Putki, paippi, hiihtotunneli... vai mikä se nyt oli?!

Ah, ihanaa! Me ollaan vihdoin Kimmon kanssa kotona! Niin ihanaa kun olikin nähdä perhettä ja lähimmäisiä, niin on se vain parasta olla kotona. Oma koti, omat säännöt, oma rauha! Mä oon esimerkiksi asunut nuoruudessa useamman vuoden isäni kanssa kahdestaan ja olemme tosi läheisiä, mutta nyt aikuisiällä emme enää saman katon alla montaa päivää tulisi toimeen, koska meillä molemmilla on omat tapamme toimia, olla ja elää. Silti isäni on yksi rakkaimmista ihmisistä mun elämässäni!

Tänään itseasaissa sporttailtiin pitkästä aikaa isäni kanssa. Päätimme meinaan eilen illalla, että tänä aamuna heräämme ajoissa, ja lähdemme hiihtämään. Iskä oli käskenyt ottaa monot mukaan joulureissulle, mutta sukset jätin kotiin (ihan siksi, etten jaksanut raahata niitä epävarman reissun vuoksi). Joo, ei Turussa ollut lunta, jos sitä ihmettelette... olimmekin päättänyt lähteä Paimion Paippiin, joka on 700m pitkä hiihtoputki. Aamulla join siis kahvini ja söin kinkku- ja graavilohileipäni ja lähdimme ajamaan kohti Paimiota. Vuokrasimme paikan päältä sukset (isäni ei ollut voidellut omiaan), ja lähdimme putkeen hiihtämään.

Lähde: sss.fi

Putkessa oli muutaman asteen pakkanen, ja tietysti tuuleton ilma. Mulla ei ollut kännykkää eli kameraa mukana, joten kuvat olen tähän postaukseen ottanut netistä. Saatte vähän kuvaa siitä, miltä putkessa hiihtäminen voisi näyttää tai olla. Putki oli betoniseinäinen, huminainen ääneltään ja muuten ihan mukava 700m lenkura. Lenkki sisälsi vaihtelevaa korkeuseroa: yhden pidemmän mäen ja vastaavasti loivaa laskua myös. Olin kyllä yllättynyt, ettei putki ollutkaan pelkkää tasaista. Vähän ehkä alkoi jopa tuo 700 metrin kiertäminen puuduttaa, mutta ei liikaa. Ehkä, jos useasti kävisi samassa putkessa hiihtämässä, niin sitten. Näin yhden kerran se meni, ja pysyin jopa laskuissa mukana kierroksissa!

No, miten hiihto sujui? Ei kovin hyvin. Kyseessähän oli vuoden kolmas hiihtokerta, ja sitä ennen olenkin hiihtänyt joskus ala-asteella. Omat sukset ostin vajaa kuukausi sitten, mutta ne eivät valitettavasti lumitilanteen vuoksi ole päässyt koetukselle. Höhö. No, hiihdin perinteistä, ja täytyy sanoa, että sukset eivät olleet ihan iskussa. Tai sitten mulla on tekniikka tosi paljon pielessä.. tuntui, että sukset lipsuivat mäessä varsinkin aika paljon. Sinnittelin silti lähes kävelyvauhtia eteenpäin, ja noin puolentoista tunnin hiihdon jälkeen isälleni riitti, ja päätimme lopettaa. Kävi mulle, olinhan itsekin jo aika puhki.. viime kevään molemmat hiihtolenkit oli 50 minuutin mittaisia.

Lähde: yle.fi

Hiihto oli kyllä kaikesta huolimatta kivaa, ja tehokasta liikuntaa! Mulla on nyt iltaa kohden reidet, lonkankoukistajat ja yläselkä alkaneet kolottamaan...ei haittaa, kiva kun tuntee tehneensä jotain ;) Nyt vaan odottelen jo lumia tänne Helsinkiinkin.. vai tuleeko pian uusi putkireissu?!

Oletteko te käyneet hiihtoputkessa? Voisitteko kuvitella menevänne? Vai onko joku onnekas päässyt jo lumelle hiihtämään ulos? Vai onko hiihto ihan mummojen ja pappojen laji?! ;)