tiistai 3. syyskuuta 2013

Liikunta sitä, liikunta tätä...

Ensinnäkin, kiitos paljon kaikille kivoista sanoistanne Midnight Run -postaukseen! Olen tosi tyytyväinen juoksuuni, ja ennen kaikkea oli aivan huikeaa juosta pimeässä Helsingissä, hienosti järjestetyssä tapahtumassa muiden juoksijoiden ja isopäisen yleisön edessä! Tällaista Liikkuva Suomi kaipaa lisää!



Tästä päästäänkin päivän aiheeseen, eli paljonko puhutte liikunnasta ystävienne ja tuttujen kanssa?

Itse olen pistänyt merkille, että joillain ihmisillä on esimerkiksi tapana kirjoittaa paljon treeni- tai liikunta-aiheisia statuspäivityksiä facebookiin tai puhua paljon liikunnasta vapaa-ajallaan. Joillain ihmisillä on jopa tapana kerskua omilla tuloksillaan. Tai siltä se mun korvaani kuulostaa. Itse en nimittäin kovaan ääneen huutele, että juoksen maratoneja harrastuksekseni tai juoksinpa muuten Midnight Runin eilen aikaan XX, koska se ei nosta mun arvoa mitenkään enkä tahdo nostaa itseäni valokeilaan. En puhu näin varsinkaan siis puolitutuille tai tuntemattomille. Tutuistakin puhun liikunnasta oikeastaan vain niiden kanssa, joiden kanssa se on luontevaa, ja joista sata varmasti tiedän, että heitä kiinnostaa. Tiedän, että näidän tyyppien kanssaan saa hyvää keskustelua aiheesta. Facebookissa olen kyllä maininnut, jos olen tehnyt jotain suurta tai on tapahtunut jotain spesiaalia liikunnan saralla, mutta yleensä jätän liikunta-aiheiset postaukset sieltä pois, ja säästän ne blogiini ja instagramiin, ne sosiaaliset mediat ovat pyhitettyjä liikunnalle.

Musta tuntuu, että joillain ihmisillä on tarve koko ajan ylistää omaa liikunnallista tapaa elää tai tuoda sitä ainakin hirveästi esille. Itse en koe olevani jotenkin sen parempi ihminen liikunnan myötä, että jaksaisin siitä jauhaa esimerkiksi facebookissa tai kertoa kavereille, kuinka monta lenkkiä tällä viikolla olen tehnyt. En usko, että ketään kiinnostaa viikottain tai jopa päivittäin, kuinka kiva lenkki mulla on ollut tai paljon olen nostanut penkistä! Sitä paitsi, jokaisella on omat tapansa viettää päiviä. Toiset tekevät sen liikunnallisten harrastusten parissa, toiset taas eivät ja jotkut ovat siinä välissä. Mikään tapa ei ole oikea tai väärä, ja mun mielestäni mistään ei tarvitse puhua jatkuvasti, sillä samasta aihealueesta puhuminen kyllästyttää varmasti. Toki mäkin puhun tiettyjen kavereiden kanssa tosi paljon liikunnasta, mutta onneksi puhutaan sitten paljon muustakin.

Miten te toimitte tän asian kanssa? Onko teidän faceook-seinä täynnä treenipostauksia? Jutteletteko liikunnasta vain tiettyjen kavereiden kanssa? 

33 kommenttia:

  1. Minä saatan harvakseltaan laittaa päivityksiä jostain liikuntajutuista. Ne on niin iso osa arkeani ja suurin osa tuttavistanikin sen tietää. En halua kuitenkaan kerskailla tai laittaa niitä joka viikko. Ketä se muka kiinnostaa. Sama kun joku laittaisi joka viikko päivityksiä kokkailustaan tai työjutuista. Tai kyllähän joku laittaakin, mutta ei minua ainakaan jaksa kiinnostaa jos statukset toistaa itseään.

    Juttelen liikuntajutuista enemmän tiettyjen ystävien kanssa. Niiden kanssa, joita liikunta kiinnostaa. Yleisellä tasolla sitten muitten kanssa, esim. mitä olen puuhastellut näin ylipäänsä. Valitettavasti on myös yksi hyvä tuttava, joka ehkä olettaa ettei minun kanssa paljon muusta voi puhua kuin liikunnasta. Tai siltä minusta joskus tuntuu.

    Liikunta ei tee ihmisestä liikkumatonta parempaa. Jokaisella on ne omat juttunsa. Sen miä olen tässä elämässä oppinut. Kaikki ollaan erilaisia ja aina toisen mielenkiinnon kohteita ei tarvitse ymmärtää. Kuitenkin pitää yrittää ymmärtää se että toista voi joku toinen juttu kiinostaa. (Selitinköhän vähän liian vaikeasti...? :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vähän sama, että kyllä lähipiiri tietää, että liikunta on mun juttuni, mutta en viitsi aina niitä samoja "jee, mikä lenkki" -postauksia heittää! Just niin, ketä se oikeastaan kiinnostaa, ja usein se saa muut vaan ärtyneeksi!

      On muuten ärsyttävää, jos ihmiset luulee, että elämässä ei oo mitään muuta sisältöä kuin liikunta! Huh...

      Kyllä mä tajusin, mitä selitit, ja oon sun kanssa samaa mieltä! Pitää yrittää olla ymmärtäväinen! :)

      Poista
  2. Täällä sama meininki kuin sullakin. En kirjoittele facebookiin liikunnoistani, enkä juuri niistä juttelekaan, ellei toinen ala puhua aiheesta. En keksi syytä, miksi pitäisikään, kun en hae liikkumisellani mitään yleistä hyväksyntää/arvostusta muilta, vaan ihan vaan hyvää mieltä itselle. (En siis tosiaan sano, että kaikilla se syy tuoda julki liikkumisiaan olisi tämä.) Toki mielelläni puhun urheilusta toisen, samanhenkisen ihmisen kanssa, mutta liikuntaa harrastamattomien kavereiden kanssa ei tule aiheesta juteltua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, sama juttu. Esimerkiksi kun juoksin toisen maratonin, en maininnut siitä missään somessa. Vain tietyt ihmiset tiesivät, että olin silloin juossut. Luojan kiitos mulla on niitäkin ihmisiä, joille sitten voi ja saa ja täytyykin puhua liikunnasta, koska onhan jaettu ilo aina parempi ilo, vaikka teenkin liikuntaa vain ja ainoastaan itselleni! :) Eli just noin, liikunnasta puhutaan samanhenkisten kanssa (ja kiitos tämän ihanan blogimaailman) ja muille voi jotain ohimennen mainita, mutta puhutaan ylipäätään kaikesta muusta! ;)

      Poista
  3. Oho, kylläpäs sattui. Just mietiskelin tätä aihetta tänään itsekin, kun uutta videota latasin blogini Facebookkiin. Elämä tuntuu pyörivän yhä enenevässä määrin liikunnan ympärillä, mutta se näkyy vain blogissani. Facebookissa on sitten tullutkin vietettyä suoranaista hiljaiseloa, kun liikuntapäivitysen sijaan ei ole tehnyt mieli päivittää yhtään mitään :D Tiedä sitten, onko sekään hyvä. Sotii kai vähän Facebookin ajatusta vastaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ehkä tämä on tosiaan aihe, joka on jotenkin läsnä jokapäiväisessä elämässä. Heh, mullakin on aika-ajoin radiohiljaisuutta facebookissa, kun jotenkin tulee muuri.. jos en päivitä liikunnasta, niin en osaa kirjoittaa muistakaan ilon lähteistä ;) Viimeksi maanantaina meinasin huutaa facebook-maailmalle kuinka ihanaa suunnistus on vaikka olin tehnyt sika ison pummin, mutta njääh, annoin olla ;)

      Poista
  4. Heh, se on hassua kun jotenkin liikunta on niin iso asia :P Tai siis mä en ymmärrä et mitä eroa on päivittää jotain liikuntajuttua tai päivittää jotain leipomus-, vauva tai kissajuttua.

    Tuntuu oudolle, että jotenkin liikunta aina otetaan itsensä korostamiseen tai paremmuuden osoittamiseen tai vastaavaan. Itse kun olen facebookkiin liikuntajuttuja päivittänyt niin ne ovat olleet vaan silloin mielen päällä.

    Heh, ois joskus selvästi parempi olla liikkumatta tai olla olematta somessa :DD

    Itse puhun liikuntajutuista niiden kanssa, jotka siitä tykkäävät puhua. Toisten kavereiden kanssa puhun jumpista, toisten kanssa juoksusta. Salista puhun yleensä blogin kautta saatujen ystävien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eihän siinä mitään eroa olekaan, päivittääkö jotain itselle tärkeää asiaa jatkuvasti?! Ei mua kiinnosta miljoonat päivitykset lemmikeistä, vauvoista, leipomisesta tai kutomisista, tai jos kiinnostaa, niin katson niitä mieluummin paikasta, josta tiedän, että siellä niitä tiettyjä juttuja varmasti on :)

      Niin, liikunta on varmasti asia, joka jakaa mielipiteitä ihmisissä. Mä itse olen sitä mieltä, että jokaisen tulisi löytää liikunnan ilo, ede jonkin moinen ja jonkun lajin parissa, koska se antaa niin paljon energiaa elämään, mutta en halua sitä väkipakolla tyrkyttää muiden elämään! Siksi juuri tuon ristiriitaisen suhtautumisen vuoksi en niin paljon tuollaisille yleisille kanavoille viitsi liikuntaa hehkuttaa. Silläkin on väliä, miten siitä liikunnasta kirjoittaa. Mulla on esimerkiksi yksi tuttu, jonka postauksista 9/10 on liikunnasta!! Asia tuli varmaan perille?!

      Poista
  5. Höpöttelen liikunnasta vähän kaikille koska se on niin iso osa arkea, osa minua. Tietenkään en yritä sillä omaa arvoani nostaa tai pönkittää egoa mutta se nyt vaan sattuu olemaan sellainen asia mistä eniten sitä juttua omassa päässä riittää :D Onneksi suurinosa lähipiiristä, työkavereista jne. on itsekkin liikunnallisia niin ei tule mitään yhteentörmäyksiä asian saralla. Facebook on tosin sellainen punainen vaate jota ehkä vähän välttelee liikunta-asioissa koska siinä niin herkästi tulee leimattua henkilö vain kehuskelijaksi (sorrun tähän silloin tällöin itsekkin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tottakai sitä mielellään höpöttelee asioista, jotka on itselleen tärkeitä, ja on minullakin onni, että joidenkin kanssa voin puhua liikunnasta ihan niin paljon kuin haluan ja miten haluan ilman, että nostan itseäni muiden yläpuolelle! Mutta vaatii toki tilannetajua ja ihmistuntemusta, kuinka paljon tästä aiheesta viitsii puhua ja millä tasolla! :)

      Ihan totta tuon facebookin kanssa, just noin itsekin ajattelen!

      Poista
  6. Mä aina joskus mietin, että mitä sinne someen _saa_ päivittää, kun eläinkuvat, vauvajutut, kokkailut, liikuntasuoritukset ovat kaikki "kiellettyjä". :D Aika hiljaiseksi menee, jos päivittäisi vain Todella Tärkeitä asioita. En mä ainakaan ajattele korottavani itseäni muiden yläpuolelle, jos päivitän käyneeni lenkillä tai juosseeni maratonin (kyllä varmasti päivitän someen sitten kun sen teen!). En mä sinne siis päivittäin linkitä heiaheian treenejä (enkä kyllä oikeastaan ikinä), mutta jos nyt vaan on tullut tehtyä mahtava treeni, niin kyllä sen mun mielestä saa sanoa. Ja ihan sama mulle on, että käykö mun fb-kaverit lenkillä vai ei, yhtä ihania ihmisiä ne on silti. Somen kanssa pitää muistaa, että kukaan ei sinne piirrä täysin realistista kuvaa itsestään, vaan ihmiset tekevät vaikka mitä muutakin kuin niitä juttuja, joista päivitetään. Ehkä joku haluaa pitää elämänsä niin yksityisenä, että liikuntapäivitykset ovat ainoat, mitä haluaa itsestään julkisesti kertoa? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen Annan kanssa hyvin samoilla linjoilla. Facebookin käyttötapoja on varmaan yhtä monia kuin ihmisiäkin ja minua ei millään lailla häiritse treenipostaukset, ei vaikka niitä tulisi joka päivä. Etenkin uusien harrastajien kohdalla koen ne tosi positiivisena ja mielellään tsemppaan kavereita Facebookissa myös urheilujutuista.

      Itse laitan satunnaisesti Facebook-päivityksiä urheilusta, enemmän ne menee isompiin tai erilaisiin juttuihin, mutta en myöskään yhtään mieti etukäteen mitä sinne laitan, tai pohdi, että voinko näin kirjoittaa. Fb-päivitykseni ovat tajunnanvirtaa ja "mitä mietin nyt" -juttua. Eli voin hyvin kirjoittaa Faceen, jos joku treeniasia mietityttää tai innostuttaa tai ärsyttää.

      Ollaan kyllä kavereiden kanssa juteltu muiden Facebook-päivityksistä ja siitä millaisia tuntemuksia ne itsessä herättää. Tuntuu, että kaikki ajattelevat niistä niin eri tavalla! :) Silloin kun itse huomaan, että joku päivitys ärsyttää minua, niin pysähdyn oikein miettimään, että hetkinen, mikäs tässä nyt ärsyttää ja usein se on vain niin, että asia "liippaa liian läheltä", eli otan sen vain liian henkilökohtaisesti, vaikka sitä ei varmaan ollut tarkoitettu minään kuittailuna/kerskumisena tms. minun suuntaan. Jos Facea käyttää paljon, niin suosittelen käyttämään myös niitä kaveri- ja sukulaislistauksia, koska siellä voi aika hyvin määritellä miten statukset yms. näkyvät uutisvirrassa.

      Jostakin uudesta liikuntaennätyksestä laitan varmasti päivityksen, ainakin jos kännykkä tai kone on sopivasti lähellä ja enkka vielä päällimmäisenä mielessä. En koe näitä kerskumisena, kun pitää tosiaan muistaa että se on vain pieni osa elämää. Ihan yhtä lailla voin laittaa päivityksen, jossa kerron jääneeni penkkipunnerruksessa tangon alle.

      Juttelen liikunnasta monen kanssa, ja joskus puntaroidaan tosi syvällisesti jotakin treeniä, mutta toki jutellaan kavereiden kanssa monesta muustakin asiasta. Mulla on tosi laaja kaveripiiri ja joukossa on monta asiantuntijaa, joten on huippua, että on ihmisiä kenen puoleen kääntyä spesifeissäkin asioissa, olkoon se sitten treeni, tietotekniikka tai vaikka autot.

      joidenkin liikuntaintoilijoiden kanssa voidaan puhua vaikka koko ilta treeneistä, jos sille päälle satutaan. Mutta minulla ainakin treeniblogin perustamisen yksi syy oli juuri se, että en väsytä kavereitani treenijutuilla, vaan kiinnostuneet voivat sieltä lukea tarkemmin ja saan itsekin purkaa ajatuksia ja tuntemuksia ylös. Koska myös työni on vahvasti urheilun parissa, tulee siitä välillä väkisinkin puhuttua vapaa-ajalla. Tosin välillä sanon myös ihan suoraan, että "nyt olen vapaalla, puhutaanko jostain muusta asiasta".

      Poista
    2. Hui, tämähän oli melkein oman postauksen kokoinen kommentti :D

      Joo, mua lähinnä huvittaa enemmän ne ihmiset, joiden päivitykset pyörivät yhden asian ympärillä koko ajan xD Muutaman olen piilottanut, koska ei ole vaan jaksanut jatkuvia höpöhöpöjä!! :D Mutta kukin tyylillään ;)

      Sulla on kyllä huippua, että voi oikeesti analysoida treenejä tarkemmin. Mulla on oikeastaan yksi kaveri, jonka kanssa puhutaan tarkemmin treenin sisällöstä, muiden kanssa sitten yleisellä tasolla!

      Mäkin kyllä nautin puhua liikunnasta! Ja se on kans syy blogin pitämiseen ;) Saa kirjottaa omista treeneistä ja joku niitä vielä lukeekin!! Mitä teet muuten työksesi??

      Poista
    3. Sorgen mikä maratonkommentti! :) Julkaisun jälkeen tajusin, että oispa taas voinut tiivistää.

      Tuohon muuhun sitten olisin laittanut sulle sähköpostilla viestiä, mutta en löytänytkään sitä osoitetietoa mistään.

      Poista
    4. Maraton-kommentit ovat huippuja! :) Eli kiitos!

      Laitappa viestiä hanna.taimen(a)gmail.com . Pitää ehkä luoda blogille oma sähköpostiosoite, jotta saan osoitteen esille, mutta täytyy katsoa, miten sen hoidan.

      Poista
  7. Niin, mä olenkin sanonut, että mun mielestä jatkuva samojen kuvien/päivitysten/videoiden linkittäminen menee mun mielestä överiksi! Tiedän ihmisiä, joilla on KAVERIALBUMI, joka on täynnä jotain koiran kuvia! Menee vähän överiksi, kun niitä koiria on niissä KOIRA-ALBUMEISSAKIN!

    Ja kyllä, mä sanoin, että spesiaalit jutut toki itsekin laitan facebookiin, jos mulla on ollut todella huikea lenkki/treeni, tai juuri maratonin tai lajikokeilun jälkeen - ilman muuta! Mutta jos aina on ollut hyvä lenkki, jalat hapoilla tai haba pumpissa niin kiinnostaako se ihmisiä? Tahtooko sitä antaa tuollaista kuvaa edes muille?

    Nää on näitä asioita, joista jokainen päättää itse. Mä olen valinnut oman linjani, ja vaikka liikunta mun henkireikä onkin, niin, ei se ole kuitenkaan mun koko elämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli kyllä hyvä aihe, äsken lenkillä oikein innostuin miettimään. :D Tulin siihen lopputulokseen, että (mun kokemuksieni ja fb-kavereideni pohjalta) 99% ihmisistä, jotka melkein rasittavuuteen asti liikuntajuttuja päivittävät ovat niitä, jotka ovat vasta aloittaneet ja innoissaan liikkumisesta. Ja heille sen ilon suon. Kun ihmisellä liikkuminen muuttuu arkipäiväisemmäksi asiaksi, niin päivitykset harvenevat ja muuttuvat enemmän niihin spesiaalijuttuihin tai "sata tapaa nolata itsensä osa 56: oksenna mäkitreenin jälkeen ja huomaa ex-luokanvalvojasi seisovan vieressä"-tyyppisiin. :D

      Mietin myös tuota kysymystäsi, että millaisen kuvan ihmisille haluaa antaa. Niin kuin sanoin, mä pidän facen kautta yhteyttä ihmisiin, jotka minut jo tuntevat - he siis tietävät, mitkä ovat elämässäni tärkeitä asioita, ja sitä myöten on päivänselvää, että liikuntajuttuja näkyy (tosin nyt kun katsoin, niin eipä ole yhtäkään koko kesältä), mutta ehkä asia olisi eri, jos olisin julkisempi some-eläin. Toisaalta joku voi bloginkin perusteella ajatella, että bloggaajan elämä on pelkkää liikuntaa...

      Poista
    2. Hei siistiä, että mun postaus sai sut oikein miettimään asiaa, sehän bloggaamisen tarkoitus onkin!

      Heh, oliskin vain alkuinnostusta, mutta mulla on kyllä facebookissa ihmisiä, joiden postauksista 90% liittyy liikuntaan! Ja joidenkin tarkoituksena ei ole kuin kertoa, että olimpas lenkillä tänään. Huoh...

      Mulla löytyy Facebookista ei-niin-läheisiä ihmisiä, joten kaikki eivät tiedä liikuntahurmoksestani. Tosin, jos juoksen maratoneja huvikseni, niin kyllähän se jo jotain kertoo, että liikunta on isossa osassa elämää, mutta MINÄ en tahdo silti peittää facebook-seinääni liikuntajutuilla. Jokainen päätelkööt mitä päätelkööt, mutta elämässäni on paljon muutakin sisältöä, enkä niistäkään jatkuvasti huuda facebookissa. Ehkä mä en vain ole some-eläin?! :D

      Ja blogini aihepiiri on liikunta, ja tämä onkin mulle kanava keskustella näistä asioista tylsistyttämästä niitä, joita asiat eivät kiinnosta! ;)

      Poista
  8. Jaaah.. enpä oikein tiedä. Eikös fb ole juurikin sitä varten, että siellä voi tuoda julki asioita mitä onkaan mielenpäällä. Kyllä minä ainakin olen saavutuksistani hehkuttanut fb:ssa, puolimaratonista ja kebnekaisesta jne.

    Jos joku ajattelee siten, että ylpeilen, niin luulkoot niin. Tosin toki fb-ystävätkin koostuvat ihmisistä, jotka oikeasti tuntevat minut, joten tietävät että olen vain niiiin innoissani! :D

    Tosin tietysti jos jokaisista treeneistä fb.ssa mainitsisin, niin sittenhän se saattaisi mennä vähän överiksi.. :)

    Onhan niitä leivontajuttuja, ja eläinjuttuja jne. Mutta samapa tuo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten tuossa ylempänä Annalle kommentoinkin, niin TOTTAKAI saavutuksista saa ja pitääkin mainita, ne on elämän upeimpia juttuja! Mutta jos ne päivitykset alkavat toistaa itseään tyyliin "tulipa juostua 12km ja pyöräiltyä päälle ja elämäni on yhä liikuntaa" niin sille mä en lämpeä! Jokainen saa toki tehdä niinkuin itse haluaa, mutta mä en halua tehdä niin, enkä jaksa innostua muiden sellaisista päivityksistä!

      Ja kyllä, tämä koskee muitakin aiheita kuin liikuntaa, mutta liikunta on blogini aihepiiri, joten otin sen erityistarkkailuun! :)

      Poista
    2. Jep tajuun kyllä sen pointin, mitä tällä hait. Tätä kommenttipalstaa selatessa huomaa, että tämäpäs sai kommentoijat liikkeelle. :)

      Poista
    3. Hei joo, tää keräs nyt järkyttävän määrän kommentteja, mutta hyvä niin :) Keskustelua on aina kiva käydä!!

      Poista
  9. Mä perustin treeniblogin aika pitkälti siksi, että tuntuu siltä, ettei mun treenijuttuja oikein kukaan jaksa kuunnella. Saa sitten jossain hölistä niistä ihan rauhassa, eikä kukaan pidä pätemisenä. En kyllä mitenkään hirveän aktiivisesti tuo ei-liiikuntapiirieni ihmisille harrastuksiani esiin, mutta jos joku kysyy mitä kuuluu tai mitä olen tehnyt, niin riskinä on, että kerron jotakin treeneistäni, kun keskeinen osa elämää ovat.

    Enkä tajua, miksi Facebookissa ei saisi liikkumisjuttujaan kertoa ihan siinä missä muistakin harrastuksista. Jos jollekin tulee alemmuudentunto siitä, niin ei se kyllä minun ongelmani ole. Vai pitäisikö esimerkiksi menestyksistä työ- tai rakkauselämässä jättää kertomatta siksi, että työttömät tai sinkut voivat pitää kirjoitusta pätemisenä ja paremman ihmisen esittämisenä..?

    En tosin tajua sitäkään, että ihmisellä ei ole mitään muuta sanottavaa kuin "mun treenit" tai "mun kissa" tai "mun mies", mutta saahan näistä oikeastaan myös kieroutunutta hupia :D

    Kirjoitin näistä "noloista liikuntapäivityksistä" aiemmin blogissani http://www.lily.fi/blogit/fitness-fuhrer/tosi-nolo-liikunta-aiheinen-statuspaivitys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mä perustin oman blogini samoista syistä, tai siksi, etten halunnut puuduttaa samalla lailla ihmisiä jatkuvalla liikuntakeskustelulla! :D Ja jep, kyllähän minäkin mainitsen, jos joku kysyy, mitä kuuluu, niin vastaan että töitä, arkea, liikuntaa ja kokkailua sekä ystäviä.. että sillä kantilta liikunta tulee kyllä yleensä mainittua! :)

      Hmmm, ymmärsit ehkä pointtini väärin, koska mielestäni juuri SPESIAALIMPIA juttuja ja muuta saa todellakin mainita facebookissa, mutta ei kukaan varmaan jaksa kuunnella "ah miten ihana päivä kullan kanssa takana", "oltiin kullan kanssa siellä täällä ja tuolla" -juttuja, joten samaan kastiin menevät nämä liikuntapostaukset. Siis niiden yliannostusta tarkoitin! Mutta tottakai jokainen saa omalla seinällänsä kirjoittaa mitä haluaa! :)

      Mahtava kirjoitus sun blogissasi, ja olen ehdottomasti sen ekan kommentoijan kanssa samaa mieltä: "mutta olen kyllä niin ankea, että jotkut päivittäiset HeiaHeia/Sportstracker-entryt, joiden koko sisältö on "juoksu 37 min", siinä feedissä ei kyllä mustakaan ole erityisen kiinnostavia. Mä jotenkin ajattelen, että jos haluan katsoa tyypin treenipäiväkirjaa, sen näkee paljon kätevämmin suoraan sieltä HeiaHeiasta, samoin kun sen peukuttamisen voi hoitaa siellä." Just näin!

      Poista
  10. Mä postailen kai aika paljon liikunnasta facebookiin. En joka lenkistä tietenkään, mutta liikunnalla on suuri osa mun arjessa, joten miksi se ei näkyisi facebookissakin. Tahdon pitää kaverini selvillä, mitä arjessani tapahtuu.

    Puhun liikunnasta, jos joku tahtoo siitä kanssani puhua, mutta itse otan sen tosi harvoin puheenaiheeksi. Isommassa porukassa (=enemmän kuin kaksi ihmistä), minua hävettää suunnattomasti, kun joku sanoo, että tämä Aku on juossut maratonin tai on kova urheilija. En todellakaan tahdo, että kukaan luulee minun luulevan itsestäni jotain. Pidän keskustelun mieluummin yleisemmällä tasolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kyllä sä saat liikunnan tuoda facebookin, jos sen tahdot! Minä en tahdo niin isona osana tuoda sitä, vaikka se toki isoimpia asioita onkin elämässäni! Mutta en tahdo korostaa sitä :)

      Hei, mulla on vähän sama juttu. En tahdo viedä myöskään tuolle tasolle, että puhutaan isossa porukassa omista juoksusaavutuksista tms. Tuntuu jotenkin kans siltä, etten tahdo, että joku luulee että olen joku JUOKSIJA :D Hhahaha!

      Poista
  11. Mie yleensä en ees niin mieti mitä mie sinne feisbuukkiin laitan. Joskus sinne tulee päiviteltyä ihan vaan hetken mielijohteesta. Paljon on miulla liikuntajuttuja ja jotain -kuviakin, mutta ei miulle oo tullu mieleenkään, että joku vois aatella niistä, että ne on jotain itsensä korostamista tai egoilua :O Mitä ne ei siis todellakaan ole, vaan päivityksiä miun normaalista elämästä. Ei FB-päivityksen miusta tarvii olla mitään spesiaalia, vaan sitä normaalia elämää (en tosin itekään viittis jokaista kaupassakäyntiä tai vessareissua raportoida).

    Jos mie maalaisin tauluja, voisin niitä ihan yhtä lailla esitellä FB:ssä. Tai ihan mitä tahansa muuta. Mie en oikein ymmärrä, miksi pitää tehdä numero siitä, mitä toiset päivittää facebookissaan tai blogissaan. Miusta se on ihan jokaisen oma asia, ja jos se ärsyttää, niin ainahan sen kaverin voi piilottaa omasta feedistä. Miusta ainakin on kiva lukea toisten liikuntapäivityksiä ihan samalla tavalla kun muitakin sellaisia joka päivän pieniä iloja sisältäviä juttuja. En siis oikein ymmärrä asiasta närkästyviä, mutta ei kai miun tarviikaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, jokainen käyttää facebookkia eri tavalla ja on eri näkemykset siitä, mitä sinne päivittää. Nykyään mä en jotenkin jaksa päivitellä sinne hirveesti. Mä mieluummin vaihdan kuulumisia kavereiden kanssa muutoin, kuin päivittelen sinne jatkuvasti tapahtumia. Siks mulla ei varmaan niitä liikuntapostauksia olekaan kuin silloin tällöin siellä!

      Mä luen mieluiten JATKUVAT liikunta/ruoka/maalaus tms. jutut asiankuuluvasta palvelusta. Esimerkiksi mua ärsyttää, jos jonkun Heia heia -jutut tulevat facebookiin, koska voinhan ne katsoa heiaheiasta, jos (ja kun) tahdon. Sama juttu noiden sun maalaustes kanssa... jos olisin maalari, mulla olis oma sivu niille facebookissa, jonne linkkaisin kuvia ja halukkaat saisivat katsoa niitä. Siihen omaan srinään on kiva, että tulee tasaisesti vähän kaikkea asiaa! Toivottavasti jonkun jokapäiväinen elämä ei ole pelkkää liikuntaa ;)

      Poista
  12. Facebookiin ei tule juuri muutenkaan päivitettyä mitään, saati sitten liikuntajuttuja. Keskustelen mielelläni liikunnasta sellaisten ihmisten kanssa joita se kiinnostaa, mutta harvemmin tulee vieraiden tai vain tuttujen kanssa puheeksi. Lähinnä puhun liikunnasta miehen ja äidin kanssa, satunnaisesti sitten kavereiden. Joskus harvoin saatan hehkuttaa jotain, mutta lähinnä se liittyy lajikokeiluihin tai muuhun spesiaaliin :) saavutuksia tms ei juuri tule, niin niillä ei voi kerskuakaan ;)

    Oon tässä vähän samalla linjalla kun muissakin asioissa, eli kohtuus kaikessa. Jos facebookissa päivittää ylipäänsä liikaa, joutuu pois mun seinältä. Ihan sama liittyikö asiat eläimiin vai liikuntaan vai mihin. Livenä en oikeastaan ole edes kaveri sellaisten ihmisten kanssa, jotka jatkuvasti haluais puhua vaan liikunnasta tai se olis koko elämä. Ei siis tarkoita että en tarkoituksella olisi sellaisten kaveri, vaan kaveripiiriin nyt ei vaan ole osunu sellaisia ihmisiä. Onpas mulla helppo tilanne :)

    Ylipäänsä kuten taisin aiempaa posetukseen jne liittyvää juttua kommentoida, myös tässä minua ei häiritse, niin kauan kun sitä ei tuputeta. Jos näkee että ihmisellä on hyvä mieli liikunnasta ja voin lopettaa sen tiedon vastaanottamisen kun haluan, niin ei haittaa mua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei joo, toi kohtuus kaikessa on tässäkin kyllä se avainsana! Kaikkea jaksaa jonkun verran, mutta kyllä alkaa tulla korvista jos jutun aiheet ja päivitykset muistuttavat liikaa itseään! :S

      Sulla oli hyviä pointteja tässä kirjoituksessa! :) Niin kauan kuin jutut on kontrollissa niin hyvä, mutta sitten kun toinen ei osaa muusta puhuakaan niin alkaa mennä yli! Mutta hyvä, että sulla on äiti ja mies, joille voi sitten tarkemmin selittää näitä juttuja, jos kaveripiiristä ei ihan sellaista kuuntelijaa löydy ;)

      Poista
  13. Oon miettiny asiaa ja tullu siihen tulokseen, että päivittelen facebookkiin kun siltä tuntuu. Urheilu ja liikkuminen on mulle niin luonnollinen asia, ettei siitä tarvi huudella. Ne jotka mut tuntee, tietää kyllä. Toisaalta se on yks mulle tärkeimmistä ja eniten oloa tuottavista asioista ja fb:han on tapana kertoa niistä ittelle hyvistä asioista. Harvat sinne päivittää kuinka paskaa on.

    Toivon kuitenki, ettei kukaan ajattele niitä kerskumisena.. se ei oo tarkoituksena. Ainoastaan jakaa iloa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kai silläkin on väliä, miten sen asian ilmaisee siellä facebookissa! Jos mä kirjotan facebookiin liikunnasta, yritän aina ammentaa jotenkin sen hyvän fiiliksen siihen. Muun muassa viime vuoden Midnight Runista kommentoin seuraavaa: "Huikea Midnight Run! Hieno tunnelma ja urheilujuhlan humua taas, kun tuhannet kuntoilijat valtasivat tuuliset ja lätäköiden täyttämät Helsingin kadut" :)

      Mutta kukin tyylillään! Kultainen keskitie ja kohtuus on aika hyviä juttuja!

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)