lauantai 28. syyskuuta 2013

DNS ja tarve hikoilla!


Okei. Päätös on tehty huomisen osalta. DNS (Did Not Start) on parempi kuin DNF (Did Not Finish), joten otan sen mieluummin.  Jalka kun ei oo sellaisessa kunnossa, että varmuudella voisin sanoa pystyväni juosta huomenna puolimaratonin. Saatika juoksemaan sitä niin, että olen iloisella mielellä ja että jalka olisi kunnossa vielä juoksun jälkeenkin. Lisäksi ei ole kauhean varma olo senkään puolesta, että en tosiaan ole juossut jalalla yli viikkoon. Viimeksi juoksin viime viikon torstaina 19,5 kilsan lenkin, jonka piti olla viimeinen pitkis ennen puolikasta. Tarkoitus oli kuitenkin tällä viikolla vielä viimeistellä juoksukunto kohdilleen, mutta kuten tarinat kertovat, sunnuntain suunnistus romutti ne haaveet. No, nämä loukkaantumiset kuuluvat valitettavasti tähän liikunnalliseen elämään. Olen vain säilynyt niin hyvin, että tämä on sen vuoksi niin iso juttu mulle. Ja varsinkin, kun pääkaupunkijuoksun piti olla mun syyskauden kohokohta. Mutta onneksi noita tapahtumia tulee ja menee, ja voipi olla, että vielä starttaan puolikkaalle tämän vuoden puolella.. tai sitten en. Aika näyttää!

Jalka on ihan hyvä, tummuus alkaa olla tiessään, ja turvotustakaan ei ole enää pahemmin. Mutta kummallinen kiputila on tuossa nilkan luun päällä, ja se tulee ilmi tietyissä asennoissa (esim. portaita alaspäin kävellessä) tai nilkan taittuessa sekä aina kun painelen tuota nilkkaa sormilla tai hieron sitä. Inhottavaa.. kun en tiedä, onko tämä "normaalia" tuollaisen nyrjähdyksen jälkeen. Mun nilkkatuki tulee maanantaina, ja viimeistään sitten kokeilen juoksua. Tosin voi olla, että juoksua kokeilen nimenomaan ilman nilkkatukea, koska jalka on tarkoitus totuttaa nilkkatukeen ainoastaan suunnistessa tai räväköissä jumpissa ja pallopeleissä. Suoralla juostessa nilkan tulee olla niin vahva, että se pystyy itse kannattelemaan nilkan paikoillaan. Ja nilkkaa alankin vahvistaa kotona päkiänousuilla, salilla tasapinolaudalla ja lisäksi balancet ja muut vahvistavat nilkan aluetta myöskin!


Tosiaan, keskiviikon jälkeen mulla oli pari päivää, etten olisi edes ehtinyt liikkumaan (hyötyliikuntaa lukuunottamatta), ja hyvä niin. Jalka sai kivasti lepoa ja oli tosiaan kiva nähdä torstaina ystäviä lautapelien merkeissä ja eilen erästä ystävääni Factoryn salaatin ja leffafestareiden merkeissä! Yleensä kun nään tuota ystävää lenkkivaatteet päällä, niin vaihtelu virkistää! No, tänään sitten kroppa oikein huusi hikiliikunnan perään! Mietin, mitä viitsisin jalalla tehdä... no, päädyin sitten katsomaan SATSin tarjontaa tänä aamuna, ja ilokseni huomasin, että aamupäivän spinningissä oli vapautunut paikkoja sen verran, että päätin lähteä spinnailemaan! En olekaan tehnyt tätä varmaan puoleen vuoteen!


Ja voi miten ihanaa oli saada hikoilla ja pyörittää polkimia musiikin tahtiin ja ohjaajan huutaessa ohjeita! Tätä aivotonta mutta kovaa tekemistä olin kaivannut koko viikon lööbailun jälkeen! Ja hei, mikä parasta... toi pyöräily sopi tosi hyvin mun jalalle! Nilkka ei ärtynyt siinä ollenkaan, joten treeni oli oikein onnistunut. Kyseessä oli meidän keskuksen Cycling55 -tunti, joka koostuu kahdesta työosuudesta, joiden välissä on palauttelu. Molemmat työosuudet rakennetaan tehoja nostaen, ja molempien pätkien "finaalit" vedettiin jo kovillakin tehoilla. Mä en ole näissä tasaisissa spinningeissä käynytkään useasti, vaan olen enemmän tykännyt interval-tunnista, jota ei kylläkään tällä hetkellä pyöri ollenkaan keskuksessamme. Harmi. Toisaalta, tämä cycling55 tunti kyllä toimi myöskin erittäin hyvin, ja täytti juuri ne odotukset, jotka tunnille asetin. Ah, sauna treenin päälle kruunasi lauantaipäivän!

Kerroinko jo, miten ihanaa oli hikoilla?! :)

4 kommenttia:

  1. Pöh, harmi ettei nilkka ehtinyt parantua tarpeeksi puolimaratoonia varten :/ Mutta kuten sanoitkin, paremmalta kuulostaa juoksemattomuus kuin mahdollisesti kesken jäänyt juoksu, jonka jälkeen nilkka olisi vielä pahemmassa kunnossa. Juoksuja tulee ja menee, ehkä sun seuraava juoksu on jo ihan kulman takana! :)

    Hyvä että pääsit kuitenkin hikoilemaan spinningin merkeissä, sait kyllä hyvin välitettyä sun hikoilu-innon tännekin! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juup, oliskin menny päivässä ohi, ja olisin saanu muutaman juoksun vielä alle, niin olisin ehkä uskaltanut mennä sinne juoksemaan! Mutta onneksi tosiaan Suomessa on useita mahiksia juosta, jos vain tahtoo ;)

      Nyt nilkka alkaa olla ihan kivassa kunnossa, vaikka kävin kävelysuunnistamassa tänään. Kesti tuettuna hyvin ;)

      Heh, hyvä että hikoiluinto välittyi sinne asti! Teki kyllä gutaaaaa! :)

      Poista
  2. Voi harmi, toivottovasti nilkka on jo kovaa vauhtia parantumassa. Itsekin oon ollut onnellinen kun niitä urheiluvammoja ei oo tullut nyt kuitenkin on vähän pahempi tapaus polven (ja lantion/IT-nauhan/alaselän) kanssa, joten on parempi huoltaa tää kroppa kunnollisesti kun tehdä sille lisää hallaa. Pikkasen ottaa päähän, että itsekin saan kokea ensimmäisen DNS:än Amsterdamin Marathonissa mutta kuten sanoit, kisoja on vaikka kuinka paljon :) Ehkä sitten ens vuonna ollaan elämämme kunnossa Tukholmassa ja paikat kestää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Heidi! Mun nilkka on kyllä osoittanut hyvää paranemista, ja alan päästä liikunnan arkeen kiinni taas ihan normaalisti. Harmillinen tilanne sulla kyllä, koska olit kumminkin valmistautunut maratonille. :/ Toivottavasti saat ittes kuntoon hyvällä huollolla! Tsemppiä <3

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)