Sataset paukkuu ja uudet tuulet

Eilen lauantaina mulla paukkui vuoden eka satanen, nimittäin juoksusatanen. Ylitin sadan kilometrin rajapyykin, ja vasta helmikuun ekana päivänä. Totesinkin lenkkikaverilleni Kimmolle, että olen aika paljon jäljellä viime vuoden juoksuja,  mutta eipä haittaa ollenkaan! Sen sijaan olen harrastanut spinningiä ja uintia jo rutkasti enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. Kaikki tekeminen tuntuu jotenkin nyt niin monipuoliselta, että ei voi olla hymyilemättä. Olen onnellinen, että liikunnan saralla mulla on nyt paljon uusia tuulia.

Ensinnäkin, tänään aukesi Vantaan triathlonin ilmottautuminen. Jippiii! Mutta kertokaa mulle, että ilmotanko itseni sprinttisarjaan vai suoraan perusmatkalle? Sprintti on seuraava: 750m uintia, 20km pyöräilyä ja 5km juoksua, kun taas perusmatkalla on pituutta näin: 1500m uintia, 40km pyöräilyä ja 10km juoksua. Mä siis tahtoisin osallistua pitemmälle matkalle, koska kaikki mun tekeminen muutenkin keskittyy kestävyyden kasvattamiseen, ei nopeaan ja räjähtävään tekemiseen. Lisäksi vaihdot tulevat olemaan mulle varmasti heikko kohta, joten pidemmällä matkalla niihin ei töhriinny suhteessa niin paljon aikaa. Tiedostan, että 1500 metriä on pitkä matka uintia avovedessä (eli matalassa Kuusijärvessä), mutta olen valmis hankkimaan märkäpuvun ja harjoittelemaan uintia avovedessä keväällä. Toisaalta pidemmällä matkalla mua pelottaa se, että olen selkeästi porukan hitain. Pitemmällä matkalla hitaus näkyy paremmin kuin lyhyemmällä matkalla. Mua ei tosin haittaa olla hitain, mutta tahtoisin päästä maaliin sallitussa ajassa (jos sellaista on)... lisäksi pyöräily mua pelottaa ehkä eniten, koska en koe sitä vahvuudeksi. Mulla ei ole edes maantiepyörää (AJATUSKATKOS korjattu), enkä sitä ole ensimmäiselle triathlonille hommaamassa. Häviän varmasti 40 kilsan pyöräilyssä aikaa muille häntäpään menijöille... mutta so what?! Tavoitteena olisi päästä maaliin, ja tuntea itsensä voittajaksi. Sanokaas, kummalle matkalle laitan ilmon? Onkohan Kuusijärvellä perusmatkalla muita ensikertalaisia, joilla ei välttämättä ole varusteet tiptop?

Toiseksi... mä ja mun ystävä ilmottauduttiin Venlojen kurssille. Tämä ei automaattisesti tarkoita sitä, että juostaisiin kesäkuussa Kuopion metsissä, mutta kieltämättä hyvät mahdollisuudet se nyt meille suo. Jukola oli siis vitsi ja salainen haave, josta alettiin puhua viime syksynä enemmänkin. Joukkuekavereiden uupuessa (Venloissa juoksee 4 yhdessä joukkueessa) jotenkin tämä jäi taka-alalle muhimaan, mutta nyt piti tarttua ajatukseen tarkemmin. Ilmottauduttiin sitten Helsingin suunnistajien Venlat-kurssille, jossa meillä päällimmäisenä tarkoituksena on verkostoitua ja tutustua seuran toimintaan. Kurssilta saattaa jo löytyä joukkuukavereita, tai sitten meillä voi olla mahdollisuus osallistua seuran joukkueisiin. Saa nähdä, miten käy, mutta vakaassa harkinnassa sekin reissu nyt on! Huh! Todella jännittävää siis! Kurssi on huhti-toukokuussa, ja sisältää yhden luennon, ja viisi maastoharjoitusta iltarastien yhteydessä. Niissä yleensä saa ohjausta ja konkreettisia neuvoja. Olimme saman seuran alkeiskurssilla viime kesänä, ja tykkäsimme kyllä ihmisistä ja opastuksesta. 

Ja kolmanneksi... kerroin tosiaan, että olin eilen lenkillä lumisateella. Välillä oli hyvin aurattuja teitä ja välillä taas juostiin ihan vain tallatuissa poluissa. Täällä Helsingissä kun satoi tosiaan perjantaina lunta ja koko eilisen lenkinkin pyrytti lunta - välillä vaakatasossa päin naamaa. Kimmo mulle totesikin siinä polulla juostessa, että "tämä on hyvää nilkkatreeniä! Sun pitäisi oikein tarkoituksella juosta näitä polkuja pitkin, jotta saat treeniä sinne Kolille"... niimpä niin! Aika hyvä pointti! Mun syksyn ainoa liikuntaonnettomuus oli tosiaan se nilkan kääntyminen suunnistusreissulla, joten ehkä mun suurin haaste kohti Kolia ei olekaan välttämättä kunnon ja pakaralihasten kasvattaminen 43 kilsan polkujuoksua varten, vaan nilkkojen vahvistaminen epätasaista maastoa varten. Pitää tosiaan jaksaa vielä väsyneenäkin keskittyä pitämään nilkat kunnossa epätasaisessa maastossa. Kimmon lopettaessa lenkkeilyn, minä päätin vielä jatkaa hetken aikaa lenkkeilyä upeassa lumikelissä. Kiersin vielä pienen lenkin valiten juuri ne vähiten auratut reitit ja tarvoin lumessa. Onhan se rankempaa kuin auratuilla teillä juokseminen, mutta toisaalta jos sillä saan vahvistettua jalkoja, teen sen mielelläni! Tällä kertaa 1,5 tunnin lenkki toimi mun "pitkiksenä"... vielä kun mulla ei ole mihinkään kiire kun maratonia en keväällä juokse. Pitkät ovatkin kaikki olleet vielä alle kaksituntisia. Mutta ehkä seuraavaksi en malta lopetella noin aikaisin... ;)

Ainiin, tahdon jakaa taas yhden kivan reseptin (Satun pyynnöstä!). Tällä kertaa resepti ei ole omasta päästä tullut, mutta on sen verran maittava kasvisruoka, joten reseptiä jakoon. Bongasin sen joskus Jaanaban blogista. Alkuperäinen ohjehan on HS:n ruokablogista Kauhaa ja Rakkautta. Itse ihan piirun muutin ohjetta, koska mulla ei ollut vihreitä linssejä ja lisäsin vähän makua. Tämä on hyvää ja helppoa ja voi tehdä ison satsin kerralla!!

Linssibataattimuhennos

1-2 sipulia

n. 3 valkosipulinkynttä maun mukaan

n. 2cm pala inkivääriä

1 bataatti

1 tlk kookosmaitoa (iso)

2dl punaisia linssejä

2 tomaattia

4 dl vettä

1 rkl mietoa currytahnaa

1 limen mehut

chilijauhetta, suolaa, pippuria

jeeraa, kurkumaata (maun mukaan)

korianteria

1. Hienonna sipulit, kuori ja pilko bataatti sopiviksi paloiksi (arpakuutioiksi) ja pilko tomaatit paloiksi ja raasta kuorittu inkivääri

2. Huuhtele linssit hyvin

3. Paista öljyssä sipuleita ja bataattilohkoja ja inkivääriä kasarissa. Lisää hetken päästä tomaatit ja sekoittele hetken. 

4. Lisää sitten linssit, kookosmaito, vesi, limenmehu ja mausteet

5. Anna kiehua kannen alla noin 20-30 minuuttia, kunnes linssit ja bataatit ovat menneet pehmeiksi. Sekoittele välillä. 

6. Lisää korianteria tuoreena muhennoksen päälle, ja tarjoile ravinteikas annos!

Ja tänään aloitin Tiinuskan innoittamana oman aamuni vastapuristetulla appelsiinituoremehulla! Naminami! Näillä eväillä hiihtämään! 

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!!