Karhunkierros-muistelua ja vaellushaaveita...

Mulla on ristiriitaiset fiilikset. Tavallaan olen innoissani, kun ainakin Etelä-Suomessa eletään jo ihan kevään huumassa. Kadut ovat kuivat ja sulanneet, nurmikot jo lähes vihertävät ja päivä on huimasti pidentynyt. Ihanaa, kevät on ovella! Toisaalta harmittaa kamalasti, kun talvi meni ihan ohi. Olihan sitä pakkasta parin viikon ajan, ja lunta parikymmentä senttiä. Nyt ei ole enää kuin pieniä kasojen jämiä jossain. Upouudet suksetkin hohtavat vielä uutuuttaan, kun vasta pari kertaa olen päässyt kokeilemaan. Niin paljon en hiihtämisestä sitten kuitenkaan pidä, että kävisin sitä parin kilsan lenkkiä kiertämässä satojen ihmisten kanssa yhtä aikaa. On meinaan aika tungosta se. Ei kai auta kun odottaa ensi talveen. Jos se olisi taas vähän kunnollisempi. Sen sijaan juoksijalle tämä talvi on ollut unelma, kun pakkasraja ei kamalasti ole paukkunut.

Mulle tuli kaipuu kesään, kun aloin miettiä kesän tulevaa lomaa ja retkeä! Ollaan nyt Kimmon kanssa parina kesänä tehty jokin luontoretki. Viime kesänä se oli meille pyöräretki Turun saaristoon, rengastie kiertäen. Reissu oli mitä upein, ja nyt meillä on pyörälaukut odottamassa seuraavia retkiä. Jeejee. Tänä kesänä kuitenkin todennäköisesti isoin lomaretki tulee olemaan vaellus. Ja ei, en puhu nyt siitä Vaarojen vael.. eikun maratonista (!!), vaan ollaan suunniteltu lomareissua pohjoiseen. Ihan oikeen Ruotsin ja Norjan puolellekin. Innostuin niin paljon Sadun Kebnekaise-vaelluksesta, että se on nyt hyvin todennäköinen vaelluskohde meille ensi kesäksi, vaikka lukkoon ei olla sitä ihan lyöty. Vaihtoehtoja kun tuolla pohjoisessa on paljon jo Suomen puolellakin.. tai miksei vaikka Norjankin puolella?! Todennäköisesti yhdistetään tämä koko reissu autoretkeen Norjaan, jossa kohteena on ainakin Lofootit. Jos jollain on kokemusta Pohjois-Norjasta, niin otan mielelläni vastaan hyviä vinkkejä! Meitä siis kiehtoo luonto, ennen kaikkea! Eli huikeat näkemisen arvoiset paikat voi vinkata ;)

Ihan uutta tuo vaellus ei meille Kimmon kanssa ole. Toissa kesänä meinaan tehtiin vaellus Rukan maisemissa, kun kierrettiin Karhunkierros heinäkuussa. En ole siitä blogissa kirjoitellut, mutta nyt voisin muutamalla sanalla kirjoittaa, koska toi on yksi mun suosikkireissuista. Mä rakastan liikkua luonnossa. Lapsena mä olin kaikki kesät veneellä saaristossa, joten varmasti rakkaus luontoon on syntyisin jo sieltä. Nyt vanhemmalla iällä luonnon näkee vielä ehkä eri tavalla, ja vaikka meri on yhä mulle se omin elementti ja maisema, olen myös oppinut nauttimaan esimerkiksi metsämaisemasta tai maaseudun peltomaisemasta kovasti. Vaelluksella on ihanaa liikkua luonnossa välittämättä siitä, miltä itse näyttää tai ketä ympärillä on. Voi vain keskittyä olemaan läsnä hetkessä tiedostamatta kaikkia turhia paineita ympärillä.

Karhunkierros on 80 km pitkä helppokulkuinen vaellus Oulangan kansallispuistossa. Me lähdimme liikkeelle Hautajärven luontotuvalta ja saavuimme Rukatunrurille neljässä päivässä, joten keskimääräinen kävely oli 20km/päivä, joka oli muistaakseni ihan sopiva määrä. Voisin myös kuvitella valetavani tuon matkan esimerkiksi viidessä päivässä, mutta kukin tyylillään. Maisemat vaihtuivat alun soista ja metsiköistä jokimaisemiin sekä lopun tuntureihin. Aika monta huippua tuli noustua ennen viimeistä Rukalle saapumista. Vaativimpia osuuksia oli kapeat joen vieressä kulkevat kallioreitit sekä tuntureille nousut. Silti väitän, että Karhunkierros oli todella hyvä ensimmäinen useamman päivän vaelluskohde, ja siitä on hyvä jatkaa kohti seuraavia haasteita. Maisemathan tuolla on mielestäni todella upeat, ja ihmisiä näkee jonkin verran, eniten ja aika paljonkin Pienen karhunkierroksen sekä Kiutakönkään päiväreittien yhteydessä. Välillä taas sai vaeltaa aivan yksin, ja ihmisiä vähän näki taukopaikoilla, jos näki, vaikka mekin oltiin ruhkaisimpaan aikaan vaeltamassa, heinäkuun lopussa.

Meillä oli mukana rinkat pakattuna täyteen ruokaa (lähinnä pussiruokaa), vaihtovaatteita sekä teltat ja makuupussit ja keittovälineet sekä tietysti hygiena- ja lääketarpeita. Vettä emme raahanneet mukaan eikä meillä ollut vedenpuhdistustabletteja, mutta otimme vettä silti virtaavista vesistä, emmekä saaneet mitään pöpöjä. Nukuimme kaikki yöt teltassa, sillä autiotuvat oli aivan täynnä mäkäräisiä ja ties mitä öttiäisiä. Tuo olikin ainoa reissun huono puoli, sillä pysähtyessä ei saanut niistä rauhaa, paitsi jos oltiin kivuttu juuri korkeammalle meren pinnasta. Mutta onneksi ne eivät ihan haitaksi olleet, ja päällisin puolin reissusta jäi aivan todella onnistunut olo! Ja kyllähän 80 kilsan vaelluksen jälkeen vähän väsyttikin... mutta oli se sen kaiken arvoista!

Oletteko te tehneet vaelluksia? Haaveiletteko vaelluksesta? Onko joku kiertänyt Karhunkierroksen? Onko teillä vinkkejä meille ensi kesän reissuun? :)