Midnight Run -13 - vauhtia ja hauskoja tilanteita!

Pessimisti ei koskaan pety... ei niin! Minä kun manasin sadetta eilen päivällä, mutta kuinkas ollakaan, sade väistyi heti tekstini jälkeen  ja tilalle tuli oikein aurinkoinen ja ihana keli! Myös illalla Midnight Runin aikaan ilma oli täydellinen, eikä pisaraakaan vettä tullut - mikä onni ;) Vihdoin siis sadekirous lähti pois pääni päältä, ja sain juosta aivan mahtavassa säässä, mahtavassa tapahtumassa, huikeiden kannustajien ja kanssajuoksijoiden kanssa!

Lähdin Midnight Runiin vähän epäileväisin mielin omasta kunnostani, siis tarkoitan vauhtikunnostani, sillä koko kevään tahkoin pk-kilsoja alle maratonia silmällä pitäen ja kesä on mennyt enemmän ja vähemmän muiden lajien parissa enemmän kuin juoksun. Vauhtitreenit ovat jääneet olemattomiin, ja eniten niitä onkin nykyään tullut tehtyä suunnistusmetsissä! No, päätin, etten ota paineita juoksusta, vaan nautin tapahtumasta ja teen parhaani - katson sitten, mihin se riittää!

Saavuin Midnight Runin tapahtuma-alueelle noin tuntia ennen oman lähtöni juoksua, ja fiilistelin tunnelmaa, kävin vessassa (vessoja oli tällä kertaa enemmän kuin viime vuonna, kiitos siitä, mutta silti niitä voisi olla enemmän!). Tunnelma alueella oli huikea ja illan hämärtyessä porukkaa alkoi vielä enemmän valua paikalle. Kun SATSin vetämä lämmittely alkoi, torilla oli mieletön tunnelma, ja oli ilo katsoa sieltä Tuomiokirkon portailta, kun tuhatpäinen juoksijajoukko jumppasi yhtä aikaa! Juuuu, kyllä minäkin lämmittelin, mutten ollut jumppaamassa mukana! ;) Siinä yhdeksän jälkeen aloin valumaan omaan 3a-lähtökarsinaan, ja kun ensimmäinen lähtöpamaus kuului, alkoi minua jännittämään, sillä seuraavaksi olisi meidän ryhmän vuoro startata!

Vihdoin tuli meidän vuoro lähteä, ja lähdettiin liikkeelle aika rauhallisesti, sillä parit ekat suorat olivat tosi tukkoisia ihmismassan vuoksi! Pian kuitenkin reitille tuli tilaa, ja pääsin juoksemaan omaa tahtia! Jalat oli kivasti auki ja kaikki toimi moitteettomasti! Juoksin oikeastaan vilkuilematta kelloa, ihan fiiliksen mukaan, ja jossain vaiheessa huomasin, että vauhti oli vähän päälle 5min/km, eli ihan mukavaa siis! Aloin jopa jossain vaiheessa haaveilla oman enkan rikkomisesta (enkka 50.50), ja se sai mua ylläpitämään mun vauhtia. Aika pian kuitenkin tajusin, että kyllä enkkakin menee sivu suun, mutta hyvä tunnelma sai mut kuitenkin etenemään aika vauhdikkaasti!

Ekan juomapisteen ohitin, mutta toisella juomapisteellä harmitti vähän, kun en saanut napattua urkkajuomaa, vaan otin vahingossa siinä vauhdissa vettä. Muutoin vauhti oli ihan kivaa, mutta selvästi vaikein kilsa mulle oli väli 8-9km, jossa oli aika paljon sellaista loivaa nousua ja lisäksi mulla alkoi tulla vähän heikko olo, mutta mäkien jälkeen sekin helpotti. Viimeiselle kilsalle sain lisätty vauhtia, mutta maalisuoralla ei ihan hirveään kiriin enää mieli ja kroppa irronnut. Lopulta saavuin maaliin ajassa 51.37, joka on kutakuinkin sama aika, kun vuosi sitten. Olen kyllä todella tyytyväinen aikaan, sillä lähdin tosiaan fiiliksen mukaan, ilman suurempaa repimistä liikkeelle! Maalissa olo oli aika hyvä, ja mieli korkealla! On tää juokseminen vaan huippua, ja aina maalissa kiitos seisoo ja endorfiinit pöllyävät! Huh!

Tajusin myös taas, että onhan se kovaakin (tai no, kovaa ja kovaa, mutta mulle kovaa!) juokseminen kivaa! Se tuntuu oikeesti juoksemiseltakin jo! Ajattelin kyllä nyt syksyllä juosta vähän enemmän vauhtitreeniäkin niiden hitaiden lenkkien lisäksi (joojoo!), ja mielessä on jo seuraava tapahtuma (1/2 maraton)! Mutta siis, mä uskon vakaasti, että kyllä mä vielä 4-alkuisen tuloksen tässä kympillä saan tehtyä, mutta mun ongelma on se, että mä en osaa raastaa ja repiä, vaan juoksen aika pitkään "mukavuusalueella", siis vauhdilla, joka tuntuu edes vähän pahalta vasta aivan viimeisillä kilsoilla. Mä en vaan jotenkin osaa lähteä kovempaa liikkeelle ja en osaa juosta ns. "verenmaku suussa"! Olisko se sitten edes kivaa? Pääsen varmaan alle enkan sitten, kun kunto kasvaa niin, että sinne tulokseen päästään mukavalla juoksuvauhdilla! Heh!

Kiitos kaikista tämän postauksen kuvista
 kuuluu avomiehelleni Kimmolle!

Kaiken kaikkiaan Midnight Run 2013 oli huikea tapahtuma, ja oli kehittynyt viime vuodesta, siis esimerkiksi niistä lähtösekoiluista! Reitti on tunnelmallinen ja kannustusta on paljon! Yhteishenki juoksijoiden kesken on iso! On mahtavaa juosta pimeässä illassa upean Helsingin keskustassa musiikin pauhaessa välillä valojen välkkyessä! Ehdottomasti suosittelen tapahtumaa kaikille!! Ensi vuonna uudestaan, eikö? :)