Mitä maraton-treenailu vaatii?

Multa aina välillä kysytään, että miten ihmeessä jaksan olla motivoitunut treenaamaan maratonille, ja miten pystyn sitoutumaan niin isoon projektiin, sillä tosihan se on, ettei maratonille ihan kannata lähteä kylmiltään. Tai voihan sinne mennä, mutta en suosittele sitä kenellekään, sillä ikinä ei tiedä, miten keho noin raskaaseen suoritukseen reagoi vähillä harjoituksilla (kun ei sitä tiedä vielä näin kolmannenkaan maratonin kynnyksellä) ja voi tulla aika tuskainen juoksu!

No, ensinnäkin mun on todettava, että mä en treenaa mitenkään paljon, en edes tiedä, koska olisin treenannut yli 10 tuntia viikossa. Yleisenä treeniviikkona pidän 1-2 täysin liikuntavapaata päivää, ja juoksutreenejä on normaalisti 4-5, ja siihen päälle pari tuntia muuta treeniä. Todellisuudessa aikaa tuohon treenailuun ei ihan hirveästi mene, mutta tottakai siihen liittyy paljon muuta - pitää suunnitella ruokailut sopiviksi, ylipäätään suunnitella viikon alussa treenit niin, ettei tule liian kuormittavaa treeniä peräkkäin ja muunlaista huoltoa. Juoksu on siitä hyvä laji, ettei mihinkään matkoihin mene aikaa, koska treenin voi aloittaa kotiovelta.

Mun täytyy sanoa, että liikunta on  ollut niin vahvana osana mun elämää lapsesta asti, etten osaa ajatella, että jäisin mistään paitsi, jos käyn juoksemassa. Esimerkiksi abivuonna pelasin salibandya ja valmensin lisäksi. Mulla oli treenejä joka päivä, ja parhaimmillaan oli kahdet treenit peräkkäin. Jos mun teinivuodet on mennyt noin, niin en usko, että nykypäivänäkään osaisin kaivata jotain muuta. Ehkä vähän ihmettelen, mihin sain kaiken ajan kulumaan mun liikkumattomalla kaudella, mutta ehkä silloin koneella surffaillu ja sohva vetivät puoleensa enemmän.... onneksi löysin taas itseni liikunnan parista, sillä onhan tämä elämätyyli sitä, mistä minä nautin.

En tosiaan oikeastaan tiedä, mitä tekisin päivisin, jos en kävisi liikkumassa. Toki näen kavereita ja teen kotitöitä ja nautin ruuanlaitosta, mutta silti mulla jää aikaa liikuntaan. Mä näen ystäviä yleensä viikonloppuisin, tai sitten jonkun liikunnan parissa. Arkivapaaillat menevät sitten kodinhoidossa tai muuten akkuja lataillen. Alkoholia en ole koskaan ihan hirveästi juonut, enkä koe, että sitä kaipaisin nytkään. Jokainen blogiani lukenut tietää, että en todellakaan ole absolutisti - vaan herkkuttelen hyvällä juomalla viikottain. Viimeksi eilen joimme punaviiniä. Humalanhakuisesti ei tee enää mieli juoda ollenkaan, ja uskonkin, ettei minua hirveän usein humalassa nähdä. Jäänkö silti jostain paitsi? En mielestäni. Yhtälailla vietän tyttöjen iltoja tai illanistujaisia, vaikken niissä överiksi vedäkään. Ja onni on, että myös suurin osa ystävistäni ovat samalla aaltopituudella tämän asian kanssa.

Se, mitä maraton-harjoittelu mielestäni vaatii, on säännöllinen treeni ja sitoutuminen. Se vaatii suunnittelua, ja mielellään suunnitelmissa pysymistä. Maratonin voi aivan hyvin juosta läpi, vaikket juoksisi sataa kilometriä viikossa - en minäkään juokse! Monet varmasti kuvittelevat, että maratonille tähtäävät eivät elä muuta elämää ollenkaan, mutta se on väärä mielikuvitus. Juoksun lisäksi onkin hyvä pitää treeniohjelmassa muunlaistakin liikuntaa, jottei aivan kyllästy. Itsellä se on usein spinningiä tai pyöräilyä, kuntosalia ja ryhmäliikuntatunteja. Vaikka treeneihin tuleekin sitoutua, ei ole maailman loppu, jos yksi tai kaksi treeniä jää välistä, olennaista on kokonaisvaltainen tekeminen.

Toki treenailu vaatii pientä ymmärrystä lähipiirissä, sillä harjoitteluun on syytä varata useampia iltoja. Minäkin teen kokopäiväistä työtä, joten en voi käydä heittämässä treeniä aamupäivällä, vaan treenit ajoittuvat ilta-aikaan. Aamutreeni harvemmin tulee kysymykseen, kun nukkuminenkin on aivan suotavaa tämän harrastuksen rinnalla. Toisaalta, edellenkään treeni ei vie niin paljon aikaa, ettenkö pystyisi ylläpitämään parisuhdetta, ystävyyssuhteita ja perhevälejä. Ainoastaan juuri maratonin kynnyksellä olen tarkempi, että juuri tietyn päivän treenit tulevat tehtyä, mutten niitä voi hyvin siirtää tai vaihtaa päittäin. Pitkä lenkki vie yleensäkin aikaa, mutta sitä ei tarvitse jatkuvasti tehdä, ja yleensä ajoitan sen viikonlopulle, jolloin aikaa on muutenkin ruhtinaallisesti kaikennäköiseen puuhailuun.

Rohkeasti vaan suunnittelemaan maraton-treneejä, jos suinkaan mieli tekee ryhtyä tähän puuhaan. Kynnys liikunnallisella ihmisellä on mielestäni pieni siirryttäessä vähän tavoitteellisempaan treenin. Maraton ei ole kuitenkaan mitään rakettitiedettä, vaan tuloksia syntyy juoksemalla, lepäämällä ja hyvällä ravinnolla - aivan kuten lajissa kuin lajissa. Toisille se vaatii juoksukoulun, toisille personal trainerin ja joillekin jotain muuta. Mutta jokaisella on varmasti yksi yhteinen tekijä, päättäväisyys. Maraton vaatii päättäväisyyttä, että todella haluaa juosta sen.

Jäättekö te mielestänne paitsi jostain muusta, kun teillä on liikuntaharrastus? Onko liikuntaharrastus aikaa vievää? Miten lähipiirisi suhtautuu liikkumiseen? Vaatiiko maratonille treenailu mielestänne liikaa?