Vaarojen maraton lähestyy!

Iiks!! Neljän viikon päästä Kolin reissu on jo ohi. Reissu, jota on suunniteltu jo lähes vuoden ajan. Kaikki lähti liikkeelle viime vuoden syksyllä, kun ystäväni heitti ilmoille ajatusta Nuuksio Classic -polkumaratonista. Samoihin aikoihin juostiin Vaarojen maraton, jota seurasin parista blogista. Menin heittämään ajatuksen ilmoille siitä, ja eihän yllytyshullu-ystäväni jättänyt tarttumatta siihen, ja niin kaksi pähkähullua ystävystä oli tarttunut uuteen haasteeseen! Tammikuussa kaikki konkretisoitui, kun varasimme ystäväni ja puolisoidemme kanssa mökin Kolilta. Todellinen jännitysnäytelmä saatiin käydä kesäkuun ensimmäisellä viikolla, kun joukko polkujuoksusta innostuneita ihmisiä taisteli 720 paikasta Vaarojen maratonille. Uusintayrityksen jälkeen saimme kuin saimmekin paikat vahvistettua molemmille, ja todellinen matka kohti suurta seikkailua alkoi! Itselläni oli kesäkuussa paljon mietittävää urheilurintamalla, kuten Vantaan triathlon ja Jukolan Venlat. Niiden jälkeen pidin käytännössä tauon liikunnasta juhannusviikolla, jonka jälkeen pikkuhiljaa aloittelin uutta treenijaksoa, joka tähtäisi Vaarojen maratonille. Silloin ajatus maastomaratonista tuntui todella kaukaiselta ajatukselta, mutta nyt, kun aikaa h-hetkeen on enää alle kuukausi, alkaa pieni jännitys nousta pintaan. Mihin mä olen lupautunut?!

Vaarojen maraton ei ole mikään leikin asia. Vaarojen maratonilla kertyy yhteensä 1350 nousumetriä, eli enemmän kuin meidän lähes piikkisuoralta tuntuneessa Alppivaelluksessa. Matka on pitkä ja vaativa, mutta en silti usko, etteikö hyvällä valmistautumisella siitä voisi päästä läpi. Siltikään en aluksi uskaltanut katsoa reittikuvausta tai profiilikarttaa, mutta luin kyllä viime vuoden raportteja eri blogeista. Jokainen oli kaikesta huolimatta päässyt maratonin läpi, joten miksi en minä voisi päästä?! Toki tiedostan, että Vaarojen maratonista tulee takuulla yksi elämäni kovimmista fyysisistä haasteista ja varmasti matkalla saa myös käydä kovaa henkistä taistelua. Minä haluan silti olla se voittaja, joka kipuaa sinne Ukko-Kolin huipulle vielä viimeisillä voimillaan. Haluan selviytyä tästä seikkailusta!

Vaarojen maratonin reittiprofiili. Lähde: vaarojenmaraton.fi

Tavoitteiden eteen on tehtävä töitä, ja niitä minä olen tehnytkin. Päätin jo keväällä, että en tule juoksemaan väkipakolla useampia lenkkejä viikkoon, vaan jatkan hyvää monipuolista linjaa. Juoksun lisäksi treeniviikkoihin on kuulunut pientä lihaskuntoa, suunnistusta, pyöräilyä ja muita satunnaisia lajeja, kuten uintia tai vaellusta. Juoksua olen harrastanut keskimäärin ehkä 3-4 kertaa viikossa, ja tämä on toiminut hyvin. Yleisten treenituntien määrää olen nostanut pikkuhiljaa aiemmasta, ja se on ylipäätään tehnyt mulle hyvää. Mä tykkään treenata! Kunhan vain tekee monipuolisesti, niin ei ainakaan mulle ole tullut rasitusvammoja tai kyllästymistä. Suunnistuksesta on takuulla hyötyä myös Vaarojen maratonille, vaikka en minä rehellisesti sanottuna sen vuoksi ole 1-2 kertaa viikossa rasteja käynyt etsimässä, vaan ihan siksi, että nautin siitä suunnattomasti! Hienoa vain, että nämä lajit tukevat toisiaan!

Mitä olen sitten muuttanut treenailussani kohti maastomaratonia? Muutaman rehellisen mäkitreenin lisäksi pääosan pitkistä lenkeistä olen tehnyt maastossa, siis ainakin puolet. Lisäksi Snowflakes-seikkailu oli hyvä pitkä harjoitus (joskin pyörällä) Vaaroja ajatellen. Nyt ihan tässä viime viikkoina olemme tehneet pari ylipitkää yli 20 kilsan maastolenkuraa, joihin aikaa on mennyt kolmen tunnin molemmin puolin. Maastossa juoksu on toki raskasta ja hidasta, mutta loppujen lopuksi ne eivät ole niin rasittavia, kuin katujuoksut. Jalat eivät mene samalla lailla jumiin tai lonkkia ei ala kolottaa parin tunnin juoksun jälkeen, niin kuin mulla tapahtuu välillä katujuoksussa. Maastossa juokseminen on lempeää nivelille, mutta toki siinä saa olla tarkkana askelluksen kanssa. Joka tapauksessa nämä pitkät lenkit ovat olleet ihan mun lemppareita tässä Vaarojen maratonin projektissa!

Eilen olimme ystäväni kanssa juoksemassa taas Tutussa Pirttimäen maastossa. Mä olin suunnitellut meille reitin, josta tulisi noin 24 kilometrin matka. Reitillä oli hyväkulkuista polkua, pientä polkua, jyrkkiä nousuja ja upottavia soita. Aika meni kuin siivillä, kun taivalsimme polkuja pitkin ja höpöttelimme samalla kaikesta maan ja taivaan väliltä. Ystäväni sanoi kuulleen jostain, että kaikkein paras vaikutus on liikunnalla, joka on kestoltaan yli 1,5 tuntia ja jonka tekee hyvässä seurassa. Mä olen samaa mieltä - ja siihen kun lisää vielä luonnon merkityksen ja sen läheisyyden, on kertakaikkiaan upea olo jo juostessa ja lenkin päättyessä. Mä voin ihan rehellisesti sanoa, että tämä oli juuri sellainen sunnuntaiaamupäivä, jota parempaa ei voisi olla! Mahtavaa, että olen hyvän ystävän kanssa matkalla yhdessä tässä projektissa, sillä toisen tuki ja ymmärrys ja tämän hulluuden huuman jakaminen siivittävät meidät vielä kohti sitä suurinta maalia.

Tosiaan, nyt on toisteksi viimeinen kova treeniviikko menossa, ja sitten alan keventelemään treeniä selvästi, jotta jalat olisivat mahdollisimman tuoreet maratonilla. Ajattelin vielä kirjoittaa teille vinkkejä, miten tankkaan pitkille polkujuoksuille, miten suunnittelen reitit , mitä varusteita mulla on ja mitä muuta kannattaa huomioida, jos tahtoo aloittaa polkujuoksua. Kiinnostaisiko se teitä?!

Energistä viikkoa kaikille! Ainakin aurinkoa piisaa täällä eteleässä ja kelit ovat erinomaiset! Nyt kannattaa lähteä juoksemaan, koska kohta ei tee niin paljon mieli laittaa lenkkareita jalkaan ja lähteä sinne räntään... nyt on vuoden parhaat juoksukelit, eikö? ;)