Hiihdon huumaa

Meitä on nyt Suomessa hemmoteltu upeilla talvikeleillä! Varsinkin täällä Etelä-Suomessa on ollut ihan huippuhienot kelit, sillä pakkasta ei ole ollut aivan liiaksi ja lunta on riittävästi, ainakin parikymmentä senttiä. Nyt täytyy todellakin vielä nauttia, kun jo tiistaille on luvattu plussakelejä. Mä en yhtään odota loskakelejä enkä sitä, että havupuiden oksien päältä kaikki kauniit lumikerrokset sulaavat pois. Mä mieluummin olisin reiluissa pakkaslukemissa, kun plussan puolella. No, täytyy toivoa, että lumi ei sulaisi kokonaan pois ja että talvi pysyisi meidän ilona vielä pitkään, ainakin yli helmikuun. Eilen olin kävelemässä kauppaan auringonlaskun aikaan, ja oli pakko kiivetä ylös mäelle ihailemaan upeaa taivaanrantaa!

Hiihtämiseen kelit ovat olleet otolliset, joskin välillä meno on ollut aika kylmää. Ehdottomasti paras hiihtokeli itselleni osui viikon takaiseen sunnuntaihin Turussa, kun kävimme isäni kanssa laduilla. Pakkasta ei ollut kuin muutama hassu aste ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Ei olisi aurinkolaseista ollut haittaa ollenkaan! Laduille oli eksynyt useampi hiihtäjä, mutta kyllä sopu tilaa antaa. Hiihtäjät ovat yleensä todella leppoista porukkaa ja nopeampi ohittaa aina mukisematta. Reitti Turun Impivaarassa oli melko mäkinen ja oma vauhtini hyvin maltillinen. Minun täytyy olla vauhdin puolesta armollinen itselleni, sillä vasta kaksi vuotta sitten hommasin ensimmäiset sukset aikuisiällä, eikä hiihtoa ole huonojen talvien vuoksi aiempina vuosina tullut kuin kolmisen kertaa talveen. Kukaan ei ole seppä syntyessään! Hiihto on kuitenkin kokonaisvaltaista hyvää liikuntaa, joten ehdottomasti tahdon oppia lisää.

Olin itseasiassa keskiviikkona oppimassa lisää Suomen ladun järjestämällä perinteisen hiihtotavan kurssilla Paloheinässä. Kurssi on yhden tunnin mittainen opastus perinteisen hiihdon saloihin, ja mielestäni kurssin hinnalle eli 10 eurolle saa vastinetta helposti (tämä ei ole maksettu mainos!). Kävimme tunnin aikana oleellisia asioita vuorohiihdosta ja tasatyönnöstä sekä saimme jokainen henkilökohtaista palautetta omasta hiihdosta. Koska keskiviikkona pakkasta oli lähemmäs parikymmentä astetta, pysyimme paljon liikkeessä ja tekniikkaa harjoiteltiin sen kautta. Sain monta hyvää vinkkiä omaan hiihtooni, ja ajattelin jakaa ne teidän kanssanne. Jos vaikka niistä olisi hyötyä muillekin!

Kurssin ohjaaja selittämässä tekniikan saloja

Perinteisen hiihtotavan tekniikkavinkit:

1. Potku on napakka, jotta pito on parempi. Huomasin myös, että jos potkaisen hieman maata kohden ennen taaksetyöntöä, saan paremman voiman potkuun.
2. Lantio eteen, aivan kuten juoksussakin!
3. Potkun aikana kierrä rohkeasti lantiota puolelta toiselle
4. Suksen palautus eteen tapahtuu ilmassa. Siirrä paino reilusti maassa liukuvan jalan päälle.
5. Älä nojaa painoa sauvojen päälle, sillä silloin hiihto menee käsipainotteiseksi. Pyri pitämään asento pystyssä ja aavistuksen etukenossa.

Tänään lähdin kokeilemaan uusia oppeja heti aamusta Talin golf-kentän päälle tehdylle ladulle. Latu on luonnonlumesta tehty, melko tasainen baana. Se sopii siis aloittelijalle todella hyvin, kun mäkeä ei juuri tule pieniä nyppylöitä lukuunottamatta. Latu oli ihan hyvässä kunnossa ja olin yllättynyt, että roskaa ei ollut juuri lainkaan. Hyvin pystyi siis hiihtämään ja harjoittelemaan tekniikkaa, varsinkin kun latu on lähes viisi kilometriä pitkä kierrokseltaan, joten vaikka porukkaa riitti, niin siltikään jatkuvasti ketään ei ollut hengittämässä niskaan. Huomasin, että kun keskittyi muutamaan perusasiaan tekniikassa, kuten pystyyn asentoon ja napakkaan potkuun, alkoi hiihto jo sujua kohtalaisesti. Mitenkään en ole nopea hiihtämään, mutta uskon, että kehitystä tapahtuu koko ajan ja suunta on oikea.  Mä haluan todistaa, että tämänkin lajin voi oppia vielä aikuisiällä, aivan kuten suunnistuksenkin.

"Moi! Tältä näyttää kun on hiihtänyt pisimmän lenkin koskaan!"

Hiihdin tänään elämäni pisimmän matkan, 14 kilometriä. Fiilis oli ihan loistava!! Hiihto ei edes tuntunut raskaalta, vaan olisin voinut jatkaakin, jos ei olisi ollut kiire muihin päivän rientoihin. Seuraavalla kerralla voisin hiihtää 20km, jos vain lumi pysyy nyt maassa. Mä oon kyllä innoissani, sillä hiihto on kokonaisvaltaista ja mukavaa puuhaa! Pitopohjasukset ei tee siitä liian välineurheilua, tai sitten en vain tiedä paremmasta, ja hyvä niin. Hiihto tuo mukavaa vaihtelua talven treenailuihin, aivan kuten suunnistus kesällä. Nautin suunnattomasti ulkona liikkumisesta, mutta pelkästään juoksemaan musta ei oikein enää ole, vaan kaipaan vaihtelua. Mikäs sen parempaa vaihtelua, kuin sesongin lajit. Toivottavasti lunta riittää vielä pitkään, jotta saadaan nauttia hiihdosta ennen siirtymistä kesälajeihin! 

Oletko sinä käynyt hiihtämässä tänä talvena? Tai harrastanut jotain muuta talvisesongin lajia? Vai harrastatko uskollisesti samoja lajeja kesät, talvet? Hiihdätkö mieluummin pertsaa vai vapaata? :)