Rentoa menoa metsässä

Mulla on tosiaan ollut vähän palautteleva viikko käynnissä treeneistä, koska tuntuu, että keho kaipaa sitä nyt. Etenkin jaloille ja sydämelle annan vähän lepoa nyt. Ystävä kysyi mua alkuviikosta jo lenkille lauantaina, mutta päätin perua tän pitkiksen, koska tahdoin pitää kiinni levosta. Ei ollut helppo päätös, mutta onneksi seuraava yhteinen lenkki on sovittu jo parin viikon päähän, jolloin on myös meidän ystävyksien tyttöjen ilta!

No, eilen kuitenkin teki mieli lähteä tekemään jotain kevyttä lenkki ulkoilmassa, ja ehdotinkin sitten Kimmolle, että josko lähettäis Nuuksion maastohölkälle/kävelylle, ja niimpä sitten lähdettiin autolla kohti Nuuksion upeaa kansallispuistoa. Heh, huomasimme Haukkalammen parkkipaikalla, että emme olleet ainoita, joita luonto oli kutsunut näin Pyhäinpäivän kunniaksi, sillä luontotuvan parkkis oli ääriään myöten täynnä ihmisiä! Monet olivat tulleet viettämään lämmintä marraskuun 2.päivää nuotion äärelle, ja eipä pisimmällä reitillä kovin montaa ihmistä tullut vastaan. Tai tuli jonkun verran, muttei ihan kamalan paljon.

Ilma oli lähtiessä sumuinen, lämmin ja synkkä, mutta melkein heti liikkeelle lähdettyämme alkoi satamaan tihkusadetta. No, ei tuo vähäinen sade haitannut paljon, paitsi mitä nyt maa oli aina mutainen, lätäkköinen ja liukas. Mä en tajunnut ottaa goretex-lenkkareita jalkaan, enkä edes päätynyt nastareihin, vaan otin ihan tavalliset lenkkarit jalkaan. No, kyllä niillä pärjäsi ihan hyvin, ja suosiolla sitten hidastettiin vauhtia, kun tuli liukasta tai märkää. Ei myöskään tahdottu mun jalkoja kovin rasittaa, joten alusta alkaen oli selvää, että kaikki mäet käveltiin ylös (ja myös alaskin).

Voi, miten vapauttavaa olikaan hölkytellä ja kävellä luonnon keskellä, vailla mitään kiireitä tai kellon tuijottamista. Mä nautin niin paljon liikkua luonnossa, ja aivan taatusti maastojuoksua tulee harrastettua useamminkin, kunhan vaan ei ihan noin märällä ilmalla. Kun oltiin noin kilsan, parin päässä lähtöpaikasta, alkoi sataa aivan kaatamalla. Hah. Mä olin lähtiessäni sanonut, että "Vitsit, miten voikaan marraskuussa olla hieno keli". No, lämmin oli joka tapauksessa, ja eihän sadekaan tapa. Vähän vaan suunnitelmat muuttuivat silleen, että päätettiin mennä autolle, eikä kierretty enää muita lenkkejä. Tuli siis hlökyteltyä luonnossa sellainen rielu 8km matka aivan kevyesti, sykettä juuri nostamatta.

Tämä oli juuri sitä, mitä kehoni ja mieleni kaipasi. Luontoa, kevyttä tekemistä ihanassa seurassa ja rentoutta.

Kyllä oli ihana sitten kotona viettää Pyhäpäivän iltaa itsetehdyn kebabin, hyvän elokuvan ja dippivihannesten kera omalla sohvalla. Olo oli rauhea ja onnellinen. Luonto saa niin paljon ihmeitä aikaan, samoin liikunta.

Harrastatteko te polku- tai maastojuoksua joskus? Missä on teidän mielestä parhaat maastolenkkeilyreitit? Etenkin pääkaupunkiseudulta kaipaisin vinkkejä ;)