Cross training - SATSin kovin tunti ?

Treenisali on täynnä enemmän tai vähemmän treenaajan näköisiä ihmisiä. Kaikki kantaa jumppamattoa, steppilautaa, käsipainoja ja levypainoja tankoineen omalle paikalle. He täyttävät juomapullot ja ottavat hikipyyhkeet esille. Salissa pauhaa kunnon jyystömusiikki, ja kovakuntoisen näköinen ohjaaja häärää lavalla. Ohjaajalla on päällä paita, jossa lukee "I <3 burpees". Öh, mihin olen tullut?! Kokoan myös omat kamani kiltisti paikalle ja isken painot tankoon. Sitten tunti alkaa. Cross training -tunti.

Lähde: google-kuvahaku

Ensin lämmitellään syväkyykyillä ilman painoja, tehdään tuulimyllyjä ja vartalon kiertoja. Lämmittely on lyhyt, mutta melko tehokas. Paikat on nyt auki. Sitten se alkaa, treeni. Kuulen, että yksi setti koostuu ainaa kolmesta liikkeestä, joita kutakin tehdään 10 toistoa peräkkäin ja siirrytään seuraavaan. Tätä toistetaan, kunnes kuusi (6) minuuttia on kulunut. Eli treeni tehtäisiin aikaa vastaan. Ensimmäinen setti koostuu etukyykystä työnnöllä, burpee-liikkeestä, tottakai, ja linkkuveitsivatsoista. Kello lähti käyntiin, ja alan treenaamaan. Huomaan heti, että tämä setti on hullu, ja ottaa voimille. Toisella kierroksella etukyykyt ei enää mene kuin vettä vaan... ja hiki virtaa. Vihdoin kuusi minuuttia on täynnä, ja olen aivan puhki. Katson etupeilistä, että naamani punottaa, olen aivan märkä ja hengästynyt...

No, saamme armon aikaa pari minuuttia, kun ohjaaja näyttää seuraavan setin liikkeet. Sitten pitäisi taas olla uudessa kuuden minuutin kunnossa. HUHHUH. Liikkeet ovat isoja luokkaan etukyykkyä, penkkipunnerrusta, punnerrusta, ojentajapunnerrusta, erillaisia vatsoja, valakyykkyä, pistoolikyykkyä (!), rinnallevetoa työnnöllö, askelkyykkyä yms. Näitä settejä todellakin mahtui tähän niin monta, kuin tunnin aikana ehdittiin tekemään... 

Vilkaisen kelloa. Tunnin pitäisi loppua. Mutta eheeei, käytämme koko treeniajan tehokkaasti, ja teemme vielä yhden kolmen liikkeen setin. Aikaa ei ole kuin kolme minuuttia, mutta teemme kolmen minuutin setin. Sitten tunti on ohi. Ei venyttelyjä, ei mitään. Joukko hikisiä treenaajia kokoaa omat painot takaisin telineisiin. Kaikki ovat hiljaisia ja puuskuttavat. Kenenkään paita ei ole kuiva. 

Lähde: sats.fi

Minä katson treenikaveriani Tiinaa, ja päivittelen kuinka raskas tunti tämä on. Mietittiin, ettei kyllä kyseistä treeniä pystyisi tekemään yksinään. No ei toden totta. Vaatisi hirveästi sisua, ettei luovuttaisi ensimmäisen 6 minuutin setin jälkeen! Mietin mielessäni, "kuka hullu tällaista tekee".... 

Kävelemme Tiinan kanssa SATSilta pois. Sanon, että "Olipa rankka tunti, mutta tulihan tästä hyvä fiilis!", ja me hymyillään molemmat. Silloin tajuan, miksi kukaan on niin hullu, että tekee tällaista. Se fiilis! Kaikkensa antanut. Uupunut. Onnellinen.

PS. Muistkaahan kaikki blogini 1v-arvonta! ;)