Elämässä eteenpäin

Mulla on takana melkoinen syksy. Melkoinen on aika lievä sana kuvaamaan kaikkea sitä tunneskaalaa, jota olen käynyt läpi syksyn aikana, mutta se kertoo teille varmasti jo aika paljon. Syksyyn on mahtunut niin hyvää kuin pahaakin, mutta päällimmäisenä mulla on mielessä stressi... vaikkea koko syksy yhtä stressaamista ole ollutkaan. Ensinnäkin alkusyksystä tapahtui sellainen muutos, että perheemme toinenkin osapuoli valmistui ammattiin, ja olemme nyt täyspäiväisiä työläisiä, duunareita tai miksi meitä nyt tahtookaan kutsua. Opiskelijaelämä ja sen vapaudet (ja vastuut) on nyt heitettyä taakse, ja ollaan siirrytty "aikuisten maailmaan". Tässä ei kuitenkaan ole ollut ongelmaa, vaan olemme sopeutuneet hyvin uusiin rytmeihin! Varsinkin itse koen, että riittävä uni on työelämässä todella tärkeää, että jaksaa pyörittää arkea niin töissä kuin kotonakin. Siksipä yleisesti kahteentoista valvomiset ovat näitä viikonlopun juttuja! :)

Eilen leivoin raakasuklaata ekaa kertaa elämässäni.

Kuten sanoin, olen ollut stressaantunut syksyllä. Ja kaikki on lähtöisin suurista muutoksista ja niiden valmisteluista. Ei tosiaan ollut itselleni syksyn isoin asia se, että myös Kimmo on nykyisin työelämässä, vaan omat työkuviot ovat painaneet päälle huolella. Olen ollut samassa työpaikassa yli 2,5 vuotta, ja tuo on varsinaisesti ensimmäinen oman alan työpaikka. Olen ollut kaikinpuolin tyytyväinen työpaikkaan ja työnkuvaan, mutta viime aikoina muutama isompi projekti on stressannut mua ihan uniini asti, ja lisäksi projektityöläisen arki on painanut päälle, kun pitäisi koko ajan revetä niihin kymmeneen projektiin ja miellyttää siinä samassa muitakin asiakkaita. Varsin kuluttavaa, ainakin minulle.

Lisäksi olen huomannut työpaikallani muutaman asian, jotka ovat häirinneet minua isosti. Niistä en lähde sen kummemmin puhumaan julkisessa blogissani, mutta sanotaanko, että kyse on loppujen lopuksi hyvin pienistä asioista, kuten toisen arvostus ja kiittäminen, jotka eivät kuitenkaan muutu. Koska eivät ole  muuttuneet tämän 2,5 vuoden aikanakaan. Varmaan te mietitte jo, että miksei se lähde? No kyllä minä lähdinkin. Tänään oli viimeinen työpäiväni nykyisessä työpaikassani, ja pyhien jälkeen tammikuussa minä astun uusiin haasteisiin.

Minun oma iltani tänään, ja sen ateria.

Oli vaikea hyvästellä mukavat työkaverit, mutta kun astuin ulos työpaikkani ovista viimeistä kertaa, tajusin tehneeni oikean ratkaisun. Enhän tahdo jämähtää vielä näin nuorena tiettyyn paikkaan, vaan tahdon nähdä työelämää, etsiä omaa paikkaani ja kehittää itseäni ammatillisesti. Uskon, että jokainen muutos elämässä on positiivinen ja siihen on tarkoituksensa. Vaikka minua nyt jännittää hurjasti tuleva, en aio ottaa siitä stressiä. Teen parhaani, ja katson, mihin se riittää.

Lisäksi lokakuun lopusta oikeastaan ihan näihin päiviin asti ajatukset ovat olleet kiinni muuttoasioissa. Aloimme katsoa uutta, omaa kotia, ja kun sellainen osui silmiimme, alkoi tapahtua. Kävin ensin yksin näytössä, jonka jälkeen katsoimme asuntoa uudestaan yhdessä. Saimme tietää, että tästä asunnosta oli tehty tarjous, joten väsäsimme omaa tarjoustamme. Muistan elävästi sen illan, kun mietimme tarjoustamme, ja olimme jopa jättämässä koko asian, kun sitten kuitenkin päätin painaa "Lähetä"-nappia. Ja kuin ihmeen kaupalla tarjouksemme hyväksyttiin seuraavana päivänä. "Everything happens for a reason" ajattelutapa tuli tutuksi silloin... Siitä alkoi pankkirumba, asioiden selvittelyrumba sekä viimeisenä muuttorumba. Nyt täällä alkaa jo näyttää kodilta, vaikka ei tämä vielä valmis ole.

Kynttilät luovat kotiin tnnelmaa.

Voitte varmasti kuvitella, että kun työnhakuprosessi ja muuttoasiat osuvat samaan saumaan, olo on ollut melkoisen uupunut. Olen ollut kuin kipsissä, enkä ole laisinkaan ollut oma itseni. Olen ollut suorastaan voimaton. Siksi liikuntakin on jäänyt vähän kevyemmälle ja päämäärättömälle linjalle, mutta näin on ollut paras. Nyt tänään aloitan 2,5 viikon lomani, ja se tulee tarpeeseen. Saan itseni taas kuntoon henkisesti, minkä seurauksena todennäköisesti myös fyysinen kuntoni paranee taas, ja jaksan enemmän. Jaksan taas liikkua, jaksan hoitaa kotia, jaksan olla se ihminen, jonka itse tunnistan. Olen iloinen ja hymyilen enemmän. Olen minä.

Mukavaa joulunaikaa kaikille, ja hyvää lomaa teille, joilla myös tänään alkoi loma!