sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Välillä liikunta jää kakkoseksi

Mä olen kuntourheilija, enkä mikään huippu-urheilija. Mulle se tarkoittaa sitä, että priorisoin välillä liikunnan vähän matalammalle omassa elämässäni. Yleensä siis suunnittelen vähän menoja liikunnan mukaan, mutta välillä joustan kyllä mielelläni. Liikunta on elämässäni tietysti tärkeää, koska se heijastaa niin moneen asiaa. Tunnen itseni hyväntuulisemmaksi, terveemmäksi ja reippaammaksi liikunnan ansiosta, joten ihan taka-alalla en sitä mielelläni jätä.  En kuitenkaan tahdo stressata liikunnasta ollenkaan, sillä silloin sen hyödyt menevät hukkaan, mielestäni. Tällä viikolla liikunta sai siirtyä hieman sivummalle, sillä loppuviikon ohjelmassa suosin tällä kertaa enemmän ystäviä ja olympialaisten katsomista.

Perjantaina menin ajoissa töihin vain sen vuoksi, että saisin nähdä Leijonien pelin rauhassa. Lähdinkin töistä jo ennen kahta, ja suuntasin ystävän luokse jännittämään Suomen suoritusta. Harmi, että Ruotsi vei matsin nimiinsä, mutta olivathan he parempia, juuri sen maalin verran. Pelin jälkeen kävimme ystävien kanssa pubissa syömässä, ja siitä suuntasinkin katsomaan turkulaisen kaverini sählypeliä, jonka jälkeen kaveri tuli meille yöksi. Tämä ohjelma oli todellinen syy sille, miksi perjantai oli lepopäivä. Alkuperäisen suunnitelmani mukaan olisin tehnyt perjantain intervallitreenin matolla ja bodybalancen, mutta katsoin, että Suomen peli oli itselleni tärkeämpi.. sen verran kova penkkiurheilija olen.


Lauantaina oltiin kaverini ja parin muun ystäväni kanssa Kiilassa brunssilla, ja sitten pyörimme kaupungilla, ennen kuin päästin kaverini junaan kohti omaa kotiaan. Brunssilla oli ihanaa istua valmiissa pöydässä, syödä kaikkea hyvää. Kiilassa eritysesti oli hyvää runsas hedelmävalikoima ja karjalanpiirakat! Tykkäsin! Ainoa miinus oli, että mehu oli mielestäni laimennettua. Yh. Mutta voin suositella Kiilan brunssia nimenomaan kaveriporukoille. Meteli oli nimittäin aikamoinen, mutta jos se ei haittaa, on Kiilan brunssi 17,50 euron arvoinen! 

Mietin perjantaina, että voisin tosiaan mennä alkuillasta lenkille, mutta jälleen kerran Suomen peli meni lenkin edelle, ja näin ollen minulle tuli kolmas lepopäivä tähän viikkoon, vaikka yleensä kaksi lepopäivää on maksimi. Tämä oli kuitenkin hyvä ratkaisu, sillä olympialaiset on vain neljän vuoden välein. Penkkiurheilu on todella lähellä sydäntäni, ja olin ihan liikuttunut upean pelin jälkeen, kun Kimeä, Teemua ja Sami Saloa haastateltiin! Mahtavaa työtä suomalaisen kiekkoilun eteen! Vautsi ja kiitos! 

Kuva: iltasanomat

No, kaikesta huolimatta sain tehtyä tällä viikolla neljä erilaista treeniä, joista jokainen oli erityisen onnistunut. Maanantaina kävin polkemassa 75 minuutin spinningin, joka meni tutulla tavalla hyvin, joskin jalat hapotti vähän normaalia enemmän viikonlopun crossfit-kokeilujen jäljiltä! Keskiviikkoiltana kävin uimassa helpohkon 2 kilsan uinnin. Seuraavaksi, kun menen uimahalliin, aion uida tunnin, eli reilu pari kilsaa. Alkaa tuo 2km olla tällä hetkellä sellainen helppo rutiinisuoritus. Uiminen oli eritysen mukavaa viimeksi, kun radalla oli kivasti tilaa, ja uinti kulki rennosti eteenpäin! Torstaina puolestani olin kokeilemassa Esportin Crosstrainingia, joten toiminnallista lihaskuntoakin tuli tehtyä.

Normaalia lyhyemmän, mutta sitäkin paremman treeniviikon kruunasi tänään juostu pitempi lenkki. Juoksin 16 kilsaa, joista ekat kilsat juoksin Kimmon kanssa yhdessä, ja loput kilsat menikin yksin. Välillä kulkutie oli omien tyhmien reittivalintojen vuoksi ihan luistelurata, mutta suurimman osan sain juosta ihan paljaalla tiellä. Voi että, oli taas mukavaa tehdä rauhallinen, hyvin rullaava juoksu. Vauhti ei mulla tällä hetkellä päätä huimaa, mutta tärkeintä onkin kasvattaa taas pitempikestoiseen treenisuoritukseen kuntoa. Oli kyllä kerrassaan ihanaa juosta, sillä nämä pitkät treenit on ihan mun lemppareita!





Priorisoitko sinä jotain menoja liikunnan edelle? Menikö sulla olympialaiset omien treenien edelle? Millainen sun treeniviikko oli? :)

Sporttista uutta viikkoa kaikille! Se olis ensi viikolla jo maaliskuu, huh.. aika rullaa kovalla vauhdilla eteenpäin, kevättä kohti!

10 kommenttia:

  1. Kyllä liinkunta jää kakkoseksi jos on suunnitelmia esim. ystävien kanssa, joita ei usein nää tai niitten useastikkin nähtävien ystävien kanssa :)

    Joululomalla jätettiin jouluviikolla menemättä ollenkaan salille, kun tehtiin Oulussa kaikkea mukavaa ja en halunnut et sen kaiken mukavan päälle tulis stressi, että ehtiikö sinne salille!

    Kyllähän pystyy helposti suunnittelemaan liikuntoja eri tapahtumien mukaan, mut joskus on vaan tuollasia ihania juttuja, jolloin liikunnan jättää mieluummin pois, kun miettii aikataulutusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sama, suunnitelmat ystävien kanssa menee edelle! Usein pystyy suunnittelemaan niin menot, ettei ne blokkaa toisia pois, mutta tänä viikonloppuna etenkin Suomen pelit tuli just treenin "tielle" ;)

      Elämässä on niin paljon muutakin stressattavaa, joten ei olis kiva, jos oman liikuntaharrastuksen vuoksi joutuisi vielä stressaamaan lisää ;)

      Poista
  2. Sama juttu! Yleensä aina saan järjestettyä treenit niin, ettei ne ole este/"häiriö" ystävien näkemiselle tai muulle kivalle. Jos kuitenkin päällekäisyyksiä jostain syystä tulee, niin tottakai omat treenit on ne mistä joustetaan! Hetkeäkään miettimättä :) Urheilla kyllä ehtii välillä vähän liikaakin, niin ylimääräiset lepopäivät ovat aikaajoin enemmän kuin suotavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, se tässä vapaassa treenailussa on hyvää, kun voi tosiaan joustaa silloin, kuin oikeasti tahtoo. Ja spesiaalijutut ystävien kanssa tai neljän vuoden välein olevat olympialaiset ovat sellaisia asioita mulle, jolloin joustan! :) Totta, treenata yleensä ehtii yllinkyllin! :)

      Poista
  3. Kyllähän sitä huomaa, että välillä on sellaisen ajatusmallin itselleen luonut, että lähes joka päivä pitäisi jotain tehdä. Nyt kun viime viikolla oli niin monta työpäivää, ajattelin vetää kevyemmällä linjalla. Vaikka tuntuikin, että liikkumiset jäi vähäiseksi, niin tulihan siltikin juoksukilometrejä 38km ja päälle yksi lihaskuntoilu. Eli siihenhän voi olla kuitenkin oikein tyytyväinen =)

    Ja kyllä samaa mieltä olen siitä, että spesiaalijutut tietysti menee liikkumisen edelle. Kyllä sitä ennättää! :)

    Onneksi tällä viikolla on päiviä enemmän vapaana, joten pääsee sitten ulkoilemaankin enemmän..päivälläkin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei joo, toi ajatusmaailma mullakin tuli jossain vaiheessa, mutta alan päästä siitä jo eroon! Kyllä todellakin liikkua ehtii, vaikka silloin tällöin osuukin "huonompia" viikkoja kohdilleen. Ja todellakin, kun suunnittelee huolellisesti ja tekee suunnitelmallisesti, niin muutamallakin liikuntapäivällä saa hyvän viikon. Kuten me kuitenkin viime viikolla taidettiin molemmat saada ;) 38 kilsaa on oikein oiva määrä maratonille! ;)

      Spesiaalijuttuja on kumminkin niin harvoin, että todella menee liikunnan edelle ;) Noniin, Satu, liikunnallista viikkoa sulle! Ja voi jee, alkaa olla valoisaa jo aamulla ja iltapäivällä, että minäkin pääsen lenkkeilemään valoisalle :)

      Poista
  4. Heips, meikäläisen treeniviikon voi lukaista blogista, niin siihen en sen enempää puutu. Minulla liikunta on kyllä aika korkealla prioriteeteissäni, mutta pystyn joustamaan tietenkin. Minusta nimenomaan se on terveen ajatusmaailman merkki. Jos liikunnan toteuttaminen tai sen toteuttamatta jättäminen aiheuttaa suurta stressiä niin sitten kannattaa miettiä ehkä missä mättää. Minä tykkään sinun shtautumisestasi liikuntaan ja hyvään oloon, ja se tuntuu tulevan luonnostaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, kävinkin lukemassa! :) Just noin.. tervettähän se on välillä joustaa! Olis käsittämätöntä, että jostain HARRASTUKSESTA ei vois välillä joustaa. Tai ehkä se on eri asia, jos treenaa jonkun porukan mukana, mutta omaksi iloksi treenatessa voi välillä joustaa, ja siitä mä tykkään yksilökuntoliikunnassa! :) Kiitos, kiva kuulla että mun suhtautuminen liikuntaan välittyy sinne asti :)

      Poista
  5. Olen huomannut, että kun mulla on erityisen intensiivinen treenijakso menossa ja olen suunnitellut paljon treenejä tulevalle viikolle, mun on välillä hankalaa luopua suunnitelmistani, edes kavereiden takia. Uskon, että elän vielä jonkinlaista opetteluvaihetta tämän mun uuden elämäntavan kanssa...opettelen vähitellen uskomaan siihen, että tämä on niin pysyvää, ettei sitä pari ylimääräistä lepopäivää todellakaan kaada :) Nämä pari edellistä, vähemmän liikuntaa sisältävää viikkoa ovat kyllä toimineet oivana esimerkkinä tästä! Ihailen sinussa sitä, miten susta huokuu sellainen aito rakkaus liikkumiseen...se on sulle selvästi elämäntapa, joka ei sanele sun elämää vaan rikastuttaa sitä :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on tuttua täälläkin, Tiinaseni. Jossain vaiheessa mullakin oli se vaihe, että treenejä ei peruta edes ystävien vuoksi, mutta nyt oon siitä päässyt yli. Tosin, en mä välttämättä ihan jokaiseen juttuun lähe mukaan, jos on kiva treenipäivä suunnitteilla, tosin näihin päätöksiin yleensä liittyy muitakin seikkoja, kuten tahto mennä ajoissa nukkumaan tai ilta ilman sosiaalista elämää ;) Uskon, että sullakin alkaa olla toi liikuntaharrastus jo niin vakaalla pohjalla, että alkaa löytyä se tasapaino elämään senkin suhteen, ettei se liikunta katoa elämästä, vaikka välillä priorisoisi toisin. Oon niin ylpeä susta kyl <3 Kiitos Tiina ihanista sanoista! ..luulen tosiaan, että noin se mun kohdalla menee ;)

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)