihan huuhaata, sinunhan pitäisi käyttää avokadoöljyä tai kookosrasvaa. Äh, anteeksi yleistys, mutta kyllähän tässä tavallinen pulliainen menee ihan sekaisin, mikä nyt on hyvää ja oikeaa. Vai mitä mieltä te olette?

Nachokanaa, timjamiporkkanoita ja salaattia

Haukifileettä, Jugurttikastiketta, bataattia ja salaattia

Lohta itsetehdyssä keltaisessa curryssä, riisiä

Kana-avokadosalaattia balsamicolla

Minä syön siis hyvää, itsetehtyä kotiruokaa, enkä juuri piittaa mitä aineita käytän, kunhan saan sen ruokani itse valmistaa hyvistä raaka-aineista. Toki pyrin syömään niin, että päivän toinen annokseni voi olla vähän raskaampi (lasagne tms.), ja toinen pääruokani sitten puolestaan hieman kevyempi (salaatti tai keitto), mutta ei minulla mene maailman kirjat sekaisin, jos syön lounaaksi vaikka kermaista lohipastaa ja päivälliseksi vaaleaa riisiä ja kanaa vihreässä currykastikkeessa. Yleensä sitten vähintään seuraavana päivänä kehoni ja mieleni halajaa jo kevyempää ja salaattipitoisempaa ruokaa. Salaattia pyrinkin syömään lähes joka-aterialla.. aina, kun se sopii kyseisen ruuan kylkeen.

Eli hei vaan, olen Hanna, ja syön kotiruokaa ja olen siitä ylpeä. Syökää tekin, ja voikaa hyvin! Ruoka on elämän suuria nautintoja, ja sen monipuolisuus vasta lahja maailmalle onkin. Kuiva kana ja rehut eivät voi maistua joka päivä elämän loppuun asti...