sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Erilainen HCR

Noniin, eilen oli sitten monille se juoksukauden avaus, ja toisille jopa se alkuvuoden päätapahtuma, eli Helsinki City Run! Ihanasti on jo saanut kuulla ja lukea, kuinka porukka on tehnyt uusia enkkoja tai muuten hienoja juoksuja (Runilla tai jossain muussa tapahtumassa)! Onnittelut kaikille juosseille, ja varsinkin niille, jotka pystyivät omaan tasoon tai jopa ylittämään omat rajat! Vautsi!!

Eilen oli kyllä todella upeat puitteet juoksemiseen - Suomen kevätsää antoi parastaan ja järjestelyt pelasivat (ainakin reitin varrella), ja fiilis oli taivaissa, niinkuin pitääkin! Itsehän, kuten moni blogia seurannut tietääkin, en juossut eilen omaa juoksuani, vaan ainoana tehtävänäni oli juosta avomieheni kanssa yhdessä maaliin, ja kannustaa häntä parhaisiin mahdollisiin suorituksiin! Kyseessä oli hänen toinen puolimaraton (aiempi vuonna 2011 syksyllä), mutta tänä vuonna kävi niin, että treenailut jäi todella vähäiseksi pitkittyneen talven vuoksi... käviköhän näin monella, sillä kumminkin lähes 18000 ilmottautunutta, ja "vain" 14000 maaliinjuossutta?!


No, lähdettiin Kimmon kanssa juoksemaan, tarkoituksena juosta sinne 2.10 tietämille, ja lähdettiinkin sitten semmosia 6.15 -kilometriaikoja juoksemaan, välillä lujemmin, välillä hitaammin. Aika pian huomasin, että minä juoksen edessä, ja vilkuilen taakse, missä toinen on... no, sieltä hän tuli, mutta ei siinä ihan hirveästi yhteisjuoksun tuntua ollut, kun en pystynyt pysymään hänen vierellään koko ajan. Alku meni silti hyvin, ja oltiinkin puolivälissä 1.05 aikaan ja risat, mikä tiesi vielä hyvää loppua kohden. No, siellä Pikkuhuopalahdessa sitten tuli se "seinä" vastaan, ja meidän kilometriajat heikentyivät selkeästi, ja emme ihan päässeet sitten tavoitteessa maaliin.

Tavoitteessa? Niin, minun hänelle luomassa tavoitteessa! Minähän olin luonut Kimmolle tavoitteet ja taktiikat, vaikka hänen tavoitteenaan oli juosta vain maaliin ilman kävelyä! Huh! Olin kyllä maailman huonoin tsemppari!! Olikin paaaaaaljon vaikeampaa juosta toisen tahtiin tuollaisessa tapahtumassa, kun se tahti on selkeästi hitaampaa, kuin oma tahtini. Olinkin varmasti maailman ärsyttävin tsemppari, ja "Juokse kovempaa!" kuului useaan otteeseen... no, lopussa sitten huomasin, kuinka ärsyttävä olin, ja yritin oikeasti olla kannustavana toisen vieressä, ja lopulta pääsimme maaliin - ja tulimme käsikädessä maaliviivan yli! <3


Olen kyllä ylpeä tuosta kumppanistani! Hän juoksi lopulta hienon juoksun tuolla harjoittelumäärällä! Eihän kaikki pysty edes juoksemaan koko matkaa!! Mä olin liian ankara alussa, ja vauhti oli sitten liian kovaa. Kuitenkin, kotona viimeistään irtosi hymy huulille, ja mieheni onneksi jatkaa juoksuharrastusta myöskin - ja saan luultavasti jatkossakin lenkkikaverin hänestä aina välillä ;) Todennäköisesti hän osallistuu Espoon Rantamaratonille syksyllä, joten tässä on hyvin aikaa harjoitella sitä varten! Jatkossa kuitenkin juoksemme tapahtumissa omia juoksujamme, ja minäpä jopa mietin, että itse olisin hänen seuraavassa tapahtumassaan huoltajan roolissa, ja ihan kannustamassa radan varrelta (enkä pinkomassa omaa juoksuani) - niin usein tuo toinen puolisko on minua kannustamassa radan vieressä!!!

Summasummarum, oli yllättävän vaikeaa juosta toisen juoksua ja olla ns. jäniksenä ja kannustajana! Vaatii kyllä pikkusen luonnetta juosta niin paljon hitaammin kuin olisin muuten juossut... eilen olisi ollut hyvä paikka ja puitteet kokeilla oman enkkarin rikkomista, mutta onneksi noita tapahtumia tulee ja menee!! Kyllä minä silti nautin tapahtumasta, ja olen iloinen, että Suomessa on tämän luokan juoksutapahtuma... kyllä Suomi juoksee! Ja huikeeta, että 45% osallistujista oli naisia!! HYVÄ NAISET!!

No, hyvä asia Tukholmaa ajatellen on myös se, että tuo oli niinkuin "pitkis" mulle, joten olen aivan täydessä ruumiin ja sielun voimissani, ja pystyn tästä jatkamaan suoraan juoksutreenailuja ilman palautteluja. Vielä olisi 28 päivää aikaa! Kaks viikkoa olis tarkoitus mennä lujaa, ja sitten alkaa keventely.. hui! Niin pian, niin jännää!!

20 kommenttia:

  1. Varmasti aika erilaista juosta toisen vauhtia, mutta avomiehellesi varmasti myös hieno kokemus että olit mukana tsemppaamassa!:)

    Onnea suorituksesta teille molemmille ja tsemppiä sinulle loppurutistukseen ennen Tukholmaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olihan se tosi erilaista, ja paljon vaikeampaa kuin kuvittelin! Olisin voinut selvitä vähän enemmän kunnialla, mutta kiva kokemus silti!

      Kiitos, tosi lähellä se Tukholma jo häämöttää!! :)

      Poista
  2. Mahtavaa, että sait kuin saitkin tsempattua myös kumppanin maaliin! Sulle tulee vielä onneksi mahdollisuuksia juosta omaan tahtiin, kesä-suomi (ja - Ruotsi) kun on onneksi tapahtumia täynnä :) mä olen miettinyt ekaa puolikasta, että haluaisinko kovakuntoisemman puolison matkaseuraksi, mutta olen päätynyt siihen, että nautin juoksusta enemmän kun saan rytmittää sen itse. Joku tapahtuma ois kuitenkin kivaa juosta myös seurassa, mut katotaan nyt mitä tästä kehkeytyy... ;) Mukavaa hyvän juoksun jälkeistä sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mä suosittelen kyllä juoksemaan yksin - omaan tahtiin! Mun mies ei sitten osannut sanoa, että mennään liian lujaa, joten hänen loppumatka oli tosi tuskainen sen vuoksi!

      Kiitos, selvisin siis jotenkin tehtävästä, en ihan kunnialla, mutt väleissä olemme edelleen ;)

      Poista
  3. En osaa edes kuvitella millaista olisi juosta kisassa omaa normaalia vauhtia hitaampaa. Peruslenkeillähän se ei niin haittaa, vaan voi hyvin juosta välillä rauhallisempaa tahtia ja tsempata toista, mutta kisassa, kun näkee, että muut pinkovat tosi kovaa ja itsekin pystyisi menemään kovempaa, on varmaan aikamoista yrittää hillitä mieltään. Ja tietysti pitää iloisen fiiliksen ja tsemppauksen koko ajan päällä toisen vuoksi.

    Onnittelut siis maaliinpääsystä ja toivottavasti miehesi nautti kisasta ja osasi arvostaa sitä, että toinen oli vierellä (tai edellä, heh) juoksemassa. Minulla oli eilen monta tuttua myös HCR:ssa juoksemassa ja hienoa oli katsoa kavereiden ja sukulaisten kovia tuloksia. Varmasti on ollut upea ja iso juoksutapahtuma eilen, tosin itsekin vähän ihmettelin sitä maaliin asti tulleiden määrää. Jos 18 000 ilmoittautui ja vain 14 000 tulee maaliin... No, ehkä suurin osa jätti kisaamatta, eli en usko että puolikkailla kuitenkaan niin moni keskeyttää kisaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, juuri noin.. vaikeaahan se oli, mutta toisaalta aika mieltä avartavaakin juosta noin erilainen tapahtuma! Haluja olisi ollut, varsinkin kun lopussa porukkaa meni paljon ohi! Mutta luvattu mikä luvattu, ja yhesä se tehtiin alusta loppuun! Ens puolikas sitten omalla tahdilla ;)

      Kyllä toi mun mies arvosti tätä, ja varsinkin sitä ajatusta. Toki olisin voinut selviytyä tehtävästä vähän paremmin, mutta maaliin päästiin, ja se on pääasia! :)

      No, kyllä siellä jokunen keskeyttäjä näkyi, ja jotain oltiin kai elvytettykin. Kamalaa, kun liian usein tapahtuu kamalia noissa juoksutapahtumissa, kun porukka menee yli rajojen. Mun ekalla Runillahan yksi mies kuoli sydänkohtaukseen :/ Mutta joo, mäkin luulen että moni jäi vaan kotiin!

      Poista
  4. Itse oon miettinyt et miehen kanssa vois käydä just extremerunin tyylisissä juoksutapahtumissa, missä ei oo itellä ainakaan tavoitetta juosta aikaa vastaan. Tai no mieshän se mua nopeempaa juoksee ni sille ois varmaan turhauttavaa juosta tollasessa hieman "kilpailullisemmassa" tapahtumassa mun tahtiin :P

    Midnight Runissa toivon et jaksan juosta äidin tahtiin ettei äippä turhaudu mun kanssa, mut onneks on aikaa harjotella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mäkin taidan jatkossa mennä vaan Extreme Runit ja semmoset porukassa, ja juosta noi pelkät juoksutapahtumat omaa tahtiin! Oli kyllä silti avartava kokemus, ja olen iloinen, jos olin edes hetken miehelle avuksi! :)

      Eiköhän teillä mene hienosti se Midnight Run yhessä! Ooy niin tikissä silloin elokuussa! ;)

      Poista
  5. Onnea teille molemmille. Eihän se koskaan helppoa ole, jäniksenä pyyhältäminen siis. Ja olihan tuo kuitenkin kun rahaa pankissa sun Tukholmaa ajatellen. Sofia on kans lähdössä Stokikseen, minä lähden kannustamaan joten jos tarvitset huoltopistettä niin hihkaise, voin toimia teidän molempien huoltajana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, meinaatko sen vuoksi, että maratonillakin pitää olla niin paljon malttia ekalla puolikkaalla, että jaksaa vielä toisen moisen? :) Hyvä malttiharjoitus toi oli, ja tietysti "kisakokemusta", mutta toivoin, että oltais päästy sitä 6min/km vauhtia menemään, mikä olis ihan kiva vauhti Tukholmaa ajatellen. :)

      Aaa, sinä olet tulossa myös Stokikseen! No, täytyy miettiä! Siellä kun mulla on muutama kannustaja mukana! Mut toisaalta, ei kai niitä huoltopisteitä voi liikaakaan olla. Kiitos tarjouksesta ;)

      Poista
  6. En nyt muista niin pakko taas uteliaisuudesta kysyä, et mikä sun oma ennätys puolikkaalta olikaan? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enkka on 1.58 viime Runner's Twilightista heinäkuulta! Tätä ennen olin juossut kolme puolikasta, ja joka kerta parantanut aikaa! Eiköhän se aika taas parane vielä tänä vuonna ;)

      Poista
  7. Voi, siun ois pitäny olla miun matkassa mukana niin ois tullu juostuu kovempaa. Peukut enkan parannus projektiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, sun jäniksenä olis kyl tullut just sopiva treeni Tukholmaa ajatellen ;) Jeeei, kiitos, kyllä toivottavasti joku enkka paukkuu kans tänä vuonna! ;)

      Poista
  8. Mulla oli ensimmäinen puolimaraton nyt, ja juoksin sen aikaan 2:12. Tavoitteena oli myös se maaliin pääsy ilman kävelyä, ja siinä onnistuin! Olisin kyllä kaivannut vierelle kannustajaa käskemään juosta kovempaa :-) Koska voimia olisi riittänyt, ei vaan taitoa säädellä omaa vauhtia :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea ekasta puolikkaasta! Hienosti olet vetänyt! :)

      Vauhdinjako onkin tosi vaikeaa, varsinkin kun juoksee jotain matkaa ensimmäistä kertaa! Mut hei, nyt varmasti jäi "nälkää" vielä lähteä uudestaankin puolimaratonille, eikö? ;)

      Poista
  9. Mulla on kanssa suunnitelmissa juosta siskon "jäniksenä" Naisten Kymppi, vaikkei se kisa olekaan. Saa nähdä mitä siitä tulee :D Hyvin oot tsempannu ja sait maratonia ajatellen varmasti kuitenkin kivan treenin alle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooo, kerro sitten, miten sä pärjäsit siskos jäniksenä! Kiitos, mä olisin kyllä voinut pärjätä paremminkin, mutta harmitti, kun miehen kunto ei ollut nyt niin hyvä, kuin aiemmalla puolikkaallansa!

      Ihan hyvä treeni tuli alle, mutta olishan se ollut parempi, jos vauhti olis ollut sitä toivottua! ;)

      Poista
  10. Mä oon lukenut tän tekstin monta kertaa ja voin vain todeta, että tosi ihana tapa juosta puolikas käsi kädessä maaliviivan yli :) Wow!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijjj, kiitos Heidi! <3 Kyllä se malttia vaati, mutta yhessä mentiin! Ja onneks tulee noita tapahtumia myöhemminkin ;)

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)