keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

"Jokainen on voittaja" - Jukola 2015

Huikeeta! Älytöntä! Ihanaa!

Siinä fiiksiä viikonlopun jälkeen. Jukolan viesti on nyt onnellisesti ohi, ja vaikka mulla oli ihan mahtavista upein viikonloppu, on pakko todeta, että onneksi tämä on vain kerran vuodessa. Sen verran univelkaa on kerääntynyt viikonlopun aikana.


Mä en mitenkään osaa palata viikonlopun tunnelmiin sanoin, mutta yritän ainakin. Onneksi tukena on myös liuta hyviä kuvia, mutta en usko, että niistäkään fiilis täysin välittyy. Jukolan hengen voi aistia vain paikan päällä, joko kisakeskuksessa tai sitten metsässä. Mulla oli ilo kokea metsäosuus tänä vuonna kahdesti, sillä osallistuttiin vuoden takaisella joukkueella Venlojen viestiin tänäkin vuonna, mutta lisäksi pääsin myös ottamaan osaa ensimmäistä kertaa Jukolan yöhön tuttavani joukkueeseen. Molemmissa viesteissä osuutena oli 3. osuus viestissä. Venloissa se tarkoitti viestin yhtä lyhyimmistä osuuksista, mutta Jukolassa minulle lankesi pisin osuus. Hieman hullunleima otsassa otin haasteen innolla vastaan vain muutaman vuoden suunnistuskokemuksen kera.



Jukola on todellinen leiri keskellä metsää tai peltoja. Sen tunnelman voi aistia jo kaukaa. Joukossa on ihmisiä lapsista vaareihin, ja kaikki ovat yhtä tervetulleita. Jukolan viesti on varmasti hienoimpia tapahtumia, joissa olen koskaan käynyt. Talkootyönä valmistuu valtava kilpailukeskus, jossa katsojineen kymmenettuhannet ihmiset vierailevat vuorokauden aikana. Metsässä on telttoja vierivieretysten ja kaikilla on iloinen ilme kasvoilla. Meillä oli Venloissa tutulla joukkueella fiilistä nostattamassa tiimipaidat. Tunnelma olikin hyvä ja odottava ennen viestiä. Pitkistä alueen välimatkoista johtuen hirveästi ei luppoaikaa jäänyt ennen viestin alkua, joten pian meidän avaaja olikin jo lähtökarsinassa. Viesti eteni hienosti joukkueemme osalta, ja jo pian tulikin minun vuoroni siirtyä odotuskarsinaan. Helle oli aikamoinen lauantaina, joten mulle tuli kuuma ja jano jo ihan verrytellessä. Kisakuume nousi, kun näin toisen viestinviejämme tulevan vaihtoalueelle ja pian olinkin kartta kädessä lähdössä metsään! Niin hieno tunne!


Kuva: Hanna Kujanen

Juoksin kartta kädessä kohti metsää opasteita pitkin ja pian K-piste, eli varsinainen suunnistuksen lähtöpiste, tuli vastaan. Siitä alkoi seikkailu metsässä. Porukkaa oli paljon, muttei niin paljon, kuin vuosi sitten Venlojen 2. osuudella. Maasto oli nopeampikulkuista, mutta tarkkana sai silti olla rastien kanssa. Oli kyllä hienoa, kun rasteja alkoi löytymään ja totesin kaikkien olevan myös oikeita. Onneksi vesipisteitäkin oli sopivasti matkan varrella, jottei nestehukka ehtinyt yllättää. Yksi pieni pummikin mahtui matkan varrelle, mutta tajusin onneksi nopeasti olevani liian edellä ja sain muutamassa minuutissa korjattua tilanteen. Loppureitti menikin taas todella nappiin, ja juoksukin kulki metsässä, joten tästä tuli oikeasti ennätysnopea suunnistus mulle! Maalisuoralle oli ilo kaartaa, kun tutut ja tuntemattomat hurrasivat yleisössä ja loppusuora oli alamäkeen, joten askel rullasi! Tein maalileimauksen omalla 6,2 km radalla (aikani oli 56.xx), kaarsin karttojen luo ja pingoin kartan kanssa puomille, jossa Tiina odottikin jo valmiina. Sanoin hänelle vain, että "suot on kuivia, läpi vaan!", ja niin Tiina lähti matkaan! Ja lopulta hän toikin viestimme upeasti maaliin!! Sijoituksemme Venloissa oli 655, ja kun alunalkaen joukkueita starttasi 1374, voimme olla tyytyväisiä!! Hurraaaa!! Omaan osuuteen olen myös tyytyväinen, sillä sain juostua oikeasti todella hyvän ja eheän suunnistuksen, ehdottomasti yhden koko elämäni parhaan! Fiilis oli huippu ja se siivitti minut viestiosuudella sijalle 433!


Kuva: Hanna Kujanen


Kuva: Hanna Kujanen

Venlojen jälkeen kävin syömässä broileripastaa ja sen jälkeen suuntasin saunaan. Telttasauna on kyllä oma elämys sekin. Tuli vaihdettua kuulumisia tuntemattomien naisten kanssa viestin kulusta. Suihkusta puolestaan ei juuri lämmintä vettä tullut, mutta onneksi oli lämmin päivä. Peseytymisen jälkeen näin tuttuja taas, ja ihanaa, kun lukijani Anni tuli moikkaamaan myös! On aina ilo tavata teitä lukijoita ja saada kasvot myös ruudun toiselle puolelle! Pikkuhiljaa oli aika tavata Jukola-joukkueeni, jossa sain vierailevana "tähtenä" juosta Jukolan pisimmän osuuden, eli 15,7km mittaisen 3. osuuden. Katsoimme yhdessä Jukolan lähdön, joka oli taas todella vaikuttava. Upeannäköistä kun satoja ihmisiä rynnii valot päässä metsään. Mä menin lähdön jälkeen teltalle ja nukkumaan pääsin noin puolen yön aikaan. Herätyskello soi klo 3, mutta heräsin muutaman minuutin ennen tarkistamaan viestimme tilanteen Jukolan online-tulospalvelusta. Huomasin, että kakkososuuden juoksija oli mennyt jo yli puolen välin, joten nousin äkkiä ylös sängystä ja aloin laittaa vaatteita päälle. Matkalla kisakeskukseen söin sämpylän, proteiinimehun ja myslipatukan. Sitten suuntasin jo vaihtoalueelle, jossa verryttelin kevyesti. Jalat tuntuivat yllättävän hyviltä Venlojen viestin jälkeen. Pian viestinviejä toikin jo kartan mulle, ja pääsin matkaan.


Jukolan lähtö klo 23!


Huament! Kohta suunnistetaan ;)

Oli kyllä outoa lähteä niin lyhyillä yöunilla ja niin aikaisin, siis neljän aikaan aamuyöllä, metsään, mutta äkkiä sitä virkosi. Oikeastaan fiilis oli todella hyvä, kun pääsin K-pisteeltä eteenpäin. Olin ihan innoissani, kun metsässä oli niin hiljaista ja rauhallista sekä raikasta. Ensimmäinen rasti oli niin kaukana, ettei sitä näkynyt edes taitetulla kartalla. Päätin ottaa itselleni kiintopisteitä matkan varrelle ja etenin hitaasti, sillä halusin löytää rastin varmasti. Muita ei hirveästi näkynyt, ja siitä olin todella yllättynyt. Ruuhkaa ei juuri missään vaiheessa ollut nimeksikään, johtuen varmasti viestin pisimmän osuuden reitistä sekä joukkueemme sijoituksesta, joka oli selvästi puolen välin heikommalla puolella. Seuraavat lyhyemmät osuudet menivät muualla, kuin oman reittini alkupuoliskolla. Ensimmäinen rasti lopulta löytyi ja taisin vilkaista gps-kelloanikin, että yli 2km olin taivaltanut ensimmäiselle rastille! Huhhuh. Siitä viesti lähti rullaamaan iloisesti eteenpäin ja mieli oli korkealla. Pariin otteeseen sain auttaa muita, ja siitä olen ylpeä. Jukolassa ei missään vaiheessa tullut oloa, että ketään ei olisi autettu metsästä pois. Fiilis kilpailijoiden kesken oli todella hieno, mielestäni ehkä jopa parempi, kuin mitä Venloissa olen kokenut. Oma osuus sujui ihan hyvin eteenpäin, joitain rasteja hain vähän aikaa ja joillekin menin tyhmiä reittivalintoja pitkin, mutta pääosin olen todella tyytyväinen omaan suoritukseeni. Olin mielessäni miettinyt, että jos 3,5 tuntiin pääsen metsästä pois, olen tyytyväinen. Lopulta sain kaartaa vaihtoon 3.04 ajassa ja antaa kartan puomin yli seuraavalle tiimiläiselle. Viestin aikana oli alkanut sataa, mutta se ei haitannut, sillä niin upea tunne oli saapua maaliin seitsemältä aamulla! Kiitos paljon Rastiaaseille minun mukaanottamisesta ja lämminhenkisestä vastaanotosta! :)


Aamulla on hyvä olla!

Olin niin euforisessa tilassa viestiosuuden jälkeen, että taisin Kimmolle sanoa ensimmäisenä, että "tätä mä haluan tehdä, rämpiä pitkään metsässä"! Ja se pitää paikkaansa - suunnistushuuma on nyt päällä. Suunnistus on niin upeaa ja hienoa ja se tuo mahtavia elämyksiä kaikille metsään meneville ja sieltä poissaapuville. Rastien löytämisen onnistumisen tunne on sanoinkuvaamaton! "Jokainen on voittaja", kuten Louna-jukolan slogankin sanoo.

Viestin jälkeen tuli kylmä, joten pakkasimme pian kimpsut ja kampsut rinkkoihin ja taivalsimme pitkän matkan pellon reunalle autoparkkiin ja lähdimme ajamaan kotiin. Mielessä mietin, että ensi vuonna tämä on koettava taas. Ja taisi Jukola-into saapua myös yleisöön, sillä maanantaina ruokapöydässä Kimmo sanoi päättäväisesti, että ensi vuonna olemme molemmat sitten mukana. Ja niin on Hihhuleiden Jukola-joukkueen rekrytointi käynnistynyt... ;)

30 kommenttia:

  1. Tosi hyvin tuo venlojen osuus on menny! Ja siihen päälle vielä kolme tuntia Jukolaa... Huh, ihan kiitettävä suoritus. En ois ite kyenny enää hirveesti riuhtomaan oman pari tuntisen jälkeen:D Jalat oli aika puhki ja mustelmilla ja rakoilla.

    Eka rasti oli tosiaan aika kaukana, mutta se sentään oli aikalailla siellä mihin olin etukäteen ajatellutkin sen sijoittuvan. Joku sentään meni valmistautumisessa nappiin kun se osuus vaihtui viime hetkillä! Ja onneksi 1.rastille meno oli aika selkeää, että ei ollut suurta eksymisen vaaraa niin sai suunnistuksesta kiinni heti:) Viime vuonna taisi olla vielä pidempi ja vaativampi väli.

    Porukka hajoaa kyllä yllättävän hyvin. Jo ekalla osuudella alko loppumatkasta porukka olla aika hajalla. Itsekin seisokelin yksin pimeässä kalliolla ja ihmettelin sijaintia. Alkuosuus menee ihan porukassa juoksuun, mutta silti kaikki oli hyvällä mielellä eikä niitä tiuskijoita näkynyt:) Oli hienoa päästä 1.osuudella vaikka olihan se aikalailla muiden perässä juoksua ja kartalla pysymistä, vähälle jäi reitinvalintojen teko. Vuoden odotus ohi niin piti ihan pysähtyä osuuden jälkeen miettimään, että siinä se oli. Meinas tulla ihan haikea olo:D Suosittelen jättämään 1.osuuden rekrytoimatta teidän ensi vuoden jukolaprojektista ja varaamaan sen itsellesi;)
    -H, toinen univelkainen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, univelka alkaa olla taitettu vihdoin ;) Venlat meni kyllä tosi nappiin, mutta olipahan kyllä pieni alue kartalla, jossa pääsin suunnistamaan päivällä verrattuna tähän yöosuuteen, heh. :)

      Vau, sulla on mennyt lujaa ykkösosuus, tosi hienoa! Mites sä nyt siihen päädyit sitten? Mä oon aina kammoksunut ykkösosuutta, en tiedä miksi... mutta saa nähdä, nyt vaikuttais siltä, että joku "pitkä yö" sieltä taas napsahtaa, kun kaksi on mun lisäkseni varmistanut tulonsa, mutta eivät ole halukkaita suunnistamaan pimeällä. :)

      Poista
    2. Ehkä tässä pikkuhiljaa alkaa herätä joo:) Tosin sain flunssan mukaani ja se vieläkin vaivaa. Jäi viime viikon kuntorastit väliin, kun mukana ois ollu muutama maailmanmestari!:D (http://wp.kalevanrasti.fi/tulokset2015/20150618LehmonKouluTulokset.html)

      Kiitos! Meni ihan hyvin joo, mikäs siinä muiden mukana oli juostessa, yritti vaan kartalla pysyä missä mennään;) Meillä jäi siis pari suunnistajaa viime tipalla pois ja osuudet uusiks ja "jouduin" ykkösosuudelle. Tästä lähin haluan!:D
      Noh, jos ei ensi vuonna niin seuraavana sitten! Kannattaa ehdottomasti kokea:)
      -H

      Poista
    3. Hups, aika kova porukka ollut rasteilla, harmi että jäi väliin ;)

      Hih, onko se sitten hauskaa yrittää pysyä muiden perässä? Mä pidin 3. osuudesta ainakin Paimiossa, kun oli niin vähän muuta populaa sotkemassa päätä haha :'D Mut ehkä joskus vois kokea avausosuudenkin, vaikka mielestäni ne vasta kovakuntoisia jamppoja on ;)

      Poista
    4. Nojoo, tottahan tuokin, että onhan se vähän kilpajuoksua, kun joku jossain kaukana edellä suunnistaa. Toki siinä silti pitää ite samalla pysyä kartalla ja miksei sitä vähän hyödyntäisi muita, kun niitä kerta on vaikka se "kiellettyä" onkin peesata:) On se erilaista, mutta hienoa silti kokea sekin:)

      Poista
    5. Nojoo, totta! Typeräähän se olisi olla hyödyntämättä ;) Mutta ehkä joskus tuokin pitää kokea, ja eihän sitä tiedä, vaikka se olis sitten Lappee-Jukolassa. Ensisijaisesti haluaisin jonkin muun osuuden kuitenkin :)

      Poista
  2. Mulla on nyt viime päivinä ollut some pullollaan Jukolaa, ja just eilen sanoinkin kotona ääneen että mua kiinnostaisi alkaa nyt suunnistaa :D harmi kun täällä Lontoossa ei tuota metsää riitä samalla mitalla kuin Suomessa, mutta kai se täälläkin on mahdollista! Edes kaupunkisuunnistusta sitten, vaikka se onkin ihan eri asia... Upea reissu näytti teillä olevan, ilo välittyy kyllä ruudun tällekin puolelle ja silti uskon että oikeasti se oli vieläkin upeampaa! :) hmmm, kuinka aloittelija päästetään venloihin?;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kannattaa kyllä alkaa suunnistamaan! Kyl mä uskon että siellä on suunnistusta, joko kortteliversiota tai sitten maastossa, mutta hyvin erillaisessa sellaisessa. :D Kiva että ilo välittyy ruudun toiselle puolelle, oli kyllä huisiii :) Hei, mukaan vaan! Helposti pystyy ensi vuodeksi opettelemaan suunnistuksen salat, minäkin kävin vuosi sitten Venlakurssin, josta sai oppeja ja löytyipä jopa nykyinen joukkuekin sieltä ;)

      Poista
  3. Kuulostaa aivan mahtavalta tapahtumalta!! :) kyllä se hyvä fiilis ainakin tänne välittyi, ehkä parhaiten tuosta vikasta kuvasta. Näytät niin onnelliselta!
    Suunnistus kuulostaa kyllä huipulta harrastukselta. Oon kiinnostunut mutten oo päässyt hommassa vielä alkuun kun en ole löytänyt aikuisille suunnattua suunnistuskoulua täältä päin. Nyt otan kesälomalle tavoitteeksi mennä kiintorasteille kokeilemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ihanaa että fiilis välittyi! :) Vikassa kuvassa kyllä onni kukoistaa, sillä olo oli aivan euforinen klo 7 aamulla kolmen tunnin suunnistusurakan jälkeen - ei voi sanoin kuvaillakaan ;) Mene ihmeessä kiintorasteille kokeilemaan - mielestäni Salmen ulkoilualueella on ainakin Helsingin suunnistajien ylläpitämiä kiinorasteja! :) Mäkin voin jsokus lähteä mukaan!

      Poista
  4. Mahtava raportti! Ehdinkin jo vähän odotella Jukola-kuulumisiasi :) Itse seurasin tapahtumaa televisioruudun takaa ainakin vielä tänä vuonna... tiedä sitten, mistä jatkossa. Harmi, että Jukolan osallistujamäärissä alkaa kohta rajat tulla vastaan ja kohta sitä saatetaan joutua rajaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiva kun olit odotellut kuulumisiani ;) Ensi vuonna sitten mukaan vaan, sillä onhan se ainutkertainen tapahtuma! Juu, jossain vaiheessa täytyy varmaan laittaa jonkinnäköinen osallistujakatto, ettei tapahtuma vallan paisu :/

      Poista
  5. Upea suunnistuspäivä sulla ja hieno raportti! Mäkin haluaisin oppia suunnistamaan, tänään viimeksi kävin iltarasteilla ihmettelemässä. Ei se helppoa ole, mutta pikkuhiljaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä huikee suunnistuspäivä :)! Jos jo käyt iltarasteilla, niin hyvin uskon että kehityt! Mäkin pystyn nykyään vetämään niitä pisimpiä ja haastavimpiakin ratoja, tosin sitten ollaan tulosluettelon häntäpäässä... aluksi kehitys on aivan älyttömän huimaa mun mielestäni :)

      Poista
  6. Ihana Hanna, ja sun suunnistusfiilikset! Ne todellakin välittyy tänne asti :) Kuulostaa nimenomaan isolta Elämykseltä, joka säilyy mielessä kirkkaana koko loppuelämän. Ja mikäs urheilussa tai elämässä ylipäätään sen parempaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeee, parasta että fiilis välittyi! :) Jukola on ELÄMYS isolla E:llä - suosittelen joskus kokeilemaan ;) Niimpä, elämässä ei oo tavoitteena kerätä mainetta ja mammonaa, vaan elämyksiä joita muistella myöhempinä hetkinä. :)

      Poista
  7. Mahtava suoritus! Ei tainnut olla enää pimeää kun lähdit Jukolan osuudelle? Onko sulla otsalamppua? Itse olin Venloissa ja Jukola houkuttelisi tosi paljon, mutta haluaisin päästä kokeilemaan yösuunnistusta ensin. Vaikka taitaakin suurin osa osuuksista olla valosalla. Olis vaan niin siistiä kokeilla suunnistustaitoja pimeässä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)! Ei ollut pimeää, jätin lampun vaihtoon, kun puomille kartan tuonut sanoi, etten tarvitse sitä. Miten sun Venlat meni? :)

      Mä kävin viime syksynä pari kertaa yösuunnistamassa, ja oli kyllä hullun pimeää verrattuna kesäyöhön. Mutta kivaa se oli silti, ja ens syksynä uusiksi ;)

      Poista
  8. Tosi hieno suoritus Venloissa ja mähän kommentoin vuosi sitten että sun pitää kyllä ehdottomasti vetää osuus Jukolan yössä! :)

    Oisko sun mielestä hyvä että naistenkin kisa olisi yöllä vai onko tää just näin hyvä että naiset suunnistaa päivällä ja halukkaat saa sitten vielä yörastit? Osa miehistähän on sanonut että suunnistaisivat mieluummin pirteänä päivällä vaikka näin sivusta luulisi että just se yötön yö ja metsästä kajastavat otsalampun valot on se juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ja niimpäs teitkin ;) Hih!

      No mä en tiedä onko hirveesti vaikutusta tuolla yöasialla, vaikka onhan yöllä tunnelmaa. Mua harmittaa se, että naisilla ne pisimmätkin osuudet on tosi paljon lyhyempiä kuin miehillä. Onneksi me naiset päästään haastamaan kestävyyskuntoa ja taitoja sitten Jukolan yössä. Miehillä ei ole valinnanvaraa sen puoleen. Mulle kelpaa mahdollisuus osallistua molempiin ;)

      Kyllä se yö taitaa olla osa sitä Jukolan tunnelmaa. Päivitellä viestin tilannetta ja odottaa omaa suoritusta. Valoa ei ihan hirveästi siellä metsässä tarvita, parilla osuudella korkeintaan. :)

      Poista
  9. Huippua!! Tunnelma välittyy lukijalle. Melekosta sissimeininkiä. Ihanuutta!!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että välittyi!! Jukola on kyllä huippua :) Onneksi silti vain kerran vuodessa... ;)

      Poista
  10. Hyvä rapsa ja vähän vaikeaahan ihan autenttista tunnelmaa on kirjoittaa. Radat taisi olla tänä vuonna ennätyshelpot, mikä vähän harmitti kävelyvauhdilla etenevää. Miehelläkin oli ankkuriosuudella vain 2 haasteellisempaa rastiväliä. Nykyisessä fyysisessä tilassa oli toivonut vaikeampaa ja kyllä otti koville kävellä, kun rasteille meni kunnon valtatiet ja porukkaa lappas ohi molemmin puolin :D Toki helppous saattoi tulla omasta vauhdistakin. Muuten metsässä oli tosi hiljaista eikä letkoja näkynyt...Vai liittyiköhän se vaan omaan hitaaseen vauhtiin. 1.09 meni 2:lla. Olisi kiva kokeilla sama juosten. Tuo ankkuriosuus toi varmaan vähän enemmän suunnistuksellista, raastollista tyydytystä?

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Jep, tunnelmaa on vaikea pukea sanoin. :) Mutta kiva että rapsa miellytti!

      1.09 kakkososuudella?? Sehän on osuusvoittajan aika! Aika nopea olet kävelemään, vai mitä en ymmärrä ;)? mut harmi että et ollut ihan kunnossa. Mun mielestä rastit oli semivaikeat kuitenkin, mutta oonkin aika aloittelija vasta. :) Mä olin 3. osuudella, en ankkuriosuudella. Mutta luulen, että aika haastava se kuitenkin oli!

      Poista
    2. Siis Venloissa 2. osuudella :D ja piti ihan tarkistaa aika 1.10.xx se oli. Miesten radoista en ole vielä kovin monelta kommentteja kuullut, mitä nyt mieheltä, joka ei ole ihan huippusuunnistaja. Ilmeisesti pimeässä oli ihan haasteellista, kun huipuillakin arvioajat meni yli. Venloilla rastipisteet oli aika selkeissä paikoissa.

      Poista
    3. Aaaa, no se selittääkin enempi :D Jotenkin kuvittelin että miesten 2. osuus :) Harmi, että jouduit kävelemään, mutta aika nopeasti olet silti mennyt. Vaikka olihan se Venlojen rata aika iisi, ainakin mun 3. osuus. Jukolan puolella oli pikkasen enemmän haastetta mun mielestä :)

      Poista
  11. Oi tätä jo odoteltiinkin! :) Oli kyllä taas niin siistiä Jukolassa itelläkin. Menin sit kuitenkin sekä venlat että jukolan ja molemmat meni hyvin ja oon tosi tyytyväinen suorituksiin. Kieltämättä silloin aamuyöllä teltassa sadetta kuunnellessa ja väliaikoja päivitellessä mietin, et en nouse täältä ylös! Sit kun sieltä teltasta lopulta vääntäytyi ulos, ni totesin, et ei tää sade nyt niin paha olekaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiva kun odottelit ;) Voiko Jukolassa tosiaan olla muuta kuin siistiä? ;) Tosi kiva että molemmat meni hyvin. :) Mitkä osuudet menit? Heh, ei se sade tosiaan paha ollut, paitsi sen jälkeen kun hiki alkoi kuivua... sit tuli vilu ja isosti. Metässä ei sadetta huomaa tai siitä piittaa! :)

      Poista
  12. Menin Venloissa ankkurin ja Jukolassa nelososuuden. Torstaina keksin, et meidän sunausseuran vitosjoukkueelta puuttuu suunnistaja ja ilmoitin et voin tulla. :D Kolmososuuden suunnistaja tuli kolme minuuttia ennen maaliin, ennen kuin se sulkeutui ennen yhteislähtöä. Pääsin siis just alta pois. Ankkuriosuus tosin aiheutti sen, et palautumisaika ei ollut kovin pitkä, mut ei se sit onneks aamulla menoa haitannut. Illalla oli kyl aika väsynyt olo ja väkisin söin kanapastaa, vaiks ei yhtään tehnyt mieli ruokaa. Sit tosiaan olin viel jakamassa Jukolan ykkösosuuden juoksijoille karttoja, ni singahdin suoraan suihkusta ruoan kautta kartanjakoon seisoksimaan, ni ei siin kauheesti ehtiny lepäillä. :) Aamulla näin kun voittajat tuli maaliin ja siinä seiskan jälkeen pääsin maastoon. Pääsin itseasias jopa telkkariin, ku sopivasti satuin vissiin nelosjoukkueen kanssa sillalle yhtä aikaa, ne oli tulossa ja mä menossa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juup, palautumisaika ei jäänyt kovin pitkäksi, mutta ei se tosiaan menoa haitannut. Yllättävän virkeä oli alle 12h palautumisella ja 3 tunnin yöunilla ;) Kiva että lähdit sinäkin mukaan! Poikkesiko rata paljon venlojen ankkurin ja jukolan neljännen osuuden kesken? Mut huh, sulla on ollut hommaa kun olit talkoossakin, vautsi!! Ja hei kivaa, että pääsit telkkariin! Mä tulin Venloissa maaliin ykkösen ja kakkosen välissä, siis minä kolmannella ja he nelososuudella. Samoin Jukolassa en ihan ehtinyt nähdä voittajan maaliintuloa :)!

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)